16 marraskuuta 2026

Syränsukat

Ny on tullu jo melkkest tavaks, ettei hommat oikkee suaraviivaseste toimi. Eli siis -yllätys,yllätys- nykkää.

Piäleem men tääki enste. Et purkamaa pit ryhtyy. Hitsivitsi sentää! No, josko täst oppirahat nyssit olis maksettu? No, ei viäläkää. Sanov vaa, et onneks nää sukat intarsia-harjotustyän ol tarkotuski tulla ittel.

Eli ku olin alottamas nilkkakavennuksii, tajusin, et syränkuvio toisel pualel ei enää täsmääkkää lopputulemaha, ja niihä se ol, et olin tehny melkkest kymmene senttii liikaa, noin niiku vauhris huamaamat. Ja vitsit, mite hankalaa purettavaa tää intarsia o, kolmel lankal, mikkä pakkas menemää solmuhu koko aja. Nii tehres, ku eritote purkaes.

Mut saim mää sukat sit jalkoi lämmittämähä. En kyl ilma yht ISOO virhet, mikä ei ny vaikuta jalkoje lämmittämisee, mink taas huamasin nii myähää, et en enää yksinkertaseste suastunu ryhtyy purkamishommihi.

Kuva kertoo enemmä ku tuhat sanaa, eikö? Höh! Nii jäi nurjat muuttamat oikkioiks tosa nilkan jälkkee. Et ehkä pitäsisis panostaa vähä enemmä noitte ohjeitte kirjaamisee, ku en ymmärrä niit ittekkää enää, ku kirjaamisest o päivä pari välis... Saatika jos pitäs samallaiset tehrä vuasiem pääst - ei toivookaa. Sit pitäs vaa yrittää selvittää neuloksest ittest, et mite se om mahrettu tehrä. Niitäki hommii jo jokune tullu vuasiem mittaa tehtyy.

Ja tää takaosan sauma ei ol mikkää silmänkaunistus myäskää. Pitäs oikkeeste löytää tähä joku nätimpi tapa. Monttaalaitaha täsä jo kokkeilin; tuplasilmukkaa, langankiartoi eri suuntihi ja tiäs mitä, mut ei siit vaa "näkymätönt" saa. Siis mun käsialal, tairoil. Oon kyl nähny sellassii töit, mis kääntökohtaa ei oikkeeste ees tahro nähräkkää, et mahrollist se kauniimpi kääntö kummiski o. Ev vaa tiär, et mite.

Mut saimpaha jalkoihi nyssit lämpimät sukat!

15 marraskuuta 2026

Kerta kiallon pääl

Vaikkei kukkaa ny mittää varsinaiseste kiältäny olekkaa. 😆 Stansta ol laittanu Liskonaise jäljis tekoälyl kyssärii omast plogist ja mitä kaikkee sit tulikaa vastaa? Olipa nii houkutteleva ajatus, et pit itekki sit tehrä sama.

💛💛💛

"Minz on suomalaisen bloggaajan nimimerkki, joka kirjoittaa suosittua elämäntapa- ja käsityöblogia nimeltä Hiiroste elämää.

Keskeiset tiedot blogista ja kirjoittajasta

  • Pääblogi. Kirjoittaja ylläpitää Blogger-alustalla toimivaa Hiiroste elämää -blogia. Blogi keskittyy arjen kuulumisiin, remontoitavaan torppaan, käsitöihin (kuten virkkaamiseen) sekä lemmikkeihin.
  • Kirjoitustyyli. Tekstit on kirjoitettu omaleimaisella murteella ja lämpimällä huumorilla. Kirjoittaja kuvailee itseään eläinrakkaaksi käsityö"mammaksi" ja lastenlasten mummuksi.
  • Varablogi. Aiemmin kirjoittaja käytti myös Vuodatus-palvelussa sijainnutta Hiirose emännä tokaploki -sivustoa, josta hän siirtyi takaisin nykyiseen Blogger-osoitteeseen marraskuussa 2025.

Etsitkö tiettyä käsityöohjetta tai julkaisua Minzin blogista, vai kaipaatko tietoa jostakin toisesta Hiiroseen liittyvästä aiheesta? Voin auttaa etsimään tarkemman artikkelin tai reseptin blogin arkistoista."

💛💛💛

Et oikkee "suasittukki". ;) Hymyilyttää vähä. Mut taas opin uut, et voin käyttää tekoälyy siihe, jos haluun löytää OMAST plokist jottai tiättyy juttuu! Vau! Joskus ku ne jutut ja asiat vaa humpsahtaa johonki ajan taa. Muistaa, et on ollu juttuu, mut mikä vuas, mikä kuukaus? En ol kyl testannu, et toimiiks tää. Ens kerral kyl kokkeilen. 😃



Mahtikemut!

Niinhä se men, niinku arvattiinki, eli HYVIN! 💕💖

Valmistautumiset viime tinkas, ja kinttu vähä siit nokkiis otti, mut selvittii! Ol siivottu, ol pöytä katettu, kaffet keitetty, piirakka lämpimän. Ja mahruttii kaik olkkariinki!

Täl kerttaa tein torttupohjapiirakan. Torttu, ruahosipulituarejuusto, sorizo-metwurstii ohkasin siivuin, mozzarellaa isoin palasin, minitomaattei ja paaaaaaljo emmental-mozzarella raastet pääl. Reunat jäiväv vähä rapeiks, ku en laittanu iha reunaa myäte täytet, ja keskiosa taas ol ekstraste juustoisaa. Jos oltais iha keskenämme oltu, olisisin lisänny viäl homejuustooki, mut tiäsin, et kaik ei siit tykkää. Ja ku pöytä ol tulos jo täyttee, ni ev viittiny kaht lautast erilaist piirakkaa laittaa tarjol, vaiks tost ny olisisis saanu vaiks pualet ja pualet tehtyy. Ei tätä ny kamalam paljoo jäänykkää, mut varmaa huamisem päiväruuvaks syärää.

Ja pojam pualiso tek meil aiva IHANAN Omar-juustokakun, mikä suarastas suli suuhu, ja sit noi piänet omarkuutiot jäi sopivan sitkaaste antamaa jälkimakuu. Tätäkää ei paljo jääny, mut saaraa ny ilta- ja aamupalaks piänet palaset viäl. Et nautinto vaa jatkuu!

Se vaa o niim paljo kivamp touhuta köökis jottai, ol se sit sualast tai makkiaa, ku tiätää, et on niit suit usseemma, vaiks sit joka kerta ottaa riskin, ku tekkee jottai, mitä ei ol enne koskaa tehny, heh. Iha onnistuneit tuatoksii tul täl kerttaa kaikil. Ja jokasel jottai.

Vaari sai synttärilahjaks pojilt omat rannerenkaat. Vanhemmalt tul tiatokoneesee ja heijä yhteisee pelisuunnitteluhu viittaavii paloi paljo, ja nuaremp ol halunnu laittaa koruhu mont syränt vaarin käre ympäril onnee tuattamaha. 💕

Sikku viaraat lähti, ol jo pimiää. Siivosin vaa kööki siihem mallihi, ettei meijä tassuttajat saa tuhoo aikaseks, tai houkuttel koiraa hyppimää pöyräl. 

Pikaseste

Hetkine istuttava vesiklasin ääres, ja tasattava henkityst, enne seuraavaa touhupyrähryst.


Nukkusim pitkään, yli kahreksaa, isäntä vähä piremmällekki. Olkkari (ei kyl eteinenkää, sempualee) ei ollu kovi houkuttelevan näköne. Huh!


Mut alkoha se siit sit siistiintyy, ku vaa enste sai omat suihkut, ihonhoirot, kintut, koiralenkin, aamupalan ja lääkkeet poijes alt. Meijä nykyset aamut ei tosiaankaa ol mittää nopeit. Mut eipä niit aamulääkkeitäkää saa ottaa kaikkii kerrallas, et palastelles menee niitäki. Aurinkoki näyttäyty pitkäst aikkaa. Veski ekaks, sit eteine, sit olkkari, sit kuisti, sit köökki. Muut saa ol mitekute sattuva olemaha.

Ja VIHROSTE viimein sain ny ne yhä takam pääl olleet pääsiäiskoristeet takasi kuistin parvel pääsiäislootaha säilöön. Nykku ollaa se kuistiki saatu vähä tyhjemmäks, et siin uskaltaa köökkitrapuil nousta. Siin ei oikkee ol mittää mist pittää kii ja lattia o liukas. Jos yhtää vääräs paikas o jakkara, ni helposte menee alt.


Ja ku isommat pöllytykset tul poijes alt, aloin kasaamaa meijä tarvittemii astioit pöyräl, ettei sit niit tul käytettyy mihinkää kokkaamissii (isännäl varsinki paha tapa käyttää suurimpiirteis kaik astiat, mikkä vaa kaapeist löytyy, tekkee mitä tekkee). Tuikut laitan osan kynttelikköhö, mikä o pöyräm pääl ja pari viinilaseihi pöyräl koristeeks. Ev viitti vaa näi aikasi laittaa palamaa, paristot kuluva noppeeste.

Aamukuva tul (tiätty) bloggerim miälest viimiseks. Mut siis tuntu vaa aamul nii hyvält, jotenki, ku kuljettii talousrakennukse ohitte (koiran kans siis) nii, et muistelin, milt tää näyttää iltasi, ku akkunois (autotallis ja ylisil) ov valot pääl. Vihronki tääki rakennus alkaa tul enempi hyätykäyttöhö monie, moniev vuasiej jälkkee! Vaiks sauna ei viäl valmis olekkaa.

Koht menee piirakantapane uunihi ja laitan ekan kaffepannullise "porisemaha", et saan termarin täyttee, ja sit uus tuare pannulline, ku viarait alkaa saapumaha, ni saa pannust suaraa laittaa kuppeihi, mut santsin haluavat saava lissää termarist.

Sikku katan pöyrän, ei köökkii enää voikkaa jättää yksi, ettei kissat men tallustelemaha, tai koira napsimaa ylimäärässii houkuttelevii herkkui ittelles, ulottuvaine ku o. Ei tee sitä, jos ollaa samas huanees, mut auta armias, jos nurkan takkaa silmä välttää! Meijä ikinälkäne, pohjatonvattane, impulsiivine otus.

Ihan koht juhlitaa! 😍💕

14 marraskuuta 2026

Ei siivottu, ei

Nyssit mennää huame sil, mihi saak asioit ettippäi saaraa. Omal porukal kokkoonnutaa, ni eiköhä kaik menoho mukkaa sovi, vaiks kaik ei ihan nii tiptop olisisiskaa.

Aamu alko sil, et isäntä kurvas lisäostoksil, ku viäl loppu listamateriaali ja niitit ja ja ja... Ja ku palas, mä lährin asioil. Vein ystäväl vinon pinon paffilaatikoit, ja vähä muil asioil, samal kipasin käyttämäs mun synttärilahjaks saadun lahjakortin Myllyn Taitavaan. Kaikkee kivaa pikkutilpehöörii tul mukkaa.

Miätin, et jos ostan niit lankoi, mil voisisin tehrä ittelleni jonkillaise tunikan, mut olisisis pitäny vähä etukättee miättii, mitä lankaa ja kuip paljo siihe menis. Jämährin sit näihi mineilyhyllyihiv vaa. Kalusteet mul o ollu tiäs kui kauva, mut näit erilaissii muit tarpeit vähemmä. Iha kiva laittaa vähä jonku teeman ympäril juttui. Mun leivonnat jäivä kaiki huamisel, mut miniboxis leivonta-aika onki paaaaaljo piremp. Ehkä joulusemma jossaikohti vaihran. Tai sit en sitäkää.

Olkkarin ja eteisen sotkut vaa lisääntyy samaa tahtii, ku katto etenee. 

Viäläki o hippase keske, ja kello tulee kymmene illal. Taitaa kaik sotkuje siivoomiset jäär kans huamisel. Itte oon ainaski jo ihav valmis kaatumaa sänkyhy, vaiks isäntä se o isomman urakan tehny.

Pikkelöiryt sipulit pistin tekeytymähä jääkaappihi täsä vauhris, ku näitäki huame tarvitaa - jos suinkaa ehrin tehrä sitä, mitä oon aatellu tehtäväks. Tiukaks vetää. Mut aiotaa aamul silti nukkuu JUST niim pitkään, ku unt riittää vaa!

13 marraskuuta 2026

Tee, pura, tee, pura taas

Nii, et oonkoha tarppeeks mont kerttaa sanonu, et mä INHOON purkamist! Voi että se kismittää, joka kerta. MUT eihä siit sit pääse, jos pilal menee, ja lankaa o aika knaftiste olemas, ettei oikkee voi tuhlatakkaa.

Iha ekaks tul tenkkapoo INTARSIAA alottaes resoril, kolmel keräl, kahrel väril. Juu, eihä se meinannu onnistuu mitenkää. Sotkuu tul. Koko aja men puikot sekasi ja silmukat tippu, ja kiarros men kiaroho ja ja ja.

Sikku pääsin ees vähäm matkaa ettippäi, ni tää kääntökohta ei ottanu onnistuakses mitenkääpäi. 

Yritin kaksoissilmukkaa, langankiartoo eri tavoil, ja silti. Yäks! Simmää lopult päätin, et...

... ku se lankavvaihtokohta ol mun silmis tarppeeks siisti, ni nysseo nii hyvää, ku mun tairoil aikaseks täsäkohtaa saa...

... ja PURIN taas! Järkky!

Eikä se mikkää silmänkaunistus ol, tää kääntökohta, mut en tosiaa saa sitä nätimmäks. Tää tulee ny kummiski pohkeen taa, ni siin se ei nii haittaa. Voi ottaa et olisisis ikäänku tahallas tehty "viiva". Ihaj joka paikkaha en tollast olisisis voinu jättää. Oon kyl nähny tehtävän kääntöi, mitkä ova melkkest huamaamattomii, mut en ol löytäny sellast ohjet, mitä lissää voisisis kokeil. 

Resori täsä varmaan kans vähä tota tenkkapoot aiheuttaa. Iha tasast neulost tehres vois olla vähä eri asia? Ehkä. En tiär, ku en ol tätä enne koskaa intarsiaa ees kokeillu. Kerta se o ensimmäinenki. Ja ku alettii näit sanallaskui tai sanontoi, ni tähä käy myäs: oppia ikä kaikki! 😉

Vanttuut

Näät vikat lasten koon vanttuut men ihmeen sujuvaste. En vaihtanu lankkaa purkamal kerttaakaa.


Het tää kuvioneulonta tiivisti käsialaa niim paljo, et näist tuliki iha napakat. Mut silti lämpimät!

Sain siis ny iha käytännös samal ohjeel (8s/ puikko) kolmet eri koon vanttuut tehtyy. Älkää kysykö mite se onnistu!