17 marraskuuta 2026

Jännittää!

No, ei tää remppa ny jännitä, sinänsä, se jatkuu vaa.

Vaiks nää tassuttajat vissii ovaj jo kyllästyny tähä rempan tyäjjohtotehtävihi, ku makoileva siäl tääl. Kahres kerrokses, tai viärekkäi. Ja ny enempi eri kerrokses, misä touhutaa.

Olkkari on taas tullu yhrellaiseks tavaravarastoks, ja tätä sit riittää siiheks, et saaraa koteloinnit ja listat laitettuu nii, et noi isommat sähköjohtovyyhdit jäävä lopult kaik piiloho.

Ja oli se varmaa näky, ku kaks isokokost ihmist tunki pikkuruissee vessaha yhtaikkaa, et saatii tää kotelokehys sinne kattoho kii. Ei yhren ihmisen käret ja voimat riittäny pitelemää tätä ja porakonet yhtaikaa. Änkitunkemine onnistu, jotenkute. Onneks sitä EI tainnu kukkaa nährä!

Mun aamu om menny vatta kural taas, et vessa o ollu paljos käytös, ku jännittää NII. Vaiks oon jo kerra hakenu sen rokotteen, ja nyssit vuaros se toine pistos. Ja TIÄTTY se ossuu just siihe aikkaa, ku se FI-ALERT testaa toimintoi, et kuippaljo ihmiste puhelimet sit piippailee/ huutelee, jää nähtäväks. Omaa puhelint en lait kiines, ku haluun ittekki tiätää, et millane se häly sit o käytännös täs omas puhelimes. Vai kuuluuks sitä lainkkaa. Pitää ol oikkiat päivitykset olemas, et se yleensäkki toimii. Jossai ol, et tulee tekstiviästihäly, sit toises luki, et "puhelimen oman äänimääritystem mukaseste", ni mikäköhä se omas mahtaa sit ollakkaa, ku en ol tiäten tahtoe mittää hälymäärityksii tehny. Mitä ny toi 112-sovellus, mihi tää testi ny ei liity mitenkää.

Vatta rauhottuu kyl, kunha pääsen liikkeel, mut tää valmistautumine, ja lähtöö orottamine o KAMALAA! Eli en ees yritä keskittyy töihi ny täsäkohtaa. Jatkan sit iltaa piremmäl (jollei isäntä pir iha kamalaa mekkalaa alakerras, tai tartte apui...). Tätä tää ny meil o.

16 marraskuuta 2026

Syränsukat

Ny on tullu jo melkkest tavaks, ettei hommat oikkee suaraviivaseste toimi. Eli siis -yllätys,yllätys- nykkää.

Piäleem men tääki enste. Et purkamaa pit ryhtyy. Hitsivitsi sentää! No, josko täst oppirahat nyssit olis maksettu? No, ei viäläkää. Sanov vaa, et onneks nää sukat intarsia-harjotustyän ol tarkotuski tulla ittel.

Eli ku olin alottamas nilkkakavennuksii, tajusin, et syränkuvio toisel pualel ei enää täsmääkkää lopputulemaha, ja niihä se ol, et olin tehny melkkest kymmene senttii liikaa, noin niiku vauhris huamaamat. Ja vitsit, mite hankalaa purettavaa tää intarsia o, kolmel lankal, mikkä pakkas menemää solmuhu koko aja. Nii tehres, ku eritote purkaes.

Mut saim mää sukat sit jalkoi lämmittämähä. En kyl ilma yht ISOO virhet, mikä ei ny vaikuta jalkoje lämmittämisee, mink taas huamasin nii myähää, et en enää yksinkertaseste suastunu ryhtyy purkamishommihi.

Kuva kertoo enemmä ku tuhat sanaa, eikö? Höh! Nii jäi nurjat muuttamat oikkioiks tosa nilkan jälkkee. Et ehkä pitäsisis panostaa vähä enemmä noitte ohjeitte kirjaamisee, ku en ymmärrä niit ittekkää enää, ku kirjaamisest o päivä pari välis... Saatika jos pitäs samallaiset tehrä vuasiem pääst - ei toivookaa. Sit pitäs vaa yrittää selvittää neuloksest ittest, et mite se om mahrettu tehrä. Niitäki hommii jo jokune tullu vuasiem mittaa tehtyy.

Ja tää takaosan sauma ei ol mikkää silmänkaunistus myäskää. Pitäs oikkeeste löytää tähä joku nätimpi tapa. Monttaalaitaha täsä jo kokkeilin; tuplasilmukkaa, langankiartoi eri suuntihi ja tiäs mitä, mut ei siit vaa "näkymätönt" saa. Siis mun käsialal, tairoil. Oon kyl nähny sellassii töit, mis kääntökohtaa ei oikkeeste ees tahro nähräkkää, et mahrollist se kauniimpi kääntö kummiski o. Ev vaa tiär, et mite.

Mut saimpaha jalkoihi nyssit lämpimät sukat!

15 marraskuuta 2026

Kerta kiallon pääl

Vaikkei kukkaa ny mittää varsinaiseste kiältäny olekkaa. 😆 Stansta ol laittanu Liskonaise jäljis tekoälyl kyssärii omast plogist ja mitä kaikkee sit tulikaa vastaa? Olipa nii houkutteleva ajatus, et pit itekki sit tehrä sama.

💛💛💛

"Minz on suomalaisen bloggaajan nimimerkki, joka kirjoittaa suosittua elämäntapa- ja käsityöblogia nimeltä Hiiroste elämää.

Keskeiset tiedot blogista ja kirjoittajasta

  • Pääblogi. Kirjoittaja ylläpitää Blogger-alustalla toimivaa Hiiroste elämää -blogia. Blogi keskittyy arjen kuulumisiin, remontoitavaan torppaan, käsitöihin (kuten virkkaamiseen) sekä lemmikkeihin.
  • Kirjoitustyyli. Tekstit on kirjoitettu omaleimaisella murteella ja lämpimällä huumorilla. Kirjoittaja kuvailee itseään eläinrakkaaksi käsityö"mammaksi" ja lastenlasten mummuksi.
  • Varablogi. Aiemmin kirjoittaja käytti myös Vuodatus-palvelussa sijainnutta Hiirose emännä tokaploki -sivustoa, josta hän siirtyi takaisin nykyiseen Blogger-osoitteeseen marraskuussa 2025.

Etsitkö tiettyä käsityöohjetta tai julkaisua Minzin blogista, vai kaipaatko tietoa jostakin toisesta Hiiroseen liittyvästä aiheesta? Voin auttaa etsimään tarkemman artikkelin tai reseptin blogin arkistoista."

💛💛💛

Et oikkee "suasittukki". ;) Hymyilyttää vähä. Mut taas opin uut, et voin käyttää tekoälyy siihe, jos haluun löytää OMAST plokist jottai tiättyy juttuu! Vau! Joskus ku ne jutut ja asiat vaa humpsahtaa johonki ajan taa. Muistaa, et on ollu juttuu, mut mikä vuas, mikä kuukaus? En ol kyl testannu, et toimiiks tää. Ens kerral kyl kokkeilen. 😃



Mahtikemut!

Niinhä se men, niinku arvattiinki, eli HYVIN! 💕💖

Valmistautumiset viime tinkas, ja kinttu vähä siit nokkiis otti, mut selvittii! Ol siivottu, ol pöytä katettu, kaffet keitetty, piirakka lämpimän. Ja mahruttii kaik olkkariinki!

Täl kerttaa tein torttupohjapiirakan. Torttu, ruahosipulituarejuusto, sorizo-metwurstii ohkasin siivuin, mozzarellaa isoin palasin, minitomaattei ja paaaaaaljo emmental-mozzarella raastet pääl. Reunat jäiväv vähä rapeiks, ku en laittanu iha reunaa myäte täytet, ja keskiosa taas ol ekstraste juustoisaa. Jos oltais iha keskenämme oltu, olisisin lisänny viäl homejuustooki, mut tiäsin, et kaik ei siit tykkää. Ja ku pöytä ol tulos jo täyttee, ni ev viittiny kaht lautast erilaist piirakkaa laittaa tarjol, vaiks tost ny olisisis saanu vaiks pualet ja pualet tehtyy. Ei tätä ny kamalam paljoo jäänykkää, mut varmaa huamisem päiväruuvaks syärää.

Ja pojam pualiso tek meil aiva IHANAN Omar-juustokakun, mikä suarastas suli suuhu, ja sit noi piänet omarkuutiot jäi sopivan sitkaaste antamaa jälkimakuu. Tätäkää ei paljo jääny, mut saaraa ny ilta- ja aamupalaks piänet palaset viäl. Et nautinto vaa jatkuu!

Se vaa o niim paljo kivamp touhuta köökis jottai, ol se sit sualast tai makkiaa, ku tiätää, et on niit suit usseemma, vaiks sit joka kerta ottaa riskin, ku tekkee jottai, mitä ei ol enne koskaa tehny, heh. Iha onnistuneit tuatoksii tul täl kerttaa kaikil. Ja jokasel jottai.

Vaari sai synttärilahjaks pojilt omat rannerenkaat. Vanhemmalt tul tiatokoneesee ja heijä yhteisee pelisuunnitteluhu viittaavii paloi paljo, ja nuaremp ol halunnu laittaa koruhu mont syränt vaarin käre ympäril onnee tuattamaha. 💕

Sikku viaraat lähti, ol jo pimiää. Siivosin vaa kööki siihem mallihi, ettei meijä tassuttajat saa tuhoo aikaseks, tai houkuttel koiraa hyppimää pöyräl. 

Pikaseste

Hetkine istuttava vesiklasin ääres, ja tasattava henkityst, enne seuraavaa touhupyrähryst.


Nukkusim pitkään, yli kahreksaa, isäntä vähä piremmällekki. Olkkari (ei kyl eteinenkää, sempualee) ei ollu kovi houkuttelevan näköne. Huh!


Mut alkoha se siit sit siistiintyy, ku vaa enste sai omat suihkut, ihonhoirot, kintut, koiralenkin, aamupalan ja lääkkeet poijes alt. Meijä nykyset aamut ei tosiaankaa ol mittää nopeit. Mut eipä niit aamulääkkeitäkää saa ottaa kaikkii kerrallas, et palastelles menee niitäki. Aurinkoki näyttäyty pitkäst aikkaa. Veski ekaks, sit eteine, sit olkkari, sit kuisti, sit köökki. Muut saa ol mitekute sattuva olemaha.

Ja VIHROSTE viimein sain ny ne yhä takam pääl olleet pääsiäiskoristeet takasi kuistin parvel pääsiäislootaha säilöön. Nykku ollaa se kuistiki saatu vähä tyhjemmäks, et siin uskaltaa köökkitrapuil nousta. Siin ei oikkee ol mittää mist pittää kii ja lattia o liukas. Jos yhtää vääräs paikas o jakkara, ni helposte menee alt.


Ja ku isommat pöllytykset tul poijes alt, aloin kasaamaa meijä tarvittemii astioit pöyräl, ettei sit niit tul käytettyy mihinkää kokkaamissii (isännäl varsinki paha tapa käyttää suurimpiirteis kaik astiat, mikkä vaa kaapeist löytyy, tekkee mitä tekkee). Tuikut laitan osan kynttelikköhö, mikä o pöyräm pääl ja pari viinilaseihi pöyräl koristeeks. Ev viitti vaa näi aikasi laittaa palamaa, paristot kuluva noppeeste.

Aamukuva tul (tiätty) bloggerim miälest viimiseks. Mut siis tuntu vaa aamul nii hyvält, jotenki, ku kuljettii talousrakennukse ohitte (koiran kans siis) nii, et muistelin, milt tää näyttää iltasi, ku akkunois (autotallis ja ylisil) ov valot pääl. Vihronki tääki rakennus alkaa tul enempi hyätykäyttöhö monie, moniev vuasiej jälkkee! Vaiks sauna ei viäl valmis olekkaa.

Koht menee piirakantapane uunihi ja laitan ekan kaffepannullise "porisemaha", et saan termarin täyttee, ja sit uus tuare pannulline, ku viarait alkaa saapumaha, ni saa pannust suaraa laittaa kuppeihi, mut santsin haluavat saava lissää termarist.

Sikku katan pöyrän, ei köökkii enää voikkaa jättää yksi, ettei kissat men tallustelemaha, tai koira napsimaa ylimäärässii houkuttelevii herkkui ittelles, ulottuvaine ku o. Ei tee sitä, jos ollaa samas huanees, mut auta armias, jos nurkan takkaa silmä välttää! Meijä ikinälkäne, pohjatonvattane, impulsiivine otus.

Ihan koht juhlitaa! 😍💕

14 marraskuuta 2026

Ei siivottu, ei

Nyssit mennää huame sil, mihi saak asioit ettippäi saaraa. Omal porukal kokkoonnutaa, ni eiköhä kaik menoho mukkaa sovi, vaiks kaik ei ihan nii tiptop olisisiskaa.

Aamu alko sil, et isäntä kurvas lisäostoksil, ku viäl loppu listamateriaali ja niitit ja ja ja... Ja ku palas, mä lährin asioil. Vein ystäväl vinon pinon paffilaatikoit, ja vähä muil asioil, samal kipasin käyttämäs mun synttärilahjaks saadun lahjakortin Myllyn Taitavaan. Kaikkee kivaa pikkutilpehöörii tul mukkaa.

Miätin, et jos ostan niit lankoi, mil voisisin tehrä ittelleni jonkillaise tunikan, mut olisisis pitäny vähä etukättee miättii, mitä lankaa ja kuip paljo siihe menis. Jämährin sit näihi mineilyhyllyihiv vaa. Kalusteet mul o ollu tiäs kui kauva, mut näit erilaissii muit tarpeit vähemmä. Iha kiva laittaa vähä jonku teeman ympäril juttui. Mun leivonnat jäivä kaiki huamisel, mut miniboxis leivonta-aika onki paaaaaljo piremp. Ehkä joulusemma jossaikohti vaihran. Tai sit en sitäkää.

Olkkarin ja eteisen sotkut vaa lisääntyy samaa tahtii, ku katto etenee. 

Viäläki o hippase keske, ja kello tulee kymmene illal. Taitaa kaik sotkuje siivoomiset jäär kans huamisel. Itte oon ainaski jo ihav valmis kaatumaa sänkyhy, vaiks isäntä se o isomman urakan tehny.

Pikkelöiryt sipulit pistin tekeytymähä jääkaappihi täsä vauhris, ku näitäki huame tarvitaa - jos suinkaa ehrin tehrä sitä, mitä oon aatellu tehtäväks. Tiukaks vetää. Mut aiotaa aamul silti nukkuu JUST niim pitkään, ku unt riittää vaa!

13 marraskuuta 2026

Tee, pura, tee, pura taas

Nii, et oonkoha tarppeeks mont kerttaa sanonu, et mä INHOON purkamist! Voi että se kismittää, joka kerta. MUT eihä siit sit pääse, jos pilal menee, ja lankaa o aika knaftiste olemas, ettei oikkee voi tuhlatakkaa.

Iha ekaks tul tenkkapoo INTARSIAA alottaes resoril, kolmel keräl, kahrel väril. Juu, eihä se meinannu onnistuu mitenkää. Sotkuu tul. Koko aja men puikot sekasi ja silmukat tippu, ja kiarros men kiaroho ja ja ja.

Sikku pääsin ees vähäm matkaa ettippäi, ni tää kääntökohta ei ottanu onnistuakses mitenkääpäi. 

Yritin kaksoissilmukkaa, langankiartoo eri tavoil, ja silti. Yäks! Simmää lopult päätin, et...

... ku se lankavvaihtokohta ol mun silmis tarppeeks siisti, ni nysseo nii hyvää, ku mun tairoil aikaseks täsäkohtaa saa...

... ja PURIN taas! Järkky!

Eikä se mikkää silmänkaunistus ol, tää kääntökohta, mut en tosiaa saa sitä nätimmäks. Tää tulee ny kummiski pohkeen taa, ni siin se ei nii haittaa. Voi ottaa et olisisis ikäänku tahallas tehty "viiva". Ihaj joka paikkaha en tollast olisisis voinu jättää. Oon kyl nähny tehtävän kääntöi, mitkä ova melkkest huamaamattomii, mut en ol löytäny sellast ohjet, mitä lissää voisisis kokeil. 

Resori täsä varmaan kans vähä tota tenkkapoot aiheuttaa. Iha tasast neulost tehres vois olla vähä eri asia? Ehkä. En tiär, ku en ol tätä enne koskaa intarsiaa ees kokeillu. Kerta se o ensimmäinenki. Ja ku alettii näit sanallaskui tai sanontoi, ni tähä käy myäs: oppia ikä kaikki! 😉

Vanttuut

Näät vikat lasten koon vanttuut men ihmeen sujuvaste. En vaihtanu lankkaa purkamal kerttaakaa.


Het tää kuvioneulonta tiivisti käsialaa niim paljo, et näist tuliki iha napakat. Mut silti lämpimät!

Sain siis ny iha käytännös samal ohjeel (8s/ puikko) kolmet eri koon vanttuut tehtyy. Älkää kysykö mite se onnistu!

Ei ihav valmist viäläkää

Huamasinki täsä aamusel, et isäntä o saanu järjesteltyy noit johtoi illal lissää viäl sej jälkkee, ku itte menin jo nukkumaha. Ei kuulemma halunnu laskee kattoo siit entisest, vaiks suunnitelma ol et saatais kattoki olkkarin kans samal tasol, ku lattiaki saattii vuas sitte.

Sai ny noi spottilampukki paikoilles, ja ne toimii! Toi sähkökaapin pääl oleva johtohässäkkä koteloiraa nii, et se samal toimii hualtoluukkuna, ku sen taa jää pari jakorasiaaki, mihi voi joutuu viäl palaamaa, ku tehrää tota kellarin varastotilam pualt aikanas. Se ei kummiskaa ny ol kiireellisyyslistas kovi ylhääl, ku o tärkkeemppiiki asioit saatava sitä enne kunttoho.

Mut ny alkaa pikkuhiljaa ol sellases vaihees katto, et saa alkaa noit levyi asettelemaha, ja samal tulee olkkarihi tilaa taas. Siäl ollaa pompittu yhre jos toise tavaran ylitte vaa pitkän aikkaa. Huakasen kyl helpotuksest, ku pääsee kunnol imuroimaa, ettei tartte pelät imuroivas kaikellaist tarpeellistaki samal. 😊

12 marraskuuta 2026

Lissää vanttuit ja köyhii ritareit

Alotin eilä jo noit lasten vanttuit, ku jäi haittaamaa tää, et iha ohjeem mukaseste tein, ni silti siit tul aikusen kättee sopiva. Ny o eri lankat käytös, ja niissäki men enste piälee.

Aattelin enempi värei, ku itte lankoi, ja eihä näist hyvää tullu. Isoo ku mikä, ja jotenki nii liukastaki, et ei taitais lastem menos pyssyykkää. Purim poijes.

Seuraava jännitystekijä oliki se, et riittääks näist pikkunöttösist samallaisihi pareihi, vai jourunks ottamaa vähä jottai lisävärii muist lankoist.

Mut riittihä ne! Ku tasase piänii pätkii tein. Se sit taas, et onks nää sopivat, liijam piänet tai liija isot, jää viäl nähtäväks.

Viimiset palaset siit kuivast pitkost köyhiks ritareiks. Tai oliks nää sittenki niit rikkait ritareit?

Kellarist hillo. Ja onha se kiva siält "omast pikkukaupast", niinku nuarin lapsellapsist ain kellarii kutsuu, hakkee omatekemii juttui käyttöhö.

NAM!

11 marraskuuta 2026

Sitä ja tätä keskelt viikkoo

Eipä ol aurinkoo pahemmi näkyny, vaikkei kyl talvestakaa viitteit. Yäkki menny +5 astees - tiätty nykku ollaa talvikumit auton alle saatu.

Tosa tul tosiaa aikasemmi jo muutamii päivii pötköö turkkari aamupostis, ja miätin, et onkoha joku toine jääny niit ilman, ku nois lehris ei ol mittää osotetiatoi, ettei voi ees viär oikkiaa osotteesee. MUT sittehä se selviski, et nää ol mainoksii! Ja ny tupsuu näit tilausmainoksii. Täl kerttaa tänäpe tul myäs joulukalenteri mukan, minkä kyl säästän ja käytän! Mut lehtee ei erelleskää kyl tilat.

Töittem pääl sain näät eilä alotetut tuplavanttuut valmiiks. Heh! Nää "lasten" silmukkamääräl alotetut. Näät siis o iha mullekki sopivat, et ei iha pikkukätisil. Mut tuleeha ne kylmät kelit aikusillekki. Puikoil ojjo eri lankoil piänemmät (toivottavaste) vanttuut tulom pääl.

Sit sellane myähäne välipala, ku ol kuivaa pullaa (unohtunu täs kaikes häsäs, ku ol eri paikas, misä normisti pullii piretää). Köyhii ritareit. Ja sevverti herkkuu ol, et em muistanu ottaa kuvaa valmiist annoksest ollenkaa. Isäntäki veti mont palaa, vaik joskus sano, ettei näist oikkee tykkääkkää. Ny o ahkeroinu eteisen katon kans omie töittes pääl nii reippaaste, et nälkäsen maistu oikkeenki hyvält.

Ja monttaalait lehteeki o tullu kerättyy, mitä en ol ehtiny läpitte käymää. Ny päätin, et nappaan kaiken tarpeellise ittellen ja heitän loput poijes. Bujoi varte noit leikattui kuvii täytyy ottaa talttee. Tulee halvemmaks, liimailujenki kans, ku mitä kaikellaiset ostoteipit ja -tarrat, vaiks niitäki o täsä vuasiev varrel monellalist tullu, sekä ostettuu, et lahjoina saatuu.

Askarreltavaa, säilöntävinkkei, lahjaireoit, tarjottavii, kokeiltavii. Ohjeit monellaist. Reseptibujoho, kunha enste pääsen itte kokeilemaha.

Tekstei, ruakii, juhlajuttui, vuarenaikoi, koristeit... Näit sit mappihi oikkioil paikoil, ni löytyy ees pikkase paremmi, jos jottai ettin myähemmi.

Joskus keräsin kaappikaupal lehtii, mitä en raaskinu laittaa poijes. Siis kiärrätyksehe. Annoin äiteel ja siskol ja ystävil, vein mökkilukemisiks ja sillee, mut nykku ei tuu enää kovim paljoo lehtiikää, ja käytän niit omiin tarkotuksihi, ni menee helpommi. Nää nykyajan aikakauslehret ku ei ees pala. Jotenki vaa "sulava" sellaseks tiiviiks mustaks. Isäntä ei suastu ees nuatioho niit ottamaha, ku muuto välil polttaa noit paffei ja kartonkei ja pikkupuupaloi, misä o nauloi tai ruuvei niim paljo, ettei kehtaa takkaha niit laittaa.

Ripoi o kattoho tullu, ja johtoi vähä matalammaks naputeltu, et helpottuu se kattolevyje asentamine. Lamppuje paikat vaa meinaa koko aja unohtuu. Tarkotus ku olisisis se meijä erelline plafondi vaihtaa kolmeen spottivaloho. Aika harvo täsä eteises valoo ees piretää, mut niinku just ny olisisis nii kiva saar toho nurkkaha lissää valoo - ku niit lamppui ei ol. Hah!

10 marraskuuta 2026

Lasten lapaset

Joo, lapaset om mul kyl ennemmi vanttuut, mut ohjeis melkkeistäpä jokases näit käsinet kutsutaa lapasiks, ni siks tääki otsake. Yhrellaine operaatio taas.

Viimisist laste vanttuist ojjo aikaa, ja pit ettii ohje, misä olisis suurimpiirteis oikkia ikä (tul ny löyrettyy vähä nuarempie, mut täst lährettii. 

Suurimpiirteis samallaist, ohjeem mukast lankaa, mut...

... käytin langan vyätteem mukast piänint puikkokokoo. Mul olisisis ollu ohjeem mukaset, kolmosenki puikot, mut ne o sellaset vanhat alumiiniset, enkä ol saanu niit putsattuu tiäs kosk, ni ne ovav vähä "kankkiat", sellaset vähä tahmasen tuntuset. Pitäs tehrä "riisihoito", mukku o ollu kaikellaist muut puuhaa täsä, ni ev vaa ol jaksanu. Tää kolmepualikas on sit se seuraava. En tiär, mitä materiaalii nämä ny olivakkaa, mut ei ol vuasie saatos menny mikskää ja on kiva näil kuttoo.

Aloin kyl aika alkutekijöis jo miättimää, et -hah- ei tää ol lasten kokoo nähnykkää. Onteloneuleena teen, et tulee kaksinkertaseks samal kutomisel, mut, juu, taitaa tul poikie tilal poikie äiteel, tai sit mul ittel, uuret vanttuut... Mut JOS sittekki viäl jotenki piänenis, ku jatketaa tota resorii, tai jottai. Ev vaa saanu ittestäni irti mittää purkuhommii.

Mut eihä se siit mitenkään piänentyny.

Ei auttanu, ku käyttää mittana omaa kättä.



Sain sit vasemma kären, tai jos kääntää toisippäi -> oikkian kären vanttuun viäl ilma peukkuu, tehtyy. Ja parii alotettuu.

Tairan pojil tehrä ihav vaa yhrenkertaset vanttuut, ja niit siv vaa pari parii kummallekki, ni saa laitettuu päällekkäi tarvittaes. Jos tää onteloneulos on näi riittosaa. Kovi piänel määräl silmukoit ei tul onteloneuloksest hyvää, ku se pakkaa sit sisemmän laittamaa krymppyhy. Tai sit kokeilen jollai ohkasemmal lankal. Saa nährä.