Ny on tullu jo melkkest tavaks, ettei hommat oikkee suaraviivaseste toimi. Eli siis -yllätys,yllätys- nykkää.
Piäleem men tääki enste. Et purkamaa pit ryhtyy. Hitsivitsi sentää! No, josko täst oppirahat nyssit olis maksettu? No, ei viäläkää. Sanov vaa, et onneks nää sukat intarsia-harjotustyän ol tarkotuski tulla ittel.
Eli ku olin alottamas nilkkakavennuksii, tajusin, et syränkuvio toisel pualel ei enää täsmääkkää lopputulemaha, ja niihä se ol, et olin tehny melkkest kymmene senttii liikaa, noin niiku vauhris huamaamat. Ja vitsit, mite hankalaa purettavaa tää intarsia o, kolmel lankal, mikkä pakkas menemää solmuhu koko aja. Nii tehres, ku eritote purkaes.
Mut saim mää sukat sit jalkoi lämmittämähä. En kyl ilma yht ISOO virhet, mikä ei ny vaikuta jalkoje lämmittämisee, mink taas huamasin nii myähää, et en enää yksinkertaseste suastunu ryhtyy purkamishommihi.
Kuva kertoo enemmä ku tuhat sanaa, eikö? Höh! Nii jäi nurjat muuttamat oikkioiks tosa nilkan jälkkee. Et ehkä pitäsisis panostaa vähä enemmä noitte ohjeitte kirjaamisee, ku en ymmärrä niit ittekkää enää, ku kirjaamisest o päivä pari välis... Saatika jos pitäs samallaiset tehrä vuasiem pääst - ei toivookaa. Sit pitäs vaa yrittää selvittää neuloksest ittest, et mite se om mahrettu tehrä. Niitäki hommii jo jokune tullu vuasiem mittaa tehtyy.
Ja tää takaosan sauma ei ol mikkää silmänkaunistus myäskää. Pitäs oikkeeste löytää tähä joku nätimpi tapa. Monttaalaitaha täsä jo kokkeilin; tuplasilmukkaa, langankiartoi eri suuntihi ja tiäs mitä, mut ei siit vaa "näkymätönt" saa. Siis mun käsialal, tairoil. Oon kyl nähny sellassii töit, mis kääntökohtaa ei oikkeeste ees tahro nähräkkää, et mahrollist se kauniimpi kääntö kummiski o. Ev vaa tiär, et mite.
Mut saimpaha jalkoihi nyssit lämpimät sukat!




Ei kannata kaikkia virheitä ääneen sanoa :-))). Minä en ainakaan olisi huomannut yhtään mitään jollet olisi sormella osoittanut. Ihailin vain tuota päällä olevaa kuviota. Ja tuollaiset pitkävartiset sukat on niin lämpimät ja mukavat.
VastaaPoistaEilen illalla kun katseltiin telkkaria ja tein samalla kirjoneulepuseroa huomasin että olen tehnyt sitä pari kerrosta liikaa....kuka huomaa :-)) ja jatkoin tyynesti eteenpäin. Silmukoita oli niin paljon kun teen pyöröpuikolla (vartalo+hihat) etten alkanut purkamaan vaikka lanka olisikin se sallinut. Seiska veikka ei niin pienestä hätkähdä.