Toinem päivä, kolmas käynti, ystävän kissoje kans olemist.
Siäl olttii silmät ristis, ku menin sisäl. Toine ei lähteny makkarist mihinkää, ja toine tul venytelle, vanutelle vastaa.
Ja suaraa ulko-ovel. Varmistellen, et pääsee ulkoilemaha. Komennus kävi. 😀 Mut hoirin muut jutut enste alt poijes (ruaka, vesi, aktivointinamit, wc:n putsaus jne.), ennenku lährettii ulos.
Ja mite ihana toi ruakakuppi! 💜💙
Vähä Ilo jäi ulko-oven tuntumas miättimää, et mihi suuntaha ryykättäis ny. Äänii kuulu monellaissii monestaki suunnast.
Mut taas menttii takapihan kaut mettikköhö, ja merkkailut tiättyihi puskihi. Jossai ol selväste käyny kaveri, ku pit poskii kiähnät, ja toisiim paikkoihi muutov vaa kihnutettii ja laitettii omat kynnejjäljet puitte runkoho.
Eilä noustii suaraa kalliom pääl, ny kiärrettii se. Mä ain ihastelen tota sammaloitunutta pyäreet kallioo. Jos tykkään vesielementistäki (kunha se ei ol liijan suurt, kute meri toisaalt vähä pelottaaki), ni jotenki isommat kalliot ja kivet viähättää mun silmää isoste kans. Omallekki tontil toivonu isomppaa kivielementtii, ja isäntä sen joskus men lupaamaanki, et kyl sellane onnistuu - tosin ei kysyny tarkentavii kysymyksii, et MITE suurt aattelin. Mä ku oon aikas varma, ettei sellast, minkä haluun, ihan noiv vaa kuljetet mitenkää yksinkertaseste. Hah! En siis mittää kiviröykkiöö kaipaa, vaiks noit piänemppii kivii oonki keränny kukkapenkkie reunamil.
Mut siit sit Ilo jo ol itekki ihav valmis jo sisäl. Märkkäähä tual mettäs ol. Jäi syämähä, ku lährin. Mut et nääki kisulit ova ajam myät tullu mul tosi tärkkiöiks! 💕
Siv viäl kiärtelin naapurikunnas asioil, ennenku palasin kotti, ja isäntä pääs lopultaki vaihtamaa meijä auton renkaat. Kyl se vaa talvi tulee! Ny ollaa valmiit lähtemää pakkaskeleissäki paremmi liikkeel, mitä kesäkumeil tähäs saakka. Vaiks ei noit pakkasaamui viäl ol yhren käre sormii enempää ollu tänä syksyn. Ja lämmint (märkkää) talveeha nyv vähä lupaillaa, et saa nährä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti