Iiik, mite ihana mökkipäivä!

Keli helli: lämpöö ilman hellettä, ja möksällähä sit viäl ol valinnav varaa, et ol aurinkoo ja varjoo, mite kukin vaa halus. Vaiks ei me, ainaskaa lasten kans, kovaste kauvaa paikoillamme pysytty.

Ja taas, kute tuttuu o, kuvat ova iha sekases järjestykses. Rantasauna ja grillikota.

"Satutunneli", vanhimma lapsenlapsen nimeämä polku rannal. 

Nyyttärityylil olttii liikkeel, eikä ruaka keskel loppunu, ei jälkkäriaineksekkaa.

Vanhin lapsenlapsi oppi tekemää kaislaveneit, ja niit sit synty kymmenittäi, usees ottees.

Möksäl o huussei usseemmanki, ja täsä mettäm piilos yks niist. Sitäkää ei tahro ees nährä, jollei tiärä, misä se o.

Täl kerttaa selvisin yhrel kylmälaukul, yhrel vähä isommal kestokassil ja koril. Siihe lisäsiv vaa hupparin viäl varmuureks, et jos tuleeki kylmä. Ei tullu. Ja hyvi kaik mahtu plikan autoho.

Pari aamukiarrost men pihal, ekaks takimmaine, isomp kasvari ja kasvilavat, sit toisel kiarroksel terassin reunus koira-aitaukses ja terassin amppelitomaatit. Salaatin ostin, ku niit omii ei enää ol. Ens kesän tarttee muistaa laittaa uus satsi kasvamaha siin heinäkuun pualvälis, ni sit olisis uut salaattii omast maast loppukesänäki viäl.

Jokasel jottai.

Isla jäi kotti, vaiks olis NII miälelläs lähteny mukkaa. Mut ei ny ollu autos tilaa.

Vesi samav värine ku taivas. Täsä yläkuvas näkkyy kolme saart, eka o iha rannal lähel, kaks kauvempan.

Pitkospuut laituril. Iha uuret ja komiat. Kyl ny kelppaa kulkee saunalt laituril puhtain jaloin!

Ja laiturilt on kivat näkymät moneen suuntaha. Rohkeimmat kipas kastautumassaki, vaiks saunaan ei oltu laitettu tulii takkaha. Aurinkos kuivu noppeeste.

Siis upee porukka, parisenkymment henkkee, neljä sukupolvee, upeet puitteet, hyvää ruakkaa, herkkui monellaist, kaislaveneit, saippuakuplii, hiakkaleikkei, ja niit kaikemmoissii höpöttelyi unohtamat. Ulkon olttii koko päivä, kaikki ruakailukki, et ei voi yhtää valittaa!

Plikka nappas mut kyytii, hoiti ajot mennen tulle. 💛💖

Ryppy päivähä siit, et isännäv veljen tila o huanontunu, vaikkei se sinänsä siis yllätys ollu, ni ei tair ny enää koton pärjät, ni kotisairaalas täst lähi. Tänäpe paikal o ollu nuarimmat lapset. Huame hänel ojjo sovittu muit viarait sinne, ni isäntä meinas sit omaa viarailuu maanantail tai tiistail viimeistäs, et sellast ikävyyt. Täytyy varautuu, et toine ov väsyny, eikä välttämät ol het hereil, ni aikaa käyntihi täytyy ottaa. 

Et tällast!

Mökkipäivää pukkaa

Siis oikkee kivaa tiaros! Isommal poppool kokkoonnutaa veljie yhteisel mökil. Osa porukast o yät jomminkummim päi, enne tai jälkkee, mut me mennää plikan ja poikie kans yhrel kyyril, ja tullaa yäks taas kotti.

Ja listoi lissääntyy koko aja sit tän tiimoilt. Kauppalista, tiätty. Se ny o selvä. Nyyttärityylihi syärää yhteine lounas jälkiruakines, sit muut syämiset kukin hoitaaki ihav vaa omal porukal omii aikojas. 

Sit lista, mitä pittää muistaa ottaa mukkaa. Ne ruuvat, hyttysmyrkyt, wc-paperit ja muut tarpeet kaik erikses, ettei mikkää unohru. Plikka ku ajaa pihal, ni auto pyritää vaa äkkii saamaa täyttee (muuttokuarmaha meil ain mukkaa lähtee), et päästää jatkamaa matkaa. Aamupäivän aikan pitäs viäl ol perilläki.

Siv viäl lista siit, mitä pittää tehrä ereltävän päivän, ja mitä pittää tehrä ENNE reissuu. Ne viimiset ruakavalmistelut muitte pakkaamiste ja aamupuuhiel lisäks.

Ku pää om mikä o, ja rutiinit menee rikki, ni pakko pistää asiat ylös, ettei mittää jää tekemät. Salaatit kannellissii kepuihi valmiiks, patongit ja patonkikori, misä ne laittaa tarjol, ja tiätty se veitti, mil patonkit laitetaa palasiks, pittää ol mukan. On siäl taatuste joku veitti, mut muukki tuleva veittii tarvittemaha, ni ei tartte miättii pesemissii välil, ku seki ov vähä hankalaa mökil. Meijä veitti on sit se "patonkiveitti". 😊

Ny voisisis olla iha uimakeliki, säätiatojem mukkaa, mut mun "paljasjalka-ajat" on ohitte, ni itte en voi vettee mennäkkää. Kattelev vaa sivust. Laste kans ei ol menoo, ku o äkkisyvää, et ei mun yksikseni tartte olla, kummiskaa. 

Mut siis hurjan kiva nährä porukkaa, vähä kauvempaaki tulevii! 💙💚💛💜🧡

Elokuvis, elävis kuvis

Päätettii jo tosa vähä aikasemmi, ku tätä elokuvaa, Disclosure Day, mainostettii keväämmäl, et mennää se kattomaa, kunha vähä aikaa kuluu ensi-illast, ettei iha täysil katsomoil jotenki innostanu yrittääkkää.

Erellisen iltapäivän sit tehtii varaus ja maksettii paikat, meit enne ol KAKS (?) paikkaa varattu, muut tyhjin. Me vähä miätittii, et tarkottaakoha se sitä, et ollaa käytännös jo tyhjäs katsomos, et MITE tylsä se elokuva oikkee o, ku ei kukkaa mee sitä kattomaa?

Kaks näytöst illas, ja se toine nii myähää, et oltais oltu vast keskiyäl koton, ni otettii se aikasemp, hetimite töittem pääl, alkava. Ei muute ollu kamalaste ruuhkaa elokuvateatteris.

Tuntu, et aulaski ol enemp muksui ostamas irtsarei, vaikkei ne mittää halpoi olekkaa, ku itte elokuvii kattomaa menijöit. 

Nelossali. Ootettii tovi ulkopualel, viimiset veskikäynnit (pitkä elokuva, yli kaks tunttii, olisko ollu jopa pual tuntii pääl?), ja sit sisäl.

Finnkinon pitsat om mahtavii, eikä se pettäny tälläkää kerttaa.

Mut en tykkää kylmäst pitsast, enkä syämisest pimees, ni alotin oman "päivällisen" sit jo siin pelii ja alkumainoksii kattelles. Näis on kyl joku juju, et niist saa näi hyvii. Sitkeet, pehmeet, oikkee makossii - ja helppoi syätävii. Ja just oikkeen kokkossii siihe, et riittää iltapalahas saakka. Nälkä siis poijes. Mittää karkkii tai muut naposteltavaa ei ny otettu tän lisäks menoho mukkaa.

Elokuva ol pitkä, muttei se tuntunu silt. Eteni hyvi, ei tullu tylsää, MUT ei se nii hyvä ollu, et sitä viittis toist kerttaa men kattomaha, kummiskaa. Ei siit mittää klassikkoo synny. Vaiks muutama hauska yksityiskohta juane keskelt ain siäl tääl löytyki (vähä viitteit korona"paniikkihi" esimerkiks).

Yllä oleva kuva on otettu mun paikalt ja näkynee, et oon TÄSMÄLLEE ruurun keskiosas, eli varmaste koko teatterin parhaal paikal. Näin tasaseste joka paikkaha ruurult, eikä tarttenu pahemmi päät käännellä. Vaiks jättiruutuu tuijotelttiinki. Kaikkeist huanoimmat kattelupaikat tosa lattiatasol ja keskel, ku siin jää väkisinki välil näkemät jottai mitä ruurun toisel reunal tapahtuu, jos katse sattuu olemaa just siäl toisel pualel, ku yhrel silmäyksel ei vaa nää koko ruutuu. Kyl siälki joku tykkäs näköjäs istuu, vaiks tilaa olisisis ollu ylemmilki paikoil. Noi pualet paikoist ol täytetty. Reunat jäi tyhjiks, kaik haluu näit keskipaikkoi.

Autol mennes elokuvaj jälkkee poikettii Aasia Shopis, ku siäl on noit isännä tykkäämii kokkausjuttui, vaiks ny näytti NII eksoottisilt jutuilt, ilma selityksii osa, et ees isäntä ei uskaltanu ostaa. Mut kimchipussi, jäätee (pomelo) ja viidenmausteen purkki tarttuva mukkaa. Sit myyjä viäl kysy kassal, et haluuks hää tuaret korianterii kans, ja isäntä siihe, et "miksei?" - vaiks ei tiäret MIKS sitä kysyttii. Liittyks teehe, kimchihi vai fivespice-mausteesee? Hmmm. Sitä hää ei huamannu kyssyy. No, nym meil sit on sitäki. Kummiski.

Koton enstöiks Islan kans lenkil. Näyt silt, et kohta alkaa sare, et ehrittäis sen alt poijes. Sit kipasin kastelemas kasvilavat, et jos alkaa sare, om pinta sevverti kostee, et ottais sen satteen hyvi vastaha. Kasvarie kasvit kastelen aamusi. Tarttu muutamii kurkkuiki kyytii ja ihan koht saaraa lissää tomaattei, niit isomppii. Ja lissää mansikoit. Salaattii käyn napsimas joka päivä vähä. En ol viäläkää saanu hankittuu lissää niit siämenii...

Elokuvii lähties, ku menttii autol, nähtii taas tää takkuressu-kisumisu, mut ei ehritty sil tekemää mittää, ku muuto oltais myähästytty. Pistelin vaa viästii kissan omistajal, et saa tul meijä pihal kissaa kotti houkuttelemaha.

Mul ol lentokonetila elokuvie ajam pääl, ni sej jälkkee vast sain netin taas luurihi auk, ja kissan omistajalt oliki tullu viästii, et hää on töis ja on myähää vast koton. Eli kukkaa ei ollu ollu kissaa ettimäs.

Ni lenkij jälkkee sit lährin herkkuputkilon kans kiärtämää tonttii, et josko näkisisin sen naapurist häipyneen kissan, joka on näköjäs ny ottanu meijä tianoon uureks paikaksee, ku o ollu toukokuust saakka ollu teil tiättymättömil. Omistaja tiätää ny, et kissa pyärii tääl, ja on TOSI huanos turkis, eli siis takkune, mikä haittaa kissaa takuul jo pahaste. Tiäs mitä iho-onkelmii o orotettavis, ku saa turkin vihro ajettuu ales. En usko, et sitä enää mitenkää saa harjattuu auki. Mitem paljo mahtaa punkkeikaa olla täsä ajas olemas ja ollu? 

Vilaustakaa en kissast nähny. Kiärsin omaa pihaa ja pusikkoje reunuksii, mettärreunan tiät ja yritin kutsuu kissaa, mut tosiaa; ei joko ollu paikal tai pysyttel piilos. 

Mul tarjottii jo toisaalt loukkuuki lainaha, mut nykku omistajan tiärän, ja omistaja tiätää itte, et kissa on tääl, ni eiköhä se loukuttaminenki itte asias kuuluis sinne suuntaha. MUT jollei täs mittää tapahru, ja kissa vaa näkkyy meil, ni pakkoha se jottai o tehrä kissan hyväks. Kesäaikan varmaa syätävää löytää, ja vettäki meil o ympäri tonttii erinäisis kepuis, mut piremmä ajam puitteis myäs voi villiintyy lissää - ja ei se turkki ittestäs kyl selkiinny... 😔 Tuntuu vaa nii pahalt kissam pualest!

Valokuvii "siält kaukaa"

Terhin innostaman pit hakkee käsiin tää meijä viikon Kiinanreissu Shanghais, ku isäntä asu sen pualtoist vuat siäl töittes takii. Me otettii ja lährettii sit perhelomal sinne. Se ol alkutalvee, kouluje syysloma, ja sanottii, et ei ol liijan kuuma enää. Noh, ol ollu viileemppii kelei, mut kappas, ku kesä tul takas just sil viikol ku me sinne menttii. Ja hikoiltii sit oikkee kunnol, ku kaik paikat ol jo ottanu ilmastoinnit poijes. Kaupois tuntu happi loppuvan, taksit ol kuumii, kävelle tiätty kans, vaiks varjom pualel pyrittiinki kulkemaa. Huh! Meijä tuurii.

Aikasemmat reissut on laitettu kuva kuvalt albumeihi, tilpehööreines kaikkines (kuittei sum muit), mut Kiinan matkan teetätin Ifoloril. Kannatti!

Täj jälkkee meil onki kaik albumit näit valokuvakirjoi.

Taas kuvat epäjärjestykses. Täsä siis albumin kansi. Pit olla ekana.

Ei missää hotellis oltu, täl lomal, ku isännäl ol vuakra-asunto pilvenpiirtäjäs. Nii korkkial, ettei tullu yhtää viätettyy aikaa sen parvekkeel, heh! Mut ihan mahtireissu kyl!

Pittää viäl lisät, et tuliha siäl olles yks plokikaveriki tavattuu, ku hän perheines asusti kans Kiinas. Junal tul Shanghaihi ja viätettii päivä yhres. Olipa ihana uskaltautuu paikkoihi "asiantuntijan" kans, ku voi luattaa, et saa ittes paremmi ymmärretyks, ku mitä me koskaa enklannin kiälel, mitä siäl ei tosiaankaa kaik osannu ees avustavaste. <3