Tält illalt siis. Ehtii huamennaki, ku en usko, et mittää ehtii siihem mennes pilaantumaha. Olin vaa nii asennoitunu, et tänäpe teen sitä paholaisenhilloo lissää, ku o pestyi purkkei, ja jääkaapis enää yks vajaa purkki käytettävää. Näät näyttää menevä ihav vauhril. Mikä ov vaa hyvä asia! 😍 Oon jo seonnu laskuis, et mite mont purkkii onkaa tullu tehtyy.
Isäntä siis varas ny köökin, ku ol konttoripäivä tänäpe, ja tul nälkäsenä kottii. Haluu tehrä pitsaa. Eli siis taikinast lähtie kyhää kaiken itte. Jos olisisis varottanu vähä, eli viimeistäs vaiks aamul, olisisiv voinu aamupäiväl tehrä, ja sit olisisis ollu mahrollisuus häne kokkailuje aikan tehrä töit. Mut näit ny välil käy. Ei varmaa aamul viäl ees miättiny asiaa.
Sateitte välis töittej jälkkee kipasin sit kameran kaa pihakiarrost, vaikken kovim monttaa kuvaa ottanukkaa. Ei kamalaste ol kuvattavaa enää. Nähtäväste kesäkurpitsa tykkää, et pittää saar lissää kukkii auki. Satoo ei kyl enää taira ehtii tos muavikasvaris saar, kummiskaa. Siit o vetskariki rikki, ettei oviaukkookaa saa kii. Kynttiläkää siis ei auta, ku lämpö karkaa kummiski.
Kelloköynnöksen siämenpalluroit keräsin netist löytämäni ohjeem mukkaa: mahrollisimma pitkä kukkavarsi kyytii, ja koko jutska sit johonki kuivaha ja lämpimähä sisäl kuivumaha, saa muuttuu kuivaks ruskeeks. Parastaha olisisis, jos syksy olisisis kestäny kauvemmi, tai siis KESÄ. Näil olisisis jo yks pakkasyä liikkaa, ni kokeillaa ny tätä. Ja joo: mun EI pitäny mittää siämenii kerät, ku en ol aikonu esikasvattaa mittää, MUT enhä mä ny voi yrittämättä jättää, kummiskaa. Hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti