Mont päivää täsä, ni monellaistaha tähä aikaha sit ehtiiki. Yllättävänki monellaist ja yllättävääki ( = ei suunniteltuu). Mut onneks ei mittää ikävää! Remppaa ja remppasuunnitteluu, kelie sallies. Monellaist sitäki tähä aikaha ehti tulla. Aurinkoo, vet, lunt, ränttää. Tällast Suame kevätsäät.
Täti piipahti kyläs ohimennessäs. Onneks löyty pakkasest esivalmistettuu korvapuustii uunihi lykättäväks. Ei oltu viäl käyty kaupas, ni mittää tarjottavaa olis muuto ollukkaa.
Tul uuret tulppaanit, ja ihav vaa hurjan kauniit! <3
Veljev vaimon veli perheines käväs kans piipahtamas, mut eiväj jääneet kaffel. Lähinnä Islaa tulivat kattomaha, pääs lapset rapsuttelemaha ja Isla nautiskelemaha huamiost! <3
Sunnuntain syättii linnumpesii. Ja se onki mun kokkaamaa, ku isäntä nikkaroi kellarin oven karmiem paris (pit kaikellaist piänt nikkarointii, lukkoaukkoje ja saranoitte puitteis tehrä). Koira ja kissat seurasiva ku hai laivaa munt, ku ovav vissii tottunu siihe, et ku mä touhuun köökis, ni koht meil tulee viarait. Heh! Aika usseste se onki nii.
Sevverti tosiaa lunt tul, et maa ol yän ylitte valkosen. Aamust sit muuttu rännäks, kunnes taas sato ihav vaa vet. Saapa nährä, olis tää ne viimiset lumet tälle talvel. Pitäsis alkaa miättimää niit kesärenkait, meinaan - sevverti arvokast o autol kulkemine nykysi, et kesärenkail ajo olisisis vähä vähemmä bensaa kuluttavaa.
Ja täytyhä se tytsyl tyttövärine saretakkiki olla! Ku melkkest kaik muut vermeet ova sinissii, mustii tai harmait.
Sikku en sitä keltast pöytäliinaa, enkä ees täyskeltassii servettei löytäny mistää, ni värjäsin sit ruakailuu varte keitetyt kanammunat keltasiks. Heh! Kurkuma toimi oikkee hyvi!
Tänäpe sit oliki se meijä varsinaine pääsiäisateria, ja torppa täyn rakkait! 😍
Lapset perheines koos, ja enste syättii naurampaistii (ku kaupas ei enää ollu lammast missää muus ku jäises muaros, eikä jäist haluttu), punaviinikastike, valkosipuli-kermaperunat, salaatti ja ne keltaset keitetyt kananmunat.
Sevverti isoste tul syättyy, et pit tovi pittää taukoo jälkkärikaffeil, mut eihä se mittää haitannu. Kiva viättää aikaa yhres.
Mut päästiinhä me siihe jälkkärihinki viäl. Plikan tekemä karppijuustokakku, sitruunaine, ol oikkee suussulavaa ja sileet - kiahtova koostumus. Possettei tul maisteltuu. Toiset tykkäs, toisil vähä liija eksoottist (sitruunaist tääki), kaupan bebei, suklaat erilaisis muarois, hotrottei ja juustonaksui. Tul kyl popsittuu yht ja toist enemp tai vähemp. Ei tartte iha het uurestas näi herkutel.
Siv viäl vähä myähemmi piipahti ystäväki kyläs, et melkone vilinä nyssit onki muutamaks päiväks ollu. Harvinaist meil, mut tykkään silti enempi just näippäi, ku en ol yhtää innokas itte lähtemää minnekkää. 😏
Arki alkaa taas!
Meil tulee postii aamujakelun (sekä postin, et muitte jakelijoitte toimittamina), ja siv viäl se "normi"posti kaks tai kolme kerttaa viikos (vuarotelle joka toine arkipäivä, mink näät kaik yleiset vapaat sekottava, ettei oikeest ikinä pysty etukättee itte päättelemähä, et mite se kullonki menee) iltapäivä kolmehem mennes. Joskus huamaan, et auto pysähtyy postilootal, mut aika usseste menee nii, ettei huamaa. Ei ees koira.
Olin jo käyny torstain postilootal ja luulin, et ei ollu postipäivä, mut sit myähemmi koiralenkim päätteeks viäl kurkkasin sisäl, ni siäl oliki jottai! 💜
Onpa ain ihanaa, ku lootast löytyy jottai muutaki, ku mainoksii (ne saa kyl tulla, ku käytän niit tosa bujoilus, et saan koristel sivui niist löytyvil kuvil) ja laskui. Kiitos, Tua! 😍 Pitkä kirje ja aiva hellyyttävä kiiltokuva-arkki! Viätähä oikkee mukava pääsiäine! 💖
Toivottelen samal kaikil muillekki kivaa pääsiäisaikaa, ja pirän piäne plokitauon täs. Palaan sikku arki taas alkaa. Nauttikaa! 🐣🐤🐥🌷
Mitä valosammaks päivät tulee, sitä enempi alkaa multasormii syyhyt. Isäntä miättii, et pystyyks olemaa laittamat apukasvarii varastoho, misä ojjo viime talvest muavit valmiina (tarttee vaa lämmityksen, tiätty), ku sovittii, et ens kesän pihajutut hommataa ostotaimina sikku o oikkiamp ajankohta. Ettei olisisis joka paikka purkkei täyn. Tähä mennes ollaa aika hyvi onnistuttukki.
Kattelin tosa kuistil "säilöttyi" kaht isomppaa kukkapurkkii, mikkä ova oikeest orottanu KOKO talven kellarihi siirtämist, mut ei sit ehrittykkää siihe asti. Ny otin nää sit jo käyttöhö.
Näit erinäissii isomppaa purkkii orottavii ja pistokkait (juurie kans ja ilma) ov vaiks kuippaljo, mut näist ny lährin liikkeel. Peikonlehti, juaruu, enkelinsiipii, tuaksupelakuut. Viäl olisisis muitaki, mut täst sain ny nää "tyhjät" ruukut käyttöhö. Hyvi pit kastel enste, etteivä pölise, sit röntit poijes, mukkaa uut multtaa, kasvit siihe - ja kuistil. Saa nährä, mite onnistuu. Varastolannotteen meinasin laittaa, mutten löytänykkää meijä kanankakkapussii mistää. Se o säilötty hyvi jonnekki. Mut täytyy siv vaa kasteluveden kans laittaa voimaa, kuha ny juuret enste ees kasvava.
Muute tykkään, mut MIHI kummaha noit tavaroit, mikkä eivä mahru MIHINKÄÄ, mut tarvitaa lähel, laittais nätimmi esil, ettei noit muavipussei tarttis kattel? Hmm. Joku kori nurimperimpäi tohom päälle? Mistäs saatais tarpeeks iso ja kivan näköne? Eiku Ikeaha taas kurkkimaa?
Tähä pit käyttää vähä enempi aikaa, mut ol sev väärtti!
Täl kerttaa karitsaa parmesanperunoitte kera. Ja tutusti tätä ol reiluste. Kokki kokkaili, ja mä koiran kans "hajustelin" yläkerras, ja nälkä vaa kasvo ja kasvo. Heh! Järkky-hyvät tuaksut!
Ei torellakaa jääny nälkä enää täj jälkkee!
Ja ainaski samankokkoset annokset viäl jäi huamisellekki. Ny varmistu, et boksist tul 13 annost yhteensä. Ja ihanaa seki, et voitii ns. tavallisee tapaha saar jämii jääkaappihi, mitä voi joskus laittaa vaa mikroho ja lämmittää, ettei tartte iha joka ateriaa kokata alust ast uurestas - helpottaa varsinki tyäpäivie aikan, ettei kokkailun takii isännä tyät venährä iltoihi (vaiks sitä se kyl tuntuu välil muutonki tekevä, ku tyäkaverit o ympäri maailman).
Siis TYKÄTTIIN!
Ensmäsest Ruakaboksin reseptist jäi siis kaks annost jämii, vaiks isäntä söi kaks annost, eli santsas toise lautasellise. Yhteensä siis viis annost. Sit illal tul tehtyy se seuraava resepti: sitruunaist kanaa aasialaisittai & riisinuudeleit. Taas iha reilut annokset.
Jäi viäl täkski päiväks, taas. Ja hyväähä toi ol, ei voi valittaa! Nyt siis tehty yhreksä annost jo.
Ekaks miätittii, et ompa tyyrist, ku kolme reseptii kahrel henkel, eli kuus annost ja 70€, annos 11,67€. Mut nykku ollaa näit tehty, ni jos samallail jatkuu, saa kolmest reseptist vähintäs se 12 annost, eli neljä-viis yhrest. Sit ollaanki jo tiputtu hinnas siihe viire-kuure eurov välihi. Ja ku o iha hyvämmakuset ja ruakasat annokset neki, ni sinänsä kohtuullist. Eikä ol einest, on tuaret ja loppujel lopuks iha itte tehtyyki. 😃
Tul tosiaa seuraavaki boksi tilattuu, mut sit isäntä meinas, et jos kokkeillaa noit K-kaupan reseptei kauppalistoines seuraavaks. Astet haastavammalt tuntu, ku testailtii. Reseptei löytyy paljo, mut sikku valittii joku, ni sit aineksist tippu yks ja kaks tuate poijes sil periaatteel, et "tuate ei kuulu valitsemasi kaupan valikoimihi". Joo, siis ihaj joku possun suikale, mitä taatuste kyl löytyy, mut ehkä eri valmistajalt. Näät kaik pittää siis itte huamat ja vaihtaa toiseen tuatteesee, ettei men reseptit "rikki".
Mut näyttää iha silt, et isäntäki innostu ajatuksest, ni saaraa kokeil näi ihan ku varkain välil jottai meil iha uuttaki juttuu, mitä vaa ei tul kokeiltuu, ku "vauhrist" vanhast muistist kokkailee.
Vaiks nyssit tul köökkihi uussii vaatimuksii sen takii. Isäntä ku meinas, et mä leivon nii harvo, et noi kaik "turhat" vaniljasokerit, leivinjauheet, nomparellit, maitojauheet, puuroainesvalikoimat sum muut tost yhrest kaapist sais heittää poijes, ja varataa tila näil kaupan resepteist tulevil aineksil. Toi ruakaboksin systeemi, et yhre reseptin ainekset ova yhres pussis (poislukie jääkaappikamat) o ollu nii helppo ottaa käyttöhö, ku alkaa ruakkaa tekemähä. Täl hetkel kaapeist ei sellast tilaa löyry, mihi mittää tollee pussei saisisis mahtumaha. Ne o ny "säilötty" tasom pääl yhtee nurkkaha. Ja sikku meinasin, et sim me tarttettais jottai lootii, mihi niit resepteittäi juttui laitettais, ettei siis mittää erillissii pussei hankit, ni meinas, "ettei me millää lootil kaappei täytet sen takii, et sul oj joku luapumise onkelma". 😂😆 Ha! No joo, myännänhä mä, etten kovi usseste leivo, mut se o se ainut asia, mitä köökis syämise lisäks tykkään tehrä - sillo ku meil o syäjii. Harvo teen meil, ku ollaav vaa kahrestas, ku kumpikaa ei sais näit herkkui sillee vaa popsii, ja pakkaseenkaa ei mahru mittää...
Meinasisi siihev vaa, et kurkkaappa tonne autotallim pualel, et MITÄ siäl o. Pual tusinaa rikkinäissii porakonei, ja tiäs mitä muut laitet, mist ei ol raaskinu luapuu, VAIKS on jo ostanu uussii tilal... Hmmm. Mä taas EN haluu ostaa uut juustomuattii tarpeesee joka kerta (vaiks noi kerram pari vuares sitä teenki), enkä haluu heittää käytettävis olevii hyvii aineksii poijes. Mist sit mittää tekkeekää, jos tulee ykskaks sellane olo, et jottai tarttis aikaseks saara? Usseste ku sitä tekkee jottai, mihi jo ON ne ainekset ja välineet olemas.
Joo, tällassii kinastelui välil tulee. MUN asiat on tärkkeemppii ku SUN, ku tila o nii rajalline. Valittaaha isäntä välil sitäki, et autotallist ei löyry mittää, ku siäl o nii paljo rojuu, muttei vaa saa silti siivottuu sitä, et kattois, mikä oikeest toimii ja mikä ei. Ehkä me täsä yritetääv vähä järkeistää noit köökin kaappie sisältöi jossaikohti. Must tuntuu, et ainaski maustekaapis o 90% ikivanhoi maustei, mitä o kerra käytetty joskus kymmene vuat sitte, eikä kerttaakaa sej jälkkee... Nääki pitäs kummiski tiätyv välein uusii. Mausteekkaa mittää ikussii ol.
Pikkune köökki ei ain ol se kokin ihannepaikka kokkail. Tiärän!
Ruakaboksin eka ateria on nys sit tehty ja syätykki. Noh, jäi tällekki päiväl kyl, mikä o hyvä, et om mul jottai mikros lämmitettävää, ku mä EN itte tykkää mistää kokkaamisest. Isännäl o konttoripäivä pitkäst aikkaa. Mä taas "jännitän" tääl, et millo lääkäri soittaa, ja mitä siit soitost sit taas seuraa. Hah!
Meksikolaine chili con carne riisil - ja kanan jauhelihast, mitä ei ollakkaa varmaa koskaa aikasemmi missää käytetty. Iha ol helppo ohje, mitä voisisis vaiks vähä tuunata, jos olisis tarve. Jättää jottai poijes, vaihtaa, tai sit vaiks lisätä. Oletuksena ol, et aineist mustapippuri, suala ja öljy löytyis kottoo, muut ol paketis mukan, mausteines. Ja iha reilut neljän henge annokset tul, mitä ny isäntä men santsaamaa, ja ähkyttel sit kahre ison annoksej jälkkee, heh! Tykkäs viäl enempi, ku mä.
Palkokasvit meil o vältettävä-listal olevii aineit, ni tiärettii, mitä papuje syämisest sit seuraa. Isäntä joutu tuplaamaa kihtilääkkees (alko vaivaamaa illal) ja mä hypin vessas viäl yälläki. Nii se ain menee. Jos syän päivällisen, eli illal (meijä päivälline o nykysi siin kahreksam paikkeil), ni sit menee seuraaval päivällekki. Eikä aut mikkää. Mut kyl joskus silti syämine o senki vaivav väärtti. 😄
Vähä miätittii, et tuleeks broiskust tarppeeks makkuu, mut iha riittäväste. Eihä tää samallaist sit ollu, mitä koulus muistan syäneeni. Koostumuski erillaine. Siitäki sillon tykkäsin (paitti opistoaikana, ku siäl ol papujen tilal manteleit?!). Isäntä meinas vaa, et ens kerral lisätää ainaski meijä omaa chilijauhet (Carolina Reapereist kuivattuu), ni saaraa vähä potkuu. Saa nährä - noit reseptei ku o "miljoona", mitä olis kiva kokeil.
Nii, et tehtii sit se ens viikonkin boksitilaus het perähä. 😍
Joo, oon ensinnäki listaihmine, ja niit sit riittääki JOKA asiaha, MUT oom myäs tressi-ihmine, mikä ittee ärsyttää suunnattomaste! Tressaan asioit, mitä EI kuuluis tressat, mut silti vaa tressaan, ja tressaan KU tressaan. "Kiva" kiärre?! No, ei!
Suasitteluje uhreiks nyssit isännän kans "jouruttii", ku ol "pakko" kokeil tätä kovaste kehuttuu ruakaboksijuttuu. Otettii kahrel henkel kolme reseptii. Tilattii viime viikol, ja nysse sit eilä illal iha ovel toimitettii.
Kylmät tuatteet asiammukaseste kylmäkassis kylmäkallen kans, ja muut kolmen reseptin ainekset iha omis pusseissas. Selkeet, ku mikä! Pyry tiätty siin päällepäsmäröimäs, et "mitäs MÄ saan?".
No, joo. Eilä viäl syättii viikollopu jämii, ettei sit ees miätitty yhrenkää reseptin käyttöönottoo viäl. Hyvi näyttää aineksis oleva käyttöaikaa, ettei senkääm pualest mittää hättää. Ja isäntähä meil siis on se kokki. Katto jo alustavaste reseptit, ja meinas, ettei mittää kovi monimutkast ol missää, et äkkii näist ruaka syntyy, sikku pääsee tekemähä vaa.
Ja sit -huakaus!- mä heräsin jossaikohti yät, et olisisiskos jottai niis erillisis pusseis olevii aineksii kans ollu paremp säilyttää jääkaapis? Mä ku en pahemmi tarkastellu sisältöi, ku sillee, et oikkialt vaikutti - ja lisäsin ko. reseptin oikkiaam pussihiv vaa - ja sit tyäpöyrän nurkkaha. Nuudelit, perunat, mausteet, säilykkeet, joo, mut ol siäl myäs tomaattii ja parsaa, mikkä me yleensä piretää jääkaapin kasvislokeros... Kait ne ny muutamam päivän säilyvä valolt suajattun huaneellämmöski? Ha! Kolme ateriaa kait menee pualestoist päiväs, jos oikeest o kahre henke annoksii, ku kaks kerttaa päiväs tällane lämmin ateria syärää.
Pyry käväs vähä rapistelemas uloint pussii tasom pääl, ja ku meinasin, ettei siäl ol häl mittää, ni seuras mua hetken, ku hai laivaa. Oliha sit annettava vähä herkkuu (Nipsu ja Islaki saivak kyl), ku totteli nii hyvi. 😊 Kuka ny tota katset vois vastustaa?!
Ruakajuttujel lisäks jännittää tämpäiväne hammaslääkäri, ku paikataa (onneks pikkane, mut kummiski) reikä kahre viimise takahampaav välist (siis viisureit mul ei enää olekkaa), eli mahrollisimma vaikkia paikka ulottuu kunnol. Jaiks! Ei se mitenkäs ol vaivannu, mut hyvä nyssit laittaa poijes turhaan isontumastakaa. Nii tiukat hampaavvälikki ku o, ettei oikkee mikkää lankakaa tahro välihi mahtuu, ni mite hammasharjan harjakkaa...
Ja niinku vanhat merkit paikkaas pittää, ni nää tressiasiat vaikuttava sokereihi kummaste. Täsä om menos tällane tehoseuranta, enne lääkäriaikaa (mikä o huame). En löytäny enää sitä vanhaa lomaket, misä o ollu näppäräste ne kolme ereltävää sokerimittaust ja neljä vaarittavaa päivää verempainemittaust yhres paperis. Ny sit pit iham mikä vaa netist löytyvä napat käyttöhö. Tressi nostaa sokereit, eikä ihav vähääkää. Mut onneks ei ny liikoi kummiskaa (ainakaa viäl).
Sit nää tarttee viäl skannata lähetettävähä muatoho, ku näät o laitettava lääkäril meilinä menemähä, ku kert ov vaa soittoaika (mikä SEKI jännittää, tyyliin: istunkoha vessas just, ku puhelin soi, tai jottai?). Onneks meil sellane vempele o, et skannaus onnistuu. Yksinkertasest asiast voisis tulla monimutkast, jollei sitä olisisis... Jalat jää ny lääkärilt kans tsekkaamat, et pittää muistaa syksyl varat diabeteshoitajan aika, ni kattoo ne. Kerta vuattee pitäs seki "homma" hoitaa. Joko lääkäril tai hoitajal, vaikkei mittää jalkahoitoo saakkaa (liija hyväs kunnos).
Eikä niit labratuloksii näy omakannas viäläkää...
Mut TIÄRÄN silti, et kaik hoituu, taval taik toisel, ennemmi tai myähemmi. 😏
Kummaste taas o aamut hämärämppii, ku noist kelloje väännöist ei tahro millää pääst eroho. Vaiks tää kevätaika tuntuu menevä aika kivuttomaste, aikasemmist heräämisist hualimat. Tassuttajat saava ruuvan tuntii aikasemmi, käyrää lenkeil tuntii aikasemmi, ni kukkaa ei sinänsä valita.
Paitti sit, jos sattuu joku kello unohtaa siirtämät, ja tuijotetaa sitä, ku oj jottai sovittuu - sit ollaanki tunti myähäs... Juu, meil om mont iha käsin väännettävää kelloo, vaiks ny luurit ja tiatsikat hoitavakki nää "ite".
Mikä liä, mut ny on tuntunu oleva sisälläki taas jotenki kylmemppää. Yleensä ollaa polteltu takkaa aamusti, et saaraa sisälämpötilaa vähä korkiammaks. Ny om pitäny piän satsi polttaa illalki, yät vaste. Mut onneks on toi takka! <3
Haa! Tosa jossaikohti just meinasin, et ku ei liikkuvist kohteist tahro saar kuvaa. Ei omil tairoil, eikä omil välineil, ni SILTI meinasin, et enne pääsiäiskuvaa olisisi feissarin profiilin kansikuvaks saanu nää meijä tassuttajat. Kaik kolme ol toiveis.
Koira makas pyäryläs, kissat peuhas keskenäs viäres. Otin luurin kättee, avasin sen, otin kameratoiminnon esihi - koira ol jo hävinny. Sai tarpeekses noist peuhukavereist. No, otetaa sit kuva kissoist, ku molemma makoiliva matalan. Ja ku sain kohrennettuu (tai siis et kamera osas kohrentaa oikkiaam paikkaha, Pyry nous istumaha. Jep! Jos tän kuvan ny laittaa kansikuvaks, ni jommaltkummalt jää jottai poijes. Joko Pyryst näkkee nassu, ja Nipsust vaa korvat, tai sit Nipsun nassu ja Pyryst vaa viikset...
Et se siit sit! 😝
Tänää virvotaa! Et ovikello voi soira - tosim me asutaa sevverti syrjäs, tän tiimoilt, et eipä ol enää lasten tän ajan "yli" kasvettuu ol kerttaakaa kettää tullu ovel.
Sitä kevätvärii, ehkä jopa pääsiäistäki. Rairuahoo en ol laittanu, mut ohraa o. Noh, ainaki olkkarin lattial - kissoil. Iha ov vihriää viäl. Kait se pääsiäine tulee ilmanki.
Yritin löytää keltast kertakäyttöpöytäliinaa, mut ei ollu, ja kamalav vaikkia löytää yhtääm mittää keltast. Siis olisisin sellast koko-keltast halunnu. Kaffeserviettei löyty, muttei niitäkää koko-keltasin.
Sit siit yritin kattoo, et olisisiskos ollu valkossii tulppaanei kans, ni olis menny ikkäänku samaha sarjaha, mut eihä sellassii ollu. On niit joskus ollu, niitäki (ku niit koko-keltassii liinoiki). Ostin sit oranssei, ettei ny iham punassii. Toi ruukkuu vaatii paljo, et pysyvä pystys, ni ny tul niimpaljo, et pit ottaa yks toinenki vaasi käyttöhö, heh. Noh, paremp näimpäi.
Kattotaa sit pääsiäist lähempän, et mennääks pelkil kaffeliinoil, vai löytyyks täsä välis pöytäliinaki. Ei täsä varmaa tul ku yks kauppareissu, et siit kii. Seki noutona...
Mont kerttaa miättiny, miten kiva olisisis, ku ottais esil jonku ittetekemän liinan, ku niit oon kyl muil tehny, mutten meil. Me ollaa NII suttapyttyi, et eihä ne siistinä pysyis. Suttaantuva yleensä jo enne ensmäst ruakailuu. Siks miätin noit kertakäyttöliinoi.
Joo, tuleeha valtio näis lääkehinnois sentäs vastaha, mut ei se tosiaankaa ilmast ol. Just tosa loppuvuarest chattailin yhre usalaise, ja sej jälkkee kanadalaise kaverin kans, ja heil MOLEMMIL ol osunu jostai silmähä sellane "mainos", et Suames yhteiskunta auttaa ihmiste terveyre ylläpiros nii, et sekä lääkärikäynnit, hoirot (sisältäe lääkkeet) olisisiva ILMASSII kaikil. Usas täytyy ol vakuutus (yleisimmi tyänantajan ottama), tai pittää löytää niit harvemppii ilmashoitopaikkoi, misä hoito o maksutont tiätty heijä resurssiem puitteis. Lahjotusvaroil pääosin, ja vapaaehtosel henkilökunnal pelaavat, lähinnä. Sit oj jottai tosi piäntulosil ja vanhuksil (em muist ny sitä tulo-/ ikärajaa), mil saa taas jottai iha valtion kustantamanaki. Kanadas hoito om maksutont (ei tiätty mittää kosmeettist kata) ja sairaaloist saarut reseptilääkkeekki maksetaa valtiom pualest, mut muut yhä pittää ite maksaa, tai menevä vakuutuksist, mikä o aikas yleiseste käytös, ku ei ol mikkää hurjan kallis kummiskaa.
Noihi heijä epäkohtihi liittye ovas sit ottaneet jotenki Suamen järjestelmän esimerkiks, ja antava ny ihmisil siäl sellase käsityksen, että Suames KAIK terveyrehualto o ilmast. Erullisemppaa varmaa, ku usas, mut silti. Jokane lääkärikäynti maksaa, ambulanssiajot maksaa, sairaalapäivät maksaa. Reseptilääkkeist riippuu, et saaks niist mittää korvaust kelast, tai ei, ja jos saa, ni mitem paljo. Ittel o kalliit (osa olisis paljo halvemppii, ku hakis ulkomailt, et Suame lääkehinnat on kans kalliit) kelakorvattavii lääkkeit, sit iha niit hyllyilt vapaaste saatavii reseptil, mist ei tul kelakorvaust, ja jos reseptitiskilt ottaa, ottava lisäks viäl niist palvelumaksun lääkkeem pääl, et o erullisemppaa käyr itte hyllyst hakemas.
Eiline apteekkireissu ol vuare kallein, ku alkuomavastuu ei ollu viäl täyn, sellasekki Suame "ilmases" terveyrehuallos viäl o. Jäi osa pakollisist reseptilääkkeist viäl ottamat, ku niit kävin jo hakemas aikasemmi vuat, ni niit ei kelakorvauksel viäl saa, ja jätin ny täl kerttaa ihan kaik hyllytuatteet ottamat, ettei menny kortin käyttöraja (mitä jo nostin tätä varte) rikki. Niitäki varte täytyy tehrä uus reissu. :( Ja niistähä reseptil lääkäreitte määräämist ravintoaineist ja muit täytyy maksaa kaik iha itte täysmääräsen, ku ne ei kuulu ees vuaskaton piirihi. Vain korvattavat lääkkeet kuuluu siihe. No, kesäl tulee mul katto lääkkeitte osalt, siis niitte korvattavie osalt, täyttee. Sit loppuvuas maksetaa 4,5€/lääke JA ne ei-korvattavat jutut yhä täysmääräsen maksettava. Ettei sekää ny ilmast ol, siltikää.
Sit oon yrittäny kattoo, et mitä tuloksii labrakäynnist löytyy, ni ny ei löyry MITTÄÄ tiatoo, et olisisim missää labrois käynykkää!??? Mitähä täst viäl tulee?
Ihastuttii noihi Ikean EKET-kaapistoihi, mihi mahtuu monellaist korii/laatikkoo, ja niit voi koota eri taval viärekkäi ja päällekkäi, jopa yksittäin seinähä (jos olisisis sitä seinätilaa, tiätty) asennettuna. Muutama "palikka" lissää, ja sit tul meijä yks murheenkryyni-nurkkaus siivottuu.
Sellane "turha" nurkkaus, mikä o käytännös pelkästäs varastokäytös, mut sellasil tavaroil, mitä kummiski aika ajoin käytetää, ettei viitti ulkovarastoho siirtää. Eipä täl nurkal ny oikkee muutakaa käyttöö ny sisäl ol ollu. Sänkyy toho tikapuitte ettee ei saa mahtumaha, nojatuali tulis liijam paljo kulkuväyläl, ettei voi käsitöitten tekopaikakskaa muakat, et kaikellaist ollaa kyl miätitty.
Ja tiätty sitä sit ol taas aula mullim-malli siin muutosvaihees. Tulipa pitkäst aikkaa pölyt pyyhittyy kirjoistaki. *Nolo*
Kirjakasan kuningas. Pyry.
Ja nyssit ON sekä lisätilaa, et järjestetty vanhat uusiks. Noi lattial olevat kassit jäi, ku toises o lainakirjoi, mikkä pittää palauttaa jossaikohti, ja toises on ne luetut kirjat, mikkä menee kirjavarastoho sikku se on taas täynnä. Sit nappaan varastost mukkaa toisen kassin, minkä laitan hyllyil ja taas pikkuhiljaa takasi kassihi, et sama kiarto jatkuu.
Ja viäl o kaappeiki tyhjinä, ku en jaksanu siirtää mun toimisto"varasto"juttui yät myäte. Saa sit isäntä ne kaapit omaa tyäpistettäs likempän omaan käyttöhö. Nykysi käyn ain häirittemäs toist etätöis, jos mult loppuu niitit tai muste kynäst, tai sellast. Onneks täs toimistohommas ny ei mittää jättivarastoo tarvitakkaa, mut jottai piänt ain sillon tällö.
Nii, et kissat ova erakoit ja pysyvä syrjäs? No, eiväk kyl ol. Iha villikissakki tykkäävä lauman tuamast turvast, vaiks sit sen varsinaise pesäaluees pitäväkki "omana", ja pualustava sitä käytännös viimissee asti, jos on tarves (emokissa varsinki), jos joku viaras kissa sinne pyrkii.
Tassuttajat pakkaava ain olemaa siin kerrokses, misä itte ollaa. Välil kerjätää huamioo, välil otetaa rennoste. Niit herkkupaloiki olisisis kiva aika ajoin saar mettästää.
Mite viäläki kuulee joskus, et ku jollai on pentukuume, ni "ota kissa, se o helpomp ku koira". No, riippuu kait siitä, minkä kokee helpommaks. Jos se koiran lenkittämine se kolme kerttaa päiväs o "kamalaa", ni siin suhtees kissa o helpomp. Mut kyl koira yleiseste ottae sisätilois vaatii paljo vähemmä ku kissa. Paitti sikku o se "kissamaine" koira, jol enerkkiaa riittää ja sit sattuu ja tapahtuu. Niinku kissoje kans käytännös ain tapahtuu. Melkkest sanoisisin, et jos on kissa, joka vaa syä, nukkuu, pissaa ja kakkaa, eikä muuta, ni aikas masis ja virikkeetön elämä o. Ei kissa(kaa) ol mikkää koriste, sentäs. Elävä, enerkine, ehtiiväine otus.
Vaiks omakki kuvat näist tassuttajist pakkaa enimmältee olemaa tyylii: kissa makaa, koira istuu - ku eihä mun kameral tahro liikkuvist otuksist kuvaa saarakkaa. Ja vireoitte lataamiset eri ohjelmihi pakkaa olemaa haasteellist. Niit kyl jokune on tullu kans otettuu, sentäs. Ehkä monie käsitys kissoist tulee siit, et niit "koristekuvii" löytyy kaikkeist enite?
Omat kissat tykkää siit vaihtelust. Saa vaihtaa huanekalujem paikkaa, ruakapaikkaa, lelui ja leikkimissii. Ettei joku tuttu asia tuu liija rutiiniks, ni se lakkaa kiinnostamast. Sit menee kivaste aikaa, ku tutkitaa niit uussii juttui. Joku vanhaki juttu, mikä o ollu korjuus tovin, ja otetaa taas ajam pääst esil, voi ollakki taas vaiks kui kiva juttu! 🧡
Eka yä nukuttu uus hiano Verisuren hälyjärjestelmä pääl. Kyl nyssit on NII turvalline, olo, että! (hah)
On murto-, palo-, vesivahinko- ja gps-apu (viimesin myäs kotialueen ulkopualel). Me ny ollaa käytännös ain koton, tai jollei itte olla, ni töllii tulee joku muu "asuttamaha" meijä poissaolles, et mitenkää isommi "yksinäs" tää ei oikkee koskaa olekkaa; ei päiväl, eikä varsinkaa öisi. Piha-alue o ohikulkijoillekki tosi näkyvä, ja liikennet o aikaslail tosa tiäl, ni rohkee saa olla, jos meinaa jonku ryästöretken tehrä täsä. Pimeel viäl liiketunnistimel toimivat valot pärähtävä pääl melkose piänestäki liikkeest. Välil vähä liijanki herkäste (sateel tunnistime erest menevät pisarakki joskus "herättävä" valon pääl, saatika ne piham poikki tuules kulkevat kuivat lehret syksysi, pupuist ja muist puhumattakaa).
Eilä siis järjestelmä asennettii, ja saattii sen käyttöopastus. Omat nettisivut järjestelmän ylläpitoho ja säätöje tekoo varte, ny on sit omistajaa ja pääkäyttäjää ja vaikkas mitä. Valikoimaa o, mist napat ne omat tarpeet, lemmikit mukkaallukie. Kameraa ja live-toimintooki ojjo testattu. Tärkeimmät toimet tällases vanhas purutalos o mum miälest noi palo- ja vesivahinkovalvonnat, kummiski.
Näit eri tilanteit pelastautumissee miättiny pääs mont kerttaa, mut aikas vaikkia o kaikkee muistaa. Puhelin pitäs ol lähel, et sais mahrollisimma äkkii tehrä hälyn, mukku sitä ei suasitella pittää öisi lähel (siinäki o sekä säteily- et PALOvaara). Et jos herää hälytyksehe ja torpas o savuu, ni misä järjestykses mitäki asiaa sit tekkee, et sais mahrollisimma noppeeste sen hälyn, ku eihä sinne sisäl savun keskel voi seisomaa jäärä, ja soittelemaa 112... 😧 EKAKS pitäs saar kaik turvaha, ja siv vast miättii, et ehtiks napat jostai sem puhelimen, mil vois sen hälyn tehrä. Hmmm. Ny ei tartte sitä enää miättii. Häly lähtee automaattiseste, jos on tarves. Voi keskittyy suaraa vaan henkiem pelastamissee. Poistuu sit ulko-ovest tai jostai akkunast ulos. Toivottavaste tätä ei koskaa tarvita, mut tiätyllaise turvallisuure tunteen lisäyksen tää ulkopualine valvonta tua. Siit ollaa valmiit vähä maksamahanki.
Nym meil o sit sekä omat vanhat, ne olemasolevat häkä- ja palovarottimet, että lisäks nää Verisuren hälyt. Eiköhä se riitä? 😌
No, tänäpä mul ol aikasin labra-aika, minkä sai, ja onneks tul muistettuu, et pittää häly ottaa poijes ENNEN ku avaa ovee. Heh! Pakkast viis astet, auton akkunat kaik jääs, ja ol muute piukas! Virtsanäytteem muistin myäs, ku olin sem purkin jo illal lavuaarin kulmal valmiiks laittanu. Mum muisti ku om mitä o, ni helposte olisisis unohtunu koko juttu. Ain pittää varmistel asioit etukättee. Täst ojjo tullu mul tuttu juttu, enstealkuu tää ol kova paikka. Ku oon ollu tosi hyvämuistine enne.
Mut en tehny aamulenkkii enne labraha lähtöö Islan kans, ja -niinku kuvast ehkä näkkyy- toine ei mikkää tyytyväine asianlaitaha oikkee ollu. Mut olin koton takas jo pualen tunnim pääst, ettei kovin kauvaa tarvinnu orottaa, kummiskaa. Se hyäty ekast ajast - se o ain noppee. Samoil ulkovaatteil sit menttii lenkil ja kottitulle koiruus sai -vihroste viimei- sen aamuruakas, mikä on NII tärkkiä juttu!
Sit tiätty mun lääkkeet täst, ku enne labraa ei saanu ottaa tyroksiinii, ja muut lääkkeet o ruuvaj jälkkee otettavii, mikä ei ollu mahrollist vaaritun paaston takii. Tyroksiini het sisäl tulles, sit pit orottaa aikas, et sai juar yhre kupillise kaffet (et vihronkis oikkeest pääs heräämähä), ja siv viäl tovi ennenku voi aamupalan laittaa, ja viimeinkis ne aamulääkkeet siihem pääl. Juu, täsähä se aamu sit kivaste meneeki. Ku ei nois väleis oikkee täsäkohti viitti mittää töitäkää alottaa, ku tiätää, et ihaj just taas keskeytyy (hyvä aika siis lukkee plokei, ja kirjottaa omaa postaust, heh). Otetaa sitä tyäaikaa taas vähä lissää siält illam pualelt. Näi yksinyrittäjänä se sentäs o hyvi mahrollist, tää aikatauluje sovittamine. Yks iso plussa täsä hommas! Tyät tulee tehtyy, vaikkei nii "kellontarkkaa" olekkaa.
Paljo erillaist ohjelmaa ollu, mut sain ny vihroste tän huiviv valmiiks. Villa/angoralankast, et om muute pehmiä ja lämmin!
Korimpohjakuviol, ni sain molemmat pualet samallaisiks, ja sit toho yhteen kohtaha reikä, ni saa pysymää paremmi paikoillas. Lankaa ei kamalaste jääny, ni mittää pitkää liinaa ei voinu tehräkkää - tai sit olisisis tullu kappiamp versio, mitä en halunnu. Mut sain lyhkäset hapsut kummiski.
Siis voi että noitte poikie juttui ja touhui! <3 Saa kyl toisinas nauraa, toisinas hämmästel, et mite fiksui ovakkaa!
Luvettii kirjaa, ja sit löyty kuvakirja Simonin kissoist, mis ei ollu tekstei lainkka. Sitä vaa katteltii ja yritettii itte keksii, mitä siin tapahtuu oikkee.
Ekaluakkalaine sit päätti, et kirjottaa tekstit siihe ite. Annoin luvan. Muutamiin sivuihi ehti ny keskittyy, ku vaarin (isännän) kans tiatokonepelin kehitystyä vei ajan. Ehtiihän sitä lissää myähemminki. 😘 Kysymysmerkki ol uus juttu, mut muutama kysymys kirjaha tuli jo.
Täsäkohti kevättä pihan hiakkis o märkä "läntti", mis o nii paljo vet, ettei pysty käytännös mittää hiakkakakkui tai teit, vuarii sum muit, tekemähä. Enempi vaa kuljettii ympäriis, katteltii, mitä mistäki löytyy (kasvarist esimerkiks o yks lista irronnu, toivottavaste sen viäl saa ehjän takasi), ja "lattia on laavaa" -tyyliin pomppiva yllättävän kauva betonikimpaleittem pääl tulevan kesäkeittiön paikal. Mikäs siin lämpimäs aurinkompaistees ol pyärii ympyrää.
Ku ol lämmint ja kivaa, ni kiivettii lähimettikön kalliom pääl ihailemaa maisemii. Tää ol poikiem miälest nii kiva paikka, et olisisis pitäny eväät ottaa mukkaa. Hyvä piknikkipaikka. Ehkä viäl joku toinen kerta.
Museosillan kuntoo käyttii kurkkimas. Joo, ei uskal ylitte mennä. Toi ku murtuu ja kivet lähtee alas, ni siällähä sit kiviej joukos on ittekki. Ei kiva! Täl ei näyt kuntakaa tekeväm mittää, vaiks kunnan mail sijaittee. Wanhan Postitiän pylväs näkkyy tual erempän, sillan toisel pualel. Ei kamalaste kannattais tätä juttuu mainostaa (ol yhtenä osana Nousten pyäräilyreittiiki viä viime kesän?!). :( Surku!
Jos täst aurinkost ja lämmöst nauttiva ihmiset...
... ni ossaa nää tassuttajakki ottaa siit kaiken irti. 🧡 Kokonaisuuressas iham mahtava viikolloppu!
Oi, mite ihanaa onkaa taas iha ajan kans viättää poikie kans aikaa!
Pelei erillaissii. Monipeli, paripeli, yksinpeli. Vähä väsynyttä pikkukansaa kyl, on tainnu ollav vähä pitkä viikko. Ja päiväkoris kävelypäivä viäl, et ei ol ollu iha normiperjantai. Mut mummu-vaarilas saa sit rauhottuu iha täysil. Ollaav vaa ja köllitää, jos silt tuntuu!
Kivaa kelii luppaavat, vähä tuulisempualeist, mut ei annet sen haitat!
Kaikellaist sovittuu siäl ja tääl, mut saatii varattuu yks ilta siskon kans yhres olemisee. Toki sit kotie ulkopualel. Kiärreltii iha ajan kans Myllyy.
Mut menttii viäl Prisman tarjontaa kattomaha. Ei ollu lankatarjouksii, ei paljo houkuttelevii leluikaa, vaiks nämä osastot ain nykysi tulee kiärrettyy kattomas. Kukkakimppu viäl lähties kyytii, automaatist täl kerttaa, ku kukkakauppa ol jo kii. Mut iha kivan näköne kimppu ol silti.
Ei ol tosiaa ain helppoo nykyää sitä yhteist aikaa löytää. Päivät menee töit tehres, sit iltasi o omat menot, erilaiset kullaki, viikolloppuin taas erilaiset eri menot. Mut ompaha sit ain arvokkaampii hetkii, ku päästää yhtee! <3
Tualt sainki tänäpe kaks yllätyst:
...aiva lutune pöllökortti ja lisäks kirje kiiltokuvie kans. 💕 Kiitos! Tuntuu, et nykysi leimojem mukkaa kaik posti kiärtää Hesan kaut, vaiks naapurist lähtis liikkeel. Jotenki hassuu. Mut IHANA joka kerta saar!
Sellaset kymmenenki sentin lankampätkät tul käytettyy tähä tualimpäällisehe. Eikä ihan kaik jämät viäläkää tullu käytettyy. Ehkä niist riittäsis viäl sevverti, et se köökiv viiminenki tuali sais "lämmiket" ylles. Saa nährä ilmaantuuko enne kesää viäl, vai vast myähemmi. Koht tulee jo aika, millo pitäs näätki pistää kesäsäilöhö - ja yrittää muistaa syksyl, et mist ne sit ottaa taas esil, ku kelit kylmenee.
Jokoha me luavutettais tän yläkerran aulan tiimoilt? Ollaa ainaski itte tyytyväissii, ja sehä se pääasia. Ittelle ollaan tehtykki. 😊
