Taisin näi, tai sinneppäi, kirjottaa Pöllöl laittamaani kommenttihi. Mones menemises, mihi tää sanonta taitaa alumperi viitat, en ol samaa miält, ku jännittäjänä ja stressaajana oon iham mahroton, jollen TIÄR takuuvarmaste, kuka, mitä ja mis - vaiks olisisis se maailman turvallisin matkakumppaniki mukan. Hah! Joo, ärsyttävän turhaa usseimmite, mut mitäs tälle sit mahtaa? Se o mitä se o, ja sitä vaa on täytyny siätää, ja silti mennä. Eikä mittää eksymissii kummemppii juttui ol tapahtunu. Eksymisis oon kyl jo "asiantuntija", ku harvo tulee menttyy uusiim paikkoihi nii, et osuu suaraa kohral oikkiaam paikkaha.
Mut mää tarkotan täsä sitä, et ku on joku kiva tekemine, tai tyä al, ni jo se tekemine on se "matka", minkä ei ain sois ees tulevan loppuhu. Joskus hirastan hyvän kirjan lukemist loppupualel, ku pitkitän sil luku"herkkuu", ja loppuratkasuu ettippäi, joskus joku käsityä toimii matkan samal taval. Ny oon yli pualvälis tätä viimesint virkkuut, ja jotenki huamaan hirastavani tahtii, ja pirän taukoi enempi, ja siis ei ajampuutteen takii, vaa ihav vaa siks, ettei se tyä loppuis "keske"... Äh! Vaikkia selittää. Keskehä se tyä on tasan nii kauva ku se on keske, mut sikku se ov valmis, ni sit se matka ikkäänku jäi keske, ku tyä loppu.
Ja sit pittää miättii taas, et mitä seuraavaks. Heh! Ristipistoiluu olisisis kyl orottamas kans, ku Pöllölt sain sopivaa lankaaki. Nyv vaa jämährin tähä "ruusuiluhu" ja liinahommaha, mist ov vaikkia päästää irti, jostai syyst.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti