Ny o sähköjohrot uusiintunu, tyät eristyny (ne omakki), suunnitelmat viikollopust, ens viikost ja siv viäl iha isämpäiväj jälkeisellekki viikol asti selkiintyny. Monttaalait tiaros, erillaissii juttui, niist sit aikanas lissää.
Nokka vuataa, aivastuttaa ja päät särkee, ei tul pahemmaks, muttei myäskää paremmaks, olo. Mut puuhaillaa ny silti. On se kumma, mite ny kummiski jaksaa, ku viikolloppun ei ollu mittää muut oiret ku ihav vaa "laiskuus". Meijä karvaset ku ovak kans koko aja kaikes touhus mukan, apulaisin, tai sit tyäjjohros. 😄
Joskus vaa lähistöl, ku hypin töit tehres kahrel pisteel, ja parhaimmillas neljäl laitteel (nettikone, taloushallinto-ohjelmistokoneel, lasertulostimel ja mustesuihkutulostimel, kahre huaneev välii ees-taas. Pyry o löytäny lankalaatikom päält hyvän paikan, mist näkkee joka paikkaha, kunha en jätä tualii ettee.
Huame ja lavvantain onki sit taas yhrellaist vipinää, et saa nährä millo ehrin seuraavaks mittää tänne päivittelemähänkää.
Tosi tylsää tuo flunssan tapainen.Tulisi ja menisi eikä olisi siinä roikkumassa ! Minuun ei se vielä osunut vaikka sitä uumoilinkin. Sitä odotellessa :-).
VastaaPoistaNyt sitten vain mukavaa tulevaa viikonloppua ja vipinää !
Hyvä, jos sä säästyikki lenssult! Must tuntuu, et meil o nykysi ain näit roikkuvii kummallissii pöpöi. Nykki yä men välil vähä kiähnätes, ku nokka men tukkoho, et misä asennos saisisis parhaite henkee. Mut eiköhä tääki täst, ku kaik muukki aikasemmi.
PoistaJa kiitos! Sitä samaa oikkee ihanaa viikolloppuu sinnekki! <3