Vaihtelevaa

Suame syksyt. Kylmää ja aurinkost, lämmint ja pilvist, tai sit ihaj jo sataaki. Silti nää hämärähyssypäivät (tai jo iha aamukki) tuntuva tosi pimeilt niitte aurinkoiste jälkkee. Erelliset aamut melkkest pakkasel, nyssit aamulämpöki yli kymmene, et taas siirryttii vähä sinne kesämmäl näitte säitte suhtee.

Kasvareist o sato korjattu, mut kasvustot ja purkit pittää siivot poijes viäl. Viikolloppun ehtinee - iltapimeel ei innosta enää yhtää töittem pääl näi arkisi.

Kevätvalmisteluina noi lapetikkaat talousrakennuksehe, se verkko viäl piipum päält puuttuu, mut ny katol uskaltaa mennä sen ahertamaa paikoilles. Pit ehtii enne pakkassii, ku peltikatto o muutonki liukas, ni siv viäl liukkaamp. 

Sähköhommat jatkuva sisäl, et saaraa johto johrolt vaihrettuu ussii, pikkuhiljaa, sit miätitää, mite tota meijä puuvajaa voisisis vähä tukee paremmi, ennen lumie tuloo, ku siit tipahti lattia yksilt perustuksilt tosa klapei sinne laittaes. Eihä se ny iha uppoo maaha, mut seuraava lasku viä lampum mennessäs, mikä o seinäs, eli sitä yritetää kyl välttää. Tää siis kaik viäl täl syksyl eres.

Ens vuan ensmässii puuhii toi piipum purku, katol laitto (väliaikaseste enste), ettei men vesi sisäl, et saaraa alettuu tota saunan lattiaa vihroste viimein. Tää sähköhomma ku tul tähä vähä varkain, ja tonnei uppoo, ni kaikkeen ei riitä a) rahat eikä b) aikakaa.

Saunaan menee myäs sit aikaa ja rahaa, sit pittää jatkaa asuinrakennukse seinie kans. Enste toi takaosa, mikä enite o aurinkon kans tekemisis, ja tuntuu kuluva nii maali, ku sit se puuki, noppiammi ku muuval. Saaraa poijes se kamala pikkane akkuna, mitä oon ain inhonnu, ja torppa sen näköseks, et seki akkuna ikkäänku kuuluisis paremmi tähä. Munst ei tollane pikkane kuuluisisis ees pesutilaha, mut kaipa siit saisisis iha hyvän akkuna siihe meijä miättimää piilomajaha sit. Ettei sekää käyttämät jäis.

Sit ov viäl toine pääty ja kööki pohjosem puali fiksattavan, et saaraa koko torppa läpitte lisäerisettyy ja uusittuu. Vanhat puhelinlankat poijes seinii kiärtämäst ja sellast, mihi ei olla ny keskitytty lainkaa, vaiks ne puhelinlankat taloho ja noihi pylväisii jo aikasempin vuasin o puhelinfirman kaut poistettu.

Ja SIT ehkä päästäis enste vajan kunnostuksehe, ja uusimisehe, varaston oven paikan siirtoho ja siit sit sen sisätilan uusiokäyttöhö ja ja ja ja. Se kesäkeittiökatos, mihi saaraa noi purkutiilet (jos vaa ova käyttökelposet) toivottavaste käyttöhö, sit jossaivälis. Jottai juttui voi tehrä vähä ristii, ku o asioit, mis pittää orottaa kuivumissii ja sellast, ettei voi jatkaa juttui tost vaa, mut saa nährä. Näit ireoit tuntuu tuleva koko aja lissää, mitä halutaa ja sit ne mitä tarvitaa pittää kummiski tehrä enste.

Et joo, kaik rahat, mikkä tulee, vaiks hetkeks pistetäänki säästöhö (ku niit lainoi ei ees saa), ni meneeki kyl. Eikä meil ny niit lainoi nii ikävä olekkaa, ettei sempualest.

Uut sähköö

Haa, yks jännitysmomentti o ohitte! Meil on ny "uut" sähköö, eli virta tulee maakaapeleist! Jeee! Seuraava jännitys o, et mitem paljo tää kytkentä nyssit maksaa. Eli Carunan laskuu siit orottaes. Se, et luvattii tän menevä maakaapeliprojekist, ei takaa viäl mittää. Alihankkija ku sanoo, ettei heil ol asiast mittää sanottu, ja heijä tekemiset loppuu enne. Alihankkijoitte alihankkijoit ja sillee...

Mut kerranki tul jottai etuajas! Ku ei ihav viäl orotettukkaa. 😁

Enste uus kaappi, uus sähkö, sit ilmasähköt poikki. Millo nää vanhat sit lähretäänki siivoomaa poijes, jää viäl nähtäväks. Ehkä ens, tai sit seuraavan vuan, tähä ku o kolme kesää annettu aikaa.

Yhristämise ajan sähkökatko ol nii hiljast, et korvat soi. Autotiän äänet kuulu tosi hyvi ja siv viäl talon nurkalt outoi äänii.

Isla ja Pyry olivakki asemis hetimite, ku olkkaris oleiltii sen aikaa. Nipsu hiipi yläkerrast kans, vähä vatta maat myäte, et outoo ol. Mut häntä nous taas pystyy, ku tul laumaham mukkaa. 💞 Kyl siin yhresolos o turvaa kissoillekki.

Ja täst ettippäi saa ottaa vanhoi piuhoi poijes sitä mukkaa ku uut on tulos. Jee!

Pitkim poikin

Johtoi lissää sinne tänne, ajelui sinne tänne. Orkanisointii ja aikatauluje sovittelemissii. Vaiks pojal onki lomaa, ni meil ei isännän kans ol, ja kaiken yhteesovittamine vaatii kaikilt vähä joustoo.

Mut onnistuuha se! Poika kipas meijä autol vähä lissää tarpeit hakemas, ku isännäl ol palaveri ja mä höpisin (hah, parantelin maailmaa) puhelimes ystävän kans (kiitos soitost, Stansta!), ja siin ympäril järjestelin papereit, tulostelin ja kopioin kaikellaist. Ja hommat jatkuva huame.

Johtoi om poikines nyssit orottamas sitä, et saarais ne "uuret" sähköt.

Eiköhä seki täsä viäl lähipäivin onnistu. Toiveis ainaki! Hah! Iha "koristeiks" ei näit kiäppei voi sannoo, mut ei niit saa loppuhunkaa laitettuu, ku muuto ei valot eikä laitteet toimis. Pakko saar uus sähkötaulu käyttöhö enste - siit sit palasis loput, ku saa ne vanhat johrotukset tiält poijes kans. On tosa melkone homma kyl ollu, ja sit viäl tovin jatkuu, ku sopiva aika sil tulee.

Lisäks miähet laittova ny talousrakennuksehe lapetikkaat, väliaikaset, mut turvalliset, et pääsee piipul. Saaraa se verkko siihe, ja sit aikanas alotettuu sitä piipum purkuu. Pakko vähä valmistel jo ens kevättä, ettei olla liijam myähää sit vahinkossakaa liikkeel ens vuare pualel. Liukkail keleil ei peltikatol mennä, vaiks mite o hianot tikkaat.

Vauhrikas aamulenkki

Kiva, aurinkoine, mut KYLMÄ (noh, +1 astet) aamu. Ja lährin koiran kans lenkil. Sain otettuu kameran sillee, et saisisin napsittuu kivoi aurinkokuvii. Ku meit vastaa tul postin auto, ja kuski vilkutteli, et "palatkaas pihal takasi"... Hah!

Komensin sit Islan mettähä, et saa hätäs hoirettuu, ja siinkohtaa ehrin ottaa yhre kuvan. Siit sit hölkkää kottippäi.

Postiljooni ehti lattoo kolme lootaa ovel, ennenku me olttii pihal takasi, mut ehrin kuittaamaa lähetyksen. Hui, mite painavii lootii olivakki. Mut mikäs sen näppärämppää, et ne saa maksutta iha kotiovel saakka, ettei tartte itte lähtee kantamaa kaupast autol ja autolt kotti!

Ny on sit taas muutaman kuukaure koiran nappulat, hammashoitotuatteet, vitamiinit ja ravintolisät, kissoil (ihmiste) allerkiaruakkaa ja sen sellast, ettei tartte niit murehtuu hetkeen.

Ristiriitast

Talous alkaa elpymähä, alkae ens vuarest, sanoo valtiovarainministeriö (<- linkki), lähinnä siis "viännin ja investointiev varas", olettae et datakeskukset ym. rakennetaa (suamalaisil voimil, muutonha seki raha siirtyy kulutukses toisaal, vaiks verot maksettaiski Suamehe).

Mut sit taas nää konkurssitilastot näyttävä TOSI surkeilt. Kauppalehti (<- linkki). Tilanne tuntuu vaa paheneva, vaiks se o ollu vuasii jo aivan kamala, ja entist enempi o yrittäjii ahrinkos. Ihmiset ei kuluta, ku ei ol rahaa, yritykset ei kuluta, ku osal ei ol rahaa, ja osa orottaa paremppii aikoi, ettei viimiset puskurivarat hävii täs hötäkäs. Ja ku raha ei liiku, ei yrityste toiminta kannata, vähentävä tyäntekijöit, tai lopettava kokonas, ja taas ihmiste tulot piänenee, jollo kulutuski piänenee ja sellane kiartokulku, mikä tuntuu varsinki paikalliseste usseste, et osa palveluist siirtyy kauvemmas, osa jopa iha ulkomail saakka. 

Et miätiv vaa, mite oikkeeste aatellaa, et tilanne ens vuan paranis, jollei ihmisil ja yrityksil jää käytettäväks selväste enempi rahaa, ku näin viime vuasin. Pikkane veronalennus auttaa vähä, mut jollei usko tulevaisuutehe palauru, ni eihä sitäkää vähää uskalla käyttää ku kaikkeist köyhimmät, joitten on käytännös pakko. Isotulosemmat pakkaa laittamaa senki rahan sijotuksihi tai muutov vaa säästöhö. Tai sit se menee matkusteluhu ulkomail, ja taas raha tipahtaa Suame rajoje ulkopualel... Hmmm.

Oman yritykse mahrollistaa piänet kulut, onneks ei tartte maksella mittää kiinteit vuakrii, ei tila- eikä laite-sellassii. Vaiks toisil yrityksil neki rahat yleensä menis, ja pitäis niit pystys omalt osalt. Jottai toimistotarpeit sillon tällö hankittava. Kattottava vaa, et ne ostot jäis sit kans Suamehe.

Ku o ollu niitäki aikoi, millo ollaam miätitty, et mikä lääkitys jätetää poijes, et saaraa ruakaa ostettuu, ni siihen nähre meijä tilanne o tuhannen kerttaa paremp nykysi, mut silti kaik mahrolliset jutut tehrää itte. Jos olisisis enempi rahaa, ostettais enempi palveluit. Meijä rahat kyl menevä piänte säästökuurie päätteeks (et saaraa kokkoo sopivaste siihe, mitä kullonki tarvitaa) ain taas takas kiartoho. Mut ei meit ny sentäs voi köyhiks sanookkaa, vaikkei ny rikkaitakaa, rahalliseste, olla.

Tosi ikävii ja surullissii tapauksii iha lähipiiris kyl, monellaki tapaa. Iha yksityishenkilöil, niinku yrityksilläki, nähny. Väkisi käytännös pakotettu yrittäjäks tyäkkärin toimest, ilmam mittää käytännö apui, sit tulee vaikeuksii, jätetää yksi isoje lainoje kans... Eikä auta et yritys o osakeyhtiö, jos yrittäjä takaa yrityksen lainat vaiks omal asunto-osakkeel tai kiinteistöl, ja nykysi pankit vaatii ain jonkillaissii vakuuksii/ takauksii. Sinnehä sit menee kaikki, jollei lainaa kykene maksamaha. Ja tällast. Huakaus! Ja virkamiähethä saava iha vapaaste tehrä virheit, eivät koskaa jouru vastuusee, ku yrittäjä ITTE vastaa kaikest yrityksen asioist.

Arki jatkuu

Tällee rauhallise viikollopuj jälkkee iha kiva jatkaa arkee taas. Tyät ja tyät, omii, isännän ja pojan nois sähköhommis. Varmaa viäl huamine o sellane, millo pystyy tekemää juttui ennenku saaraa oikkeeste sähköt toho uuttee sähkötauluhu. Eli sit taukoillaa johtokiäppei siäl tääl kämppää, kunnes se aika tulee, et pystyy jatkamaa.

Miätiv vaa, ettei tairet pystyy ottamaa lapsellapsii tänne ennenku saaraa noi johtohommat poijes, ku niit ny o siäl tääl ylä- ja alakerras, orottamas jatkoo - ja pöly lentää erelles - ja purui tulee vastaa mitä kummallisemmis paikois... Nii toivon, et tää homma olisisis poijes alt mahrollisimman noppeeste!

Ny oon käyttäny viimesekki öljykynttilät kasvareis, ja ku kasvustot alkaa ol iha mennyttä jo muutonki, ni keräsin ny kaik loput sarot talttee.

Vihreet o, eikä ol kyl enää väriv vaihtumisel oikkee ol mahrollisuuksii ulkon. Vaikkei ny pakkasel sää olekkaa menny. Jottai näist teen kummiski. Napostelukurkut o jämähtäny pikkuruisiks, eivä näivettyny, mutteivä kasvanukkaa. Paprikat o aanaukse lähteny värii vaihtamaha, ainaski osa. Avomaankurkuist saaraa hölskykurkkuu aterian kyytihi. Miätin, et jos paahtais nää jääkaapis viäl olevia chilie kans... Ehkä.

Havaintoi

Nykku täsä orotetaa, et vihroste viimei noi maasähköt oikkeeste yhristettäis, enste tiätty noihi jakokaappeihi, sit meijä sähkötauluhu, tai mis järjestykses se sit tehräänkää, ni kaik tol hiakkatiäl kulkevat ajoneuvot tulee tarkemppaa syynihi. Eli siis me molemmat isännän kans mahrollisuuksiem mukkaa ryykätää akkunal, et "JOKO NYT?!" - mut ei.

Näitte kaikkie säästökuurie ja leikkauste ja niitte outoje kohteitte suhteen, ku kaikist tuuteist tulee uutissii ja erilaissii artikkeleit miälipiteines, ni tääki Carunan rojekti tullu vähä samal tiimoil seurattuu, vaikkei se ny suaraa valtion kukkarost tää rojekti ny menekkää. Iha Carunan oma ja asiakkaitte (sen alkuperäse rojektin ulkopualiset hommat siis), et sinänsä.

Mut tuntuu, et jokasel tyypil täsä on se oma auto, mil kiärtävä. Täsäki usseste kaks pakettiautoo, mis molemmis o yks tyyppi sisäl. Molemmat menevä samoihi paikkoihi, tekevä hommii vuarotelle, toisen seisoes viäres, tai autos istue... Hmmm.

Tän aamun kuva siit, ku harmaa ja valkone pakettiauto, molemmis yks tyyppi, ajo tiäl, pysähty jakokaapin ettee, molemmat hyppäs autost ulos, avova kaapin ovee ja sit toine: "Täst puuttuu toine korva!" - sit höpötyst, mist en saanu selvää, ku olttii JUST tosa kameran kohral toisel tiäl, ku koira hoiti hätiää siäl pusikos. Siit jatkovat tiät ettippäi sinne tiäm pääs oleval toisel jakokaapil. Eli sevverti ymmärsin, et ainaskaa kytkentöi ei viäl voi tehrä, ku se "korva" puuttuu. Tulevaks sit sen korvan kans taas uurestas kahrel autol?

Mut josko tää tarkottaisisis sitä, et tää kytkemise ajankohta oikkeeste alkaa jo lähenemähä? Vaikkei mittää tiatoo tästäkää kyl ol tullu, mut mahtaaks tullakkaa. Ei kovi hyvi ol tiarotus toiminu, tai siis EI OLLENKAA. Toivon, et tää homma kummiski olisisis mahrollisimma pia ohitte!