Iltapuuhii taas

Tai mitäs muit puuhii täsä nyssit arkena voisisis kamalaste ollakkaa, ku tyät pittää hoitaa. Normisti kummiski pyritää päiväsaikaa olemaa hommis ja sit pystytää enempi yhres touhuumaa iltasel, ku muuto me ollaa -joo- saman katon al, mut touhutaav vaa iha omiamme kumpiki tahoillamme, ni ei sekää kivaa piremmäm pääl ol. Toki toisinas mä pystyn joustamaa paremmi, ku oon itteni "pomo", mut isäntä ei siihe pysty omie töittes suhtee, ku on tyäkavereist kii noi palaveeraamiset.

Saatii autotallihi kaksil renkail tukeva hyllykkö. Enne täsä ol kahreksa renkast päällekkäi, ja tiätty ain tarttettii ne alimmaiset käyttöhö enste. Ny ei tartte ylimmäissii siirtää poijes, ku alimmaiset saa esil ilmanki. Isännän (insinöörin) tuatekehittelyy.

Yläkerras ov viäl tekemist, ja nykku näyttää illat jo nii pimeilt ja kosteilt, ja tää koko talousrakennus on kummiski kylmää tilaa, ni pääryttii siihe, ettei ees koitet ehtii piipum purkuhu tälle vuattee enää. Käyrää laittamas katol piipum pääl verkkoo, ettei linnut pääse pesimähä, ku kevääl sit alkaa ol aika tehrä tää homma poijes kesän alt. Ehritää täsä viäl purkamaa saunan nykyst lattiaa, betonist, mikä ojjo melkose hajallas ennestäski. Poistetaa sen al olevaa hiakkaa kans, ja vaihretaa se oikkiallaissii aineksii, mikä katkasee kapillaarise kosteure nousun ylöspäi. Toi tiivis hiakka ku ei siihe riitä. Ja onneks hiakan voi kattoo oleva savimaan parannusainet, et saaraa seki hävitettyy omal tontil, ettei siit tul onkelmaa. Iha tota rakennushiakkaa ei kummiskaa lasten leikkeihi oikkee voi laittaa. Mut sitä poistohommaa voi tehrä pitkäl syksyhy, talveenki, jollei liijan kylmät säät iske.

Toki nyssit seuraavaks pittää tyhjät toi pihal laitettu pressu"vaja", ku talousrakennukse ylisil jo tavaraa saa. Ilman et täytetää tota autotallii uurestas. Saunatilaha ei voi laittaa ny mittää, ku sithä siäl ei voisisis mittää tehräkkää. Naureskelttiinki tosa, et ny ollaa nautittu, et mite ISO tila tonne ylisil tuli, ja mitä kaikkee siäl voisisis tehrä, ni koht SE o tupaten täyn kaikkee säilytettävää. Meil pakkaa ain käymää nii. "Tohon ku tuli tilaa, ni laitetaa nää VÄLIAIKASESTE siihe"... Ja meijä väliaikasuus tarkottaa sellast kymment vuat.

Ja autotallihi liittye viäl "muistoks" kuva mun "lisäpolvest", minkä sain kolmisev viikkoo sit, ku putosin tikkailt betonilattial autotallin kattoo laittaes. En ees tiär MITE me oikkee aateltii, et mä jaksaisisin kannatel isoo levyy, mitä meil ol KAHRESTAS tyä kantaa paikal, YKSIN siäl kator rajas, et isäntä sit saa ruuvattuu sen kii? Ollaam me kyl välil hölmöi. Mullaha ov välil tyät saar kahrel kärel täys kaffekuppi suun korkkeutehe... Mut vaiks toi lymfakiarto-onkelma just täs kintus onki, mikä siis hirastaa haavoje paranemist, ni ny siin paikal on enää mustelma, iho ojjo ehjä. Pikkase jossaikohtaa muistuttelee olemasolostaa, varsinki jos satun osumaa sen kans johonki. Kute joka ilta, ku meen nukkumaa, pittää omal pualel sänkyhy kömpii, mihi ei sivust pääse, ku siin o seinä... En IKINÄ muista, ennenku sattuu.

Ja siv viäl napsasin ny poijes, kompostihi, noi tomaattiev varretki kasvarist, ku tomaatit otin turvaha jo erellisen iltan. Täsä miättiny, mitä niist tekis. Antaaks vaa olla ja toivoo, et ne kypsyvä, vai tekisisiks jottai "järkevää" nykku aineksii o? Pääryin kokeilemaha chilihilloo, tosin vähä muakattun, ku ny ei ol niit vihreit chilei, ku ne ova kaik punastunu jo, mut annetaa mennä. Tullee sit värikäst (?) hilloo. Saa nährä.

Tul kummaste valosammaks koko kasvari, ku pohjosempualen kasvustot kattoharjal saakka om poijes. Ei noi kurkukkaa kaikkeist parhaimmalt näytä. Alimmat lehret iha keltassii jo, mut ei ol itikoit/ ötököit sentäs, sevverti vahrin. Jos jottai o ollu, hämikset o hoitanu ne poijes. Ne tummemmav vihreet latvat yhä kasvattaa kurkkui, ni annan olla. Napsin välil noit keltassii lehtii poijes kans, mut en haluu liikaakaa ottaa, ettei sit kasvu tyssää siihe. 

Ja sit ehrim miättimää, et mite toteutan vanhemman lapsellapsen toiveen kerroskekseist, mikä nähtii yhres vireos feissarin kissavireoit selates. Ol siis siin välis tällanenki, minkä poika pysäytti, et kattotaa. Hää ei kyl ol mikkää hillomaakari sinänsä, mut lupas, et syä keksin hilloines, jos mummu sellassii tekkee. Ni nyssit yritys olisisis kova. MUKKU! Meil ei ol tarppeeks isoo syränmuattii. Ei ol ees isoo pyäreet, mist sais jottai samantyylist ees. Laseissaki o nii paksut reunat, ettei niist oikkee saa muatiks laitettuu, ku lyttää vaa taikinalevyn tiukemmi pohjaha kii. Hmmm. Ehkäpä sitä täytyy täsä kaupas käyrä ja toivoo, et jostai joku sopivaine löytyisisis. Heh! En ol muutonkaa mikkää keksie leipoja, ku ne yleisimmi menevä piälee (leviävä ku ei tarttis, ja eivä leviä, ku toivois - tai sit kärähtävä), ni pittää kyl kokeil reiluste itte ennenku yhres poikie kans mittää tehrää. Et tiärän ne "vaaram" paikat etukättee. Yhres ohjees ainaski ol, et taikina huaneellämmös "vettyy" helposte, et sitä pittää tyästöv välilläki laitella tarpeem mukkaa jääkaappihi jähmettymähä aika ajoin, ettei tul muussii. Et saa nährä. Täytyyhä sitä ny kummiski ees yrittää - varsinki ku ny noit hilloi O.

Iltapuuhii

Ain yritän ehtii pihakiarrost tekemää viäl vähä valosamppaa aikaha, mut huamaan, et koko aja se käy vaikkeemmaks ja vaikkeemmaks. Eiku ottalamppu päähä, kori kyytihi ja menoks - pilkkopimiäs vaiks. Ni ei kompastele tai törmäile mihinkää.

Sel lisäks saaki tottuu tähä, et nyv voi JO ain välil olla VALOT talousrakennukse ylisil, misä ei aikasemmi ol pimiäl ollu KOSKAA valoi. Se ku o ollu vaa heinävaraston talon karjal, mitä se sit millonki onki ollu, enne meit, talon valmistumisej jälkeisel ajal. Lehmä tai pari, lampait, ehkä kanoiki, mitä ny naapurustoo on asiast päässy puhuttamaa. Siis tää ov vähä hämäräm peitos, ku ei ol mittää "kirjoil" tällassii asioit.

Ja sikku saaraa saunaa, ton ylisev valon alapualel siis, kyhäämää, ni käytännös siälläki om pakko iltasi valoo pittää, jos meinaa nährä mitä tekkee. Nii äkkii se hämärä nyjjo hiipii. Pittää muistaa laittaa piipum pääl verkko, ettei naakat kevääl men pesimähä siihe, ku pesimäaikan ei sit enää saa piippuu purkaa, muttei me nyv vaa enää tänä vuan sitä purkuu ehritä tekemähä millää. Viäl puuttuu lattiaa ja seinää, ennenku saaraa ruvet siirtämää kevyest pressukatoksest kamaa sisäl. Niil kaikil ku pittää ny löytää muu paikka, ettei tonne saunatilaha voi talveks laittaa - siihe tyssäis sit meijä remppa kokonas, eikä olisisis tarkotus. Vaiks hittaammi tää ny etenee, ku kesälomal, ku remppa-aikaa ov vaa illat ja viikolloput, ja niissäki välil o sovittuu muut puuhaa, mikkä kans pittää tehrä. Mut eipähä touhuilut lopu! Ei tartte peukaloit pyäritellä!

Illal siis napsin ny kaik olemas olevat tomaatit kyytihi, mahrollisimma hyvi viäl nois omis tertuissas, ku sellasen ohjeen löysin, et kypsyvä "varren" kans paremmi ku kokonas ilma. Saa nährä. Kukkuralline korilline tul. Sinne alle jäi ny yks melkkest kokonas värii oranssiks vaihtanu paprika kans. Talouspaperim pääl uunipellil ja uunihi turvaha kissoilt ja koiralt. Ja yks omena kyytihi. Ku kokkailee, pellin saa nostaa poijes, kuha valvoo asiaa...

Kurkut jää viäl, niis näyttää ytyy viäl löytyvä, ja muutama täysvihree paprika. Kasvustot vaa seuraavaks tomaateist ales ja ulos kasvarist kompostihi. Toisist pikkukasvareist viäl tullee jokune tomaatti myähemminki, ettei tää satokausi ny just tähä tyssänny niittenkää osalt viäl. Hajautettuna hyvä! 😄

On se syksy!

Jännäste ny näyttää syksy silt, ettei tota ruskaa ehri pahemmi tullakkaa, ku lehret puttoova sitä enne jo! Yleensä tää juttu johtuu kuivuurest, mut ny o satanu koko kesäm melkkest joka päivä jonkuv verra. Mut joo, myännän, et ehkä se määrä ov vaa valunu maampintaa pitki ojihi. Peruskuiva maa, savimaa siis, ku ei oikkee äkkii "märkäne", ni se kuiva maampinta vaa ohjaa kaiken poijes.

Tosa ku isäntä kaivo kirsikkapuul monttuu, ni katto, et pinnal o sellane vajaa sentti kosteet maat, ja sej jälkkee se o iha rutikuivaa - ja kovaa. Ei pelkäl lappiol kuappaa saanu aikaseks, ku pit ottaa jykevämppii varusteit avuks. Eli se ON kuivaa, vaiks ruaho siin maam pinnal onki ollu ylemmäärin kosteena koko kesän. Pitäs tulla sellane kunnon sareaika, mikä ehtii kosteuttamaa maataki. 

Villiviini on kyl alkanu jo toises paikkaa vähä punastumaha, toises ov viäl ihav vihreenä. Jos ees jottai värii hetkeks aikkaa saarais tähä pihallekki. Vaahterat meil ei oikkee koskaa ol näyttäväste ruskannu, ehkä ennemminki ruskettunu. Siis ei kunnon keltast, eikä varsinkaa punast. Naapurin pihavaahterast oon välil saanu "lainat" askarteluihi lehtii, ku oon johonki tarvinnu. Omat puut vaa tekevä "kiusaa". Hah!

Lisäks huamasin ny, et ku o joutunu luukkuu pitämää kasvarist kii, o alkanu tomaattie varsihi tulemaa homet ja sehä sit tyssää tomaattie kypsymisen siihe, aikalail. Eli alkaa ol sit jo aika vähintäs noi tomaatit ottaa poijes ja toivoo, et ees joku niist punastuisisis sisäl viäl. Niit o aika paljo siäl, kummiski. Kurkut näyttävä kans vähä kärsivilt, lähinnä lehtie väritykselt, mut homet ei näy. Mites käytät lannotet, ku kasvaris on nii kosteet, et multa on koht litimärkkää? Pittää ottaa piän "touhuhetki", et saa noi homeet poijes kasvarist pian. Mites se ilma siäl kasvaris vaihtuis, ku ovi ja luukku ova molemmat kii, mut ei voi aukikaa pittää. Nykki men +3 asteesee kylmin ulkoilma, sisäl +7, eli ei tosa ny kamalaste valinnav varaakaa oo. Päivisi sentäs viäl uskaltaa luukkui ravottaa.

Muavikasvaris, mis ovi o ravollas koko aja, ku siint o vetoketju rikki, on kaik viäl ok, vaiks toine chili jo tosa vähä aikasemmi tuntu saanee jonku paleltumise, jollai myräkäl. Torennäköseste siis tullu liijan kylmää vetoo suaraa kasvustoho, mitenkää tiivis ku toi ei ol, muutonkaa. Maan osalt ei seinämuavi ol iha maas kiines koko matkalt ja kasvavat ruahot nostava sitä viäl ylöspäi paikka paikoin. Oon yrittäny niit välil kitkee ja asettaa uurestas paremmi, mut koht ne taas siält nouseva...

Aattelin ottaa aurinkoissii, syksyssii kuviiki tähä, mut enpähä sit muistanu ottaa puhelint lenkil mukkaa ollenkaa, ja tein pihakiarroksen sit lenkim pääl het. Ehkäpä niit viäl myähmminki ehtii. 😏

Voi, mikä viikolloppu

Kyl me sit ehrittii, kaikellaist. Melkost vipinää, mut onneks iha mukavaa touhuumist! 💙💚

Ja -yllätys-yllätys- kuvat iha sekasin taas. Täl mennää! Otettii poikie kans hauskoi kuvii, mitä en voi tänne laittaa. Naurettii iha katketaksemme, ku ne ol tosi hauskoi! Kissat tunki sit sylihi het, ku pojat antova tilaa. Ol sit otettava söpöyskuvat kissoje kanssaki. Nipsu ol haastava, ku ei pysyny paikoillas lainkkaa, pukkaili ja tökkäili naamaa koko aja, mut siin se nyssit kummiski jonkullaine otos tuli.

Tiatokonepelii tul vaarin kans koodattuu ja kehitettyy, nyt tais jo olla kolmas "kenttä" valmis, neljättä alottiva. Ain sillon tällö, piänii hetkii. Ei liikkaa ruutuaikaa yhteem pötköhö. Näät pojatha kyl liimaantuis ruurun ettee, jos vaa itte saisisiva päättää.

Mut tul sitä sit muutaki tehtyy: väriteltyy minecraft-kuvii, selattuu Pokemon-lehtee ja pelattuu Pokemon-korteil, lehrem mukan tul taas muutama kortti lissää. Spinnerikki ol ny taas käytös pitkäst aikkaa oikkee urakal. 

Vanhempi pojist o innostunu kokeilemaa virkkaamistaki, ja siitähä se ajatus sitte lähti...

... mummun vähä haastavast lankast, mis tahto koukku lipsahtaa "vääril uril" välil, pitkä pätkä ketjusilmukoit ja sit liimattuna paperil. Vaiks ol poika jo koton tehny pehmolles pipon, ja hianoste oliki tehny! Et ossaa kerroksiiki kyl. 

Lennokkei olttii heittelemäs monee otteesee, säittem mukkaa. Piän kuuro ja ripsottelu ei viäl haitannu, mut kunnon kuuros ol mentävä sisäl kuivattelemaha. Usseemma kerttaa pit siirtyy sisäl turvaha.

Mun omat iltapuuhat siirty siihe aikaha, ku pojat olivaj jo nukahtanu. Vaari jäi sisäl turvaamaa unii, et sain Islan lenkityksen hoirettuu, ja pihakiarrokset ain hoirettuu.

Kynttilät kasvarihi. Kirkas taivas tiätää kylmää yät... Ei luavutet viäl!

Vaniljakastike-omenapiirakka. Tais tul enempi aikuseem makuhu, mut pojat söiväk kyl tota reunaa, enemmä, ku itte "piirakkaa". Hah! Jos olisisis pakkases tilaa, ni täst oltais taas saatu täytet vaiks kui. Ny ollaa syäty tätä välipalan, jälkiruakan, aamupalal ja iltapalal, hah. Noh, viättii me heil kottikki vähäse, jos siäl sit aikuset makustelis kans jossaikohti, vaikkei pojat tykännykkää.

Sit nostettii ny kaik porkkanat, mikkä viäl ol jäljel kasvilavas, ylös. Apulaine ol innol mukan ja oppi ny kattomaa, milt porkkanan naatti näyttää. 

Lisäks ol mukan vaarin kans, ku laittova talvisuajii puihi: omput, päärynä, hevoskastanjat ja piänet tammenalut. On kyl ain hurjan ylpee, ku saa tehrä jottai "oikeeta". 💛 Ja sit vauhris välil napostella herneit, mitä oj jäljel, ja kurkkui, ja omppui. 

Jahas, ja tännehä se sit "putos" tää Pyry-kuva. Pyry olisisis vaa halunnu hiakkapaperikiälelläs nualla mun kättä, ja ilmeest näkkee, ettei tykänny, ku otin kärem poijes. Hah! 

Mut ollaampa saatu monem mont hauskaa juttuhetkee poikie kans. Ja om myäs kiva nährä poikie yhteissii touhui ja toisiis turvautumissii. Kute et meinasin nuarimmal, et pariv viikom pääst oon aatellu nostaa punajuuret ylös (jollei ny joku hurja yllätyspakkane iske enne), ni hää ol kysyny isoveikalt, et montaks päivää kaks viikkoo o, ja sit tul silmät kirkkain sanomaa, et hän haluu sit tulla neljäntoist päiväm pääst taas mummu-vaarilaha, et pääsee auttamaa punajuurie nostos. Täytyy siis toivoo, et onnistuu kans. Täl pojal om meinaa norsum muisti! 😏

Tehtävälistan alku

Saa nährä, pystynks, ehrinks, päivittelemähä näit päiväm mittaa olevii tehtävii. Ny tul isännän kokkausaika, ja varas köökin, ehrin tehrä vähä muuta.

1. tehtävä - aamutoimet sisäl; pisut, pesut ja "pusut", kinttu, aamupala ja lääkkeet.

2. tehtävä - aamulenkki koiran kans. Olipa raikast, vaiks näytti akkunast kattottun lämpimält. Huppari ei ollu yhtää liikaa, ja ehkä olisisin tarttenu kevyemmät käsineekki kättee, ku ei tota Islan fleksii oikkee voi taskussakaa pittää. Tai siis voisisis, JOS se mahtuis taskuhu. Ei mahru.

3. tehtävä - pihakiarros. Kynttilät sammuksii kasvaris, luukku ravolles, kasteluu ei tarvittu, melkose kostee tila. Keräsin vähä tomaattei menohom mukkaa. Samate pari omppuu tul kyytihi. Mansikoil suu makkiaks. Yhre annoin Islal, ku isäntä ol palaveris (vaiks mä päätim pittää vapaapäivän, isännäl ei ol vapaat). Nam!

4. tehtävä - kurkkusäilykkeet - ja ku liänt jäi yli, laiton viäl noi piänemmät amppelitomaatit pikkelöiryiks samal. Ny pittää oottaa, et jäähtyvä, ni voi viär kellarihi. Pelkäsiv vähä, et mite kauva noi kurkut hyvänä säilyy, ku tää säilöntähomma vähä viivästy, mut ei onkelmaa.

Ehrin siis hyvi tän kuumalasi, -liämihomman tekemähä ennenku haen lapsellapset illemmal tänne. Ne paholaisenhillopuuhat jää viikollopuj jälkkee, ku tajusisin, et meil o kauppanouto tulos, ja sillo jääkaappi o ain tupate täyn hetke aikkaa. Et MIHI mä ne purkitetut uuret satsit olisisin saanu? Em mihinkää.

Ja sit siivoust (olkkari, köökki, makkarit, veski...), petiel laittoo ja sen sellast viäl eres. Mut ehrin kaik iha hyvi!

Mitäs muuta ku pihaa

Onha tää kesä yht pihal olemist ja kiärtämist, kitkemist, ruaholleikkuut, kastelemist, saronkorjuut. Iha hurjaste ei ol ollu terassiaikaa kyl, ku om melkkest joka päiväl myäs saret tullu, ettei ol viittiny noit pehmusteit kastella, mut jokusen kerra ollaa saatu nauttii oikkeenki ihanist keleist ja yhteisist hetkist pihasoffal ja syäty ulkon. Tosin just ystävän kans puhuttii, et viime kesä tuntu oleva samallaine, et mihinkää ei uskalla oikkee lähtee ilma sontikkaa. Jollei ny niit viikon kestävii sateit olisisiskaa, ni jo pikkanenki rankkasarekuuro kastelee kyl iha kunnol, ku kohral ossuu. 

Ja ny kuvat taas toimiva, vähä jännitin tätäki, MUT tuttuhu tapaha kaik kuvat men epäjärjestyksehe. Et se juttu ei ny ainaskaa korjaantunu, vaiks jottai siäl taustal ny kuvihi liittye on tehty (ku eilä aamuste ei toiminu).

Tosa vähä aikkaa sit aattelin, et ainoot kukkivat kukat meil pihal ny olisisis noi piiskut, ku niit om piän keltane piristyspuska takaterassiv viäres (ku olisisis vaa kelit ja mahrollisuus nauttii siit näkymäst). Mut löytyyhä nää kaunopunahatut kukkimast erelles. Iha yllättävän kauva kukkiva, ku heinäkuun pualivälij jälkkee alottiva, ja viäl kukkii. Isot kukat näissäki, mut eihä niit tualt tiält siltikää nää. Pittää tul iha lähel.

Isännä kuivattamat chilit säilyttivä ny paremmi punast värii uunis, ku grillis viimeks menivä iha mustiks. Iha hyväm makussii ova molemmat kyl. Isäntä meinas ekaks, et jos laittaa poijes ne mustat, ku nää ova NII kivan näkössii, kiiltäväpintassiiki, mut mä meinasin, et ku se kuivaamisev vaiva on nähty, eikä ne kummiskaa PILAL ol, ni annetaa olla. Purkis ei ol tiivistet kannes, ni se ei ol ilmatiivis, ettei sisältö homehru, hetken isommalti ravollas, et mahrolline lämpöhöyry viäl pääsee purkist ulos. Oletus ny olisisis, et päästäis näil, punasil JA mustil, pitkäl talveeki, toivottavaste kevätpualel asti. Iso purkki tääki o, ku täsä o pellilline chilii.

Paljoha me chilii käytetää, et pittää ol poikie kans varovaine, ettei ihav vaa omam maum mukkaa lisäile, vaiks vanhempi mausteisest ruuvast tykkääki, ni nuaremp jättää sit kyl taas syämät. Omal lautasel saa lisätä kaikkee, mut ei saa perusruakkaa laittaa liija vahvaste maustetuks. Eikä varsinkaa tuliseks.

Nii, ja kukkiiha noi vähä kärsineet (paikka tulvii rankkasateis, ja lumie sulamisis, ei paras paikka siis) pensashanhikitki. Taustan mäkimeiramit (kukkapenkis) ova lakoontunu rankkasateis, mut kyl siäl viäläki melkone pörriäiskuhina käy, vaiks perhossii ei ol enää nii kamalaste näkyny, mitä aikasemmi.

Ja isäntä, se meijä "puuvastaava", päätti ny lisät meijä pihal urakal tammii. Tehrää sit tammimettä, ku kerta tuntuu, et paljo muit puit ei täsä suastu kasvamaha. Terhoi jonku neti ohjeel kosteesee hiakkaha, talveks viileesee ja pimeesee paikkaha, ni kevätpualel pitäs alkaa näkymää, lähteeks kasvuhu, vai ei. Terhoi o yhres lootas joku parisenkymment, et kuha ny ees muutama lähtis. Ja näi ku toivoo, ni kaik lähtevä kasvuhu, ja haa, ei meijä piha-alueel kyl mittää kuuttakymment tammee mahru. =P Mitäs sit? Ku ei mittää itte aikaseks saatuu raaski poijeskaa heittää... 😝 Tammenmyyntipiste pystyhy? Ha!

Ja sit tää kaunopunahattukuva, mikä olisisis kuulunu ol koko päivityksen eka kuva, Se o jännä iltataivast vaste. En välttämät kyl itte tunnistaisisis, jollen tiätäis, mist kuva o otettu. Sevverti pilvetön taivas illal, et pit laittaa kasvarihi yks ylimääränenki öljykynttilä lämmittämähä, ettei pakkane purase. Lopult ei onneks pakkast ollu, mut kylmäks men. Alin lämpötila mittarim mukka +5 ulkon ja +8 kasvaris. Muavikasvarin tilannet en viäl tiäräkkää, siin o oviaukkoki ain ravollas, ku siit o vetskari rikki... Loput chilit ja jokune tomaatti olisisis siäl viäl kasvamas - ja kesäkurpitsa, mikä näytti alkava uurestaa kukkimaa, vaiks toiveit sarost ei kyl enää ol.

Mut täst ne viikolloppupuuhat alkava. Luavutin tyäpäivän täskohtaa ens viikol, et saan kaik tehtyy, mitä pittää. Kivaa tiaros, kummiski! 💙💚

Taas muutoksii

Suunnitelmat ei ain men niinku toivoisisis. Pit siis tehrä täsä päiväseltäs lissää paholaisenhilloo, ja noi ostetut avomaankurkukki orottava käsittelijääs viäl. Onneks eivä ol liija herkkii pilaantumaha. Pakko tosin ehtii tekemää ennenku lapsellapset haen huame illal viikollopuks, ku en sillo noitte erillaiste liämie ja kuumie purkkie sum muitten kans kyl lähre pelaamaha.

[noi viirestoist kerta onnistui]

Jahas, sit ei saa bloggeriin kuvii. :( Noh, kokeilen joskus toiste uurestas. 

Mut siis, joo - isäntä laitti chilit (paitti kolme, mikkä jätti mul paholaisenhilloo varte) uunihi, et kuivattaa ne. Josko ny olisisis lämpötila nii alhane, et väri säilyis, ku grillates kävi nii, et kaik mustuiva. Kyl niitäki ollaa käytetty, ku maistuva silti iha hyvält, mut ovav vähä "pelottavan" näkössii kyl.

Tää vaikuttaa sillee, et mun pit käyttää purkkie sterilointihi ja kuumentamisee kans uunii, ja tiäs kui kauva nyssit menee, et uuni olisisis käytös. 

Ja sit sovin ystävän kans, jol o moninaissii onkelmii ollu täsä, et heitän hänet hakemaa korjaukses olleen auton vähä kauvempaa täsä keskel päivää kans. En tiär mite kauva siin sit menee, et josko ehtisisiv viäl jottai tekemää tänäpe, tai siirränks suaraa huamisel. Pitäs vähä töitäki ehtii tekemähä, kummiski. Sitä, mist sitä rahaaki torppaha vähä sillon tällö tippuilee.

Pittää petivaatteekki vaihtaa kaik, ku on viarassänkyis ny ollu nukkujii, ja tiätty kaikkee muut valmistautumist poikii varte (ilmanpuhristim pääl ja sen sellast siivoilujel lisäks). 

En yhtää tykkää tällasist ykskaks muutoksist, mut minkäs sil sit mahtaa? Eiköhä tästäki selvitä, hah! Selvitään TOKI! Vaiks vatta onki TAAS kural, kunnes pääsen liikkeel. Et mä sit INHOON tätä jännittämist turham päite!

Toivoo soppii, ettei lissää yllätyksii tulisisis enää! Ihanaa orotettavaa kummiski, et saaraa pojat pariks yäks mummu-vaarilaha! 💙💚

Säilöntähommat siirty

Tält illalt siis. Ehtii huamennaki, ku en usko, et mittää ehtii siihem mennes pilaantumaha. Olin vaa nii asennoitunu, et tänäpe teen sitä paholaisenhilloo lissää, ku o pestyi purkkei, ja jääkaapis enää yks vajaa purkki käytettävää. Näät näyttää menevä ihav vauhril. Mikä ov vaa hyvä asia! 😍 Oon jo seonnu laskuis, et mite mont purkkii onkaa tullu tehtyy.

Isäntä siis varas ny köökin, ku ol konttoripäivä tänäpe, ja tul nälkäsenä kottii. Haluu tehrä pitsaa. Eli siis taikinast lähtie kyhää kaiken itte. Jos olisisis varottanu vähä, eli viimeistäs vaiks aamul, olisisiv voinu aamupäiväl tehrä, ja sit olisisis ollu mahrollisuus häne kokkailuje aikan tehrä töit. Mut näit ny välil käy. Ei varmaa aamul viäl ees miättiny asiaa.

Sateitte välis töittej jälkkee kipasin sit kameran kaa pihakiarrost, vaikken kovim monttaa kuvaa ottanukkaa. Ei kamalaste ol kuvattavaa enää. Nähtäväste kesäkurpitsa tykkää, et pittää saar lissää kukkii auki. Satoo ei kyl enää taira ehtii tos muavikasvaris saar, kummiskaa. Siit o vetskariki rikki, ettei oviaukkookaa saa kii. Kynttiläkää siis ei auta, ku lämpö karkaa kummiski.

Kelloköynnöksen siämenpalluroit keräsin netist löytämäni ohjeem mukkaa: mahrollisimma pitkä kukkavarsi kyytii, ja koko jutska sit johonki kuivaha ja lämpimähä sisäl kuivumaha, saa muuttuu kuivaks ruskeeks. Parastaha olisisis, jos syksy olisisis kestäny kauvemmi, tai siis KESÄ. Näil olisisis jo yks pakkasyä liikkaa, ni kokeillaa ny tätä. Ja joo: mun EI pitäny mittää siämenii kerät, ku en ol aikonu esikasvattaa mittää, MUT enhä mä ny voi yrittämättä jättää, kummiskaa. Hah!

Muutamat vajaaväriset chilit ja paprikat napsin mukkaa, kaks isoo tomaattiiki, mikkä oliva jo vähä kuivuneen varrem pääs. Seuraavaks ne olisisisiva puronnu korkeuksist ja olisiva ollu muusina laattalattial. Kattotaa saaks ne värii täsä verkon al, omppujev viäres. Uskon, et saa.

Viimine kesäkurpitsa, aika viimissii kurkkuiki jo. Omppui tulee viäl ja noit tomaattei, jollei ny kamalan kylmäks kelit muutu - ja kunha muistan laittaa kynttilät kasvarihi kylmää torjumaha öiks.

Sisäl ja pihal

Kyl se vaa syksy o. Alkaa lehrekki puist tippumaha, vaikkei ruskaakaa ol ehtiny tulemaha. Koivuist varsinki. Tammet ovav viäl iha tummavvihreit kummiski. Vaihtelevaste siis täsäkohtaa. Ootan, koska villiviini alkaa vaihtamaa värii, siit tulee kaunis!

Eipä kamalaste pihal enää kuki mikkää, mut piiskut alkova just. Jottai mitä ihailla, ku tekkee tota pihakiarrost aamuin illoin. Pörriäissiiki viäl lentelee, kummiski.

Ny nyppäsin toisest isost pelakuust kaik kukkavarret poijes, ku alko olemaa nuupallas. Se o ihal liija kaukan akkunast, et viihtyis täsä täysil. Mink tiätty arvasinki jo, ku tän tähä asetin. Pistokkait napsin ja laittelen multihi viäl jossaikohti, ja loppukasvi sit lattial soffan taa "piiloho" - hah! Ehkä siirrän tähä sit jommankumma värinokkosen, vaiks neki kyl tarttis talvel valoo, ku muut talvehtimispaikkaa vaa ei ol.

Tää akkunal ja kasvilampu al oleva ov viäl melko pirtee, ni se saa kukkas pittää - hetken viäl.

Hilloi onki tullu iha yllättäväste täsä, vaiks meinattii, ettei paljoo mittää tehrä, ku talvi ov viäl iso kysymysmerkki, et mite tää kellari käyttäytyy. Muutama kurkkusäilyke, muut erillaissii versioit ompuist (paitti toi yks päärynäst tehty). Ja omppui tulee viäläki!

Mut sinänsä tila ei kyl lopu keske! Tyhjii hyllyi ov vaiks kui viäl täytettävän. Hyllyt menee kuvan ulkopualellekki viäl, misä on niit tyhjii purkkei ja purnukoit. Ne ovak kyl vähä liija isoi meijä käyttöhö, et pitäsisis piänemppii säästää, tai hankkii. Ei ne ny kamalan kalliit Ikeas ollu, mitä noit piänii ostettii.

Lootat orottaa porkkanoit ja punajuurii, ei meil tair ny muut enää ollakkaa. Se talvetusturvekki ov viäl hankkimat noit varte, mut lootat löytyvä jo. Yks ov varattu ihav vaa perunoil, ku säilyvä paremmi tääl kellaris ku sisätilois. Siis iha ostoperunat.

Pakko saar ens kevääl järjestettyy paremmi vatut, et sinne sekkaam pääsee marjoi poimimaha, ni sais jottai vattuhillooki tai jopa mehuu, tehtyy. Jäi vatut vähihi tänä kesän, ku poimin vaa puskie reunoi myäte. Kuumal ei tuu pukeuruttuu pitkiin hihoihi ja lahkeisii, et uskaltais sinne nokkoste ja ohrakkeitte joukkoho ja viileempän aikan ol saret, ja märkii marjoi taas ei oikkee kannat kerätäkkää, homehtuvav vaa.

Mut ollaa saatu hurjaste tomaattei, kurkkui, chilei, paprikoit, herneit, vaiks ne ei kellaris näykkää. Nyjjo alkaa vähä harmittamaha, et pittää niit alkaa kaupast tilaamaa, ku koko kesän ei ol tarvinnu, ja silti ollaa saatu syär niit yltkylläseste, pahemmi säästelemät. Ja viäl noit paholaisehilloi tehtyy usseemppaan kertaanki. Iha hyvä satokesä ollu - ja hetkev viäl jatkuuki!

Tapahtumie tiistai

Otsake ehkä "vähä" huijaa, ku ei me mihinkää menty, eikä meil tullu kukkaa, vaiks eilä tullu yäviaras viäl tääl onki vähä aikkaa. 😄

Ja niinku arvat saattaa, kuvat on taas iha seLaKaises järjestykses. Yritän vaa äkkii päivittää eiliset jutut. Piirakkaa tosiaan tein, siit pitäs olla kuva kans, mut jossai mis liä kohras. Tek jälkiruakan kauppas. Kaurapohja. Pelkäsiv vähä, et mite lusikoitavaa tulee, ku ol rypsiöljyy, ei voit, mut vissii se desin verra mukan ollu vehnäjauho sit piti sen kasas, kummiski. Melkose irtonaist ol meinaa siinkohtaa, ku sitä vuuam pohjal laittelin... Mut hyvä tuli!

Omput ei iha het lopu!

Sit seuraava satsi paholaisenhilloo. Vaaleemmist aineksist täl kerttaa, mitä olemas löyty; oranssei paprikoit, oranssei tomaattei, omppui, kesäkurpitsaa, ne chilit, punasipuli ja valkosipulit mausteines. Enne keittämist lisäsiv viäl sitä aikasemmi tehtyy paahrettuu vihreet chilii yhre ruakalusikallisev verra. Serkkupoika uskals maistaa piäne lusikallise iha sitä ehtaa paahrettuu, ja meinas, et ei se ainaskaa pahaa ol, eikä noussu tuskanhikikää pintaha, ni uskalsin näi tehrä. Hah! Mä en lähre noit maistelemaha tollee vaa suariltee, tarttee ol jottai mink kans sen tekkee...

Siin om melkoset sörsselit. Muu pilkkomine men aikas noppeeste, vaiks pilkottavaa oliki paljo, mut noi piänet amppelitomaatit - huh - se kalttaus. SE homma helpottuisisis huamattavaste, ku sais isommil tomaateil tehrä.

Kuva jäährytysvaiheest, ni en ollu nimilappujakaa viäl laittanu. Meinasiv viäl unohtaa nää tähä yäks. Kääk! Onneks en. En tiär olisisinks enää uskaltanu antaa kenenkää käyttää. Tuareest chilist tehtyi tuattei EI saa säilyttää huaneellämmös!

Ihav vaa tiaroks, jos om muitaki, ku ei ollu tiänny tätä: "Hapettomassa tilassa tuoreen chilin kosteus luo täydellisen ympäristön vaaralliselle Clostridium botulinum -bakteerille, joka voi aiheuttaa vakavan botulismimyrkytyksen. Kaupalliset chiliöljyt ovat yleensä turvallisia huoneenlämmössä, koska niissä käytetään kuivattua chiliä tai happamuudensäätöaineita." Eli kaupan tuotteet ok avaamattomina, mutta neki avattuna jääkaappisäilytykses, omatekemät käytännös ain VAA jääkaapis. 

Iltaruuvaks tortilloit, chilikastikkeel ja tilpehööreil. Jäi kiirees isännält kaik tähä varatut tomaatit ja kurkut laittamat mukkaa, ku otin kuvaa, huamasiv vast, ku meinasin omaan satsiin niit lisät... Miähil näyttäny ny nii tarkkaa oleva, vaiks sisältö olisisis ollu pelkkää chilikastiket, hah.

Aamul meijä yäviaras nukku pitkään, ja Isla yritti kans rentoutuu. Tarkkan kuulosteli kuitenski, et piäniki ääni ku kuulu, ni oltii pystys. Toi toimistoha siis o koirankialtoaluet, ni tiätää, ettei voi mennä herättelemähänkää, niinku niit viarait, jokka nukkuva joskus alakerras, soffal...

Nonni, tuliha se piirakan kuvaki. Ei tähä ny kovim monttaa omenaa menny, mut maistu iha sopivaste.

Ja päiväruakan sitä chilikastiket ja riisii, sekä hölskykurkkui. Mink jälkkäriks siis men toi piirakka. Humpsis! 😁 Et ol hyvää!

Ihan kiva päivä siis! 💓

Lissää kellarihi

Paahretut chilit ja tomaatit menivä jääkaappihi, tarkotuksen, et tulisisis täsä lähipäivin osis käyttöhö (erelline postaus). Lisäks sit tein hilloo, taas vähä erillaist.

Aikas tarkkaa laskin, et kilov verra omppui, kuarines, ku tää lajike o pehmeekuarine. Siks vissii nii helposte pinta vaurioituuki, ku o puus olles ahrast. Pitäs seuraavin kesin muistaa vähä harventaa ajois. Jos raaskii, hah!

Purkkie sterilointi sitruunahappohöyryis samal, ku hillo poris liärel.

Annon omenoitte ol kauvimmi, ku nää marjat muussaantuva nopsaste. Pakkasest otettun, pit vaa tovi "sulatel", mut kiahuvan kuumas kattilas ei siihenkää kauvaa menny.

Pit jottain keksii, ku toi "pelkkä" omppuhillo ei oikkee ol sitä kaikkein enite kauppaas tekevää meil. Vaiks iha hyvää se ol mm. tortus siäl pohjan ja päällisev välis, kummiski. Ku osais vaa aatel ja käyttää tällasis. 

Tul kivav värist, ja oikkee hyväm makustaki hilloo. Sev verra pikkase jäi kolmem purki ylitte, et laiton vaa kannellisee muavikeppoho, ja jääkaappihi. Välipalan syättii sitä sämpyläm pääl, ja yllätykseks se ol TOSI hyvää!

Isäntähä meinas, et nym meil o kanaviillokkihilloo, mut ei tää kyl ol sinneppäinkää. Jos tulisisis tota mustaherukkaaki pihalt enempi, ni mikäsettei tekis joskus iha sitä ehtaaki. Ny ov vaa noit piänii rasioit, ja niitäkää ei tul joka vuas lainkka.

Sit vihrosta viimein mun orotus palkittii, ja meijä yäviaras saapu. Ku ei oltu annettu mittää tarkkoi aikoi, eikä niit oikeest tarvittukkaa, ni yhtää en tiänny, tuleeks jo het aamust, päiväl, vai vast illal. Mut hyvi ehti iltapäiväv välipala-ajaks. Isla ol onnes kukkuloil, ku sai yhre "turkillennättäjän" (ku karvat lentelee vaa) lissää.

Mut osasha hääki siit sit rauhottuu. 💛

Sit syättii isännän tekemää nachopeltii kaikkine tilpehööreines. Omatekemä paholaisenhillo menos mukan. Ny näyttää silt, et tääki purkki menee vauhril, se viimine. Eli EI nää jää jääkaappii vaa täyttämähä, vaa käyttöhö tul. Mut pihalt tulee viäl aineksii tähänki lissää, et eiköhä tätäki omast sarost tul lähipäivin lissää tehtyy. Siis NII kivaa, ku näkkee vaivaa, et se oikeest sit myäs kauppas tekkee!

Ja sikku olin lähtemäs iltalenkil ol hillot kylmäs vesihautees jäähtyny, korkit poksahtanu kiines, ja sain laputettuu ennenku vein kellarihi. Et mä oon tyytyväine!

Ja oma synttäriaamu aukeniki oikkeev vaa kauniin aurinkoisen! Mittää erityist ei ol suunnitelmis, nautin ny serkkupojan kyläilyst täsä, ja viätän pikkase lomaa samal itekki. 💝