Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvit. Näytä kaikki tekstit

29 syyskuuta 2026

Saalista

Oi, alotan ny täst postisaaliist, mikä ol postilootal, ku em malttanu ol kurkkaamat iltalenkij jälkkee lootaha, vaik oltiinki posti haettu jo päiväl. "Joku" sisäne ääni pyysi sitä.

Ja kannatti!  Iik, mite ihana kortti. Toi muute muistoi miälee, meijä omast Kissi-resupetterist! 💗 Eikä se ees tähä loppunu!

Kirje myäs ja mikkä upeet, kauniit kiiltokuvat, täys arkki! 💜 KIITOS, Tua! 💕 Taas mää vähä epäilen, et näät om menny väärää osotteesee enste, ja tuatu tähä jotenki ohimennes, ku päiväl tosiaa oli jo postii lootas, mikä ei ollu aamujakelus tullu. Postipäivät ku ov vaa joka toinem päivä, kaks, tai kolme kerttaa viikos, ettei mittää mont kerttaa yhrem päivä aikan ikänä. Mut tulivak kummiski!

Sit mä päätin ottaa kaik muut paitti ison kasvarin kurkut ja paprikat nyjjo poijes. Yät menee nii kylmiks jo. Mut tää kesäkurpitsa ov vast NII piän, ettev vaa raaski. Jos se menee, se menee, mut JOS vaiks viäl suastuis vähä kasvamaha. Tää on kummiski ylemmäl tasol, ettei iha maan tasal, ni toivoo on.

Chilit, viimiset tomaatit ja avomaankurkut. Pikku-avoi o olemas jokune, mut ei ne taira enää näis lämpötilois kasvaa. Nymmää pähkään, et teenks näist chilihilloo vai paahranks... Hmmm.

Kaivelin ohjeit netist, jos jottai uurellaist sais aikaseks viäl, viimisimmist saroist, noh, punajuurii ja porkkanoit ov viäl käytettävis johonki... Ni Pyryhä siihe sylihi sit hyppäs. Ei sitä ny koneel tarttekkaa koko aja olla. 😃

27 syyskuuta 2026

Monttaalait taas yhres viikollopus

Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!


Ja taas kerra: kuvat sekalaises järjestykses. Mut koitetaa siätää, tälläki kerttaa. Arton kans nostettii ny punajuuret kasvilavast. Kovi erikokkossii ova, mut iha sillee hyvän näkössii, ettei ainaskaa näyt mikkää ötökkä käynee osalliseks. Borssikeittoo jossaikohti tulos! 😋


Höyry nousee!


Onkoha jo viimiset mansikat? Viäl näyttäis olevan noit raakileit kummiski. Saa nährä! Saatii tänäpe viäl suut makkioiks.


En tiär, onks tää jottai ahneut, vai mitä, ku jäin omenoit palastelles miättimää, et mitä jos kokeilis kasvattaa siämenest uut omppupuut? Siitähä siis voi tulla iham mink laatust vaa, kuulemma, ettei takuuvarmaste samaa, mitä oma omppupuu ny tekkee. Vois olla miälenkiintost kokeil. Ainaski näyttää nii valmiit siämenii oleva ompuis, et NII kutkuttais. Mut EN ottanu siämenii talttee. Täl kerttaa...


Ja sit käytin maitorahkaa kermaviilin tilal, et sain vähä enemp proteiinii mukkaa. Sopii vähä paremmi diabeetikoillekki (mitä me siis vanhuste kans kaik ollaa). Sain siit vähä "välipala-aineksii" mukkaa, ku...


... käyttii äiteet juhlistamas (synttäripäivä ol perjantain) poikie kottiivviäntimatkal. Omenatorttu, hillotäytekeksit, giflarit, cream crackerit ja mehuu. Hyvält maistu kaik kaffenki kans.


Vanhuste kissa, Vilpertti tarkastaa ain mun korin, ku sinne mennää, et mitä siäl o, ja olisisiks hällekki siäl tilaa.  😁


Origamei myäs joitaki, kurkii täl kerttaa. Ei men kauvaa Nipal, et oppii iha iteksee tekemää. Tarttis vaa hommat hänel kottikki noit origamipapereit. Isäntä niit aikanas Kiinast osteli, ku siäl ov valinav varaa. Suamest ei iham mist vaa saakkaa, ja usseste ne ova nii piänii, et o Nipan ikäsel viäl tosi haastavii tehrä. Mut ny liikutaa sil silmäl, et ostetaa het, ku oikkiallaissii tulee vastaha.

Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕

23 syyskuuta 2026

Viäl eilisest

Ehrim mää tosa pihaaki kiärtämähä, sil välil, ku miähet kantova eilä noit painavimppii kamoi pihaa ees-taas. En halunnu siin olla tiäl, ettei käy sen takii vahinkoi.

Meijä piänes muavikasvaris o ollu sevverti vähä kasvei tänä kesän (kaks erillaist chilii, tomaatti ja kesäkurpitsa + pölyttäjähoukuttimena samettikukkaa + jonki aikkaa pari appelsiinii, mikkä pelastin sisäl jo aikasemmi), et en ol sinne mittää kompostointikeppuu laittanu. Oon heitelly kuihtuneet kukat ja poistetut lehret nurmel vaa, et ne on sit ruaholleikkuril saanu ajettuu maanparannus ainekseks tonne takapihal.

Mut eilä huamasin, et mitä värikäst tosa kasvarin eres o. Meinasiv vaa huiskast ne vähä kauvemmas tost kulkuaukost, mut eihä ne mihinkää lentäny. Ku ne ol KII maas. Sellaset mini-mini-kukat, mini-mini kasvustos. Et jopa samettikukat sopeutuu näköjäs siihe, et niit säännöllise epäsäännölliseste leikataa ales! Yllätti mut iha täysin! Eli nääki o lähteny kasvuhu tän kesän kukkasist kehittyneist siämenist! Noppeemppaa, ku ikinä voisisis kuvitellakkaa! "Bonzai"-samettikukka.

Jokune chili viäl tual muavikasvaris sinnittelee, enkä raaski ny poijes ottaa, ku köökis ojjo mont orottamas käyttöö.

Tomaattie latvustot ojjo alkanu oman ruskas, eli alkaa kasvi ittekki tiätämää, et syksy on tullu. Silti on noi komiat tomaatit viäl iha vihrein, ettei minkäällaist värivvaihtoo havaittavis, mikä auttais siihe, et jälkikypsytys paremmal torennäkösyyrel onnistuisisis. Mut iha näin päivin alkaa ol viimiset ajat pelastaa nää. Et olivas sit mink värissii vaa siinkohtaa.

Isommas kasvaris paprikat kans sinnitteleväv viäl. Melkose ales menee lämpötila aamuyäl, mut ei viäl pakkasel kummiskaa. Ja päiväseltäs, ku aurinko paistaa, lähenee kolmeekymment, et kyl siäl viäl toivoo näil o. Paprikoil, ja kurkuil. En raaski iha täsäkohtaa viäl napat mittää poijes etuajas. 

Vaiks vähä noist halloist ojjo varoteltu alavil mail, mihi meijä piha kuuluu, et saa nährä, millo om pakko siivot kasvarit kaik talvikuntoho.

Erelliset tomaatit ova kauniiste punastunu sisäl, ja laiton ne nyj jo jääkaapin vihanneslokeroho, ja tyhjäsin ton piänimmä kasvarin tomaatit ny sisäl jo, ku se näyttää kostuva niim paljo sisält, et alkaa runko olemaa huanos hapes. Ilmastointi ei oikkee pela noim piänes tilas, varsinkaa, ku olisisis tarkotus pittää lämpööki vähä sisäl... Mut ei nää hukkaha men.

Sit osu tää iso maksaruaho (tarkemppaa nimee en täl tiäräkkää), mink ostin kevääl kirpparilt, nii kauniiste aurinkoho, et ol pakko ottaa kuvaa. En ees oikkee tiär onks nää viäl nuppui, vai ovaks nää kukkii, mut iha kaunis väriläikkä punast seinää vaste vaaleevvihreet lehret ja vaaleempunane kukinto. En ees tiär, kestääköhä tää talvee täsä, vai pitäisisiks laittaa johonki paremppaa paikkaha, mut ei meil kyl oikkee paremppaakaa paikkaa ol... hmmm.

Sit olin unohtanu tän hortensian kumolles pitkäks aikkaa, et ainaki se liika vesi on nyssit valunu poijes. Juu. Voiha surkeen näköst, komeet kukkaa! Ja pitihä sitä kasvustoo vähä vähentää, ja kukkaki napat talttee, ennenku siirsin tän kellarivarastoho akkunav valoho. Niitte muitte siäl jo olevie kaveriks.

Tää yks kukka täyttää yhrem maljakon iha yksinäs, on nii komee! 

Ja ku toin hortensian kukan sisäl, ni nappasin kuvan näist avautumaha alkaneist kiinarin nupuistaki. Yks nuppuvarsi törröttää tyhjän, ku tippu nois maakaapelihommie tärinöis. Onneks eivä kaik!

Usseemma kuukuvanki oon yrittäny ottaa, ku kuu on ny ollu nii isona ja kauniina, ja SELVÄNÄ. Mut eihä mun luuril mittää saa. Saatika näi pimiäl, ku ei sais käsi tärrät yhtää. Järkkäril sais varmaa upeit kuvii - mut enhä mä sellast a) jaksais mukan kantaa ja b) osais kummiskaa käyttää. Hah! Eli tällaset napsut sit saa kelvat. Näkkyy tosa ny kynttilöitte pikkase valasema kasvari kuun "alla", et näkkee mist kuva on otettu.

20 syyskuuta 2026

Siirtelyt siirty

Jahas, iltahommina meinasin, et ku ol päivä satamat, ni siirrän talvisäilöhö noit viäl ulkon olevii kasvei, kellarin varastopualel, sinne, misä o akkunaki, et vähä ees valoo tulee sisäl.

Mut joo, simmää tajusin, et vaiks jus eilä ei satanu, ni viikollaki sato paikkapaikoin iha kunnol, ja eikös se sit tarkota, et ton altakasteluruukun säiliö ja iso osa multatilaaki ol iha täyn vet. Kellistin ruukun nii, et vesi pääs poijes. Saa ol yän ylitte ja tänäpe jossaikohti sit loput se siirto. Multa jää kyl melkose märäks kummiski, et ainaskaa ei kasteluu tarvit pitkii aikoihi. Ja sikku säiliö on tyhjä, ni mahrolline liika vesi mahtuu hyvi olemaa siäl ilma et koko ruukku o märkän. Voi ol virhe, mut tähä nyv vaa sit on tyytymine. Kovin kauvaa ei enää uskalla ulkon pittää, tai saa huamat, et o liijam myähäs muutonki. Et yritetää ainaski. eihän näitten kans muutonkaa ikinä voi takuuvarma mistää olla.

Sikku olin elä päiväm poijes, ni koiruus ei sit siit muv viärelt paljoo liikahtanukkaa enää. Hah!

17 syyskuuta 2026

Omppupomppui

Ny keräsin puust ne viimisekki omput. Ihan kaik. Mittää ei jääny.

Kunnon korilline saalist, ja samavverra laitin poijes.

Monet omput oliva maisteltui. ja sikku kuari ol rikki, ni muurahaisil ol kans pirot. Onneks siäl ol noit virheettömiiki iha reiluste viäl, kummiski.

Näät pikkase pintavaurioituneet otin esil sillee, et ne tulis käytettyy ekana. Piänii kolhui, mihi riittää iha kuarimine, et sisusta o ehjää, kummiski. Maistuva nii makkioil, että!

Sit nää täyrellisempikuariset otin erikseks, käärin leivimpaperihi, asetin lootaha...

... ja kansi löysäste pääl - ja kellarihi. On siäl ny kummiski paremp lämpötila ku meil sisäl huaneellämmös, ku ei jääkaappihinkaa mahru. Josko pikkase auttais selviämää myähemmäks.

Sit sitä miättimääni omenacrumblee en ehtinykkää tekemää, ku toi puusouvi tul välihi, ja sit sain kintun paksuks ja pit loppupäivä pittää kinttu vaakatasos. Ehkä olisisis laskenu noppiammi, jos olisisim malttanu maate mennä ja nostaa jalan oikkee ylös, mut eihä must sellasee ol. Kuka se ny makkaa keskel päivää tekemät mittää, hah?! Sainpaha jokuse sähköpostin hoirettuu täsä ikkäänku varkain.

Pihalt ja puit

Eilä käytännös sato koko päivän, enempi tai vähempi. 

Ny näytti aamul samalt, mut ei saret sit tullukkaa. Mut pilvii kulkee kyl siäl tääl, et joku kuuro voi jossaikohti ropsahtaakki.




Linnut käyvä yhä verottamas noit puis viäl olevii omppui. Niis ojjo nii ohut kuari, et helppo homma. Jätin tän nokitun tähä, ku aattelin, et jos viäl vaiks sitä SAMAA tulisisiva syämähä, eikä noki kaikkee ympäril olevaa.

Näit ku ov viäl - vähä tual korkeuksissaki. Iha näil näppäimil tarttee kyl ottaa nää poijes puust, ettei men kaik hukkaha. Aattelin kokeil kanadalaise ystävän ohjet: "Our family favourite" apple crunch (aka apple crisp) we peeled and sliced the apples, layered them with sprinkles of flour and brown sugar and dabs of butter in a baking dish and topped with a "pastry" made from about 1/3 each butter, flour and brown sugar and baked." Tarppeeks helponkuulone ohje mul. Ja silti sellane, mitä en ol ikinä tehny. En usko, et olisisiv vastaavaa ees koskaa maistanu missää. Meil ku tehrää usseemmi sitä kaurahyvet ompuist, ku käytetää voit ja jauhoo. Mut jottai UUT!


Sit saattii klapei talvev varal. Näppäräste nosteli säkin (1,5 heittomottii puit), ettei osunu toho meijä tiävviären tammehe (mitä pitäs kyl karsii, varsinki noit tiämpualeissii oksii, ei vaa olla saatu aikaseks). Ekan säkin toi jo pihal nii, ettei me ees huamattu. Niim paljo tota isoje vempainte äänii ja tärinää täsä ympäril ollu, ettei ees koira tajunnu mittää.


Ja siin se kaks jättisäkkii orottaa tyhjäämist. Meinasin, et olisisiv voinu het vähä laittaa vajaha, mut ENHÄ voinukkaa. Erellisem päivän just isännält kyl kysysi, et onha meil sit tilaa niil puil, mikkä tilattii, ja sano, et "tottakai" - noh, EIHÄ ol. Yks väli on täyn talvirenkait, yhrev väliv viä kaikellaiset levyt, mikkä o siirretty autotallist poijes rempan tiält ja yks väli on täyn jos mitäki laatikkoo ja lootaa, ämpärii ja kippoo ja kappoo, muurausämpäreit ja niit laastityäkalui... Hmmm. Eli ny täytyy ENSTE saar autotalli viimeistelttyy, et saa oikeeste siirtää sinne näit kamoi, ENNE ku saaraa klapei sinne, minne ne kuuluva. Hosuttiimpa taas. Tai isäntä siis vähä ilmeseste luuli, et aikataululliseste ehtis tekemää enemmä ku mitä me oikeeste ehrittii (siin ei kyl ol mittää uut). Mut miks sanoo, et tilaa on, ku sitä ei ol - tätä mä en ymmärrä!

Mut puut ova nyssit kummiski jo pihas!

16 syyskuuta 2026

Säilykkeit

Ny on sit sovellettu sinne tänne niittem mukkaa, mitä ny sattu olemaa. Pääaineet kyl iha reseptim mukkaa, kummiski.


Napsiv viäl jonku tomaattitertun tost muavihuaneest, ku näytti silt, et oksa alko ol nii painava, et koht se olisisis katkennu jo ittestäs. Siäl ei ol mittää mihi olisisis voinu sitä tukkee. Katto ku om muavii kans. Sit alkaa ol viimiset chilit, mitä tälle kesää saaraa. Niit om muute ollu tuhottomaste, vaiks vaa kaks puskaa ollu kasvamas! Avomaankurkkuiki napsin, ku ohitte menin.


Ja sisäl orotti noi erelliset viäl, eli matskuu olisisis kaikellaissee. 


Keräsin sit yhtee sen pualtoist kiloo raakoi tomaattei, otiv vaa ne mis väri ei ollu yhtää käytännös vaihtunu viäl. Ne mikkä ov vähä vaihtunu, ne helpommi vaihtava värii myähemmi. Omal kokemuksel.


Kalttausasema. 😉 Tyhjä kattila, mihi saa kuarettomat, kiahuva vesi ja sit kylmä vesi. Voi mite näppärän noppeeste näitte ISOJE tomaattie kans tää kävikää, ku muistelee niit amppelitomaattien kans nyhväämissii tosa aikasemmi.


Iha hauskan näköst enne sekottamist ja keittämist.


Tällast chilihilloo ei olla tehty, eikä olla syätykkää missää, et kattotaa, mihi sitä sit tulee laitettuu jatkos. Makkiaa chilii. Makkiamppaa paljo, mitä paholaisenhillot o ollu. Vois silti esimerkiks pitsaha soppii tai sualaste piirakoittem pääl, ehkä...


Sikku ol aikaa viäl ja kaik välineet esil, ni jatkoin paholaisenhillohommil. Osaks samoi, osaks aiva eri aineksii, ku mitä chilihilloho tul. Ja joo, eri aineksii vähä siihenki nähre, mitä enne on paholaisenhilloho tullu laitettuu. Omppui mä taas miätin kans, ku ne näyttivä sopiva hyvi, ku siihe erellisee tul niit. Avomaankurkut ny uutena kokeilus. Kesäkurpitsa soppii kans, sitäki om menny aikasemppii satseihi.


Siihev välihi tul torppaa tärisyttelemähä kaivinkone, mikä vei tost meijä torpan kohralt kaapelikelam poijes. Heittiväv vaa toho nurmel sevverti kaapelii, mikä riittää seinäs olevaan sähkökaappihi. Ja ajo poijes.


Eri värist täst hillost sit tul. "Kumma juttu", enempi punasist aineksist. 😏


Nimilaput puuttuvav viäl, ja pit laittaa kylmähä vettee viilenemähä, et saa nääki sit jääkaappihi. Erellisist satseist ov viäl yks purkimpohjalline olemas, et kyl näit meneeki. Omist aineksist ei varmaa enää tul uut satsii tehtyy, mut takuulla TEEN lissää. Ainekset vaa pittää hankkii muuvalt, eli käytännös siis ostamal kaupast, jollei satu rekost jotenki näppäräste oikkiaan aikaan löytymähä. Joskus onnistuu.

Mut tuntuupaha hyväl, ku saa talttee tota omam pihan satoo! 🧡