Vaiks tätä ohutta lankaa vaa riittää ja riittää! Näist kahrest tötterörullast olisisis saanu vaiks minkälaise kesätunikan tehtyy, ku olisisis vaa raaskinu alkaa sellasee hommaha het kaffesetiv valmistumisej jälkkee.
Ny täst viimisest liinast tul sellane melkkest ympyräine, mitä alkuhu jo yritin.
Ristipistoiluu seuraavaks?
Vaiks mite yrittää varovaste lankaa käyttää, se pakkaa menemää nii tiukkaha solmuhu aika ajoin, et om pakko vaa saksil nipsast pätkä poijes, ja lisät uut. Silee lanka, mut menee jotenki kiärteel, ja sikku o ohutta, ni menee nii tiukkaha, etten saa ees ohuen ohutta koukkuu sinne välihi, et olis toiveitakaa saar solmui auk.
Mut sitkeeste jatkan. Ainaki tän tyän viäl loppuhu.
Kuinkakoham mont kerttaa om pitäny kauppanoutoho lisät kukkamulta, mutten ol vaa muistanu? Hmmm.
Om meinaa santut alkanu kukkimaha, vaiks ova tosi tiheeste purkis, ja pitäsis erottaa niit omiin purkkeihi. Ny en raaski. Saava kukkii kukkimises enste. Purkit o olemas, mut se multa puuttuu.
Ja olkkarin kasveil tarttis kans tehrä selkee matalennus. Ovav viäl monet niit viime talven korkeuksihi kurkottajii, ku oon napsinuv vaa pistokkait ja ne ova ulkon. Mihi mä näät ja ne ulkon ny olevat siirrän sit taas talveks, se jää viäl nähtäväks. Joka syksyne onkelma, et kasvei o enempi ku tilaa - tai siv vaa purkit ova nii suurii, ettei niit tahro saar mihinkää nii, et valoo saisisiva tarpeeks talve aikan...
Paljo tarvitaa multtaa!
Näi niinku kolmenkymmenekahreksav vuarej yhresasumisej jälkkeekää ei isännän kans olla täysin toisiimme opittu tuntemaha. Toisaalt se o hyvä, mut joskus se aiheuttaa hankaluuksiiki.
Tää aamu o hyvä esimerkki. Isäntä otti eilä väärällaise peräkärryn lainaha, ja tänäpe aamul sit soitti sinne, et olisisiskos oikkiallaine vapaan. Sai sit luvan hakkee, kunha palauttaa sen viäl enne pualtpäivää, ja sopi siis näi. Kello ol kahreksa siin kohtaa.
Hää men suihkuhu ja siält tulles meinas ykskaks, et oikkiastas hän kaipais mua sinne mukkaa, ku ol päättäny jottai vähä isomppii ameriikanlevyi (?) kans ostaa samaan kyytihi. Olis helpomp kahre hengev voimal nostaa ne kärrihi. No, tiätty!
MUT näist ei ol ollu mittää puhet aikasemmi. Koira ol viäl nukkumas, omat aamutoimet keske (pesut, kinttu, aamupala, lääkkeet), puhumattakaa Islan aamulenkist, mitä EI nyv voi millää siirtää sin jonnekki, meijä kottipaluuseev vast. Ja muutonki: mä em pääs liikkeel ees ilma näit keske-erässii juttui yllättäe, ni saatika sit näi. Ja isännän "kuuluis" kyl tiätää tää, näitte yhresolovuasiej jälkkee. Mut ei!
Lähti yksinäs vähä kiukussas, ja mä jäin vähä kiukuissani kotti.
Se om mum miälest hyvä, ettei toine ain ol arvattavis, ja muutonki ollaa just sevverti erillaissii, vaiks samallaissii kotihiirii ollaanki, et miälenkiintossii keskustelui syntyy vähäv välii monellaisist asioist, vaiks usseemma juttuu onki nii, et toine ei ol siit ees mitenkää kiinnostunu. Mä esimerkiks en tykkää mistää urheilust, en uutisistakaa, isäntä taas ei innostu mistää porukkapeleist (ol ne sit lautapelei, korttipelei, pihapelei...), mut kaikest näist saaraa pitkii keskustelui välil aikaseks.
Samate nährää yks ja sama tapahtuma mont kerttaa täysi eri silmil. Hänest joku o hauskaa, mikä ittest oj joko ärsyttävää tai suarastas vihamiälist, ja hän taas vähättelee niit asioit, mikkä mum miälest ova hauskoi. Sit miätitää yhres, et MIKS näi o. Kuulemma ylianalysoin, ja mum miälest hän taas joskus toimii ennenku aattelee yhtääm mittää. Toisaalt sit taas mm. lasten kans ei ossaa yhtää reakoir ajois (noh, tai ei ollenkaa), jos tulee joku "kriisitilanne" ettee. Lähinnä vaa myätäilis ja antais kuunki taivaalt - ja sit om pulas, ku tilanteet pakkaa toistumaa, ja usseste viäl entist pahempan. Hah!
Mut tul kotti sit peräkärrin palautusreissult herkkuje kera, ja taas selitelttii, ja pyyrelttii sit anteeks samal. Maistu hyvält! Sekä ruaka, et asian käsittelemine. Tällast välil Hiiroste torpas.
Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.
Miten noi kesäkurpitsat jaksaaki jatkaa tol samal linjal, et kukkii pojat ja tytöt koko aja eriaikaseste? En tajuu! Kyl niit pikkasii kesäkurpitsoi on tullu, mut näkkee niist etteivä oikkee oo pölyttyny. Ja isommiks ei uskal antaa päästääkkää, ku pehmenevä äkkii.
Komioi kukkii kyl. Ja meinasinki, et ny olisis voinu ottaa kukkii syätäväks, mut isäntä, se meijä kokki, sano, ettei hän ala noitten kans pelleilemähä. Antaa orottaa sit, et JOS vaiks jossaikohti onnistuisisiva tytötki samaan aikaha kukkimaha.
Avomaankurkut alotteleva kukkimistas vast, ja toivotaa siis, et kesää ny sillee kestäis viäl, et satooki saatais. Nääki alottaa ain enste pojil, ennenku tytöt tuleva kuvioihi mukkaa. Toivotaa parempaa "yhteensopivuut" poikie ja tyttöje kans.
Ei tullu rinkulaa, ei. Mut kaipa tost ny ruusun silti jotenkis tunnistaa, et kehtaa antaa ettippäi?
Ei täs toimi tuplarivit, ku sit tulee soikioo toisee suuntaha. Sevverti täst ny näkkee. Pittää vaa pylväit ilmesest pirentää. Lankaa o, ettei siit jää kii.
Pit lisät viäl yks kuva vesilasin kans, mikä antaa paremmi tota kokoo esil. Ei mitenkäs kovi iso tästäkää tullu. Eiku uut yrityst taas kehiin!
