Kaunopunahattu

Tää "yllätyskukka", mikä laitettii vuas sitte kevääl siämenest kasvuhu meijä varasto"kasvaris", ihav vaa, ku siämenpussi tarttu mukkaa jossai kaupas. Iha kesäkukkana sitä aateltii, niitte joukos esil ol. Sit iski kinttuvaivat ja isäntä vaa kaik meijä kesäkukat laitto kasvilavaha (ja se oliki syksyl iha täyn) ja sit näät tähä maapenkkihi, misä ne näyttiväv vaa kituvan sen ekan kesän tosi pikkasin.

Sit kevääl, ku olin penkkii kitkemäs, kattosinki, et siin iha säännöllisiv välein kasvaa jottai muut, ku yleist rikkaa. No, sehä se ol, kaunopunahattu. Joo, ei se ollukkaa mittää kesäkukkaa!

Mut millasena sen pitäsisis kasvaa? Ja pitäsisisks sitä latvoo, et se tuuheutuis? Tekkee hentoo pitkää kukkavartta, ja sen ansiost vissii pyssyy myräköissäki pystys, ettei ol latva liijam painava. Kattotaa, kestääks nää viäl ens talvenki yli, ja sit kokeilen osal ainaki latvontaa. Jos tulis vähä "näkyvämppää". Jotenki toi näkyvyys - tai näkymättämyys - kasveis o ollu tänä kesän se avainsana meijä pihal. Kehäkukat näkyvä kasvilavois, mut kaik muut näkyväv vast, ku nokka o kasvis kii - suurimpiirteis. No, tokiha itte tual pihal kulkee - joka päivä, mut olisisis kiva, et voisisis niit kuvat vähä kauvempaaki nii, et jottai väripilkkui olisis siäl tääl. Nykki olin tosi lähel, ja ku koko penkki mahtu kuvaha, kukat jo melkkest häviksis.

Liila taitaa ol se tän kesän väri, vähä joka asias, vaiks tiätty nauhukset ova keltasii joka vuas. Sentäs. Ja koht alkaa piiskut kukkimaa.

Erillaine aamupala

Tai ainaski osa siit. Isäntä heitti uuniin valmistaikina-croissanttei, ja päätin sit, ettev viitti puuroo tehrä ittelle, niinku normisti, vaan kinkkuu pääl, ja omam maan tomaattii. Nam! 

Isäntä "vetäsee" noit kurkkui sellasel faarttil, ettem mää pysy mukan lainkkaa. Mut mikäs siin. Tomaatikki ova iha hyvii.

Men siin "sivus" sit yks valmispurkki banaanijukurttii, mukilline kaffet ja piän lasilline mehuu, mink kans sain lääkkeet otettuu syämisej jälkkee. Sopivaste pysy nälkä poijes enne lounasaikkaa.

Itkettää!

Isännäv veli on nyssit vuareosastol, ku ei pärjää koton enää, eres vaimon/ laste avul. Saattii tosiaa eilä tiätää, ja meijä pit alkuviikost mennä, mut houkuteltii sin sit kummiski jo tänäpe. Syäpä viä.

Paikal ol jo isännän nuaremp veli, vanhemma veljen neljäst lapsest kolme, ja myäs piänin lapsenlapsist. Piän huane, ja lämmin, ni lapset päättivä men syämähä. Me saattii sit ol neljästäs sen aikkaa. Ehtivä jo jokuse tunni olemaa, et oliki heijä jo aika mennä syämähä.

Mitä kummaa tällases tilantees pitäs/ vois tehrä, et sais toiste oloo ees aanaukse paremmaks? Halaukset, tiätty, ketä niist tykkää (kaikki ku ei siärä lainkaa, ees oikkee omie ihmiste, saatika sit vähä viaraamma). Isännäv veljel lapsii ei olla nähty vuaskaussii, ni ei kovi läheisiks voi väittää, vaiks syrän onki heijäm pualest pakahtumaisillas. 

Miähet ny eivä oikkee kans tiänny, mite olisisiva ollu. Isäntä ja nuaremp veli siin lähinnä höpöttelivä omias, ikkäänku vanhint veljee ei olisis siis ollukkaa. Vaiks istu omal tualil, kunnes väsähti, ja siirty sänkyhy.

Otin hänt kärest kii, ja puristi kovaa, yllättävän kovaa. Iho ol nihkee ja kysyin, et onks kipui, et jos siit tulee tuskahiki, mut meinas, et ei niimpaljoo, et lissää lääket haluaisisis, ku se vaikuttaa sit tajunnan tasoho, ja haluu ny nährä ja kuulla kaiken. Mut meinas, et ov vähä kuuma. Ilmastointii ei pystyny muuttamaha, tuuletusikkunan sai auk, mut siihen kohtaha talom mutkas ei pahemmi tuulevviret tuntunu oleva. Otin sit viuhkan kassist, ja hiljaksis heiluttelin sitä, ni nihkeys iholt ainaski lähti.

Vaimo nukku viime yän häne viäreises sänkys, ja tulee taas yäks siihe. Heil on koton koirat, mikkä pittää hoitaa, et ei voi vaa jättää omiin oloihis, ni om pakko välil ajaa se sata (?) kilsaa yhtee suuntaha. Ny ol piremppää koton koirie kans, ku tiäs, et pualisollas on seuraa, eikä just ny mittää henkenhättääkää.

Veljies äänentaso vaa tuntu nouseva koko aja, ku innostusisiva jostai asiast, et huamasin pariin otteesee jonku käyvä pistämäs huaneen ovee kii, sitä käytäväl menevää. Se vaa ei tahtonu pyssyy kii. Tais äänen taso noust välil vähä häiritsevällekki tasol, naapurihuaneit ajatelle. Tais vaa jonkullaine oma pualustusreaktio heil olla, ku se ol vähä outoo, ainaki isännän kohralt, ku yleisimmi o melkose hiljane kaveri näis kokkoontumisis. Mut ei tää tilanne ol kenellekkää helppo, suinkaa!

Sit tehtii taas "vahrivvaihto", ku nuaremp sukupolvi palas takasi ruakailu- ja kauppareissult (läheisil ei kotisairaalas tarjot mittää syätävää). Ny lapset lupas siin ol isäs seuran, kunnes vaimos saapuu paikal iltalenkij jälkkee, et saa pariskunta sitä kahrenkeskist omaa aikkaaki. Vaiks veli meinaski, et kyl he ojjo jutellu sen, mitä juteltavaa o, ettei mikkää asia ny täysin keske ol. Toki sitä miälelläs pualison kans eläis yhres viäl, näkis lastellaste kasvun ja kehitykse, rakentelis just täysi remontoirun talon pihaa ja ja ja. Mut minkäs teet?

💜💔💙

Meijä muavinpurija

Juuh, tul eilä aamusel olttuu niimpal kaikkee puuhaa, ja menemist ees-taas, ennenku oikeest mökkeilemähä lährettii, ni JOTTAI unohtu. Muistin kyl tarkistaa, et tiatsikka on kii, ja sellast, MUT...

... en huamannu laittaa näit mun duudlauskynii, mikkä säilytetää "vetoketjupussis", etteivä kuivu, omaam paikkahas, vaa ne jäi mun luannoslehtiöm pääl, tiatsikan ettee pöyräl päiväks, ku lährettii.

Nipsuha sen sit jotenki huamas. On kyl nii hassu kaikkie muaviem pääl, mitä rapisevamp, sitä enempi. Ei syä, mut pureskelee ja jyystää. Joskus löytäny roskiksest (paperiroskiksest siis) jonku piänemmä muavin, ja pyäritelly sitä suussas palloks, ja sit sylkässy sen poijes, ku varsinaine pureskelu ei enää onnistu. Tän takii olla käyty ellälki pariin otteesee, et onks hampais joku onkelma, tai olisisiskos joku sualistojuttu, närästyst, tai jottai, mut tähäv vaa ei tunnu löytyvä mitää varsinaist syyt. Muutaku et se tuntuu kissast jotenki hyvält. Pureskeltaviks kelpaa kyl toisinas myäs alumiinipakkaukset, sipsipussit ja sen sellasekki oikkee rapisevat, ritisevät materiaalit.

Mut men se vetoketju täs pussis kii viäl. Hah! Ei tää kyl ny enää nii ilmatiivis ol, mitä se oli. Täytyy ny seuraavis duudlauksis ja kirjotteluis käyttää näit kynii, ni eivä ehtis kuivuu ennenku muste loppuu. Mujin kynihi kyl saa täytteit erikses, varmaa ehkä näit vetoketjupusseiki. En ol nii tarkkaa tutkinu.

Eli muavit ja muut rapisevat materiaalit siis vaa pyritää pitämää poijes kissan ulottuvilt. Ja siltiki joskus välil vahinkoi sattuu.

Iiik, mite ihana mökkipäivä!

Keli helli: lämpöö ilman hellettä, ja möksällähä sit viäl ol valinnav varaa, et ol aurinkoo ja varjoo, mite kukin vaa halus. Vaiks ei me, ainaskaa lasten kans, kovaste kauvaa paikoillamme pysytty.

Ja taas, kute tuttuu o, kuvat ova iha sekases järjestykses. Rantasauna ja grillikota.

"Satutunneli", vanhimma lapsenlapsen nimeämä polku rannal. 

Nyyttärityylil olttii liikkeel, eikä ruaka keskel loppunu, ei jälkkäriaineksekkaa.

Vanhin lapsenlapsi oppi tekemää kaislaveneit, ja niit sit synty kymmenittäi, usees ottees.

Möksäl o huussei usseemmanki, ja täsä mettäm piilos yks niist. Sitäkää ei tahro ees nährä, jollei tiärä, misä se o.

Täl kerttaa selvisin yhrel kylmälaukul, yhrel vähä isommal kestokassil ja koril. Siihe lisäsiv vaa hupparin viäl varmuureks, et jos tuleeki kylmä. Ei tullu. Ja hyvi kaik mahtu plikan autoho.

Pari aamukiarrost men pihal, ekaks takimmaine, isomp kasvari ja kasvilavat, sit toisel kiarroksel terassin reunus koira-aitaukses ja terassin amppelitomaatit. Salaatin ostin, ku niit omii ei enää ol. Ens kesän tarttee muistaa laittaa uus satsi kasvamaha siin heinäkuun pualvälis, ni sit olisis uut salaattii omast maast loppukesänäki viäl.

Jokasel jottai.

Isla jäi kotti, vaiks olis NII miälelläs lähteny mukkaa. Mut ei ny ollu autos tilaa.

Vesi samav värine ku taivas. Täsä yläkuvas näkkyy kolme saart, eka o iha rannal lähel, kaks kauvempan.

Pitkospuut laituril. Iha uuret ja komiat. Kyl ny kelppaa kulkee saunalt laituril puhtain jaloin!

Ja laiturilt on kivat näkymät moneen suuntaha. Rohkeimmat kipas kastautumassaki, vaiks saunaan ei oltu laitettu tulii takkaha. Aurinkos kuivu noppeeste.

Siis upee porukka, parisenkymment henkkee, neljä sukupolvee, upeet puitteet, hyvää ruakkaa, herkkui monellaist, kaislaveneit, saippuakuplii, hiakkaleikkei, ja niit kaikemmoissii höpöttelyi unohtamat. Ulkon olttii koko päivä, kaikki ruakailukki, et ei voi yhtää valittaa!

Plikka nappas mut kyytii, hoiti ajot mennen tulle. 💛💖

Ryppy päivähä siit, et isännäv veljen tila o huanontunu, vaikkei se sinänsä siis yllätys ollu, ni ei tair ny enää koton pärjät, ni kotisairaalas täst lähi. Tänäpe paikal o ollu nuarimmat lapset. Huame hänel ojjo sovittu muit viarait sinne, ni isäntä meinas sit omaa viarailuu maanantail tai tiistail viimeistäs, et sellast ikävyyt. Täytyy varautuu, et toine ov väsyny, eikä välttämät ol het hereil, ni aikaa käyntihi täytyy ottaa. 

Et tällast!

Perjantait

Eiline pilvine ja sateine aamu muuttu aurinkoiseks lopult. Iha hurja kosteus on kyl ny, sisälki. Mausteet pakkaa paakkuuntumaha purkkeihi, vaiks niis o umpikannet niit piänii reikii lukuunottamat. Voi, höh! Onneks meil o jauhut ja puuroaineet purkeis, ni ku niit ei ny turhaa avail, ni luulis kuivin pysyvä.

Ja tuttuhu bloggerin tapaha kuvat men iha sikinsoki-sekasi, ku laiton ne tähä yhrel kerttaa. Ev vaa ehri ny kaikkee erikses... Piham pääl musta yhtenäine pilvi.

Ja toki pysähryttii postilootallaki lenkilt takasitulles, ni mikä IHANA yllätys siäl taas olikaa! 💜 KIITOS, Tua! 💜 Voi että! Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet takasippäi, vaiks oon aatellu sitä kyl. Iha hurja saamattomuus on iskeny, sori! Kyl mä viäl jossaikohti...

Ja yks kuva kannellisest piirakkavuuast, ku Terhil ol sellane samantyyppine, mis ol herkkuu tehny. Houkuttel itteeki tekemää. Mahtaiskoha meijä raparperit viäl ol käyttökelpossii, ku lehtii näkkyy oleva, eikä ol lähteny kukkavarssii kasvattamaha? Hmmm. Mut tiätty enste täytyy "hoitaa" mökkireissu poijes alt. Ettei kaikkee yhtee syssyhy. Viäl o tällekki päivää sen suhtee hoirettavaa: kauppakäynti esimerkiks.

Ja sit päästii takasi sinne aamuhu. Ku otti kuvaa vähä meijä töllie sivust (Mynämäjel paisto aamullaki jo aurinko), ni alko pilvet jo loppumaa...

... ja rakoilemaha. Aurinko siält yritti pääst esil.

Kelloköynnöksehe jotenki petyin, ku -joo- siin o ISOT kukat, ja niit ov vähä eri värissiiki, mut mite ne ei NÄY?! Niit varte pittää men iha liki. Eli siis opiks se, et tää olis kiva iha oleskelutilan viäres, misä näät kukat olis iha siin silmie eres, ku istuksii "tiluksii" kattelemas. Tällee ohikulkijoit ja omii ohikävelyit ajatelle täl o iha sama, onks siin kukkii tai ei.

Ja vaiks om menos erilaissii suunnittelui, ja valmistelui, ja tyät, ja sellaset kaik muut normirutiinit, ni ehtii täsä silti vaa olemaa. Eikä syli ol käytännös koskaa tyhjä. 💚💙💛

Iltalenkil käyttii lampait moikkaamas. Siäl ol muitaki samois puuhis.

Voi, mite ilossii kaik olivakkaa. Lampaat käväs pusuttamas Islaa ja Isla pusutti takasi. Erelliset rapsuttelijat unohrettii, ku koira tul paikal, hah! Kauvempanki olevat lampaat tuliva airav viärel Islaa tervehtämähä. Mikähä riamu olisisiskaa syntyny, jos samal pualel aitaa olisisiva? Sitä ei ihav vaa uskallakkaa men kokeilemaha. 

Mut kiva, ku lampaat on taas takasi! Olivakki aika kauva poijes. Airat kuulemma oliva nii heppossii, et pit nikkaroira niit paremppaa kunttoho ensiks. Sen tyän alottamissee men mont viikkoo, mut alkuviikost ol naputteluu sit kerrakses - ja homma tul tehtyy, ku lampaat taas uskals paikal tuara.

Hyvää viikolloppuu kaikil!

Rauhallist grillailuu

Jos itte miättii kaikkee MUUT, ku ruuvan tekoo (ku inhoon sitä), ni isäntä miättii ja kokkeilee sit senki erest. Napsii vinkkei mainoksist, ohjelmist, youtube-vireoist, fb:n reelsseist, ja tiäs mist. PAITTI reseptikirjoist, heh! 

Ottaa vinkkei myäs erilaisist grillaustavoist - ja hänel onki kaks erillaist grillii, tosin hipatsist (hipachi-grilli) haaveilee, mut ei meil ol sil paikkaa missää. Pitäs ol sellane, mil saa grillat sisäl JA ulkon. Näit ku om monellaissii. Osa ov vaa ulos ja toiset taas vaa sisäkäyttöhö tarkotettui, ettei sit tul lisävahinkoo vääräst sijotuksest. Siihe meijä tulevaha (joo, jo aijemmi suunniteltuhu) kesäkeittiöhö ehkä mahtuis, ku suunnitellaa (muutetaa olemas olevaa suunnitelmaa) nii, et mahtuu. Sen rakennelman koko vaa kasvaa koko aja, ku sinne haluttais KAIK. 😆 Puugrilli (vähä puuhellan tyyline, mis voisisis sem pinnan vaihtaa tasoks tai ritiläks, mite olisisis tarve, tiskipaikka, astiasäilytyst, maustesäilytyst - ja tiätty ny paikat isol pallogrillil ja savustusgrillil, mikkä meil jo on. Et sais grillail rauhas katon al. Mut hyvi tuulettuvas tilas. Siihe siis tulee seinää vaa pohjosem pualel, kaks seinustaa avonaist ja koira-aitauksem pualel pualikas seinää, ikkäänku aitana. Saa iha rauhas "käristellä" menemää.

Eilä isäntä sit päätti grillail aikas kuluks, ku ei muut asiat innostanu, grillail oikkee piremmäm mukkaa. Kokonaiset perunat, kuarines hyvi maustettun, sokeriherneet kyytihi, vähä voi pannum pohjal. Ne enste, ku ottava kauvite kypsymisaikaa. Sit possu-mix pakkauksen sisältö, mis näytti oleva kolmellaist eri paikkaa. Älkää kysykö mult mitä. Neki pit laittaa eri järjestykses pannuv viärehe grillaantumaha, ku oliva eri kokkossii ja erillaissii (mä en IKINÄ jaksais noi "monimutkaseste" kokkail, hah), ja sit pöytähä laitettaes ne viimiset aamun sarost jäljel olevat kurkut ja tomaatit sivuhu. 

Mut olipa hyvää! Näit peruna- ja juuresjuttui grillin kaut o isäntä alkanu tekemää, ku satoo ollaa saatu omast pihast, vaiks samal taval tiätty kaupast ostettuiki voisisis käyttää. Se ov vaa siit innostuksest kii.

Heh! Ja kyl mää vaa syän, ku joku ruakkaa laittaa! Arvostan, ja rakastan! 💙💕