Maakaapelointityät alotettu

Mittää tiatoo tai tiarotet, ei viästiv viästii, ol tullu asiast, mut täsä ny torppa tärisee ja heiluu ja huajuu, ku kone touhuu nii lähel, ettei oikkee kykene töihinkää keskittymähä. Välil oon akkunas, ku oliva kaikkeist lähinnä täsä, ja sit pitelemäs ruurust kii, ettei kaaru, ku tää tärräämine ei ol mittää piänt. Huh!

Kaapelikeloi ja muut varustet tuattii aamusel paikal. Tein Islan kans uure lenki, et "kehtasin" mennä lähemmäs kurkkimaa, ku meijä akkunoist ei (hah, kuka muka olisisis meil Ulla Taalasmaa, em mää ainaskaa) näkyny...

Eikä sit aikaakaa, ku alko kuappaa syntymähä. Melkosel vauhris täst meijä ohitte meniväkki täl vekottimel.

Mite nyssit täst jatkava tänne talol asti, jää viäl nähtäväks. Epäillään, ettei tänäpe (ja viikolloppun) mittää enempii tapahru, toivottavaste ainaskaa. Vähä olisisis turhan kiirus sitä omaa sähkömiäst hankkii näi noppeel aikataulul. Jollei oma poika olisisis sähkäri, ni mittää muitte firmoje sähkäreit olisisis IHA turha ees kuvitel saar ees viikov varotusajal paikal...

Ku ei viäläkää tiäret, mit mihi se varsinaine sähkötyä on sit ajotettu... Kukkaa ny tumput suarin tätä orotakkaa - ainaskaa ilmatteks.

Hyvää miält

Eilä oliki iltalenkil käyres taas ilone yllätys postilootas. Melkkest jätin kurkkauksev välist, ku aattelin, et just ol postii tullu, ni ei ny hetkeen enää lissää voi tul, mut kurkistin silti.

Ihana, värikäs, pulska kirjekuari! Ol jätettävä pihakiarroski myähemmäl, ku nii houkutteleva ol, et ol "pakko" kurkat sisäl heti.

💜💜 Voi KIITOS, taas, Tua! 💜💜 Nii ihana söpöne avaimenperä, ettei mittää määrää! Täytyyki kotiavaimet laittaa tähä jatkos! Ja mikkä söpöset pöllökortikki viäl lisänä! Siis NII upeet, et tulee kyl käytettyy bujoilus nääki. En raaski mistää luapuu!

Isäntä ol eilisem päivä Hesas tyäreissul, ja ku tul kotti vähä enne pualtyät, ol hurja sepittely, et mite päivä suju. Olin itte nii väsyny siin vaihees, et aika paljo men ohi korvie (olin jo sänkys, vaikken nukkunukkaa).

Aamul mä heräsin aikasemmi, ja sain aamupuuhii ettippäi, ja sit jossaikohti isäntäki taas heräs, ja ennenku laitto päivävaatteit päälle, otti varsi-imurin kättee ja lähti lattiaa läpitte käymää, ettei het ol vaatteet karvas (eihä se kauvaa auta, meil), mut jatko sitä eilise selittämist sit siin.

Naureskeliv vaa sitä, mite on NII samallaine toimissas, ku meijä poika pikkasen. Ku puki aamul vaatteit ylles, ni suu napsahti kii, ja jos suu sattu aukeemaa, ni pukemine unohtu, ja sit menttii ympäri asuntoo toine lahje peräs roikkue ym. Isäntä imurois, ku mä puhuin (tai kyselin lissää), mut het ku oma suu aukes, imuri pysähty. Ja sikku kummastelin, et miks käsi pysähtyy ain, ku selität jottai, ku imuri kummiski on koko ajam pääl, ni suu napsas samantiän kii, ku imuri lähti liikkeel taas. Selitykset jäi siihe. Hmmm.

Välil vähä miätityttää, et mite noi autol ajamiset sum muut oikkee sujuu samal, ku juttelee? Siis ku ittel o ain sanottu, et pelkääjäm paikal istuvan tulis auttaa ajavaa pysymää hereil (siis KESKITTYMÄÄ ajamisee, eikä omiin ajatuksihi), ja sit voiki tul näit putkiaivojuttui, et tulee liijaks keskityttyy siihe, mitä puhutaa, ku muuhu liikenteesee... Ja ajatukset voi siirtyy poijes liikenteest iha rariooki kuuntelemal. Ei kuskin hermot oikkee kestä sitä "mrs buckettinakaa" olemist, et havannois ja ilmoittelis sitä ympäril näkyvää koko aja. Hah! Välil kyl teen sitäki (suajatiät, vilkut ja vaihteire vaihrot tuntuu oleva ne isännän ongelmakohrat ajamisis), vaiks onneks ei mittää ol tapahtunu ikinä. Lähelt piti -tilanteit on kyl usseemppiiki. Siks ain noi piremmät ajot ittee jännittää nykysi, ja isäntäki aika usseste suasiol lähtee junal liikkeel, jos se vaa om mahrollist aikataululliseste. Viästittelee kyl matkam päält, et tiärän, ku om päässy peril, ja tiärän, millo alkaa matka taas kottippäi, ja jos taukoilee, ni ilmoittelee siitäki. Ei tartte ol syrän syrjälläs koko aikaa. 💙

Miälitekoi

Ny oj jostai syyst tullu iha hurja himo päärynöihi. Em malttais millää orottaa omie kypsymist, ja käyn tökkimäs niit varmaa ihal liikaaki, et joku kerta puttoova, ja sit saan huamat, et liija aikasi...

Puu ol täyn kukkii kevääl, mut samaan aikaan ku omenaki, eli hyvi tuulisee ja kylmään ajankohtaha, miks luulinki, ettei omenoitakaa olisisis tulos. Pölyttäjii ol vähä vähä just siinkohtaa. Mut jokune päärynä tual puus killuu, ja ova nii terhakkaan näkössii, et tekkee miäl jo haukat!

Poika meinas, et mahtaaks päärynät ja omenat pölyttyy keskenäs, mut mul ol se käsitys, ettei. En ol ehtiny tarkistamaha tätä tiatoo, oon vaa tyytyväine, et ees jokune herelmä tulee. Muuto tää puu saa villiintyy, et kasvaa isoks puuks, mitä ny kaikkeist pahimmat toisiis hiaroontuvat oksat napsin poijes. Ja täytynee se toine päärynäki toho viärel hankkii, et tulis paremmat pölyttymismahrollisuuret jatkos. Ehkäpä viäl tänä syksynä, nyv viäl ehtis.

Mut ennenku omaa satoo saaraa, täytynee ostaa päärynää kaupast...

Eiliseltä ja vähän tätä aamua

Sähköhommii. Töittem pääl enste miähet ostoskiarroksel; remppatavaraa auton takatila täyttee.

Sähkäri-poikamme sai asennettuu autotalliin uure pääsulaketaulun. Tul samal miätittyy niit uussii sähkövetoi, mitä pittää tehrä. Onk voimavirtaa vai ei, ja jos, nii mihi, sum muut... Mite isoi sähköjohtokeloi pittää viäl hankkii sitä varte? Eilisee ostosreissuunki "humpsahti" miltes tonni. Ei ne ol sähkövermeet mittää halpoi juttui, mut tärkeit hoitaa kuntoo, kummiski.

Ja enne ku uskals autotallis mittää puuhail, pit saara tiätyste virta poijes autotallist. Se taas ol piäne ettimise takan, ku nää vanhat merkinnät omas sulaketaulus (mikä om myäs uusittava, kunha ny yksitelle juttui saara poijes tyälistalt) sisäl om mitä o. Moneen kerttaa aikoje saatos yliviivattu ja lisäilty ja ehkä jottai jääny epähuamiossaki poijes kokonas... Mut löytyhä se oikkee yhristelmä.

Toki siin töitte välis ehrittii syämää nii päivälline, ku vähä illemmal...

... iltapalaa, ennenku ol kottilährön aika.

Kuurosateit tul aika ajoin, et sillee hyvä saar puuhailtuu sisätilois. Melkose viileeks men ilta. Siivoomiset viäl, ennenku poika pääs oikeest lähtemähä.

Ja ku koiran kans iltalenkkii lährin tekemää pojan lähröj jälkkee, ni vastatuulehe tul tällane kummalline pilvimuarostelma, enkä ollu varautunu mihinkää isomppii sateisii, saatto olla jopa ukkospilvi, vaiks oliki noi ouron näköne. Tää kulki aikas noppiaa tahtii luateest, ku muuto tuuli ol eteläst meijä isännävviirin liikkeist päätelle...

Ja ihav vanhast tottumuksest pysährytää postilootal, ku tiäl kuljetaa, vaikkei enää olisisiskaa postiaikaa. Sillo loota ol tyhjä. Ny aamulenkil käyres sit taas sama juttu, ku ootan yht laskuu aamujakelum mukan tulevaks. Sitä ei ollu, mut ol kaks kirjekuart. <3 Onks posti TAAS viäty väärään osotteesee, vai kulkeeks posti nykysi TOSI outoihi aikoihi? Itte ku viän väärähä osotteesehe tulleit postei oikeissii osotteisii, kirjotan lyijäril kuarehe, et om menny väärääm paikkaha, ni saa vastaanottaja itte päättää, tekeeks siit ilmotust vai ei. Pitäs oikeeste viär väärään osotteesee tulleet postil takasi, et uurestaa kuljettava oikeissii paikkoihi, mut siin tuhraantuu sit hyväs lykys mont päivää, ja siltiki ne voivav viäl men uurestaski väärähä paikkaha... Hö!

Mut iha hurjan ISOT kiitokset, Tua! 💜 Muistamisest, korttikirjeestäs, kauniist ajatuksist, myätätunnost! <3 Meil ei kyl ol enää mittää, misä vois noit romppui käyttää.

Muistelin, et varastos olisisis sellane matkarario, mis olisis cd-asema, ku joskus koiratanssiaikoin sellane käytös ol. Siält sellane yksinäine rario pölysenä löytyki. MUT ei se ollu romppurario...

... ja kasettikoteloki iha täyn pölyy ja karvoi, et tuski toimisisis ees kaseteil, jos sellassii viäl ees olisisis jossai. Ei ol varmaa viimissee kymmenee vuattee ainaskaa tullu yhtäkää missää vastaa. Tää olis aika takuuvarma kasetin "riipijä" kyl. Tais se cd-soitin mennä moksujem mukkaa, ku muuttiva omiin koteihis.

Mut, Tua, arvostan iha kauhiaste sun elettä silti! 🧡

Raaskiiks alottaa, raaskiiks lopettaa

Käsityät siis. Houkuttelee töittej jälkkee, ja pikkase olisisis aikkaaki. Isla on lenkitetty ja ennenku isäntä palaa meijä pojan kans remonttiostoksilt, menee viäl pikkase aikaa.

Tää vaa o sellane juttu, et ku alottaa, ei tekis miäl het keskenkää lopettaa, ku joutuu joka kerta uurestas alotettaes tarkistamaa paikkaa ja oikkiaa lankav värii. Siihe uppoo yllättäväste aikaa, ku laiskan en mittää ruurukkoo tehny apulankoil. En tiär kumpi veis enempi aikaa, ruutuje tekemine vai paikan löytämine, hah.

Mut täl ny jatkan, kuha saan sevverti sopivan aikarakosen, ettei tarttis iha heti lopettaa. Tää om meinaa yllättävän koukuttavaa. 😄

Yhresoloo ja suunnitteluu

Niihä se tarkottaa sähköhommiiki, ku tulee maasähköt, ja siv viäl samaan syssyhy talourakennuski vähä muuttuu rappujen tulle (tarvii siis yläkerttaanki saar virtaa) ja toki ne pihasaunan sähkötki menevä uusiks. Tiäs kuiv vanhat nykyset ova.

Ilta men tyäpäiväj jälkkee tosi noppiaa, ku ekaks syättii isännän jo aamusel alottamas kokkailun; chilii (omam pihan aineksist muuto, mut naudan paisti vaa lisäks kyyttii) tortillois päivälliseks. Ei uskaltanu laittaa ku yhre chilin kokonaisen ja olis voinu lopult laittaa toisenki, mukku paree lisät, ku ottaa poijes, jos olisis lipsahtanu liija tujuks. Heh! 

Sit tovi lasketelttii vattoi, ja kiärrettii pihaa, kurkkailtii autotallihi, sen ylisil, saunaha, tulevaa sähkötaulun käyttöönottoo ja sellast. Täst näkkee, mite pikkane toi meijä ISOIN kasvari oikkeest o. Mä mahrun kulkemaa ovest kumartumat, mut miähet ei. Täsäkohtaa o iha hyvä, etten ol pitkä, vaiks aika mones asias se tuntuu vaa haittaavalt ominaisuurelt. Tasapaino pitää ol hyvä näi lyhkäsenä, ku kaikemmoissii kummallissii jakkaroit tulee käytettyy, et pääsee korkkiammal.

Siv viäl kaffepöyräs miähet miättivä kauppalistaa remppatarpeil; mitä, mist ja mihi hintaan... Ja mitäköhä silti viäl unohtuu? Yleensä tulee siv vast miälee, ku tarvittee jottai, mitä ei olekkaa enne ajatellu tarvittevas. Hah! Mut on tää iha näppärää, et omast piirist löytyy sähkäri! 💚 Iha untamoi oltais, jos pitäs suunnitelmii tehrä itte - ja sit kummiski jouruttais ammattilaine ottamaa töihi.

Ja saaraa samal viättää aikkaa pojan kans! 💙

Lomat lusittu

Niihä se isännä tyä taas lomiej jälkkee alko. Se "talviarki". 

Ei se silti vaikuta mun aamu- ja iltakiarroksihi, välil tulee tehtyy päiväkiarroksiiki, vähä keleistäki riippue. Kasvarie ovii ja luukkui auki ja kii sem mukkaa, mikä lämpötila o ja mist päi tuulee. Hah!

Omput alkaa koht ol sevverti kypsii, et saa napsii säilöttäväks. Ny oov välil vaa niit tiheemppii harventanu ja ottanu pintavaurioissii poijes ohimennessäni.

Ny o ollu hurjaste paljo perhossii täl kesäl tääl, niinku muit pörriäissiiki. Mintut, nauhukset, oregano, kehäkukat, samettikukat... Pölyttäjist ei ol ollu pula.

Sikku olin käyny koiran kans lenkkii, tul isäntä kotti konttorilt (misä tän ekan tyäpäiväs oli) burgerikassi kainalos. Ol syäny töis kevyen lounaan enne pualtpäivää (me koton syärää yleensä vast klo 13-15), ja aamupala jäi poijes pohjalt, ku lähti sevverti aikasi liikkeel. Sit välipala ku unohtu, ni ol hurja nälkä kotimatkal jo. Sekottaa systeemei tällaset. Ja nykku syättii päivälline sit aikasi (normiste siis siin klo 19-20), ni täytyy varmaa syär vähä tujump iltapalaki.

Mut joo, mä aattelin, et nymmää jatkan taas pistelyy sit täsä, mut nykku söi, ni alko väsyttämähä nii, et aattelim mennä koirav viäree piänil tupluureil. Lopult en kummiskaa unem pääst kii saanu. Saa nährä, jaksaaks sit enää alottaakkaa mittää, ku ihaj just tulee hoirettavaks iltalenkki, iltapala, iltapihakiarrokset, ja sit onki aika kaatuu taas sänkyhy. Hah! 

Juu, kyl sitä välil ittes aika vanhaks tuntee...