20 marraskuuta 2026

Postii ja muutoksii

Men päivä uusiks, ku ystäväl on ny mont tosi ikävää juttuu päällekkäi menos, ja tartti kuljetusapuu. Mul ojjo itekses jääny töit sevverti rästihi, et jourun viikolloppun "numerohommihi", ni mikäs siin lähtee vähä ajelul.

Aamun aikataulut siis men nopeutetuste. Suihkun ja veskin ehrin alt poijes, jo ennenku tiäsin mittää, mut koiran kans lenkil lähtemine (kaatosattees), ja postilootal kurkkaamine. Mikä ei ollukkaa iha turhaa, ku siäl ol Animalia-lehti ja kiva kortti Tualt! KIITOS! 💜 Vaiks miätin, et välil ikkäänku viätetää pyjamapäivii, ni iha pyjamis ei pystytä koskaa koko päivää olemaa, ku koira on ulkoilutettava kummiski. Viitti sitä iha pyjamas tehrä, kummiskaa. Heh!

Nappasin ystäväm mukkaa, ajettii häne autol, mikä pit saar renkaittevvaihtoo varte häne omal pihal, mihi ol vaihtaja tulos tiättyyn kellonaikaha tänäpe. Siin sattu sit olemaa peräkärriki viäl peräs kii, et vähä siin tuhrattii, et saatii se irti ja sellasee paikkaha mis se a) ei ol muitten tiäl ja b) mist sil ei oo vaaraa lähtee itekses liikkeel mihinkää. Mut onnistuttii.

Ja ny on sit ekat isommat joululahjakki hankittu. Oon kyl tilannu jottai jo aikasemminki, lähiostoksii tehny, mut toimitus lähempän jouluu. Etten ol ihav vaa viime tippaha jättäny. Aatoksis seuraava joulu aika lähel ain erellist jouluu jo. Vaikkei meil mittää joulukoristuksii näi aikasiv viäl esil pahemmi laitetakkaa. Joku noit kaamosvaloi jouluvaloina pittää, mut mul ne ov vaa valoi pimeytehe, eikä merkkaa erityiseste jouluu. Ja niitäki o nykysi itte asias vähemmä ku mitä o joskus ollu.

Kerään kyl lahjoi vähä aikkaa ain, et saan pikkase isomma satsin sit paketoira yhrel kerttaa. Siihe sit joululaulut kyytihi, ja mun se "oikkia" joulufiilis alkaa. SE on se juttu, ja jos se jää poijes, ei aut mitkään joululeipomiset tai muut joulupuuhat, ku fiilist vaa ei tuu. On sitä ollu nii tiukkoi aikoi, ettei olla voitu ostaa ees ylimääräst jauhoo, et oltais jottai lahjaks leivottu. Et ossaa arvostaa tätä aikaa, ku ei ol enää nii tiukkaa.

19 marraskuuta 2026

Hoitajist ei pulaa!

Näät karvaset otukset meinaa ova ny ollu oikkee ekstra-sylittäjii. 💙💚


Pyry.


Nipsu.


Nipsu orottaa, et laitan vanttuut pois, et pääsee sylihi takasi.


Tällast jälkkee tulee, ku hormihi o joskus ikiaika sit kiinnitetty sähköjohtoi, ja sit tiäs kuimmont kerttaa vaa maalattu päält. Eli fiksattavaa riittää täälläki. Sit joskus.

Mut sillon ku Pyry ol mun sylis, ei nää kaks muut kovin kaukana ollu. Samiksii! 💕

Sitä ja tätä

Unohtuki eiliselt laittaa, et sain bujoho alotettuu ens vuat jo. Ja sormet on nyssit mustees hetken aikkaa. Kuivihi sormihi ku tarttuu, ni ei hevil luavuta.

Ei toho samaan muistikirjaha enää koko ens vuat mahru, mut alkuhum pääsee kummiski. Loppuhu käytän kaik, enkä jätä sivui tyhjäks sen takii, et vuas vaihtuu. Onha mul joulukuukki erillises bujos ollu jo mont vuat. Koht täytyy siihenki uus kirja ottaa käyttöhö. Valmiina ojjo sellane, mikä siihe käy.

Nukkusi iha hyvi, vaiks tul mont tunttii eilä päivälki nukuttuu. Ja käsivarsi o tosi arka. Kuumottaa, on kivikova ja punottaa. Täytyy varoo, ettei ees kissat pääse pukkailemaha, ku seki sattuu nii, et em pysty ihav vaa hiljaa olemaha, vaiks kui väistäisinki samal. Toivottavaste ny tarkottaa sitä, et rokote toimii kans. Vaiks se eka pistos ei aiheuttanu käytännös minkäällaissii oireilui. Vähä öisi asentoo muuttamal, sai nukuttuu hyvi, jos rokotuskohta suaraa jäi kropan alle.

Mut muuto o ollu paremp olo, mitä eilä. Vaiks jotenki täys uupunu, ettei jaksa mihinkää ryhtyy. Oon istunu rennoste tyätualil, kissa sylis, ja välil kutonu tuplavanttuit. Hittaaste etenee seki homma. Melkkestäs o ollu vaa pöyräl orottamas tekijääs, seki. 

Räntäsattees tehtii iltapäivälenkki. Ei tullu maa viäl valkoseks. Aamuhuurteestaki o ollu valkosemppaa. Mut märkkää o, lits läts. Onneks kuistil o lattialämmitys, saa kenkät kuivaks.

18 marraskuuta 2026

Vilu tuli - ja uni

Kyllähä se sit se eiline rokotus taitaa vähä vaikuttaa. Tehokas vissii sit o. Lisäsin sukkii, ja vaatteit, mut silti vilutti.

Kunnon tuli takkaha, josko lämpenis.

Mut ei sekää auttanu. Köllährin viltin alle ja siihehä mä sit nukahrinki. Pyry herätti mut jossaikohti, ku ol iltapäivälenkin aika. Eli siis koiran kans lenkkii tekemää, ja kaaruin takasi vaakatasoho, ja pari tunttii tul sit unt kalloho verettyykki. Lämpeninki sevverti, ettei enää iha hurjaa vaatemäärää tarvinnu yllä pittää, mut väsymys jäi.

Kuumet ei ol ollu, mut sellani kuumeine olo kyl. Ja käsivarsi o arkana, et tulee kissanki pukkauksest ähkästyy. Ei siis ol rokotuksekkaa veljeksii keskenäs, ku viimeks ei tullu mittää. Toivottavaste ny ol täsä, et ku saa nukutttuu väsymyksen yäl poijes, ni jaksais huame taas normisti. Toivon.

Eilisest viäl

Jaah, pit tää päivitys laittaa jo eilä, mut taisin unt nährä. 😐

Tais päivä men jännittäen enste, sit yrittäe ottaa töis aamun tuntei takasi, ja illal noit sähkötöitte viimeistelyi ja kutomist. Mut tää mum muisti on kyl iha jottai kamalaa nykysi! En tykkää! Muka nii selvä kuva miäles, et oon päivityksen kuvines tehny, mut tosa ne kuvat koneen tyäpöyräl istuu (mist siis ain ne yksitelle poistan sitä mukkaa, ku niit käytän (omat kuvat vähä eri asioihi, ja eri tarkotuksii). Eli joo, kuvan olin valmistellu, mut siihe se homma sit ol jääny. En kyl muist YHTÄÄ, et miks. Muisti vaa EI toimi.

Ajalliseste ei ny men oikkiallaiseste, mut eihän ne ain ol menny ennenkää. Viimeistelin nää toiset ontelovanttuut, eli kääntövanttuiks kans voi sanoo. Ny kuus silmukkaa puikol, ni tul vähä piänemmät ku aikuisen kättee sopivat, muttei silti niim piänet, mitä ne aiemmi kahreksal silmukal per puikko tehryt pikkuruiset vanttuut, mikkä ei mahtunu ees kaikkeist nuarimmaise kättee. Hah!

Ainaki luulis ny, etteivä liijam piänet ol, ku mahtuva munki kättee, just ja just.

Sit kurkkasin iltalenkim päätteeks postilootal, vaiks oletin sen olevan tyhjä, ku päiväl tul jo postii, mut siäl oliki oikkee kaunis ja värikäs kuari, misä ol iiiiihana korttikirje Tualt! KIITOS! 💜 Tulee kyl ain nii hyvä miäli, ku näit yllätyksii löytyy!

Veskin johrot on ny koteloitu piiloho. Meijä ulospuhaltimen takii ei pystytty tekemää koko kattoo samaan tasoho, ku olisisis pitäny piikat puhallint varte uut reikää, ja paikat se vanha, ja SIIT sitä pölyy ja meluu vast olisisiski tullu. Mut ny tää kotelointi toimii kummiski sillee helpommi irrotettaval taval, jos on joskus tarve noihi johtoihi tulevaisuures koskee. Vaiks tuski enää meijä elinaikan, jos vertaa ny sitä, mite kauva om menny tätä ereltävä aika sähköje suhtee.

Ja samal vauhril palautu noit kattolistoi seinän ja uure katov välihi. Vähä nikkarointii siinäki, ku katto ei ny iha samal tasol ol, misä se aikasemmi ol. Kummaste kyl vaikuttaa het siistimmält, ku listat ova paikoillas.

Sit ov viäl jäljel tää eteise kattoho nikkaroitava kotelointi. Eli siin o mitattavaa, sahattavaa, maalattavaa, ruuvattavaa, niitattavaa viäl tiaros. Mennee viikolloppuhu, et homma ov valmis. Tätä kuistiv vastast seinää ei viäl voinu listottaa tän takii, ku pittää enste saar toi kotelo tehtyy paikoilles, ni tiätää, mist kohtaa lista menee poikki. Täsä ku o enne ollu iha yks kokonaine lista tonne rappukäytäväm päälle saakka. 

Sit piänii paikkausmaalauksii köökkihi; vanhan sulaketaulun tausta on ny epämääräse ruskeen keltane, mikä laitetaa luannovvalkoseks, ja sit jäi pari pistorasiam paikan taustat kans epäsiistiks, ku ollaa ehritty maalaamaa paneelii niitte asettamistej jälkkee. Et tällast piänt. Ehkä menee samal, ku maalit ja ne vermeet esihi otetaa, et vauhril tehrää noi loput. Ja eiköhä meijä sisärempat sit olekki siin vähäks aikkaa.

Tosin pesutilat ja yläkerra aula ov viäl sellase vähä isomma rempan "al", eli orottamas fiksaust, vaiks ny aulaan uus lattia tosa alkuvuarest laitettiinki jo. Seinät ja katto, ja ovet viäl. Nii, ja ku ulkoseinäremppaa lisäeristyksen takii tosa jossaikohti tehrää, ni vaihretaa akkunoit, niin ylä- ku alakerrassaki. Mut ny keskitytää vajaha ja saunaha seuraavaks (jos saaraa säästettyy rahaa tarppeeks, tiätty). Ettei nää rempat tähä lopu!

17 marraskuuta 2026

Ei toiminu, ei

Tää kovasti testiaikaa mainostettu FI-alertin häly ol kovi hiljane, olematon iha. Ei piippaillu oma, eikä muittem puhelin viästin tulost. Olin tosiaa apteekis istumas rokotuksej jälkkee, ja moni ihmine siäl seiso käytävil luurit käres, orottamas jottai ilmotust. Ei tullu. Ja oma puhelin tul päivitettyy tosa su-ma yäl, ettei ol siitäkää kii. Ja pirin tarkotuksel normiasetuksil, et tiätäis sit jatkos, et jos jottai tulee, ni milt se kuullostaa/ näyttää. Ku pääsin kotti, ni ei toiminu isännälläkää. Tyhjää täynnä hälläki.

Apteekis siis ol mul tää vyäruusurokotteen toine käyntiaika. Sain samal muutamat reseptilääkkeekki kyytihi.

Ensteks sit orotin sitä, et laittava sekottae sen rokoteannokse...

Sit orotin sen vaaritun vartin apteekin nurkas oleval istuma-alueel, ennenku sain luvan lähtee liikkeel. Eihä mul viimeks tullu mittää siit ekast rokotteest, mitä ny yäl pit vähä vaihtaa asentoo, jos sattusin nukkumaa sen rokotekohram pääl. Muutamam päivän sisäl voi nousta kuume, ettei kuulu ihmettel, jos näi käy, ei torennäköseste ol lenssust kyse.

Täsä nurkas mä sit istuin luuri käres orottamas hälyilmotust, mitä ei siis tullu. Kaupas ol mont muutaki, ku sitä selkeeste orottel, eri paikois, en kehrannu heist kuvii napsii. 😉

Ny pitäs sit tää ilta pyssyy nii, ettei rasita liikoi tätä kät. Saa nährä tarvitaanks apui noitte kotelointie kans, vai keskittyyks isäntä nyssit töittes jälkkee siihe vessan kotelon panelointihi. Ne onneks ova kevyit paffei. Viäl ainaskaa ei ol mittää havaittavaa vaivaa täst piikist.

Jos nyssit taas yks murhe ja pelko olisisis poijes miälest. En tiär, mite iso torennäkösyys olisisis, et uus vyäruusu kimppuhu "hyäkkäis", ku viimeks sellane ollu, ööö, melkkest kolkkyt vuat sitte. Sillo kyl varotelttii, et ku se kerran tulee, ni uusii helposte. Onneks ei sit liija helposte kummiskaa, ku tähä saakka ollaa ilma uusimist pärjätty. Mut pelotelttiiha mua ton ruusunki uusimisest, et (koputtaa puuta)...

Jännittää!

No, ei tää remppa ny jännitä, sinänsä, se jatkuu vaa.

Vaiks nää tassuttajat vissii ovaj jo kyllästyny tähä rempan tyäjjohtotehtävihi, ku makoileva siäl tääl. Kahres kerrokses, tai viärekkäi. Ja ny enempi eri kerrokses, misä touhutaa.

Olkkari on taas tullu yhrellaiseks tavaravarastoks, ja tätä sit riittää siiheks, et saaraa koteloinnit ja listat laitettuu nii, et noi isommat sähköjohtovyyhdit jäävä lopult kaik piiloho.

Ja oli se varmaa näky, ku kaks isokokost ihmist tunki pikkuruissee vessaha yhtaikkaa, et saatii tää kotelokehys sinne kattoho kii. Ei yhren ihmisen käret ja voimat riittäny pitelemää tätä ja porakonet yhtaikaa. Änkitunkemine onnistu, jotenkute. Onneks sitä EI tainnu kukkaa nährä!

Mun aamu om menny vatta kural taas, et vessa o ollu paljos käytös, ku jännittää NII. Vaiks oon jo kerra hakenu sen rokotteen, ja nyssit vuaros se toine pistos. Ja TIÄTTY se ossuu just siihe aikkaa, ku se FI-ALERT testaa toimintoi, et kuippaljo ihmiste puhelimet sit piippailee/ huutelee, jää nähtäväks. Omaa puhelint en lait kiines, ku haluun ittekki tiätää, et millane se häly sit o käytännös täs omas puhelimes. Vai kuuluuks sitä lainkkaa. Pitää ol oikkiat päivitykset olemas, et se yleensäkki toimii. Jossai ol, et tulee tekstiviästihäly, sit toises luki, et "puhelimen oman äänimääritystem mukaseste", ni mikäköhä se omas mahtaa sit ollakkaa, ku en ol tiäten tahtoe mittää hälymäärityksii tehny. Mitä ny toi 112-sovellus, mihi tää testi ny ei liity mitenkää.

Vatta rauhottuu kyl, kunha pääsen liikkeel, mut tää valmistautumine, ja lähtöö orottamine o KAMALAA! Eli en ees yritä keskittyy töihi ny täsäkohtaa. Jatkan sit iltaa piremmäl (jollei isäntä pir iha kamalaa mekkalaa alakerras, tai tartte apui...). Tätä tää ny meil o.