Viherpeukaloko?

Moni meil ekaa kerttaa tuleva huakasee het enstöiks, et: "Oi, mikä viherpeukalo! Niim paljo kasvei!", MUT tää ov vaa silmänlumet. No joo, onha meil paljo kasvei, ja moni niist jopa kukkii aika ajoin, mut kissojen takii oikkee mikkää kasvi ei pääse parhaimpaas, ku pirän kasvit nii tiiviiste yhres, ettei niil oikkee ol tarvittavaa elintilaa.

Yks isohko kliivia ei kissoi kiinnosta, varsinki ku peitin mullan simpukankuaril (heh), ni se saa ol eräällaisen katseenvangitsijan tosa soffalt kattottaes ekana. Sen takan onki sit sekalaist seurakuntaa. Ja tosiaa, kaik on nii tiiviiste, ettei kissat mahru mellastamaha sinne välihi. Siäl o enkelinsiipi, pitkän suippon, pelakuut pitkin suippoin, värinokkossii, anopinkiälii, orkideaa, juaruu, rönsyliljaa, aloe veraa ja ja ja. Yksittäisin esil otettun varsi hujoppei ja "rumii". Mut toimii näi yhres. ;) 

Kissat löytävä kyl heti sellaset kolot, mihi mahtuva, ja sit tekevä lissää tilaa ja koht o ruukkui lattial... Vaikkeivä muuto pakkaa mussottelemaha ku juarui ja rönsyliljoi.

Toine tapa pittää kasvit eres elos, o amppelit. Mihi niit nyssit saa laitettuu. Kissoil ku täytyy kummiski jokune akkunapaikkaki sallii, ettei kaikkee voi kasveil täyttää. Sitähä sanotaa, et kasveil yks pimeim paikka o just akkunav viäres, ku joutuu valon ulkopualel. Et paremp olisis, et sais kasvei vähä akkunast ulos huaneen sisäpualel. Sitä me ollaa ny yritetty toteuttaa. Rönsyliljat ei meil oikkee sisätilois koskaa kovi hianoiks tul, justiki sen takii, et kissat käy "hoitamas" niit aikas ahkeraste. Eivä siis varsinaiseste syä, mut naposteleva, silppova ja leikkivä noil pitkil lehril. Saatika, ku liljast lähtee niit poikasvarsii, ni ne vast kivoi ovakki. Tassul saa ne ales, ja ku irrottaa, ne nouseva taas omiltes ylös - ja sit pittää tiätty karkulaist pyyrystää taas uurestas. Et sellast...

Ja vaiks mä tykkään kasveist, ni ehrottomaste kissat menevä niittenki erel tärkeysjärjestykses. 💕 Ja olipa vaikkia saar mittää kuvaa täst, ku Nipsu tulee sylihi ja pukkailee naamaa. Ei pysy paikoillas nii kauva, et kamera ehtis kunnol mukkaa.

Mut joo, tää koko homma tul just NY vastaha, ku ystävä pyys saar lainaha pari kasvii, ku om myymäs äitees vanhaa asuntoo perikunnan pualest, ja huane kaipais vähä elävyyt ja vehreyt. Hän vaa kysy, et: "ku sä oot tollane viherpeukalo, ni lainaisiks yhre rehevän kasvin..." - juu. Ei ol oikkee sopivaist kasvii välttämät, mitä reheväks voisisis kutsuu, valitettavaste... 

Ympäristö muuttuu, kasvit muuttuu

Ku meil ol toi vanha postitiä, tää historialline "kuninkaan tiä" täsä, ja sen reunoil puit ja pusikoit, sai helleaikanki kulkee siäl varjos, meil ol iha toisellaiset kasvitki täsä. Kialot ja saniaiset ol runsait ja kauniit, mut ny niit ov vaa yksittäissii siäl tääl. Saniaiset taitava hävitä pikkuhiljaa kokonas. Surku. Tykkäisin niist kovaste. Kialot yrittää sinnitel, ja ettii sopivamppii kasvupaikkoi.

Valkomesikäks sanottii tätä nyt hiakkatiän soras, reunas siis, kasvavaa valkost kukkaa. Hentovartine, mut kaunis. Tää on eka kerta ku tähä oon tääl törmänny. Vanhempie mökil miälestäni joskus nähny kans, mut onks ne ollu samaa, sitähä ei voi vannomaa mennä.

Valkolehdokki taas ov vähä isomp, mut kasvaa tual pusikos kuusikos, ei tän mun kintun kans mennä lähempää kuvii napsimaha. Zoomil vaa - siks rakeine. Näitäkää ei tääl ol aikasemmi näkyny. Lähistölläkää.

Joku käenkukka kans kasvaa ja komistuu täsä vuas vuarelt. Tähä valuu mäjelt sareveret, eli siis niit "hulevesii", mitä ei sais omalt tontilt naapurin tontil valuukkaa. Mut antaa kasveil mahrollisuure, ku muuto täsä ympäristös on tosi kuivaa ja aurinkos paahteistaki näi kesäsi.

Mäkitervakkoo tääl kasvaa mättäin vähä siäl ja tääl naapurustos, mut ekan kerra tänä vuan ny meijä oman tonti rajal. Varjon kasvit muuttuu valosamman kasveiks pikkuhiljaa. Lisäkasvit ei ol lainkkaa huano juttu, mut surku, ku ne "vanhat" selkeeste joutuva väistymähä ihmiste toimien takii. Tiäremontti ol melkone ja sehä tosiaa muutti kertarysäyksel varjot valosiks, suajasan tuuliseks. Mut tähä meijän ny on tyytymine.

Jännittelykuvailui, sijaistoimintoi

Enpä ehtiny laittaa kaikkii kuvii, mitä aamupäivält tul napsittuu, ku pit rästityät hoitaa poijes alt iltapäiväl, ku tulttii "kiarrokselt". Ei ollu toiveitakaa pystyy keskittymää mihinkää numeroihi, tai tarkemppii kirjotteluihi, ku juaksin jännitykseltäni vessas vähäv välii koko aamun. Mut onneks aamu ol aurinkoine, tai noh, ainaski sateeton. Uskalsin ottaa puhelimen, kameran, mukkaa pihal.

Karhunköynnös ei meil suastu kasvamaa muuval, ku täsä noi viire senti soras talousrakennukse perustuksev viäres muutamas paikkaa. Täsä siis o styroksii al, siirtämäs vet kauvemmas rakennuksest.

Ei ot nokkiis ees autotallin ovest, vaiks se vähäv välii ny tätä tavaramäärää siirrettäes om piretty appose auki. Jos joku varsi taittuu tai menee katki, ni äkkii siin o uus.

Tiävvarrekki on ny puitu ales, mut eiks tää meijä karvatti tykkää möyryt yhä tual korkeemmis puskis menemää. Ojatki o kivoi, kunha siäl ei ol vet. Kastumisest tää neitone ei oikkee tykkää.

Toisee kevytkasvarihi pistelin vähä lissää narui, et saa kasvei kiines. Se aikanas yhre tomaatin varkaast juurrutettu alko kallistumaha vähä liikaa väärähä suuntaha. Saaraa ohjattuu näi paremmi. Ja kesäkurpitsas alkaa näkkyy kukka-aihioit, ni tarpeen tulle saa myäs sitä satoo ohjailla vähä paremmi, ettei roikkuessas katkele sit. Mut tätä satoo saaraa kyl viäl vähä aikkaa orottaa.

Chilei om paljo, mut niitte väri ei ol ees alkanu muuttumaha, hirast se kyl o joka vuas ollu, saatika nykku tul vähä viileemmät kelikki. Ne ku tykkäis huamattavastekki paljo lämpimämmäst.

Kasvilavois alkaa ekat kehäkukakki kukkimaha. Sitkeit ova, ku niit tosa aikasemmi oikkee kunnol myllerrettii, ku multii laitettii. Siirsin toisehe, myllättii, lannotettii, lisättii multtaa, ja sit siirrettii kaik siihe, kunnes toine lava ol hoirettu, ja taas siirrettii. Ei tainnu ykskää kupsahtaa. Ja nääki siis on niit viime vuaren kukkie siämenist kasvuhu lähteneit, iha ittekses.

Ja ny oon jo seonnu laskuis, et kuinkakoha mones kerta tänä vuan tän kliivian kukat on kukkinu. Oliskoha jo neljäs kerta? Ainaski kolmas. Mä oom miättiny, et pitäs purkki isompaan vaihtaa, tai sit jakkaa piänemppii, mut emmää sitä kukinnan aikan suinkkaa tee. Eikä tää ny kovaste näyt sitä sit kummiskaa kaipaavankaa.

Otin sisäpualelt pelakuust kuvaa, ku se toisel silmäl näky kliiviaa kattoes, ja huamasin...

... toisel ovel liiket. Häiveperhone, naaras. En uskaltanu mennä toisel pualel taloo kiärtäe, ku näät ova ollu NII arkoi, et piänestäki liikkeest ova jo kaukan. Ny tää jotenki jätti mut huamiotta, ku olin lasin takan. Ehkä akkunaha heijastu jottai muut.

Mut isäntähä sit halus kans saar kuvaa, ja huamas lähel uros-perhose, ja sil tää "häiveily" näkyyki oikkee komiaste. Ny hän sit orottaa kovaste, et joku puska olisisis noitte toukkii täyn, et saatais tänne lissääki näit komistuksii. Toukat syä raitoje lehtii, ja niit meil on täsä lähel iha kiitettäväste. Et toivo ei liäne iha turha!

Rokotus, osa 1

Siit on nyssit jo yli vuas, ku toi mun kinttu temppuili. Eli siis siihe tul niim paha ruusu, et iho men kualioho ja kuariutu poijes. Samal men nestetasapainojärjestelmä (joku lymfakiarto...) rikki, ja siks täytyy loppuelämän käyttää tukisukkaa, ettei tul mittää elefanttijalkaa, mitä EN jo olemas olevie vaivoje lisäks millää haluu. Ja ku mul on kerra jo vyäruusuki ollu (vyätäröl), ni suasitteliva ottamaa rokotesarjan, kunha kinttu ny enste saa rauhas toipuu ruusust. Ruusuunha ei ol mittää varsinaist rokotet, ku sen aiheuttaa bakteeri. Sen ennaltaehkäsyn toimii sit tarvittaes (jos uusii liija usein tai liijam pahana) säännölliset vahvat antibioottikuurit. Mihi ei kamalan herkäste mennä, kummiskaa. Mut jos toho rikkonaisehe kinttuhu iskee vyäruusu (virus), ni se tarkottaa sit isoi riskei, iha sepsistäki, herkäste. Nykki tulehrusarvot huiteli nii korkkial, et moni olisisis ollu tehol, mut onneks peruskunto mul ol hyvä, ni en sinne joutunu.

Saman hintast olisisis ollu julkisellaki tää, mut ajan saamine olisisis menny kuukaussii ettippäi. Ny apteekin rokotepisteel saatii iha valita se ittel paras ajankohta.

Isäntä istu autos tovin, ja sit kävi hakemas noutona meijä viikko-ostokset sil välil, ku mä sain rokotuksen, ja sit istuin sen 10 minuuttii, minkä vaativa, ku on noit allergioit. Varmistiva, ettei tul mittää reaktioo. Eikä tullukkaa.

Ei oo ees pistoskohta kippee. Ainaskaa viäl. Saa nährä, jos yäl pyärii ja makkaa kärem pääl, et vaihraks sit asentoo. Mut ainaski ny o sit pualet täst "urakast" hoirettu poijes päiväjärjestyksest. Kalenteris o se tehosteen muistutus olemas: 2-6 kk ekast, eli merkkasin lokakuul - ehtii sit siin jossaikohti takuuvarmaste.

Satoo

Sateist ja vilposemmist keleist hualimat saaraa kantaa omast maast syätävää sisäl. Salaattiki vaa kasvaa ja komistuu sitä mukkaa, ku sitä käy leikkaamas. Samallaine "pöheikkö" muutamam päiväm pääst taas. Se tykkää selväste näist viileist keleist - liija kuumal lähtee helposte kukkimaha, ja siihe jää satoaika.

Valkoset mansikat vaa miätityttää, et millo nää sit oikkeest ova kypsii? Ku näyttävä raaoilt kypsinäki? Hah! Kolme valkost puutarhalt ostettii, ja kaikis om marjoi. Millo ne kuuluu napsii syätäviks?

Herneekki jäi linnuilt rauhaan, ku lisättii noi varelmatikut, mitä pitki saava sit noustakki. Muutamii taimii men "paremppii" suihi; variksil meinaan. Muihi ku herneissii, eivä ol koskenu.

Tuaret tosiaa saaraa, satteen roiskuttamat mullat vaa täytyy ain pest hyvi poijes. Mut ova hyvii!

Ja kertaistumalt ei ees iha kaikkee tul käytettyy, loput seuraavaa ruakailuhu. Tomaatit, paprikat, chilit ja kurkut vaa kaipaisisiva aanaukse lämpimämppii säit. Tää 13-16 ei iha riitä, vaiks salaatit täst onki näyttäny tykkäävä.

EDITTII 8.7.2026

Tää valkosem mansikan makutesti. Napsasin ny (eivä tippunu kosketuksest kummiskaa) kaks valkost mansikkaa. Toine isännäl (ei oikkee tykänny) ja toine mul. Vaaleen kermavvalkone, siämenet vaaleenpunaset - punaset. 

Sisus täysvalkost, aikas pehmost höttöö, mut kasas pysyvää silti. Maku laimee mansikka. Makkia, mut ei lainkaa vastaava ku tuare punane mansikka. Sellane, niinku olisisi tiivistet laimentanu ihal liikkaa. Ei varsinaiseste paha, mut sillee outo, et ei se iha tuareest mansikast käy.

Sopinee jonku viilin, puuron, jäätelön kans syätäväks, jos paljo tulisis. Ny taitaa meijä sato men suaraa puskast suuhu. Mun, meinaan, ku isäntä ei yhtää innostunu. Hah!

Muistiin merkitää

Mähä en siis enää tulis ees toimee ilma bujoo, mikä toimii enempi ku kalenterina mun elämäs. Sitä voi käyttää "isoste" tai piäneste", mite aikaa ja intoo vaa riittää. Mul toiminto o tärkeemp ku ulkonäkö, ja siit en luavu! 

Bujos om myäs se positiivine ominaisuus, et voi kokeil ajan saatos erillaissii tapoi, mite pittää asiat järjestykses. Ja MITÄ asioit haluu seurat. Täsä voi ol "koko elämä", tai sit erottaa juttui toisistas. Mullaki om puutarha, lastellapset, taloasiat, joulu ym. irrotettun täst "vakkaribujost".

Kesäkuus kokeilin uut juttuu mul, eli ns. kuukausisivu toimi samal viikkosivuina, ja sit päiväjutut kirjasin päivä kerrallas, mite ny sattu asiaa tulemaha.

Ehkä tää jotenki silmää miällyttääki, ettei tul pahemmi tyhjää. MUT em mää tätä vakkariks tavaks tul ottamaha. Mä haluun, et yhrel aukeemal o yks viikko - kuukaure vaihteit lukuunottamat, ku usseste kuut katkee keskel viikkoo. Mut mun aivot jotenki toimiva paremmi nii. Mut tulipaha kokeiltuu tääki. Alotin bujoilun 2017, eli ens vuan tulee jo 10 vuat täyttee! Oho!

Eli siis palasin takas "vanhaan" systeemihi. Heinäkuun kuukausiaukeema.

Heinäkuun yks viikko. Heinäkuu ei ol mul vapaa, eli siis en lomaile varsinaiseste, mut hiljasemp kuukaus kummiski. Eli voin pittää normaalii usseemma päivää kummiski miättimät näit jokapäivässii velvollisuuksii. ;) Eikä ol nii kamalaste sovittuu ohjelmaa.

Ja nykku om palattu vanhaan tyylihi, saan jossai sopivas kohti tehrä jo elokuunki valmiiks, ku SINNE ojjo sovittu vaiks mitä, nii tyä-, ku yksitysasioitaki. Ne om bujon tulevaisuuslokis ylhääl, etteivä unohru. Täytyy vaa siirtää oikkiaan kuuhu ja päivähä, ku ne saan tehtyy. <3

Makosaa mansikkaa

Terhin innottaman kipasin hakemas uuret satsit metsämansikoit, iham meijä torpan seinäv viärelt. Vähä olivaj jo sateist kärsineit, mut hyvi sain viilin kyytihi välipalaks.

Joku viis-kuus kämmenellist tul.

Osa kasvustost o iha kulkuväyläl, mut silti siin om marjoi. Pittää vaa kulkies yrittää välttää pääl astumist. Nam!