Päivä vanhuste kans

Aamupuuhat poijes alt. Vähä olin ajatellust aikataulust myähäs (siis omaha päähä asetetust), ku nukkusin tunnin piremppää, ku yleensä. Ol sisäl kumman raikast ja PIMEET. Ei paistanu aurinko aulan akkunast makkariin, ku ol pilvist ja sateist. Mut mite pirteenä sitä sit tul herättyy! 💙

Aamupuuhihi nykysi siis liittyy toi pihakiarros, et käyn kastelemas kasvarie kasvit ja avaan luukkui, tarvittaes oviiki, tilanteest riippue. Samal tiätty tulee seurattuu kasvutilannet ja kasvie kuntoo. Iha muutaki ku pelkästäs noit kasvarie kasvei. Kaikkee mikä ny tosa kiarroksel tulee vastaha (puit, puskii ja kukkii).

Muistin ottaa piirakanki mukkaa, ku lährin. ;) Ja sit enstöiks Kukkataloho. Pihapuali enste, eli ne monivuatiset. Ehrittii hyvään aikaan, ku ei torellakaa ollu ruuhkaa. Kannattaa liikkuu aamuste hetimite, ni saa iha rauhas kulkee käytävii. Kirsikka oli hakuses, mut ekaks tule vastaa oranssi revontuliatsalea, mikä "hyppäs" kyytihi. Löyty kirsikoit, mut ne ol isoi, ja koristesellassii, mitä ei haluttu. Luultii jo, ettei sit muit kirsikoit olekkaa, ku alko kaikemmaailman syreenit ja muut tulemaa vastaha, mut -kappas- siäl oliki toisaal vähä piänempkokkossii kirsikoit. Suklaakirsikan kans sit tultii ulos. Saatii nää autoho, ja jatkettii sit tääl kukkapualel.

Valtavaste kaikellaist, ja paljo nimetönt, hinnottelematont tavaraa, et on tainnu vast tulla ja orottava hyllyttämist. Kiarroksej jälkkee kärryt olivakki jo sit täyn. 😜

Kasvit mahtu auton takalootaha just ja just, mut pääasia, et mahtu. Takapenkki ol varattu apteekki- ja kauppa-asioil, ni sinne ei voinu kasvei laittaa. Kaupas oliki sit jo enempi ihmissii, et sel lisäks, et kaik tavarat ol siirretty tutuist paikoist toisiim paikkoihi, ihmiset haahuili siäl kaiken keskel kapeil käytävil, ja osa otta rypys, et tais joku kiirus olla monil. Mut saatii me asiat hoirettuu.

Kukat autost ulos, osa laitettii samantein multihi, ku ol valmisteltu paikka olemas. Osa orottaa vähä isomppaa kuappaa. Iha sopivaiset kelit tuli sillee, et ei aurinko paahra täysil ja o toiveit saar saret, ni pysyy kosteuski paremmi, kunnes asettuu kasvit paikoilles.

Sil välil tul kaffe valmiiks ja piirakka lämpes uunis. Eiköhä äitee saa muut kasvit myäs paikoilles pikkuhiljaa, ku ei hosu. Kello ol jo humpsahtanu, et pit lähtee Islaa ulkoiluttamaha kotti. Ja onha tää pilvine, vähä viileemp, muttei kylmä, sää ihav valtavan kiva lenkkeilysää!

Hyvää viikolloppuu!

Sataa!

Vissii tullu hiljaksis vet melkkest koko yän, ku saavit o pualilles (niis on jo pohjat ollu näkyvis, et aikaki vähä tul lissää). Raikastu kummaste ilma, jopa sisäl. Nukuin harvinaisem pitkälle aamuu.

Ja mite toi harmaus pilvines ja tihkuttamises kans tummentaa noit vihreit lehtii ja ruahooki samal! Kaik tuntuu röhähtävä kasvuhu ny.

Kuka muistaa, ku lykkäsiv vähä isomma varkaan tomaatist multihi. Pussi pääl, suajaa sekä aurinkompaahteelt, et pittää kosteure sisäl. En nypänny lehrel lehtee poijes, vaiks nii ain suasitellaa tekeväks. Tomaatti kummiski tarttee noit lehtii elivvoimakses kans, sikku ny enste sais ne juuret. Ja NY tuntuu, et jottai onki tapahtunu, ku alkaa reppanana reporankana ollu tomaatti piristymähä ja nousemaa taas pystyhy! 😍 Jos vanhat merkit paikkaas pittää, ni täst alkaa tul satoo suurimpiirteis samaan ajankohtaha, ku emokasvistaki, vaiks lähtee omillee kasvuhu myähemmi, vauhti o kovempi. 

Tuulee, tuulee

Joha se vähä aikkaa oliki seesteisemppää tuulie suhtee. Lämmint tuult, mut tavarat lentelee, aurinkovarjoi ei uskal pittää yhtää auk. Matokki terassil menevä välil iha krumppuhu ja sit suaristuva taas...

Kipasin iltapäivälenkkii, lyhyt sellast, torpan ympäri ja tual mettär reunas, et Isla sai hätäs hoirettuu. Pyry ol sempäiväne vimpula, ku yritti nährä joka suuntaha samaan aikkaa, ku puut heilu, sit meilt katolt "valuu" yks tukinaru (isännän korkeempaikan kammo helpottuu vähä, ku saa kiatastuu turvanarun ympärilles, jos tarttee katol mennä), mikä kolahtel nuahoustikkait vaste. Pelottiki vähä. Puut suhisee kans aikalail nykku o lehtii jo olemas, aurinkovarjot pölisee puuskis, hyvä ku pysyvä pystys, vaiks ova kiines...

Ihaj jo liikkaaki jännää joka paikas, et Pyry ol enemmä ku valmis palaamaa taas sisäl. 😜 Isla ny olisisis viihtyny ulkon vaiks kui ja kauva. Mukku pit ehtii tyäkki tekemähä ja...

... huamiseks tonnikalapiirakka, mink koitam muistaa ottaa jääkaapist mukkaa, ku lähren vanhuksil käymähä. Siitäkää ku ei ol mittää takeit, et muistan, tai muistan joskus vaa liijam myähää - esimerkiks sikku oon jo siäl, hah. Saa nährä. Nykku oon tänne tän kirjottanu, ni josko pysyisisis aivois paremmi.

Musiikkimakuu

Mä huamaan, et mun musiikkimaku ikkäänku pyssyy sillee monipualisen ja "vakion", et melkkest kaik käy, mut INHOON impro-jazzii, ja muutonki vähä sellassii, mikkä koen "rytmittömiks". Jopa niim paljo, et oikeest lähren yläkerrast alakerttaha vaihtamaa telkast kanavaa, jos kuulen sellast. Osa klassisest musiikist menee tähä samaan kastihi.

Lisäks o joirenki laulajie ääni sellane, et mä puren hampait nii kovi yhtee, et jos jourun koko kappaleen kuuntelemaa, en tahro saar enää suut auki, ku lukittuu leuka nii tiukkaa. 😐 Eli sit menee hetki, et ei torellakaa sanota sanaakaa, ennenku saan taas leukalihakset rentoutettuu vähä. Hah! Juu, naurattaa, vaikkei naurata yhtää, sillon ku tää tapahtuu. Näis laulajis sinänsä siis henkilökohtast vikkaa ol mitenkää, mut ottaa vaa korvii se ÄÄNI. En tiär kehtaanks tähä kirjottaa, keist tää reaktio tulee... 

Meil on kyl taustahälykuulokkeetki olemas, mut em mää niit muista siinkohtaa, ku alkaa leuat kiristymähä. Paree vaa lopettaa koko "kirutus", ku väkisi yrittää pyristel sen läpitte (jollei ol pakko).

Täl hetkel tykkään kuunnel näit erillaissii "matalampi"temposii ja -sävyssii kappaleit. Kuuntelemat itte sanoi lainkaa, ihav vaa keskittye just siihe rytmihi, tunnelmaha ja laulajan/ laulajie äänehe. Kauniiste tehryt vireot kappaleesee liittye ihav vaa lisätunnelmaa tuamas. Enkä ees tiär onks suuri osa näist tekoälyn tekemii (ainaki vireot ova), sil ei ol mul merkityst, ku vaa tykkään.

Muutonki tykkään enempi bassovoittosist kappaleist, ol se sit musiikki ja/ tai laulu, ku niist korkeimmist sävyist (mikkä särkyvä mun korvas), VAIKS sit vastapainoks kyl tykkään erilaisist huilumusiikeist, kunha ei mittää klassist tul. 

Intiaanimusiikki esimerkiks viähättää kovinki. Ja jostai syyst myäs monet säkkipillikappaleet, sellaset "fantasia"-tyyppiset, kans viähättää (ja isäntä INHOO).

Mut mul o ollu sellassii yhtyeit, mitä oon joskus kuunnellu, ku oon vähä allapäin, esim. Simon & Carfunkelin levyy aikanas. Isäntä tiäs siit ain, et sillo ei kannat alkaa ärsyttämähä, jos oon pistäny levysoittimehe näit kappaleit. Heh. Sittemmi tää jäi, ku meijä levysoitin men paikkaha, misä sitä ei pysty käyttämähä (on se olemas yhä, niinku noi levykki). Toivomus saar se oikeest käyttöhö viäl, kunha saaraa rivi muit remonttei tehtyy enste (siihe tulevaha "kirjastoho" talousrakennuksehe - ei iha lähivuasin).

Nuaruures käyttii lavatansseis usseste isännän kans, vaiks hän ei nii kovi tanssi-intone olekkaa koskaa ollu. Kavereitte kans ol kiva lähtee liikkeel, noi niinku ennenku lapset putkahti menoho mukkaa, ja nää harrastukset jäi käytännös kokonas. Iha ehkä parise kerttaa vuares on tullu joku tilaisuus jossai, misä pääsee vähä valssaamaa. Meil o koton sevverti piänet tilat, ettei voi tanssimist oikkee harrastaakkaa, tai ollaa jonku huanekalum pääl, ja menee huane remppaha...

Lattarimusiikki varsinki saa jalat vipajamaha, ja sillo voin vähä pyärähtääkki lattial, koiran ihmetykseks. 😉 Siks miättiny joskus jos zumbaha osallistuisisin: hyvä musiikki, rytmi ja tanssi siihem pääl, mut kaik ne ryhmät ova ollu nii hankalam matkam pääs, tai nii hankalaan aikaan, etten ol päässy ees kokeilemaha. Ny voi ol, ettei kintun takii tästä(kää) oikkee tulisis ees mittää. Keikuskelen siv vaa tääl kotosal ain välil, mite-kute kykenen.

Mitä Sul tulee miälee, ku puhutaa musiikist?

Lissää pihalt

Piänis pätkis, ja välil kinttu pystys, sit taas menoks, ni näihä se kuntoki nousee ihan ku huamaamat! (Juu, ei! - ihan kyl kankuiski tuntuu noi kyykkimiset, ettei yksi kintus, mut se o sellast "tervet" kolotust.) Ja terveellist se piän liikunta o. Ei haittaa tosa pihahommas nokav valumine, ku ov vaa nenäliinat menos mukan - ja roskiski ihav viäres.

Ku en ol saanu mittää "oikkioi" perennoi kasvamaha täsä lipputankopenkis, ni siirsin tosa jokune vuas sitte noit meijä tontin reunoil kasvanui metsäkurjempolvii tähä - ja piiskui. Ny tuntuu, et kurjempolvet tykkää, mut muut ei oikkee. Jostai on noit esikoit toho välihi kans tullu, mite liä, ku itte en ol laittanu, mut en valita! 😆 Täsä penkis ol aikanas hianot harjaneilikan moniväriset kasvustot, mikkä alkova kukkimaa näitte kurjempolviej jälkkee. Niit pit kyl aika ajoin siirtää ympäröiväst nurmest takasi penkkihi, ku tuntuva kasvava misä vaa. Nykku en viime kesän sitä tehny (kinttukesän ajan kaik pihal ol isännä hoteis), ni pelkään, et tais kasvustot men ruaholleikkurist läpitte. 😔 Isäntä ku ei tair tunnistaa niit kasvustoi ilman niit kukkii... Mut tällast sattuu!

Katkoin ny noit talventörröttäjii ja kaatunei heinii tost poijes, jualavehnät, rönsyleinikit ja siankärsämöt, niim paljo, ku jaksoin vaa. Nii, ja voikukat. Siistimmäks ton voisisis yhä saar, mut saa nährä jaksanks nährä sitä vaivaa, ku ei ol tarkotus ny mittää uut toho laittaa kasvuhu tänä kesän enää.

Pari kottarillist men kompostihi kaikellaist turhaa ja kuivaa. Alkaa nykyset kolme kompostipaikkaa ol jo täyn! 😐 Uut tarttettais, vissii. Tilaa siin nykyste ympäril olisisiski, mut ajatuksen ol, et jos siihe lähistöl kans jonku "taimi"- tai siirtopenkin tekis, ni sil pitäs paikka päättää enste. Ei saa ol se paahteisin paikka, misä pikkuset kasvustot tai muuvalt siirretyt kasvit kärvistelis, tarttee jonkillaise varjon, vähintäs sen isomma paahteen ajaks, ku aurinko o korkeimmillas... 

Ja siäl o se yks ihana ruusu, mist en tiär, mikä se o, mut tuaksuu iha hirmu hyvält, ku enste lähtee kukkimaha. Kukat vaa saa sellase ruman "kuare" päälles, ku sataa... Senki siirtoo ollaa koht ainaski kymmene vuat miätitty. Heh! Jää varelmapuskie puristuksehe jo pahaste.

Siistin myäs vähä tota maksaruaho"penkkii". Hah! Se ny o yksii helpomppii kasvei, mitä meil o, muttei sekää ny mitenkää hurja leviämähä ol. Orottelen aikaa, ku tää läntti hohtaa keltasenas. Tykkään kivistäki, mut tän voisisin antaa ol sellasen rentona vapaana kasvustona, mukku isäntä vetää täst ruaholleikkuril ylitte, jollei kivii ol. Varma ov varmaa! 😁

IHANAA, et oon jo jaksanu touhut enempi, ni ei ol tarvinnu vaa istuu ja ihmetel, ja murehtii ja ärsyyntyy lissää. Varmaa avaurun täst harmituksest enempi, ku vähä aika kuluu. Onneks ei ol kenenkää elämäst ny kummiskaa - täl kerttaa - kyse! 💕

Pihapuuhailuu

Taitaa tosiaa lenssu jo irrottaa otettas, ku jaksaa puuhail taas enempi. Ei ihav vaa tartte kattoo, et "voi ku saisisis"... vaan menee vaa ja tekkee! 😄

Alotetaa kuitenski enste kuval meijä lenkilt. Ku muutettii tänne (se 26 vuat sitte), meijä tiän piantareel ol näit ihanii villei mettäkurjempolvii (?) iha sinisenäs, tai noh, liilahtavan sinisen. Aiva ihana kukkameri. Sit vuas vuarelt tähä tupsahti noit koiramputkii (mitä INHOON!), vuas vuarelt enempi, mikä viä elinpaikan iha kaikelt. Jopa lupiineilt, mitä tääl kans vähä siäl tääl löytyy, yksittäisin kasvustoin, ei onkelmaks asti. 

Sel lisäks, et piantareet kasvaa ärsyttävää kasvii, ne elyn kaut ajetaa ales just väärihi aikoihi, eli just ENNE ku kasvit ehtivä siämentämähä - paitti just ne ällöt... Oli täs joskus vähä myähemmi kesäl myäs kivam paljo kissankelloi, mikkä o käytännös kaik hävinny. Siks välil tuskastuttaa, ku väitetää, et se kotimaiste luannonkukkie tukahruttaja ja hävittäjä olisisis LUPIINI. Sitähä ain syytetää. Joo, mul olisisis paljo kirjotettavaa (sanottavaa) tästäki asiast, mut jätän tän ny tähä.

Lährettii Islan kans  aamukiarroksel toist kaut, ja tulttii takasi toist kaut. Tähä syreenihinhä mä en kyllästy koskaa. Vaiks näil lämpötiloil ja kuivuuksil kukinta on kyl valitettavan noppeeste ohitte.

Keskittymine o tänäpe ärsytyksen (isännäm pualest, ehkä täst joskus myähemmi kirjottelen jottai) takii iha jossai muuval, ku misä pitäs, ni päätin mennä pihahommihi. Varsinki ku sopivaste o pualpilvistäki, ettei aurinko paahra kuumimmillas. Huamasin, et köökkipenki takaosas (varjoisimmas paikas) kasvaa kialo! 😍 Ihana yllätys! Kannattaa välil vähä rikkaruahoi nyppii, ku näi ilost asiaa ei muuto olisisis huamannukkaa! Lissää vaa saa kasvaa. Viihtyis, viihtyis, tykkäsisisin!

Kuunliljat pitäis harventaa - saisis ehkä laajennettuu tähä ympäristöhö. Hauska ku tähä on siis savimaan keskel tehty kuappa, sit uut multtaa vähä kohol. Siin toises sivus kummitytön tekemä lehtivesiallas (tosin vet en ny ol siihe kantanu, ku em meinaa jaksaa kasveikaa kastella), etualal kuunliljat, reunoil kaht eri laatuu nauhust, takan keskel ja vesialtaav viärel vaaleempunane lupiini. Tää om pysyny samas kohras, samas järjestykses, vuaret pääksytyste, mitä ny kasvava ehkä vähä tiiviimmi. Eivät siis tykkää levit toho ympäröivähä savimaaha, vaiks tilaa kyl olisisis... Rönsyleinikki yrittää välil tonne menoho mukkaa, mut ei se pärjää, nokkone kans tällee kevätaikan, mut seki sit kesäm myätä täst hävii. 

Lappio kättee, aluet isommaks, uut multtaa, ja hajottamaha tota kuunliljapottii, sikku... 😆 Voi ol, ettei mun voimat riitä...

Tää  on nimetty "köökkipenkiks", ku sem paikka o suunniteltu nii, et se näkkyy kivaste kööki akkunast. Näyttää et se olisisis iha lähel, mut täsä o oikeeste kahre auton parkkitila välis. Ei vaa piret autoi täsä ku poikkeustilanteis.

Ku olin pihailun alottanu, ja kinttu tul viäl mukan (vaiks kipristeliki vähä, toi kitkemise kyykistely ei tehny hyvää), ni päätin siirtää yhre vaaleelehtise suikeroalpin toho pelakuun kaveriks, et saan tota multatilaa vähä vähemmäks tosa mikä kerää vaa kaik rikkaruahoje siämenet - ja aurinkon kuumuumiset.

Sit saa nährä, et toimiiks nää yhres. Tykkään täst vaaleelehtisest ihaj jo siks, et tää on nätti ilman kukkiiki. Sialuni silmin nään, mite tää lähtee kasvamaha tost reunan ylitte ja alespäi. Hah! Ei se ain toiveet toteuru, mut yritetää ainaski!

Ja kello ei ollu viäl lähelläkää pualtpäivää, ku sain nää tehtyy, ja vähä siivottuu jälkiiki. Mihinköhä sit uskaltaisisis ryhtyy? Ny oon hetkem pitäny kinttuu pystys täsä, ku kuvii käsittelin ja tätä naputtelin, et...

Kukkapenkkii

Ihan kamalaste rikkaruahoi joka paikas. Ja kinttu ei tykkää tost kyykkimisest yhtää. :( Ei kyl muutonkaa kunto viäl ol mitenkää normaaliks määriteltävä, et sillä. Nokka vuataa yhä, kröhityttää, mut ei enää päät särje, eikä eilä tullu otettuu päikkäreitäkää. Et kaipa tää ny täst jo alkaa men paremmaks.

Rohtoraunioyrtti kurkottelee korkeuksihi, ja on vallannu paljo tilaa penkis. Mut kulkee ikkäänku täyttämäs tyhjii kohtii, eikä varsinaiseste syrjäytä mittää. Saa siis olla ja kasvaa. En niihi tyhjihi kohtihi olisisis ny muutonkaa mittää uut pystyny laittamaha. Siit tulee sit rohtorauniopenkki, jos sikses kulkee tulevaisuus. Hah!