Iltaviarait ja valmistautumissii

Ny ei tullu säilöttyy eilä mittää, mut satoo käytettyy kyl. Nii aikasemmi tehtyi juttui, ku pihalt saatuu. Koht ojjo viimekski tekemäni paholaisenhillo loppu taas. Miähet tykkää siit erityiseste. Yäviaraski vetelee ihav vaa vaaleen leiväm pääl surutta. Nam! 

Aamu ol taas koiral orotusaikkaa, ku me heräillää kolme-neljä tuntii aikasemmi, ja toine NII tykkää siit, ku saa viaraalt huamioo...

No, eihä nää muutkaa tassuttajat ikän kaukan ol, ja näähä mahtuva over ravost menemää halutessaa, iha luvallaki. Ovak kyl, kuulemma, aika hyvi viaraitte antanu nukkuu ain, etteivä ol menny yäl herättelemähä. Pakkaava kyl viaraitte aikan liikkumaa öisinki enempi ku normaaliste, ku yleisimmi ihav vaa ittekki ovav vaa jossai yhres paikkaa nukkumas. Meil liikutaa niim paljo päivisi, et ottava sit yäl univelkoi poijes.

Tein pähkinäkiärrepullii uunivuuas, ja sit aattelin ihav viime tipas tota omenakaurahyvet laittaa, et olisisis lämmint viäl, ku tarjoilen. Sit tajusisin, et vaiks oon laittanu kahtee viimisee tilauksehe noit vaniljakastikejauhepussei, ni niit vaa ei ol tullu. Pit sit iha itte tehrä. Ja ajois, et saa kylmäks tarjol. Hah. Hyve KUUMAN ja kastike KYLMÄN, se ol vaatimus (itteltäni siis ainaki). Eihä tää vaniljakastikkeen teko mittää rakettitiäret sinänsä ol, mukku o lämmitettävä maitoo, ni siin vaa o ain se riski, et se ehtii palamaha ja sit koko juttu maistuu pahalt. En ees muist kuimmont kerttaa oon ton pilal saanu. Mut ny onnistu. En jättäny yksinäs sekottamat HETKEKSKÄÄ! Se pilal menemine käy vaa nii noppeeste.

Mut olipa ihana taas, ku sisko ol napannu matkallas äiteem mukkaa ja tuliva toviks viättämää aikkaa meil. 💕 Äitee alkaa ol melkose huano kulkija kans, ja isä ov viäl huanomp, siks ei enää usseeste käykkää. Meil ku joutuu kulkemaa jo usseemma rappuu ennenku pääsee ees sisäl. Isähä jäiki kottiis suasiol, vaiks sinänsä varmaa autoho mukkaa olisisis hyvi mahtunu.

Näi sitä vaa synttäreit sit kummiski vähä viätettii, vaiks ei pitäny! Ihanii korttei, nukkistarpeit, lahjakortti ja kukkane ulos; krysantteemi. Ja TAAS sanoin, ettei ens vuan sit mittää lahjoi! O ihav vaa upeet, jos tuleva käymähä, mut noi lahjat vois kyl jättää jo poijes. Torppa o iha täyn kaikkee - ja nyjjo ollaa miätitty siirtää kamaa paljo tonne talousrakennuksehe, sikku saaraa sinne ylisil muuta ku remppatilaa. Koht SEKI o lattiast kattohos saakka täyn. 😐 No, nukkis on kyl yhä ajankohtane, ettei sil. Isäntä vaa ei ol saanu aikaa sen rakentamisehe. Jottai perustarpeit mul on siihe jo olemas, ku tota miniboxii oon olkkarihi päivitelly aika ajoin, et "huaneet" vaihtuu, mut ny tul kaikkee kivaa: kynttelikkö, kaffeleit, pyäree matto (tai pöytäliina, kait sitä siihenki voisisis käyttää, vaiks onki aika paksu), soikee matala pöytä, posliinine kaffeastiasto... Houkuttelevaa! 💖

Tapahtumie tiistai

Otsake ehkä "vähä" huijaa, ku ei me mihinkää menty, eikä meil tullu kukkaa, vaiks eilä tullu yäviaras viäl tääl onki vähä aikkaa. 😄

Ja niinku arvat saattaa, kuvat on taas iha seLaKaises järjestykses. Yritän vaa äkkii päivittää eiliset jutut. Piirakkaa tosiaan tein, siit pitäs olla kuva kans, mut jossai mis liä kohras. Tek jälkiruakan kauppas. Kaurapohja. Pelkäsiv vähä, et mite lusikoitavaa tulee, ku ol rypsiöljyy, ei voit, mut vissii se desin verra mukan ollu vehnäjauho sit piti sen kasas, kummiski. Melkose irtonaist ol meinaa siinkohtaa, ku sitä vuuam pohjal laittelin... Mut hyvä tuli!

Omput ei iha het lopu!

Sit seuraava satsi paholaisenhilloo. Vaaleemmist aineksist täl kerttaa, mitä olemas löyty; oranssei paprikoit, oranssei tomaattei, omppui, kesäkurpitsaa, ne chilit, punasipuli ja valkosipulit mausteines. Enne keittämist lisäsiv viäl sitä aikasemmi tehtyy paahrettuu vihreet chilii yhre ruakalusikallisev verra. Serkkupoika uskals maistaa piäne lusikallise iha sitä ehtaa paahrettuu, ja meinas, et ei se ainaskaa pahaa ol, eikä noussu tuskanhikikää pintaha, ni uskalsin näi tehrä. Hah! Mä en lähre noit maistelemaha tollee vaa suariltee, tarttee ol jottai mink kans sen tekkee...

Siin om melkoset sörsselit. Muu pilkkomine men aikas noppeeste, vaiks pilkottavaa oliki paljo, mut noi piänet amppelitomaatit - huh - se kalttaus. SE homma helpottuisisis huamattavaste, ku sais isommil tomaateil tehrä.

Kuva jäährytysvaiheest, ni en ollu nimilappujakaa viäl laittanu. Meinasiv viäl unohtaa nää tähä yäks. Kääk! Onneks en. En tiär olisisinks enää uskaltanu antaa kenenkää käyttää. Tuareest chilist tehtyi tuattei EI saa säilyttää huaneellämmös!

Ihav vaa tiaroks, jos om muitaki, ku ei ollu tiänny tätä: "Hapettomassa tilassa tuoreen chilin kosteus luo täydellisen ympäristön vaaralliselle Clostridium botulinum -bakteerille, joka voi aiheuttaa vakavan botulismimyrkytyksen. Kaupalliset chiliöljyt ovat yleensä turvallisia huoneenlämmössä, koska niissä käytetään kuivattua chiliä tai happamuudensäätöaineita." Eli kaupan tuotteet ok avaamattomina, mutta neki avattuna jääkaappisäilytykses, omatekemät käytännös ain VAA jääkaapis. 

Iltaruuvaks tortilloit, chilikastikkeel ja tilpehööreil. Jäi kiirees isännält kaik tähä varatut tomaatit ja kurkut laittamat mukkaa, ku otin kuvaa, huamasiv vast, ku meinasin omaan satsiin niit lisät... Miähil näyttäny ny nii tarkkaa oleva, vaiks sisältö olisisis ollu pelkkää chilikastiket, hah.

Aamul meijä yäviaras nukku pitkään, ja Isla yritti kans rentoutuu. Tarkkan kuulosteli kuitenski, et piäniki ääni ku kuulu, ni oltii pystys. Toi toimistoha siis o koirankialtoaluet, ni tiätää, ettei voi mennä herättelemähänkää, niinku niit viarait, jokka nukkuva joskus alakerras, soffal...

Nonni, tuliha se piirakan kuvaki. Ei tähä ny kovim monttaa omenaa menny, mut maistu iha sopivaste.

Ja päiväruakan sitä chilikastiket ja riisii, sekä hölskykurkkui. Mink jälkkäriks siis men toi piirakka. Humpsis! 😁 Et ol hyvää!

Ihan kiva päivä siis! 💓

Lissää kellarihi

Paahretut chilit ja tomaatit menivä jääkaappihi, tarkotuksen, et tulisisis täsä lähipäivin osis käyttöhö (erelline postaus). Lisäks sit tein hilloo, taas vähä erillaist.

Aikas tarkkaa laskin, et kilov verra omppui, kuarines, ku tää lajike o pehmeekuarine. Siks vissii nii helposte pinta vaurioituuki, ku o puus olles ahrast. Pitäs seuraavin kesin muistaa vähä harventaa ajois. Jos raaskii, hah!

Purkkie sterilointi sitruunahappohöyryis samal, ku hillo poris liärel.

Annon omenoitte ol kauvimmi, ku nää marjat muussaantuva nopsaste. Pakkasest otettun, pit vaa tovi "sulatel", mut kiahuvan kuumas kattilas ei siihenkää kauvaa menny.

Pit jottain keksii, ku toi "pelkkä" omppuhillo ei oikkee ol sitä kaikkein enite kauppaas tekevää meil. Vaiks iha hyvää se ol mm. tortus siäl pohjan ja päällisev välis, kummiski. Ku osais vaa aatel ja käyttää tällasis. 

Tul kivav värist, ja oikkee hyväm makustaki hilloo. Sev verra pikkase jäi kolmem purki ylitte, et laiton vaa kannellisee muavikeppoho, ja jääkaappihi. Välipalan syättii sitä sämpyläm pääl, ja yllätykseks se ol TOSI hyvää!

Isäntähä meinas, et nym meil o kanaviillokkihilloo, mut ei tää kyl ol sinneppäinkää. Jos tulisisis tota mustaherukkaaki pihalt enempi, ni mikäsettei tekis joskus iha sitä ehtaaki. Ny ov vaa noit piänii rasioit, ja niitäkää ei tul joka vuas lainkka.

Sit vihrosta viimein mun orotus palkittii, ja meijä yäviaras saapu. Ku ei oltu annettu mittää tarkkoi aikoi, eikä niit oikeest tarvittukkaa, ni yhtää en tiänny, tuleeks jo het aamust, päiväl, vai vast illal. Mut hyvi ehti iltapäiväv välipala-ajaks. Isla ol onnes kukkuloil, ku sai yhre "turkillennättäjän" (ku karvat lentelee vaa) lissää.

Mut osasha hääki siit sit rauhottuu. 💛

Sit syättii isännän tekemää nachopeltii kaikkine tilpehööreines. Omatekemä paholaisenhillo menos mukan. Ny näyttää silt, et tääki purkki menee vauhril, se viimine. Eli EI nää jää jääkaappii vaa täyttämähä, vaa käyttöhö tul. Mut pihalt tulee viäl aineksii tähänki lissää, et eiköhä tätäki omast sarost tul lähipäivin lissää tehtyy. Siis NII kivaa, ku näkkee vaivaa, et se oikeest sit myäs kauppas tekkee!

Ja sikku olin lähtemäs iltalenkil ol hillot kylmäs vesihautees jäähtyny, korkit poksahtanu kiines, ja sain laputettuu ennenku vein kellarihi. Et mä oon tyytyväine!

Ja oma synttäriaamu aukeniki oikkeev vaa kauniin aurinkoisen! Mittää erityist ei ol suunnitelmis, nautin ny serkkupojan kyläilyst täsä, ja viätän pikkase lomaa samal itekki. 💝

Yäviarast orotelles

Taas tällane homma, et olisisis orotettavis kivaa yäviarast, mutten tarkkaan tiärä, mihi aikaa tulee, ni em pysty YHTÄÄ keskittymähä töihi. 😒 Mut oletan, et hyvi ehrin kummiski, vaiks jäis pari päivääki täsäkohtaa ees koskemat mihinkää mappihi. Jos jokune ilta menee tyän touhus, ni viikollopun puuhat, jo sinne sovitut, pitää viikollopun viikolloppuna, eikä tyäpäivinä, kummiski.

Napsin ny runkovikasen chilin kaik chilit talttee, ja osa niist ol iha vihreit viäl.

Järjestein niit tyäpöyräl sit vähä lajitelle selkeeste jo punaset, melkkest punaset ja vihreet erikses. Eipä paljo jääny tyätilaa enää tasol. Jottan täyty tehrä.

Eiku nettii selaamaa, ja vinkkei ol vaiks kui ja paljo, mut päätin sit paahtaa nää, ja osan noist amppelitomaateist samal. Chilit enste haurutettu öljys, et se raa'an vihreen chilin terävyys ja mahrolline (em maistanu!) kitkeryys jäis toho öljyhy. Eli yrityst ainaski o. Näät on niit meijä kahrest tulisemp vaihtoehto, ni EN torellakaa men itte maistelemaha näit. Liäsituuletin toki puhalteli höyryi pihal, minkä ehti, mut iha hyvä tuaksu täst tul.

Ja sit uunihi kolmeks vartiks sellases vähä alle 200 astees, ettei chilit ny iha mustumaa menis.

Ja iha kivan kokkone purkki tul täyttee. Saa nährä tyästääks isäntä täst siv viäl jottai lissää, vai jääks käyttämät kokona, mut ainaski sain tasol tilaa. Merkkaan lappuhu tulisuut myähemmi, JOS se ees ON tuline... En yhtää ossaa miättii, mitä toi öljy"käsittely toho tulisuutehe mahtaa tehrä. Ainakaa ei ol silmät vettyny, ei ol tullu hiki, eikä henkityskää ol ollu vaikkiaa täsä, ku höyryt o köökis pyäriny. Ei ol tassuttajakkaa aivasteluu, et ei tunnu niillekkää liijav vahvalt. 😻😸🐶

Iltalenkil lähties

Em meinaa millää tajut, mite noppeeste tää iltapimeys ny sit tuli.

Jos jo lenkil lähties ON pimeet, mä muistan otsalamppuu tai taskulamppuu napat kyytihi, mut jos viäl hyvi (muka) näkkee, ni ei tul piäneem miäleenkää. Joku kerta siv vaa kompuroiraa iha kasitiän katuvaloje häivees, mikä tualt mettikön takkaa vähä pilvisel sääl riittää tännekki asti. Sillee, et näkkee, kulkeeks tiäl vai ojas. Hah!

Enköhä mä viäl opi!

Sattaa, ei sara -sunnuntai

Yritysasiois men aamupäivä aika pitkäks, et kumma ku koiruus ei "herättäny" lenkil lähtemähä. Sil on kyl joku iha hurja rakko, ku ei ol aamusi mikkää kiirus ulos (paitti jos meil o yäkyläläissii, sit kyl om menos jo aikasemmi). Nettihommii pittää vähä päivittää, et sais ne jotenki järkevöitettyy, mut eihä se mikkää helppo juttu ol. 

Isäntä sahas talousrakennuse ylisil tulevii lattialautoi sopiviks palasiks, ja mä kuljin ympäri pihaa kaikellaisis muis puuhis. Tää pojan tekemä kukkapöytä uurestas kukkimaha innostuneen hortensian kans on kyl NII kiva! Tykkään kovaste!

Otiv vihroste viimein myäs tost lastealtaast ja rantapallost ilmat pihal. Ei sekää iha suitsait käyny, ku niis o joku "takaventtiili", et ilma menee sisäl, mut ei tul ulos, ennenku pittää siit venttiilist JUST oikkeellail kii. Lyttäämäl siis sitä. Hankala saar ilmat poijes, ku o kolme eri rinkulaa altaas, ja ne toiset tiätty täyn viäl, ku yht yrittää tyhjentää. Ja rantapallos ol sit taas iha oma systeemis, minkä keksimises men kans "jokune" tovi. Mut onnistuha ne sit kaik. Täytyy varastoho viär, ni jollei hiirulaiset pilaa, ov valmiina ens kesään sit taas.

Päätin napat nym myäs noi amaryllikset poijes kukkalootast, ku tää o nii matalal, et vaikkei iha eka pakkane ny viäl nipistäisisiskää, nii yllättävän äkkii se ulottuu jo tonne laatikon ylittekki. Pit vaa hippase siivot noit maahumaloit vähemmäks.

Ny om purkeis. Samal vähä yritin noit valkosen mansikan rönsyi siirtää multaha sillee, et voisisis ol mahrollist saar juurtumaha. Jos vaiks lisääntyisisis nii, ehkä. Yrittämättä en ainaskaa voi jättää. Eihä ol takeit, et noi isommakkaa talven ylitte menestyis. Maas ei meil ainaskaa mansikat menny talven ylitte, mut kasvariv viäres olevas puutynnyris sit taas hyvinki. "Miälipualist" ja ennalt arvaamatont.

Jos haluisisis kukkii, pitäs ny nää laittaa johonki vähä pimeempähä paikkaha, mut mihi sillee, ettei ne kokonas unohru? Hmmm. Täsä akkunal ny saava hetken orottaa sitä ahaa-elämyst, et paikka löytyy. Kuistin lattia?

Sit kärräsin koira-aitauksest ne siivousröntit kompostihi, ja sikku tähä hommaha ryhtysisin, ni tul siv viäl kaks muutaki täyt kottarillist muit röhnöi saatuu kukkapenkeist ja puskist poijes. Tätä hommaa kyl riittäis ja riittäis. Jaksais vaa.

Sit vanhempi lapsellapsist soitti ja kyseli chileist, ja ol vähä ikävä, ni päättivä lähtee sunnuntaiajelul mummu-vaarilas käymähä. 💙💗 Syätti sit chilikastiket keitettyje perunoitte kans, paholaisehilloo kyyris ja hölskykurkkui. Jälkkäriks maitorahkamarjatorttuu. Saiv vähä omenahilloo toho täytteen alle laittaa, sit sekotin maitorahkaha vaniljakreemijauhet, ni siit tul oikkee napakkaa ja kivaa leikattavaa. En ol enne sitä tehnykkää, ni yllätyin, mite paljo se vaikuttaa. Hyvää kakunvälitäytettäki siit tulisisis!

Mut olipa ihanaa!

Pimenevät illat

Kylhä se äkkii päiviem pituus alkaa piänenemähä. Koht tarttee ottaa taskulamppu tai ottalamppu kyytii, et näkkee mihi kulkee, ku iltakiarrost tekkee. Tai sit mun tarttee alkaa tekemää iltatoimet enne koiran kans lenkil lähtöö, ku sillo ov (viäl) vähä valosamppaa ollu. Se pimeys vaa tulee nii äkkii.

Pisti muutamii öljykynttilöit kasvarihi palamaha, ni tuavatha ne tiättyy tunnelmaaki samal. Vaiks meilt sisält ei tätä tunnelmaa sit enää nääkkää, ku kasvarist näkkyy vaa piän pala kattoo.

Eilä yritin enempi kurkkii, et milt näyttää samal, ku noit venetsialaiste paukutteluu kuulu oikkee urakal. Äänt paljo, mut mittää valompilkahrustakaa ei näkyny. Mul ov vaa sellane miälikuva, et venetsialaissii o enne viätetty rannoil ja mantereem pualel ilotulitteit vaa jonku isomma tapahtuma yhteyres. Voi luannonelävä-parat taas. Näit paukkeitaha alkoi kuulumaha jo kuurest saakka, tasase epätasaseste. Onneks meijä otukset ei ol niist millänsäkkää, mut valitettavam monii haittaa pahastekki.

Akkunat yhrellaissii valopilkkui ja valasiva tota pihaaki vähäse, ni houkuttel ottamaa kuvii. Noi pelakuun kukat näkyvä kivaste, ku talov viarustaa kulkee.

Eihä nääkää, toki, tiälle asti näy. Mut ei ny tarttekkaa. Tykkäisisiv vaa siit, et ne PIHAN kasvit, varsinki isommat "puskat" ja niitte kukat näkyisisivä. En ol viäl tarpeeks isoi puskii vissii saanu aikaseks...