Viarailijoit

Olipa pitkä aika viimisest, ku veljee vaimos kans on tul nähtyy livenä. Toki noit feissarin päivityksii nähny ja vähä siäl toisiamme kommentoitukki, et sillee niit osaa kuulumisist tullu esil. Mut maailmas o niim paljo muutaki. 

Eihä täst lenssust olla päästy. Em mää, eikä hekää oikkee, et tätä aikaa tää ny o. Mut leiposin sit vähä omenanyyttei, tai omenakiärtei, miks noit nyssit voisisis kutsuukkaa. Yks paketti torttutaikinaa ol pakkases (ny sinne voi ostaa jottai samankokkost tilal, heh) ja jokune omena. Taikinalevyje sulatus, omenoist kota ja kuari poijes, ohuit viipaleit ja levyje pääl limittäi lomittai, pikkase kanelisokerii siihe pääl ja rullal. Voitelu kanammunal, syrän-nonparellei pääl (mitä ny kaapist siis löyty) ja uunihi.

Paistoaikaa pit lisät vähä siihe paketis annettuhu aikaha, ku näät ol melkossii "pullukoit", et ehti kypsäks ast. Isäntä meinas, et hyvä tuaksu, mut -haa- mult on TAAS hajuaisti hävinny. Jotenki kummiski maistan asioit paremmi ku alkuvuare lenssus.

Mummult aikanas saarust pelakuust (jatkettu) pistokas alkaa ol nupuillas, eli kait se nyssit jonkillaiset juuret ojjo multaha tehny. Annon tän heil mukkaa, ni saava laittaa parvekkeelles, mikä ov varmaa kesäl aikas kuuma, mut katettu. Kuulostaa iha oivalliselt pelakuun "asunnolt". Kasteluu toki tarvii paljo, mut altakasteluruukku auttaa täsä.

Tähä tullu tyhjä paikka men het, ku siirsin paahteisemmalt paikalt kiinanruusun tähä. Näyttää silt, et kiinanruusu tykkää kyl valost, muttei yhtää suarast aurinkost. Nuutuu, nousee ylös, nuutuu. Ja jos voi huanoste, tulee herkäste jottai ötököit tai tautei. Ny kokeillaa, josko uus paikka olisisis paremp.

Sisälämpötila yläkerras jatkaa nousemistas. Patterit ojjo kii (niis o termostaatti, mikä herättää ne jos lämpötila laskee alle 15 asteen), takkaa ei olla käytetty varmaa viimesee viikkoo enää lainkkaa, mut silti menee yli 30 astet rikki sisäl. Eiku akkuna vähä ravolles. Nipsuha siin tykkää haistel ulkoilmaa. Öiks viäl laitetaa kii, ku tuntuu, et ny osuu tuuli just toho seinustaha, ettei tul liija kylmää aamuks. 

Akkunoist kattoe tuntuu, et ulkon olisisis samallaine keli joka päivä, mut yks päivä o lämmint ja villatakkiki o liikaa, ku käy lenkil, sit toine päivä ei takkikaa tunnu oleva riittävä, et olisisis pitäny ottaa hanskat viäl kättee. Paljo riippuu siit, mist päi tuulee, ja mitem paljo tuulee, vai tuuleeks ollenkaa.

Tällastaha se Suame kevät taitaa ain olla.

Takaterassin siivoust oon kans paljo aatellu, mut toimeks en ol pistäny. Annan ny olon parantuu enste selväste. Sikku ei näim paljoo väsytä, sit saa nokka viäl vähä vuataa ja kröhittääkki, ne ku voi jatkuu pitkäänki vaivana. Ehtinee kaik viäl, kummiski, ennemmi tai myähemmi.

Aurinkoo

Ompaha ny ollu tosi kivat, oikkee keväiset päivät! Koht menee jo 20 astet ulkon päivälämpönä rikki. Lähel ollaa jo käyty! Ja siäl om pitäny makkarihi laittaa tuuletin pyärimähä, et pystyy töit tekemähä ja nukkumaha! Joo siällähä toi tiatsikka lämmittää ilmaa kans, meijä ihmiste lisäks, ni jottai apuu ov välil hyvä saar. Koht ojjo pistettävä akkunat ravolles, et ilma vaihtuu - ja sit se menee kiines vast syksyl myähää.

En ol ny nautiskellu täst kelist ees koiran kans piremppii lenkkeikää tehre. Sellaset piänet kiarrokset, et tulee härät hoirettuu. Sit oonki jo iha sippi. Pyry haluisis ain lenkeil mukkaa, mut en ny sitäkää ol sit mukkaa ottanu, mitä välil kipasen iha sylis pitäe tosa jottai tiättyy juttuu kurkkimas. Isännän touhui, perhossii kattelemas tai jottai. Nipsu (kuvas) ei taas ol mitenkää innokas ulkoilija. Kiärtää kyl talon, jos valjaat ylle laitan ja ulos mennää, mut sit on het taas ulko-ovel, et olisisis aika pääst sisäl. Pyry vaatis vähä piremppää lenkkii, ja "uussii tuulii" ja hajui ja kokemuksii.

Eiköhän niit viäl täsä kesämmäl ehritäkki!

Syätykki ollaa

Aamu men viäl aika hianoste tänäpe, siivoskelinki vähä, mut sit alko väsy painamaha pahaste, ja meinasin, et otam piänet tupluurit. Mut sit isäntä alko valmistelemaa grillauksii ja aattelin, et pinnistelen, kunnes saan köllähtää täyrev vattav viäree. Ihan hyvä päätös. Grillatut broiskut maistuva, viäl ku maistan jottai. 

Ruuvaj jälkkee koiran kans lenkki, ja sit nukkumaa. Men tunti poikines siin uinailles. Tosa vähä enne seittemää illal vast heräsin. Hah! Menee ne päivät sit näinki. Yhä nokka menee tukkoo, korvat poksuu, kröhittää... Lenssu vaa roikkuu pääl.

Gnocchit ja nauta-sikapannulastut tul ny maistettuu kans ekaa kertaa täl viikol. Ol iha hyvää! Sitäki sevverti iso annos tul, et mun satsij jälkkee ei näkkyny paljo hävikkii vuuas, ja isäntäki sai oman lautases kukkurallee, ni vähä ol verottunu. 

MUT sikku aattelin vähä jatkojalostaa jämii meil syätäväks, huamasinki, et "joku" ol käyny verottamas näit oikkee urakal. Isäntä syäny iha kylmänä, eli jollekki maistu erityise hyvält! Kaik lihalastut ol hävinny, muutama gnocchi jäljel ja pikkase rucolaa. Niiv vähä ol, ettei siit ollu ees yhreks annokseks. Pilkoin porkkanasiivui ja paprikaa, pehmensin ne piänel lämmöl pannul jonku aikkaa, ja lisäsin jämät siihe kyytihi. Miätiv viäl, et pitäisisiskös sualaa tai muut maustet lisät (ku noist mausteist o tullu kirjoteltuu), mut aattelin, et maistan enste. Ei tarvinnu mittää! Juusto suli "mausteeks" sopivaste, et kerranki voi sanoo, et ol värikäs annos! Sellane melkkest vihannesannos, ku lihalastuist ol enää rääppeet vaa jäljel.

Ja sit käytin viimiset herelmät ruakaboksin herelmälootast. Niit siis riitti kahrel henkel melkkest kahreks viikoks. Banaanit ol sopivaste mustunu täsä, ne ku ol tullessas iha vihreit viäl. Isäntä ei nii banaanii käytäkkää, mut näi ku rahkaha viipaloi, ni kauppas tekkee, neki. 😜

Näihä tää menee, et pääosin isäntä kokkaa meijä pääruuvat, mä sit hoiran noi välipalat ja välil jottai herkumpaa leipomist. Sit sillon tällö, lähinnä just joko iha "vanhanaikast" perusruakkaa teen, TAI tuunaan jämist jottai. Kahre diabeetikon kans vaa täytyy vähä rajottaa, ettei herkkuu massun täyrelt. Ei sualast, ei makkiaa.

Vesivuatohäly

Että sellast! Menipä meinaan viluväreet, ku kuulin, et puhelin ja tiatokone piippas Verisuren tyylil. Miätin enste, et oliks meil viäl varashäly pääl, ja isäntä lähteny kuittaamat ulos, vai mikä ihme, mut siinähä toine istuu melkkest viäres. 

No, ohjelma ilmotti, et vesitunnistin on tunnistanu vet tiskikaapis, ja eiku sit tyhjäämää kaappii. Ny on sit "kiva" kattaus tiskipöyräl. Ja ol siäl vet. :O Mut tosi vähä. Toi "hiiren häntä" ol nii märkä, et siit tul kärel läpitte vetäes iha selväste vet. Ja ku putsailin kaapimpohjaa, sain paperiin vet. Mut vaa vähä. MIST kummast tollane määrä voi yän aikan tulla?

Ku hanaa käyttää, vet ei tul, purkit o ehjät, ettei ne vuara, ja jos etikka vuatais, sen kyl taatuste haistaiski. Päätettii, et ny seurataa tilannet nii, et o paperi siäl, misä vet ol, näkkee, mihi (mist) siihe kosteut tulee, ja piretää purkit poijes tiält, kunnes saaraa tiskikoneesee jottai pestävää, ja tsekataa, miten käy, ku kone lykkää paineel vet putkistoho. Et onks siin joku vuatokohta. On tää ny kummallist!

Siivoilui

Ha, enste ol "pakko" napat kuva meijä "aamiais"tasost, minkä isäntä köökin nurkkaha nikkaroi, ku haluttii saar muutonki vähii laskutiloi pikkase muuhu käyttöhö. Tul hyvi tilaa tiskipöyräl, ku osa siirty poijes. Vaikkei ny kaikkeist näppärin paikka olekkaa, kauimmaises nurkas kaikest; kaappeist- ja vesipisteest, mut yllättävän hyvi on toiminu.

Liittyy Stanstan kaffenkeittimensä putsaamisehe omas plokissas, tääl. En enää ees muist mitev vanha tää o, mut VANHA. Tosin ei nää "uuret" koneet enää nii kauvaa kest, mitä joskus, et tää käsitys, mikä ov vanha tai ei, om mum miälest muuttunu. Joskus jopa yks vuas voi olla "tarpeeks" vanha. Mikä tiätyis tapauksis kyl ärsyttääki. Enne koneet ja laitteet tehtii kestämää.

Täsä kaffenkeittimes o ilmasin, millo se pitäs putsat, siis iha sil omal putsausaineel, mitä kaupast saa annospusseis, et saa "röörit" auki. Siin ov vaa sellane onkelma, et sen varotusvalon poijes saamine o nii monimutkast ja hankalaa, et nysse o käytännös palamas koko aja, ku ei kuitat sitä koskaa. Joskus se onnistuu putsin jälkee vahinkos, mut sit seuraaval kerral ei toimi mikkää. No, ollaa otettu tavaks, et sopivaste joku kuukaure eka viikolloppu aamukaffie termarihi siirroj jälkkee otetaa ja pestää röörit, ja sit heitetää irtoovat osat pesukoneesee päivän tiskie kans. Kamala katkuha siit aineest ain hetkeks köökkihi tulee, mut ainaski viäl o vesi päässy sit vapaaste kulkemaha.

Ja sikku siivoomisest ol juttuu, ni otin käsittelyhy tän isännä "tyämaan", ku omat hommat roikkuu ny tän takii tekemät. Tarkotus ku olisis siis turhat poistaa, ja sit lisät viäl "mun" leipomiskaapist noit isännän käyttämii korppujauhoi, maizenoit ja muit, mihi mä en pahemmi koske. Sokerikakkui tehres korputus vuakaha, mut empä ol sellassiika tehny ikiaikoihi. Maustekakkuihi käytän joko ihav vaa vuakaöljyy tai sit lisänä mannasuurimoit.

Sain KAKS isoo muavipussillist kamaa kaapist poijes. Siäl ol mausteit vuarelt 2020!?? Juu, tähä kaappihi ei ol täl silmäl koskettu ikiaikoihi. Joulusiivoukses tein tyhjennykse, pesin hyllyt, ja lykkäsin kaik taas takasi samal taval, ku ne olivakki. Hah! 

Ja nykki sit isäntä meinas, ku katto lopputulemaa, et "miks kaikki eniten käytetyt jutut o korkeemmal?" - Nii?! Siis herra ov vaa hyvä ja pistää sortteeraamaa iha omaan järjestyksehe ny kaik, ku ne huanot ja vanhentuneet om poistettu tiält. Ei ol tähäm mennes viäl pistäny tikkuu ristii sen asian hyväks. Hah!

Sain kummiski ny tilaa omaan kaappihi, et pystysin siirtämää viäl toisest kaapist mm. puuro- ja jauhojuttui leivontakaappihi. Samal tajusin, et esim. leivinjauhe o täysin loppu, ei ole purkim purkkii enää olemas, mut ruakasoodaa o yks purkilloppu ja yks avaamaton. Yllättysin mite pitkii käyttöaikoi näil o, mut miätin, et mite kauva sooda o käyttökelpone avaamisej jälkkee? Ehkä otan ton purkinlopun siivoushommihi käyttöhö.

Eiline k-ruakaresepti

Haa, tuliha siitäki sit jättiannos, vaiks resepti ol neljäl henkel. Joo, tehtii isomp satsi, ku meil ei ol ton piänemppää vuakaa (kaks erillaist, toine metalline, mut saman kokkost), ettei tul kuivaa, ku olisis muuto tullu sellane ohut kerros pohjal vaa (lasagnee tehrää kans ain iso satsi samas vuuas).

Eli siis pestopastavuakaa, broiskust. Vähä taas kiälletty aines toi pinaatti, mitä täsä ol yks pussilline (hävis kyl kummaste tonne joukkoho, se), mut sanovat, et kypsennettyn se olisisis vähemmä haittaava. Ei tullu oireit. Mut eihä tosa ny yhres annokses sitä kamalaa määrää olekkaa. Pikkase värii toi ruakaha, kummiski.

Kivaste tul punast ja vihreet värii, vaikkei mittää eriksee salaattii tähä kyytipojaks laitettukkaa. Mut ku olin annokseni ottanu, tuntu, ettei vuuast ollu hävinny viäl mittää!??? Eli tätä me nyssit vähä piremppää syärää. Ehkä vähä tuunataa siin vauhris. Raejuustoo ainaski on kaapis, ehkä tuaret herkkusiäntäki viäl. Saa pikkase erillaiseksi joka aterial kummiski (mä EN tykkää syär täysin samaa mont kerttaa peräkkäi - joku kammo vissii lapsuurest, ku välil syättii jottai keittooki, sitä IHA SAMAA, mont päivää, joka aterial, hyh - no, nym meil ei ol ees nii isoo kattilaa olemas, et tää onnistuisisis, et sinänsä).

Onneks ny o kaik syämiset käytännös ittest kii. Tai tiätty kokki huamioire, mut onneks hänki tykkää tuunauksest! 😃

Orottelupuuhaa

En ol tainnu pitkii aikoihi päivitel mittää näist mun bujoist. Kalenterinaki sellane, mut täl kerttaa otinki käsittelyhy ton meijä toisen kohtpualii täytee tulevan mummu-vaarilakirjan, mihi laittelen näit lastellaste kans viätettyi aikoi nii tääl meil, ku jossai muuvalki, mut yhres.

Tänne siis ain yhteiste hetkiem päätteeks laitan muistoje kirjaha kaikellaist. Valokuvie, tekstie, tarroje sum muitten kans. Kummaste huamaa, mite lapset kasvava.

Kirja on siis jo päivitetty, mut näät kuvat nyv vast saan esil, ku tul piän orotteluhetki töis.

Mä joskus käytin valokuvapaperii, ku ov valokuvamustet tulostimes, mut niist sivut paisuva niim paljo, ettei tahro taittuukkaa enää. Iha tulostinpaperil nyssit mennää. Vaaleemppii kuvii tulee, mut kyl niist selvän saa. Riittävä hyvi omiin tarpeisii.

Sikku o oikkeem paljo kuvii, sit liimailen niit yhtee, ja teipil kii sivuil, ni on sit kaikellais lerppuu siäl tääl, mut tapahtuman kuvat yhres koos. Niit tuntuu lastenki miälest oleva iha kiva käännel ja väännel esil, et näkkee, mitä siäl takan o.

Leikkaa-liimaa-askartele - sitähä tää o. Mut en valita! Täsäkohtaa saa ain muistella viäl sitä mennyttä yhteist touhuiluu. Tulee käytyy asioit uurestas läpitte. Mikäs sen kivampaa?!