Sähköhommat etenee

Kuultii - ja tunnettii (torpan tutinast) - ku kaivuri ajo meijän kohral, käänty sivuitse plokkaamaa kulun koko tiäl. 

Sain siit kuvan, ja siit sit kattomaa, et onks mikä tyätilanne isännäl täsäkohti, et jos menis juttelemaa, mitä ny täsäkohti jutella piti (ku noist sähköhommist, sum muist en tiär itte mittää). Onneks ei ollu just palaveeraamas, ja meinas, et "no, mä laitan vaatteet pääl ja meen juttelee" - sai farkut jalkkaha, ku puhelin soi: "Tervehrys Carunast!"... Hah! Et NÄI se toimi, se ETUKÄTTEE tiarottamine! Juu, soittiha se ny ENNE ku alko kaivamaa mittää.

Piän palaveri, et mitä pittää ottaa huamioo kaivuis, ja täsäkohtaa sit jo selvis, et tosiaa, ne sähkökytkennät ov vastas siv vast "joskus". Kaivuut ja maakaapelit pittää saar enne maan jäätymist tehtyy, vaiks eihä sitä nyv viäl iha orotettavis olekkaa. Mont paikkaa vaa heil täsä lähialueil hoirettavan. Ja mitä enempi satelee, yleensä just enempi näi syksysi, sitä hankalamppaa mennä painavil vehkeil pehmeil pihoil. Meijänki nurmi ol litiseväm märkä (osaks kyl sen takii, et toi heijä maakaapelikaivuun hiakka plokkas meijä piäne ojanteen nii, et vesi ei päässy enää normaalii väylääs kulkemaa täst poijes) ja upottava.

Onneks Isla ei ollu menost millänsäkkää. Ei, vaiks telkkaki tutis ja heilu pelottavaste välil. Meinas, ettei se ny tipu ales, ku ei ol ennenkää tippunu? Aurinkost kannattaa ain ottaa kaikki hyäty irti, mitä vaa suinki saa.

Melkossii savilohkareit tul. Tos pinnal on se noi pual metrii aikasemmi käännettyy maat (peltona ku tää o ollu), ja sen al kovaa sinist savee, vanhaa merempohjaa. Ja siks torppa ottaa "itteensä" nii herkäste, jos täsä ympäristös samal savipedil kulkee painavii vekottimii.

Iha lähin seinävviarusta ol lappiohommil hoirettava. Meillähä men nyssit salaojituksen sorat ja styroksit tän kaapelihomman alt palasiks. Ei käyty kattomas, et mite tul tilanne korjattuu, mut mittää styroksii ei kyl missää kohti kannellu, et sitä ny toho ei kyl tullu ainaskaa.

Eipä noi katitkaa paljoo meinannu täst hommast. Tuntu, et enempi kummasteliva sitä, et mitä MÄÄ kummastelen. Molemmat kurkki välil akkunast, mut eihä toi kummalline "tutinavempain" mikkää kovin kiinnostava kummiskaa ollu. Kummallekkaa.

Näytti silt, et tasottaa ton pihan nurmen tasal tonne tiän piantareel asti, ni kipasin varmistamas, ettei unohra sitä ojannet poijes. Eihä se tualt ruahoje alt pahemmi näy, mut en haluu mittää lampeekaa tohon kohtaha. Ja näppärästehä sen ojanteen siihe sit saiki.

Alko vesi kulkemaa heti. Joskus voi olla piänestäki kii. Vähä liijam piäneks tää oja jäi sillo, ku tää tiä aikanas tähä museotiäm pääl tehtii. Se leveni niim paljo, ettei jääny ojil tilaa. Ihailin kyl tota kaivurin käyttöö, mite näppäräste sen kans pystyy toimimaa, tosi tarkaste, itte asias. Eihä toho nyssit kovim monttaa tuntii menny alust loppuhu.

Mut nyssit ootetaa sitä ilmotust, millo se kytkentä tehrää. Pitäs omaa sähkärii ehtii kummiski ajois varottamaha, ettei olla mont päivää tääl ilma sähköi. Tarkottaa sit, ettei töitäkää tehrä sil aikkaa. Grilli kuumenee kyl, et ei me ilman ruakkaa sentäs olla, vaiks näi kävis. Mut jännäks menee!

Ja viäl iha meijä yllätykseks tulivakki viäl multaa laittamaa pääl, ja siihe nurmensiämenii, ja varmisti enne lähtöö, et ojanne ei menny tukkoho täst hommast. Vau! Meillähä siis toi nurmi o sellast "villii", eli rikkaruahoo, ni ei enää orotettu tätä fiksaust, mut onha se ny kivamman näköne. Saa nährä mite outo se sit onku lähtee ruaho kasvamaha tonne rikkaruahojej joukkoho, heh! Joskus paikattii ostosiämenil yks "ufon laskeutumispaikka", mikä tul nurmehe, ku siin ol sorakuarma pääl pitkän aikkaa. Se kyl siit sit hävis aikaa myäte, mut tul sellane noppeekasvune rinkula eri värist nurmikkoo hetkeks.

Omenahyve

Tul nyssit tehtyy ekaa kerttaa kanadalaisel tyylil omenahyvet. Eli omenat pohjal, sit voi, tumma sokeri (noh, käytin tähä fariinisokerii ja normisokerii pualet ja pualet, ku tummaa ei ol) ja vehnäjauho taikinana omenoittem pääl. Pistin kyl vähä kanelii siihe omppuviipaleittem pääl kans, vaikkei sitä ohjees ollukkaa.

Mut olipa vaikkia päättää, et mikä ol se oikkiankokkone kuppi, mil noi voi/sokeri/jauho pit mitat. Eli yhtpaljo jokast. Ku se olisisis pitäny suhtees omenoittem määrähä miättii. Ja viäl huamioir mitem paljo ompuist kosteut lähtee.

Ja eiks siit sit tullukki iham märkkää ja sellane sulaneen rasvan/sokerin sekotus. Omput o tosi mehukkait ja se neste sit siihe sulan rasvan ja sulan sokerim pääl, ni...

... päätin nyssit kummiski lisät siihe sekotuksehe viäl kaurahiutaleit, ja pistin uurestas uunihi, vähä lisäaikkaa olemaha, et hiutaleet kostuiva ja kypsyivä.

Pintaki olisisis saanu vähä rapsakammaks tulla, mut en viittiny antaa kärähtääkkää, ku se on ny viime aikoin ollu likel monel tappaa, hah. Ja kyllähä tota nyssit syä - ainaski vaniljajäätelön kera viäl pikkase lämpimän ol oikkee herkkuvälipala! Vaikkei ny iha täyrelliseste onnistunukkaa orotustem mukkaa.

Ja "kummaste" se jämäaines o isännä suuhu humpsahtanu purkis jäähtyessäski, et ei vissii iha turhaan tullu tehtyy. 😛

Aurinko

Alkaa aurinko olemaa sevverti alhaal jo, et meijä pihamaa om pääosi varjos käytännös melkkest koko päivän. Talo nousee sevverti korkkial, et siihe sentäs välil aurinkoki osuu, ja paistaa sisäl akkunoist. Kummaste seki jo lämmittää sisätilaa, vaikkei mittää lämmityst viäl pääl olekkaa. Eikä olla takkaakaa poltettu.

Syysvärikki tuleva paremmi näkyvil, ku niihi osuu aurinkonsäteit.

Ei viäl ol hurjaa ruskaa näkyny, mut tosi noppeeste sitä tul punast ja keltast värii puihi. Viime viikol viäl ol ihav vihreet - tai sit kuivaa ruskeet, mikä äkkii piänissäki tuulis läht puist putoilemaha. Jokune haapa ojjo melkose kalju täsä lähistöl. Ja tammet ei ol ees nähtäväste kesää jättäny.

Näät takapihan kasvarit viäl pittää sisälläs tomaattei ja chilei, seinustat avomaankurkkuu. Pittää tiätty toi muavi talveks poistaa - ja sitä enne siivot purkit poijes, muttei ihav viäl. Tarkkasilmäsimmät näkkee täst hortensian kukan, mikä kurottaa terassin kaiteire ylitte. Enköhä mä senki täm päiväm päätteeks siirrä talvisäilöhö jo - jollei jottai uussii mutkii tul matkaha. Tuntuu, et mittää ei oikee voi luvat nykysi tekeväs, ku ain aikataulut muuttuva. Aurinkoo ny luvataa kummiski täks päiväks, ni ehtii pikkase kuivahtamaha enne iltaa.

Mut kuha isäntä saa omat patonkikokkaukset poijes alt, aattelin vihronkis ottaa tyän alle uurellaise omenahyveen, ilma kaurahiutaleit, sellase, mikä taas om mul täysi uut. Näit uussii kokeilui onki täl syksyl tullu jo monem mont.

Siirtelyt siirty

Jahas, iltahommina meinasin, et ku ol päivä satamat, ni siirrän talvisäilöhö noit viäl ulkon olevii kasvei, kellarin varastopualel, sinne, misä o akkunaki, et vähä ees valoo tulee sisäl.

Mut joo, simmää tajusin, et vaiks jus eilä ei satanu, ni viikollaki sato paikkapaikoin iha kunnol, ja eikös se sit tarkota, et ton altakasteluruukun säiliö ja iso osa multatilaaki ol iha täyn vet. Kellistin ruukun nii, et vesi pääs poijes. Saa ol yän ylitte ja tänäpe jossaikohti sit loput se siirto. Multa jää kyl melkose märäks kummiski, et ainaskaa ei kasteluu tarvit pitkii aikoihi. Ja sikku säiliö on tyhjä, ni mahrolline liika vesi mahtuu hyvi olemaa siäl ilma et koko ruukku o märkän. Voi ol virhe, mut tähä nyv vaa sit on tyytymine. Kovin kauvaa ei enää uskalla ulkon pittää, tai saa huamat, et o liijam myähäs muutonki. Et yritetää ainaski. eihän näitten kans muutonkaa ikinä voi takuuvarma mistää olla.

Sikku olin elä päiväm poijes, ni koiruus ei sit siit muv viärelt paljoo liikahtanukkaa enää. Hah!

Päivä vanhuste kans

Täti, äiteen nuarin sisko, ajo meijä pihal, vaihrettii mietti kärrihi ja ajettii vanhuste lua.

Äitee teki makkarasoppaa, ja kylläpä oliki hyvää! Just isännän kans tosa miätittii, et ku seuraavaa kauppanoutoo miätitää, ni tehtäis makkara- tai nakkisoppaa, ku viimisest ojjo aikkaa. Nymmää pääsinki herkuttelemaha jo ennenku ehrittii itte ees aineksii ostamaha.

Jälkkärinä maistelttii tätä mun tekemää chilihilloo. Siis tätä, mitä oon ekaa kertaa ikinä tehny, ja nyssit ekaa kerttaa ikinä syäny. Torettii, et chili tuaksuu ja maistuuki, muttei liikkaa, eikä liijav vahvana. Eikä ol hottii ollenkaa. Ja varsi hyvi sopi porkkanasämpyläm pääl, mut ei tulis miälee laittaa ruisleiväl, jostai syyst.

Täst vois laittaa lusikallissii kastikkeitte joukkoho, pitsam pääl, ja mikäs ettei vaiks lautasel liharuuvan kyytihi, pottujev viärel. Makkiaa, mut silti sillee ruakasal taval. Sellane jännä uus makuyhristelmä. Ei paha!

Kummipoika ei ny lähteny reissuhum mukkaa, mut saattii herkutel hänen tekemil kanelipuusteil, kummiski. Nam!

Vilpertti-kisu otti rennoste, ku me höpistii siin ympäril menemää jos mistäki aiheest. Huamaa, et nährää aika harvo tärin kans, ku asioi om melkkest enempi, ku mitä ehritää käymää läpitte, eres sillee alustavaste ja pintapualiseste. Aiheet poukkoili ja joku jäi keskenki, heh. Siit sit jatketaa taas myähemmi, kuha ehritää näkemää uurestas. Tai sit chattaillaa sitä enne votsappis tai feissaris.

Mut olipa kiva päivä! 🧡

Maakaapelointii

Huakaus! Luvattu tiarottamine maakaapelointiasiois on kyl ollu täys NOLLA tähäm mennes koko projektis. Ärsyttää! Mut EN lähre itte maksamaa puheluist, millä ehkä saisisis lisätiatoo, tai sitte ei. Naapuri on soitellu, mut eipä hän ol siit hulluu hurskaammaks tullu siltikää. Et käytännös siis kaik tiato tulee vast joko JUST, ku tapahtuu jottai, tai siv vast jälkkeempäi.

Mut ny o tehty lissää kaapelointei, jakokaappi o myllätty paikoilles. Sateist pehmee tiä o kamala...

Vaiks ovakki yrittäny siistii tota tiän reunaa, misä ol melkone valli, ku vissii ajatteliva, et telaketjuil päält ajamine auttais siihe, et aines painuu tiiviimmi. No, sehä lykkäs sitä soraa vaa isona vallina ojan suuntaha. Ja ny lanan kans menivä ees-taas, et reuna o siistimmä näköne, mut erelles upottava. 

Täytyy vaa ol kiitolline, et meijän ei tartte tota tiät pitki ajella. Toivotaa vaa, et jos joskus tulee tilanne, et on kaks autoo vastakkai, ni ettei se meijä reunaa ajava ol sil kyljelläs meijä pihal, ku penger pettää. Kaik tosa yksinäs ajavat ajavak kyl aikaslail keskel tiät, kuitenki, et josko nää syksyn satteet ja tuleva talvi tiivistäis maat nii, et se kevätpualen ajot kestäis taas. Talvisinha täsä ei ol liikennet käytännös lainkka. Paitti tonne mäjem pääl, misä naapurit asuva.

Kekseilyy

Meneehä se ilta näinki. Lapsellaps, joka EI ol mikkää "hillomaakari", eli siis syä letukki sokerin kans, ja jättää hillot muil, pyys, et tekisin kerroskeksei, mis ON hilloo välis. Ja lupas viäl syäräkki, kuha on mummun tekemää.

Määhä siit het miättimähä, et siitähä se yks yhteine puuha saaraa poikien kans, ku leivotaa yhres. MUT kokemus sanoo, et pittää testata ENSTE. Ja hyvä et testasin. Joo, EI ol tää keksipuuha mittää, mitä poikien kans voirais yhres viäl tehrä. Ihal liija hankala taikina.

Tai siis taikina ittessäs ei ollu kovinkaa vaikkia tehrä, mut sikku sen otti jääkaapist ulos, se pehmeni nii äkkii, ettem millää meinannu ees YHT pellillist saar siit sillee sujuvaste, ku alko jo pehmenemähä nii, et tarttu alustaha kii. En meinannu saar mitenkää järkevii klönttei pellil. Ja sit ne viäl levis kummaste uunis. Veittel vaa äkkii irti toisistas, ku olivav viäl pehmeit just uunist tulleina.

Sit kuivamaha ja taikina jääkaappihi jähmettymähä, et vois tehrä toisen pellillisen.

Hippase ku ehtivä jäähtymähä, ni pysyvä muarossas paremmi, mut iha hurjan murustuvii ovak kyl.

Ja se toine pellilline meinas viäl kärähtää uunihi, ku hosuin ja alotin sitä hillon käsittelyy, perunajauhol, ennenku sain pellin uunist. Ja ku tajusisim mite aika kuluu, ni hyvä etten käräyttäny sitä hilloo sit sil välil. Huh! Ei sais ahnehtii tekemissii yhtaikaseste!

Mut äkkiihä sekä keksit että hillo jäähtyvä, ja sain laittaa hillot keksiev välihi. Ja oliha siinäki miättimist, et mikä on se oikkia hillomäärä. Sikku pääsee maistamaha, vast tiätää, et onks ihal liija vähä... Täytyy kyl jättää lapsellapsillekki maistiaissii, ku ei näit kovim monttaa tullu. Tuplatyä näis "tupla"kekseis, heh. Ja muutama men palasiks täsä täytteen tursotusvaihees mullaki, ni ei tääkää homma oikkee viäl poikie kans kyl tulisisis sujumaha. Pipareitten kans sit, se taikina antaa myäte paremmi.

Tulipa tehtyy!