Miälitekoi

Ny oj jostai syyst tullu iha hurja himo päärynöihi. Em malttais millää orottaa omie kypsymist, ja käyn tökkimäs niit varmaa ihal liikaaki, et joku kerta puttoova, ja sit saan huamat, et liija aikasi...

Puu ol täyn kukkii kevääl, mut samaan aikaan ku omenaki, eli hyvi tuulisee ja kylmään ajankohtaha, miks luulinki, ettei omenoitakaa olisisis tulos. Pölyttäjii ol vähä vähä just siinkohtaa. Mut jokune päärynä tual puus killuu, ja ova nii terhakkaan näkössii, et tekkee miäl jo haukat!

Poika meinas, et mahtaaks päärynät ja omenat pölyttyy keskenäs, mut mul ol se käsitys, ettei. En ol ehtiny tarkistamaha tätä tiatoo, oon vaa tyytyväine, et ees jokune herelmä tulee. Muuto tää puu saa villiintyy, et kasvaa isoks puuks, mitä ny kaikkeist pahimmat toisiis hiaroontuvat oksat napsin poijes. Ja täytynee se toine päärynäki toho viärel hankkii, et tulis paremmat pölyttymismahrollisuuret jatkos. Ehkäpä viäl tänä syksynä, nyv viäl ehtis.

Mut ennenku omaa satoo saaraa, täytynee ostaa päärynää kaupast...

Eiliseltä ja vähän tätä aamua

Sähköhommii. Töittem pääl enste miähet ostoskiarroksel; remppatavaraa auton takatila täyttee.

Sähkäri-poikamme sai asennettuu autotalliin uure pääsulaketaulun. Tul samal miätittyy niit uussii sähkövetoi, mitä pittää tehrä. Onk voimavirtaa vai ei, ja jos, nii mihi, sum muut... Mite isoi sähköjohtokeloi pittää viäl hankkii sitä varte? Eilisee ostosreissuunki "humpsahti" miltes tonni. Ei ne ol sähkövermeet mittää halpoi juttui, mut tärkeit hoitaa kuntoo, kummiski.

Ja enne ku uskals autotallis mittää puuhail, pit saara tiätyste virta poijes autotallist. Se taas ol piäne ettimise takan, ku nää vanhat merkinnät omas sulaketaulus (mikä om myäs uusittava, kunha ny yksitelle juttui saara poijes tyälistalt) sisäl om mitä o. Moneen kerttaa aikoje saatos yliviivattu ja lisäilty ja ehkä jottai jääny epähuamiossaki poijes kokonas... Mut löytyhä se oikkee yhristelmä.

Toki siin töitte välis ehrittii syämää nii päivälline, ku vähä illemmal...

... iltapalaa, ennenku ol kottilährön aika.

Kuurosateit tul aika ajoin, et sillee hyvä saar puuhailtuu sisätilois. Melkose viileeks men ilta. Siivoomiset viäl, ennenku poika pääs oikeest lähtemähä.

Ja ku koiran kans iltalenkkii lährin tekemää pojan lähröj jälkkee, ni vastatuulehe tul tällane kummalline pilvimuarostelma, enkä ollu varautunu mihinkää isomppii sateisii, saatto olla jopa ukkospilvi, vaiks oliki noi ouron näköne. Tää kulki aikas noppiaa tahtii luateest, ku muuto tuuli ol eteläst meijä isännävviirin liikkeist päätelle...

Ja ihav vanhast tottumuksest pysährytää postilootal, ku tiäl kuljetaa, vaikkei enää olisisiskaa postiaikaa. Sillo loota ol tyhjä. Ny aamulenkil käyres sit taas sama juttu, ku ootan yht laskuu aamujakelum mukan tulevaks. Sitä ei ollu, mut ol kaks kirjekuart. <3 Onks posti TAAS viäty väärään osotteesee, vai kulkeeks posti nykysi TOSI outoihi aikoihi? Itte ku viän väärähä osotteesehe tulleit postei oikeissii osotteisii, kirjotan lyijäril kuarehe, et om menny väärääm paikkaha, ni saa vastaanottaja itte päättää, tekeeks siit ilmotust vai ei. Pitäs oikeeste viär väärään osotteesee tulleet postil takasi, et uurestaa kuljettava oikeissii paikkoihi, mut siin tuhraantuu sit hyväs lykys mont päivää, ja siltiki ne voivav viäl men uurestaski väärähä paikkaha... Hö!

Mut iha hurjan ISOT kiitokset, Tua! 💜 Muistamisest, korttikirjeestäs, kauniist ajatuksist, myätätunnost! <3 Meil ei kyl ol enää mittää, misä vois noit romppui käyttää.

Muistelin, et varastos olisisis sellane matkarario, mis olisis cd-asema, ku joskus koiratanssiaikoin sellane käytös ol. Siält sellane yksinäine rario pölysenä löytyki. MUT ei se ollu romppurario...

... ja kasettikoteloki iha täyn pölyy ja karvoi, et tuski toimisisis ees kaseteil, jos sellassii viäl ees olisisis jossai. Ei ol varmaa viimissee kymmenee vuattee ainaskaa tullu yhtäkää missää vastaa. Tää olis aika takuuvarma kasetin "riipijä" kyl. Tais se cd-soitin mennä moksujem mukkaa, ku muuttiva omiin koteihis.

Mut, Tua, arvostan iha kauhiaste sun elettä silti! 🧡

Raaskiiks alottaa, raaskiiks lopettaa

Käsityät siis. Houkuttelee töittej jälkkee, ja pikkase olisisis aikkaaki. Isla on lenkitetty ja ennenku isäntä palaa meijä pojan kans remonttiostoksilt, menee viäl pikkase aikaa.

Tää vaa o sellane juttu, et ku alottaa, ei tekis miäl het keskenkää lopettaa, ku joutuu joka kerta uurestas alotettaes tarkistamaa paikkaa ja oikkiaa lankav värii. Siihe uppoo yllättäväste aikaa, ku laiskan en mittää ruurukkoo tehny apulankoil. En tiär kumpi veis enempi aikaa, ruutuje tekemine vai paikan löytämine, hah.

Mut täl ny jatkan, kuha saan sevverti sopivan aikarakosen, ettei tarttis iha heti lopettaa. Tää om meinaa yllättävän koukuttavaa. 😄

Yhresoloo ja suunnitteluu

Niihä se tarkottaa sähköhommiiki, ku tulee maasähköt, ja siv viäl samaan syssyhy talourakennuski vähä muuttuu rappujen tulle (tarvii siis yläkerttaanki saar virtaa) ja toki ne pihasaunan sähkötki menevä uusiks. Tiäs kuiv vanhat nykyset ova.

Ilta men tyäpäiväj jälkkee tosi noppiaa, ku ekaks syättii isännän jo aamusel alottamas kokkailun; chilii (omam pihan aineksist muuto, mut naudan paisti vaa lisäks kyyttii) tortillois päivälliseks. Ei uskaltanu laittaa ku yhre chilin kokonaisen ja olis voinu lopult laittaa toisenki, mukku paree lisät, ku ottaa poijes, jos olisis lipsahtanu liija tujuks. Heh! 

Sit tovi lasketelttii vattoi, ja kiärrettii pihaa, kurkkailtii autotallihi, sen ylisil, saunaha, tulevaa sähkötaulun käyttöönottoo ja sellast. Täst näkkee, mite pikkane toi meijä ISOIN kasvari oikkeest o. Mä mahrun kulkemaa ovest kumartumat, mut miähet ei. Täsäkohtaa o iha hyvä, etten ol pitkä, vaiks aika mones asias se tuntuu vaa haittaavalt ominaisuurelt. Tasapaino pitää ol hyvä näi lyhkäsenä, ku kaikemmoissii kummallissii jakkaroit tulee käytettyy, et pääsee korkkiammal.

Siv viäl kaffepöyräs miähet miättivä kauppalistaa remppatarpeil; mitä, mist ja mihi hintaan... Ja mitäköhä silti viäl unohtuu? Yleensä tulee siv vast miälee, ku tarvittee jottai, mitä ei olekkaa enne ajatellu tarvittevas. Hah! Mut on tää iha näppärää, et omast piirist löytyy sähkäri! 💚 Iha untamoi oltais, jos pitäs suunnitelmii tehrä itte - ja sit kummiski jouruttais ammattilaine ottamaa töihi.

Ja saaraa samal viättää aikkaa pojan kans! 💙

Lomat lusittu

Niihä se isännä tyä taas lomiej jälkkee alko. Se "talviarki". 

Ei se silti vaikuta mun aamu- ja iltakiarroksihi, välil tulee tehtyy päiväkiarroksiiki, vähä keleistäki riippue. Kasvarie ovii ja luukkui auki ja kii sem mukkaa, mikä lämpötila o ja mist päi tuulee. Hah!

Omput alkaa koht ol sevverti kypsii, et saa napsii säilöttäväks. Ny oov välil vaa niit tiheemppii harventanu ja ottanu pintavaurioissii poijes ohimennessäni.

Ny o ollu hurjaste paljo perhossii täl kesäl tääl, niinku muit pörriäissiiki. Mintut, nauhukset, oregano, kehäkukat, samettikukat... Pölyttäjist ei ol ollu pula.

Sikku olin käyny koiran kans lenkkii, tul isäntä kotti konttorilt (misä tän ekan tyäpäiväs oli) burgerikassi kainalos. Ol syäny töis kevyen lounaan enne pualtpäivää (me koton syärää yleensä vast klo 13-15), ja aamupala jäi poijes pohjalt, ku lähti sevverti aikasi liikkeel. Sit välipala ku unohtu, ni ol hurja nälkä kotimatkal jo. Sekottaa systeemei tällaset. Ja nykku syättii päivälline sit aikasi (normiste siis siin klo 19-20), ni täytyy varmaa syär vähä tujump iltapalaki.

Mut joo, mä aattelin, et nymmää jatkan taas pistelyy sit täsä, mut nykku söi, ni alko väsyttämähä nii, et aattelim mennä koirav viäree piänil tupluureil. Lopult en kummiskaa unem pääst kii saanu. Saa nährä, jaksaaks sit enää alottaakkaa mittää, ku ihaj just tulee hoirettavaks iltalenkki, iltapala, iltapihakiarrokset, ja sit onki aika kaatuu taas sänkyhy. Hah! 

Juu, kyl sitä välil ittes aika vanhaks tuntee...

Plikka visiitil

"Saattii" vähä itkee yhres, ja puhhuu asioit, mihi isäntä ei veljes kualemast ol viäl (?) valmis puhumaa. Erelles pittää tarkkaan tuntees kuris, ja vaihto äkkii huanet (tai lähti pihal), ku huamas, et mitä meijä puheet koskee.

Istuksittii olkkaris, ku isäntä grillas pihal meil lounast. Viihtyki kauva pihal, ku vissii tiäs, mist me puhuttii. Huamasin, et satuttaa tää asia vähä plikkaaki, mite nährää, et isäntääki sattuu, muttei uskalla näyttää sitä. Mut silti ei painostetakkaa. Me ei kummiskaa tehrä asiast tabuu, kuulee tai ei kuule. Tai kuuntele. Om meilläki tunteet, mitä saa tuntee ja saa näyttää, vaikkei just ny isäntä ol niit valmis vastaanottamahankaa.

Plikan nappaama kuva grillatuist perunoist herneitte ja valkosipulie kera sekä possuu ja kyytii salaattii omast maast. Sit kaffet, keksii ja pullaa jälkkäriks.

Halihoitoo anto sekä Pyry, Nipsu, et Isla, vuarotelle. 

Vaiks oon kirjotellu omist tunteist ja tapahtumist, ni silti ol iha hyvä pääst puhumaa niist myäs toisen kans iha kasvokkai. Vaiks sit itkettiki, mut itkettii yhres, ei yksin. 💕

Satoo

Mä sit NAUTIN, ku saa kerät satoo omast maast! 💚💚💚 

Mä joskus aattelin, et ku itte esikasvattaa siämenest saakka, se olisisis jotenki tärkkeemppää. Et ne kasvit ovav vähänku omii "lapsii", ku ne o itte "tehny". Ja siks mont vuat se vaiva nähtii - ja kärsittii tilapulast sisäl, ku kaik paikat ol täyn purkkei ja purnukoit - varsinki kai akkunapaikat ol varattu näil. Siv viäl ne kaik kissasuajat ja viritykset, ettei olisisis multtaa iha joka paikas... 

MUT kyl tää ostotaimie satoaika o IHA yht ihanaa! Ei mul ol näköjäs sittenkää mikkää pakkotarve saar kaikkee alust saakka itte tehtyy. Eikä sekää oikeeste mittää halpaa hommaakaa ol, ku sitä omaa multavarastookaa ei ol, ni täytyy se ostaa joka tapaukses, puhumattakaa noist lannotteist sum muist kasteluist - ja siit VAIVAST. 😆

Tän aamun sato ojjo reippaanlaine. Miätin jopa jonkullaise paholaisehillon tekemist. Riittäisisis (ehkä) vähä piremmäl tätä satoo. Varsinki, ku tosa o kaks hyvi vahvaa chilii kans käyttöö orottamas. Erilaist tomaattii, paprikaa ja noi chilit, ni eiks siin jo olisisis jonkullaise "soosin" pohja olemas?

Osa täst kyl menee vihersalaattihi, salaatti o kaupast ostettu, ku ei sitä toist satsii saatu laitettu kasvuhu. Ei ees ostettuu niit siämenii. Ens vuan täytyy ostaa kaks pussii het, ja muistaa laittaa heinäkuun alu ja pualvälim paikkeil se uus kiarros, ni riittäis satoo loppukesällekki.

Jokassee aamuhu kuuluu kiarros kahres isommas kasvaris, yhres piänemmäs, ja sit noitte terassikaiteitte reunuste kasvit käyr kurkkaamas. Isoin avomaan kurkku ojjo koht sellane, et nappaan sen "turvaha". Eli tehrää siit hölskykurkkuu johonki aterian kyytihi. Sitä ei oikkee kasvihuanekurkuist saa, ku pakkaa menemää muusiks. Eihä ne pahalt sinänsä maistu, mut on nii eri näköst, ku pitäis, et vaikuttaa käyttöinnostuksehe. Haluun, et ne pysyvä kurkkuviipaleen näkösin.

Kaht eri chilii on tulos, ja näät puskat ova iha tupate täyn. Jollei noi oksat tukis toho kasvarikehyksehe ja sen nurkkaha, ni nurin olisisiva. Värin saamine vaa kestää ja kestää. Toisest chilist ollaa saatu punassii jo maistiaisiks aikasemmi, ja kaks napparin mukkaa tänäpe, mut nää toiset om maistettu (isäntä siis maisteli, itte en kykene) vihreenä. Tulissii ova molemmat.

Jos ehtivä kypsymähä, ni isäntä meinas kuivattaa pualikkain, ni saa sit talvel lisät tarpeem mukkaa eri ruakihi, vaiks vaa omal lautasel. Mä kyl syän chilii, ku se o kohtuullist, en kaipaa mittää ottahikkee tai huulie polttamist, et ruuvast jää kaik muu maku poijes. Mausteist saa ol, mut rajas kaikel.

Ja siv viäl napsin pelakuist ison kimpu kukkavarssii poijes, ku alko tiputtelemaa noit terälehtii. Jäi sinne viäl näim paljo. Iha koht täytyy napsii pistokkait talvettamist varte. Mä ehkä saan mahtumaa yhre näist isoist ruukuist sisäl (en ol kyl siitäkää ihav varma), mut kaht em mihinkää, ellen heit käytännös kaikkee olkkarin akkunalt poijes. Jokasyksyne onkelma, et mihi nää ulkosal hurjaste kasvaneet kasvit saa. Hah!