Taas muutoksii

Suunnitelmat ei ain men niinku toivoisisis. Pit siis tehrä täsä päiväseltäs lissää paholaisenhilloo, ja noi ostetut avomaankurkukki orottava käsittelijääs viäl. Onneks eivä ol liija herkkii pilaantumaha. Pakko tosin ehtii tekemää ennenku lapsellapset haen huame illal viikollopuks, ku en sillo noitte erillaiste liämie ja kuumie purkkie sum muitten kans kyl lähre pelaamaha.

Jahas, sit ei saa bloggeriin kuvii. :( Noh, kokeilen joskus toiste uurestas. 

Mut siis, joo - isäntä laitti chilit (paitti kolme, mikkä jätti mul paholaisenhilloo varte) uunihi, et kuivattaa ne. Josko ny olisisis lämpötila nii alhane, et väri säilyis, ku grillates kävi nii, et kaik mustuiva. Kyl niitäki ollaa käytetty, ku maistuva silti iha hyvält, mut ovav vähä "pelottavan" näkössii kyl.

Tää vaikuttaa sillee, et mun pit käyttää purkkie sterilointihi ja kuumentamisee kans uunii, ja tiäs kui kauva nyssit menee, et uuni olisisis käytös. 

Ja sit sovin ystävän kans, jol o moninaissii onkelmii ollu täsä, et heitän hänet hakemaa korjaukses olleen auton vähä kauvempaa täsä keskel päivää kans. En tiär mite kauva siin sit menee, et josko ehtisisiv viäl jottai tekemää tänäpe, tai siirränks suaraa huamisel. Pitäs vähä töitäki ehtii tekemähä, kummiski. Sitä, mist sitä rahaaki torppaha vähä sillon tällö tippuilee.

Pittää petivaatteekki vaihtaa kaik, ku on viarassänkyis ny ollu nukkujii, ja tiätty kaikkee muut valmistautumist poikii varte (ilmanpuhristim pääl ja sen sellast siivoilujel lisäks). 

En yhtää tykkää tällasist ykskaks muutoksist, mut minkäs sil sit mahtaa? Eiköhä tästäki selvitä, hah! Selvitään TOKI! Vaiks vatta onki TAAS kural, kunnes pääsen liikkeel. Et mä sit INHOON tätä jännittämist turham päite!

Toivoo soppii, ettei lissää yllätyksii tulisisis enää! Ihanaa orotettavaa kummiski, et saaraa pojat pariks yäks mummu-vaarilaha! 💙💚

Säilöntähommat siirty

Tält illalt siis. Ehtii huamennaki, ku en usko, et mittää ehtii siihem mennes pilaantumaha. Olin vaa nii asennoitunu, et tänäpe teen sitä paholaisenhilloo lissää, ku o pestyi purkkei, ja jääkaapis enää yks vajaa purkki käytettävää. Näät näyttää menevä ihav vauhril. Mikä ov vaa hyvä asia! 😍 Oon jo seonnu laskuis, et mite mont purkkii onkaa tullu tehtyy.

Isäntä siis varas ny köökin, ku ol konttoripäivä tänäpe, ja tul nälkäsenä kottii. Haluu tehrä pitsaa. Eli siis taikinast lähtie kyhää kaiken itte. Jos olisisis varottanu vähä, eli viimeistäs vaiks aamul, olisisiv voinu aamupäiväl tehrä, ja sit olisisis ollu mahrollisuus häne kokkailuje aikan tehrä töit. Mut näit ny välil käy. Ei varmaa aamul viäl ees miättiny asiaa.

Sateitte välis töittej jälkkee kipasin sit kameran kaa pihakiarrost, vaikken kovim monttaa kuvaa ottanukkaa. Ei kamalaste ol kuvattavaa enää. Nähtäväste kesäkurpitsa tykkää, et pittää saar lissää kukkii auki. Satoo ei kyl enää taira ehtii tos muavikasvaris saar, kummiskaa. Siit o vetskariki rikki, ettei oviaukkookaa saa kii. Kynttiläkää siis ei auta, ku lämpö karkaa kummiski.

Kelloköynnöksen siämenpalluroit keräsin netist löytämäni ohjeem mukkaa: mahrollisimma pitkä kukkavarsi kyytii, ja koko jutska sit johonki kuivaha ja lämpimähä sisäl kuivumaha, saa muuttuu kuivaks ruskeeks. Parastaha olisisis, jos syksy olisisis kestäny kauvemmi, tai siis KESÄ. Näil olisisis jo yks pakkasyä liikkaa, ni kokeillaa ny tätä. Ja joo: mun EI pitäny mittää siämenii kerät, ku en ol aikonu esikasvattaa mittää, MUT enhä mä ny voi yrittämättä jättää, kummiskaa. Hah!

Muutamat vajaaväriset chilit ja paprikat napsin mukkaa, kaks isoo tomaattiiki, mikkä oliva jo vähä kuivuneen varrem pääs. Seuraavaks ne olisisisiva puronnu korkeuksist ja olisiva ollu muusina laattalattial. Kattotaa saaks ne värii täsä verkon al, omppujev viäres. Uskon, et saa.

Viimine kesäkurpitsa, aika viimissii kurkkuiki jo. Omppui tulee viäl ja noit tomaattei, jollei ny kamalan kylmäks kelit muutu - ja kunha muistan laittaa kynttilät kasvarihi kylmää torjumaha öiks.

Sisäl ja pihal

Kyl se vaa syksy o. Alkaa lehrekki puist tippumaha, vaikkei ruskaakaa ol ehtiny tulemaha. Koivuist varsinki. Tammet ovav viäl iha tummavvihreit kummiski. Vaihtelevaste siis täsäkohtaa. Ootan, koska villiviini alkaa vaihtamaa värii, siit tulee kaunis!

Eipä kamalaste pihal enää kuki mikkää, mut piiskut alkova just. Jottai mitä ihailla, ku tekkee tota pihakiarrost aamuin illoin. Pörriäissiiki viäl lentelee, kummiski.

Ny nyppäsin toisest isost pelakuust kaik kukkavarret poijes, ku alko olemaa nuupallas. Se o ihal liija kaukan akkunast, et viihtyis täsä täysil. Mink tiätty arvasinki jo, ku tän tähä asetin. Pistokkait napsin ja laittelen multihi viäl jossaikohti, ja loppukasvi sit lattial soffan taa "piiloho" - hah! Ehkä siirrän tähä sit jommankumma värinokkosen, vaiks neki kyl tarttis talvel valoo, ku muut talvehtimispaikkaa vaa ei ol.

Tää akkunal ja kasvilampu al oleva ov viäl melko pirtee, ni se saa kukkas pittää - hetken viäl.

Hilloi onki tullu iha yllättäväste täsä, vaiks meinattii, ettei paljoo mittää tehrä, ku talvi ov viäl iso kysymysmerkki, et mite tää kellari käyttäytyy. Muutama kurkkusäilyke, muut erillaissii versioit ompuist (paitti toi yks päärynäst tehty). Ja omppui tulee viäläki!

Mut sinänsä tila ei kyl lopu keske! Tyhjii hyllyi ov vaiks kui viäl täytettävän. Hyllyt menee kuvan ulkopualellekki viäl, misä on niit tyhjii purkkei ja purnukoit. Ne ovak kyl vähä liija isoi meijä käyttöhö, et pitäsisis piänemppii säästää, tai hankkii. Ei ne ny kamalan kalliit Ikeas ollu, mitä noit piänii ostettii.

Lootat orottaa porkkanoit ja punajuurii, ei meil tair ny muut enää ollakkaa. Se talvetusturvekki ov viäl hankkimat noit varte, mut lootat löytyvä jo. Yks ov varattu ihav vaa perunoil, ku säilyvä paremmi tääl kellaris ku sisätilois. Siis iha ostoperunat.

Pakko saar ens kevääl järjestettyy paremmi vatut, et sinne sekkaam pääsee marjoi poimimaha, ni sais jottai vattuhillooki tai jopa mehuu, tehtyy. Jäi vatut vähihi tänä kesän, ku poimin vaa puskie reunoi myäte. Kuumal ei tuu pukeuruttuu pitkiin hihoihi ja lahkeisii, et uskaltais sinne nokkoste ja ohrakkeitte joukkoho ja viileempän aikan ol saret, ja märkii marjoi taas ei oikkee kannat kerätäkkää, homehtuvav vaa.

Mut ollaa saatu hurjaste tomaattei, kurkkui, chilei, paprikoit, herneit, vaiks ne ei kellaris näykkää. Nyjjo alkaa vähä harmittamaha, et pittää niit alkaa kaupast tilaamaa, ku koko kesän ei ol tarvinnu, ja silti ollaa saatu syär niit yltkylläseste, pahemmi säästelemät. Ja viäl noit paholaisehilloi tehtyy usseemppaan kertaanki. Iha hyvä satokesä ollu - ja hetkev viäl jatkuuki!

Lissää hilloo

Jottai mystist sitä ain välil kyl tapahtuu, ku samoil ohjeil tekkee, piänin vivahtein, ni tulos voi ol aiva erillaine. Perusaine nyt ollu omis hillois tää omppu (paitti yhres satsis päärynää), ja kyyris sit minttuu, kanelii ja ny mansikkaa. Tän kertasest tul melkost litkuu.

Eli ohjeem mukkaa omppuu, tai iha aanauksev vähemmä, ku lisäsin noit mansikoit. Mut voiks SE vaikuttaa niim paljo? Muut; vesi, hillosokerit, sitruunamehut men iha saman kaavam mukkaa ku aikasemmiski.

Mut mikä tuaksu!

Viis piänehköö purkkii tul, ja muavipurkkihi loput, ehkä yks kauhalline. Täytyy käyttää se poijes enste.

Ja mikäs ol maistelles porkkanasämpyläm pääl. Ei se sentäs iha mehuu ollu, ku ei valunu ales leiväm päält.

Olisisin jatkanu paholaisenhillon tekemisel, ku ainekset olisisis siihenki, nykku isäntä kävi kaupas, mist hillosokereit ol tarjol. Mut hänhä varas kööki ittelles ja kokkauksilles. Eli myähemmi sitä sit.

Kurkkusäilykkeit

En ookkaa muute enne miättiny, kui kauva toi tiskikone ohjelmias pyärittelee. Nykku pit yhreksäskymmenes astees purkit pest, ni se OTTI AIKKAA! Huh-huh! 

Vähä asteittais viipaloin, ettei olis tullu liikkaa tehtyy. Ja sitku viimiset liämet alko ol käytetty, ni iha yks kerrallas kurkkui, ni sain purkit täyttee. Meiran liämel ja sen ohjeel ny pääosin menin. Mitä ny kahteen purkkihi pistin vähä chilii joukkoho. 

Kuus isoo ja yks piänemp purkki tul ny. Enemmä olisisiv voinu tehrä, jos olisis liänt vaa. Etikkaki loppu. Ja sit huamasin, et meil o joitaki isohkoi purkkei kokonas ilman tota kannen tiivistet, eli pittää niitäki ostaa. 

Kurkkuhommii lissää tiaros, mut seuraavaks kyl hillojuttui, ennenku meijä sisäl tuarut omput kävelevä ittekses... Ehkä satsi paholaisenhillooki, jos vaa jostai löytyis lissää hillosokerii. Se tuntuu oleva joka paikast loppu.

Veljempojan synttärit

Oikkee hyvää vastapainoo eilisel nää ilosemmat kekkerit! 💙

Kekkereit tai ei, pittää tää pihakiarros hoitaa, ja nykku ei ol ollu purkkei (sopivii), eikä pahemmi enerkkiaakaa, ni tavaraa vaa kertyy ja kertyy, vaiks omppui tulee pureksittuu, tomaattei käytettyy... 

Mut eipä sitä tänäpekää säilötty olis, vaiks purkkeiki olisisis ollu, ku ol nää tärkkiät kekkerit. Seittemä vuat, koulun alkamine - tärkiät rajapyykit taas lapsen elämäs! 💚

Kyllähä sitä talos ol hetke aikkaa oikkee kunnov vipinää, ku ol läheisimmät aikuiset lapsines menos mukan. Veljen itte leipoma ja koristelema kakku - toki päälline hommattu. Mut nii suussulava, mehevä, mut silti koos pysyvä kakku, että! Puhumattakaa kaikest muust herkust.

Synttärilaulu, seiskakynttilä sammuksii, isot taputukset - ja herkkuu popsimaha. Hiljeni meno toviks, ku jäi juaksut ja lahjoje testaukset sum muut vähäks aikaa. Heh!

Mut olipa kivat synttärit! 💛💙

Ja siv viäl extempore Ikean kiarros, et käyttii ostamas noit vähä piänemppii hillopurkkei, pari vähä isomppaa tarttu kans mukkaa - ja isännäl muutama loota, mihi meinaa kokeil saar tammenterhoi itämähä ens kevääks. Saa nährä!

Tiskikone hurisemaha, et sit o puhtait purkkei steriloitavaks, ku aikaa ja intoo säilömisil löytyy. Toki täytyy tyät hoitaa enste, viime viikol jäi vähä rästii, ku en viaraan meil olles tehny ku nettijutut.

Mittää hurjii siis tänä viikolloppun ei meijä torpas sinänsä tapahtunu, oltiiv vaa, mut muuto nähtii ennätysmäärä eri ihmissii, monen kuukaurev verra ainaski. Hah!

La-su aamu

Niihä se sit loppupäivä men, oleskelles. Välttämättömyyret hoirettuu tul kyl, mut muuto jäi. Eikä siin mittää. Isäntä nukku, mut tek meil kyl taas kokkina päivällisen, herkkuleipää täl kerttaa.

Unohti salaatinlehret (tätä varte ostettii salaattii kyl) tost leiväm päält enne muit päällysii, mut ei se haitannu. Hyvää ja täyttävää. Nii iso satsi mul, et melkkest pualet annon isännän syätäväks. Sit ol taas mukava kaatuu vattav viäree torkkumaha.

Aamulenkil meinasin, et käyrää tervehtämäs noit naapuris olevii lampait, mut eihä niist näkyny vilahrustakaa. Toi mettämpualeine lairun o sevverti iso, et siältähä ne jonku hyvän suajasan nukkumapaikan ova löytäny. Kova ol nuuskutus Islal, ku tiätää, et lampaat ova häne kamui ja hää o lampaitte kamu. Mut toisel kerttaa sit.

Aikas tarkkaa tän aitaukse tiämpualeine kulma om meijä tontin alkupää etelän suunnast. Nää isot puut ja sen erest (kuvast kattoe) viiva vasemmal kuvas näkyvän kaivon erest tonne takamettähä o se meijä toisiks pisin rajaviiva. 

Mut ei siis ihme, ku välil miätin, et mihi se meijä hehtaarin tontti oikkee hävii, ku piha-ala ei kummonenkaa ol. No, onha se iso kaupunkitontteihi nähre, tiätty, mut siis siihe hehtaarihi nähre... Suurin osa meijä tontist ku o luannontilast, mihi ei oikkee ees pääse mittää järkevää "rakentelemaha". Ellei joskus sitä omaa siltaa ruvet rakentamaha joen ylitte...

Saa nährä, sateleeks tää päivä sit koko aja. Eilisekski lupailtii kuuroi, mut ei osunu meil, ainakaa vesikeppuihi ei ollu tullu vet lissää meijä poisolles, eikä sillonkaa, ku koton olttii. Ei meil mittää ulkoilujuttui erityisemmi tänäpe ol suunnitelmis, mut silti jotenki sitä just ny toivoisisis aurinkoist päivää! 😀🔆