Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.

Väri-ilotteluu

Iha hämmästysin täsä, ku aamusel otin käsityälaatikon kannen auki, et kyllähä sitä jottai on tullu tehtyy, vaiks on olo, etten olisisis käsitöihi pitkiin aikoihi koskenukkaa. 😐

Tein piänet jutskat tosa kesäl aikasemmi, ja kysäsin pojilt, et teenkö villahousut vai villatakki, lähinnä mummul ittel siis (ku lankat ova mitä ova, ei ol monessakaa vyätteit jäljel), ja tätä ei pysty koneesee pesuhu laittamaha, käsinpesussaki voi pilal mennä. Molemmat oliva sitä miält, et takki. Eli koitan josko ny olisisis tarppeeks lankaa saatuna, mist kiitos Pöllöl, täril, äiteel ja siskol... (Oon kyl saanu paljo lankoi muiltaki, mut ne oon jo ehtiny käyttämähänki, mist kans kiitos!) En ol itte ostanu ees niilt parilt kirpparikiarrokselt, misä itte oon ehtiny käymää, yhtää lankaa, vaiks lankoi on ollu tarjol kyl. Ovav vaa ollu väärän hajussii tai ihal liija kalliit. Emmää ny kalliimmal osta kirpparilt, ku mitä uussii kerii kaupoist saa. 😆

Homma etenee "miälem mukkaa", eli neuloe, virkate, mitelliä, ja mite lankaa riittää. Ov vähä isomppii kerii ja tosi piänii, mist saa vaa käytännös takin ympärykses yhtee kerroksehe. Olin enste aatellu, et upottelisin tähä noit helmiiki, mut ny taitaa tul nii värikäst jo iha lankoist, et ei niit helmii tualt enää erottaisis kummiskaa. Täytyy tehrä niist jottai muut.

Ja tosiaa, tää on kummaste "kasvanu" iha sillee kymmene minuuttii tollo, ja viis minuuttii tällö -tyylil. Välil ihav vaa suurimpiirteis käres, ku miättii jottai iham muut, tai pähkäilee jonku asian kans, ni saa käsil jottai tekemist.

Ja ehkä pojat ol iha oikkias siin, et eihä täst mittää VILLAhousui olisisis saanukkaa, ku yllättäväm paljo onki noit puuvillaa, pellavaa, bambuu ja noit mohair-karvalankoi. Villasekotelankoi taitaa vähite ny löytyy, akryylii sit vähä enempi, ehkä. Mut mittää takeitaha monist lankoist ei ees oo. Eli täl mennää!

Se, miten tää oikeest etenee, on taas kysymysmerkki. Ajatuksis o nii paljo muut, kuulemma pitäsisis olla selkee päivä tänäpe, ni orotus olisisis, et saarais toi meijä kesäajan varaston toiminu telttarakennelma purettuu talven alt poijes, ennenku jourutaa se jossai myräkäs tekemää. Saa nährä!

Terapiapostii

Oi, mikä ilone yllätys -taas!- postilootal! 💜 Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet, saatika hankittuu mittää kortteikaa, takasi lähetettäväks. Nolottaa iha!

KIITOS, Tua! Pittää oikeest ottaa aikaa, ja ettii kirjotusvälineet esil. Mihi tää elämä menee oikkee? Tuntuu, et päivie tunnit ei vaa riitä! Ei millää. Yritän! SEN lupaan! 💜🧡

Aurinkopäivä

Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.

Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙

Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan. 

Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!

Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋

Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.

Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡

Ärripurrii, mut yhresoloo

Ku oot tekemisis yrityksen kans, jol ei ol kilpailijoit, ni et voi äänestää jaloillas, vaiks mikä o. Ainut asia, minkä voisisit tehrä, o mennä käräjil, ja se tiä tarkottaa pitkää stressii, ja lisäks ajan- ja rahankuluu. Et ottaa päähä!

Saattii siis eilä aamupäiväl tiätää, et joku lomake, mikä olisisis Carunal pitäny täyttää tätä meijä sähkökaappihi kytkemisen aikaansaamiseks, on yhä tyhjän. Joo, siis KUKKAA ei ol meil sanonu, et sellane pitäsisis ees olla täytetty, tai et sellast lomaket ees olisisis olemassakaa. Täst se sit alko.

Mistäs saikaa projektin yhteystiarot, kukahav vastaa mistäki? Meijä sopimus o YKSIN Carunan kans, ei heijä alihankkijoire, ja vaiks siin o ihmisen nimi kyl, ei ol häne yhteystiatoi. Otin sit yhteyt projektin palautelomakkeen kans, et pyysin joko soittamaa tai laittamaa viästii, et saatais asiamme kysyttyy.

No, soitti siält sit isännäl alihankijan vastaava jonku ajam pääst, ja meinas, et joo, ei se ol heijä hommaa, ei hän tiär kuka sellase homman o luvannu, et pitäs ol asiakaspalveluhu yhteyres. Mut ku aikatauluist tul puhe, ni kytkennät alkava lokakuun alus. Eli siis eilä kerto, et "huame voi alkaa"... 

Laitto siv viäl sähköpostis (abauttiarallaa kymmenem minuutim pääst puhelun lopettamisest) kans, et on isännän kans jutellu ja kertonu, et VALMIUS kytkentöihi alkaa lokakuun aikan. Mikä om mum miälest taas iha eri asia, mitä puhelimes sano. Ärsyttävää!

Pistin siv viäl viästii takasi, et JOS meilt orotetaa jottai toimempiteit ni he, tai JOKU, siält Carunam pualest voisisis sit ystävälliseste ilmottaa, et mitä - ja se 'millonki' voisisis olla aikas tärkkiä tiato kans, ku MIKKÄÄ tiato ei ol liikkunu.

Eli tää asia roikkuu nyssit yhä. Eihä ME voira mittää lomakkeit täyttää, tuski saaraiskaa. Eli maksuttomaks luvattu kytkentä tulleeki nyssit maksamaa, eikä ihav vaa kymppei, ku mennää taatuste usseemppii satasii, vaiks itte tyähö ei menekkää ku max kymmene minuuttii. 

Tarkottanee sitä, et joku iso väärinkäsitys tullu, ku isäntä on kysyny kustannuksist, et "kuuluu projektihi", ja et onnistuuks, ni "onnistuu". Jos tarkottais jottai lissää, ni tosa kohtaa sitä orottaisisis sitä lisätiatoo kummiski tulevaks, mut sitä ei ol tullu. Eli kamala paniikki iski. Vatta iha sekasi, mä väsährin täysi, ja isäntä taas ei tahro saar unem pääst kii lainkka.

Alan itte ol pikkuhiljaa valmis ottamaa kuluttaja-asiamiähehe kans yhteyt, et vähintäs toimintaohjeit saatais, ku ei me voira ilma sähköikää olla, eikä tosiaa kilpailevaa yrityst ol, minkä kaut voisisis uut sopimust tehräkkää. Melkone monopoli... Hitsivitsi!

Mut saattii me sit illemmal noit "paffi"-kattolevyi eteisest irrotettuu, ku ne roikku jo niim pahaste, et joku päivä joku torpan tutina olisisis ne saanu ales kummiski. Kaikellaist vaivaa noist isoje vehkeitte kans talov viärest kulkies ees-taas voi ollakki. Mut sinänsä oliha se ihan kiva pojan kans touhuilla.

Isäntä siv viäl purki enerkkiaas tiävviäre puskie ja tammen tiämpualeiste oksie poistamises, ku ajatus iski päähä enne pimeentuloo. Ei se kyl näyttäny auttava unensaamisee kylläkää. 

"Kiva", ku menee tyäpäivää tällasee ylimääräsee selvittelyhy, hermot menee! Pinna kireel, molemmil, ja asia vaa roikkuu. Jollei poika olisisis ollu järkiäänen välis, ni olisisis isoki riita meil isännän kans tullu, ku olttii NII eri linjoil koko asian kans. Hän suurimpiirteis sit olisisis antanu myäte heti, et eiku maksetaa vaa, ku mä halusisin varmistaa ENNE, et mite me voitais kentiäs saar heijät lunastamaa lupaukses - tai ainaski tiarottamaa muit moisest, et jollei Caruna kerro, ni KYSY, KYSY, KYSY! Ja tiärän kyl, et onha se vaikkia mittää kyssyy, ku olettaa, et kaik ojjo ok ja sovittu. KELE!

Meijä sopimukses lukkee, et nää kytkemishommat ym. tulee erillises sopimukses, mut sellast sopimust ei ol kyl tullu lainkkaa. Et sekää ei ol antanu mittää viitteit siit, et meilt orotettais jottai tiätyy reakointii johonki ENNE ku ne kytkennät tuleva ajankohtasiks.

ISO HUAKAUS!

Sähköi

Viäl ei ol maakaapeleis meijä sähköt, mut pojal tul kiire-miäliteko saar meijä uus sisä-sähkökaappi käyttöhö ennenku pääkaappi vaihtuu.

Uuret sähkösuunnitelmat kirjallisee (kuvalliseem) muatoho. Samal tul varuste-/välinelaskelmaa kirjattuu ylös. Aikas paljo tulee muuttumaa, mut täj jälkkee paljo selkeemmäks kaik muuttuva, ja sitäkaut myäs taatuste iha hurjam paljo turvallisemmakski.

Ja hommat jatkuu!

Paahtamissii

Pääryin ny tekemää paahrettuu chilii vihreitte tomaattie kera. Pit vaa varmistaa, ettei isäntä ollu aatellu mittää uunis valmistettavaa ruakkaa tehrä meil, ku tää paahtamine kestää jonnin aikkaa...

Enste chilit hetkeks kiahumaa öljys. Ajatus saar raakoje chilie kitkeryys poijes. Se jää toho öljyhy. Ainaki viime kerral se onnistuki oikkeev vaa hyvi.

Tavote ol, et melkosen tarkaste otin siämenet chileist poijes, ettei niist tul a) liikaa tulisuut ja b) sitä kitkeryyt, mitä ei kaivat. Ja sit vuaroho noi raa'at tomaatit, mikkä o just napsittu puskist poijes. 

Kovasteha noi tomaatit ol eri kokkossii, mut ei se haittaa. Välil uunis olles sekotteluu, ni tulee pohja pintaha ja pinta pohjaha. Mustapippurii, sualaa, uut öljyy ja pitsamaustet (piti käyttää oreganosualaa, erelliselt vuarelt tehtyy, mut men ajatukset solmuhu, ku isäntä tul just täsä maustamiskohras höpöttelemähä jottai polkupyärän pumpuist...). Eli toi pitsamauste tul vähä ekstemppore, oreganon tilal. Mut ei se toivottavaste vaikuta huanol taval lopputuloksehe.

Ja sit usseemma tunnin paahtamisej jälkkee lopputulema kuumana kuumaha purkkihi. Nys saa jäähtyy sevverti, et uskaltaa jääkaappihi laittaa.

Tätä siis voi käyttää kastikkeisii, patoihi, pitsam pääl ja tiäs mihi, mihi vähä jottai pikkase "hottimpaa" haluu laittaa. Erelline tais mennä osaks paholaisenhilloho, osaks leiväm pääl ja osaks isännä lautasel mm. perunoitte "kyytipojaks". Tätä ei ol viäl maistettukkaa, et saa nährä. Viimine ei siis tainnu kestää viikkookaa, ku ol purkki tyhjä. 

Ja mikäs se sem paremppaa ja kivamppaa, ku se, et omat tekeleet oikeest tekevä kauppas! 💙💛