Tuulee, tuulee

Joha se vähä aikkaa oliki seesteisemppää tuulie suhtee. Lämmint tuult, mut tavarat lentelee, aurinkovarjoi ei uskal pittää yhtää auk. Matokki terassil menevä välil iha krumppuhu ja sit suaristuva taas...

Kipasin iltapäivälenkkii, lyhyt sellast, torpan ympäri ja tual mettär reunas, et Isla sai hätäs hoirettuu. Pyry ol sempäiväne vimpula, ku yritti nährä joka suuntaha samaan aikkaa, ku puut heilu, sit meilt katolt "valuu" yks tukinaru (isännän korkeempaikan kammo helpottuu vähä, ku saa kiatastuu turvanarun ympärilles, jos tarttee katol mennä), mikä kolahtel nuahoustikkait vaste. Pelottiki vähä. Puut suhisee kans aikalail nykku o lehtii jo olemas, aurinkovarjot pölisee puuskis, hyvä ku pysyvä pystys, vaiks ova kiines...

Ihaj jo liikkaaki jännää joka paikas, et Pyry ol enemmä ku valmis palaamaa taas sisäl. 😜 Isla ny olisisis viihtyny ulkon vaiks kui ja kauva. Mukku pit ehtii tyäkki tekemähä ja...

... huamiseks tonnikalapiirakka, mink koitam muistaa ottaa jääkaapist mukkaa, ku lähren vanhuksil käymähä. Siitäkää ku ei ol mittää takeit, et muistan, tai muistan joskus vaa liijam myähää - esimerkiks sikku oon jo siäl, hah. Saa nährä. Nykku oon tänne tän kirjottanu, ni josko pysyisisis aivois paremmi.

Musiikkimakuu

Mä huamaan, et mun musiikkimaku ikkäänku pyssyy sillee monipualisen ja "vakion", et INHOON impro-jazzii, ja muutonki vähä sellassii, mikkä koen "rytmittömiks". Jopa niim paljo, et oikeest lähren yläkerrast alakerttaha vaihtamaa telkast kanavaa, jos kuulen sellast. 

Lisäks o joirenki laulajie ääni sellane, et mä puren hampait nii kovi yhtee, et jos jourun koko kappaleen kuuntelemaa, en tahro saar enää suut auki, ku lukittuu leuka nii tiukkaa. 😐 Eli sit menee hetki, et ei torellakaa sanota sanaakaa, ennenku saan taas leukalihakset rentoutettuu vähä. Hah! Juu, naurattaa, vaikkei naurata yhtää, sillon ku tää tapahtuu. Näis laulajis sinänsä siis henkilökohtast ol mitenkää, mut ottaa vaa korvii se ÄÄNI. En tiär kehtaanks tähä kirjottaa, keist tää reaktio tulee... 

Meil on kyl taustahälykuulokkeetki olemas, mut em mää niit muista siinkohtaa, ku alkaa leuat kiristymähä. Paree vaa lopettaa koko "kirutus", ku väkisi yrittää pyristel sen läpitte (jollei ol pakko).

Täl hetkel tykkään kuunnel näit erillaissii "matalampi"temposii ja -sävyssii kappaleit. Kuuntelemat itte sanoi lainkaa, ihav vaa keskittye just siihe rytmihi, tunnelmaha ja laulajan/ laulajie äänehe. Kauniiste tehryt vireot kappaleesee liittye ihav vaa lisätunnelmaa tuamas. Enkä ees tiär onks suuri osa näist tekoälyn tekemii (ainaki vireot ova), sil ei ol mul merkityst, ku vaa tykkään.

Muutonki tykkään enempi bassovoittosist kappaleist, ol se sit musiikki ja/ tai laulu, ku niist korkeimmist sävyist (mikkä särkyvä mun korvas), VAIKS sit vastapainoks kyl tykkään erilaisist huilumisiikeist, kunha ei mittää klassist tul. 

Intiaanimusiikki esimerkiks viähättää kovinki. Ja jostai syyst myäs monet säkkipillikappaleet, sellaset "fantasia"-tyyppiset, kans viähättää (ja isäntä INHOO).

Mut mul o ollu sellassii yhtyeit, mitä oon joskus kuunnellu, ku oon vähä allapäin, esim. Simon & Carfunkelin levyy aikanas. Isäntä tiäs siit ain, et sillo ei kannat alkaa ärsyttämähä, jos oon pistäny levysoittimehe näit kappaleit. Heh. Sittemmi tää jäi, ku meijä levysoitin men paikkaha, misä sitä ei pysty käyttämähä (on se olemas yhä, niinku noi levykki). Toivomus saar se oikeest käyttöhö viäl, kunha saaraa rivi muit remonttei tehtyy enste (siihe tulevaha "kirjastoho" talousrakennuksehe - ei iha lähivuasin).

Nuaruures käyttii lavatansseis usseste isännän kans, vaiks hän ei nii kovi tanssi-intone olekkaa koskaa ollu. Kavereitte kans ol kiva lähtee liikkeel, noi niinku ennenku lapset putkahti menoho mukkaa, ja nää harrastukset jäi käytännös kokonas. Iha ehkä parise kerttaa vuares on tullu joku tilaisuus jossai, misä pääsee vähä valssaamaa. Meil o koton sevverti piänet tilat, ettei voi tanssimist oikkee harrastaakkaa, tai ollaa jonku huanekalum pääl, ja menee huane remppaha...

Lattarimusiikki varsinki saa jalat vipajamaha, ja sillo voin vähä pyrähtääkki lattial, koiran ihmetykseks. 😉 Siks miättiny joskus jos zumbaha osallistuisisin: hyvä musiikki, rytmi ja tanssi siihem pääl, mut kaik ne ryhmät ova ollu nii hankalam matkam pääs, tai nii hankalaan aikaan, etten ol päässy ees kokeilemaha. Ny voi ol, ettei kintun takii tästä(kää) oikkee tulisis ees mittää. Keikuskelen siv vaa tääl kotosal ain välil, mite-kute kykenen.

Mitä Sul tulee miälee, ku puhutaa musiikist?

Lissää pihalt

Piänis pätkis, ja välil kinttu pystys, sit taas menoks, ni näihä se kuntoki nousee ihan ku huamaamat! (Juu, ei! - ihan kyl kankuiski tuntuu noi kyykkimiset, ettei yksi kintus, mut se o sellast "tervet" kolotust.) Ja terveellist se piän liikunta o. Ei haittaa tosa pihahommas nokav valumine, ku ov vaa nenäliinat menos mukan - ja roskiski ihav viäres.

Ku en ol saanu mittää "oikkioi" perennoi kasvamaha täsä lipputankopenkis, ni siirsin tosa jokune vuas sitte noit meijä tontin reunoil kasvanui metsäkurjempolvii tähä - ja piiskui. Ny tuntuu, et kurjempolvet tykkää, mut muut ei oikkee. Jostai on noit esikoit toho välihi kans tullu, mite liä, ku itte en ol laittanu, mut en valita! 😆 Täsä penkis ol aikanas hianot harjaneilikan moniväriset kasvustot, mikkä alkova kukkimaa näitte kurjempolviej jälkkee. Niit pit kyl aika ajoin siirtää ympäröiväst nurmest takasi penkkihi, ku tuntuva kasvava misä vaa. Nykku en viime kesän sitä tehny (kinttukesän ajan kaik pihal ol isännä hoteis), ni pelkään, et tais kasvustot men ruaholleikkurist läpitte. 😔 Isäntä ku ei tair tunnistaa niit kasvustoi ilman niit kukkii... Mut tällast sattuu!

Katkoin ny noit talventörröttäjii ja kaatunei heinii tost poijes, jualavehnät, rönsyleinikit ja siankärsämöt, niim paljo, ku jaksoin vaa. Nii, ja voikukat. Siistimmäks ton voisisis yhä saar, mut saa nährä jaksanks nährä sitä vaivaa, ku ei ol tarkotus ny mittää uut toho laittaa kasvuhu tänä kesän enää.

Pari kottarillist men kompostihi kaikellaist turhaa ja kuivaa. Alkaa nykyset kolme kompostipaikkaa ol jo täyn! 😐 Uut tarttettais, vissii. Tilaa siin nykyste ympäril olisisiski, mut ajatuksen ol, et jos siihe lähistöl kans jonku "taimi"- tai siirtopenkin tekis, ni sil pitäs paikka päättää enste. Ei saa ol se paahteisin paikka, misä pikkuset kasvustot tai muuvalt siirretyt kasvit kärvistelis, tarttee jonkillaise varjon, vähintäs sen isomma paahteen ajaks, ku aurinko o korkeimmillas... 

Ja siäl o se yks ihana ruusu, mist en tiär, mikä se o, mut tuaksuu iha hirmu hyvält, ku enste lähtee kukkimaha. Kukat vaa saa sellase ruman "kuare" päälles, ku sataa... Senki siirtoo ollaa koht ainaski kymmene vuat miätitty. Heh! Jää varelmapuskie puristuksehe jo pahaste.

Siistin myäs vähä tota maksaruaho"penkkii". Hah! Se ny o yksii helpomppii kasvei, mitä meil o, muttei sekää ny mitenkää hurja leviämähä ol. Orottelen aikaa, ku tää läntti hohtaa keltasenas. Tykkään kivistäki, mut tän voisisin antaa ol sellasen rentona vapaana kasvustona, mukku isäntä vetää täst ruaholleikkuril ylitte, jollei kivii ol. Varma ov varmaa! 😁

IHANAA, et oon jo jaksanu touhut enempi, ni ei ol tarvinnu vaa istuu ja ihmetel, ja murehtii ja ärsyyntyy lissää. Varmaa avaurun täst harmituksest enempi, ku vähä aika kuluu. Onneks ei ol kenenkää elämäst ny kummiskaa - täl kerttaa - kyse! 💕

Pihapuuhailuu

Taitaa tosiaa lenssu jo irrottaa otettas, ku jaksaa puuhail taas enempi. Ei ihav vaa tartte kattoo, et "voi ku saisisis"... vaan menee vaa ja tekkee! 😄

Alotetaa kuitenski enste kuval meijä lenkilt. Ku muutettii tänne (se 26 vuat sitte), meijä tiän piantareel ol näit ihanii villei mettäkurjempolvii (?) iha sinisenäs, tai noh, liilahtavan sinisen. Aiva ihana kukkameri. Sit vuas vuarelt tähä tupsahti noit koiramputkii (mitä INHOON!), vuas vuarelt enempi, mikä viä elinpaikan iha kaikelt. Jopa lupiineilt, mitä tääl kans vähä siäl tääl löytyy, yksittäisin kasvustoin, ei onkelmaks asti. 

Sel lisäks, et piantareet kasvaa ärsyttävää kasvii, ne elyn kaut ajetaa ales just väärihi aikoihi, eli just ENNE ku kasvit ehtivä siämentämähä - paitti just ne ällöt... Oli täs joskus vähä myähemmi kesäl myäs kivam paljo kissankelloi, mikkä o käytännös kaik hävinny. Siks välil tuskastuttaa, ku väitetää, et se kotimaiste luannonkukkie tukahruttaja ja hävittäjä olisisis LUPIINI. Sitähä ain syytetää. Joo, mul olisisis paljo kirjotettavaa (sanottavaa) tästäki asiast, mut jätän tän ny tähä.

Lährettii Islan kans  aamukiarroksel toist kaut, ja tulttii takasi toist kaut. Tähä syreenihinhä mä en kyllästy koskaa. Vaiks näil lämpötiloil ja kuivuuksil kukinta on kyl valitettavan noppeeste ohitte.

Keskittymine o tänäpe ärsytyksen (isännäm pualest, ehkä täst joskus myähemmi kirjottelen jottai) takii iha jossai muuval, ku misä pitäs, ni päätin mennä pihahommihi. Varsinki ku sopivaste o pualpilvistäki, ettei aurinko paahra kuumimmillas. Huamasin, et köökkipenki takaosas (varjoisimmas paikas) kasvaa kialo! 😍 Ihana yllätys! Kannattaa välil vähä rikkaruahoi nyppii, ku näi ilost asiaa ei muuto olisisis huamannukkaa! Lissää vaa saa kasvaa. Viihtyis, viihtyis, tykkäsisisin!

Kuunliljat pitäis harventaa - saisis ehkä laajennettuu tähä ympäristöhö. Hauska ku tähä on siis savimaan keskel tehty kuappa, sit uut multtaa vähä kohol. Siin toises sivus kummitytön tekemä lehtivesiallas (tosin vet en ny ol siihe kantanu, ku em meinaa jaksaa kasveikaa kastella), etualal kuunliljat, reunoil kaht eri laatuu nauhust, takan keskel ja vesialtaav viärel vaaleempunane lupiini. Tää om pysyny samas kohras, samas järjestykses, vuaret pääksytyste, mitä ny kasvava ehkä vähä tiiviimmi. Eivät siis tykkää levit toho ympäröivähä savimaaha, vaiks tilaa kyl olisisis... Rönsyleinikki yrittää välil tonne menoho mukkaa, mut ei se pärjää, nokkone kans tällee kevätaikan, mut seki sit kesäm myätä täst hävii. 

Lappio kättee, aluet isommaks, uut multtaa, ja hajottamaha tota kuunliljapottii, sikku... 😆 Voi ol, ettei mun voimat riitä...

Tää  on nimetty "köökkipenkiks", ku sem paikka o suunniteltu nii, et se näkkyy kivaste kööki akkunast. Näyttää et se olisisis iha lähel, mut täsä o oikeeste kahre auton parkkitila välis. Ei vaa piret autoi täsä ku poikkeustilanteis.

Ku olin pihailun alottanu, ja kinttu tul viäl mukan (vaiks kipristeliki vähä, toi kitkemise kyykistely ei tehny hyvää), ni päätin siirtää yhre vaaleelehtise suikeroalpin toho pelakuun kaveriks, et saan tota multatilaa vähä vähemmäks tosa mikä kerää vaa kaik rikkaruahoje siämenet - ja aurinkon kuumuumiset.

Sit saa nährä, et toimiiks nää yhres. Tykkään täst vaaleelehtisest ihaj jo siks, et tää on nätti ilman kukkiiki. Sialuni silmin nään, mite tää lähtee kasvamaha tost reunan ylitte ja alespäi. Hah! Ei se ain toiveet toteuru, mut yritetää ainaski!

Ja kello ei ollu viäl lähelläkää pualtpäivää, ku sain nää tehtyy, ja vähä siivottuu jälkiiki. Mihinköhä sit uskaltaisisis ryhtyy? Ny oon hetkem pitäny kinttuu pystys täsä, ku kuvii käsittelin ja tätä naputtelin, et...

Kukkapenkkii

Ihan kamalaste rikkaruahoi joka paikas. Ja kinttu ei tykkää tost kyykkimisest yhtää. :( Ei kyl muutonkaa kunto viäl ol mitenkää normaaliks määriteltävä, et sillä. Nokka vuataa yhä, kröhityttää, mut ei enää päät särje, eikä eilä tullu otettuu päikkäreitäkää. Et kaipa tää ny täst jo alkaa men paremmaks.

Rohtoraunioyrtti kurkottelee korkeuksihi, ja on vallannu paljo tilaa penkis. Mut kulkee ikkäänku täyttämäs tyhjii kohtii, eikä varsinaiseste syrjäytä mittää. Saa siis olla ja kasvaa. En niihi tyhjihi kohtihi olisisis ny muutonkaa mittää uut pystyny laittamaha. Siit tulee sit rohtorauniopenkki, jos sikses kulkee tulevaisuus. Hah! 

Töitäkö?

Kissoil on kyl joku ihme kärsivällisyysgeeni. Tää yks "otus" on ny tuijottanu mua täsä näppäimistön al sellaset pual tunttii. 😐

Ittee kuumottaa, ku tekis miäl antaa huamioo, ottaa sylihi, rapsuttaa, pusuttaa, antaa herkkuu... 😘 MUT ne tyät on tehtävä! Ja tää karvane miähenköriläs tiätää sen, ja oottaa, oottaa ja OOTTAA! Voi rakas! 💖

Sadonorotust ja silmäniloo

Tai onha näist syreenin kukist iloo muillekki aisteil, ettei vaa silmil. 

Mikä TUOKSU! Ja jotenki kiva hypelöiräkki näit syreenin kukkii. Varottava vaa, ettei jää pörriäiset välihi, ku niit täsä menee paljo.

Onha näis samettikukis oma viähätykses, vaikkei mun lempikukkii olekkaa. Ne vaa tuntuu toimiva kaikkeist parhaite noitte pölyttäjie tuajina noil omil hyätykasveil, ku satoo kummiski orotetaa.

Väripilkkui nääki. Kummiski. Ja helppohoitossii, ei tartte paljoo muut ku muistaa kastel, ja siinähä se samal menee, ku kastelee muitaki.

Paprikat ovaj jo isoi osa. Toi isoin ol täsä taimena, ku ostettii, toi yks on tullu tääl ja koht siit tulee uus viärest, et hyvält näyttää.

Eka tomaattiterttuki ojjo aika iso.

Kyl näit kasvienki seuraamine o jotenki tosi kivaa! 😍