Tai mitäs muit puuhii täsä nyssit arkena voisisis kamalaste ollakkaa, ku tyät pittää hoitaa. Normisti kummiski pyritää päiväsaikaa olemaa hommis ja sit pystytää enempi yhres touhuumaa iltasel, ku muuto me ollaa -joo- saman katon al, mut touhutaav vaa iha omiamme kumpiki tahoillamme, ni ei sekää kivaa piremmäm pääl ol. Toki toisinas mä pystyn joustamaa paremmi, ku oon itteni "pomo", mut isäntä ei siihe pysty omie töittes suhtee, ku on tyäkavereist kii noi palaveeraamiset.
Saatii autotallihi kaksil renkail tukeva hyllykkö. Enne täsä ol kahreksa renkast päällekkäi, ja tiätty ain tarttettii ne alimmaiset käyttöhö enste. Ny ei tartte ylimmäissii siirtää poijes, ku alimmaiset saa esil ilmanki. Isännän (insinöörin) tuatekehittelyy.
Yläkerras ov viäl tekemist, ja nykku näyttää illat jo nii pimeilt ja kosteilt, ja tää koko talousrakennus on kummiski kylmää tilaa, ni pääryttii siihe, ettei ees koitet ehtii piipum purkuhu tälle vuattee enää. Käyrää laittamas katol piipum pääl verkkoo, ettei linnut pääse pesimähä, ku kevääl sit alkaa ol aika tehrä tää homma poijes kesän alt. Ehritää täsä viäl purkamaa saunan nykyst lattiaa, betonist, mikä ojjo melkose hajallas ennestäski. Poistetaa sen al olevaa hiakkaa kans, ja vaihretaa se oikkiallaissii aineksii, mikä katkasee kapillaarise kosteure nousun ylöspäi. Toi tiivis hiakka ku ei siihe riitä. Ja onneks hiakan voi kattoo oleva savimaan parannusainet, et saaraa seki hävitettyy omal tontil, ettei siit tul onkelmaa. Iha tota rakennushiakkaa ei kummiskaa lasten leikkeihi oikkee voi laittaa. Mut sitä poistohommaa voi tehrä pitkäl syksyhy, talveenki, jollei liijan kylmät säät iske.
Toki nyssit seuraavaks pittää tyhjät toi pihal laitettu pressu"vaja", ku talousrakennukse ylisil jo tavaraa saa. Ilman et täytetää tota autotallii uurestas. Saunatilaha ei voi laittaa ny mittää, ku sithä siäl ei voisisis mittää tehräkkää. Naureskelttiinki tosa, et ny ollaa nautittu, et mite ISO tila tonne ylisil tuli, ja mitä kaikkee siäl voisisis tehrä, ni koht SE o tupaten täyn kaikkee säilytettävää. Meil pakkaa ain käymää nii. "Tohon ku tuli tilaa, ni laitetaa nää VÄLIAIKASESTE siihe"... Ja meijä väliaikasuus tarkottaa sellast kymment vuat.
Ja autotallihi liittye viäl "muistoks" kuva mun "lisäpolvest", minkä sain kolmisev viikkoo sit, ku putosin tikkailt betonilattial autotallin kattoo laittaes. En ees tiär MITE me oikkee aateltii, et mä jaksaisisin kannatel isoo levyy, mitä meil ol KAHRESTAS tyä kantaa paikal, YKSIN siäl kator rajas, et isäntä sit saa ruuvattuu sen kii? Ollaam me kyl välil hölmöi. Mullaha ov välil tyät saar kahrel kärel täys kaffekuppi suun korkkeutehe... Mut vaiks toi lymfakiarto-onkelma just täs kintus onki, mikä siis hirastaa haavoje paranemist, ni ny siin paikal on enää mustelma, iho ojjo ehjä. Pikkase jossaikohtaa muistuttelee olemasolostaa, varsinki jos satun osumaa sen kans johonki. Kute joka ilta, ku meen nukkumaa, pittää omal pualel sänkyhy kömpii, mihi ei sivust pääse, ku siin o seinä... En IKINÄ muista, ennenku sattuu.
Ja siv viäl napsasin ny poijes, kompostihi, noi tomaattiev varretki kasvarist, ku tomaatit otin turvaha jo erellisen iltan. Täsä miättiny, mitä niist tekis. Antaaks vaa olla ja toivoo, et ne kypsyvä, vai tekisisiks jottai "järkevää" nykku aineksii o? Pääryin kokeilemaha chilihilloo, tosin vähä muakattun, ku ny ei ol niit vihreit chilei, ku ne ova kaik punastunu jo, mut annetaa mennä. Tullee sit värikäst (?) hilloo. Saa nährä.
Tul kummaste valosammaks koko kasvari, ku pohjosempualen kasvustot kattoharjal saakka om poijes. Ei noi kurkukkaa kaikkeist parhaimmalt näytä. Alimmat lehret iha keltassii jo, mut ei ol itikoit/ ötököit sentäs, sevverti vahrin. Jos jottai o ollu, hämikset o hoitanu ne poijes. Ne tummemmav vihreet latvat yhä kasvattaa kurkkui, ni annan olla. Napsin välil noit keltassii lehtii poijes kans, mut en haluu liikaakaa ottaa, ettei sit kasvu tyssää siihe.
Ja sit ehrim miättimää, et mite toteutan vanhemman lapsellapsen toiveen kerroskekseist, mikä nähtii yhres vireos feissarin kissavireoit selates. Ol siis siin välis tällanenki, minkä poika pysäytti, et kattotaa. Hää ei kyl ol mikkää hillomaakari sinänsä, mut lupas, et syä keksin hilloines, jos mummu sellassii tekkee. Ni nyssit yritys olisisis kova. MUKKU! Meil ei ol tarppeeks isoo syränmuattii. Ei ol ees isoo pyäreet, mist sais jottai samantyylist ees. Laseissaki o nii paksut reunat, ettei niist oikkee saa muatiks laitettuu, ku lyttää vaa taikinalevyn tiukemmi pohjaha kii. Hmmm. Ehkäpä sitä täytyy täsä kaupas käyrä ja toivoo, et jostai joku sopivaine löytyisisis. Heh! En ol muutonkaa mikkää keksie leipoja, ku ne yleisimmi menevä piälee (leviävä ku ei tarttis, ja eivä leviä, ku toivois - tai sit kärähtävä), ni pittää kyl kokeil reiluste itte ennenku yhres poikie kans mittää tehrää. Et tiärän ne "vaaram" paikat etukättee. Yhres ohjees ainaski ol, et taikina huaneellämmös "vettyy" helposte, et sitä pittää tyästöv välilläki laitella tarpeem mukkaa jääkaappihi jähmettymähä aika ajoin, ettei tul muussii. Et saa nährä. Täytyyhä sitä ny kummiski ees yrittää - varsinki ku ny noit hilloi O.
