Iltalenkki

Tul illal käyttyy ystävän kans kunno kävelylenkki. Ol taas avattu yks siltarempan takii melkkest koko kesän kii ollu silta, ni päästii näkemää seki. Uut asfalttii tullu samas syssys ja näyttää ny nii hianolt kaik.

Ystävä yritti saar Islast kuvii syyspelto takanas, mut vaiks tää suastuu kyl istumaa ja pysymää tällee "paikallas", ni liikkumattaha tää ei kuitenskaa ol. Haastet ain. Varsinki, ku ol ystäväst tosi innoissas. Hää ku välil käy hakemas Islan mettälenkeilles mukkaa, ku munst ei enää mettäkulkijaks kintun takii ol.

Nappas hää sit munstaki kukan, ku näytti silt et kuljetaa "kohti aurinkoo". 😄

Ja hianoha se näytti aurinkollasku oleva, vaiks aikas lail mettie takan onki. Ilma ol lämpöne ja mun huppari meinas ol jo vähä liijanki lämmin pääl, mut sellast se o. Ilmas leiju välil erikoissii tuaksui, toiset hyvii, toiset outoi, toiset tosi pahoiki. Ja ol paikka paikoin sellassii tosi lämpimii "kuplii", neki outoi.

Ja sit kottitultuu viäl pihakiarros. Ehti tul melkosem pimiää jo täsäkohti. Mut olipa kiva pääst kunnol rupattelemaha ystävän kans, kaikellaissii kiiruit tahtoo elämäs ol, ettei ehri näkemää nii usseste ku voisisis haluta, mut ain sit jatketaa siit, mihi viimeks oj jääty. 💕

Satoo talttee

Köökkipäivä. Eiköhä kuvat kerro kaiken? Hah! Ehkä taas lisäilen tekstii myähemmi, ku pitäsisis ol jo nukkumas - silmät lurpsuu...

Ja vika kuva tul ekaks. Mut teim mää siis omenahilloo mintul maustettuna tänäpe.

Isäntä varas mun paholaisehillo-pisteen meijä lounasruuvan tekoho, mut ei se haitannu.

Mul ol kalttauspiste menos toisaal. Viime kerral men homma noppeemmi, ku ol isomppii tomaattei, mut tulipa tehtyy tääki.

Iha on kivan näköst mum miälest, ku on noit oranssisii ja punassii sekasi.

Sit purkittamaha.

Valmistauruin, et tulisis kaks purkkii, niinku viimeks, mut tuliki neljä - men osa hillopurkeist sit tähä käyttöhö.

Kestänee vähäse aikkaa

Sit pit hakkee kellariremppapölyssii purkkei lissää pestäväks ja steriloitavaks...

Minttupuska rehottaa - ja ekaa kerttaa taisin ny ottaa omaan käyttöhö. Parit kaveri käyvä hakemas välil nippui ittelles kuivattavaks, mut tätähä tulee lissää koko aja.

Sit veittel piäneks. Ja hilloho mukkaa ihav viimitteks, googlem mukkaa mustuu ja aromit häipyy, jos käsis lämmittäe murentaa.

Isännä paahtamat pualikkaat chilit mustuva, mut iha hyvält maistuva, kuulemma. Mä en pelkästäs näit maistele. Mut säästöhö laitettii. Sit taas purkitushommii.

Kolme isohkoo purkkii sit jäähtymähä. Saava ol jääkaapis kylmettymäs huamisee. Sormillani nualeskelin kattilam pohjaa, ja iha on ok makune, vaikken itte mikkää mintun varsinaine ystävä olekkaa. Vähä lissää ton kellarin hyllyil viätävää. 

Aurinkoo riittää

Näi aurinkoisin päivin tulee enempi kuljettuu lenkitki puhelimen kans, et saa kuvii, mut silti tahron helposte unohtaa sen muutoin ku täs oman tonti lähettyvil. Jollei matkal mittää erityist tapahru.

Maakaapelointihomma jatkuu. Meijäm pihal ei viäl oo tultu, mut kaipa se lähipäivin ajankohtast olis, jos tekevä linjan kerral valmiiks. Naapurustost kuulunu tietoo, et o tyä kestäny kolmekki viikkoo, tää mylläysosuus. Vissii iha eri porukka, mikä tekkee teitte osuutta, sit oma porukka pihoil ja viäl ne sähkärit tiätty, mikkä liittävä nää jakokaapit yleiseev verkkoho ja taloihi. Siivooja/ entisöijäporukka viäl erikses 

Ruaho kasvaa ku rikkaruaho. Mitem mont kerttaa kuullaankaa tänä syksyn: "tää ov viimine ruahonlleikkuu"... (joka vuas vähintäs se 10 kerttaa)

Kelloköynnökse siämenpalluroitte ruskeeks muuttumist innol orottelen - ja toivon, et se ehtis tapahtumaa ajois, et olisisis ees piän mahrollisuus saar siämenet itämiskuntosin talvisäilöhö.

Oliskos sit tän päivän urakkan paholaisenhilloo satsi ja omenoit yks tai kaks satsii? Josko toiseen laittaisisin omppuje sekkaa sitä minttuuki, mikä ei ol ittel tullu miäleenkää, vaiks melkone pehko pihal kasvaaki.

Illal isäntä paahtaa loput chilit grillis, mitkä mun puuhasteluist jäljel jää. Noh, ei paholaisehilloho men ku kolme chilii, jote ei vaaraa, etteikö jäis. Niit ojjo paljo punaisin, ja lissää tulee kasvarist koko aja.

Orotav viäl innol, et noi avomaankurkut ja punajuuret olisis sevverra isoi, et niist voisisis jottai kellarihi kans saara.

Ja SE on totta, et ku ON toi oma käyttökelpone kellari, ON myäs intoo tehrä säilykkeit. Aiemmi ov voinu tehrä vaa piänii satsei, mikkä saa jääkaappihi mahtumaa - ei sen enempii. Eikä ain ol vaa jaksanu nährä sitäkääv vaivaa...

Aurinkoaamu

Pikapostaus, eli tyylihi "kuvat kertova enempi ku tuhat sanaa". Ehkä lisään Lisäsin tekstii myähemmi, ku ehin. Ja kute tavallist: kuvat iha sekalaises järjestykses.

Erelles luatan, et kasvaris on turvallist kypsentää näit tän kesän satoi: Tompskui, paprikoit ja kurkkui. Näit on tääl viäl melkone määrä.

Itäaurinko, eli aamune sellane, osuu kaikkeist kivammin näihi meijä rakennelmihi. Se aika, ku käytännös koko tontti kylpee aurinkos. Noh, keskikesäl ollaa aurinkos koko päivän, ku aurinko o nii korkkial, mut ny alkaa pikkuhiljaa ilta-aurinko menemää mettikön taa piiloho, et aletaa olemaa varjos.

Näis isomppiiki tomaattei om paljo ja pikkase alkanu värii vaihtamaha, et kyl ne viäl punastuva, jollei iha jäätävät kelit ykskaks ala. Öljykynttilöit lämmitysavuks, jos tarvitaa.

Hyvä, et nappasin noit mustaherukan lehtii, ku ny ne ojjo tällassii. Väri o häipyny äkkii.

Iha siistei, ja väriki pysyny, näis kuivis lehris. Yllätyin.

Eiku pussihi säilytyksee, et näist ehkä jokusee purkkihi lehtii riittää. En ol ny tarkistanu määrii, mut en ol miälestäni ikänä kovim monii näit laittanu.

Löyhäste, ettei liija tiiviiste ol, ja talouspaperit, et JOS viäl o kosteut olemas. Saa nährä onnistuuks tää.

Aurinkoo kaikil! 💕

Etenee

Samal, ku vihroste toi maakaapelihomma näyttää jatkuva, purettii taukopaikois toi pihal siirretty vanha kulkulava-systeemi ja isäntä rakens siit meil uure tyätason. Tonne ylisil laitettavaks, kunha sinne enste saaraa lattia.

Viäl ei olla päätetty, et jätetäänks ne tähä tasol menneet tikkaat "muistoks" täst ajast (ja voiraa käyttää vaiks jonku tavaran telineenä, ehkä), ku eihä tonne ilma tikapuit olisisis kukkaa päässykkää. Taso on nii korkkial. 

Tällane tul, ja jottai "hukkapaloi" ov viäl olemas, mist saa tonne alas piäne hyllyköv viäl, kunha ny enste saaraa tää paikalles. Ei viitti painoo lisät liikaa täsä kohtaa viäl. Voi sit käyttää nii remonttipöytän, ku vaiks istutuspöytän tms. mihi  nyssit ain välil jottai tasoo tarvitaa.

Ovav vissii huamannu, et ov "vähä" löysää reunas, ja ova ajanu ton telaketju-kaivurin kans reunam päält. No, sehä ov vaa menny kuapal ja hiakka levinny lissää ojam pualel. Toivottavaste ossaava oikeest korjata tän, ettei tää jää tähä vet keräämähä...

Ku pitivä pitkän viikollopun taukoo. Perjantaist klo 15 tiistaihi klo 11, ni mä vähä pelkäsin, et tekevä tuntei sisäl taas nii, et illatki mellastava, mut onneks tuntu, et ainaski ny hiljeni tianoo siin viirem paikkeil, et vihroste sai tehtyy niit rästitöit, mitä ei talon tutinas kykene tekemähä. Tyynyt tiatsikkaruurun eres ei oikkee helpota hommii... ku pittää varmistaa, ettei laitteet rikkoonnu, JOS ne kaatuva. Lähelt om pitäny monesti.

Kasvei turvaha

Vaiks meil paisto aurinko täyrelt terält, tul lähistölt viästei rankkasateist ja raeruukoist ukkose yhteyres, ja sitä jylyyhä täs ollaa kuunneltu meki, vaiks paljo pilvii ei taivaal näkynykkää.

Kipasin pihakiarroksel vähä sil silmäl, et mikkä pitäs laittaa suajaha tai tehrä jottai muut. Puitte ja puskie suhtee ny ei paljo ol tehtävis, kestävä tai ei mitä tuleman pittää.

Paljo ollaa jo omenoi käytettykki ja syätty, mut yhä niit o puus paljo lissää. En tiär yhtää, mite nää kesäomppuje ohuet kuaret mittää rakeit kestävä, vaiks rankkasateit ova monii jo kokenukki iha ok.

Siirsin lissää kasvei sisäl turvaha taivasalt. Het mul ol kaveri touhus mukan. Pyry huamas het, et ei täs tällast viimeks ollu, ku lenkil lährettii.

Sit nää kaks isomppaa värinokkost kans sisäl. Tähä (ehkä) saa viäl yhre, eli ton takaterassil olevan pelakuun, mahtumaha, mukku mä aattelin tähä tota ny olkkarin toise akkuna eres olevaa pelakuut kans, sikku alkaa ränsistymähä. Hmm. Minkä näist nostaa laatikostom pääl, ku se ojjo sevverti kaukan akkunoist, et tarttis lisävaloo - ja sähkön hinta om mitä o... Oon ottanu paljo pistokkait kyl, mut eihä näit kauniit kasvustoi ny suaraa poijeskaa raaski laittaa.

Ja sit tajusin toivottavaste ajois, et jos halutaa mustaherukal lehtii noihi tulevii kurkkusäilykkeisii, ni mun on kuivattava nää lehret. Kohta ne ojjo vanhentunu käyttökelvottomiks. Kuimmont kerttaa ollaankaa jouruttu käyttämää jottai vattuu tai tammee, mist molemmist tulee aanauksev väärä maku säilykkeesee, ku ei olla siihe totuttu. En tiär, auttaaks makuhu kuivat lehret, mut mitä ny tutkin, ni ainaski säilyvyytee vaikuttaa kuivakki, ku ne siäl sit kostuva liämes kummiski, ja luavuttava oikkiat aineet. Ainaki noin niinku teorias. Ei voi varmaks sannoo ennenku testaa. Ihka ekaa kerttaa täs puuhas.

Erillaine aamu

Jo ehrin luulla, et ny toi maakaapelihomma jatkuis taas (ku eilä ei tapahtunu mittää), ku meijä aamutoimie kohral ovikello soi. Mut siäl oliki nuar alakoululaine, ku kauniiste esitti asias, ja kysy, et olisisiskos meil pyäräm pumppuu, ku hänelt ol takapyärän kumi tyhjentyny.

Pumppu löyty ja saattii pumpattuukki vähä, mut renkaast kuulu isoo suhinaa ja saman tiän ol renkas littana taas. Joko siin o isompi reikä sisäkumis tai se venttiili itte falskaa. Sevverti huminaa jo kasitiän liikenteest kuulu, ettei me oikkee saatu kii siit, et mist se suhina tarkallee ottae tuli.

Muistoks jäi rasvatahrat kättee, mitä en enää puhtaaks saanu. Nii kuiva iho, et jopa tää rasva imeyty sevverti syväl. No, kulumal häviää, pikkuhiljaa.

Oikkee fiksu ja ystävälline nuari ol kummiski, ku enne kaveris kans matkan jatkamist kiitti yrityksest ja meinas et ei tällasil voi mittää! 💙