Miätin, et onks tää ny terveys- vai miäliasia, ni heitin sen nyssit kummiski miälijuttuihi, ku SE se täs tökkii kaikkeist enite, kummiski.
Luulis, et atopiaan tottuis, ja sopivat tuatteet löytyis jo täsä koht 60 vuare elämän aikan, mukku EI. Tiätyt jutut toimiva tiätyn aikkaa, ja sit ne lakkaava, ja pittää löytää uus tuate (mikä o ain yhrellaine urakka - ja menee melkoseste kukkarollekki), mikä toimii taas herken. Onneks toisinas voi myäs palata vanhoihinki tuatteisii, JOS niit enää o saatavil, ku nääki tuntuva aikoje saatos muuttuva ja häviävä valikoimist, uusie tiält...
Pese voiteel, pese lattia pesun jälkkee (ettei se jää vaarallise liukkaaks), kuivaa mahrollisimma hyvi. Naamarasvat enste, pahimmat paikat eri voiteel, hydrokortisoni paikalliseste ain, jos ihottuma o "kukkimisvaihees" lisäks (onneks tätä ny ei iha joka suihkuj jälkkee tarvita, kesäsi vähemmä ku talvisi), sit vartalovoiteet, ja sitä täytyy laittaa reiluste. Moni o jossai yhteisis saunomisis kummastellu, et miks sitä voiret täytyy laittaa iha "valkosenas", mut eihä siin men ku tovi, ni se ojjo imeytyny, ja joskus pittää viäl jottai paikkoi lisärasvatakki. Mut tiättykää vaatteit ei voi laittaa ylle ennenku voiteet o imeytyny, muute ne vaatteekki "imeytyy" ihoho kii. Yh!
Ja ku ihottuma hoitamattoman tulehtuu tosi helposte, ni tää voiteluoperaatio vaa olis sellane pakolline toimempire, mitä ei millää saisisis jättää välistäkää.
Siv viäl kintut erikses. Raspaus kaks kerttaa kuus (jos ehtii jalkoi vähä enempi liottamaha, et iho pehmenee sitä enne - kuivaa jalkaa ei saa raspat, ku se rikkoo enempi ku hoitaa), liija usseste ei saa tehrä, ettei onkelma pahene - jalampohjan solukko alkaa lisääntymää liikaa, ja kovettuu sen takii - ja kuivuu - ja aiheuttaa lohkeemii. Muuto sit öljy jalampohjaha, hiaromal imeytyy äkkii, ja sit paksu voire pääl, ihottumie aikanas vaurioittamie kynsiem pääl eri voire, ja viäl erilline kevyemp voire pohkeesee, mikä jää tukisukan alle päiväks.
Sikku tää hoitoväsymys pukkaa pääl, ni sitä melkkest mialuummi jättää kaik isommat pesut (jalat olis SILTI pakko rasvat, vaikkei millää jaksais, ettei tul haavaumii, mist voisisis ruusu alkaa taas) välist, ettei tarttis sitä iha julmettuu rasvausoperaatioo tehrä, mihi jokane suihku päättyy. Mut mite oot pesemät ittees, ku päivät on nii hiostavii, et tuntuu, ku sulais? Huh! Ahristaa! Jos jättää voiteet poijes, alkaa enste iho kuariutumaha, mikä kutittaa, sit jos vähääkää hikoilee, kirvelee, ja sit helposte lähtee vähä hiaromaha tai kropsimaha, ja sehäv vaa pahentaa tilannet. Ja täsäkohtaaha se lisärasvaus ei enää aut. Joo, se voi imeytyy kyl, mut ne kuivat iholastutha eivä lähre minnekkää.
Ihon takii, tai noh, ihottuman, takii ei ol oikkee koko mun elämän aikan tullu paljoo mittää vähemmis vaatteis oltuukkaa. Nuarenakaa. Enkä pahemmi käyny uimas tai mittää. Kouluaikan mul ol kaulal ja niskas sellast ihottumaa, mihi laitettii iha hienhajust voiret, sellast sinist, ku yritettii saar ihoo kuntoho, ja -hitsit- mä häpesin!
Eli "jostai syyst" em myäs ol tykänny koskaa sellasest aktiviteetist, mist tulee hiki. No, men mul varmaa yks kymmene vuat nii, etten kyl oikkee hikoillukkaa, en ees saunas, ku tul vaa sellane "happi loppuu" -ahristava olo. Liitty kilpparin toimintaha, mikä selvis vast myähemmi. Lääkitykse alkamisej jälkkee tul kolmen kuukaure keskeytymätön hikiaika. 😐 SEKI ol kamala, ku ei tiänny, et onks loppuelämä tätä, mut onneks se sit tasaantu, kummiski. Hikkoominenki o tärkkiä toiminto kropal.
Viottuneire kynsie takii pit jättää rannat ja muut julkiset "paljasvarvas"paikat poijes, ettei joku siäni hyppää kimppuhu ja aiheut lissää onkelmii. No, siihe mä ehtisinki jo tottumaha, ku tul tää kinttuvaiva, ruusu, mikä lopulliseste päätti nää paikat, et vähintäs pitäs jalat pussittaa jotenki, jos tulee "pakkotilanne" (en kyl keksi mittää sellast pakkoo), et jalat pysyvä puhtain. Hah!
Asia tul esil täsä, ku ystävä taistelee just pahan kynsisiäni"hyäkkäykse" kans. On yritetty paikalliseste, ja sit suun kaut otettavil lääkkeil, ja sivuvaikutuksii ov vaiks kuip paljo, MUT siäni ei vaa ot lähteäkses. 😧 Hää o ollu koko elämäs (koht kans kuuskyt vee) innokas uimahalleis ja merer rannoil kävijä, iha kuntoilun kannalt, ja ny lääkäri ol sit meinannu, et ne paikat pitäs kokonas jättää, hankkii vaiks leveelestiset juaksukenkät ja hoitaa urheilu kuivemmal maal, kuntosaleiki pitäsis välttää. Joo, helppooha se o lääkärin sannoo. Uimine nyv vaa ov "vähä" eri asia ku juaksemine.
Niim paljo ja kauva oon sisäistäny ton, et ei saa hikoilla, et vaiks kävelem paljo, ni teen senki nii, ettei tul hiki, jos vaa kykenen (helteel ei siihe pysty, ku hikkoon pelkästäs vaa olemisel), mut välttelen kaikkee sellast, mis tiärän hien alkava valumaha, jos sellane vaihtoehto o olemas. Välillähä sitä iha huamaamattaski ryhtyy hiostavihi puuhihi; rempates ja pihal lähinnä, mut ei niitäkää tilanteit ny päivittäi vastaha tul.
Mut ei sitä vaa aina JAKSA!















