Ystävämpäiväviikolloppu

Ihana sukuloimisviikolloppu sit samal, ku viätettii Ystävämpäivii ja siv viäl tupareitaki piänel porukal. 

Vaihtelevas pakkases, melkkest -30C lavvantain, lämpimimmilläs -5C.

Täyt aurinkoo pilvettömält taivaalt, ja sit tänäpe enemp harmaat ja pilvist. Pilvet pittää lämmön paremmi tääl maan tasossaki.

Perjantai men vanhuste kans. Terveyskeskusreissuu, Tokmannii, Prismaa. Syättii ja höpöteltii yhres. Elokuvatarjontaa vähä katteltii, ku tarkotus olisisis mennä jottai yhres kattomaa, mut jotenki hankala löytää sopivaa (liija myähää alkaa, liijam pitkii, tai muutev vaa ei kiinnosta koko aihe...). Finnkinos näkkyy seuraava viikko ain jotenki tiistain vaihtue, ja sitä piremmäl ei sit mittää tiatoo, et mite ja mis mikäki elokuva menee, vaiks joku kiinnostava "tuleva" elokuva löytyisisiski, ennenku taas just sil viikol, ku se o ohjelmistos. Ei kiva! Mut koitetaa ny kummiski sitkeeste tarkastel valikoimaa viikottain, et SE OIKKIA viäl löytyisisis. Finnkino siks meil teatterin, ku siihe pääsee autol nii näppäräste liki, ja heil o ovil ussemmite myäs pyärätuolei, mitä saa siäl sisäl olles lainata, ettei tartte rollaattorin kans mennä ja jännittää, et kestääks jalat vai ei.

Lavvantai, eli se varsinaine Ystävämpäivä, men siskon ja miähes kans. 💖 Kipastii teatteris kattomas Sohva, ja esityksest ei kuvii ol, ku kamerat ja kännyt pit sulkee - tiätty.

Netist printtasin yhrellaise selvitykse täst, et saan bujov välihi jottai kans. Tää näytös ol varattu jo aikasemmi, ku saattii joululahjaks liput. Nyssit sattu tää varmaa tän talve (ehkä, tulevist päivist ei viäl tiäräkkää) kylmin päivä. Vähä joutusim miättimähä, et mite pukeutuu, ku takkivalikoimaa ei pahemmi ol. Sellast römppätakkii (koiralenkeil sopivaa) käytännös enempi. Ettei sit kävelles kylmety.

Meit ei meinaa kukkaa autolt teatteril soffam pääl kantanu, ku pit ite kävellä. Heh! Noh, ihan kiva; aurinkoine sää, vaiks jäätävän kylmää oliki. Teatteriv viäres ei autoje parkkipaikkoi ol, ja vaiks teatterilipun hintaan kuuluu Föri (linja-auto), ei meilt täält Noustest Föri kulje...

Mut jos joku sattuu miättimää, et menisisiskös tätä kattomaha, ni suasittelen! Kannattaa nährä ja kokee!

Eikä meil muutenkaa koskaa siskom perheen kans aika pitkäks tul! 😍

Ja tänäpe olttii sit veljem perheen tykönä, vähän niinku tupareis. Ekaa kerttaa "katsastamas" heijä uus koti. =) Ja kuvatha sit men taas kummallisee järjestyksehe. Mut -juu- kaffeteltiiha me! 💗 Vaiks vast ruakailuj jälkkee.

Kisut tuliva jossaikohti esil...

... ku aluks oliva "omas" huanees. Eli saunas.

Riistakäristyst ja muussii, salaatin kera. Nam! Mite herkkuu! Ja täyttävää! Hurjan isot lautaset, et helposte mahtu tupla-annos kerral nokan ettee, heh. Mut mite ihanaa syär hyväs seuras!

Koko viikolloppu tuntu menneen, ku siivil! Hyvä seura, kivaa tekemist, rentoo olemist. Mikäs sem paremppaa? Ja ku viäl sain kottituamisen vähä lissää lankaaki, ni ei voi valittaa! Mistää!

Hyvää Ystävänpäivää!

 Juhlitaan tänään Ystävyyttä, Ystävällisyyttä, Yhteisyyttä, Ymmärrystä ja kaikkea sellaista Yhteistä hyvää!

Aika aikaansa kutaki

Täsä jäin miättimähä, mite eri asumismuato ja -paikkaki vaikuttaa elämähä. Me ollaa asuttu piänes kerrostaloasunnos (yksiös), rivitalos, luhtitalon toises kerrokses, isos kerrostaloasunnos ja nyssit pikkases omakotitalos.

Täst meijä nykysest tykätää molemmat isännän kans tosi paljo, ja on jokune vuas sitte ollu tilanne, mis me jouruttii miättimää, et täst on isol torennäkösyyrel luavuttava. Siivottii sillo käytännös varasto tyhjäks, mikä ol vuasiem mittaa tullu täyttee jos mitäki tavaraa. Iha käyttökelpost, mikkä vaa ei mahru toho asuintaloho sisäl millää. Niist tavaroist ol suhtees helppo pääst eroho, ku täst talost ja pihast pois lähtemine satutti jo iha ajatukse tasol. Ollaa kyl NII jääty tähä kii.

Täst lährettii sillo aikanas, ku tähä 1999 syksyl muutettii. Piha ol ollu peltona, ja myähemmi kuultii, ettei täs oikkee tahtonu kasvaa mikkää. Eikä sillee ihme, ku tää o välil ihal liija kuuma ja kuiva, ja sit taas kylmä ja märkä. Maa elää tosi paljo. Meil o talvisi pari-kolme astet kylmemppää ku ympäril ja kesäsi sama sit lämpimämmäm pualel. Aurinko paahtaa, pohjostuuli puhkuu, mut kohopenkit, kasvarit ja vatut (toki suajasemmas paikas) tuattava satoo ja silmäniloo iha kivaste!

Remppaa ollaan tehty joka kämpäs, mis ollaa asuttu, ja onha niit autottomiiki aikoi ollu, ku kaik tarvittavat palvelut oliva iha kävelymatkam pääs (kaupat, pankit, posti, apteekki, terveyskeskus, neuvola, tiheet bussilinjat...), mut sit se oma piha-alue puuttu, ja isohko parveke jäi hetimite pikkaseks, vaiks siittäki kyl saatii lasten kans vähä naposteltavii (mansikoi, yrttei, perunoi, porkkanoi, herneit, ja yks vuas päivähoirost tullu kurpitsa valtas koko parvekkeen lattiatilan, heh). Naapureit ei paljo nähty, muutama perhe samanikäsine lapsines käytännös vaa. Vaiks ol iso taloyhtiö (toisaalt hyvä, toisaalt huano). Tuntuu välil, et tääl maal ollaa enempi naapureitte kans tekemisis, ku kerrostalos konsanas, vaiks välimatkat o huamattavaste isomppii. Ja ehkä jopa se käsite "naapuri" om paljo laajemp ku kaupunkis.

Ollaa isännän kans enempi tällassii kotihiirii, ku ulospäisuuntautuneit yhteisöllissii persoonii, vaiks sit talkois sum muis yhteisis jutuis ollaa pyrittykki olemaa mukan. Niitähä ny ei kamalaste tääl maal enää ol ollukkaa, vaiks kyläyhristykse jäsenii ollaanki. Jotenki se aika vaa "lipsahtaa" tääl oman tonti sisäl enempi. Vaiks tarvittaes autetaa kyl, misä voiraa tai osataa.

Suunnitelmii o yhä paljo, ja vaiks toteutettukki monttaalait, ni tuntuu, ettei koskaa tul valmist. Tää o, niinku sanottii, ku tänne muutettii: ikiprojekti! =D

Mut ny tehrää asioit ihav vaa meit ittee varte, ei kettää eikä mittää muut ajatelle. Kiinteistön arvo tuntuu vaa tippuva ku lehmän häntä, vaiks mitem paljo rahaa tähä kii laitettais. Ja sitäki ollaa yhä miäles piretty, et "mitä jos"... tulee se pakkoaika, ettei pärjät täsä kahrestas enää. Minimivaatimus seuraaval  asunnol olisis se, et eres piän ulkotila, vaiks parvekkeena sit, täytyy olla. Ja paikal se, et peruspalvelut olis kävelymatkan pääs (huanokinttusellekki), ettei tarttis ylläpitää autoo ja siihe liittyvii kului enää. Ny meijä ei tartte autopaikast maksaa mittää, mut het jos asutuskeskuksihi mennää, ni niis usseste ov vaa ne maksulliset paikat.

Joo, lopputuleman se, et me asutaa NY just siäl, misä halutaanki! <3

Kipasu toisel suunnal

Eilä ol matka Mynämäen suunnas, tänäpe sit käväsin Raisios. Kauppaa ja apteekkii.

Vanhuste kans hoirelttii vähä nettijuttuiki, ja heijä Vilpertti-kisu ol "takapiruna", rennos tyäjjohtotehtäväs.💕 Kaffetelttii ja viätettii hetki yhres. Vein Ystävämpäivämuistamisenki jo, vaiks me tairetaa viäl sitä oikkiaa päivää enne nährä uurestaski, ehkä. Varmuureks.

Kipasu naapurikunnas ystävän kans

Heitin autottoman ystävän naapurikunnan terveyskeskuksel, ku omas kunnas ei tätä palveluu ol.

Samal reissul kävin Tokmannil ja Prismas, piipahrettii kirjastos (bussilippuje lataust, lähempää ei tätäkää palveluu löyry, ja bussist ei saa, mikä o nykypäivän iha käsittämätönt omast miälest).

Ystävämpäiväkaffel käyttii Tuomaksentuvas, misä nyssit olinki iha ekaa kertaa. Et kyl näit "ekoi kertoi" viäl näi myähemmälki iäl tulee, lähitianoistaki, ettei tartte mihinkää ulkomail lähtee. =)

Valokuvii "siält kaukaa"

Terhin innostaman pit hakkee käsiin tää meijä viikon Kiinanreissu Shanghais, ku isäntä asu sen pualtoist vuat siäl töittes takii. Me otettii ja lährettii sit perhelomal sinne. Se ol alkutalvee, kouluje syysloma, ja sanottii, et ei ol liijan kuuma enää. Noh, ol ollu viileemppii kelei, mut kappas, ku kesä tul takas just sil viikol ku me sinne menttii. Ja hikoiltii sit oikkee kunnol, ku kaik paikat ol jo ottanu ilmastoinnit poijes. Kaupois tuntu happi loppuvan, taksit ol kuumii, kävelle tiätty kans, vaiks varjom pualel pyrittiinki kulkemaa. Huh! Meijä tuurii.

Aikasemmat reissut on laitettu kuva kuvalt albumeihi, tilpehööreines kaikkines (kuittei sum muit), mut Kiinan matkan teetätin Ifoloril. Kannatti!

Täj jälkkee meil onki kaik albumit näit valokuvakirjoi.

Taas kuvat epäjärjestykses. Täsä siis albumin kansi. Pit olla ekana.

Ei missää hotellis oltu, täl lomal, ku isännäl ol vuakra-asunto pilvenpiirtäjäs. Nii korkkial, ettei tullu yhtää viätettyy aikaa sen parvekkeel, heh! Mut ihan mahtireissu kyl!

Pittää viäl lisät, et tuliha siäl olles yks plokikaveriki tavattuu, ku hän perheines asusti kans Kiinas. Junal tul Shanghaihi ja viätettii päivä yhres. Olipa ihana uskaltautuu paikkoihi "asiantuntijan" kans, ku voi luattaa, et saa ittes paremmi ymmärretyks, ku mitä me koskaa enklannin kiälel, mitä siäl ei tosiaankaa kaik osannu ees avustavaste. <3

Pualet tehty

Ku saiski tehrä vaa tota lattiaa, ni hommaha olisisis tehty jo. Mut meijäm pit saar kamat poijes, siv viäl osa seinäst tapiseerat, osaan laittaa uut levyy, ja niitten takii pit saar vähä sähköjohtoiki poijes tiält. Ja sellast "nikkarointii".

Ja ku päästii noi pualeevvälii huanet, ol taas siirrettävä lissää tavaraa toiselt pualelt tehryl pualel, et pääsee jatkamaha. Ja ku homma selväste men yli viikollopun, mun ol saatava tyäpiste iha käyttökuntohos saakka. Saa nährä, jääks tää tähä, vai siirtyyks viäl vanhal paikalles. Vähä kyseenalast se, et mite muut kalusteet mahtuu tilaha tällättes. Kokeiltava o. Vaiks metrimital ollaanki kaikkee "testailtu", sillee niinku ilmas, kuvitteelliseste. Et "periaattees" pitäs, mut mitä käytäntö näyttää, se voiki ol iha toine juttu.

Taulukki mahtuva omil vanhoil paikoilles iha hyvi. Tää isoinha on se meijä isoin monivuatine karvattipoppoo, ja siihem pääl viäl meijä "päähoidokit", Ekku-mitteli ja Repe-coton. Vaiks viimisist ei meijä seinilt löyry kuvii, ni eiväk kyl unohru kummiskaa! <3 Kaik näät nyjjo sateenkaarisillal. Isla tul sit, ja ehti ol hetken viäl osan vanhan lössin kans, sit tul Nipsu, ja Susuki viäl siinkohtaa eli, mut Pyryy Susu ei enää ehtiny näkemähä. Suhtkoht saman ikässii kaik, ni suruajakki pakkaava tulemaa aikas likikkäi. Mut muistois kaik, yhä! Myäs ne erelliset, jokka eivä ehtiny tääl meijä torpas nii olemaankaa. Mörri ja Lissu muuttiva meijän kans tänne aikanas kerrostalost, ja valokuvat kirjahyllylt kyl löytyy, mut mittää tauluu ei olla teetetty. Se aika ikkäänku meni jo. Kyl mää muistan meijä kaik lemmikit (ja hoirossaki olleet otukset) iha lapsuurest asti, vaikkei niist kaikist tair enää ol yhren yhtäkää valokuvaa tallel. 

Menipä ny vähä sivuteil tää juttu. Mut remppa siis jatkuu! Nyv vaa töittej jälkee iltasi, tai jollei iltasi ehri, ni ens viikolloppun, vaiks onki jo ohjelmaa tiaros siihenki. Kivaa orotettavaa!