Etenee se

Nykku tul poikie kans tää mummun villatakki alotettuu tosa aikasemmi kesää, ni nysse sit täytyy saar valmiikski. Eiline sarepäivä ol hyvä päivä ol käsityä käres enemmä ku pitkii, pitkii aikoihi. Vaiks ny takaraivos pyärii toi ristipistotyä, mikä ov viäläki keske. Se täytyy säilyttää paikas, mihi kissat ei pääse, ja sit o järjesteltävä lankat ja sellast, ennenku pääsee ees alkuun, ni sitä ei oikkee tul otettuu muutamam minuutin takii esil. Tää jämälankoist ja pikkukerist tehtävä tyä o tosa esil likel koko aja, ni se tulee välil kättee nii, etten ees aattele ottavani sitä tyän alle, ku teen sitä jo. Hah!

Nappilistat teen tähä, ja simmää vast päätän, millane kaulus tähä tulee, vai teenks jopa huppuu. Hmmm. Vähä riippuu siitäki, et mitä lankaa siinkohtaa oj jäljel. Ja niihä se olisisis kaik helmet hukkaha menny, jos tähä niit olisisin laittanu. Sevverti kirjavaa iha ittekses ilmanki. Ohutta ja paksuu, sileet ja pörröst, kaik mitä ny o olemas. Eikä mun kaik lankat toki tähänkää viäl men, mut jos täj jälkkee sit olisisis arki tasaantunu nii, et jatkaisisin sitä ristipistoo taas. 😄

Eläintevviikko, hyänteiset

Täv vuare eläintevviikon teemana on nää piänimmät, erilaiset ötökät. Lainaan nyssit tähä linkkinä SEY:n sivun: "Tunteeko hyönteinen kipua?". No, lyhyest: tuntee! Munst outo ajatus, jos joku aattelis, ETTEI tuntis.

Meijä pihallaha ov vaiks mitä ja minkälaissii ötökkei, kaik ova saanu ol, misä ova, vaiks noit kotiloit ollaa pyritty hirastamaha sil, et hyätypuutarhan ympärilt piretää nurmikko lyhyenä. Vähä haastavampaa kotiloitte lähtee sitä ylittämähä. Ku tota luannontilast maat kummiski om paljo ympäril kans, misä voisisiva vattas täyttee saar.

Isäntä sit päätti origamipaperist taitella yhrellaise koppakuariaise, tollase sarviturilaise. Se meinas het mennä meijä Pyryn suuhu, ja men turilaise kintut nurin-narin. Mut pysy ehjänä, ettei menny palasiks kummiskaa.

Mä kyl siirrän sisält hämikset kesäl ulos, ja talvel vaa kukkasil, jos jossai näkkyy, kimalaiset tuleva selkeeste ikkäänku apuu pyytämää, ku pörisevä sisäl ulos pyrkiessäs. Kipittävä kärel ja ku viä ulos, pörähtävä enste vähäse ja siit sit lähtevä lentoho. Iha amppareit en uskalla kättee ottaa, mut johonki paperil, lehrel tai vastaaval. 

Kummaste noi ötökät kyl ova munt rauhaan jättänykki, etten ol ku kerra tullu ampparin pistämäks, ja sillonki se ol jo kuallu amppari, minkä pääl astuin paljain varpain... No, myännän, et hyttyset ja paarmat ovak kyl herkutellu mun verel iha yltäkylläseste, ja siit en ol tykänny lainkaa. Ja yks kesä joku perhosen toukka söi kaik kurkun lehret kasvarist, et sen kesän sato menetettii, mut yleiseste ottae mittää isomppii onkelmii ei ol ollu. 

Itikatki kummiski ova tärkeit ravintoainest monil linnuil, vaiks ne tuntuva kovi turhilt ihmiste kannalt.

Kansainväline eläintempäivä

Täst se eläintevviikko alkaa: kansainvälisest eläintempäiväst! 

Niim paljo ajatuksii tästäki asiast, et pitäs oikeest vähä pysähtyy asian äärel, mut sellast aikaa ei oikkee nykymeininkeist tahro löyttyy. Jostai kumman syyst.

Oletusha siis o, et MYÄS nää kaik tuatantoeläimekki, mitä karjatilallisil o, piretää hyvi ja nii, et jokane eläin sais nauttii mahrollisimma hyvän elämän, ol sit kyse lihakarjast tai maitokarjast, villan- tai munantuatannost, mist vaa! Mittää häkkikanoje munii ei olla syätty siit asti, ku oma Lokalahremmummu aikanas sai jostai "eläkkeel" laitettui nuarii kanoi, jokka ei -ressukat- osannu ekaks ees kävellä, ku oliva nii kauva piretty vaa ahtaas häkis "munakoneena". 😔 Ehtivä kyl oppimaa senki tairon, ja vähä lennähtelemähänki. Ennenku tul aika pistää "peli poikki". Sillo tul surku niit kaikkii muit kanoi, joita ei ees laitettu kaikkii lihoiks tosa vaihees, vaa ihav vaa jonnekki rehuks, ku nykyää kaik käyttävä roiskui. Kanoi om muutonki vaikkia kaupoist löytää, ehkä pakkasest joskus, ku ollaa johonki ruakaha tarvittu. Roiskut ku menevä pitkis kokkauksis iha muusiks... (isäntä ku suastuis, ni meil olisisis omii kanoi)

Ja samaha sarjaha tiätty kuuluva myäs luannonelävät, ku joutuva elämää meijä ihmiste maailmas kummiski. Paljo enempi uussii vaaroi, mikkä ei oikeest luantoho sinänsä kuulukkaa. Vaiks luantoki voi olla raaka, ni kaik ihmisten aiheuttamat ova ihan täysi ylimäärässii riskei. 

Ja lemmikkie vaikutuksist kans voi ol monttaa miält, mitä ny noit erilaissii lemmikkiryhmiiki seurailee. Jos satut löytämähä just sulle ja sun perheelle sopivan lemmikin, se lisää selväste yleist hyvivvointii ja miälialaa, mut jos satutki saamaa epäsopivan yksilön (tai valitaa lemmikki vaa ulkonäön perusteel, mikä seki o valitettavan yleist), ni se aiheuttaa vaa miälipahaa, eikä tosiaankaa auta miälen hyvivvoinnis lainkaa. Eli siihe yhteensopivuutee pitäs monie kiinnittää enempi huamioo.

Siks oon ehrottomaste sitäki miält, et vaiks joku perhe kokee, et mun lemmikki oj joku "onkelmakoira", se ei välttämät olekkaa sitä lainkaa, kunha pääsis sille lemmikil sopivaha perheesee. Mones onkelmas voi ol joku piän juju, mikä vaa ei "kolahra" yhtee ihmiste ja koiran keskenäises yhteyres, ja ku se häviää, häviää onkelmaki. Eli korivvaihtajis ei sinänsä mittää väärää, vaikkei se taatuste usseemmil mikkää helppo homma olekkaa lähtee siihe. 

Pentuje ostamiset ja pentutehtailujev välttämiset ja kaik tällaset jätän täst ny poijes. Tulisisis romaanii. 😜

Jos oma lemmikki tykkää haleist (kaikki ei tykkää, eikä tarttekkaa tykät!), ni annaha hali! Sopivaste huamioo nyssit kummiski! 🧡

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.

Väri-ilotteluu

Iha hämmästysin täsä, ku aamusel otin käsityälaatikon kannen auki, et kyllähä sitä jottai on tullu tehtyy, vaiks on olo, etten olisisis käsitöihi pitkiin aikoihi koskenukkaa. 😐

Tein piänet jutskat tosa kesäl aikasemmi, ja kysäsin pojilt, et teenkö villahousut vai villatakki, lähinnä mummul ittel siis (ku lankat ova mitä ova, ei ol monessakaa vyätteit jäljel), ja tätä ei pysty koneesee pesuhu laittamaha, käsinpesussaki voi pilal mennä. Molemmat oliva sitä miält, et takki. Eli koitan josko ny olisisis tarppeeks lankaa saatuna, mist kiitos Pöllöl, täril, äiteel ja siskol... (Oon kyl saanu paljo lankoi muiltaki, mut ne oon jo ehtiny käyttämähänki, mist kans kiitos!) En ol itte ostanu ees niilt parilt kirpparikiarrokselt, misä itte oon ehtiny käymää, yhtää lankaa, vaiks lankoi on ollu tarjol kyl. Ovav vaa ollu väärän hajussii tai ihal liija kalliit. Emmää ny kalliimmal osta kirpparilt, ku mitä uussii kerii kaupoist saa. 😆

Homma etenee "miälem mukkaa", eli neuloe, virkate, mitelliä, ja mite lankaa riittää. Ov vähä isomppii kerii ja tosi piänii, mist saa vaa käytännös takin ympärykses yhtee kerroksehe. Olin enste aatellu, et upottelisin tähä noit helmiiki, mut ny taitaa tul nii värikäst jo iha lankoist, et ei niit helmii tualt enää erottaisis kummiskaa. Täytyy tehrä niist jottai muut.

Ja tosiaa, tää on kummaste "kasvanu" iha sillee kymmene minuuttii tollo, ja viis minuuttii tällö -tyylil. Välil ihav vaa suurimpiirteis käres, ku miättii jottai iham muut, tai pähkäilee jonku asian kans, ni saa käsil jottai tekemist.

Ja ehkä pojat ol iha oikkias siin, et eihä täst mittää VILLAhousui olisisis saanukkaa, ku yllättäväm paljo onki noit puuvillaa, pellavaa, bambuu ja noit mohair-karvalankoi. Villasekotelankoi taitaa vähite ny löytyy, akryylii sit vähä enempi, ehkä. Mut mittää takeitaha monist lankoist ei ees oo. Eli täl mennää!

Se, miten tää oikeest etenee, on taas kysymysmerkki. Ajatuksis o nii paljo muut, kuulemma pitäsisis olla selkee päivä tänäpe, ni orotus olisisis, et saarais toi meijä kesäajan varaston toiminu telttarakennelma purettuu talven alt poijes, ennenku jourutaa se jossai myräkäs tekemää. Saa nährä!

Terapiapostii

Oi, mikä ilone yllätys -taas!- postilootal! 💜 Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet, saatika hankittuu mittää kortteikaa, takasi lähetettäväks. Nolottaa iha!

KIITOS, Tua! Pittää oikeest ottaa aikaa, ja ettii kirjotusvälineet esil. Mihi tää elämä menee oikkee? Tuntuu, et päivie tunnit ei vaa riitä! Ei millää. Yritän! SEN lupaan! 💜🧡

Aurinkopäivä

Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.

Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙

Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan. 

Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!

Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋

Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.

Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡