Pikkuaurinko satteen keskel

Hiljalles lissää juttui pihal tapahtuu. Ny tosin sellane tauko, etten iha satteen aikan mittää tehny, mut sikku tää aika päättyy, alkaa "multamöryymine". Uut multtaa tosin ei olla hankittu viäl. Ehtii sen. Valmistellaa kaik kunttoo sitä enne. Isäntä kyl hankki jo lainaperäkärrin toho pihal, et viä kaatiksel roskii, ja takastulles tua isomppii tarpeit - kute just niit isomppii multasäkkei, ja saunaremppajuttui. Saa mennen tulle jottai järkee noil reissuil.

Sain kummiski ny suajattuu valoverhol kasvarin itäpualen sivun, mist paljo kuuma aurinko sisäl paahtaa. Sen saa sit jossaikohti kesää ottaa poijes.

Sit kaveri piipahti, ja toi valla ihanan "pikkuaurinkon" piristämää täl hetkel viäl sisätiloi. Ulos jossaikohti.

Tää oj jottai uut, et aurinkonkukas o usseemppii nupui. Tää o aikas matala, ja melkkest jokases lehtihankas o pikkune alku. Saa nährä, onks ne uussii oksii, vai uussii nuppui, kuha vähä kasvava. Kunha mä saisisin pirettyy tän henkis. 😉😎

Tänäpe om mussukkapäivä, vissii. Ei pitkäl maisemaa näje, yläkerra akkunast ku ulos kattoo. Mut ei myäskää sara. Ehkä täsä pääsee oikeest multahommihi viäl. 😄

Vertaistukiryhmäs

Eilä ol sen toisen kokoontumisen aika tual vertaistukiryhmäs, kaks viäl tulos. Piänel porukal ihav valtavan kiva juttu.

Neurokirjol oleminenha EI ol mikkää sairaus, vaan enemmänki ominaisuus, mut sit moni miälenterveysoireine voi taas ollakki sairas, yleensä liittyy johonki traumaha, oman ittensä huamiotta jättämissee, jonku hoitamattoman sairaure oireissii (raurampuutos, vaihrevuaret, kilpparionkelmat...), ja mikä ristiriitasint, asian salas toisilt pitämine yleensä vaa pahentaa oireit. :(

Nouste seurakuntakoti o hyvä paikka järjestää tällassii tilaisuuksii, ku sinne mahtuu nii piänet, ku vähä isommakki porukat. Piän köökki, mis saa laitettuu kaffet/teet ja misä o jääkaappi. 

Yritän ain ottaa jonku kuvan sisätiloist, viimeks tarjoilust, ku en haluu ihmisist kuvaa ottaa. Täl kerttaa otin näist upeist isoist kaappikelloist, mikkä eiväk kyl valitettavaste toimi, ku ei ol enää sellast asiantuntijaa, joka osais entisöirä sen kellokoneiston vanhal taval. Vaatis sellassii osii, mitä ei saa mistää, eli ne pitäsis jonku iha itte tehrä, jotenki. Käsityän ne o näihi aikanas nikkaroitu.

Ku olttii kaik koos, alkoki juttu luistamaha. Ei tual tartte väkisi puhhuu, jollei haluu. Sillee rennoste voi kuunnella vaa, mitä muut o kokenu, tai mitä joku haluu tiätää. Kysymyksii herää, ja niihi voi vastaukset ol ihmisist riippue iha täysi päivvastasekki. Ja seki on ok. Me ollaa kaik erillaissii, eikä koeta asioit samal taval. Mut silti o hyvä huamat, et näi o. Ymmärrys kasvaa tällasis kokoontumisis. Pitäs vaa laajemmal väel saar tätä tiatoo.

Pualtoist tunttii men vauhril. Puhuttii lääkäreist, lääkärikäynneist, syämisist, ei-syämisist, ajankäytöst ja siihe hyväks toretuist apukeinoist, yllättävist käänteist elämäs, ja mitä se kullekki tarkottaa, mist juantaa se pelko, et "mitä muut aattelee", vai aatteleeks ne oikeest, ja se osa onki paljolti omas pääs vaa. Ja sellast.

Ku aihe o ittel herkkä, se et vaiks sarast ihmisest, jokka tiätää asiast, YKS sanoo jonku poikkipualise sanan, SE jää miälee, eikä se, et ne yhreksänkymmentyhreksä ol iha ok asian kans. 🧡

Kirkollisest paikast tul miälee, ku sanotaa, et "tee muil, mitä haluaisit ittelles tehtävän", ni sitä EI voi ottaa kirjaimellisest. Jos mä tykkään halauksist, joku toine inhoo sitä. Jos joku tykkää piänest naljailust (meijä suvus tää o enemmä tapa ku sattumus, mihi uuret ihmiset kyl onneks o ain äkkii tottunu), ni joku toine ottaa sen kiusaamisen. Parast, ku ossaa nauraa ittelles, ni ei nii herkäste ot ittees muittenkaa mahrollissii vähä ehkä joittenki korvil ilkeekski tulkittavii kommenttei. 💕 Mut siit oon tiätty samaa miält, ettei tartte tahallas men koskaa toiste miält pahottamaha, jos sen suinki pystyy välttämähä. Lähinnä siis pitämäl välil suun kiines, vaiks tekis miäl laukoo jottai... 😌

Ryhmä taitaa ol piän just siks, et piän paikkakunta, ni rohkee pittää ol, et uskaltaa osallistuu, jos pelkää asian leviävä. Vaiks pitäsisiski ol ittestäänselvää, ettei tualt ryhmäst kukkaa lähre toisistas mittää ettippäi puhumaha, ku siinähä tekkee samal itellekki hallaa. Surullist, ettei sellast luattamust ol.

Tähä liittye myäs adressi, mikä kannattais kaikkie ajatuksel lukkee ja allekirjottaa:
alkaa_purkako_toimivaa_palvelua_sailyttakaa_kasvatus-_ja_perheneuvonta_sosiaalihuoltolaissa.

Mettänhoitoo

Pitkäst aikaa lampaitaki taas täsä naapuris. <3 

Täsä ol tiäremppaa, ku tul uus jatke entisel asuinalueel toho taa, ni ol airat nuri. Sit tehtii tammikuus hevosvoimil vähä puuhommii, ja ne kaaretut puut olivat toisen airan kohral, mist sit jossaikohti tätä kevätaikaa ne ol nostettu kuljetusauton kyytihi. Eli aitahommii ennenku vois näit mettänhoito "apulaissii" laittaa. 

Alue o kahres osas. Toises enemp niittyy, toises taas enemp mäkist mettää. Aika ajoin paikkoi vaihretaa, ni saava lampaat sitä uut, tuaret mutusteltavaa.

Suame luannonsuajeluliiton sivuilt:
"Linnamäen luonnonsuojelualue Kaitaraisten ja Laihoisten kylien rajalla on yksi syvimmällä sisämaassa olevia tammen luontaisia kasvupaikkoja. Kohde on myös rautakautinen linnavuori, jota Linnamäen talon karja on käyttänyt laitumena. Alueesta on tarkoitus kunnostaa tammea, pähkinäpensasta, mäntyä, haapaa ja lehdeskoivuja kasvava hakamaa ja metsälaidun. Linnamäen kasvistoon kuuluu niittykasvien ohella monipuolinen lehtokasvillisuus. Linnamäkeä hoidetaan lampailla laiduntamalla sekä puustoa ja pensaikkoa raivaamalla."

Lissää pihapuuhii

Puuskane tuuli vähä haittas tota pihahommaa, ku näät kuivat räntit läht nii helposte liitoho, ja men yltympäris, tai sit tul suaraa naamal, mite se tuuli nys sit sattuki menemähä.

Siks jäi viäl mont penkkii hoitamat, vaiks kunto sinänsä näytti ny kestävä paremmi ku erellisen päivän. Pikkase ain jottai, ku sopivaa aikaa o, ni ei tul liikaa huhkittuu. En haluu noit römppeit keuhkoihi kuitenskaa. Sama ku kasvilavoje multa o rutikuivaa ny, pittää orottaa vähä saret, mitä onki luvattu tulevaks, et rauhallisemmi miälin saa vähä sekotel sitä ilmavammaks. 

Vaiks tarkotus olisisi hankkii vähä ytyy, eli hevosenkakkii, kaivaa piän kolo toho keskel, lappoo se sitä täyttee, ja sit uut puutarhamultaa pääl. Kummasteha toi mullan pinta tosa vuas vuarelt laskee, ku ne sinne al laitetut oksasilput ja varelmakepit sum muu materiaali maatuu, ja mullaks muuttuu.

Täsä kasvilavas ol viime vuan ylivuatissii sipuleit (samas paikas, misä YHÄ kasvaa sipulii. Noit varsii siis käytetää, ei noihi tul mittää sipuli-sipulii, mikä laji mahtaakaa ol, en ossaa sannoo), ja muutama metsämansikka, mist liä tulleet. Ne siirrän jossaikohti ennenku siämenii laittelen, paremppaa paikkaha. 

Viime kesän ei siis mittää siämenii laitettu, mun kinttuvaivan (ruusu) takii, mut meil ol ennätysmäärä kesäkukkie taimii laitettu kasvamaha, ku pit niit terassie kaunistamiseks laittaa. Isäntä pukkas ne vaa kaik tähä yhtee kasvilavaha, ja kyl se melkone kukkameri sit syksymmäl oliki. Ny pitäs siivot tää taas hyätykasvei varte kuntoho.

Toises kasvilavas taas ei ollu viime kesän mittää sinne laitettuu. Se kasvo täyttee erellisvuare kehäkukkaa. Ne siämenet tuntuu oleva tosi kestävii. Saa nährä, mitem paljo niit ny tänä kesän ilmestyy sit. Siirtelen niit alkuje näkymisej jälkkee vaa toho reunammal sit. Neki o iha hyäryllissii kasvei hyätypuutarhas.

Mansikkatynnyri o täyn rikkaruahoo, ja mansikat o hävinny kokonas. Samate tos piänemmäs purkis, mihi laiti aikanas rönsyst toise mansikan kasvamaha. Ei kestäny yht kesää ol hoitamat. Eli vähä parannan tota multaa ja lisään ne metsämansikat, mikkä ny kasvaa tual kasvilavas, tähä.

Ja yks tosi ILONE yllätys. Tai ainaski oletan, et on nii. En uskonu, et nää kaunopunahatut kestäis talven ylitte savimaas, mut siin ne näyttävä tasaseste samallaissii piänii alkui oleva jokase merkinnän viäres, et kummastelen, jollei nää noit ol. Syksyn kukkijoit, niit ei meil pahemmi muit oikkee olekkaa. Siis perennois. Kesäkukat ova siit hyvii, et ne yleensä kukkiva kesän läpitte pitkäl syksyhy, kuha niit vähä hoitelee vaa. 

Hyvää Äitienpäivää!

Tänäpe me juhlistetaa omaa äitee, en viikolloppun onki sit yhteiset äitempäiväilyt ja synttärikekkerit eres. <3 Mikä ov vallan kiva juttu! Äiteehä o oikees äitee JOKA PÄIVÄ, mut antaaha tää ain sit ainaski sen yhren syyn juhlistaa vähä tätäki. <3

En ny paremppaa kuvaa keksiny tähä, ku tän Islan ja mun (mamin) lenkilt otettu varjokuva. Pellot alkava ol oikkee kivav vihriöit jo!

Kipasin viättämäs vähä aikaa vanhuste tykön, eli Äiteet juhlistamas. Tiätty viätettii samal aikaa iskän ja Vilpertti-kisunki kans. Ei meil koskaa höpötykset keskel lopu. Ja vaiks JOKA vuas sovitaa, et tuaraa itte tarjottavat mukanamme, ettei heijän tartte miättii, ni ain om pöytä koreena, vaiks mitä herkkuu (mitä ei sais diabeetikkoje talouksis pahemmi löytyykkää, heh). Toivottavaste saavav viäl syäjii myähemmi, et menis kaik, mitä ova hankkinu. Nykysi enempi ostoherkkui, ku enne ol kaik ittetehtyi, sen seittemää sorttii (jos ees riittääkää näiv "vähä"...). Sellassii isomppii yhteiskekkereit ov vaikkia järjestää, ku tilat o rajalliset kummiski. Mut olipa kiva käynti! <3 Ollaa äiteen kans jo samallaiset harmaahapsiset mummut. =D

Piänt pihapuuhaa

Ei ol kunto kohrillas, viäläkää, vaiks lenssu ojjo alkanu otettas irrotelemaha. Paljo taukoi, ja sitkeet "rytkäsyy" (tyylihi: EN jätä keske), ni sain kolme kukkapenkkii siivottuu ja talventörröttäjät siirrettyy kompostihi.

Hommat ei tähä loppuis, sääki suasisis, ja periaattees olisisis aikaaki ollu, mukku enerkia hävis, kinttu vaivaa ja selkä huutaa hoosiannaa (ei ny niksautuskipuu, vaa iha selväste lihassärkyy huanost asennost). Nym mää miätin, et uskallanks ottaa tupluurit, vai nukunks mää sit iltahas saakka? Hmmm.

"Tää om MUN!"

Meinaan toi pakettinaru. Hah! Nipsu tykkää näist kovaste, ja ny tul pitkäst aikkaa vaaleev värine, ku pitkään on ollu mustii. Niit kiaruu lattioil siäl tääl muutonki.

Nyn näyttää vireonkin lataamine taas onnistuu. Jäi vähä vaivaamaa, et mikäköhä se erelline olikaa, mikä EI onnistunu. No, se asia ja juttu ol ja men jo.

Nauratti tosa, ku alakertaa imuroittin, et kaik kissojen hiirulaiset ja palloset ja sen sellaset pakkaava ain kulketutumaha alakerttaha, vaiks niit itte asias enite käytetää yläkerras. Ei ol rappusis mittää estet, mihi jäisisivä kii, ni sinnehä ne pomppiva. Pittää kantaa ylös aika ajoin taas takas.

Mut ny Nipsu kantelee tätä alas - ja taas YLÖS, et tän kans ei tartte miättii alas jäämist. "Et ota! Tää ei ol sun!" 🧡