Kivaa, ei kivaa

Erilaisist sanonnoist täsä jossaikohti ol kovaste puhe, ni nyssit päällimmäisen: itku pitkäst ilost. Ku just nii kävi. Taas.

Kuvat on tält viikollopult, mut eiväv välttämät liity itte aiheesee. Ottelin muitki kuvii, mut niist tul ny sellassii, etten saa laittaa niit julkisest esil, näkyvä pojat liija selkeeste. "Keikkupeppulintu", eli västäräkki, huuteli varotustas talousrakennukse katon harjal, korkeuksist.

Hajin pojat perjantai-illal töitte (ja koulun - koht alkaaki ekaluakkalaise EKA kesäloma) jälkkee. Reippaaste lähtiväkki mukkaa, nykku ei tartte sen kummemmi enää pukkee ulos: lippis päähä, kenkät jalkaha ja aurinkoklasit nokal. T-paita ja shortsit ol iha nappivaatetus. 

Mummu-vaarilas sit "riisuuntumine", eli lippikset, kenkät ja aurinkoklasit jäi kuistil, sit het yläkerttaha tarkastelemaha koneel ensmätteks, et mite vaarin ja Niilon yhteine tiatokonepelin kehittely o erenny. Nipalt tulee hyvii ehrotuksii, mitä voi tehrä, mihi pittää keskittyy, mitä pitäs pelis tapahtuu - ja ossaa tosi hyvi niit ohjelmistokiäliiki, mil homma hoituu. Huamaa usseste, jos vaari kirjottaa jottai vääri. 😃 Tarkka poika!

Artoo kiinnostaa vaa se, mite se peli toimii, ja mitä siin voi tehrä, ku se, mitä siihe vois toimintoi lissää saara, mut  yhteist tekemist seki. Täytyyhä pelil pelaajaki olla!

Portti-kukkalaatikko orottaa viäl toho keskel jottai monivuatist, mitä koitetaa siin saar pärjäämähä. Niiloha meinas het, et KELTANE ruusu se pittää olla. Ehkä niinki. Täsä samal paikal vanhas laatikos ol sellane äitiempäiväruusu, ja se kesti kolme talvee, mut viime talvi ol liikaa - isännäl tul joku ajatuskatkos, ja laitto syksyl ruukkuu täyttäessäs enste mullan sinne alle, ja ikkäänku katteeks tota varelmasilppuu sellane 15 cm, minkä pit siis mennä pohjal. Eihä se ruusu siin  pelkäs "kattees" talvee pärjänny. Ol lumettomii pakkasjaksoi usseemppiiki. Et ei ne iham mitä vaa kestä. Ny o sit kunnom multakerros viäl pääl.

Auringonkukkaki o Niilon miälest kiva, niinku voikukatki, mikkä ova häne lempikasvei. Kirkkaat ja pehmeet kukat, niit o kiva hypistel. Kunha varoo, ettei mihinkää ampparihi osu. 

Muutonki kyl kaik mahrolliset ötökät kiinnostiva poikii: murkut (erillaiset; "oi, ne om pikkuruissii", "kato, ku iso", "ourov värine"...), koppikset, perhoset, kukkakärpäset... 

Eilä ol NII ihana, oikkee kesäne päivä. Terassin aurinkovarjot koitettii asettaa nii, et saattii varjoo nii soffal ku ruakapöyränki ympäril, mut eihä ne paikat vakion pysyny, ku aurinkokohrat vaihtova ahkeraste paikkaa. Mut vaihreltii sit aurinkovarjojenki paikkoi.

Mut oli pojakki iha innoissas, ku pääsivä valittemaa soffalt ulkon omaa paikkaas, pöyrän äärest omaa paikkaa, ja sit joko ollav vaa ja nauttii, tai vaihrel paikkaa, kulkee nurmikol ja kiärtää terassii ympär-ämpär. Hiakkiski otettii käyttöhö talvej jäljilt.

Syättii kaik ateriakki takaterassil eilä. Tänäpe onki sit jo sekä viileemppää, et tuulisemppaa, ettei olisis uskaltanu varjoi laittaa aukikaa, ku ne olisis takuuvarmaste kaatunu jonkun niskaha. Mite se voiki olla, et kaik maistuu niim pal paremmalt, ku saa syär ulkon?

Iltapäiväst jo eilä tajuttii, et sisälämpötila alkaa ol karmee; men yläkerras 30 astet rikki. Asennettii viilennyskone paikoilles pörhältämähä, mut eihä se mikkää sormii napsauttamal ol, et ilma alkais oikeest viilenemähä. Eli nukkumammennes asteit ol menny vaa iha vähä alespäi, meil kaikil ol hiki. Karvaset otukset tykkäs pysytel alakerras, viileemmäs tilas.

Pussilakana ol peittonaki jo liikkaa. Yäl sit Artol alko tul sellassii yskämpuuskii, mikä herätti, pit käyr vessas, vähä viilennel pyyhkeel, ku ol hikine olo, ja sellast, mut poika sai ku saiki uurestas unempääst kii, kunnes taas toine yskämpuuska herätti. :( Kokeilttii kuumet muutamaanki otteesee, sitä ei ollu, mut olo ol selväste karmee.

Päästii kummiski aamuhus saakka, ja ku olo viäl ol huano, ni annon lääket, syättii aamupala, ja sen poika söi kyl iha kivaste. Puurolautane tyhjeni vauhril. Orotettii, jos lääke vaikuttais, mut tuntu, et olo men vaa pahemmaks. :( Ei siin sit paljoo auttanu, ku lähtee kottippäi viämää poikii, parempie lääkkeire ulottuvil. Sunnuntain mummu-vaarilapäivä loppu siis melkkest ennenku ehti alkaakkaa. :(

Mut minkäs teet? Tavarat kasaha ja menoks. Olttii sit heil jo enne lounasaikaa ja avaavan jälkkee näytti olo paraneva hetkes, et ainaski henki kulki paremmi, ja mummuki sai huakast. Hualiha siin ain painaa, ku piänil ov vaivaa. <3

Nyssit ei oikkee ossaa toimerttuu mihinkää, ku olin nii ohjelmoinu itteni touhuumaa sitä ja tätä poikie kans... Hmmm. Ev viitti lettuikaa paistaa vaa meil kahrel, nykku on näi kuumaa. Poikie kans olisisiv voinu sen tehrä, ku heil ol kottimeno ja pääsy omii viileemppii sänkyihi... Noh. Tällast sattuu!

Aurinko paistaa, mut ov vilpone ja tosi puuskane tuuli. Vähäj jo meijä varastoteltan helmoi paiskottel, ku puuskat tuleva just kaikkeist huanoimmast suunnast... Toivottavaste pysyy paikoillas.

Tajusimpa

... Et em mää tänäpe mittää kinttutaukoo voi pittää. Mul on sit koko viikolloppu aikkaa lepuuttaa kinttu pystys, vaiks pojat ny ovakki tulos. Täytyy ottaa jakkara hiakkalootav viäree, ni voi ol seurana hiakkarakenteluje kattelus, ja sellast. Piänet lenkit ok.

Piän kuvaussessio aamulenkil lähties. Joku pyäräilijäryhmä (ainaki yli 20 pyäräilijää samois asuis) osu samoihi kohtihi, ku me olttii just lährös. Ja siin joku etummaisen kulkeva höpötti kovaan äänee ohjeit, ilmesest jollai puhelinvermeel, sinne takaosaha jonoo. Ajova nii, et veivä koko tiän, myäs vastaantulevie kaistan, ja Isla sitä kovaste kummastel. Varmuureks sit käskytin istumaha ja otin kuvii (meist, en pyäräilijöist), ku siihe toine o ehrollistunu, et sillo ollaa paikoillas, vaikkei nyssit katset kameran suuntaha saanukkaa. Hah! Kummastelust hualimat iha ääneti pysy, ei pelästyttäny pyäräilijöit.

Ja tosiaa, pit saar näät eilä hankitut kasvit vähä isomppii purkkeihi viikollopuks, et ei olis kastelun kans ihan nii tarkkaa. Piänet purkit kuivuva noppeeste. Huame päiväl ei ehri, ja töittej jälkkee haen pojat tänne. Voitais yhres laittaa siämenii maaha, mukku se maa (kasvilavat) ei ol viäl laitettu siihe kunttoho, et sitä voisisis tehrä. Multtaaki o ihal liijav vähä.

Elämänlankan istutin ny suuremppaa purkkihi, ja upotin sen osaks kasvilavam multtaha, mut sitäki täytyy kyl sit nostaa, ku saaraa tähä täytet. Siks en laittanu juuripaakkuna, et säilyy juuret paremmi koskemattomina näi, vaiks muutost tulisisiski. Kaikellaissii vippaskonstei käytös ny. 

Mut nykku tein nää ruukutusjutut kasvaril lipastom pääl, ni sain seist paremmas asennos, vaiks kaik asiat pitiki sit maan tasalt nostaa, ja laittaa sin takasi. Eli oikkee mikkää juttu ei ol täysi hyvä. Pittää vissii rakentaa sellanen istutuspenkki, mihi saa multasäkin, lannotepussit, kauhat ja tarpeeks tasotilaa, ettei nii tarttis kykkii, jonnekki... Ny suunnittelumyssy päähä. 😏

En ehkä ehri enää päivityksii tekemähänkää ennenku viikollopum meininkit ova ohitte, et toivottelen täs samal oikkee kaunist ja kesäst, rentouttavaa viikolloppuu kaikil! 💗

Joka toine päivä

Näyttää silt, et kinttu tilttaa joka päivä, ku tekkee jottai, ja sit se seuraava o lepopäivä, kinttu mahrollisimma paljo pystys. Mut jos se nyssit pysyisisis nii, ettei pahenis, ni tällee saan kuitenski JOTTAI aikaseks aika ajoin. 😎

Aamul het täytyy käyr lämpötilan noustes, varsinki ku aurinko porottaa, availemas kasvarin luukku ja ovi. Aattelin, et kuljen laput silmil ja teen VAA sen. MUKKU! Silmät ny osus kummiski kasvilavan muutamaha mansikkaha, mikkä jäis sinne uuren mullan sisäl. Koska mä en pysty nostamaa noit multasäkkei lavaan, ni se o isännä hommaa. Ja hän ei ossaa kattoo YHTÄÄ, mitä kentiäs pelastettavaa lavas olisisis. Ja et saisin pelastettuu nää, pit tää puusaavi kitkee rikkaruahoist ja niitte juurist - eli kykkii, mist kinttu EI tykkää. Ihav vaa tää yks juttu... Ja sit sisäl ja jalka ylös.

Sit päivemmäl vihroste kävin vähä raakkaamas omenapuut, ja otin kaik oksat, mikkä koskettiva toisias. Eli siis tuules hinkasiva toisias vaste, napsaste irti. Asento ol hyvä, ku ei tarttenu kyykkii yhtää! Kukkii om paljo, enkä raaskinu heittää näit oksii poijes. Kattotaa avautuuks kukat tosa terassil vesilasis. Kokeiluu tääki.

Ku Puurin puutarhal ei ollu kaikkee, mitä haluttii täks kesäks, ni olin tehny Rekost lisätilauksen. Enste ne, mitä "tarvittii": chilit, samettiruusut, amppelitomaatit, mut sit ol tarjol aitoelämänlankaaki, enkä voinu "jättää" sitä ottamat mukkaa. Meillähä kasvaa iha kummallisis paikois tota valkost isokiertoo, mikä toisil o onkelmakasvi, ja tääl ei tunnu oikkee missää kunnol menestyvä. Ollaa yritetty koira-aitaukse muaviaira ympäril, misä sais rauhas kasvaa, mut ei. Noihi koiraporttie kehikoil, ni ei... Ja sit kasvaa puhtaal soral talousrakennuksev viäres, misä sitä soraaki o sarevesikaivojem pääl olevie styroksie pääl vaa muutama sentti. Iha hassuu! Kumpa tota aitoelämänlankaa olisisis valkosen tai keltasen, ni ne erottusis tääl tontil parhaite. Ny kaik ov vähä sellast näkymätönt värii: lilaa lähnnä. Lähelt näkkee, muttei kauvemppaa (siis sekä tää elämänlanka että aikasemmi hommattu kelloköynnös). onneks samettikukat näkyvä!

Ne saa tosin ol viäl tual kasvaris tovin, et saaraa tulevat kasvupaikat kunttoho. Jollei kinttuvaivaa olisisis, ni vois yks päivä riittää kaikkehe (viikolloppun), mut ny täytyy kaik tehrä palasis. Mut eiköhä onnistu silti.

Illal viäl, ku kävin sulkemas kasvarin luukun ja oven, siirsin kuistilt kaik amaryllikset portin kukkalaatikkoho. Jos vanhat merkit paikkaas pittää, ni enste olemas olevat lehret kuivuva ja sit om piän tauko, ja sit alkaa noust uuret lehret. Se, et saaks näist mittää kukkii jouluks, onki sit taas iha oma asias.

Illal kinttuu vähä kivisteli, mut ei se ihan nii paksuna ollu, mitä tosa terassikaiteen viarustan kitkemisej jälkkee. Et kait tää palasis tekemine vaa om paremppaa, vaiks tuntuuki, ettei saa mittää aikaseks, mitä haluaisisis. Aamul tänäpe heräsin siihe, et päkiää pisteli, eli ei se yän aikan iha täysi ol palautunu.

Aattelin tänää kintun taas olla vaa. Mitä ny koiran kans lenkkii teen ja kasvaril piipahran. Kattotaa.

Mitäs sit?

Liittye erellissee postauksehe kinttuvaivoist, miätin, et mitäs sit? Siis töitte (istumatyä onneks) jälkkee. Hikiset sormet, sisäl alkaa ol jo 30 astet lämmint, vaiks ulkon olisisis vähä yli kymmene. Se tullu lämpö ei ihan niiv vaa sit lährekkää, vaiks onki akkunat ja ovet ravollas ja puhaltimet siin et imee ulkoilmaa sisäl. Huh-huh!

Täsä muutama vuas sit tul tehtyy Oktoberfestihi kirpparivaatteist tää dirndl-asu. Käsin pistelin ommelle, ku en saanu aikaseks hakkee ompelukonet esil. Se olisisis pitäny siivot joka sessioj jälkkee poijes myäs, ni helpomp ol vaa tarttuu neulaha ja lankaha. Kankaatha ny ei paljoo tilaa viäny sinänsä, mut se paikast toissee raijaamine ottaa ain päähä.

Ny ei ol tarvet mihinkää tiättyhy, mikä seki sit vähä hirastaa sitä, et lähtee oikeest tekemää jottai. Kait sitä vaa tarttee lankakauppaha "raahautuu" jossaikohti. Puuvillaa, pellavaa tms. mist voisisis saar jottai liinaa tai verhoo tai kesävaatet tai tai tai. Hmmm. Ku ei ol oikeest aavistustakaa, et mihi sitä ryhtyisisis.

Päiväm puuhat pyäree nolla

Sevverti kinttu otti nokkiis kitkemisist maan tasol, vaikkei sitäkää ny (mum miälest) iha kamalam paljoo ollu, et nyssit kostautu. Eilä aamul em meinannu saar ees lipsukoit jalkaha, ku päkiä ol nii paksuna ja kippee. Mut lährin silti koiran kans piänel lenkil. Vet sateli hiljalles, enkä jaksanu sareviittaa äheltää enää pääl, ku ei ollu varpailkaa mittää suajaa, vaiks Islal saretakin laitonki. Ei tullu kummiskaa siis kannettuu kameraa mukan, ku mul ol remmi toises käres ja satteevvarjo toises.

Aamupäivän se sit satoki, iltapäiväst alko kirkastumaha. Iltalenkki tehtii iha teit pitki, kintul helpomppaa. Puitte lehret kasvavav viäl, ovat nii pikkussii ny, mut vehreit!

Mä meinasin, et olisisin ehtiny möyrimähä ny noi kasvilavat satteej jäljilt, mukku toi kinttu ei antanu kunnol myäte kulkee meijä epätasast nurmee. Savimaa ku liikkuu säist riippue. Märkän paisuu, kuivan kutistuu, siin o kuappii ja kumpui. Sattuu. Varmaa osaks myäs siks, et nilkkaki o turvoksis.

Pääsin noi pualeevvälii pihaa, ja sit aattelin, et jos meen kasvaril (kasvilavol) asti, ni sit täytyy pittää sellane tauko, et istuu jossai kinttu pystys, ja ku siäl ei ol ees penkkii... Ni kääntysisi suasiol takasippäi. Olin kummiski ehtiny jo vähä aikkaa sit laittamaa kasvarin luukut kii, sentäs. Kait tonnekki joku jakkara tarttee jostai kanttaa.

Norjanangervot alkava justsillee olla parhaimmillas kukas.

Vertaistukee

Oltti nyssit se tokavika kerta kokoontumas Nousten seurakuntatalol. Ny oliki pikkase isomp ryhmä, et jokkut oliva saanu kavereit/ sukkuu mukkaa. Ens kerral sit se vika kerta.

Olin päiväl käyny kitkemähä terassin reunoilt rikkaruahoi, et siihe saa laitettuu kasvuhu kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu purkkeihi, kunha ny saaraa sit purkit paikoilles enste. Kinttu ei tykänny yhtää. Kokeilin pittää jalkaa suaran ja koukistaa lantiost ales, kokeilin olla selkä suaran kyykkyasennos, ja KAIK tek huanoo. Kinttu ei vaa tykkää yhtää. Jatkos siis tällaset kyykkimiset ovakki isännä hommii.

Pikkuhiljaa löytyy ne asiat, mitä pystyy ja ei pysty tekemähä. Elää täytyy sit niittem mukkaa.

Kaatuneitte päiväj jäljilt pöyril ol kauniit kukka-asetelmat. Eli niist riittää nyssit iloo usseemppaanki tilaisuutehe, mitä tääl piretää.

En ol itte nii seurannu näit seurakunnan juttui, mitä kyl tääl om paljo. Piänil lapsil kerhoi ja matkoi piänel omakustannuksel tai kokonas ilmaseks, kerhoi vähä isommilki lapsil, tiätty kaik kirkolliset jutut huamioitu erilaisin tapahtumin. Se itte kirkon lisäks siis.

Niinku ny tää vertaistukiryhmä, mikä ei ole mitenkää kirkolline, mut yhteisölline silti. Vaiks näyttääki, et tääl o liijam piänet piirit, et ihmiset oikeest uskaltaisisiva isommi näihi osallistuu. Moni ov vaa kuunteluoppilaana, mikä seki on ok, mut saaks siit oikeest ittelles jottai kans? Jokasel ku voi ol iha omat reakoinnit samahanki asiaha. Toine ottaa apuu vastaa rekkalastil annettun, toine pistää muurin ettee, ettei apu osu. Siitäki puhuttii eilä.

Masentunu esimerkiks ei ot vinkkii, ku auttaja sanoo: "siivotaanks yhres", "kokataanks yhres". Varsinki, jos masentunu itte tietää, et hän kyl ossaa, ni mitä kukkaa hänel tulee näist sanomaa. Häne järjestys ja tyyli, siihe kettää muut tarvit. Omas pääs haluais vaa nukkuu, ja toiset yrittää saar positiivisel taval ylös siält sänkympohjalt. Mut näitähä ny o.

Hyvä saar kuul monttaa miält erilaisist asioist, vaikkei nii omaa elämää ihan kaik koskekkaa. Ymmärrys kasvaa silti, ja SE se on tärkkiää!

Ilta- ja aamukuva

Märkkää, aurinkoist, tuulist, tyynt. Kaikkee iha yhre vuarokaure aikan. Saret ei olla saatu, mut näi aamusi nurmikko o nii kasteest märkän, ettei kovi aikasi lähret ruaholleikkuuhommihi.

Iltalenkil paisto viäl aurinko sinne, mihi viäl ylettyy. Linnavuare kohral ussemmite ossuu, ku se o sevverti korkkee, et matalammalki oleva ilta-aurinko viäl ylettyy ton meijä viarustan mettikön puitte ylt siihe osumaha. Kuivaa, kirkast ja lämmint.

Ja ny aamuste plus kahreksa astet lämmint, usvaa, tyynt. Kattotaa, ehtiiks sumu häviämää jo ennenku Isla herää. Tää neitone ku om melkose aamu-unine tapaus. Usseste saa itte herättää, et lähretää lenkil, vaiks ny vanhemmite (noh, iha aikuisikäne yhreksävvuatias koira ny sentäs viäl o) onki yäuniaika pikkase vähentyny.

Reipast uut viikkoo kaikil! 💖