Juhannukse aluskuvii

Ei mittää kummallist, mut otetaa ny ilo irti täst kauniist aurinkompaisteest. 🌞

Tiän peltopuali.

Tiän mettäpuali (meijä tontti).

Pihalt.

Hyvää Juhannukse alusaikkaa valmisteluines (kauppanouto eres just tääl.)! 💕

Sopiva paikka, sopiva hoito

Ny ei tul monttaa kuvaa, vaiks pihalt niit riittäisisiski. Toistelee vaa kaik sitä samaa kaavaa, mitä aikasemminki. Mut täsä oon muutaman ystävän kans just puhunu pihast ja pihanhoirost ja siit tyämääräst, mikä siihe pakkaa menemää - piänemmäski pihas, ku mitä meil o. Hehtaarin tontti melkkest, mut eihä se -onneks- oo kokonas käyttöpihaa, jokiki uamines viä ison siivun.

Meil o sellane tontti, misä oj joskus yritetty iha viljaa viljellä, mut täsä ei ol oikkee kasvanu mikkää. Siks se "irrotettii" muust peltoalast asumiskäyttöhö ja se ol ekaks neliskanttine muaroltas. Sikku toi tiä (vanha Raumantiä) tosa alko vilkastumaha (ol viäl enste hiakkatiä) ja se asfaltoitii, myyttii tiän toinem puali, eli pualet tontist poijes, ja se on yhä viljelykäytös. Jäljel jäi kolmiommalline tontti mettär reunaha. 

Ku muutettii tähä, ei täsä ollu ku ajopiha, ja talon takan lähel rakennust kaks vanhaa omenapuut (hyvi kitkerii omenoit) ja muutama huanovointine mustaherukka- ja karviaispuska kuivan heinikon keskel. Ja jokune villiintyny varelmapuska. Eli takapihaa on käytetty "pihana" kyl, joskus kauva enne meijän tähä tuloo. Lisäks matto- ja kuivaustelineet löyty. Peltoalue ol ylikasvaneena heinikkona, ja siin ol pinnal sellast lappioitavaa maat ehkä noin 10-15 senttii, se syvyys, mihi ne vanhat aurat ny o ulottunu siis, sit alko sinine savi (vanhaa merempohjaa tää, jos mennää kaukasuuksii menneisyytee). Yhre yhtäkää kastematoo ei löyretty.

Ku ollaa tasamaal, ja maa olisisis tarvinnu kuarmakaupal hiakkaa, et olis saanu vähä ilmastoituu tota savee, ni meijän olisisis pitäny kuarii just se paras, multamaisemp osuus pinnast poijes. Mut tätä maat ei voi nostaa, ku sit maa olisisis viättäny talon suhteen väärään suuntaha. Pitäs mennä poijes rakennuksist, eikä rakennuksii kohti. Se ojjo nykyiselläs haastavaa. Ja SE olisisis maksanu niim paljo, ettei meil ol sellasee mittää mahrollisuuksii. Eli ainaski YKS asia selvis aikas noppeeste.

Sit ollaanki kokeiltu jos mitäki. Kukkapenkeil ja puil jätti-isoo kuappaa, mikä o kasteltu ja laitettu uut multtaa. Ei oikkee toimi, ku altaat täyttyvä sateel, ku vesi ei pääse altaast poijes. Savipohja pitää vet. Eli jos näi tekkee, pitäis saar salaojat tehtyy, mut mites teet, tasamaal, niitäkää? No, näyttää tual maas ny noi varelmat sentäs iha ittestäs rehottavan ja leviävänki, ja näät paikkakunnan tammet, mikkä o omam maan tammenterhoist laitettu kasvuhu. Ne kasvaa, kasvaa viäl noppeemmi ku esimerkiks vaahterat ja pihlajat. Koivu ei ol lähteny kasvuhu, terijoen salavaaki ollaa usseemma kerran kokeiltu. Puit tarvittais lissää yhä, ku hittaaste kasvava, ja tarvitaa jonkillaist turvaa tolt pohjostuulelt, mikä tulee iha suaraa tähä tontil pyärimää. Jonkullaine tuuli o hyväst, varsinki helleaikan, mut liika o liikaa, sitäki. Se myäs kuivattaa lissää, eli tarvii kasteluu enempi.

Iso kuappa ja pikkane kohopenkki pääl näyttää oleva "se juju", mil nii kukkapenkit ku puutki saa paremmi kasvamaha, mut vaatii siis taas ainest lissää. Näis tuulis, mikä täs pyärii (toi Linnamäki siirtää usseste myäs ne luateen tuulet meil pyärteisinä, et jos pohjosest tuulee "suaraa", ni noi pyärteiset tuulet taas jo vähemmänki voimakkain saava myäs helposte tuhoo aikaseks). Kaik tahtoo lähtee lentoho, myäs ne painavammat pergolat ja aurinkovarjot, pöytii ja tualei kaatuu. Ja siks meijä kasvari o yritetty suajat nii, ettei se a) lähre lentoho ja b) lytisty tuulev voimast. Kaik jutut ei ol nii kauniit silmil, mut ainaski ne näyttää olleen toimivii ratkasui.

Ja sikku päästää iha niihi kasveihi, ni täs moni ystävä o meinannu, et "ku löytyy se tontti, misä "kaik" kasvaa, nii huamaa, mite helppoo pihampito voi ollakkaa". Juu, eipä se niiv vaa onnistu, ku sanoisisin, ettei me tultu tähä piha erel, ku iha "koti" miäles. Piha ol mitä ol, ja sitä voittii vaa peruspiirteiltäs miättii ja unelmoira, et mitä se voisisis tulevaisuures olla. Ja unelmatha ei ain toteuru. Sit ov vaa sopeuruttava. Pihan takii ei lähretä täält mihinkäs muuttamaha.

Ku tehtii kattoremppa, se kuntotarkastuksen eka tehtävä sen listam mukkaa (lista ol pitkä), ni meil jäi "kättee" paljo rikkonaist vanhaa kattotiilt, ja meinattii, et käytetää ne ison koho-kukkapenkin pohjal salaojana, ja sinnehä ne sit tul kasattuu, kukkural. Siihe sit multtaa pääl pari kuarma-autollist, ja sit kukat. Osa perennoi, osa kesäkukkii. Muutamii käytävii sinne välihi, et ulottu hoitamaa niit sisemmäl olevii kasveiki. Reunoilt ei ollu toivookaa onnistuu täs. No, ehkä voinet arvata, ettei tässä(kää) hyvin käyny.

Pari ekaa kesää multtaa ol viäl iha ok. Perennat kasvo, sain joka kevät gladiolukset multihi, ja penkki näytti oikkee kivalt. Reunat puust, mikä seki lahos sit kolmanneks vuareks osittai, kunnes napattii loputki poijes. Kolmanten vuaten alko multtaa ollaj jo melko vähä siin tiiliem pääl. Se ol siis valunu sateis sinne tiilie sekkaa. Ei haluttu mittää muavii laittaa maaha, mikä varmaa olis kyl auttanu täsä. Vuarenkilvet kasvava yhä, kärsien kyl, ja vähentyvä vuas vuarelt, mut iha jokust kevätesikkoo, malvaa/ malvikkii ja irist lukuunottamat koko penkki kasvaa käytännös villikukkii ja mäkimeiramii. Oon antanu noitte kukkie kasvaa, mikä siin tykkää ny kasvaa, ettei se olisis vaa joku heinäkukkula keskel pihaa. Hah! Et täsä tulee ettee se neuvo, et kasvata vaa niit kasvei, mikkä tykkäävä siit paikast, mihi kasvei halutaa. Vaikkei olekkaa mittää, mitä itte ollaa siihe laitettu. 😏

Eli lopputulema on, et meijän tarttis uusii se koko penkki. Ja siihe on saatava taas ainaski se kaks kuarmallist uut multtaa pääl. Jonkullaine reunus olisis kans hyvä, et se multa pysyis paikallas, eikä valuis nurmel, mut puut en enää haluu, ku se pittää uussii nii äkkii. Ettäs jottas... Ja tiätty pitäsisis olla joku paikka, mihi pelastaa nyt ne täst yhä pelastettavat perennat enne uut multtaa - sitäkää ei viäl ol.

Mite mont perennaa ollaa tänne hankittu/ saatu, saatesanoil: "tää on sit rikkaruaho" - mut: ei meil. Hah! Valkost karhunkiartooki ollaa yritetty aikanas saar koira-aitaukse verkkoo pitki kasvamaha, mut ei se vaa kasva. Ei millää! Siin olisisis ollu hyvää tilaa, eikä mittää muit kasvei, mitä olisis tarvinnu silt suajella. Heinie ympäril olis iha hyvi saanu kiärtyykki. Mut ei siis kiärtyny, ei verkon, ei heinie ympäril. Ny sitä kasvaa talousrakennukse reunustal, styroksim pääl olevas soras, mitä tosa on ehkä joku viis senttii. 😐 Ja vuas vuarelt näyttää ilmestyvä samaha paikkaha. Et ny sille löyty paikka, vaik vaikuttais silt, ettei siin VOI mikkää monivuatine kasvaa.

Et noit pihapuuhii olisisis ihav valtavaste, kuha jaksais/ ehtis - ja joskus täytyisisis kukkarollaki käyrä. Ei ne multakuarmatkaa ilmassii ol. 

MUT! Haasteist hualimat ei luavuteta! Paahteise ja tuulisem pihan kasvei ov vaikkia välil löytää, jos haluisisis niit monivuatissii. Kesäkukkina paremmi, mut niis o sillee isomp tyä, et ne pittää joka kevät laittaa kasvuhu JA ne vaativa enemmä kasteluuki, ku monivuatiset pärjäävä paremmi isompine, syvempine juurines. Toi vesikannuje kantelu isol pihal käy kans välil tyäst. Nyjjo sen huamaa, jos kasvarin vesisäiliöt tyhjenevä, ku se sijaittee aikas kaukan talost kummiski.

Äiteen kans ku ostettii kasvei tosa aikasemmi, ja kysäsin puutarhal, et mitä lannotet hän tykkää käyttää, varasto- vai kastelum mukan annettavaa, ni katto mua hölmistyneenä, et "Em mittää!" - Hah! Heijä pihal kaik kasvaa ja kukoistaa ihav vaa sil, et saava vet tarppeeks. Onha nois istutusmullis enste se peruslannotus olemas, mut ei se koko kesää kyl kestä! SILTI toisil piha vaa kukoistaa ja voi hyvi. Niim paljo eroi maaperäs vaa o.

Mut sama koskee myäs sisäkasvei. Mul om mont kasvii, mikkä ova selvinny mun hoirol, siin paikas, misä ova, vaiks ei olekkaa sellane, mikä ohjeem mukkaa olisisis hyvä. Juarut kasvaa täyres aurinkos, ja näyttävä tykkäävä siitäki, ja sellast. Ne kualee pois, mikkä ei tykkää, ja ne kukoistaa, mikkä tykkää. Nii se vaa menee. Ja sit välil ain kokeiltava jottai uurestas ja uurestas, ku vastaan tulee, vaikkei ol enne menestynykkää. Esimerkiks toi mun tulilatva on ollu tosi yllättäjä, ku on ollu jo matkal kompostihi mont kerttaa, ja siv vaa alkoki yhtäkkii kukkimaha ja nyv vast alkaa kukat kuihtumaha - siis on kukkinu jo yli kaks kuukaut yhtämittaa! Eli juu, en viä kompostihi! 😄

Ja sellast. Rennoste vaa, om parast!

Koiramputkem pentele!

Antaisisin aikas paljo, jos vaiks voisisiv vaihtaa noi koiramputket lupiineihi. Hitto vie, et nää valtaa koko aja lisää ja lisää alaa. Näit EI ollu aikanas, ku tähä muutettii. Tiämpiantareet kasvo jos mitäki erilaist kukkivaa. Ol liilaa, sinist, keltast monttaa laatuu, päivänkakkaroit ja monii kellokukkii. Ny löytyy enää yksittäissii korkeuksihi kurottavii keltassii. Siis yks kukka siäl tääl, kaukan toisistas. Kellokukkii ei lainkka, kurjempolvii piänin mättäin (ja tääl ol isoi alueit tätä aikanas). Tää valtaa nurmikonki, jollei sitä ehri iha muutamam päiväv välein leikkaamaa ales. Ja niitte al ei kasva mikkää. 😒 Liikenne o lisääntyny kovaste, ja sitämyäte kyl saasteekki, vaiks mite onki sähköautot yleistyny. Enne ol peltovehkeil meno eri kaut, ja ny kaik ajava täst meijä kaht puale. 

Täsä on kasvanu kummitärilt saarut valkoset vatut. Ny alue o iha täyn koiramputkee. Taitaa ol nii, ettei yhtäkää valkost enää siis ol olemassakaa. On siäl jokussii vattui tual keskel, mut epäilen niitte olevan ny punast. Valkosen lehret ova pikkase eri värissii, ku nää "normit", ja ny en huamaa mittää eroo.

Viime kesän en kitkeny vattui, en rikkaruahoist, enkä kualleist erellisev vuare oksist. Ja se näkkyy kyl! Ny olisis perkaamist vaiks kui ja paljo, mut kinttu ja kunto ei tunnu antavan ny periks tehrä sitä tänäkää kesän...

Isäntä alotti tekemäl tosa aikasemmi yhrellaist lisäkäytävää isoimmam puskam pualel, mut homma jäi sateitte takii keske. Ja sit pitäsis ne tuetki saar laitettuu. Nykku o käytävä, ni sinnehä ne varret kaatuva tuulis ja tuiverruksis. Eli käytännös käytäväst ei ol mittää hyättyy. Saa nährä, miten saron nyssit tänä syksyn käy.

Kylhä siält sit tosiaa tul esil vähä vattuiki, ku sain noi koiramputket poijes. Ol siäl kyl nokkost ja ohrakkeitaki, et tollast vastakohtie maat täsä sit taitaa ol. Ohrakkeet kasvaa köyhäs, ja nokkoset rikkaas. Et häh?

Mut joo. Joku tos jo meinas aikasemmi, et mikset käytä sitä, ni ku koiramputki haiseeki jo niim pahalt, ni ei tosiaankaa tee miäl sitä käyttää, vaiks salaatteihi uussi tuareit lehtii sanotaanki voivan käyttää. Yh! Ei mun lautasel! Lissää esim. täält.

Yhre vähä isommist taimist, mikä ol nurmem pualel kasvanu, nappasin ruukkuhu. Meil o omiks tarpeiks taatuste jo riittäväste, mut jos vaiks vanhuksil. Ol joskus puhe, et "omii" vattui voisisis olla kiva saar omalt pihalt. Niit ku o kiva poimiikki, ku ei tartte kyykistel. Harvoi marjoi o seisomakorkeurel.

Mut on tääl sentä kimalaissii, mehiläissii, amppareit ja muit pörriäissii, sekä näit leppiksii, auttamas meit täs puutarhahoiros. 💗

Satokausi alkaa

Alotan kuitenki onkelmist, ku ei tiäret ny, et mist nää meijä nettiyhteysonkelmat oikkee johtuva. Eilä illal pätkittäi toimi. Tänä aamun ekaks, ei ollenkaa. Wi-fi yhristää, näyttää vihreet, buutattunakaa mikkää ei muuttunu, mut koneil asti ei menny (siis ei "lähettäny" tiatoo koneil). Ja meil o tulostimet ja kaik lankattomin wi-fin kaut menevii. Mahtaaks kaapeleit enää löytyykkää mistää... Ärg! "Kiva" tapa alottaa päivä?!

Mut pualentoist tunni ähellykse, koneitte/ ohjelmie sulkemist ja availuu, (ja pärräilyn) jälkkee näyttää silt, et NY vihroste viimei toimii taas. Eikä aavistustakaa, et mikä se onkelma ol, et voisisis ens kerral tehrä jottai noppeemmi...

Ny o kaik mahrolliset kippot, kappot, saavit, kannut vet täyn pihal. Terassin saavit ääriäs myäte. Ja kasvaris mustis kepuis olevat lämpeeväkki aurinkos noppeeste, et toimiva ikkäänku patterein öisi, ku ov melkosev vilpakkaaks menny välil. Mut hyvi kaik kasvaa.

Ne iha ekat kurkut syättii jo viikolloppun, niit minikurkkui. Ne o pitkii ja ohkassii. Nää Babyt on sit enemp avomaankurkun näkössii, mut silti maistuva iha kasvihuanekurkuilt. Ny toi yks alottaa vast kukintaas, et oliskoha se sit iha tavalline kasvihuanekurkku? Puutarhalt tul nimilaput vaa näihi kahtehe "erikoisemppaa". Ei siält tullu tomaatteihinkaa, ku meccaan lappu. Arvausperiaatteel siis mennää. Kolmee eri laatuu niitäki. Ne amppeliversiot on takaterassil iha taivasal, ja niis on raakileit kovaste jo. Kasvaris siis kaks, minkä laatuu en tiär, plus se meccast otettu varasoksa, mink mä siirrän jossaikohti toisee kasvarihi, ku tähä ei enää mahru. Täl hetkel se tuntuu kehittelevä kukkanuppui kovaste, eikä keskity pituuskasvuhu. Mut toisaalt uskon, et sikku se lähtee oikkee kunnon kasvuhu, ni se on sit se meijä syksyn viimine sarontuaja. 💛

Ukkone

Onha täsä muistaakseni toukokuun alussa ollu viimeks, ku tännekki vähä ukkosist "pelotelttii" säätiarotuksis, muttei meil silti ukkostanu. 

Ny en ollu huamannu varotuksiikaa, ja nii se vaa eilä sit myähämmi iltapäiväst (ehrittii iltapäivälenkki Islan kans kulkee iha kuivina) men pimiäks maisemat ja alko oikkee kunnon rankkasare. Onneks isoo ukkost ei tullu, eikä se tullu iham päälle, mut sevverti voimakkaaste, et meijä torppa vähä tutis siin jyrinäs. Se "basso" vaa otti kii. Onneks ehrin tyät tehrä alt poijes, ni sain hyväl omaltunnol irrotel johtoi seinist. Tyäkoneit ei riskeerata.

Ihanan Pöllön lähettämie lankoje avustuksel, ja viileemmä kelin ansiost, sain illal jatkettuu tätä aijemmi alotettuu peittoo. Ny ei ollu liijan kuuma siihe hommaha. Sit jos nykyset lankat ei riitä kokopeittoho, ni sit täst tulee "polvipeitto". Sitäki joskus tual pihal voi tarvita, jos haluu istuu ulkon vähä viileemmäl kelil. 

Nythä ei oltu noitte sarekuurojen takii terassil poikienkaa kans ku kasvit kastelemas (ovikatokse al olevat, muihi tul kastelut taivaalt), ku ei viittiny ottaa pehmusteit esil. Kastuva ja sit ova heinäpölys het. Sitä o vaikkia putsat kankaast irti.

Viikollopust

Vilposemp ja märemp viikolloppu, ku pitkään aikaan, mut se ol toisaalt iha tervetulluttaki. Alakerta torpast viileni myäs kummaste, ku ovet ja akkunat ol yätki ravollas. Yläkerras taas ilma ei iha nii helposte ulkoilmaan vaihrukkaa, vaiks raollas olevie akkunoire eres pyär tuulettimet yrittäe ottaa sisäl sitä ulkoilmaa. Mut saattii nukuttuu kaik iha hyvi! Ja täl kerttaa selvittii kaik jopa alust loppuhus saakka tervein, ettei lenssut iskeny! 💖

Nuaremp pojist om melkone hortonomi, ja huamaa paljo asioit kasveist, mihi vanhemp ei kiinnit mittää huamioo. Molemmat miälelläs auttava kasteluis ja tavaroitte/ asioitte siirtelyis, mut ei vanhemp huamannu esimerkiks istuvas etuterassil melkkest kypsie mansikoitte al. 😄 

Toine ku kiljas oikkee, et niit om paljo! Hah! Ei niit ny oikeest nii hirveeste ol, ehkä raakileit täl hetkel joku kymmenise kipalet, ja neki pakkaa kypsymähä eri aikoihi, ni ei saa piirakan täytet. Tairetaa popsii suaraa puskast suuhu.

Pyry ain istu sil akkunal, mist näkkee meijät, ku ollaa ulkon, tai sit raollas olevan takaoven ravos, ja kerjää mukkaampääsyy.

Keli ol ny sateine pääosin, mut ol siäl näit aurinkoissiiki hetkii. Pyry ol sit meijän kans kiarroksel välil koiralenkil mukan ja välil sit muutov vaa. Ku käyttii vähäv välii kasvarin luukkui aukomas ja sulkemas, ja välil oveeki auk ja kii. Nuaremp varsitenki ol ain iha innoissas menos mukan. Tääl ku voi äkkii vaa lykät lätsäm päähä ja tossut jalkaa, ja sit ollaanki jo ulkon. Kaupunkis täytyy kulkee rappukäytäväki viäl kotiovej jälkkee ennenku o ulkon.

Ruahoi mutustelttii ja maistelttii, ja välil ol pää nii puskas, et ku kutsuin, meinas kasvit siltiki jäär naamal. Ol vähä et: "Yh!", ku toi koiramputke pahanhajune lehti lötsäht naamal.

Hassuste kissa halus tukeutuu koiraha, ku maa ol märkä, muka pysyis kuivempan (?) sillee. Koira ol vähä ihmeissäs, muttei se matkantekkoo kyl mitenkää haitannu. Jos kissa oppii matkimal omaa emoo ja sisaruksii, ni kyl se oppii iha seuraamal koiraa (koirii) ja ihmissiiki. Kunha o sellaset "otukset", mihi kissa luattaa. 💙💜

Lavvantai ol aurinkoisemp päivä, vaiks sillonki aika ajoin ripottel vet. Ruaho kasvaa oikkee kohinal. Ja noi koiramputket alkaa näköjäs vallat meijä vattupuskiiki. Yks paikka, misä o ollu kummitärilt saarui valkossii vattui, ojjo nii vallattu viime kesän aikan ja lissää ny, et siäl ei ol vattui enää lainkka. 😔 Hö!

Tarttis ottaa tyän al seki, et riipis noi kaik nii ison juuren kans poijes, ku vaa mahrollist saar. Ärsyttävää, ku yks kasvi valtaa kaik mahrolliset ja mahrottomat paikat pihal ja pihan ympäristös!

Näyttää se ruaho olevav vihreemppää (tai tuareemppaa ainaski) airan toisel pualel kissanki miälest. Ha! Kyl ol tarkkan noitte airaraoist kurkkimas... Jollei olisisis ollu valjais, olis kyl pujahtanu alt toisel pualel. Ny pit kiärtää portin kaut, et "peräskulkijatki" (mä ja pojat) mahtuu menohom mukkaa.

Ny on sit ekat minikurkukki maisteltu, ja toine pojist tykkäs, toine ei. Tomaattiraakileet nuaremp huamas kans, et "siäl ne kasvaa". Vanhemp vaa kysy, et mihi ruukkuhu vet laitetaa, ei oikkee muuto nää kasvit kiinnosta. 

Vanhemp aikas paljo suunnittel ja koodas vaarin kans heijä yhteist tiatokonepelii, mitä kehittelevä. Alakerraski miätti erillaissii arvoesineit koodie kans, mil saa kaikellaist tarpeellist siihe pelihi. Piirrustusvihko tul tähä suunnittelukäyttöhö hyvi. Siv vaa vihko vaaril, et vaari laittaa koodit koneel. Ja poika om muute TARKKA! Huamaa het, jos vaari kirjottaa vääri!

Nuaremma kans katteltii vanhoi valokuvii, ajast, millo hää ol just syntyny ja sil paikkeil, vähä niit vanhemppiiki. Siit poiki juttuu, mite ihmine om piän ja avuton, mite piänii ja avuttomii sit koiran ja kissan pennut ovakkaa. Ja päätteli jossaikohti, et kissa o ensteks hiiri, sit marsu ja siv vast kissa. Piäne ajam pääst meinas, et koirat sit ova enste marsui, sit kissoi ja siv vast koirii. Hah! Pit ettii netist vähä vastasyntyneitte kissoje ja koirie pentui, ja sit lisäks viäl hiirte ja marsuje poikassii, et mikä ero. Vähä ov vaa tota kokoeroo vaikkia valokuvist nährä, et ei mittää takuut siit, mite nää viisvuatiaan pojam pääs muakkaantuu. 😉

Eläimist ku tul puhe, ja valokuvii kattelttii, ni tul niit aikoi vastaha, millo meil ol viäl neljä koiraa ja kaks kissaa (erit ku nykysi), ja osas kuvis myäs meijä hoitokoirii. Ja poika miätti, et heilläki o ollu hoitokoira, ja kyllähä heijä kissaaki hoiretaa. Sit pit selvittää, et MIKÄ o hoitokoira, ku heilläki on kissa ja Mörri EI oo hoiros heil, vaa asuu siäl. Heijä koti om Mörrinki koti. Ja siit, et hehä ova ny mummu-vaarilas hoiros veljen kans, ja et hän tykkäis, jos heijä hoitokoira tulis uurestas heil hoitoo, ku hän tykkäs olla sen kaveri. Ja siit, et äiti on heijä kissan kaveri, ku kysysin, et oliks koira kiinnostunu kissast tai toisimpäi. Ikkäänku ettei kissa mittää toist kaverii tartte, ku äiti on JO kissan kaveri. Olisisis kyl NII kiva välil tiätää, mitä siäl piänem pääs liikkuu! 😍

Sit yks kerta pihal olles kysäsin nuaremmalt, et ku raparperii olisisis omast takkaa, et tehräänks piirakkaa? Ja iha innoissas poika sit kanteli raparperit sisäl ja hetken jakso kattoo, ku vähä pesin ja siistisin noit varsii ennenku tein piänt "silppuu". Sit siirty olkkarii pelaamaa pokemon korteil.

Ja soveltaa pit taas, ku ei meil viäläkää ollu sitä ohjeen piimää, ni käytin ny sitä ainut mitä jääkaapis ol, eli kermaviilii mairon seas. Mut lisäks meil ol sokeri vähis, ja halusin sitä jättää sunnuntain lettujem pääl (ainuu asia, mitä pojat lettujem pääl haluava), ni käytin intiaanisokerii. Pelkäsin, et siit tulee kamalam makkia, mut lopult tää oliki vähemmä makkia, ku tuntu, ettei ollu piirakas sokerii lainkka. Vaiks oliha siin vaniljasokerii ja fariinisokeriiki mukan kummiski. Outoo! Pojat ei sit tykänny täst lainkkaa. Ei mekää vaarin kans tätä oikkee herkuks voitu sannoo, mut runsaan vaniljakastikkeen kans saattii alas. Ei se ny iha hukkaha menny. Mut jatkoho: intiaanisokeri EI ol makkiaa! Mihi sitä kuuluisisis käyttää?

Tosiaa askarrelttii erillaissii lennokkei papereist. Vanhanaikassii omast pääst, sit youtuben neuvoil jokuse lissää. Ja jopa se tylppänokkane iha yllättäväste lens kyl! Näytti silt tehres, ettei se VOI lentää! Hah! Pojil ol hauskaa, sekä taitelles niit omii koneit, et lennättäes niit. Isla vaa ol vähä, et saaks niit ottaa kii vai ei, ja hyvä, ettei ottanu. Jokune kone ol sillee "raskasnokkane", et olisisis taatuste sattunu, jos olisisis osunu esimerkiks silmähä. Ja hetkem päästähä Isla luavuttiki kokonas, ja siirty soffal kattomaa sivust tätä touhuu. Pojat heittivä koneit yksitelle ja yhtaikkaa, ja uussii konei synty ikkäänku vauhris. Osa koneist tek nuaremmam miälest laskeutuessas SUPERkeikkaa, ja se vast oliki hauskaa. Eli pyäri menosuuntaas ympäri. Mut osa koneist ol "bumerangi"koneit, ku ne tek vaa ympyrän, ja tul takas lähettäjäs jalkoihi. Hah!

Telkka pysy kii käytännös melkkest koko viikollopun, ku matalapainees ei toi meijä antenni oikkee anna muut, ku pikselisotkuu. Jokuse ohjelman kattova sit sunnuntai aamul tabletilt, et saiva rauhas herättyy enne aamupalaa. Sej jälkkee oliki sit jo muut puuhaa, ettei ohjelmat enää kiinnostanukkaa.

Vaikkei mittää kovi erikoist siis tapahtunu, eikä tehty, ni mä olin kyl tosi poikki eilä illemmal. Petie laitot, mummu-vaarilavaatteire pesut, kööki siivoomine ja tiskit (vaiks se tiskikone onki, ni ei ne astiat men sinne eikä siält poijes ilma apuu), tavaroitte paikoilles laittamiset olkkaris - ja siihem pääl ne normijutskat, eli koiran lenkitys, viimiset kasvarie ovie ja luukkuje sulkemiset yäks, iltapala ja sellaset. Meinasin ottaa tupluurit, mutten sit ehtinykkää. Nukahrin kyl varmaa ennenku pää osu tyynyhy lopult. 😊

Iham mahtava viikolloppu! 💕

Pikakuulumiset

Ihan vain pikaisesti. Kiva viikonloppu takana, mutta nyt kun on tullut vähän siivoiltua sen jälkeen, kun vein lapsenlapset kotiinsa, meinaan ottaa pienet tirsat, ja luulen, että sitten onkin jo iltalenkin aika ja kaadun taas nukkumaan, heh! Väsynyt, mutta onnellinen. 💕

Yksi viikonlopun puuhistamme: paperilennokit. 😃