Talvipakkast

Vaiks nyssit onki vähä enemmä ku vähä ollu näit pakkassii, sellassii vähä isomppiiki, ni silti kyl talvist tykkään. Tai siis talvistaKI, ku onha niis kesissäki oma viähätykses. Vaiks helteist en yhtää tykkääkkää sit vastaavaste.

Nukum paremmi viilees, ja pimees. Vaatet saa ain lissää pääl, mut sillo ov vaikkia ottaa poijes enää, jollei ol mitä ottaa. ;) 

Kunha ny lumi pysyisisis, ettei tulis sitä syksyn mustaa, märkkää loskaa maat täyttee. Talviki o kivamp "kuivana". =D

Oov vähä omituine

Mä tartten aikas "selvät sävelet" mum päiviin, ja mialuuste reiluste etukättee. En ol mikkää impulsiivine ihmine koskaa ollu. Jollei lasket sitä, et ku pitäsis imuroira, mä mialuuste vaiks pyyhim pölyi tai tiskaan, ku otan imurii kättee, tai jos pitäis pyyhkii pölyi, viikkaan pyykkii tai jopa imuroinki iha mialuuste... (aivot?!) Ärsyttävää!

Mul om muutamii läheissii ja ystävii, joil o elämäs erinäkössii haastei menos just täs kohtaa, ja osan näist aiheuttaa iha yhteiskunnan toimet, mist voisisim paasat paljonki (joskus olen osaks varmaste tääl paasannukki jo). Ja pyrin olemaa avuks ain, misä kullonki pystyv vaa, ja mihi "rahkeet" riittää. Talous o iha ok ittel täl hetkel, mukku ei tahro pankist enää mittää remppalainaa saar, ni o ain säästettävä kaik, mitä meinaa tehrä. Ja tehtäviihä ny vanhas omakotitalos ja pihas ain riittää. Toisaalta hyvä, toisaalta huano. Pikku-pikku palasis eretää, eli hyyyyyvin hittaaste. Mut siis talourelliseste ei kovaste voira kettää auttaa, vaiks tahtooki olisis. Yleiseste menee rahoi hyväntekeväisyytehe joihinki asioihi jo (lapset, eläimet). Piänil jutuil, joillaki kauppaostoksil ja auton käytöl sun sellasil sit tuetaa läheisii.

Piänt pintaremontti o ollu menos tost viime syksyst saakka meijä torppaha, ku isäntä huamas hyvän laminaattitarjouksen, et saatii lattiamateriaali halvemmal ku muavimatto (mitä meil ny o tähäs saakka lattiois ollu, erelliste asukkaitte laittaman). Huusholli tiätty mullim malli ain, ku tehrää jottai, ku pittää tavaroit siirtää sinne tänne, poijes tiält moneen otteesee - ja sit taas takasi.

Ny orottaa yläkerran aula vastaavaa piänt remppaa, ja siks oon kamoi siirtäny siit toissii tiloihi paljo jo. Sänky on nii iso, ettei sitä oikkee saa mihinkää, ku ei pysy kyljelläskää. Heiluu ja huajuu, ja sikku kissat tykkäävä men kiipeemää siihe pääl - korkeus o ain kiva juttu - ni pelkään, et kaatuu jonkum pääl viäl. Eli siirretää vaa sevverti poijes tiält, et pystyy tekemää, mitä pittää, ja laitetaa sit het takas taas. Sänkyy ku ei voi poijeskaa laittaa. 

Taitava meijä karvatit ollaj jo tottunu tähä, et meil vähäv välii joku asia muuttuu. Tulee lissää tilaa, tila piänenee taas, jottai lähtee, jottai tulee... Kunha ruaka-ajat ei muutu - ja välil saa herkkuiki, ni kaik o ok.

Ny käväsin auto-onkelmis olevaa ystävää auttamas kuskaamal hänet apteekkihi ja kauppaha täsä keskel päivää. Tul vähä puskist tää juttu, ja mul tahto men päiväjärjestys sekasi, mut ei se ystävän vika ol. Mul vaa jotenki hävii keskittymine kokonas, ku tuijottelen kelloo, et millo mitäki pitäsis tehrä, et saan auton käyttöhö (eli siis käytännös akkunat siit auk, et näkkee ajaa) sellasee aikaha, et oon sovitus ajas sovitus paikas... Iha kumma juttu, mut sil nyv vaa ei voi mittää.

Tääl ei oikkee voi hypät noiv vaa julkisil välineil, jäär kaupan kohral poijes, ja palat sit taas takasi, ku linjat kulkeva nii harvo - ja kaik ei ees mee kaupan kaut. Varsinki selkävaivasen ei oikkee tul kyl mittää kauppakassei kilometritolkul kannettuu. Ku olisisis varaa, voisisis tilat kotiinkuljetuksen, mukku...

Iho-onkelmii

Huamaa, et oon täsä viime aikoin ekstrapaljo lutrannu käsipesuje kans, ku kaik sormiev välit o rikki, ja etusormes o iso halkeema, mikä nyssit osuu koko aja johonki.

Yritin käsityät jatkaa, ni ei siit vaa tul mittää, ku tökkii joku koko aja johonki kippeesee paikkaha. Tauon paikka siis.

Ja juu, mul on hyvää rasvaa olemas, MUT ku laitan sitä, huamaan, etten voi koskee lankoihi (pesen poijes), tai en voi koskee asiakkaitte papereihi (pesen poijes), tai en voi laittaa syätävää, ku en haluu rasvasil käsil koskee ruakaha (pesem poijes) - ja ku EN voi ol iham mittää tekemättäkää, ni käytännös tarkottaa, et hoitoaika on ÖISI. Paksulti hyvää voiret, käsineet kättee, ja untem mail. Mut eihä se ny yhres yäs onnistu, tääkää...

Hämäräkuvii

Vaikkia napsii yli 20 asteem pakkases hyvii kuvii, ku hämärätila vaatii sen kymmene sekunnin kameran paikallas pitämise. Sanoo vaa, et "pirä kamera vakaan"... Hah! Ei tahro onnistuu hyvänäkää päivänä, saatika nyn näi pakkase aikan, ku pittää ottaa vanttuut kärest, et saan pireltyy luurii käres ees...

Kuu puitten takkaa. Aamusti ojjo noi matalal, ennenko aurinko nousee.

Iltakuvam pit olla ekana, mut bloggeri päätti toisin. Kuu meijä torpan yllä iltalenkilt palatessamme.

Yllättävän lämpöselt tuntu sää, ku ei tuullu yhtää. Mut klasit huurtu, et sai koko aja ol lääppimäs auki, et näk mihi kuljettii.

Aamul ol pikkane tuulevvire, ja huamasin, et ku sai sen klaseihi sopivast kulmast, ni -hups- oliki linssit taas auki. Mut tiätty sit het tuntu paljo kylmemmält tää sää. Islaha asettu ain johonki tuulensuajassee pusikkoho hätilles, ettei ollu paikallas olles tuulen tuiverrukses. Sevverti kylmää, et o keksiny keinot vähä auttaa asiaa. Vaiks ny onki villapaita ja siv viäl palttoo siin pääl, ettei tuuli iha ihol pääsekkää.

Ja niinku kylmää o. Iha harvinaise usseste o tänä talven menny yli kahrenkymmene asteen pakkasel. Yleensä piremmät pakkasjaksokki pysyttelevä siin vähä alle. Mut onneks ny o lunt, ettei tartte iha niimpal pelät noitte perennoitte pualest. Joskus ollu täysi lumetont ja siihen ku iskee kylmä kaus, ni tyhjää o kukkapenkeis kesäl...

Puit kuluu!

Yhresoloo

Kyllähä sitä meikäläinenki tykkää köökis toheltaa, ku motivaation saa oikkianlaiseks (yleensä siis EN tykkää mistää kokkailuist). Ja ajatus siit, et ollaa "koko kööri" (me, lapset ja lastellapset) kaik paikal yhtaikaa, antaa oikkee hyvää motivaatioo.

Pullat ja tortut tul tehtyy erellisen päivän, mitä ny tänäpe pistin puakkii, et sai kukin pöyräs tehrä omallaist laskiaispullaa (vaniljakermavaahto/ suklaamousse/ erillaiset hillot/ nonparellit...). Lumiukot tein vaahtokarkeist, aatoksena, et saa kukin sulattaa kaakaoho halutessas.

Sevverti knaftiste nykyää o astioit, et pittää etukättee varat kaik sillee, ettei tul erehrykses käytettyy iham muuhu.

Ja syämiset suajattava pöyrälläki silleen, ettei käy karvane "väki" napsimas mittää. ;)

Ihan kivaste saatii pöytä täyttee - kaakaot, vaahrot ja kaffe jäivä tasol, ku en enää viittiny yrittää löytää niil tilaa. Toimiha se näinki.

Mite ol kivaa saar torppaha vilinää toviks! <3

Leipomispäivä

Aamust asti valmistautumist leipomissii. Huamist kokoontumist silmälpitäe. Joulujutut ol ja men, ja meijä loppiaisenki kokoontumine siirty, ni nyssit onki laskiaisteema jo. Ei täsäkohti jouluu enää jaks juhlii. ;)

[Sori, taas men kuvat riipirraapi hyvi hassuhu järjestyksehe, mut en lähre muuttelemaha, menee vaa kaik entist sekasemmaks...]

Näät korvapuustit ovaj jo toisest taikinasatsist, minkä tein ensmäst jämäkämmäks, et sain kaulittuukki. Ja iha HIRMUSTE nousivakki sit. Hyvä ku puusteiks enää tunnistaakaa. Ohhoh!

Ja tää se ihav viimine pellilline uunist, eli voitaikinakolmiot - tarkotus sit täyttää vast huame.

Eka satsi jäi melkose tarrautuvaks ja pehmeeks, et käsittely ei ollu kaikkeist helpoint. 

Jourusin lisäämää jauhoo "lepäämise" ajaks, ettei taikinaklöntti olisisis jämähtäny pöytähä ja liinaha kii.

Täst alotetaa, eli esitaikina hellal piänes kattilas: maitoo ja jauhoo paksuks vanukasmaiseks, lämpimäks (noh, kuumaks) "mössöks", mihi sit muut ainekset lisätää. Sevverti hyvä tulos tul, et jatkossaki teen täl samal taval! Vaiks en tiär mihi perustuu, ni iha hurjam pehmeet pullaa tul!

Tul lepäämisaikaa, tul nostatusaikaa, ennenku alotin toist taikinaa tekemähä. Ehrin käyr Islan kans iltapäivälenkkii, ihailla aurinkoo akkunoist ja vähä surffail netiski.

Tällassii noi puustit oliva ENNE nostatust. Et kyl sitä jottai tapahtu. =) 

Ja om muute PEHMEET! Käytin siis tätä IS:n ohjet. Suasittelen!

Nyssit vähä huushollii kuntoho, ja huame orottaa piirakan teko, kermavaahto, suklaamousse, vihersalaatti - ja tiätty kattaus. =) Kivan ettee jaksaa touhutakki! <3

Kylmyyrest

Liittyev vähä erelliseenki ulkoilupostauksehe. Ku ulkon o kylmä, pakkaa vähä torpaski kylmyymää. Hatara talo, ni ei mikkää ihme. Varsinki näi, ku tuulee. Tyynel pysyy lämpö paremmi.

Tassuttajak kyl tiätävä, misä se torpan lämpimim paikka täsäkohti talvee o. Aurinkom paikka vaa valitettavaste siirtyy, et nykku o hyvä, koht ojjo varjos taas.

Eka piän pesälline saa takan lämpimäks, toimimaa yleispatterina, ja sit lisätää pikkuset puut ja avataa luukut, ni antaa huaneesee lissää lämpöö. Se propelli, mikä vähä levittäis tätä lämpöö, ov viäl hankkimat, vaiks ollaa puhuttu siit jo monena talvena. Tää ku o kulkuväyläl, ni vähä saa miättii, mihi sellase "potkurin" sit saa pyärimää nii, ettei siit ol kellekkää haittaa.

Aamun -24 astet ol pualiltpäivii jo -14,5 astet, et lämpimämmäks men, mut yhä kylmää. Eikä tuulikaa ol mihinkää lakannu.

Huamattii ny näil kylmil, et rappusii laitettu pakkeli, mil isäntä halus vetoi saar lankkujev välist poijes, ei ny näist kylmist säist tykkääkkää. Alkaa lohkeilemaha. Höh! Maalii ov viäl pual purkkii jäljel, ni isäntä meinaa, et kait tosa sit jossaivälis kevättä viäl fiksaa näit välei maalattaval silikonil, ja tekkee yhre kiarrokse maalaust pääl lissää. Vaatii vaa nyssit kraapimist, et saa ton laitetun pakkelin enste poijes. Et tulisis sit kestävämppää (toivottavaste). Tänki pakkelin sanottii kyl olevan hyvää, jopa liikettä kestävää, mikä tiätty askelmis tulee, mut liike yhres pakkasen kans, ei sit enää toimikkaa...