Häirittevii tekijöit

Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.

Mua kyl haittaa moni asia. 

Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.

Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.

Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.

Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.

Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!??? 

Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah! 

Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!

Viäl eilisest

Ehrim mää tosa pihaaki kiärtämähä, sil välil, ku miähet kantova eilä noit painavimppii kamoi pihaa ees-taas. En halunnu siin olla tiäl, ettei käy sen takii vahinkoi.

Meijä piänes muavikasvaris o ollu sevverti vähä kasvei tänä kesän (kaks erillaist chilii, tomaatti ja kesäkurpitsa + pölyttäjähoukuttimena samettikukkaa + jonki aikkaa pari sitruunaa, mikkä pelastin sisäl jo aikasemmi), et en ol sinne mittää kompostointikeppuu laittanu. Oon heitelly kuihtuneet kukat ja poistetut lehret nurmel vaa, et ne on sit ruaholleikkuril saanu ajettuu maanparannus ainekseks tonne takapihal.

Mut eilä huamasin, et mitä värikäst tosa kasvarin eres o. Meinasiv vaa huiskast ne vähä kauvemmas tost kulkuaukost, mut eihä ne mihinkää lentäny. Ku ne ol KII maas. Sellaset mini-mini-kukat, mini-mini kasvustos. Et jopa samettikukat sopeutuu näköjäs siihe, et niit säännöllise epäsäännölliseste leikataa ales! Yllätti mut iha täysin! Eli nääki o lähteny kasvuhu tän kesän kukkasist kehittyneist siämenist! Noppeemppaa, ku ikinä voisisis kuvitellakkaa! "Bonzai"-samettikukka.

Jokune chili viäl tual muavikasvaris sinnittelee, enkä raaski ny poijes ottaa, ku köökis ojjo mont orottamas käyttöö.

Tomaattie latvustot ojjo alkanu oman ruskas, eli alkaa kasvi ittekki tiätämää, et syksy on tullu. Silti on noi komiat tomaatit viäl iha vihrein, ettei minkäällaist värivvaihtoo havaittavis, mikä auttais siihe, et jälkikypsytys paremmal torennäkösyyrel onnistuisisis. Mut iha näin päivin alkaa ol viimiset ajat pelastaa nää. Et olivas sit mink värissii vaa siinkohtaa.

Isommas kasvaris paprikat kans sinnitteleväv viäl. Melkose ales menee lämpötila aamuyäl, mut ei viäl pakkasel kummiskaa. Ja päiväseltäs, ku aurinko paistaa, lähenee kolmeekymment, et kyl siäl viäl toivoo näil o. Paprikoil, ja kurkuil. En raaski iha täsäkohtaa viäl napat mittää poijes etuajas. 

Vaiks vähä noist halloist ojjo varoteltu alavil mail, mihi meijä piha kuuluu, et saa nährä, millo om pakko siivot kasvarit kaik talvikuntoho.

Erelliset tomaatit ova kauniiste punastunu sisäl, ja laiton ne nyj jo jääkaapin vihanneslokeroho, ja tyhjäsin ton piänimmä kasvarin tomaatit ny sisäl jo, ku se näyttää kostuva niim paljo sisält, et alkaa runko olemaa huanos hapes. Ilmastointi ei oikkee pela noim piänes tilas, varsinkaa, ku olisisis tarkotus pittää lämpööki vähä sisäl... Mut ei nää hukkaha men.

Sit osu tää iso maksaruaho (tarkemppaa nimee en täl tiäräkkää), mink ostin kevääl kirpparilt, nii kauniiste aurinkoho, et ol pakko ottaa kuvaa. En ees oikkee tiär onks nää viäl nuppui, vai ovaks nää kukkii, mut iha kaunis väriläikkä punast seinää vaste vaaleevvihreet lehret ja vaaleempunane kukinto. En ees tiär, kestääköhä tää talvee täsä, vai pitäisisiks laittaa johonki paremppaa paikkaha, mut ei meil kyl oikkee paremppaakaa paikkaa ol... hmmm.

Sit olin unohtanu tän hortensian kumolles pitkäks aikkaa, et ainaki se liika vesi on nyssit valunu poijes. Juu. Voiha surkeen näköst, komeet kukkaa! Ja pitihä sitä kasvustoo vähä vähentää, ja kukkaki napat talttee, ennenku siirsin tän kellarivarastoho akkunav valoho. Niitte muitte siäl jo olevie kaveriks.

Tää yks kukka täyttää yhrem maljakon iha yksinäs, on nii komee! 

Ja ku toin hortensian kukan sisäl, ni nappasin kuvan näist avautumaha alkaneist kiinarin nupuistaki. Yks nuppuvarsi törröttää tyhjän, ku tippu nois maakaapelihommie tärinöis. Onneks eivä kaik!

Usseemma kuukuvanki oon yrittäny ottaa, ku kuu on ny ollu nii isona ja kauniina, ja SELVÄNÄ. Mut eihä mun luuril mittää saa. Saatika näi pimiäl, ku ei sais käsi tärrät yhtää. Järkkäril sais varmaa upeit kuvii - mut enhä mä sellast a) jaksais mukan kantaa ja b) osais kummiskaa käyttää. Hah! Eli tällaset napsut sit saa kelvat. Näkkyy tosa ny kynttilöitte pikkase valasema kasvari kuun "alla", et näkkee mist kuva on otettu.

Pressukatos TYHJÄ

Ai että tuntuu kivalt, ku saattii ny meijä väliaikane varastona kesän toiminu pressukatos tyhjäks! Ei kyl olisisis näi noppeeste onnistunu, jollei poika olis tullu apuhu. Siäl ol NII painavii tavaroit, et mun kintun kans ei tol epätasasel nurmel olisisis millää toiminu.

Noit vanhoi, TOSI painavii kaksinkertassii lasiakkunoit raameines ol usseemppiiki, ja muutaki kamaa - ja tyäkalui, niit isomppii. 

Toki syättii ja kaffetelttii hommailun väleis kans. Ja ehrittii juttelemaanki.

Karvateil ol tylsää, ku olttii niim paljo ulkon, ja he sisäl, mut rennoste silti.

Miähet jäiväv viäl järjestelmähä erilaissii tyäkalui ja -vermei autotallin seinustoil laitettuihi telineissii. Siin munst ei ollu apuu, ku ei ol pääs mittää "lokeroo" sil, mihi mikäki väline oikkee parhaite kuuluisisis. Isännäl on ny aatos, et autojutut yhteem paikkaha, sit puutyäkalut toisee ja sellast. Paljo ov viäl tehtävää, et kaikel se oma paikka löytyy, mut alotettu o.

Ja toki meijän tarttee se pressukatoski viäl purkaa täsä jossaikohti, kuha ehritää. Ny ei kummiskaa ol enää vaaraa, et tuuli kaatais ja kamat sisäl kastuisisis. 😃

Siin samas, ku poika lähti kottiis, mä kipasin kans ystävän hakemas Mynämäjelt, mihi vei auton hualtoho. Ehrittii samas vähä jutellakki, vaiks homma oliki pikaseste ohitte. Hänel omat iltapuuhat ja mul omat. 

Mut sellane tunne, et tul aikas paljo tehtyy yhre päivän aikan, kummiski! Kiva päivä, siis! 🧡

Sähköhommat etenee

Kuultii - ja tunnettii (torpan tutinast) - ku kaivuri ajo meijän kohral, käänty sivuitse plokkaamaa kulun koko tiäl. 

Sain siit kuvan, ja siit sit kattomaa, et onks mikä tyätilanne isännäl täsäkohti, et jos menis juttelemaa, mitä ny täsäkohti jutella piti (ku noist sähköhommist, sum muist en tiär itte mittää). Onneks ei ollu just palaveeraamas, ja meinas, et "no, mä laitan vaatteet pääl ja meen juttelee" - sai farkut jalkkaha, ku puhelin soi: "Tervehrys Carunast!"... Hah! Et NÄI se toimi, se ETUKÄTTEE tiarottamine! Juu, soittiha se ny ENNE ku alko kaivamaa mittää.

Piän palaveri, et mitä pittää ottaa huamioo kaivuis, ja täsäkohtaa sit jo selvis, et tosiaa, ne sähkökytkennät ov vastas siv vast "joskus". Kaivuut ja maakaapelit pittää saar enne maan jäätymist tehtyy, vaiks eihä sitä nyv viäl iha orotettavis olekkaa. Mont paikkaa vaa heil täsä lähialueil hoirettavan. Ja mitä enempi satelee, yleensä just enempi näi syksysi, sitä hankalamppaa mennä painavil vehkeil pehmeil pihoil. Meijänki nurmi ol litiseväm märkä (osaks kyl sen takii, et toi heijä maakaapelikaivuun hiakka plokkas meijä piäne ojanteen nii, et vesi ei päässy enää normaalii väylääs kulkemaa täst poijes) ja upottava.

Onneks Isla ei ollu menost millänsäkkää. Ei, vaiks telkkaki tutis ja heilu pelottavaste välil. Meinas, ettei se ny tipu ales, ku ei ol ennenkää tippunu? Aurinkost kannattaa ain ottaa kaikki hyäty irti, mitä vaa suinki saa.

Melkossii savilohkareit tul. Tos pinnal on se noi pual metrii aikasemmi käännettyy maat (peltona ku tää o ollu), ja sen al kovaa sinist savee, vanhaa merempohjaa. Ja siks torppa ottaa "itteensä" nii herkäste, jos täsä ympäristös samal savipedil kulkee painavii vekottimii.

Iha lähin seinävviarusta ol lappiohommil hoirettava. Meillähä men nyssit salaojituksen sorat ja styroksit tän kaapelihomman alt palasiks. Ei käyty kattomas, et mite tul tilanne korjattuu, mut mittää styroksii ei kyl missää kohti kannellu, et sitä ny toho ei kyl tullu ainaskaa.

Eipä noi katitkaa paljoo meinannu täst hommast. Tuntu, et enempi kummasteliva sitä, et mitä MÄÄ kummastelen. Molemmat kurkki välil akkunast, mut eihä toi kummalline "tutinavempain" mikkää kovin kiinnostava kummiskaa ollu. Kummallekkaa.

Näytti silt, et tasottaa ton pihan nurmen tasal tonne tiän piantareel asti, ni kipasin varmistamas, ettei unohra sitä ojannet poijes. Eihä se tualt ruahoje alt pahemmi näy, mut en haluu mittää lampeekaa tohon kohtaha. Ja näppärästehä sen ojanteen siihe sit saiki.

Alko vesi kulkemaa heti. Joskus voi olla piänestäki kii. Vähä liijam piäneks tää oja jäi sillo, ku tää tiä aikanas tähä museotiäm pääl tehtii. Se leveni niim paljo, ettei jääny ojil tilaa. Ihailin kyl tota kaivurin käyttöö, mite näppäräste sen kans pystyy toimimaa, tosi tarkaste, itte asias. Eihä toho nyssit kovim monttaa tuntii menny alust loppuhu.

Mut nyssit ootetaa sitä ilmotust, millo se kytkentä tehrää. Pitäs omaa sähkärii ehtii kummiski ajois varottamaha, ettei olla mont päivää tääl ilma sähköi. Tarkottaa sit, ettei töitäkää tehrä sil aikkaa. Grilli kuumenee kyl, et ei me ilman ruakkaa sentäs olla, vaiks näi kävis. Mut jännäks menee!

Ja viäl iha meijä yllätykseks tulivakki viäl multaa laittamaa pääl, ja siihe nurmensiämenii, ja varmisti enne lähtöö, et ojanne ei menny tukkoho täst hommast. Vau! Meillähä siis toi nurmi o sellast "villii", eli rikkaruahoo, ni ei enää orotettu tätä fiksaust, mut onha se ny kivamman näköne. Saa nährä mite outo se sit onku lähtee ruaho kasvamaha tonne rikkaruahojej joukkoho, heh! Joskus paikattii ostosiämenil yks "ufon laskeutumispaikka", mikä tul nurmehe, ku siin ol sorakuarma pääl pitkän aikkaa. Se kyl siit sit hävis aikaa myäte, mut tul sellane noppeekasvune rinkula eri värist nurmikkoo hetkeks.

Omenahyve

Tul nyssit tehtyy ekaa kerttaa kanadalaisel tyylil omenahyvet. Eli omenat pohjal, sit voi, tumma sokeri (noh, käytin tähä fariinisokerii ja normisokerii pualet ja pualet, ku tummaa ei ol) ja vehnäjauho taikinana omenoittem pääl. Pistin kyl vähä kanelii siihe omppuviipaleittem pääl kans, vaikkei sitä ohjees ollukkaa.

Mut olipa vaikkia päättää, et mikä ol se oikkiankokkone kuppi, mil noi voi/sokeri/jauho pit mitat. Eli yhtpaljo jokast. Ku se olisisis pitäny suhtees omenoittem määrähä miättii. Ja viäl huamioir mitem paljo ompuist kosteut lähtee.

Ja eiks siit sit tullukki iham märkkää ja sellane sulaneen rasvan/sokerin sekotus. Omput o tosi mehukkait ja se neste sit siihe sulan rasvan ja sulan sokerim pääl, ni...

... päätin nyssit kummiski lisät siihe sekotuksehe viäl kaurahiutaleit, ja pistin uurestas uunihi, vähä lisäaikkaa olemaha, et hiutaleet kostuiva ja kypsyivä.

Pintaki olisisis saanu vähä rapsakammaks tulla, mut en viittiny antaa kärähtääkkää, ku se on ny viime aikoin ollu likel monel tappaa, hah. Ja kyllähä tota nyssit syä - ainaski vaniljajäätelön kera viäl pikkase lämpimän ol oikkee herkkuvälipala! Vaikkei ny iha täyrelliseste onnistunukkaa orotustem mukkaa.

Ja "kummaste" se jämäaines o isännä suuhu humpsahtanu purkis jäähtyessäski, et ei vissii iha turhaan tullu tehtyy. 😛

Aurinko

Alkaa aurinko olemaa sevverti alhaal jo, et meijä pihamaa om pääosi varjos käytännös melkkest koko päivän. Talo nousee sevverti korkkial, et siihe sentäs välil aurinkoki osuu, ja paistaa sisäl akkunoist. Kummaste seki jo lämmittää sisätilaa, vaikkei mittää lämmityst viäl pääl olekkaa. Eikä olla takkaakaa poltettu.

Syysvärikki tuleva paremmi näkyvil, ku niihi osuu aurinkonsäteit.

Ei viäl ol hurjaa ruskaa näkyny, mut tosi noppeeste sitä tul punast ja keltast värii puihi. Viime viikol viäl ol ihav vihreet - tai sit kuivaa ruskeet, mikä äkkii piänissäki tuulis läht puist putoilemaha. Jokune haapa ojjo melkose kalju täsä lähistöl. Ja tammet ei ol ees nähtäväste kesää jättäny.

Näät takapihan kasvarit viäl pittää sisälläs tomaattei ja chilei, seinustat avomaankurkkuu. Pittää tiätty toi muavi talveks poistaa - ja sitä enne siivot purkit poijes, muttei ihav viäl. Tarkkasilmäsimmät näkkee täst hortensian kukan, mikä kurottaa terassin kaiteire ylitte. Enköhä mä senki täm päiväm päätteeks siirrä talvisäilöhö jo - jollei jottai uussii mutkii tul matkaha. Tuntuu, et mittää ei oikee voi luvat nykysi tekeväs, ku ain aikataulut muuttuva. Aurinkoo ny luvataa kummiski täks päiväks, ni ehtii pikkase kuivahtamaha enne iltaa.

Mut kuha isäntä saa omat patonkikokkaukset poijes alt, aattelin vihronkis ottaa tyän alle uurellaise omenahyveen, ilma kaurahiutaleit, sellase, mikä taas om mul täysi uut. Näit uussii kokeilui onki täl syksyl tullu jo monem mont.

Siirtelyt siirty

Jahas, iltahommina meinasin, et ku ol päivä satamat, ni siirrän talvisäilöhö noit viäl ulkon olevii kasvei, kellarin varastopualel, sinne, misä o akkunaki, et vähä ees valoo tulee sisäl.

Mut joo, simmää tajusin, et vaiks jus eilä ei satanu, ni viikollaki sato paikkapaikoin iha kunnol, ja eikös se sit tarkota, et ton altakasteluruukun säiliö ja iso osa multatilaaki ol iha täyn vet. Kellistin ruukun nii, et vesi pääs poijes. Saa ol yän ylitte ja tänäpe jossaikohti sit loput se siirto. Multa jää kyl melkose märäks kummiski, et ainaskaa ei kasteluu tarvit pitkii aikoihi. Ja sikku säiliö on tyhjä, ni mahrolline liika vesi mahtuu hyvi olemaa siäl ilma et koko ruukku o märkän. Voi ol virhe, mut tähä nyv vaa sit on tyytymine. Kovin kauvaa ei enää uskalla ulkon pittää, tai saa huamat, et o liijam myähäs muutonki. Et yritetää ainaski. eihän näitten kans muutonkaa ikinä voi takuuvarma mistää olla.

Sikku olin elä päiväm poijes, ni koiruus ei sit siit muv viärelt paljoo liikahtanukkaa enää. Hah!