Karkki-reissul

Me ei nii olla ehritty panostamaha tähä meijä harrasteautoho, Karkkihi, ku kaik torpan ja pihan jutut menee ikkäänku sen erel - ja kesäaika on nii lyhyt!

Mut välil on onni, et se ON olemas, kummiski! Näi kesäl meinaa, talvel ton kans ei liikuta mihinkää. Ei ol talvirenkaitkaa, ja aika turvatont olisis lähtee ilma turvavöitäki viäl sit liukkail muun liikentee sekkaa.

Mukku meijä pääautost nyssit ne takajarrut jumittaa, ni sen kans ei ajet ku moottoril jarruttamal, ja seuraavaks suaraa hualtoho, ni otettii Karkki käyttöhö. Onneks ei ollu tukahruttavan kuuma päivä.

Vähä o Karkis sitä vikkaa, et jos sen sammuttaa, kute esim. kaupan parkis, ni sit sen täytyy anttaa kunnol jäähtyy, ennenku se suastuu käynnistymähä uurestas. Siihe ei auta mäkistarttikaa, hah - ollaa kyl seki jouruttu kokemusten kaut toteemaha. Siihe auttaa vaa aika - ja toivottavaste viileemp ja tuulisemp paikka.

Siks ny isäntä ei halunnu jättää sitä mahrolliseste mihinkää parkkihi moneks tunniks "istumaha", ni lähti mut hammaslääkäril itte kuskaamaha. Kyllähä sitä ain o muikeet ilmeet, ku tän kans puksutetaa menemähä! 😉

Hammaslääkärim piha ol käytännös iha tyhjä. Mut mite piänelt Karkki siinäki näyttää! Ja ONHA se nykyautoihi verrattun tosi pikkane, mahtuu parkkiruutuihinki melkkest mitem päi vaa.

Ja kute parkkipaikast saatto arvat, ni EI ollu orotussalis mun lisäks yhtää kettää! Henkilökuntaa kulki ees-taas, huaneest toissee, tuare-viäre tavaroit, kaik tervehti kauniiste, ja jatkova touhujas. 

Pääsin iha varmaa suurimpiirteis sekunnilles ajallani sisäl, noh, minuutin sisäl ainaski. Ja ku viimeks ei aika riittäny, ja välineet loppuva keske, ni ny annettii valmiiks piremp aika, ja valmistautumine ol paremppaa, ja mä olin taas ulkon pualen tunni sisäl! Vau! Homma hoitu hyvi, ku ei tarttenu kokeil monttaalait aparaattii. Tällassii onkelmii sitä voi syntyy, ku o tosi tiukat hammasvälit ja kyse kahre viimise yläposkihampaav välis olevast reijäst. 

Tyhmää täs se, et taatuste tästäki kerrast tulee lasku, ku viime kerrastaki tul, vaikkei paikkaust tehtykkää. 😕 Lasku tulee henkilökunnan ajast, ei yksin toimenpiteist, vaiks niilläki o hinnotellut arvot, tiätty. No, viimeks men puurutusainet, ku hampilääkäri ei oikkee uskaltanu touhuu siäl poskev viäres ilma. Et jos teen piäne äkkinäise liikkeen, ni pora olisisis voinu ol vääräs paikas (senki oon kyl lapsena kokenu, meni tosin suun sisäpualisee ikenehe pahaste, mut silti, lipsahrus, ku äkkii liikuin hampaan isoste viiltäes). Ny uskals toimii ilmanki (ol kyl joku poskisuaja ny kans käytös, mitä viimeks ei ollu). Mul tulee noist aineist vaa isommat ja pirempaikaset säryt, ku mitä hampaan paikkaukses ikinä. Viiltokipu on äkkii ohitte, mut se puurutusaineen särky kestää viikost kahtee.

Sit soitin isännäl, et oon ulkona, ja kävelen keskustas kohti kauppoi, mihi meil ol viäl matka. Nappailin kuvii siin samal. Taivas ol tosi selkee, iham muutamii pilvenhattaroit lukuunottamat. Sattu linnuil, ilmeiseste naakkoi? En oikkee nää noi kauvas, ja oliva hiljaa, ni en ossaa erottaa variksist. Ja lokkiki osu viäl samaan napsuhu, näköjäs. Pikkulinnut laulova puus, vaikkei niitä kuvihi oikkee tahro saarakkaa.

Sit jämährin bussipysäkil, ku meinasin, et tää olisisis se turvallisin paikka, misä hypät Karkin kyytihi taas. Missää kapeil teitter reunoil viitti, ettei tul pahoi ohitustilanteit. Täsä kummiski melkone liikenne o päivisin(ki).

Ja sit ol käytävä kurkkimas, et mikäs pömpeli siäl pysäkin sisäl oikkee onkaa. Digitaaline aikataulukone. Näyttää mitä vuaroo ja mihi aikaa seuraava bussi tulee tähä. Pääbussi Turun suuntaha näköjäs seuraavaks, noi pualen tunnim pääst ja sit joku outo vuaro, mist en ol kuullukkaa koskaa, et taitaa ol joku lukiolaiste kouluvuaro, mikä menee toiseem päähä Nousiaissii ja päätyy ilmeseste Ruskol, eli joku tollane yksittäine "vaakasuuntane" linja. En ol jaksanu kamalaste tutustuu tähä. Noustes kummiski melko huanoste o julkine liikenne hoirettu muutonki. Noi Mynämäjen bussit ajava yht reittii Nousten läpitte, ja se sattuu osumaha aikas lähel meit kyl, mut kaik muut paikat onki sit hankalammi pääsemäs julkisil. Föli Turust menee jonnekki jostai, ja kuulemma päästää kyl autost ulos Nousten osal, ku lipsahtaa linjat Nousten kaut, mut kyytihi ei ota. Nousiaine ku ei Fölin piirihi kuulu.

Ja tovin siin seistessäni aurinkos, alko Karkin puksutus kuulumaha (et mä tykkään siit kuplan moottorin äänestäki!) ja tää ilone nappisilmä isännän ohjaamana pysähty mun ettee ja hyppäsin kyytihi.

Isäntä meinas, et nii hyvi Karkki lähti uurestas meijä pihal käyntihi, et mitä jos piipahretaa nyjjo hakemas yks paketti Maskun postist, vaiks olttii se kauppanouto siält peruttu. Ei uskallettu erellisen päivän luattaa varmaks, et oltais voitu lähtee tätä matkaa tekemähä, ni siks näi. 

Nii, eikä tosa tiätty mittää ilmastointiikaa ol, ja aurinkoine päivä, eikä kauppalootil muut paikkaa, ku takapenkki, mihi aurinko ylettyy, ni ehkä varmint hankkii jääkaappitavarat nii lähelt kottii, ku mahrollist, muutonki. Onha tosa tavaratila tosa noka eres, mut siihe ei sisäl mahru ees yht lootaa nii, et pelti päält menis kiines. Ja meil tulee ain vähintäs se kaks lootaa, toises jääkaappitavarat ja toises ne muut. Mut mikä ol puksutelles. Täyrelline Karkki-sää; ei liija lämmin, ei liija kylmä, kuivaaki, ja sai asfaltil mennä, ettei pölykää lennelly, vaiks pikkuteit menttii, ettei lähretty moottoritiäl ajelemaha.

Mut ei uskallettu jättää Karkkii kaupankaa parkkipaikal yksikses. Pirettii akkunoit apposellas, ettei sisälämpötila nouse liija korkkiaks, ku tiärettii, et tulee maito- ja lihatuatteit kaupast kyyttihi. Ihav vaa yks pussilline tavaraa täl kerttaa, et pärjätää siiheks, et o isomp auto käytös taas. 

Mut täytyy myänttää, et vaiks mä en ol mikkää "sunnuntaiajelija"-tyyppii, ni tällaset ohjelmalliset ajelut Karkil o iha kivoi! 💕 Ihmiset hymyilevä, ku ajetaa ohi, moni moikkaaki, eli sama ilmiö, ku itte nään jonku menevä kuppelil ohitte. Hyväntuulen autoi!

Viimone vertaistukikokkoontumine ja muutoksii

Kummasteha ne ihmiset, joit näkkee vaa neljä kerttaa sen pualtoist tunttii kerrallas, tuleva jo melkose tutuiks, ihmisin. Tai ehkä just tää, et käsitellää asioit, mikkä paljastaa enempi siält sialun syävereist juttui, mitä ei iha kaikil ees kerrot koskaa, vaikuttaa kans. Päällisim puali näyttää silt, et iha hyvi kaik asiat ova, mut sisäl myllertää kaaos, tai joskus jopa pelkkä mustuus.

Eilä ol siis se viimone kokkoontumine. Näitte viikkoje aikan tää seurakuntakorin eres oleva puu (kait se koivu o, en olekkaa nii tarkkaa sitä koskaa kattonu) on saanu kesän vehreyre ylles. Muuttunu kesämoodihi. Autost näkkyy pikkune pätkä, ja siit sit kans lissää täsä postaukses viäl. Krhm!

Porukka ol piän, kaik paikal ajois, ja puheensolina alko ain iha het. Ei tarvittu mittää alustust koskaa. Sen ekan kerran jälkkee, millo "pelisäännöt" käyttii läpitte, ne ittestäänselvät jutut. Mut hyvähä se o järjestäjän varmistaa nääki asiat. Eihä sitä koskaa tiärä muuto, mitä muut ittestäänselvän pittää.

Jutut liuku lemmikeist, ja mitä niist o hyättyy/ haittaa yleisel miälialal, terveyrel ja sitäkaut myäs yhteiskunnalki. Mist taas tul esil se, et jokasel lemmikinottajal pitäsis ol sellaset antennit pääs pentui tai poikassii ottaes/ ostaes, et sais siihe OMAAN luantteesee/ perheesee just sopivan luanteen omaavan otuksen. Sillo yhteistyä pelaa ilman turhii tressei ja yhteys eläimehe syntyy vaivattomaste. Ku näkkee valitettavaste niitäki, ku pentukuumees hankkii vaa suurimpiirteis ensmäse, mikä vastaha sattuu tulemaa, makso mitä makso. Ja sit ihmetellää, ettei se olekkaa sellane, ku oletti. Vaiks turhaha o oikeest lemmikeist ees etukättee kamalaste miättii, et meneeks iha kaik asiat sillee sujuvaste, ain voi tulla yllätyksii, ja osa näist yllätyksist myäs maksava paljo (terveytehe liittyvät, koulutuksii liittyvät...).

Eli lyhyemmi: ku yhteys pelaa, lemmikki lisää hyvivvointii: tasaa verempainet, pistää liikkumaha (leikit, lenkit), ulkoilut lisää usseste sosiaalissii tilanteitki toiste ihmisten kans; löytyy helpommi uussii ystävii ym. Mut jos yhteys ei pela, lemmikist voi tullakki rasite: "en ymmärrä, ei ymmärrä... miksi..."; nostaa verempainet, ja joskus alentaa kiukkukynnystäki. Se ihan sama koira esimerkiks, voi toisen taloures olla rasite, ja sit taas toises taloures elämän ilon antaja, iha riippue siit, mite "kemiat" lyävä yhtee. 

Moni tual ryhmäs omistaa, tai on omistanu, lemmikkei, erillaissii, ja jokane ol sitä miält, et niil o ollu parantava vaikutus omaan elämän laatuun. Ylläpitäny miälenterveyt, saanu liikkeel, löytäny jopa mustuurest niit ilon hetkii, ku o saanu seurat lemmikkie touhui, ja moneste tullu lemmikin toimest houkutelttuu leikkihetkihi, mitä muuto ei olisisis tullu miäleenkää tehrä. 💕

Sit puhuttii iha lapsuusmuistoist, ja mite erillaiseks sisaruksekki muistava tapahtumii, vaiks ova samois yhtaikkaa ollu. Mite joku asia (niit tärkeitki ja positiivissii) ov vaa kokonas hävinny johonki sfääreihi, ja jollei olisisis mittää valokuvii olemas, et näkkee näit oikeeste olleen, ni voisisis melkkest vannoo, et mittää sellast ei ees oo tapahtunu. Siis ei tartte ol mittää traumaa ees, vaa ihav vaa kuarmitus nii suurt, ettei muistijälkee synny. Kuppi ov vuatanu ylitte ja sitä ei sit enää takasi sitä ylivuatoo saa. 

Ja täst päästii erityislapsihi ja siit "sujuvaste" muistisairaissii vanhuksihi ja siit taas tähä yhteiskunnan säästötoimihi, mikä johtaa siihe, et moni muistisairas asuu ihal liija kauva yksi omas koris, omas kummastuksen tuskassas, ku ei välttämät enää tunnista ees omaa kuvaa peilist kattoes, et "kuka toi o?", ei tunnista asuntoo, ei läheissii, eikä hoitohenkilökunttaakaa, jokka käyvä kerra pari päiväs. 😓 Riskipaikkoi paljo, vaiks yleiskunto hyvä ja liikkumine sinänsä olisisis vaivatont.

Ja näit, ku nostetaa pyärätualihi aamul pöyräv viäree, aamupala nokan ettee, lehti tai kirja tai palapeli viärel, hoiretaa lääkkeet ja lähretää. Vanhuksel lihakset nii heikot, ettei pääse itte liikkumaha mihinkää, ni siin on sit "kököttämäs", kunnes seuraava hoitoajankohta tua lounaan ja lääkkeet, ehkä käyttää vessas, tai tyhjentää katetripussin ja vaihtaa tarvittaes vaipat (riippue mikä on käytös), ja lähtee taas. Ja sit käänteiseste sama illal, et viimeseks laitetaa petihi, joskus jopa jo neljän aikaa iltapäiväl - ja seuraava käynti tulee aamul. 😕

Mist tul esil, mite Suamee ehrottomaste tarttettais se eutanasia luvalliseks. Tiätty hyvil ja selkeil säännöil (ja vaiks tähä erikoistuneitte lääkäreitte avul), ja kunki OMA päätös (piänet lapset poislukie, millom pitäs ol viäl tarkemmat säännöt). Mahrollist iha inhimilliseste kummiski. Eli se pittää sit kirjottaa etukättee johonki, kute ittel o hoitotahto omakannas, et on kaikil tiaros, nii hoitohenkilökunnal ku läheisilläki. Joskus se ajatus eutanasiast on kovemp läheisel, ku itte sil, joka haluu pääst poijes. Ei se elämän TURHA pitkittämine, vaa se elämän LAATU! 💖

Ja sit se MUUTOSjuttu. Meil ol täl päiväl varattu autohualtoo (ilmastointilaite), mun hammaslääkäri, kauppa-/postireissu - ja osa näist naapurikuntiem pualel (Mynämäki ja Masku). Eli autoo tarttettais. Noh, ajaes tonne eilisillan kokkoontumisee huamasin, et joku häikkä auton takajarruis on, ku joka kerta rohis pelottavaste, ku painoin jarruu, ja se jäi hetkeks kirraamaa jokase painalluksen jälkkee. Voi ÄRG!

No, pääsinhä mä peril (onneks ei ollut pitkä matka), ja lakkasin vaa painamast jarruu, ku jarrutin moottoril, ennakoimal. Ja samal taval ajoin kottikki. Onneks täsä o 40 ja 60 rajotuksii täl matkal, ni ei tullu onkelmii. On se pitäny kummallist äänt välil, ja siit isännält kysynykki, et mist se voisisis johtuu, ku mikkää varotusvalo ei ol syttyny. Ja oliha hänen sit "pakko" tehrä piän lenkki itekki, ennenku usko. Hah! 

Eli täm päivän reissuu ilmastointihualtoho ei tehräkkää, ja viärää auto sit sinne myähemmi, ku saava huallos varauruttuu toho jarruremppaha, ni tekevä sit molemmat samal kerttaa. Ei lähret myäskää Maskuhu hakemaa noutona kauppaostoksii, vaa täytyy tyytyy piänemppää ostoskerttaha ja toivoo, et toi isomp auto tulis käyttöhö taas. Karkki-kuppelis ei ol ilmastointii (kas kummaa, museoautos!), eikä muut tilaa ostoksillekkaa, ku takapenkki, ni hommataav vaa iham muutaman päivän tarpeet, et saaraa normalisoituu tää tilanne. Mut onneks ON toi toine auto, mikä liikkuu!

Täytyy varat aikaa siihe bensamittaril käymissee kans, ku ollaa yritetty ny ajaa tota "ikivanhaa" (viimine tankkaus on tainnu ol kesäl 2023) tankkii tyhjäks, et saarais puhrast bensaa tilal, ettei jätä matkal sentakii, et "juamat" loppuu keske... Eli täytyy men kahrel autol sinne hualtoho, ku muuto joutuis viättämää päivän Mynämäjel. Viänti aamul ja haku illal. Vois siäl joku paikka ol, misä voisisis etätöit tehrä, mut ei ny ol tiatoo, mis. Mihinkää kaffilaa ei voi oikkee men tyäasioitten kans palaveeraamaa, kummiskaa. Et näi sitä tul vähä ylimääräst ohjelmaa täl viikol.

Siält tulee busseiki, ja menee aikas lähelt meit, mut maksamissee tarvitaa joku appi tai kortti, mikkä pitäs käyr aktivoimas jossai tiätyis paikois, mikkä neki om muuval ku omal paikkakunnal - ja ova aukiki vaa sillon tällö, ei joka päivä, eikä ees koko päivää välttämät kerrallas. Menny monimutkaseks nää jutut. Iha muutamas autos enää kelppaa käteine, eikä niist oikkee ossaa itte kattoo aikatauluist, et mikkä vuarot ova "rahattomii" tai "rahallissii". 😔

Näil tiimoil nyssit töittem parihi, jos pystyy keskittymähä (omat aivot tuntuva oleva aikas sekasi just ny). Aurinko paistaa kummiski! 🌞

Vatut sai kyytii

Eipä sitä sit eilä tullu kamalaste mittää tehtyy. Meinasin, et yän satteej jäljilt multa kasvilavoil olisisis sevverti märkkää, et voisisi multtaa pöllyttämät sen möyhii lannotust ja lisämulttaa varte valmiiks, mut eihä siin ollu ku milli pinnal kosteet ja al iha rutikuivaa. Olisisis pitäny sattaa enempi.

Nii isot vattupusikot o, et ny päätettii ajaa ihav vaa surutta lisäpolut tonne väleihi. Tulisis jatkosiivoomine helpottumaha, ku ne kuivat, marjoneet töröt saisisis näppärämmi poistettuu, ja tilaa uusil kasvaa. Siv vaa jonkullaine tellinkitsydeemi, mil nää saisisis pysymää pystys. Etteivä siis kaatuis poluil.

Homma siis jatkuu viäl, tätä on täsä sellane melkkest 100 neliöö, ja pakkaa joka vuas kasvamaha vähä, vaiks reunamilt jossaikohti ain ruaholleikkuril uussii alkui ajetaanki alas, ettei koko tontti täyttyis varelmist. Viäl ei ol kukkii, et toivotaa siihen kohtaha lämmint, ni pölyttäjäkki olisisiva samoihi aikoihi liikkeel.

Oksasilppuril palasiks ja polkujem pohjal tallottavaks, ni jos alkaa rikkaruahot kasvamaha, saa ruaholleikkuril ajaa ales. Ruaholleikkuri siis määrittää ny näitte polkujev välie leveyre. Isäntä keskittyy enempi polkuje raivaamisee, mä sit napsin tualt kasvupaikoist niit kuivii poijes. Siistimist riittää viäl vaiks kui ja paljo. Palasis tätäki tehrää. Polut auttava myäs siin, et valo pääsee paremmi tonne puskie sisäl, ni vaikuttaa myähemmi satohonki parantavaste. Tulee enempi kukkii ja pääsee pölyttäjät kukil paremmi.

Otin makrokuvaa poikie lempikasvist, eli voikukast, ja kyselin vointii, ni Artol o illal noussu kuume ja näyttää nyssit iha lenssult. Nokka vuataa, yskittää, avaava auttaa henkityksehe ja kuumelääke alentaa kuumet. Aamul usseste ei olekkaa kuumet viäl, et se nousee iltaa kohti. Heil o onneks koton viileempää ku tääl meil, et ei kuumuus tee oloo viäl ikävämmäks. Heil saa läpivetooki, et ilma vaihtuu, ku meil ei sellast oikkee mitenkää onnistu yläkerras. Talo o ikkääku väärim päi. Veto kulkee etuovest takaovehe (ku niit vois yhtaikkaa pittää auk - kissojen takii ei onnistu), mut yläkerras pelto-mettä -suunnas ei läpivetoo tul, vaiks akkunat olisisis apposellas. Ilma vaa ei kulje nii.

Ny toivotaa, et menee lenssu siäl äkkii ohitte, eikä tartu muihi, ni ei tul ens viikollopul mutkii matkaha heil. <3

Kivaa, ei kivaa

Erilaisist sanonnoist täsä jossaikohti ol kovaste puhe, ni nyssit päällimmäisen: itku pitkäst ilost. Ku just nii kävi. Taas.

Kuvat on tält viikollopult, mut eiväv välttämät liity itte aiheesee. Ottelin muitki kuvii, mut niist tul ny sellassii, etten saa laittaa niit julkisest esil, näkyvä pojat liija selkeeste. "Keikkupeppulintu", eli västäräkki, huuteli varotustas talousrakennukse katon harjal, korkeuksist.

Hajin pojat perjantai-illal töitte (ja koulun - koht alkaaki ekaluakkalaise EKA kesäloma) jälkkee. Reippaaste lähtiväkki mukkaa, nykku ei tartte sen kummemmi enää pukkee ulos: lippis päähä, kenkät jalkaha ja aurinkoklasit nokal. T-paita ja shortsit ol iha nappivaatetus. 

Mummu-vaarilas sit "riisuuntumine", eli lippikset, kenkät ja aurinkoklasit jäi kuistil, sit het yläkerttaha tarkastelemaha koneel ensmätteks, et mite vaarin ja Niilon yhteine tiatokonepelin kehittely o erenny. Nipalt tulee hyvii ehrotuksii, mitä voi tehrä, mihi pittää keskittyy, mitä pitäs pelis tapahtuu - ja ossaa tosi hyvi niit ohjelmistokiäliiki, mil homma hoituu. Huamaa usseste, jos vaari kirjottaa jottai vääri. 😃 Tarkka poika!

Artoo kiinnostaa vaa se, mite se peli toimii, ja mitä siin voi tehrä, ku se, mitä siihe vois toimintoi lissää saara, mut  yhteist tekemist seki. Täytyyhä pelil pelaajaki olla!

Portti-kukkalaatikko orottaa viäl toho keskel jottai monivuatist, mitä koitetaa siin saar pärjäämähä. Niiloha meinas het, et KELTANE ruusu se pittää olla. Ehkä niinki. Täsä samal paikal vanhas laatikos ol sellane äitiempäiväruusu, ja se kesti kolme talvee, mut viime talvi ol liikaa - isännäl tul joku ajatuskatkos, ja laitto syksyl ruukkuu täyttäessäs enste mullan sinne alle, ja ikkäänku katteeks tota varelmasilppuu sellane 15 cm, minkä pit siis mennä pohjal. Eihä se ruusu siin  pelkäs "kattees" talvee pärjänny. Ol lumettomii pakkasjaksoi usseemppiiki. Et ei ne iham mitä vaa kestä. Ny o sit kunnom multakerros viäl pääl.

Auringonkukkaki o Niilon miälest kiva, niinku voikukatki, mikkä ova häne lempikasvei. Kirkkaat ja pehmeet kukat, niit o kiva hypistel. Kunha varoo, ettei mihinkää ampparihi osu. 

Muutonki kyl kaik mahrolliset ötökät kiinnostiva poikii: murkut (erillaiset; "oi, ne om pikkuruissii", "kato, ku iso", "ourov värine"...), koppikset, perhoset, kukkakärpäset... 

Eilä ol NII ihana, oikkee kesäne päivä. Terassin aurinkovarjot koitettii asettaa nii, et saattii varjoo nii soffal ku ruakapöyränki ympäril, mut eihä ne paikat vakion pysyny, ku aurinkokohrat vaihtova ahkeraste paikkaa. Mut vaihreltii sit aurinkovarjojenki paikkoi.

Mut oli pojakki iha innoissas, ku pääsivä valittemaa soffalt ulkon omaa paikkaas, pöyrän äärest omaa paikkaa, ja sit joko ollav vaa ja nauttii, tai vaihrel paikkaa, kulkee nurmikol ja kiärtää terassii ympär-ämpär. Hiakkiski otettii käyttöhö talvej jäljilt.

Syättii kaik ateriakki takaterassil eilä. Tänäpe onki sit jo sekä viileemppää, et tuulisemppaa, ettei olisis uskaltanu varjoi laittaa aukikaa, ku ne olisis takuuvarmaste kaatunu jonkun niskaha. Mite se voiki olla, et kaik maistuu niim pal paremmalt, ku saa syär ulkon?

Iltapäiväst jo eilä tajuttii, et sisälämpötila alkaa ol karmee; men yläkerras 30 astet rikki. Asennettii viilennyskone paikoilles pörhältämähä, mut eihä se mikkää sormii napsauttamal ol, et ilma alkais oikeest viilenemähä. Eli nukkumammennes asteit ol menny vaa iha vähä alespäi, meil kaikil ol hiki. Karvaset otukset tykkäs pysytel alakerras, viileemmäs tilas.

Pussilakana ol peittonaki jo liikkaa. Yäl sit Artol alko tul sellassii yskämpuuskii, mikä herätti, pit käyr vessas, vähä viilennel pyyhkeel, ku ol hikine olo, ja sellast, mut poika sai ku saiki uurestas unempääst kii, kunnes taas toine yskämpuuska herätti. :( Kokeilttii kuumet muutamaanki otteesee, sitä ei ollu, mut olo ol selväste karmee.

Päästii kummiski aamuhus saakka, ja ku olo viäl ol huano, ni annon lääket, syättii aamupala, ja sen poika söi kyl iha kivaste. Puurolautane tyhjeni vauhril. Orotettii, jos lääke vaikuttais, mut tuntu, et olo men vaa pahemmaks. :( Ei siin sit paljoo auttanu, ku lähtee kottippäi viämää poikii, parempie lääkkeire ulottuvil. Sunnuntain mummu-vaarilapäivä loppu siis melkkest ennenku ehti alkaakkaa. :(

Mut minkäs teet? Tavarat kasaha ja menoks. Olttii sit heil jo enne lounasaikaa ja avaavan jälkkee näytti olo paraneva hetkes, et ainaski henki kulki paremmi, ja mummuki sai huakast. Hualiha siin ain painaa, ku piänil ov vaivaa. <3

Nyssit ei oikkee ossaa toimerttuu mihinkää, ku olin nii ohjelmoinu itteni touhuumaa sitä ja tätä poikie kans... Hmmm. Ev viitti lettuikaa paistaa vaa meil kahrel, nykku on näi kuumaa. Poikie kans olisisiv voinu sen tehrä, ku heil ol kottimeno ja pääsy omii viileemppii sänkyihi... Noh. Tällast sattuu!

Aurinko paistaa, mut ov vilpone ja tosi puuskane tuuli. Vähäj jo meijä varastoteltan helmoi paiskottel, ku puuskat tuleva just kaikkeist huanoimmast suunnast... Toivottavaste pysyy paikoillas.

Tajusimpa

... Et em mää tänäpe mittää kinttutaukoo voi pittää. Mul on sit koko viikolloppu aikkaa lepuuttaa kinttu pystys, vaiks pojat ny ovakki tulos. Täytyy ottaa jakkara hiakkalootav viäree, ni voi ol seurana hiakkarakenteluje kattelus, ja sellast. Piänet lenkit ok.

Piän kuvaussessio aamulenkil lähties. Joku pyäräilijäryhmä (ainaki yli 20 pyäräilijää samois asuis) osu samoihi kohtihi, ku me olttii just lährös. Ja siin joku etummaisen kulkeva höpötti kovaan äänee ohjeit, ilmesest jollai puhelinvermeel, sinne takaosaha jonoo. Ajova nii, et veivä koko tiän, myäs vastaantulevie kaistan, ja Isla sitä kovaste kummastel. Varmuureks sit käskytin istumaha ja otin kuvii (meist, en pyäräilijöist), ku siihe toine o ehrollistunu, et sillo ollaa paikoillas, vaikkei nyssit katset kameran suuntaha saanukkaa. Hah! Kummastelust hualimat iha ääneti pysy, ei pelästyttäny pyäräilijöit.

Ja tosiaa, pit saar näät eilä hankitut kasvit vähä isomppii purkkeihi viikollopuks, et ei olis kastelun kans ihan nii tarkkaa. Piänet purkit kuivuva noppeeste. Huame päiväl ei ehri, ja töittej jälkkee haen pojat tänne. Voitais yhres laittaa siämenii maaha, mukku se maa (kasvilavat) ei ol viäl laitettu siihe kunttoho, et sitä voisisis tehrä. Multtaaki o ihal liijav vähä.

Elämänlankan istutin ny suuremppaa purkkihi, ja upotin sen osaks kasvilavam multtaha, mut sitäki täytyy kyl sit nostaa, ku saaraa tähä täytet. Siks en laittanu juuripaakkuna, et säilyy juuret paremmi koskemattomina näi, vaiks muutost tulisisiski. Kaikellaissii vippaskonstei käytös ny. 

Mut nykku tein nää ruukutusjutut kasvaril lipastom pääl, ni sain seist paremmas asennos, vaiks kaik asiat pitiki sit maan tasalt nostaa, ja laittaa sin takasi. Eli oikkee mikkää juttu ei ol täysi hyvä. Pittää vissii rakentaa sellanen istutuspenkki, mihi saa multasäkin, lannotepussit, kauhat ja tarpeeks tasotilaa, ettei nii tarttis kykkii, jonnekki... Ny suunnittelumyssy päähä. 😏

En ehkä ehri enää päivityksii tekemähänkää ennenku viikollopum meininkit ova ohitte, et toivottelen täs samal oikkee kaunist ja kesäst, rentouttavaa viikolloppuu kaikil! 💗

Joka toine päivä

Näyttää silt, et kinttu tilttaa joka päivä, ku tekkee jottai, ja sit se seuraava o lepopäivä, kinttu mahrollisimma paljo pystys. Mut jos se nyssit pysyisisis nii, ettei pahenis, ni tällee saan kuitenski JOTTAI aikaseks aika ajoin. 😎

Aamul het täytyy käyr lämpötilan noustes, varsinki ku aurinko porottaa, availemas kasvarin luukku ja ovi. Aattelin, et kuljen laput silmil ja teen VAA sen. MUKKU! Silmät ny osus kummiski kasvilavan muutamaha mansikkaha, mikkä jäis sinne uuren mullan sisäl. Koska mä en pysty nostamaa noit multasäkkei lavaan, ni se o isännä hommaa. Ja hän ei ossaa kattoo YHTÄÄ, mitä kentiäs pelastettavaa lavas olisisis. Ja et saisin pelastettuu nää, pit tää puusaavi kitkee rikkaruahoist ja niitte juurist - eli kykkii, mist kinttu EI tykkää. Ihav vaa tää yks juttu... Ja sit sisäl ja jalka ylös.

Sit päivemmäl vihroste kävin vähä raakkaamas omenapuut, ja otin kaik oksat, mikkä koskettiva toisias. Eli siis tuules hinkasiva toisias vaste, napsaste irti. Asento ol hyvä, ku ei tarttenu kyykkii yhtää! Kukkii om paljo, enkä raaskinu heittää näit oksii poijes. Kattotaa avautuuks kukat tosa terassil vesilasis. Kokeiluu tääki.

Ku Puurin puutarhal ei ollu kaikkee, mitä haluttii täks kesäks, ni olin tehny Rekost lisätilauksen. Enste ne, mitä "tarvittii": chilit, samettiruusut, amppelitomaatit, mut sit ol tarjol aitoelämänlankaaki, enkä voinu "jättää" sitä ottamat mukkaa. Meillähä kasvaa iha kummallisis paikois tota valkost isokiertoo, mikä toisil o onkelmakasvi, ja tääl ei tunnu oikkee missää kunnol menestyvä. Ollaa yritetty koira-aitaukse muaviaira ympäril, misä sais rauhas kasvaa, mut ei. Noihi koiraporttie kehikoil, ni ei... Ja sit kasvaa puhtaal soral talousrakennuksev viäres, misä sitä soraaki o sarevesikaivojem pääl olevie styroksie pääl vaa muutama sentti. Iha hassuu! Kumpa tota aitoelämänlankaa olisisis valkosen tai keltasen, ni ne erottusis tääl tontil parhaite. Ny kaik ov vähä sellast näkymätönt värii: lilaa lähnnä. Lähelt näkkee, muttei kauvemppaa (siis sekä tää elämänlanka että aikasemmi hommattu kelloköynnös). onneks samettikukat näkyvä!

Ne saa tosin ol viäl tual kasvaris tovin, et saaraa tulevat kasvupaikat kunttoho. Jollei kinttuvaivaa olisisis, ni vois yks päivä riittää kaikkehe (viikolloppun), mut ny täytyy kaik tehrä palasis. Mut eiköhä onnistu silti.

Illal viäl, ku kävin sulkemas kasvarin luukun ja oven, siirsin kuistilt kaik amaryllikset portin kukkalaatikkoho. Jos vanhat merkit paikkaas pittää, ni enste olemas olevat lehret kuivuva ja sit om piän tauko, ja sit alkaa noust uuret lehret. Se, et saaks näist mittää kukkii jouluks, onki sit taas iha oma asias.

Illal kinttuu vähä kivisteli, mut ei se ihan nii paksuna ollu, mitä tosa terassikaiteen viarustan kitkemisej jälkkee. Et kait tää palasis tekemine vaa om paremppaa, vaiks tuntuuki, ettei saa mittää aikaseks, mitä haluaisisis. Aamul tänäpe heräsin siihe, et päkiää pisteli, eli ei se yän aikan iha täysi ol palautunu.

Aattelin tänää kintun taas olla vaa. Mitä ny koiran kans lenkkii teen ja kasvaril piipahran. Kattotaa.

Mitäs sit?

Liittye erellissee postauksehe kinttuvaivoist, miätin, et mitäs sit? Siis töitte (istumatyä onneks) jälkkee. Hikiset sormet, sisäl alkaa ol jo 30 astet lämmint, vaiks ulkon olisisis vähä yli kymmene. Se tullu lämpö ei ihan niiv vaa sit lährekkää, vaiks onki akkunat ja ovet ravollas ja puhaltimet siin et imee ulkoilmaa sisäl. Huh-huh!

Täsä muutama vuas sit tul tehtyy Oktoberfestihi kirpparivaatteist tää dirndl-asu. Käsin pistelin ommelle, ku en saanu aikaseks hakkee ompelukonet esil. Se olisisis pitäny siivot joka sessioj jälkkee poijes myäs, ni helpomp ol vaa tarttuu neulaha ja lankaha. Kankaatha ny ei paljoo tilaa viäny sinänsä, mut se paikast toissee raijaamine ottaa ain päähä.

Ny ei ol tarvet mihinkää tiättyhy, mikä seki sit vähä hirastaa sitä, et lähtee oikeest tekemää jottai. Kait sitä vaa tarttee lankakauppaha "raahautuu" jossaikohti. Puuvillaa, pellavaa tms. mist voisisis saar jottai liinaa tai verhoo tai kesävaatet tai tai tai. Hmmm. Ku ei ol oikeest aavistustakaa, et mihi sitä ryhtyisisis.