Riittää, ei riitäkkää

Uurellaine lanka, uuret kujeet, mist ei voi etukättee oikkee tiätää, et mite menee. Ny ol 450g ohkast pörrölankkaa, ja aattelin, et voisisin siit saar ohjeem mukase pairan aikaseks, piänin muutoksin (helma lyhkäsemmäks, kuvio erillaiseks ja U-kaula V-kaulaks).

Noh, en tiär MIHI tää lanka om menny, mut ei täst piänest loppukeräst enää kaksii pitkii hihoi tehrä, vaiks mitä yrittäis. Et eiku suunnitelmat men uusiks... Ei auta!

Täsä o ollu noi sähkötyät tual toimistos menos, ni ei ol päässy niit "oikeit" töit tekemähä, ku pätkittäi, ni paitaa oon päässy yllättäväm paljo tekemää. Kattotaa, mites kauva ny täs loppuhommas viäl menee. Noi "päivätyät" ku siirtyy nyssit osaks iltasillekki, et saan kaike ajallas tehtyy. Tätä tää välil.

Vähiin käy ennenku loppuu

Johrotushommat alkaa lopultaki olemaa ihav viimessii vail valmiina. Sit päästää tekemää taas niit kotelointei ja kattohommii, et saaraa ne johrot piiloho. Eli TAAS remppaa, mist ei oikeest jää oikkee mittää näkyvää (putkihommat jäi piiloho, lattiast näkkyy vaa piän osa ja ny sähköt...). Mut vaikuttaa kaikki kummiski asumisviihtyvyytee ja turvallisuutehe. Ei karuta, et tul tehtyy!

Toimisto se viimisin huane, mikä tulee kuntoho. Sit puuttuu vaa enää pesutilat, mihi uusitaa lähivuasin koko lössi: lattia, putkisto, seinät, katto, nii samal ne menee sit sähkötki. Ei viitti ny täsäkohtaa lähtee uussii vetoi tekemää väliaikaseste. Noit saunan jutut ku o kummiski niit viimossii tehtyi enne meijä tänne muuttoo iha satavarmaste, ni mennää täl viäl tovi.

Kamppeit ku o sähköjohtoje tiält siirrelty, ni löyty kissoje matatabi-tikkuki, mist Pyry riamastu. Joha sitä hetki heiteltii, sit halittii ja lopuks nakerrettii. Kissoje hammasharja. 

Sisäsulaketaulu, se vanha, ojjo poijes, eli kaik torpan sähköt ova ny uures, mikä o paljo turvallisemp ku vanha. Näkyy, et tosa o alumperi ollu kolmen sulakkeen taulu, ja miätittii, et se o riittäny aikanas suurimpiirteis kahteen - kolmeen lamppuhu, ja siin se. Mut sillo täsä ol puuhellaa ja leivinuunii ja takkaa, mil torppa pysy lämpimän - ja yläkerta ol tyhjänä, sinne ei ollu ees kulkuu ennenku meit ereltävät asukkaat sen rappukäytävän sinne rakens. Kyl noil puulämmityksil alakerran saisisis oikkeenki helposte lämpimän pysymähä. Ny vaa on enää toi takka...

Aikas paljo o satanu taas, mut kyl se aurinkoki välil yrittää siäl pilvie reunoje ylitte paistella. Ny nii alhaalt, et osuu usseste vaa piippuihi, ku alemmas ei pääse. Piäniki mäki näköjäs estää sen maaha ast ulettumise. 

Ny orotetaa nuahoojan tuloo, et saa senki tiimoilt sit takkaa turvallisim miälin poltella, ku pakkaset tulee.

Repolaise marraskuun haaste

"Hilloatko - säilytätkö muistoja?"

TOKI! 😄

Lähiaikoje muistot ja tapahtumat o talletettu bujoihi. Näit siis o näät viimiset vuaret 2017 lähtie tullu erillaissii "askarrettuu". Osas o "koko elämä", osa on sit jo vähä eriytetty. Eli löytyy nii kalenterit, seurannat, ku päiväkirjamaisekki lurinoinnit, koristelut, piirtelyt... Nykysi o lissää siv viäl puutarhal, talol, terveysjuttuil, käsitöil, resepteil, lastellapsil ja mitä viäl, mitä just ny em muistakkaa. Näist löytyy printattui kuvii höpötyksines, vähä albumityyliseste toisinas, muitte juttuje seas.

Siit asti, ku sain ostettuu omam palkan rahoil kameran, mul o "miljoona" valokuvaa iha albumeis, piänempie tai...

... isompie kirjotuste ja turinointie kera. Näit albumei o parisekymment sisäl ja samammoine määrä taitaa ol varastom pualel viäl. Halusin nostaa nää, misä lapset ova mukan, sillee, et niihi pääsee helpommi käsiks. Näit selataa usseste ny lastellastenki kans, ja tää viimine albumi selattii läpitte pojan kans, ja pätkä siält ja toine täält luettii. Tul PALJO asioit miälee, mitä ei oltais muistettu, jollen olis niit ylös kirjannu. Yhrest lauseest voi tulla ryäpsäys senaikast tunnelmaa mukan. 💖🧡 Kute joskus iha yhrest valokuvastaki.

Joskus tallensin kuvii iha hurjat määrät cd-rompuil, ja niit taitaa viäl ol mont laatikollist varastos, mut eihä niit tullu sit sej jälkkee koskaa enää esil otettuu - eikä meil ol enää cd-asemaakaa missää, mis näit voisisis ees kattoo. Ne om menneen talven lumii. 😒 Mut enää en ol pelannu tilattavie kuvie ja irtoalbumie kans, vaa tilannu sit vuasittai noit kuvakirjoi, mitä ojjo tullu vino pino. Näitäki lapsellapset haluu aika ajoin selata. Kuka on kuka missäki kuvas? Eivät erota toisias, ku ova nii saman näkössii saman ikäsen ollu, mikä o heist nii hauskaa. 💙💜 Misä kuvas o tuttui ja heil tuntemattomii, tunnistavakko äitees, vai onks muuttunu niim paljo, et ei enää oikkee "äiteest" käykkää? Hauskoi hetkii.

Mut muistoi kyl tulvii miälee monest asiast, ehkä niit ei voi oikkee "hilloomiseks" kummiskaa sanoo. Muistan melkkest kaikkie kasvien antajat, pitkält ajalt. Ku hoiran niit, tulee monii asioit näist henkilöist ja meijä yhteisist ajoist miälee. Musiikki toimii tunnelmie tuajan, iha varhasee nuaruutee asti. Jokkut hajut myäs tuava muistoi miälee, mut niit ny ei myäskää "hillot" mihinkää, ne tuleva ku tuleva.

Muit sellassii varsinaissii muistoesineit mul ei ol, mitä säilyttäisisin sen takii, et jottai muistaisisin, vaiks kaikkellaist tavaraa hyllyt onki täyn. Osan esineist kyl muistan, et kuka ne om mul antanu, mut ev välttämät muist, et mikä se tilanne o ollu. Niihi kiinnyn enempi ulkonäöm perusteel, ku sem mukkaa, kelt ne oon saanu. Pöllöt, siilit, kissat... Hah! Jotenki lähel syränt, ni niit täst huushollist LÖYTYY kyl.

Muistoi om monellaissii, ja osa tulee miälee iha arjen tapahtumist. Mitä joku kirjottaa omast elämäst, tulee joku oman elämän tapahtuma esil, tai mitä joku kissa/ koira teki, ja mitä joku toinen lemmikki olis samas tilantees tehny samal/ eri taval. Näi sitä tulee myäs jo eresmenneit muisteltuu, yleensä sillee positiivisel taval, ettei tartte hautuumaal käyrä tai muuto erityissii muistelupäivii.

Tällaset "hillot" tääl. Kiitos, Repolaine, kivast aiheest! 💛

Päi seinää

Ha, eihä se ain tosiaankaa mee niinku suunnittelis (ja luulis). Kattottii tosa viime viikol, et piänte valmistelujej jälkkee päästäis viimeistelemähä tätä sähköremppaa, ennenku aletaa nikkaroimaa koteloit paikoilles ja maalailemaa niit vähä piiloho.

Juu, siis jottai johrotuksii ja jakorasioit o "hukas", eli jossai tuntemattomas paikas seinie takan. Ku ei ol sitä johtotunnistinvekotint, mil sais nää varmaste esil, ettei tarttis lähtee arvausperiaatteel koko kattoo tai seinää purkamaha, ni jonkimmoiste yritelmiej jälkkee pääryttii siihe, et jätetää vaa ne vanhat johrot sinne "jonnekki", ja tehrää pintavetona täysin uuret. Mittää iha uussii kotelointeikaa viitti tähä hättää miättii. Vanhat o auki, ja ne saaraa nätiste kyl kiineski taas.

Muttei siis homma menny iha aikataululliseste niinku oltii orotettu ja toivottu, mut eihä täsäkää oikeeste, mittää uut sinänsä ol. Ain se pakkaa näi vanhas talos käymähä. Ainaki tul ny vanha sulaketaulu saattuu jo kokonas poijes (ja selvis, et sen paikal o ollu joskus kolmen sulakkeen pikkutaulu), nyv vaa katkottii johtoje reijät taulust seinäl läpi ulos kylmäesteel, tai siis oikkeeste lämpimäl (villal), ja sit pakkelii pääl, et ei viima käy. Pinkopahvi siäl sulaketaulun takan seinää vaste ol, mikä ny enshättää vaa maalataa, ja fiksataa tapetil sikku köökki uuristetaa (ikkunoitte vaihron yhteyres viimeistäs, sit joskus, ku siihes saakka päästää). Et ei nää meijä rempat täsä ol (toviks vaa keskitytää toho talousrakennuksehe enste).

Mut syäräksemme saattii, siin töitte ohes. Pikkase hankaloittaa toi sähköhomma töit, ku pittää sillon tällö katkoo tiätyt linjat (pistorasiat, valot, lämmitys...), et saa uut johrotust siihe tehrä jatkoks. Mut eihä sil mittää mahra! Pääasia, et etenee, erelles, vaikkei iha niimpal ehrittykkää, mitä oltaissii haluttu. Olis auttanu erelliste sähkötöitte tekijöitte suunnitelmat ja muistiimpanot, mukku niit nyv vaa ei ol.

Pörrössii

Erinäisen apupoikan ollu täsä, mut väleis sit touhunu omii juttui. Sisäkasvei vähä raakannu. Siivonnu kuivii lehtii poijes, osa raakeist kokonas kompostihi. Ei nää kasvit silti tunnu yhtää vähentyneen, hah. Pessy pyykkei ja sen sellast.

Viilii välipalaks, ja meijä "tiskari" orottaa innoissas lupaa pääst "hommihi". Ei meijän koira suinkkaa ossaa kerjät, ei - muka!

Mut kyl ne kissakki ossaava. Oom päässy ny toist villapaitaa kainaloihis saakka pyärönä, ja välil toho tulee lähel tiukkaa tuijotust pitämää Pyry tai Nipsu - eiku tyä syrjähä vähäks aikkaa. 💙

Muutonki ain tarkkana täsä lähel, et mitä tehrää, mitä tapahtuu, löytyisisiskös välil rapsutuksii, tai vaiks vähä herkkuuki (kiitos!!!)? Pikkase välil häirittee se, et me ollaa yläkerras, ku alakerrast kuuluu kokkaukse äänii - ja varmaa niit tuaksuiki siält kulkeutuu. Jollei ny tuijotet siihe suuntaha, ni korvat hörölläs kummiski. Oliskos sellast ruakkaa, mikä "lipsahtais" omallekki ruakapaikal?

Menee se viikolloppu näinki

Hämärähyssyy, ajoittaist saret, sellane keli, ettei ol tullu oltuu mittää talvivalmisteluitakaa tekemäs pihal. Ain vaa miättii et "pitäis"...

Tää maasähkökaapelimyllerrys pihal alkaa jo itämää nurmen osalt, et eiköhä tää ens kevään ol äkkii peitos. Ei ainaskaa ny ol ollu kuivuurest pelkoo, et itäneet siämenet olisisiva kuivunu. Hah!

Kotelointei viäl tehtävän. Yläkerttaha seinäl ja...

... vessan kattoho ny enste.

Eteisen katto-osuus kans teon al, kunha ny saaraa päätettyy, et mihi ne tähä tarkotetut spottilamput laitetaa. Kaks, kolme tai neljä? Hmm. Nii tai näi, ni katto tähä viäl tulee! Saaraa johrot piiloho.

Tarpeistot o hankittu eilä, ja ymmärtääkseni nyssit alkaa kaik isommat ostokset olla tehty. Nippeleit viäl ehkä, jos niitit tai pirikkeet tai sen sellaset loppuva keske. Jonku tarjoukses olevan monitoimityäkalun (ei jääny mum päähä sen nimee) perähä isäntä viäl ryykäs, ku meinas, et se helpottaa tätä hommaa, ja sit tulevan saunan panelointie kans siv viäl myähemminki. Voi juku, mitä kaikkee laitet meilt löytyykää, ku ei ol harmaint aavistust ittel, et mihi niit voisisis käyttääkkää. Mut insinööril tarttee ain olla ne isot voimatyäkalut, toki! Powertools rules!

Haperoo lyhkäsemmäks

Jo pitkääm miättiny, et "jottan tarttis tehrä", mutten ol saanu aikaseks. Mite se kampaajan tilaaminenki vaa tuntuu NII vaikkialt ain? Pelkkä lyhennys ja muatoho leikkaus ei olisisis mikkää kamala rasti, ku ei mittää sen kummemppaa kaipaakkaa. Mut silti. Äh!

Parit pampulat päähä. Yläosaha ja takaosaha. Tollee mitenkute laitettun, löysänä. Joskus laittanu usseemppiiki, mut ny ej jaksanu ees aatella. 

Kaks tällast "poninhäntää" lähti. Sain jotenki ny näkyvihi harmaan lisäks enempi tota hiuste pohjal olevaa tummemppaaki värii. Ja kummaste hiukset ei ol nii tikkusuaratkaa, ku painoo lähti poijes. Sais ol paljo lyhkäsempiki, mut en jaksanu ny lähtee pelleilemähä.

Hiusmuutos siis sillee kymmenes minuutis tehtynä. Ihav viäl oon tyytyväinenki. Sevverti pitkät kummiski, et saan kiineski, jos on tarves. Eikä tarttenu lähtee kottoo minnekkää!