Onnistumisii ja epäonnistumisii

Saatii vihrosta viimei talousrakennukse toisem pääryn yläakkunoist muavit ja vanerit poijes, ja lasit tilal. 

Nyssit miätityttää vaa, et mite saaraa pirettyy nää lasit (vasemmapualeiset täst kuvakulmast) ehjän, ettei linnut lentelis päi. Ei mittää peittävää ja varjostavaa, ku vihronki ollaa saatu valoo sisäl.

Sikku tosa just miätin, et MIHI noit vuassii säilöttyi helmii voisisis käyttää, ni josko tähä sit? Eiku kaapimperukoilt IKIvanhat (markka-aikan ostettu paketti) siimalankat käyttöö, ja helminauhoi puuhaamaa. Sainki sit tehtyy jokuse, MUT...

Nehä men tosa matkal, ku pit availla ovii, ja avaimii käyttää ja kapeit rappu kulkee yläkerttaa, iha solmuhu. Aikas yritin selvitel, mut toi siimalanka o oikeeste NII kappiaa, ettei mittää määrää - ja sikku yks kohta aukeni, toine men solmuhu uurestas. Höh! Mut jottai killutint sinne ny jäi sit kummiski.

Ehkä toho kehitän jottai muut jossaikohtaa viäl, mut iha tähä hetkehe en oikkee keksi muutakaa. Olisha mul vaiks jottai pöllökorttii, mist sais pöllön kuvaa akkunaklasihi, mut se sit pimentäis taas tota tilaa, mikä just ollaa luannovvaloseks saatu. Et täl ny mennää. 

Nii ne päivät menee

Tosa just miätittii, mitem paljo enemmä raha pyäris, ku sitä rahaa annettais sinne tasol, misä sitä OIKEESTE enite myäs tarvittaisis. Paha on nyhjäst tyhjäst, vaiks mikä tarve olisisis. Ja tiukemmaks vaa pitäsisis nyärei laittaa. Tää elo ja olo ov välil NII käsittämätönt.

Meijänki taitais ol viisaint laittaa kaik "ylimääräset" rahat talttee eläkepäivii (mihi ei kamalan kauvaa aikaa enää olekkaa) varte, mitä ny irti saarais, mut meijä rahat kyl menevä ain kiartoho. Meijä tilanne käänty, ku ei enää saatu pankist lissää lainaa, ni päätettii, et jatkos, ku maksetaa joku laina poijes, pistetää säästöhö se sama summa, mitä ollaa lainoi enne lyhennetty, ni ne menee sit siihe rempparahastoho, ja se onki ny toiminu iha hyvi. Tosin remppa tulee sit hyvim piänis palasis, mut tulee kummiski! Ei me ny tätä isol porukal olla tehty, vaiks itte tehräänki mahrollisimma paljo, ostamat sitä tyävoimaa (mikä voitaisisis kyl tehrä JOS siihe olisisis varaa!). Vaa noi pakolliset, mitä ei voi, tai ei saa itte tehrä, on hoirettava ammattilaisii käyttämäl.

Piänitulosil ku laittais rahaa, ne lähtis vääjämättä kiartoho, mikä tois rahaa yrityksil, mikä tyällistäis ihmissii poijes kortistost ja vois auttaa ottamaa lissää työvoimaa, tyällisyys paranis, ei tarttis niim paljo laittaa tyättömyyskorvauksihi, toimeentulotukihi. Yritysten tuloverot, alvit, palkkatulon verot. Alkais valtionki laareihi TULLA sitä rahaa, mil maksella myäs niit heikompiosaste korvauksii, hoitaa sairaat ym. Mitä tiukemmal nyärit, sitä PIÄNEMMÄT tulot, sitä vaikkiamp tiätty maksellakkaa mittää... Pitäs ol iha tällasel maalaisjärjelläki miätittävis oleva asia. Tosin hallituksen porukoilt ei maalaisjärkee voi vissii oottaakkaa?

Tosa lavvantain purettii pressuteltta poijes, ja yhä näyttää tää näkymä ourolt omiin silmihi, et äkkii siihe valkosee ylimääräsee "möykkyhy" talousrakennukse takan silmä tottu. Et eiköhä tähänki sit taas. Nykku saatii talousrakennukse ylisil varastotilaa, ni sinnehä ne kamat mahtu. Saunaa pit ruvet tekemähä, mut ei sitä lattiaa enää ehri enne liija kylmii säit, ni seki jää nyssit ens vuattee. Fiksaillaa sit vähä lissää ylisii ja jossaikohti enne pakkasii tulis saar piipum pääl verkkoo, ettei linnut kevääl ehri pesimää, ennenku me päästää siihe piipumpurkuhu, lopultaki.

Ja nykku isännäl o ylisil "verstastila", ni ehkäpä lopultaki saa sit talviaskarteluna nikkaroituu sitä lupaamaas nukketalooki. =) Se ku ei kummiskaa ol tärkeysjärjestykses mitenkää kiireellisimmäst pääst, et kunha o oottamas tekijääs, sikku sopiva aika ja innostus tulee.

Moni lehtipuu ojjo paljaana, mut nyv vast alkaa villiviini tosa tiän reunas värii vaihtamaha. Humala ei näyt viäl syksym merkkei pahemmi lainkaa. Ruusu siin viäres taas ojjo iha kalju. Vaihtelevaste menee, tää syksy.

Mä oon yrittäny saar jottai valkost ja keltast, tai vaaleen sinist, noit meijä punassii seinii vaste, ku ne näkyisisivä parhaite, mut kyl tosa punasessaki, tai liilas, mite sen ny ottaa, oma viähätykses o. Noi vaaleemma vihreet lehret korostaa värei täsä sillee sopivaste. Vähä miätityttää, et mahtaaks tää pärjät täsä talven ylitte. Mut pittää kaik maholliset lumet laittaa ton tynnyrin ympäril, ni ei pääsis pakkane nii puremaa. Jos sitä lunt vaa saarais...

Siis

Ev vaa käsitä! MITE nykyaikan voi elokuvabisness menestyy, ku ilmottava ohjelmistos keskel viikkoo ain seuraavav viiko torstaihi saakka vaa? Eli siis esimerkiks JUST ny, ku alettii eilä miättimää ens viikollopun ohjelmaa, tai noh. alumperi sitä seuraavaa viikolloppuu, mukku tätä seuraavaakaa ei VIÄL NÄY!!!

Finnkinon ohjelmistoo löytyy ny torstai-iltahas saakka. Joo, ja saa trailerit näkyvihi (jos toimivav vaa - kaikkee ei saanu näkyvihinkää, ku jo kymmene sekunnij jälkkee tilttaa "jokin meni vikaan"... Hmmm.) ja lyhye selostukse, MUTTEI sitä, et millo tätä näytetää, muutamaa päivää kauvempan. Käsittämätönt!

Mä oon joskus ennenki täst samast asiast motkottanu, iha sinne Finnkinollekki asti, et meilt o usseemma teatterikäyntii jääny välist kokonas, ku ei nykypäivän oikkee tahro sillee äkkinäiseste valmistautumat pääst liikkeel mihinkää. Pitäs vähintäs tiätää varmaks, et joku leffa ees MENEE joku tiätty päivä, ettei sit varaa isommal porukal väärää päivää, ku sanotaanki, et "sori, huame tulisisis kyl"... Siinkohti ei auta ku keksii jottai muut puuhaa. Ärg!

Olettavat vissii, et elokuvis käyvät vaa ihmiset yksin, tai pariskuntin, ja sillee, ettei sil ny niiv välii ol, MITÄ siält kunaki päivän tulee, kuha ny jottai joka päivä... Me ku mennää ain kummiski ihan tiättyy elokuvaa kattomaha, ja mialuuste tiätty sit myäs MEIL sopivimpaha ajankohtaha. Neki myähäiset näytökset, vaiks mite kiinnostavine elokuvineen, jää ain poijes, ku ei vaa enää omakaa kunto kestä sellast valvomist, saatika sit jos vanhuksiiki haluttais saara mukkaa. Vaikeeks om menny. DIGIaikan?!?

Verityn varjo olisisis meil toivomuslistal, mut saapa nyssit nährä miten käy sen kans...

Etenee se

Nykku tul poikie kans tää mummun villatakki alotettuu tosa aikasemmi kesää, ni nysse sit täytyy saar valmiikski. Eiline sarepäivä ol hyvä päivä ol käsityä käres enemmä ku pitkii, pitkii aikoihi. Vaiks ny takaraivos pyärii toi ristipistotyä, mikä ov viäläki keske. Se täytyy säilyttää paikas, mihi kissat ei pääse, ja sit o järjesteltävä lankat ja sellast, ennenku pääsee ees alkuun, ni sitä ei oikkee tul otettuu muutamam minuutin takii esil. Tää jämälankoist ja pikkukerist tehtävä tyä o tosa esil likel koko aja, ni se tulee välil kättee nii, etten ees aattele ottavani sitä tyän alle, ku teen sitä jo. Hah!

Nappilistat teen tähä, ja simmää vast päätän, millane kaulus tähä tulee, vai teenks jopa huppuu. Hmmm. Vähä riippuu siitäki, et mitä lankaa siinkohtaa oj jäljel. Ja niihä se olisisis kaik helmet hukkaha menny, jos tähä niit olisisin laittanu. Sevverti kirjavaa iha ittekses ilmanki. Ohutta ja paksuu, sileet ja pörröst, kaik mitä ny o olemas. Eikä mun kaik lankat toki tähänkää viäl men, mut jos täj jälkkee sit olisisis arki tasaantunu nii, et jatkaisisin sitä ristipistoo taas. 😄

Eläintevviikko, hyänteiset

Täv vuare eläintevviikon teemana on nää piänimmät, erilaiset ötökät. Lainaan nyssit tähä linkkinä SEY:n sivun: "Tunteeko hyönteinen kipua?". No, lyhyest: tuntee! Munst outo ajatus, jos joku aattelis, ETTEI tuntis.

Meijä pihallaha ov vaiks mitä ja minkälaissii ötökkei, kaik ova saanu ol, misä ova, vaiks noit kotiloit ollaa pyritty hirastamaha sil, et hyätypuutarhan ympärilt piretää nurmikko lyhyenä. Vähä haastavampaa kotiloitte lähtee sitä ylittämähä. Ku tota luannontilast maat kummiski om paljo ympäril kans, misä voisisiva vattas täyttee saar.

Isäntä sit päätti origamipaperist taitella yhrellaise koppakuariaise, tollase sarviturilaise. Se meinas het mennä meijä Pyryn suuhu, ja men turilaise kintut nurin-narin. Mut pysy ehjänä, ettei menny palasiks kummiskaa.

Mä kyl siirrän sisält hämikset kesäl ulos, ja talvel vaa kukkasil, jos jossai näkkyy, kimalaiset tuleva selkeeste ikkäänku apuu pyytämää, ku pörisevä sisäl ulos pyrkiessäs. Kipittävä kärel ja ku viä ulos, pörähtävä enste vähäse ja siit sit lähtevä lentoho. Iha amppareit en uskalla kättee ottaa, mut johonki paperil, lehrel tai vastaaval. 

Kummaste noi ötökät kyl ova munt rauhaan jättänykki, etten ol ku kerra tullu ampparin pistämäks, ja sillonki se ol jo kuallu amppari, minkä pääl astuin paljain varpain... No, myännän, et hyttyset ja paarmat ovak kyl herkutellu mun verel iha yltäkylläseste, ja siit en ol tykänny lainkaa. Ja yks kesä joku perhosen toukka söi kaik kurkun lehret kasvarist, et sen kesän sato menetettii, mut yleiseste ottae mittää isomppii onkelmii ei ol ollu. 

Itikatki kummiski ova tärkeit ravintoainest monil linnuil, vaiks ne tuntuva kovi turhilt ihmiste kannalt.

Kansainväline eläintempäivä

Täst se eläintevviikko alkaa: kansainvälisest eläintempäiväst! 

Niim paljo ajatuksii tästäki asiast, et pitäs oikeest vähä pysähtyy asian äärel, mut sellast aikaa ei oikkee nykymeininkeist tahro löyttyy. Jostai kumman syyst.

Oletusha siis o, et MYÄS nää kaik tuatantoeläimekki, mitä karjatilallisil o, piretää hyvi ja nii, et jokane eläin sais nauttii mahrollisimma hyvän elämän, ol sit kyse lihakarjast tai maitokarjast, villan- tai munantuatannost, mist vaa! Mittää häkkikanoje munii ei olla syätty siit asti, ku oma Lokalahremmummu aikanas sai jostai "eläkkeel" laitettui nuarii kanoi, jokka ei -ressukat- osannu ekaks ees kävellä, ku oliva nii kauva piretty vaa ahtaas häkis "munakoneena". 😔 Ehtivä kyl oppimaa senki tairon, ja vähä lennähtelemähänki. Ennenku tul aika pistää "peli poikki". Sillo tul surku niit kaikkii muit kanoi, joita ei ees laitettu kaikkii lihoiks tosa vaihees, vaa ihav vaa jonnekki rehuks, ku nykyää kaik käyttävä roiskui. Kanoi om muutonki vaikkia kaupoist löytää, ehkä pakkasest joskus, ku ollaa johonki ruakaha tarvittu. Roiskut ku menevä pitkis kokkauksis iha muusiks... (isäntä ku suastuis, ni meil olisisis omii kanoi)

Ja samaha sarjaha tiätty kuuluva myäs luannonelävät, ku joutuva elämää meijä ihmiste maailmas kummiski. Paljo enempi uussii vaaroi, mikkä ei oikeest luantoho sinänsä kuulukkaa. Vaiks luantoki voi olla raaka, ni kaik ihmisten aiheuttamat ova ihan täysi ylimäärässii riskei. 

Ja lemmikkie vaikutuksist kans voi ol monttaa miält, mitä ny noit erilaissii lemmikkiryhmiiki seurailee. Jos satut löytämähä just sulle ja sun perheelle sopivan lemmikin, se lisää selväste yleist hyvivvointii ja miälialaa, mut jos satutki saamaa epäsopivan yksilön (tai valitaa lemmikki vaa ulkonäön perusteel, mikä seki o valitettavan yleist), ni se aiheuttaa vaa miälipahaa, eikä tosiaankaa auta miälen hyvivvoinnis lainkaa. Eli siihe yhteensopivuutee pitäs monie kiinnittää enempi huamioo.

Siks oon ehrottomaste sitäki miält, et vaiks joku perhe kokee, et mun lemmikki oj joku "onkelmakoira", se ei välttämät olekkaa sitä lainkaa, kunha pääsis sille lemmikil sopivaha perheesee. Mones onkelmas voi ol joku piän juju, mikä vaa ei "kolahra" yhtee ihmiste ja koiran keskenäises yhteyres, ja ku se häviää, häviää onkelmaki. Eli korivvaihtajis ei sinänsä mittää väärää, vaikkei se taatuste usseemmil mikkää helppo homma olekkaa lähtee siihe. 

Pentuje ostamiset ja pentutehtailujev välttämiset ja kaik tällaset jätän täst ny poijes. Tulisisis romaanii. 😜

Jos oma lemmikki tykkää haleist (kaikki ei tykkää, eikä tarttekkaa tykät!), ni annaha hali! Sopivaste huamioo nyssit kummiski! 🧡

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.