Uus "lelu"

Kätevä ja käytännölline, mut ei välttämätön. Jännättii, et ku o lankaton, ni kestääks "kuuluvuussäre" pihan toisel pualel, tai petonikaton läpittte, ku näist ol huamautus paketis. Et esteet ja etäisyys vaikuttaa siihe, onnistuuks lukija lukemaa anturii.

Silti päätettii, et otetaa riski ja ostetaa. Lukija ja kaks anturii: toine anturi kellarihi ja toine kasvarihi. Näkis lämpötilan ja kosteustilanteen sisäl, eikä ain tarttis lähtee liikkeel.

Ja toimii! Kuvan lukema ny kellarist, misä isäntä viäl viimeistelee ovie puitteit (listoi, tiivisteit ja sen sellast). Huame laastitaa rivinteeraukse reunat, et menee neki kolot (ja hiirie kulut) tukkoho. Eli ovi on ny ollu ulos saakka aikas paljo auki, vaiks toisaalt sit sisäl o ollu lamput pääl lämmittämäs, niinku kaikellaiset sähköporakoneet sum muut, et lämpötila tasaantunee myähemmi siihe, mitä se sit oikkeest tuleekaa olemaha.

Ja pitihä se anturi sit jotenki tonne kasvarihi saara. Isännäl ei ollu aikaa, ni tein sen sit itte. Täsä o kuvas näit osii, mitä o viime talve aikan tippunu. Viäl se silti siin kasas o pysyny, mut fiksauksii tarvitaa. Näyttää silt, et noi mustat muaviosat hapertuu täsä aurinkom pualel, ku etelämpualeiset osat om molemmat rikki. Höh! Noi alumiinilistat saa takasi paikoilles, ja ne kiinnitetää vaiks jesaril, jollei muut keksitä. Ainaski siis näil sit tää kesä mennää. Varaosii ei iha hyllytuattein saa. Mitä ens talven tapahtuu, onki sit jo eri asia. Jää nähtäväks. Tää olis tälle vast neljäs kesä. Mut kiältämät haastava paikka, ku meijä pihal ei oikkee mittää tuulensuajaa, eikä pahemmi varjookaa, ol...

Sisälläki olevat muavijutut joutuu kovil. Kauhan otinki ol irronnu. Seki muavi on nii haperoo, et napsahtelee vaa palasiks, ku sitä pikkase vääntää. Et haasteelliset olot kasvarin sisälki ollu. Kesän paahteet, tuulet ja tuiskut, pakkane...

Hirvittävä häkkerö siit anturin aurinkosuajast kasvaris tul, eikä mittää takeit, mite kauva toi hökötys tosa pyssyy. Käytännös ny o rautalankal kii harjas, mut paffi jesaril kattokennois, eli voi teippi kyl kuumuures irrot. Jos aurinko pääsee anturihi suaraa porottamaha, ni se ei anna torellist tulost kasvarist. Ku jottai pit kehittää.

Ja tän piänem piäne jutuj jälkkee olin iha hikine ja väsyny. Hah! Ei tää lunssa tosiaa mikkää "kevyt" ol. Eiku suihkuhu ja lepäämää.

Olemist

Nym mun lenssu o koht kestäny jo kaks viikkoo. Mittää loppumisem merkkei ei ol. Päät särkee, nokka vuataa, kröhittää (kurkkuu kutittaa ja sattuu vuarotelle), korvat poksuu ja paukkuu - ja VINKUU - mikä o tosi ärsyttävää sillo, jos muuto o iha hiljast. Väsymys on kova, mut oikkee unem pääst ei tahro päiväseltäs saar kii. Mut jos nukahran, nukun sit mont tunttii peräjälkkee. Yäunet katkeilee tukkose nenän ja kröhimisen takii. Olo ei ol hyvä ny!

Mut onha mul näit hoitajii! Vaiks Islan lenkit ovak kyl taas lyhentyny hurjaste, ei toine niist näyt moksiskaa oleva. 💜 Pehmopaikat oleskeluhu ja ruakkaa maaruhu säännöllisi ajoin, ni hyvä! Ja ku saa ol lähel, ja seurat torpan menoo ja meininkii. Vahtii kissoi, etteivä tee tuhmii, ja sellast. Komentelee siis, jos kissat vaiks alkaa raapimaa jottai ovee auk, mikä on kii. Vaiks eihä noi kissat siit silti moksiskaa oo. "Siinäpähä puffailee". 😏 Ja JOS haluava enemp huamioo, tiätävä kyl mite saava koiran reakoimaha nii, et alkaa haukkumaa, ja sit joko mä tai isäntä lähretää liikkeel, mikä juttu sit onki menos... Hah! Ei käy tylsäks näät päivät, ku o usseemp tassuttaja torpas.

Töit oon ny tehny sillee, mite tuntuu aivot parhaite toimiva. Eli aamukaffiej jälkee jonki aikkaa, kunnes lounaan jälkkee "siestailen" (nukun tai en), ja sit jatkan iltoihi - tarvittaes teen siv vaiks viikolloppun lissää, jos silt näyttää. Turha yrittää tehrä noit numerohommii sillo, ku on tyät erottaa toisistas 0, 3, 6, 8 ja 9. 😕 Varsinki, ku papereist kattoo, ja jokane numero eri paperis viäl pakkaa olemaa eri fontil, ni hankaloittaa tota havainnoimist entisestäs. Ruurult kattottun o sillee helpomppaa, ku voi säätää sivut isommiks.

Mut tätä tää nyssit välil vaa o. Yksinyrittäjän "herkkuu", ku ei ol kettää kelle delekoira mittää töit. Onneks omat asiakkaat ova sellassii, et mul ov vapaat käret aikatauluttaa tyät, kunha ne tulee tehtyy viranomaste antamiin päiviim mennes. Ei ol mun yritykse olemasoloaikan (alotin 1.6.1998) ykskää juttu myähästyny koskaa. Et sillee o rutiinit muarostunu tutuiks.

Luvataa taas kylmenevää ja sarettaki, mitä luanto kyl jo kaipaaki. Nautitaa silti viäl täst aurinkost, nii kauva ku sitä vaa riittää ny! 

Muisteluit

Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii. 

Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.

Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.

Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty. 

Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕

Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o! 

Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha! 

Herättääks velli mittää muistoi muil?

Tilapula ja postii

Isännän kans tosa jo miätittii, et iha hyvä, ku ei ny otettu mittää esikasvatusrojektii täl kevääl, ku tuntuu, et yhrest jos toisest syyst kaik olemaski olevat venyvä. Hah! Vaiks nykku olisisis aika siirtää monii kasvei isomppii ruukkuihi, osa pistää pistokkaiks, ja multahommii OLIS, ni ei ol sitä TILAA, mihi niit sit laittaa. Kasvit ova mul aikas tiheeste, ja siks niis tulee laihoi luiperoi talve aikan, ku kurottava korkkial. Ei saa samaankaam paikkaha enää takasi, ku isomppii ruukkui ei mahru samaan tilaha enää, saatika, jos se yks ruukku, muuttuu "vauhris" usseemmaks ruukuks, vaiks pikkussiinki...

Oon ny annellu vähä jottai kasvei, mitä mul o enemmältikki poijes. Uussii koteihi. Silti tuntuu, ettei sitä tilaa vaa tuu. Hmm. Yks "reikä", ni se ikkäänku huamaamat täyttyy jollai toisel kasvil. Heh! Kovi hyvää paikkaa meil ei noil aikanas (siis 26 vuat sitte) mummult, isän äiteelt, saaruil pelakuil ulkon ol. Eikä olla voitu talvettaakkaa samal taval, ku hän sano talvettanees, ainaski sen parikyt vuat ennenku alut toi meil. Mut näyttää noi pärjäävä huaneellämmöski, ku meil o viileemppää kummiski, ku mitä monis kaupunkiasunnois. Ränsistyvä kyl, mut kevään koittaes lähtevä uuteen kasvuhu. Sitkeit!

Se katettu ulkotila, mihi ei satais, olisisis kiva joskus meillekki saar.

Ja mikä ihana kirje ol postilootas kans eilä! Kiitos, Tua! <3 Taas nii ihanii kiiltokuviiki, et mähä meinasin jämähtää vaa näit tuijottelemaha. Ja nää KAIKKI om mul iha uurellaissii, ei ol enne tullu ittel vastaa missää. Vaiks itelläki ojjo kiiltokuvii vaiks kuip paljo ennestäski, ni näit ei viäl löytyny!

Ny ol "pakko" ottaa illast aikaa, ja kirjottaa takasi. Iha kivaa "hommaaha" seki! Toivoo vaa täytyy, et käsialast saa jottai selvää, heh! Nykysi ku ei niim paljoo enää kynää ja paperii käyt, vaiks bujoileeki, ni käsiala kärsii selväste.

Ovihommii

Josko ny oikeest saatais täsä huhtikuun aikan noi kaks kellarin ovee paikoilles. On siin ollu hommaa kaikkie vanhoje karmie poijes ottamisines, vanhoje ovie (toine om meijä vanha ulko-ovi, toine vanha ulkosaunan ulko-ovi) tuunaamises piänemppää kokkoo, ja sellast. Viäl o fiksailui ja maalailuu eres, ettei homma valmis ol, kellarin ulko-ovi ei ol ees "pikkase" paikallas, ku siin o enemp töit karmie suhtee. Ja nää o iha HIRMU painavii molemmat. Ehtaa vanhaa puut. Nii ovet ku karmikki. Ei olla turhaan siis näit "hillottu" varastos. Kaikel yritetää löytää uusiokäyttöö, mitä o ajan kans tullu varastoituu jottai jonnekki.

Ku mikkää seinä, eikä mikkää lattia/ katto, ei ol suaras, ni kaik hommat täytyy tehrä sil silmäl, et ottaa mittaa siält ja täält ja muakkaa juttui nii, ettei ne joko liiku tai liikkuu sem mukkaa, mikä o tarkotus. Tää kuvas oleva ovi viä ruakakellarist varasto-osaan kellarii. Korkkeemp katto siäl - ja laajemp tila, mut hyvi hassu, sokkeloine tila. Huanoste saa käytännölliseks. Onneks tää ruakapuali ny o selkee. Mä mahrun seisomaa nii, ettei pää osu kattoho, mut miähet joutuva "nöyristelemähä".

Ilmavvaihtoräppänä tähänki ovehe viäl tulee - ja se maalaus - sikku oma kunto ja sopiva säätila (se pittää tehrä ulkon) osuu kohral. Sit saa noi karmin kulmatuetki ottaa poijes, ku ovi jää kunnol paikoilles. Tuntuu, et mä pääsen ovest kulkemaa ilma näihi osumist, mut miähet, ku joutuva kumartelemaha, osuva ottines noihi ylempihi, tai kompasteleva noihi alempihi. Heh! Net ei siis ol tarkotus jäärä toho.

Viarailijoit

Olipa pitkä aika viimisest, ku veljee vaimos kans on tul nähtyy livenä. Toki noit feissarin päivityksii nähny ja vähä siäl toisiamme kommentoitukki, et sillee niit osaa kuulumisist tullu esil. Mut maailmas o niim paljo muutaki. 

Eihä täst lenssust olla päästy. Em mää, eikä hekää oikkee, et tätä aikaa tää ny o. Mut leiposin sit vähä omenanyyttei, tai omenakiärtei, miks noit nyssit voisisis kutsuukkaa. Yks paketti torttutaikinaa ol pakkases (ny sinne voi ostaa jottai samankokkost tilal, heh) ja jokune omena. Taikinalevyje sulatus, omenoist kota ja kuari poijes, ohuit viipaleit ja levyje pääl limittäi lomittai, pikkase kanelisokerii siihe pääl ja rullal. Voitelu kanammunal, syrän-nonparellei pääl (mitä ny kaapist siis löyty) ja uunihi.

Paistoaikaa pit lisät vähä siihe paketis annettuhu aikaha, ku näät ol melkossii "pullukoit", et ehti kypsäks ast. Isäntä meinas, et hyvä tuaksu, mut -haa- mult on TAAS hajuaisti hävinny. Jotenki kummiski maistan asioit paremmi ku alkuvuare lenssus.

Mummult aikanas saarust pelakuust (jatkettu) pistokas alkaa ol nupuillas, eli kait se nyssit jonkillaiset juuret ojjo multaha tehny. Annon tän heil mukkaa, ni saava laittaa parvekkeelles, mikä ov varmaa kesäl aikas kuuma, mut katettu. Kuulostaa iha oivalliselt pelakuun "asunnolt". Kasteluu toki tarvii paljo, mut altakasteluruukku auttaa täsä.

Tähä tullu tyhjä paikka men het, ku siirsin paahteisemmalt paikalt kiinanruusun tähä. Näyttää silt, et kiinanruusu tykkää kyl valost, muttei yhtää suarast aurinkost. Nuutuu, nousee ylös, nuutuu. Ja jos voi huanoste, tulee herkäste jottai ötököit tai tautei. Ny kokeillaa, josko uus paikka olisisis paremp.

Sisälämpötila yläkerras jatkaa nousemistas. Patterit ojjo kii (niis o termostaatti, mikä herättää ne jos lämpötila laskee alle 15 asteen), takkaa ei olla käytetty varmaa viimesee viikkoo enää lainkkaa, mut silti menee yli 30 astet rikki sisäl. Eiku akkuna vähä ravolles. Nipsuha siin tykkää haistel ulkoilmaa. Öiks viäl laitetaa kii, ku tuntuu, et ny osuu tuuli just toho seinustaha, ettei tul liija kylmää aamuks. 

Akkunoist kattoe tuntuu, et ulkon olisisis samallaine keli joka päivä, mut yks päivä o lämmint ja villatakkiki o liikaa, ku käy lenkil, sit toine päivä ei takkikaa tunnu oleva riittävä, et olisisis pitäny ottaa hanskat viäl kättee. Paljo riippuu siit, mist päi tuulee, ja mitem paljo tuulee, vai tuuleeks ollenkaa.

Tällastaha se Suame kevät taitaa ain olla.

Takaterassin siivoust oon kans paljo aatellu, mut toimeks en ol pistäny. Annan ny olon parantuu enste selväste. Sikku ei näim paljoo väsytä, sit saa nokka viäl vähä vuataa ja kröhittääkki, ne ku voi jatkuu pitkäänki vaivana. Ehtinee kaik viäl, kummiski, ennemmi tai myähemmi.

Aurinkoo

Ompaha ny ollu tosi kivat, oikkee keväiset päivät! Koht menee jo 20 astet ulkon päivälämpönä rikki. Lähel ollaa jo käyty! Ja siäl om pitäny makkarihi laittaa tuuletin pyärimähä, et pystyy töit tekemähä ja nukkumaha! Joo siällähä toi tiatsikka lämmittää ilmaa kans, meijä ihmiste lisäks, ni jottai apuu ov välil hyvä saar. Koht ojjo pistettävä akkunat ravolles, et ilma vaihtuu - ja sit se menee kiines vast syksyl myähää.

En ol ny nautiskellu täst kelist ees koiran kans piremppii lenkkeikää tehre. Sellaset piänet kiarrokset, et tulee härät hoirettuu. Sit oonki jo iha sippi. Pyry haluisis ain lenkeil mukkaa, mut en ny sitäkää ol sit mukkaa ottanu, mitä välil kipasen iha sylis pitäe tosa jottai tiättyy juttuu kurkkimas. Isännän touhui, perhossii kattelemas tai jottai. Nipsu (kuvas) ei taas ol mitenkää innokas ulkoilija. Kiärtää kyl talon, jos valjaat ylle laitan ja ulos mennää, mut sit on het taas ulko-ovel, et olisisis aika pääst sisäl. Pyry vaatis vähä piremppää lenkkii, ja "uussii tuulii" ja hajui ja kokemuksii.

Eiköhän niit viäl täsä kesämmäl ehritäkki!