Satoo

Mä sit NAUTIN, ku saa kerät satoo omast maast! 💚💚💚 

Mä joskus aattelin, et ku itte esikasvattaa siämenest saakka, se olisisis jotenki tärkkeemppää. Et ne kasvit ovav vähänku omii "lapsii", ku ne o itte "tehny". Ja siks mont vuat se vaiva nähtii - ja kärsittii tilapulast sisäl, ku kaik paikat ol täyn purkkei ja purnukoit - varsinki kai akkunapaikat ol varattu näil. Siv viäl ne kaik kissasuajat ja viritykset, ettei olisisis multtaa iha joka paikas... 

MUT kyl tää ostotaimie satoaika o IHA yht ihanaa! Ei mul ol näköjäs sittenkää mikkää pakkotarve saar kaikkee alust saakka itte tehtyy. Eikä sekää oikeeste mittää halpaa hommaakaa ol, ku sitä omaa multavarastookaa ei ol, ni täytyy se ostaa joka tapaukses, puhumattakaa noist lannotteist sum muist kasteluist - ja siit VAIVAST. 😆

Tän aamun sato ojjo reippaanlaine. Miätin jopa jonkullaise paholaisehillon tekemist. Riittäisisis (ehkä) vähä piremmäl tätä satoo. Varsinki, ku tosa o kaks hyvi vahvaa chilii kans käyttöö orottamas. Erilaist tomaattii, paprikaa ja noi chilit, ni eiks siin jo olisisis jonkullaise "soosin" pohja olemas?

Osa täst kyl menee vihersalaattihi, salaatti o kaupast ostettu, ku ei sitä toist satsii saatu laitettu kasvuhu. Ei ees ostettuu niit siämenii. Ens vuan täytyy ostaa kaks pussii het, ja muistaa laittaa heinäkuun alu ja pualvälim paikkeil se uus kiarros, ni riittäis satoo loppukesällekki.

Jokassee aamuhu kuuluu kiarros kahres isommas kasvaris, yhres piänemmäs, ja sit noitte terassikaiteitte reunuste kasvit käyr kurkkaamas. Isoin avomaan kurkku ojjo koht sellane, et nappaan sen "turvaha". Eli tehrää siit hölskykurkkuu johonki aterian kyytihi. Sitä ei oikkee kasvihuanekurkuist saa, ku pakkaa menemää muusiks. Eihä ne pahalt sinänsä maistu, mut on nii eri näköst, ku pitäis, et vaikuttaa käyttöinnostuksehe. Haluun, et ne pysyvä kurkkuviipaleen näkösin.

Kaht eri chilii on tulos, ja näät puskat ova iha tupate täyn. Jollei noi oksat tukis toho kasvarikehyksehe ja sen nurkkaha, ni nurin olisisiva. Värin saamine vaa kestää ja kestää. Toisest chilist ollaa saatu punassii jo maistiaisiks aikasemmi, ja kaks napparin mukkaa tänäpe, mut nää toiset om maistettu (isäntä siis maisteli, itte en kykene) vihreenä. Tulissii ova molemmat.

Jos ehtivä kypsymähä, ni isäntä meinas kuivattaa pualikkain, ni saa sit talvel lisät tarpeem mukkaa eri ruakihi, vaiks vaa omal lautasel. Mä kyl syän chilii, ku se o kohtuullist, en kaipaa mittää ottahikkee tai huulie polttamist, et ruuvast jää kaik muu maku poijes. Mausteist saa ol, mut rajas kaikel.

Ja siv viäl napsin pelakuist ison kimpu kukkavarssii poijes, ku alko tiputtelemaa noit terälehtii. Jäi sinne viäl näim paljo. Iha koht täytyy napsii pistokkait talvettamist varte. Mä ehkä saan mahtumaa yhre näist isoist ruukuist sisäl (en ol kyl siitäkää ihav varma), mut kaht em mihinkää, ellen heit käytännös kaikkee olkkarin akkunalt poijes. Jokasyksyne onkelma, et mihi nää ulkosal hurjaste kasvaneet kasvit saa. Hah!

Ristipistoiluu - ei kukka -> kukka

Taisin Pöllölt oppii, et näit ristipistoiluis käytettyi rajauksii kutsutaa jälkipistoiks. Vaiks itte teen niit ain tyän eretes, enkä jätä iha viimitteks kaikkee. Kattov vaa, et ympäristö on tehty enste, etteivät jää viivat muitte pistoiluje alle. Ei ne muutonkaa kovi näkyvii ol - mut selkeyttää rajoi.

Enste "kukka" näyttää lähinnä hassult pallerolt, mist lähtee säteit sinne tänne.

Tulipa kehno kuva, mut kyl täst jo paremmi kukaks tunnistaa. Ainaki ku ossaa kattoo, mihi kuuluu, hah.

Eteneehä se!

Rappui rakentuu

Väliaikasin tuin, ku pittää ainaski yks isompi ja pirempi parru laittaa, ja sit vähä muitaki lisätukii, et saarais näit nykyssii poijes, mut ny o raput "ei minnekkää" - lattia ku sen loppupään kohralt viäl tukie puuttues puuttuu.

On tää ny omiin silmihi iha hurjan ouron näköne, ku viäl kevääl ei ollu ees aukkoo katos tätä varte.

Isännän al nitisevä, mut mun al ei. Mut natiseva noi meijä torpanki vakirappuset ihaj jo kissojenki al, et siin ei sinänsä olis mittää kummallist kyl.

Tällane tasoratkasu täsä ol ylisil menoho aikasemmi. Tikkaat tasol ja siit sit hyppäämine ylisil. Viimine nousu sellane yli pual metrii. Hirast ja hankalaa, eikä varmaa oikkee mittää turvallistakaa...

Viäl se piippu tosa könöttää, mut saa nährä päästäänks jo tänä syksyn sen purkuhu, et saarais katto viäl enne talvee paikattuu. Ettei ne naakat kevääl ehri tulla pesimää, sit ei purkamisist tulis enää mittää...

Yline o ollu aikanas vaa jonain heinävaraston, ku nykyse varaston paikal o ollu eläinsuaja. Ainaki lehmä täsä on ollu, ehkä lammas ja kanoiki. Se juamakaukalo ov viäläki varastos koteloituna, ku ol nii kova, ettei isäntä saanu meijä keinoin sitä palasiks.

Iha toimivat autotalliraput! Saaraa tulevaisuures iha OIKEEST miättii, mitä sil tilal sit tullaa tekemää, kuha ny sauna saaraa valmiiks enste.

Lämmin aamu

Eka oikeeste lämmin aamu pitkiin aikoihi. Kasvaris o ollu lämpötila öittej jälkkee usseemmi alle 10 jo, ku sen ylitte. Toki päiväseltäs nousee. Pittää koht öiks laittaa öljykynttilät kasvareihi palamaha, ettei vahinkossakaa pakkane napsase loppusatoo...

Tänäpe ol yli 30 astet, ja turvallisim miäli sai availla luukkuu ja pittää ovee auk. Tomaatit punastuva pikkuhiljaa, eri tahris, paprikakki alkanu värii vaihtamaha enemmälti, josko tulis usseemma yhtaikaa puskast napsastavaks. Ettei lissää painavii oksii katkeis, niinku täsä ojjo sattunu. Kurkkuiki ov viäl kasvamas, et kasvuaikaa o ollu pitkään samoil kasvustoil. Ekat kurkut tais tulla jo kesäkuun pualvälis, ja yhä on tulos.

Ol hyvä päätös jättää ne kasvusäkit poijes ja kasvattaa omis isois ruukuis kaik. Varastolannote, kastelulannote, kastelut - kaik jotenki helpommi hallittavis.

Kehäkukat taitaa ny olla kauneimmillas. Kesäkukkii näittenki sanotaa oleva, mut itte kylväytyvät kyl. En ol siämenii ostanu viimisee neljääv vuattee.

Mä luulin, et aitoelämänlanka o "paahteen" ja lämpimän kasvi, mut lämpimäl kelil, kasteluist hualimat, se vaa elää kituutti, mut nykku o ollu vähä aikkaaki jo viilemppii kelei, ni se onki oikkee ryäpsähtäny kasvuhu.

Ja mä miätin, et pitäisisikös tää ottaa jo talveks täst poijes (kesäkukka ku o), vai pitääks ikkäänku talventörröttäjänä täsä, ja vast kevääl ottaa poijes... Ehkä noi varret vähä pehmentäisisivä lissää pohjostuult, ennen ku iskee kasvarihi? Ehkä?

Eka lämmin päivä pitkään aikaan, ja mun ajatukset siirtyvä jo ens kevääseen, eli syystöihin, hmmm. Mut jatketaa tätä kesää ny kummiski mahrollisimma pitkään viäl! 💛🧡

Edittii iltapäiväl. Sirpaliisan kommentist motivoituneena kipasin ottamas valkokarhunköynnöksestäki kuvii. Se siis on se "vanhankansan" elämänlanka. karhunköynnös, isokierto, om monivuatine, ja valkone, ku noit aitoelämänlankoi o eri värissii, ja ne ei kestä meijä talvii (ainakaa tähäs saakka talvetus ei ol onnistunu).

Me ollaa yritetty karhunköynnöst saar kasvamaa kukkaporttii pitki, mut ei se vaa ol siin tykänny mennä. Nyssit humalan alaosas kasvaa, jotenkis. Ei se nys siis ainaskaa humalal ol mittää mahtanu. Ei olla ees yhtää yritetty sitä poijes laittaa.

Nää valkoset kukat olisisivav vaa tosi paljon näkyvämppii ku muut värit meijä pihal. Tykkäisisin usseemmaski paikas, mut humalan kaverin ja soral talousrakennukse reunamil sinnittelee. Multtaha jos laittaa, uussiim paikkoihi, ni yhre kesän kasvaa, ja sit häviää.

Raparperi-omenapiirakka

Onha se iha syätävää! Aikas pulleepohjane ja ruakasa, vaiks aattelin, et o aika "pikkane" toi vuaka. Lasivuakaha olisisin laittanu niit vattui viäl lisäks, mut tähä ei vaa enää mahtunu. Maitorahkaha vähä sokerii ja kanelii taas reiluste, liotetut raparperit ja raa'at ohkaset omppuviipaleet pääl, ja uunihi. 

Tul siit välipala, ja välipalan jälkeine pala (enne päivällist) ja siv viäl iltapalaki syättyy eilä. Aamupalan kyytihi viäl piänet siivut meil kummallekki. 

Omat palat heitin mikron kaut, ku tykkään omenast lämpimän enempi, mut isäntä syä ain kaiken kylmänä mialuummi. Et jokasel omal tyylilläs. Jäätelö jäi pakkasee. 😜

Välipalapiirakkaa

Piirakkaa on tehny miäl tehrä jo jonki aikkaa, mut vast ny sain aikaseks, ku noit omenoit alkaa puust tippumaha. Pintavaurioissii om paljo, ku ova sevverti tiheeste. Hiaroontuu oksihi ja hiaroontuu toisiis vaste. 

Napsin ny mukkaa muutamat piänemmät raparperivarret, iha rapsakkaa ja hyväm makust. Ei ol tänä kesän lähteny kukkimaa lainkaa. Keräsin tippuneet omput ja napsin siält täält puust noit pintavaurioissii kans mukkaa. Raakoiha noi viäl ova, mut liotin raparperit ja piäniks siivuiks leikatut omput sokeri-limettinestees jonki aikkaa, et pikkase pehmeniväkki.

Pintavaurioitte al omenat ova iha terveit ja hyvännäköst. Et uskalttaa kyl käyttää. Happamii viäl näi suariltee syäres. Vois ol jonkum makuhu, mut mun suu kaipaa "vähä" makeut lissää.

Maitorahkaa kanelisokeril ja noi raparperit & omput. Vähä miätin vattuiki pakkasest joukkoho, mut eihä ne toho olisisis enää mahtunukkaa. Murupohja täl kerttaa. 

Nyssit orotetaa, et maistetaa välipalana. Jos ei oikkee hyvält maistu, ni sit teen vaa isomma satsin vaniljakastiket kyytihi. Ehkä meilt löytyis vaniljajäätelööki. Kyl me tää jotenkis syärää kummiski. 😜

Perjantai 13 (?) päivä

Kello o aikas tarkkaa ny seittemä. Enkä tiär millo heräsin, en mittää kamalan kauvaa ol kummiskaa valvonu. Silti ojjo sattunu kaikellaist, mist tul miälee, et olisis toi "epäonnem päivä".

Oon kaatanu yhre kaffekupin, onneks köökim pöyräl nii, ettei sitä menny mattol, mut siin men mun eka mukilline. Sikku yritin avat vessas lasikaappii, et pesen hampaat, osu käsi jotenki huanoste ja sormet lipsahti - etusormen kynsi poikki nii, et se osaks men siit kasvupaikastaki. Kynsileikkuril sain sillee, ettei se repeis enempii, ja vahvistelakkaa aattelin siihe myähemmi laittaa, et se repeemäkohta ei ottais kaikkeen kii (en vaa just ny avaa sitä pulloo).

Ennenku laitan tukisukan, pittää jalampohjakki öljyt ja rasvat, ja sänkyr reunal istuksin siin, ja otan tuubii kättee, sitä öljyy siis, ni enks mä tökkää sen tuubin korkin sänkyn al. Ja jollei lait tuubihi käytöj jälkkee korkkii takas, se alkaa vuatamaa pöyräl, ni se korkki ol siis könyttävä siält alt poijes. Öljykinttusen. Siin pittää ol varovaine, ettei liukastu, ja tiätty sit kaik maholliset (ja mahottomakki) karvat ja pölyt ja kikkarat lattialt tarttuu kii. No, löysin korkin, ei liikoi öljyy viäl "karannu". Putsasin jalan ylimääräsist aineksist ja tajusin, etten ollu ottanu sukkii käsil lainkkaa, ja säilytän ne huaneen toisel pualel kankaspussukas. Eli ol lährettävä könkkäämää varovaste sinnekki sen öljyse kintun kans. Hitsit! No, lopult sain sukan jalkkaa ja sit sama toimi toisel jalampohjal. Mut sevverti terävää viäl tos katkennees kynnes ol, et sain sukkaha reijänki. No, saa ol. Ev vaihtanu enää toisee. Koton ollaa, ni mitä välii?

Mut sen takii otin sit viilan kättee, ja aattelin, josko sil sais tasattuu sevverti, ettei kynsi ny ottaisis enempii mihinkää kii, ku erelleskää en ollu nii "rohkee" et olisisis lakan kans uskaltanu ruvet räpeltämähä. Mikä ol taatuste iha oikkia päätös! Se viila meinaa lipsahti jotenki. Lens kaares - suaraa kaffekuppihi törröttämähä! Siin men mun toinenki kaffemukilline. Yhre suullise oon saanu kaffet. Isäntä napsii oman ekan kuppis täsä, mä otan termarist loput, ja sit on laitettava vähä lissää tulemaa, jos ny rohkastun, etten sit sitä pannuu tiputa, tai jottai... Et näi hyvi on tää päivä liikkeel lähteny.

Mut eilä lährin sit vihroste viimein jatkamaa tätä joulust ristipistotyät. Ehrin ne vihreet osat tehrä ennenku tajusin, et se "enne"-kuva olisisis kiva saar. Pit jatkaa reunukset punasel, ku Pöllölt lankaa aikasemmi jo sain. Mut siv vaa osu vihree kättee ekana kuitenki.

Ehkä karuttaa jälkkeempäi, mut em mittää apuviivoi/lankoikaa laittanu, enkä saanu ostettuu uut rinkulaa, kiristint, miks sitä nyssit sanotaankaa. Summammutikas jatketaa siis. Noh, sillee on tullu toi liinan toinem pualiki aikanas tehtyy. 

Ei tääkää kyl iha onkelmatont ol. Mul o moniteholinssit, mut silti mun täytyy näit tarkkoi pikkujuttui ku tekkee, laskee klasit nokal ales, et nään lasie ylitte tyähö, ja sit nostaa päät, ku katton ohjeit nii, et taas nään ne kaavan merkinnät klasie alaosal, ja jos katton sitte johonki kauvemmas, ni täytyy sihrat sillee, et nään ne klasie yläosal. 

Jos mul o pimeetyäskentelyhy olemas "niskavalot", kaks erillist valopistet saa kohristettuu tyähö, ni vissii mää jo tarttisin sen "rinnusta"suurennuslasinki. Koht o apuvälineit kaulal niim paljo, et käret om pirettävä kaukan, et yleensäkkää mittää pystyy tekemää, hah.

Sevverti viäl tähä isännäv velje asiaha tähä lopuks, et mä tajusisi eilä, ettei mul oo ees häne vaimos puhelinnumeroo missää, ku meinasin, et sevverti olisisis kulunu aikkaa, et jos piäne kuulumissoiton pirauttaisisin. 😯 Me ollaa kommunikoitu ain mesen kaut ja soitot om menny isännäv veljen puhelimest, ni ei sitä numeroo olla tarvittu. Mut viästittelin sit -tälläki kertaa- mesel, ja sain numeron ny. 

Ikävä on kova, luannolliseste, itku o herkäs, ja uus arki ihmetyttää, tunteet myllertää. Asuu viäl koris, mis ihan kaik muistuttaa miähestäs, ku ova yhres sen hianoks rempannu, käytännös iha lattiast kattoho - osas paikkaa runkoo myäte uusiks. Hyvii, ja huanoiki (mikkä ny tuntuva osaks naurattavanki), muistoi tulvillas. Toisaalt lohruttavaa, toisaalt tuskastuttavaa, varsinki, ku tiätää, et kiinteistöst om pakko luapuu, kunha ny ostaja vaa enste löytyy, tiätty. 

Hänel on kummiski omat lapset ja pualisos lapset tukena kans, ettei iha yksinäs tartte kaikkee miättii koko aja, mut lapsekki ova töis ja heil oma arki, et pakosti sitä yksinoloo nyssit tulee enempi ku miähes viäl eläes. Onneks siäl om myäs kaks karvattii, aktiivist ja hyvi enerkist koiraa. Pikkase piänemppii ku meijä Isla, mut hurjastepaljo saman näkössii ja saman luantossiiki. Tulee väkisi lährettyy vähä neljän seinän sisält uloski, ja on joku jota halata, ku silt tuntuu! 💙💚