Kiitos, Tua!

Hianoo ol pysähtyy postilootallekki, ku siält löyty taas ihanaa postii! <3 Kiitos, Tua, tuhannest! 💜

Aiva lutune kortti, tekstis kera, IHANA pöllö kuareski, kiiltokuva-arkkii unohtamat! Vau! Inspiroitusi ny ottamaa vireoo noist kiiltsumapeist, misä mun arkit (ja muutamii tärkkeemppii yksittäissiiki) ova. Irtoversiot löytyy kahrest laatikost, eikä niitäkää ihav vähä ol. ;)

Kattotaa vaa, et suastuuks nää lataantumaha tänne, ain ei onnistu. Ja joo, pittää kaks vireoo saar jaettuu neljäks, ni ehkä sit?

Latautumises kestää tovin, ja nym mää miätin, et tuliks lainkkaa valittuu oikeit vireoit. Hah! Saa nährä, ku pääsee näkemähä.  (Joo, eli tul tuplan, täytyy korjat...)

Paljo näit arkkei jo onki, vaiks yhä mult puuttuu paljo niit "nelkkui". Ehkä joku villieläin- ja perhosjuttu löytyy jo, mut ne koirat, kissat, hevoset, lentokoneet, autot, laivat... Niit ei ol tullu missää vastaa. Siis arkkein. Yksittäissii kyl löytyis...

Joku viähätys näis kyl o, ku ei näit meinaa millää raaskii oikeest käyttää. Hah! Yksittäissii helpommi.

Pittäähä lentooki harjotel

Tai en ainaskaa keksi muut syyt, miks piänkone heittää ympyrää yhres kohtaa.

Olttii just kotti tulos lenkilt Islan kans, ku pörinä alko kuulumaa Turu suunnast. Piänkone ehti pyärähtämähä aikas korkkial yhre kiarrokse meijä yl, ennenku sain kameran käyttövalmiiks.

Kappial tiäl olles en uskaltanu vireoir, ku pit keskittyy siihe koirahanki - ja liikenne ei ol pysähtyny siihe, vaiks mä pysähryinki.

Siält sitä tulttii taas, vähä matalammal täl kerttaa. Tek kiarrokset korkkial ja laajalti, matalammalt ja piänemmi.

Ja katos sit lopult Rauman suuntaha. Koira vaa kummastel, et miks me pysähryttii jo enne postilootaa, ku yleensä SE on se meijä pysähryspaikka. Hah! Ei tainnu huamat koko konet, vaikkei se mikkää hiljasemmast pääst ollukkaa.

Liinahommii

Hittaaste ny o -monestaki syyst- erenny tää rojekti. Se minimi on ny kummiski tehty.

Eli neljä kaffeliinaa.

Jottai tummemppaa vaatii alaväriks - saajal liänee tammipöytä, jos oon ymmärtäny oikkee - et toi kuvio tulee esil. Vaiks eihä sil kuviol niiv välii, sikshä ei ollu mittää toivomuksiikaa, ku tähä pääl tulee kakkulautane, tassi ja kaffekuppi, ni ei tost liinast paljoo reunoi enemppää enää näykkää. Liina siis ei ol näi pystys käytettäes, vaa sivuttais kuvioon nähre.

MUT nym mää miätin, et tota lankaa, vaiks siis teen kaksinkertasen jo, ov viäl vaiks kuippaljo, ni tairan enste tehrä viäl jonku "tarjoiluliinan" vaiks niinku pullil ja kekseil, ja jos viäl sej jälkkee jää lankkaa, tehrä pari näit kantikkait viäl lissää. Iha uskomattoman riittosaa lankaa. Mut en olekkaa tainnu ikänäs enne näi ohkasest mittää tehräkkää.

Päiväkiarrokselt

Se toine kiarros täl päivää, ja hyvä ol tehrä, ku usseemmat purkit kasvareis ol rutikuivii jo, aamun kastelust hualimat. Kasvilavat kastelen vast illal, yät vaste. Ei haihru het.

Ekat mustaherukat, karviaisekki olis kypsii, mut purkit ov viäl kaupas.

Värinokkoset näköjäs tykkäs sateist.

Diana jaksaa kukkii, ja poistomyynnist ostetut lumihiutaleet ova alkanu kunnol kukkimaha. Niitte pit ol valkossii kaik, mut kaks viirest ny lopult sellassii ol. Kauniitaha noi liilakki.

Hyvä, et luavuttii niist kasvusäkeist, näi isois ruukuis oj jotenki enempi hanskas kaik. Eikä ne säkit ny mittää silmäniloi muutonkaa ol. Jollei ny nää olemas olevakkaa maailman kauneimppii, ni silti nätimpii. Mut aurinkosuajaa ei voi kasvarist unohtaa, tai kaik paahtuu. Kuumaks menee nykki, mut se "tulipalo"kuumuus jää poijes.

Chilitki kasvaa toises kasvaris, mut ne ovav viäl iha vihreit, ja niit o vaikkia saar valokuvis näkyvii. Orotetaa, et kohtpualii alkaisisiva pikkuhiljaa vaihtamaa värii.

EDITTII illal.

Ettin ny vanhan kannellise kippon näit karviaissii varte, ku alkova ol sevverti kypsii, et koht ne(ki) olisisiva tippunu maaha. Sitä vedenpaisumukse (mitä lupaillaa) tuamaa viileempää säät orotellaa, et saan "muuntaa" nää vispipuuroks. Tulee vesi kiälel jo ajatuksest. 

Aamukiarrokselt

Vaiks miäli o aikas harmaa, ni ulkon paistaa aurinko - ja sarepäiviej jälkkee kaik kasvaa.

"Vanhat" kasvilavat ja kasvari.

Uusin kasvilava

"Hyäty"puutarhaa, vatut taustal.

Eihä näist kiarroksist pääse. Varsinkaa nykku o ollu jo pari päivää, ku ei ol satanu, ja om paistanu aurinko täyrelt terält, lisäks menny hellelukema rikki, eikä isommi ol tuullukkaa, ni kasteluvet tarvitaa. Vauhril nää sarepäivie "säästöt" häviävä, jollei uut tul sopivaste. Näitte kans tunnutaa menevä ain sillee "kiikun-kaaku", mut kastelttuu ollaa saatu. Kasvarin kasvei joutuu välil kastelemaa kolmekki kerttaa päiväs, ettei ala kasvit nuutumaha. Latvamätää (tomaatit/paprikat) tai katkeram makust kurkkuu ei toivot. Vaiks neki ollaa kyl ain käytetty. Vaiks hölskykurkkuna ja tiätty säilykkein. Saa nährä, paljonks tulee avomaankurkkui (jos tulee) syksymmäl. Et saaraanks jottai laitettuu talvev varal. Näit napostelukurkkui tulee ny sevverti, mikkä menee puskist suuhu, ettei ol säilöttäväks saakka.

Harmaat

Rakkaan ystävän yrityst selvit arjest pualisom menetyksej jälkkee on ollu raskast seurat. Eikä oikkee pysty olemaa niim paljo avuks, ku tekis miäli. Paljo päällekkäissii asioit, keskev viäl erellisenki (äitees) kualinpesän asiat, ja sit tää viäl kaikem pääl.

Oma keskittymine asioihi, ol mikä vaa, ov vaikkiaa, ni mite vaikkiaa se ystäväl mahtaa ollakkaa? Kamalii uniiki tullu, pitkäst aikkaa, harvo niit nään, mut ny "urakal". Ja siv viäl hän yrittää kannatel poikii isääs surressas, ja pittää kummiski elämää ettippäi pystys, hoitaa ruuvat pöytähä ja muut arkiset asiat, selvittää siin ohes mitä tulemam pittää. Mite tuleva talous hoituu, ku toine palkansaaja perheest hävis, ku ei se ol ollu helppoo ennenkää. Ja kaikkee sellast. Ruaka-apuna voin olla, et heil on noppeeste mist ottaa, mut en voi olla siäl vahtimas, et kuka syä, mitä ja millo. Lisäks piänt välipalaa ja naposteltavaa, mikä ny vois "lohruttaa", eikä tarttis mittää varsinaist ruuvav valmistust sentäs miättii. Mut se om piänt.

Aurinko om paistanu ny taas kaks päivää, ja samallaine näyttää oleva tääki päivä, mut miäli o harmaa, ittelläki. Kaikellaissii käytännön juttui oon kans ettiny, et mist vastatullu leski voisisis saar käytännö apui, ja laittanu tiatoo ettippäi, et sikku o jaksamist, ni saa käyttää niit hyäryks. Ittehä en voi lähtee niit hoitelemaa varsinaiseste. Ryhmähenkivakuutukse korvaukse hakemine on kummiski yks noppeite ettippäi saatavie joukos, ja tullessas o iso apu. Ja TÄÄ jää monelt leskelt/ lapsilt kokonas hakemat, ku täst ei paljoo mittää missää puhuta, jostai syyst.

Mut onneks ihan kaikkee ei tarttekkaa näi yhtäkkii ja yhres päiväs hoitaa, ainaskaa loppuhus saakka. Mut kyllähä ne selvittämättömät asiat miält vaivaava. Nii ystäväl, häne pojil, ku häne pualisov vanhemmillaki. Voi vaa kuvitel, mite raskast o menettää oma poika! Vaiks en näit vanhemppii tunnekkaa.

Ruumiinavaus ja erilline kualinsyytutkimus teetetää, ku kualema ei ol tapahtunu sairaalaolosuhteis, ja ol orottamaton. Eli pittää saar poliisilt lupa hautauksej järjestämisehe, eli sitä päivää ei ees viäl voi tiätää varatakkaa, ku sit sen luvan saannij jälkkee. Alustavii järjestelyi tiätty voi hoitaa. Jutel papin kans, ja sellast. Hautajaiste järjestelyis muutaki, et piänel kokoompanol, vai etukättee lehti-ilmotuksel vähä isomp, tai mitä nyssit onkaa valinnas. Kaik viäl auki. Eikä vainajan omaa miälipiret ol missää, ku ol sevverti nuari, ettei ol moine asia tullu varmaa piäneem miäleenkää. 

Se oma "hoitotahto"-vihkone sisältää myäs näit asioit, et mun kualemaj jälkkee ei MUM miälipitteel ol mittää välii. Mä oon sit jo menny; en kärsi, en iloitte, en tunne mittää, ni kaik toimet tulee tehrä läheiste omie tunteitte ja tahrom mukkaa. Mite itte kokeva parhaaks, ja mikä "rituaali" voi kentiäs oloo helpottaa. Piän porukka, isomp, poltto- tai multahautaus... Kaikkee tällast täsä ny miäles pyärii.

-Huakaus-

Ny ei ol satanu

Eilisaamuj jälkkee. Mut ilma o nii kostee, et viilennyskoneest saa heittää kondenssivet poijes muutamie tuntiev välein, yälläki. Sisätila kohtuulline ny, niin kauva ku viilennin toimii. Nousee lämpötila ja kosteus het, ku se ei ol pääl (isäntä hoitaa tyäpuheluitas siin tuiverrukses, ja se o sevverti isoäänine, et pittää laittaa puhelun ajaks kii). Ja ny menee viämärii nää, ku lissää kasteluvet ei voi säilyttää enää missää. Kaik kippot ova yhä täyn.

Lissää tukinarui saa ol laittamas usseste, ettei nää puskat ala menemää lattiaa myäte. Nii kauva ku satoo tulee, aion antaa noitte kurkkuje lisävarsien kasvaa. Pakko on kyl ollu napsii vähä kurkkui piäninäki poijes, ku huamaan, et toisis paikois ov viiski kurkkuu kasvamas yhrest kohtaa, ja se ov varma, ettei ne kaik jaksa kasvaa isoiks. Ei ol tällassiika enne ollu. Mut EN valita! Ne piänekki kurkut maistuva hyvält.

Kyl me leivämpäällyssii ja salaattiaineksii taas saattii omast maast tällekki päiväl. Vattupuskat oliva nii märkkii, ettei niit saanu, vaiks alkava olemaa nii kypsii, et puttoova jo pelkäst piänest tärähryksest. Voi olla, ettei tul vattui tälle vuattee sit yhtää. Helteel ev voi pukkee lissää vaatet nii, et saisin suajattuu kinttuu nokkosilt ja ohrakkeilt, saatika noilt TOSI kiukkusilt paarmoilt. :( Ja kuivina vatut pitäs poimii.

Salaatit huuhroin ja putsasin, ilmavaste pussihi ja jääkaapin juureslokeroho orottamaa lounasaikaa.

Kesäkurpitsas aukes toine tyttökukka, mut poike varret vaa pitenee ja pitenee, muttei nuppu aukee!??? Yhres poikakukas o paksump varsi ja KAKS kukkanuppuu pääs. Hmmm. Mut en siltikää ny napannu tätä kukkaa syätäväkskää, ku ennustetaa, et tulee KUUMA päivä, eikä isäntä luvannu grillat kukkaa. Eli siis ei mittää öljykattiloit köökkii lämmittämähä... Se kesäkokkauspaikka puuhelloines sum muines olisisis kyl nii paikallas näil keleil.