Kuuta kuikuilemas

Lavvantai tais ol se täyren kuun aika, ja kuu ov viäl ollu kovin isonaki täs. Et ulkoilles tual hämäräs se on näkyny hyvi kirkkaal kelil.

Yläkerra akkunast otettuna sain kerranki kuust PYÄREEN, heh. Pakkaa helposte käsi tärräämää nii, et vaiks aihe osuu otoksehe, se ei olekaa terävä. Mut piäneltähä se näyttää - täsäki. Siihen nähre, mite isolt se omin silmin kattottun näyttää.

Puhelime suurin zoomaus näyttää nyj jottai kuun kuvioitaki, tos selkees iltahämäräs. Mut sikku lährin varta vaste luurin kans iltalenkkii tekemää koiran kans, ja ol jo iha pimiä, ni taivas oliki iha pilves. Ei näkyny kuus vilaustakaa... Iltakosteus tais nousta tosa välis jo kummaste. Kenkät sain märjiks, ku kasvaril kipasin, vaikkei ol pisaraakaa vet satanu koko päivän.

Monttaalait taas yhres viikollopus

Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!

Ja taas kerra: kuvat sekalaises järjestykses. Mut koitetaa siätää, tälläki kerttaa. Arton kans nostettii ny punajuuret kasvilavast. Kovi erikokkossii ova, mut iha sillee hyvän näkössii, ettei ainaskaa näyt mikkää ötökkä käynee osalliseks. Borssikeittoo jossaikohti tulos! 😋

Höyry nousee!

Onkoha jo viimiset mansikat? Viäl näyttäis olevan noit raakileit kummiski. Saa nährä! Saatii tänäpe viäl suut makkioiks.

En tiär, onks tää jottai ahneut, vai mitä, ku jäin omenoit palastelles miättimää, et mitä jos kokeilis kasvattaa siämenest uut omppupuut? Siitähä siis voi tulla iham mink laatust vaa, kuulemma, ettei takuuvarmaste samaa, mitä oma omppupuu ny tekkee. Vois olla miälenkiintost kokeil. Ainaski näyttää nii valmiit siämenii oleva ompuis, et NII kutkuttais. Mut EN ottanu siämenii talttee. Täl kerttaa...

Ja sit käytin maitorahkaa kermaviilin tilal, et sain vähä enemp proteiinii mukkaa. Sopii vähä paremmi diabeetikoillekki (mitä me siis vanhuste kans kaik ollaa). Sain siit vähä "välipala-aineksii" mukkaa, ku...

... käyttii äiteet juhlistamas (synttäripäivä ol perjantain) poikie kottiivviäntimatkal. Omenatorttu, hillotäytekeksit, giflarit, cream crackerit ja mehuu. Hyvält maistu kaik kaffenki kans.

Vanhuste kissa, Vilpertti tarkastaa ain mun korin, ku sinne mennää, et mitä siäl o, ja olisisiks hällekki siäl tilaa.  😁

Origamei myäs joitaki, kurkii täl kerttaa. Ei men kauvaa Nipal, et oppii iha iteksee tekemää. Tarttis vaa hommat hänel kottikki noit origamipapereit. Isäntä niit aikanas Kiinast osteli, ku siäl ov valinav varaa. Suamest ei iham mist vaa saakkaa, ja usseste ne ova nii piänii, et o Nipan ikäsel viäl tosi haastavii tehrä. Mut ny liikutaa sil silmäl, et ostetaa het, ku oikkiallaissii tulee vastaha.

Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕

Musiikkii

Meil ei kovaste musiikki koton yleiseste ottae soi. Ollaa nii erimakussii isännän kans siit, et mikä kuulostaa hyvält. Heh! Jos kuuntelemal kuunnellaa, ni sit melkkest jottai netist ja kuulokkeet korvil, ettei toine häiriinny.

Mut mä jäim miättimää oikkee tätä, ku noist kaikellaisist häirittevist asioist tul kirjotettuu tosa aijemmi. Et jos taustal olisisis musiikkii, ni se voisisis pehmentää niit häirittevii ääniiki. KUNHA se musiikki ei sit olisisis sitä häirittevää, meijä kummankaa miälest. Täsä yks asia, miks mä toivon sitä meijä tulevaa "kirjastoo" tonne talousrakennuksehe, ni sinnek ku ton meijä isomma vanhan stereonki siirtää ja laittaa vaa käyttökunttoo (vaatii hualtoo), ni siäl voisisis kumpiki sit rauhottuu omal ajal ja omie toiveitte mukaste musiikkie siivil viättää aikkaa.

Oon jotenki "kahtia" jakautunu, ku tykkään melkomoise mollivoittosest musiikist, matalist ja hitaist äänist, mut sit toisaalta myäs rajummast rokist, kunha saan selvää, mitä kiält solisti laulaa (heh), joskus o sellast örinää, ettei vaa voi tiätää, ja vaikken varsinaiseste musiikeist kuuntelekkaa sanoi, ni silti se vaa oj jotenki tärkkiää, et mä voisisin kuunnella niit, vaikken sit kuuntelisisiskaa. Eli esim. Geaff Castellucci laulaa nii matalalt, et moni tuttu kappale muuttuu iha toisellaiseks, vaiks sävel muuto olisisiski sama, ehkä vaa reippaaste hittaamp, ku mitä alkuperäsen. 

Ja sit taas iha toine ääripää on tää huilumusiikki, mis mennää usseste korkeelt ja kovaa, ja näihiv vaa jotenki ikkäänku uppoontuu syväl. Säkkipillimusiikkiki mul toimii hyvi, mut isäntä ei voi sitä siätää yhtää.

Ja yks mikä ittel o ehroton nou-nou: rytmitön improjazz. Nousee iho kanallihal ja painan hampait nii kovi yhtee, et alkaa päät särkemähä. Ja sitä kestää sit mont päivää. Ja sama reaktio tulee joittenki lauluäänest: Edith Piaf, M.A Numminen, Loiri - JOKU näis vaa tökkii oikkeev vaa isoste. 

Mut sit sellane pualivälin musiikki ehkä menee meil molemmil "läpi" parhaite. Ne kasikyt-ysikytluvun kipaleet, discot, popit, rockit... Ne ei rariost tullenkaa haittaa mittää, meitä kumpaakaa. Nykymusiikis o hyvii ja huanoi, mut niist löytyy kummallissii taustaäänii, mikkä varmaa on sinne musiikin sekkaa laitettu iha tarkotuksel: naputteluu, röpötyst ja sellassii, et me välil suljetaa rario, ja kuunnellaa, et tuliks se ääni musiikist (?) vai meijä autost... Hah! Ei oikkee oma taju riitä siihe, et mitä lisäarvoo moiset äänet siäl musiikin seas oikkee antava, mut enempi ja enempi näit uussii kipaleit o, mist tällassii omituisuuksii löytyy.

Meil ei siis ol mittää ostettuu musiikkii mistää netist, et mitä kuunnellaa, tulee rariost (ja käytännös tääki vaa autoilles) tai sit telkkaohjelmist (telkast, tai muist ilmaisohjelmii näyttäväst sivustost) tai joskus just näist erilaisist keloist ja youtube-pätkist. Eli en oikkee tiär, mite me voitais molemmil sopivii musiikkei taustaks laittaakkaa. Ehkä me vaa jatketaa kuulokelinjal.

Kuunteletko sä musiikkii ja jos, nii mite ja mist?

Panta, hiusverkko

Siittä se ajatus sitte lähti! Meinaan, ku osu kättee noi isännän joskus vuassii, vuassii (enne korona-aikoiki jo) sitte tyämatkoiltas tuamat lasihelmet, ku iham muut ettisin. Et jottai näist tarttis taas aikaseks saara. Jottai pontsoi oon aikanas koristellu, ku tein niit paljo, mut sittemmi ovav vaa jääny orottamaa "sitä jottai" ireampoikast. 

Enste aattelin, et huivin teen. Sellase bling-blingin. Mut ihaj jo alkumetreil tajusin, et ihal liija painava siit tulis, jos näit laittais huivihi, niinku olin sen alottanu. 

Ja mohair-lankaa ei sit niiv vaa puretakkaa, ni huivi-irea kutistu hiuspannaks tai -verkoks, vai miksköhä sitä nyssit sanotaankaa. Lokalahremmummul ol vastaava, ku köökis touhuili, ilma helmii tosin, mut tollane, mikä piti hiukset "talles".

En oikkee tiär, misä tätä kuuluisis käyttää, mut tulipa tehtyy! Hah!

Häirittevii tekijöit

Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.

Mua kyl haittaa moni asia. 

Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.

Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky; aivoihi sattuu, hiusjuurihinki sattuu. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.

Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.

Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.

Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!??? 

Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah! 

Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!

Isäntä: "Joo, ET sää mikkää autistine oo"...

Viäl eilisest

Ehrim mää tosa pihaaki kiärtämähä, sil välil, ku miähet kantova eilä noit painavimppii kamoi pihaa ees-taas. En halunnu siin olla tiäl, ettei käy sen takii vahinkoi.

Meijä piänes muavikasvaris o ollu sevverti vähä kasvei tänä kesän (kaks erillaist chilii, tomaatti ja kesäkurpitsa + pölyttäjähoukuttimena samettikukkaa + jonki aikkaa pari appelsiinii, mikkä pelastin sisäl jo aikasemmi), et en ol sinne mittää kompostointikeppuu laittanu. Oon heitelly kuihtuneet kukat ja poistetut lehret nurmel vaa, et ne on sit ruaholleikkuril saanu ajettuu maanparannus ainekseks tonne takapihal.

Mut eilä huamasin, et mitä värikäst tosa kasvarin eres o. Meinasiv vaa huiskast ne vähä kauvemmas tost kulkuaukost, mut eihä ne mihinkää lentäny. Ku ne ol KII maas. Sellaset mini-mini-kukat, mini-mini kasvustos. Et jopa samettikukat sopeutuu näköjäs siihe, et niit säännöllise epäsäännölliseste leikataa ales! Yllätti mut iha täysin! Eli nääki o lähteny kasvuhu tän kesän kukkasist kehittyneist siämenist! Noppeemppaa, ku ikinä voisisis kuvitellakkaa! "Bonzai"-samettikukka.

Jokune chili viäl tual muavikasvaris sinnittelee, enkä raaski ny poijes ottaa, ku köökis ojjo mont orottamas käyttöö.

Tomaattie latvustot ojjo alkanu oman ruskas, eli alkaa kasvi ittekki tiätämää, et syksy on tullu. Silti on noi komiat tomaatit viäl iha vihrein, ettei minkäällaist värivvaihtoo havaittavis, mikä auttais siihe, et jälkikypsytys paremmal torennäkösyyrel onnistuisisis. Mut iha näin päivin alkaa ol viimiset ajat pelastaa nää. Et olivas sit mink värissii vaa siinkohtaa.

Isommas kasvaris paprikat kans sinnitteleväv viäl. Melkose ales menee lämpötila aamuyäl, mut ei viäl pakkasel kummiskaa. Ja päiväseltäs, ku aurinko paistaa, lähenee kolmeekymment, et kyl siäl viäl toivoo näil o. Paprikoil, ja kurkuil. En raaski iha täsäkohtaa viäl napat mittää poijes etuajas. 

Vaiks vähä noist halloist ojjo varoteltu alavil mail, mihi meijä piha kuuluu, et saa nährä, millo om pakko siivot kasvarit kaik talvikuntoho.

Erelliset tomaatit ova kauniiste punastunu sisäl, ja laiton ne nyj jo jääkaapin vihanneslokeroho, ja tyhjäsin ton piänimmä kasvarin tomaatit ny sisäl jo, ku se näyttää kostuva niim paljo sisält, et alkaa runko olemaa huanos hapes. Ilmastointi ei oikkee pela noim piänes tilas, varsinkaa, ku olisisis tarkotus pittää lämpööki vähä sisäl... Mut ei nää hukkaha men.

Sit osu tää iso maksaruaho (tarkemppaa nimee en täl tiäräkkää), mink ostin kevääl kirpparilt, nii kauniiste aurinkoho, et ol pakko ottaa kuvaa. En ees oikkee tiär onks nää viäl nuppui, vai ovaks nää kukkii, mut iha kaunis väriläikkä punast seinää vaste vaaleevvihreet lehret ja vaaleempunane kukinto. En ees tiär, kestääköhä tää talvee täsä, vai pitäisisiks laittaa johonki paremppaa paikkaha, mut ei meil kyl oikkee paremppaakaa paikkaa ol... hmmm.

Sit olin unohtanu tän hortensian kumolles pitkäks aikkaa, et ainaki se liika vesi on nyssit valunu poijes. Juu. Voiha surkeen näköst, komeet kukkaa! Ja pitihä sitä kasvustoo vähä vähentää, ja kukkaki napat talttee, ennenku siirsin tän kellarivarastoho akkunav valoho. Niitte muitte siäl jo olevie kaveriks.

Tää yks kukka täyttää yhrem maljakon iha yksinäs, on nii komee! 

Ja ku toin hortensian kukan sisäl, ni nappasin kuvan näist avautumaha alkaneist kiinarin nupuistaki. Yks nuppuvarsi törröttää tyhjän, ku tippu nois maakaapelihommie tärinöis. Onneks eivä kaik!

Usseemma kuukuvanki oon yrittäny ottaa, ku kuu on ny ollu nii isona ja kauniina, ja SELVÄNÄ. Mut eihä mun luuril mittää saa. Saatika näi pimiäl, ku ei sais käsi tärrät yhtää. Järkkäril sais varmaa upeit kuvii - mut enhä mä sellast a) jaksais mukan kantaa ja b) osais kummiskaa käyttää. Hah! Eli tällaset napsut sit saa kelvat. Näkkyy tosa ny kynttilöitte pikkase valasema kasvari kuun "alla", et näkkee mist kuva on otettu.

Pressukatos TYHJÄ

Ai että tuntuu kivalt, ku saattii ny meijä väliaikane varastona kesän toiminu pressukatos tyhjäks! Ei kyl olisisis näi noppeeste onnistunu, jollei poika olis tullu apuhu. Siäl ol NII painavii tavaroit, et mun kintun kans ei tol epätasasel nurmel olisisis millää toiminu.

Noit vanhoi, TOSI painavii kaksinkertassii lasiakkunoit raameines ol usseemppiiki, ja muutaki kamaa - ja tyäkalui, niit isomppii. 

Toki syättii ja kaffetelttii hommailun väleis kans. Ja ehrittii juttelemaanki.

Karvateil ol tylsää, ku olttii niim paljo ulkon, ja he sisäl, mut rennoste silti.

Miähet jäiväv viäl järjestelmähä erilaissii tyäkalui ja -vermei autotallin seinustoil laitettuihi telineissii. Siin munst ei ollu apuu, ku ei ol pääs mittää "lokeroo" sil, mihi mikäki väline oikkee parhaite kuuluisisis. Isännäl on ny aatos, et autojutut yhteem paikkaha, sit puutyäkalut toisee ja sellast. Paljo ov viäl tehtävää, et kaikel se oma paikka löytyy, mut alotettu o.

Ja toki meijän tarttee se pressukatoski viäl purkaa täsä jossaikohti, kuha ehritää. Ny ei kummiskaa ol enää vaaraa, et tuuli kaatais ja kamat sisäl kastuisisis. 😃

Siin samas, ku poika lähti kottiis, mä kipasin kans ystävän hakemas Mynämäjelt, mihi vei auton hualtoho. Ehrittii samas vähä jutellakki, vaiks homma oliki pikaseste ohitte. Hänel omat iltapuuhat ja mul omat. 

Mut sellane tunne, et tul aikas paljo tehtyy yhre päivän aikan, kummiski! Kiva päivä, siis! 🧡