Syätykki ollaa

Aamu men viäl aika hianoste tänäpe, siivoskelinki vähä, mut sit alko väsy painamaha pahaste, ja meinasin, et otam piänet tupluurit. Mut sit isäntä alko valmistelemaa grillauksii ja aattelin, et pinnistelen, kunnes saan köllähtää täyrev vattav viäree. Ihan hyvä päätös. Grillatut broiskut maistuva, viäl ku maistan jottai. 

Ruuvaj jälkkee koiran kans lenkki, ja sit nukkumaa. Men tunti poikines siin uinailles. Tosa vähä enne seittemää illal vast heräsin. Hah! Menee ne päivät sit näinki. Yhä nokka menee tukkoo, korvat poksuu, kröhittää... Lenssu vaa roikkuu pääl.

Gnocchit ja nauta-sikapannulastut tul ny maistettuu kans ekaa kertaa täl viikol. Ol iha hyvää! Sitäki sevverti iso annos tul, et mun satsij jälkkee ei näkkyny paljo hävikkii vuuas, ja isäntäki sai oman lautases kukkurallee, ni vähä ol verottunu. 

MUT sikku aattelin vähä jatkojalostaa jämii meil syätäväks, huamasinki, et "joku" ol käyny verottamas näit oikkee urakal. Isäntä syäny iha kylmänä, eli jollekki maistu erityise hyvält! Kaik lihalastut ol hävinny, muutama gnocchi jäljel ja pikkase rucolaa. Niiv vähä ol, ettei siit ollu ees yhreks annokseks. Pilkoin porkkanasiivui ja paprikaa, pehmensin ne piänel lämmöl pannul jonku aikkaa, ja lisäsin jämät siihe kyytihi. Miätiv viäl, et pitäisisiskös sualaa tai muut maustet lisät (ku noist mausteist o tullu kirjoteltuu), mut aattelin, et maistan enste. Ei tarvinnu mittää! Juusto suli "mausteeks" sopivaste, et kerranki voi sanoo, et ol värikäs annos! Sellane melkkest vihannesannos, ku lihalastuist ol enää rääppeet vaa jäljel.

Ja sit käytin viimiset herelmät ruakaboksin herelmälootast. Niit siis riitti kahrel henkel melkkest kahreks viikoks. Banaanit ol sopivaste mustunu täsä, ne ku ol tullessas iha vihreit viäl. Isäntä ei nii banaanii käytäkkää, mut näi ku rahkaha viipaloi, ni kauppas tekkee, neki. 😜

Näihä tää menee, et pääosin isäntä kokkaa meijä pääruuvat, mä sit hoiran noi välipalat ja välil jottai herkumpaa leipomist. Sit sillon tällö, lähinnä just joko iha "vanhanaikast" perusruakkaa teen, TAI tuunaan jämist jottai. Kahre diabeetikon kans vaa täytyy vähä rajottaa, ettei herkkuu massun täyrelt. Ei sualast, ei makkiaa.

Vesivuatohäly

Että sellast! Menipä meinaan viluväreet, ku kuulin, et puhelin ja tiatokone piippas Verisuren tyylil. Miätin enste, et oliks meil viäl varashäly pääl, ja isäntä lähteny kuittaamat ulos, vai mikä ihme, mut siinähä toine istuu melkkest viäres. 

No, ohjelma ilmotti, et vesitunnistin on tunnistanu vet tiskikaapis, ja eiku sit tyhjäämää kaappii. Ny on sit "kiva" kattaus tiskipöyräl. Ja ol siäl vet. :O Mut tosi vähä. Toi "hiiren häntä" ol nii märkä, et siit tul kärel läpitte vetäes iha selväste vet. Ja ku putsailin kaapimpohjaa, sain paperiin vet. Mut vaa vähä. MIST kummast tollane määrä voi yän aikan tulla?

Ku hanaa käyttää, vet ei tul, purkit o ehjät, ettei ne vuara, ja jos etikka vuatais, sen kyl taatuste haistaiski. Päätettii, et ny seurataa tilannet nii, et o paperi siäl, misä vet ol, näkkee, mihi (mist) siihe kosteut tulee, ja piretää purkit poijes tiält, kunnes saaraa tiskikoneesee jottai pestävää, ja tsekataa, miten käy, ku kone lykkää paineel vet putkistoho. Et onks siin joku vuatokohta. On tää ny kummallist!

Siivoilui

Ha, enste ol "pakko" napat kuva meijä "aamiais"tasost, minkä isäntä köökin nurkkaha nikkaroi, ku haluttii saar muutonki vähii laskutiloi pikkase muuhu käyttöhö. Tul hyvi tilaa tiskipöyräl, ku osa siirty poijes. Vaikkei ny kaikkeist näppärin paikka olekkaa, kauimmaises nurkas kaikest; kaappeist- ja vesipisteest, mut yllättävän hyvi on toiminu.

Liittyy Stanstan kaffenkeittimensä putsaamisehe omas plokissas, tääl. En enää ees muist mitev vanha tää o, mut VANHA. Tosin ei nää "uuret" koneet enää nii kauvaa kest, mitä joskus, et tää käsitys, mikä ov vanha tai ei, om mum miälest muuttunu. Joskus jopa yks vuas voi olla "tarpeeks" vanha. Mikä tiätyis tapauksis kyl ärsyttääki. Enne koneet ja laitteet tehtii kestämää.

Täsä kaffenkeittimes o ilmasin, millo se pitäs putsat, siis iha sil omal putsausaineel, mitä kaupast saa annospusseis, et saa "röörit" auki. Siin ov vaa sellane onkelma, et sen varotusvalon poijes saamine o nii monimutkast ja hankalaa, et nysse o käytännös palamas koko aja, ku ei kuitat sitä koskaa. Joskus se onnistuu putsin jälkee vahinkos, mut sit seuraaval kerral ei toimi mikkää. No, ollaa otettu tavaks, et sopivaste joku kuukaure eka viikolloppu aamukaffie termarihi siirroj jälkkee otetaa ja pestää röörit, ja sit heitetää irtoovat osat pesukoneesee päivän tiskie kans. Kamala katkuha siit aineest ain hetkeks köökkihi tulee, mut ainaski viäl o vesi päässy sit vapaaste kulkemaha.

Ja sikku siivoomisest ol juttuu, ni otin käsittelyhy tän isännä "tyämaan", ku omat hommat roikkuu ny tän takii tekemät. Tarkotus ku olisis siis turhat poistaa, ja sit lisät viäl "mun" leipomiskaapist noit isännän käyttämii korppujauhoi, maizenoit ja muit, mihi mä en pahemmi koske. Sokerikakkui tehres korputus vuakaha, mut empä ol sellassiika tehny ikiaikoihi. Maustekakkuihi käytän joko ihav vaa vuakaöljyy tai sit lisänä mannasuurimoit.

Sain KAKS isoo muavipussillist kamaa kaapist poijes. Siäl ol mausteit vuarelt 2020!?? Juu, tähä kaappihi ei ol täl silmäl koskettu ikiaikoihi. Joulusiivoukses tein tyhjennykse, pesin hyllyt, ja lykkäsin kaik taas takasi samal taval, ku ne olivakki. Hah! 

Ja nykki sit isäntä meinas, ku katto lopputulemaa, et "miks kaikki eniten käytetyt jutut o korkeemmal?" - Nii?! Siis herra ov vaa hyvä ja pistää sortteeraamaa iha omaan järjestyksehe ny kaik, ku ne huanot ja vanhentuneet om poistettu tiält. Ei ol tähäm mennes viäl pistäny tikkuu ristii sen asian hyväks. Hah!

Sain kummiski ny tilaa omaan kaappihi, et pystysin siirtämää viäl toisest kaapist mm. puuro- ja jauhojuttui leivontakaappihi. Samal tajusin, et esim. leivinjauhe o täysin loppu, ei ole purkim purkkii enää olemas, mut ruakasoodaa o yks purkilloppu ja yks avaamaton. Yllättysin mite pitkii käyttöaikoi näil o, mut miätin, et mite kauva sooda o käyttökelpone avaamisej jälkkee? Ehkä otan ton purkinlopun siivoushommihi käyttöhö.

Eiline k-ruakaresepti

Haa, tuliha siitäki sit jättiannos, vaiks resepti ol neljäl henkel. Joo, tehtii isomp satsi, ku meil ei ol ton piänemppää vuakaa (kaks erillaist, toine metalline, mut saman kokkost), ettei tul kuivaa, ku olisis muuto tullu sellane ohut kerros pohjal vaa (lasagnee tehrää kans ain iso satsi samas vuuas).

Eli siis pestopastavuakaa, broiskust. Vähä taas kiälletty aines toi pinaatti, mitä täsä ol yks pussilline (hävis kyl kummaste tonne joukkoho, se), mut sanovat, et kypsennettyn se olisisis vähemmä haittaava. Ei tullu oireit. Mut eihä tosa ny yhres annokses sitä kamalaa määrää olekkaa. Pikkase värii toi ruakaha, kummiski.

Kivaste tul punast ja vihreet värii, vaikkei mittää eriksee salaattii tähä kyytipojaks laitettukkaa. Mut ku olin annokseni ottanu, tuntu, ettei vuuast ollu hävinny viäl mittää!??? Eli tätä me nyssit vähä piremppää syärää. Ehkä vähä tuunataa siin vauhris. Raejuustoo ainaski on kaapis, ehkä tuaret herkkusiäntäki viäl. Saa pikkase erillaiseksi joka aterial kummiski (mä EN tykkää syär täysin samaa mont kerttaa peräkkäi - joku kammo vissii lapsuurest, ku välil syättii jottai keittooki, sitä IHA SAMAA, mont päivää, joka aterial, hyh - no, nym meil ei ol ees nii isoo kattilaa olemas, et tää onnistuisisis, et sinänsä).

Onneks ny o kaik syämiset käytännös ittest kii. Tai tiätty kokki huamioire, mut onneks hänki tykkää tuunauksest! 😃

Orottelupuuhaa

En ol tainnu pitkii aikoihi päivitel mittää näist mun bujoist. Kalenterinaki sellane, mut täl kerttaa otinki käsittelyhy ton meijä toisen kohtpualii täytee tulevan mummu-vaarilakirjan, mihi laittelen näit lastellaste kans viätettyi aikoi nii tääl meil, ku jossai muuvalki, mut yhres.

Tänne siis ain yhteiste hetkiem päätteeks laitan muistoje kirjaha kaikellaist. Valokuvie, tekstie, tarroje sum muitten kans. Kummaste huamaa, mite lapset kasvava.

Kirja on siis jo päivitetty, mut näät kuvat nyv vast saan esil, ku tul piän orotteluhetki töis.

Mä joskus käytin valokuvapaperii, ku ov valokuvamustet tulostimes, mut niist sivut paisuva niim paljo, ettei tahro taittuukkaa enää. Iha tulostinpaperil nyssit mennää. Vaaleemppii kuvii tulee, mut kyl niist selvän saa. Riittävä hyvi omiin tarpeisii.

Sikku o oikkeem paljo kuvii, sit liimailen niit yhtee, ja teipil kii sivuil, ni on sit kaikellais lerppuu siäl tääl, mut tapahtuman kuvat yhres koos. Niit tuntuu lastenki miälest oleva iha kiva käännel ja väännel esil, et näkkee, mitä siäl takan o.

Leikkaa-liimaa-askartele - sitähä tää o. Mut en valita! Täsäkohtaa saa ain muistella viäl sitä mennyttä yhteist touhuiluu. Tulee käytyy asioit uurestas läpitte. Mikäs sen kivampaa?!

Reseptiruakkaa ja lenssu tuli

Isännäl tul Ruakaboksist soitto, mikä sai toise kiukustumaha. Mehä siis otettii kaks viikkoo, kolme reseptii kahrel henkel. Eikä sinänsä valittamist, mut tää homma menee nii ohi kaiken sen muun, mitä me käytetää. Siis esim. ei tul mittää plussapisteit noist ostoksist, ja pittää joka tapaukses tehrä ne muut (hygienia, välipalat jne.) ostokset joka tapaukses erikses. Ja taas kertyy noit paffilaatikoit, mitä saa roudat sit keräyksehe. Kaupast tulevat lootat voi ain palauttaa sinne, ku hakkee uussii, ni seki o näppärämppää.

Mut jos meil olisisis joskus ollu tarkotus ehkä palatakki bokseilemaha, ni ny se toivo on sit, sen yhre puhelinsoiton takii, menetetty. Miäli men mustaks siit, et mite tyhmiks ne siäl ihmissii luuleva, et jos tauottaa tilauksen, ni jo enne seuraavaa viikkoo, soittava, et eiks nyssit kummiski kannattais... Joo, ehkä mä olisisin ollu vähä ystävällisemp, ku isännä ääni men tosi matalaks, ja varmaa iha keske toise höpötyksen siäl toises pääs, sano vaa: "EI KIINNOSTA!" ja löi luurit. Meinas sit, et jos viäl ny takasi soittaa, ni sit täytyy vaa sanoo viäl kovemmi, ettei jää epäselväks. Niinki ku joku kauppias tekkee: "Tais mennä poikki?" Hah, joo, ku mä löin sulle luurit!

Oon ollu puhelintyäs itekki, ja tiärän, et tyätäshä nääki tekkee, et vähä voisisis sitä omaa ärsytyst ehkä piilottaakki, vaiks kaikkie aikaaha siin säästyy, ku kert EI kiinnosta, ni sit EI kiinnost!

Mut eiline uunilohi ol iham mahtavan hyvää! Ollaaha me lohta tehty ennenki, ettei täs ny kovaste mittää uut sinänsä ollu. Isännäl vaa vähä uurellaist päällyst smetanan kans, toho lohem pääl. Ja annoksest jäi perunoit nii, et siit tul perunasalaattii viäl myähemmäks, ja toinem puali lohest, ni ihav vaa tyytyväissii tähänki. Mä printtasin noi reseptit, ku omalt koneelt en saa isännäl merkattuu suasikeiks noit reseptei, ku hänhä voisisis kattoo reseptit vaiks tabletilt (mist mä en ossaa, ku ei silmät tahro kestää - rivit hyppivä). Mut josko ens kerral isäntä itte tekis ton "keräyshomman"? Saa nährä. Ny meil ov viäl pitkäks aikkaa ruakka. Reseptil tehtävät tehrää enste, ettei vahinkos mennä niihi tarkotettui aineksii muuhu käyttämähä.

Ja nii se vaa sit lenssu iski muhunki. Viimeks siis alkuvuan ol, ku lähti maku- ja hajuaistit kokonas, korvat men lukkoho, ja nehä ei ol viäläkää kunnol palautunu. Saa nährä mite nyk käy. Nokka vuataa, kurkku "pistelee" ja kutittaa vuarotelle, yskittää, kröhittää. Tuntuu, et kurkkuhu ikkäänku kertyy jottai, mikä pitää saar tiält poijes, ku henkittää. Oli nii "kiva" herät aamuyäst, ku suu ol nii kuiva, et kiäli ol jääny kii toisel poskel, ku nokka ol tukos, ni olin alkanu suun kaut henkittämähä. Kamala yskänkohtaus pääl. Ja eihä tääl torpas sillo sit kukkaa muukaa enää nukkunu... Kissat alottiva aamuzoomit ja koira yritti komentaa toisii välil olemaa rauhallisemppii, et hän saisisis nukkuu viäl... Nousin sit jo enne kuut itekki ylös, ku tuntu ettei sopivaa asentoo vaa tahro löytyy, mis henkittämine olisisis sujunu ees jotenki. Pystys olles näköjää vähintäs toine siarain, vuarotelle, o auk. Hah! Kuumaa glögii vaa nassuhu!

Eilissii ostoksii

Joo, siis kirpparil olisisis ollu lankoiki vaiks huru-mykke, MUT iha hurjaan hintaha. En tosiaankaa kirpparilt osta lankoi samaan tai jopa kalliimpaan hintaam mitä kaupast saa uussii ja taatummi käyttämättömii. Ainaki orotusarvoiseste. Kattelim myäs joitaki kukkaruukkui, posliinissii, kuviollissii, mutten raaskinu niitäkää kyytihi napat. Ruukkui meil ojjo aikas paljo, et pitäsis niitäKI saar johonki järjestyksehe, et sais paremmi käsityst siit, mikä kuuluu ulos, mikä sisäl, mink kokkossii ova, ja sellast. Kuha toi ruakakellari saatais valmiiks, ni sit järjestetää se loppuosa yleisvarastoks näil tämmösil asioil.

Hävis aamul tän pikkukasvin nimi miälest kokonas, mut siis kiiltoliisukka. Sehä se! Tää o sellane, mikä ei mul koskaa ol oikkee pitkäikäne, mut uskon, et kesän ylitte ny kummiski päästäis. Isomppaa purkkihi pittää siirtää tääki, niinku moni, moni muuki sisäkasvi.

Ja sit osu toi "lintuhäkki" silmii enste. Tyhjänä. Houkuttel, mut menin ohitte. Sit seuraavas rivi tää kirjojuaru, mist siis meijä kissat tykkävä kans kovaste, ni mun ol "pakitettava" erellisel rivil takasi, et nappasin häkin kyytihi. Siin o sellane "koti" täl kasvil, et vaiks saa kasvaa ulos, ei kissat koskaa pysty syömää sitä kokonas. Mun kokemuksel juarut vaa tykkää siit, et niit nyppii. Tuuheutuu vaa. Mut saa ny ainaski pikkase rauhammas kasvaa - ja ku o amppelis, ni hippase haasteellisemp paikka muutoki kissoje men ylettymähä. 

Ja yhteenkää uutee kasvihi ei oikeest meil olisisis tilaa. Pitäs äkkii tulla kesä, ni vois siirtää noit sisäkasvei ulos siinkohtaa, ku vaihran niit isompii purkkeihi. Vanhaha paikkaha eivät sit enää mahru...