Mitä kesäkurpitsan kukist?

Näyttää ny kovaste silt, et kesäkurpitsat kukkiva pääosin tyttökukil. On siäl poikiiki nuppusin, mut ne näyttää taas olevav vaa kasvus nii, et varsi pitenee ja pitenee, mut nuppu ei silti aukee. Hmmm. Ja se eiline tyttökukka kuihtu jo. Menevä noppeeste.

Pitäs siis löytää joku helpohko, mut miälenkiintone, resepti, mihi näit turha aikaste kukkivii tyttökukkii voisisis käyttää. Tosin pitäisisis ol joku aamu myäs kuiva ja aurinkoine, et saisis ne kukat oikkeeaikaseste poimittuukki. Mittää kosteit tai jo kukkineit ei oikkee voi käyttää, ymmärtääkseni. Kummitäti teki näist aikanas, ku eli, vaiks ja mitä, mut ei tullu itte nähtyy, et mite mikäki juttu tehtii. Kasvatti omaa satoo omal parvekkeellaski, ettei näitten takii tarvinnu aarimpalstoil lähtee joka aamu. 

Oon syäny täytettyi (mut mil, en ossaa sannoo), pankojauheel (-jauhoil?) friteerattui sinällää ja täytettyin... Itte tykkäsin friteeratuist enite, mut oliskos muil antaa jottai vinkkei?

Ukkoste välis

Katokse (sem piäne takaove eres) al olevat kasvit täytyy sateellaki muistaa kastel, niinku kasvareittenki kasvit. Samal tulee vähä "kyttäiltyy" muutaki.

Päärynöit

Pelakuut

Oranssi amppelitomaatti

Punane amppelitomaatti

Ukkospilvet

Tyttökukka kesäkurpitsas

Ukkospilvii lissää

Aurinko men piiloho

Rappuje välis kasvava mustaherukka

Mittää kummallist ei ol tänäpe tapahtunu, asiat pysyvä "paikoillas". Ehkä vähä suunniteltu taas tulevii, lähinnä haaveiluje puitteis. Ystävän hätä ja suru toi elämän tosiasioit taas silmie ettee nii, et yks ja kaks asiaa tuntuu kovi vähäpätösilt täsä omas arjes. Asiat tärkeysjärjestyksehe. 

Surus myätäeläes

Läheisen ystävän pualiso menehty yllättäe, ja asia ov viäl melkose uus, eiliselt siis. Eli IHAN kaik jutut vast eres. Perheel aikuset pojat, toine asuu viäl koton. Ihan kamala viikolloppu! 😭

Elämä men nyssit täm puitteis monel taval iha uusiks heil. Kiiru päivä tänäpe, ku ystävä ajelee pitkii matkoi kootakses perheen yhtee enste, ja siit sit täytyy miättii asioit ettippäi, asia kerrallas, yhres. Tää tul sevverti puskist, ettei mittää minkäällaissii etukäteisvalmisteluit ol ees miätitty. 

Eikä sitä ossaa itekkää oikkee muut, ku yrittää olla läsnä, ku läsnäoloo tarvitaa. Olla olkapään, ku sitä tarvitaa. Olla kuuntelijan, ku kuuntelijaa tarvitaa. 💔

Joskus vaa ei onnistu

Eikä meinaa onnistuu tälläkää kertaa. Hah! Kolmatta liinaa alottelin, ja ku tul tällane "piän" väli, etten heti jatkanu, ni nyjjo tuntuu vaikkialt, et mite se ny oikkee menikää... Mun ohjeistukset ova nii kehnot, etten ittekkää tahro niist ottaa myähemmi selvää.

Nipsun "emoji"-ilmeel siis - ny o keksittävä pyärät uurestas...

Oom päässy melkkest pualeevvälii, ku tajuun, ettei jatko toimi, loppuu ruurut keske. Hö! En tajuu, ku silmukoit ja ruutui o iha yht mont ku kahres erelliseski. Joku ajatus"vihre" jossai. Eli paree vissiiv vaa luavuttaa hetkeks ja yrittää paremmil aivoil uurestas. Tällast tää siv välil tosiaa o.

Lainakasvit

Siistin vähä noit mun "harakavvarvaskasvei", jos ne kelpais ystäväl, et saisis jottai vehreet sinne myyntihi menevähä asuntoho. 

Kliivian alle pikkane kukkapöytä, ni nousee vähä lattialt (näyttää isommalt, hah). Tosin just täsä kuvas ny sojottaa toi kuivunu lehrempää, pitäis seki siistii viäl. Tää o osunu seinähä, mist ei ol tykänny.

Ehkä noit rönsyliljakki riittää, ku kaks laittaa viärekkäi, ja valuttaa hyllylt ales?

Ainaski ystävä ny meinas, et käy tänäpe nää hakemas, et kaipa riittävää vehreyt sit tulis - ainaski siihe "tyhjyytee" verrattun, mikä asunnos ny o. Ainaski olettaisis, et saisiva hyvii kuvii otettuu myyntii varte, jos kasvit vähä täst "ilmastommuutoksest" loukkaantuisisiva myähemmi. Asunto o etelän suuntaha ja koneelliseste ilmastoituki kerrostaloasunto, et saa nährä. Rönsylilja "paranee" aika noppeeste, ku olot paranee, mut kliivia kasvaa huamattavaste hittaammi...

Viherpeukaloko?

Moni meil ekaa kerttaa tuleva huakasee het enstöiks, et: "Oi, mikä viherpeukalo! Niim paljo kasvei!", MUT tää ov vaa silmänlumet. No joo, onha meil paljo kasvei, ja moni niist jopa kukkii aika ajoin, mut kissojen takii oikkee mikkää kasvi ei pääse parhaimpaas, ku pirän kasvit nii tiiviiste yhres, ettei niil oikkee ol tarvittavaa elintilaa.

Yks isohko kliivia ei kissoi kiinnosta, varsinki ku peitin mullan simpukankuaril (heh), ni se saa ol eräällaisen katseenvangitsijan tosa soffalt kattottaes ekana. Sen takan onki sit sekalaist seurakuntaa. Ja tosiaa, kaik on nii tiiviiste, ettei kissat mahru mellastamaha sinne välihi. Siäl o enkelinsiipi, pitkän suippon, pelakuut pitkin suippoin, värinokkossii, anopinkiälii, orkideaa, juaruu, rönsyliljaa, aloe veraa ja ja ja. Yksittäisin esil otettun varsi hujoppei ja "rumii". Mut toimii näi yhres. ;) 

Kissat löytävä kyl heti sellaset kolot, mihi mahtuva, ja sit tekevä lissää tilaa ja koht o ruukkui lattial... Vaikkeivä muuto pakkaa mussottelemaha ku juarui ja rönsyliljoi.

Toine tapa pittää kasvit eres elos, o amppelit. Mihi niit nyssit saa laitettuu. Kissoil ku täytyy kummiski jokune akkunapaikkaki sallii, ettei kaikkee voi kasveil täyttää. Sitähä sanotaa, et kasveil yks pimeim paikka o just akkunav viäres, ku joutuu valon ulkopualel. Et paremp olisis, et sais kasvei vähä akkunast ulos huaneen sisäpualel. Sitä me ollaa ny yritetty toteuttaa. Rönsyliljat ei meil oikkee sisätilois koskaa kovi hianoiks tul, justiki sen takii, et kissat käy "hoitamas" niit aikas ahkeraste. Eivä siis varsinaiseste syä, mut naposteleva, silppova ja leikkivä noil pitkil lehril. Saatika, ku liljast lähtee niit poikasvarsii, ni ne vast kivoi ovakki. Tassul saa ne ales, ja ku irrottaa, ne nouseva taas omiltes ylös - ja sit pittää tiätty karkulaist pyyrystää taas uurestas. Et sellast...

Ja vaiks mä tykkään kasveist, ni ehrottomaste kissat menevä niittenki erel tärkeysjärjestykses. 💕 Ja olipa vaikkia saar mittää kuvaa täst, ku Nipsu tulee sylihi ja pukkailee naamaa. Ei pysy paikoillas nii kauva, et kamera ehtis kunnol mukkaa.

Mut joo, tää koko homma tul just NY vastaha, ku ystävä pyys saar lainaha pari kasvii, ku om myymäs äitees vanhaa asuntoo perikunnan pualest, ja huane kaipais vähä elävyyt ja vehreyt. Hän vaa kysy, et: "ku sä oot tollane viherpeukalo, ni lainaisiks yhre rehevän kasvin..." - juu. Ei ol oikkee sopivaist kasvii välttämät, mitä reheväks voisisis kutsuu, valitettavaste... 

Ympäristö muuttuu, kasvit muuttuu

Ku meil ol toi vanha postitiä, tää historialline "kuninkaan tiä" täsä, ja sen reunoil puit ja pusikoit, sai helleaikanki kulkee siäl varjos, meil ol iha toisellaiset kasvitki täsä. Kialot ja saniaiset ol runsait ja kauniit, mut ny niit ov vaa yksittäissii siäl tääl. Saniaiset taitava hävitä pikkuhiljaa kokonas. Surku. Tykkäisin niist kovaste. Kialot yrittää sinnitel, ja ettii sopivamppii kasvupaikkoi.

Valkomesikäks sanottii tätä nyt hiakkatiän soras, reunas siis, kasvavaa valkost kukkaa. Hentovartine, mut kaunis. Tää on eka kerta ku tähä oon tääl törmänny. Vanhempie mökil miälestäni joskus nähny kans, mut onks ne ollu samaa, sitähä ei voi vannomaa mennä.

Valkolehdokki taas ov vähä isomp, mut kasvaa tual pusikos kuusikos, ei tän mun kintun kans mennä lähempää kuvii napsimaha. Zoomil vaa - siks rakeine. Näitäkää ei tääl ol aikasemmi näkyny. Lähistölläkää.

Joku käenkukka kans kasvaa ja komistuu täsä vuas vuarelt. Tähä valuu mäjelt sareveret, eli siis niit "hulevesii", mitä ei sais omalt tontilt naapurin tontil valuukkaa. Mut antaa kasveil mahrollisuure, ku muuto täsä ympäristös on tosi kuivaa ja aurinkos paahteistaki näi kesäsi.

Mäkitervakkoo tääl kasvaa mättäin vähä siäl ja tääl naapurustos, mut ekan kerra tänä vuan ny meijä oman tonti rajal. Varjon kasvit muuttuu valosamman kasveiks pikkuhiljaa. Lisäkasvit ei ol lainkkaa huano juttu, mut surku, ku ne "vanhat" selkeeste joutuva väistymähä ihmiste toimien takii. Tiäremontti ol melkone ja sehä tosiaa muutti kertarysäyksel varjot valosiks, suajasan tuuliseks. Mut tähä meijän ny on tyytymine.