Vaihtelevaa

Säät meinaa. On aurinkoist, mut KYLMÄÄ, hirvee puuskane jäätävä viima. On aurinkoist ja kuumaa. On aurinkoist, ja ykskaks ropiseeki vähä vet. Sit voi välil tul yks pilvine päivä, ja orotetaa vet satelevan, mut ei vaa sara. Meil alkaa koht kaik sarevesisaavit olemaa taas tyhjii, ja luanto o kuiva.

Tul tilanne lenkil, ettei meijä tiäl menny yhtää autoo pitkäl suaral, mikä o harvinaist, ja otin sit "pyärövireon" täst läänist. Iha kiarrost loppuhu em päässy, ku alko auto lähestymähä tualt, mikä näkkyy vireo alus. Tää "Hiiroste suara" om melkose vilkas tiä, ku kaik paikalliset pakkaava ajamaa täst mialuummi, ku pyrkii kasitiäl muun liikenteen sekkaa. Ne isommakki rekat, traktorit ja mönkkärit ja muut.

Tätä vaihtelevaa "tauluu" saaraa kattella päiväst päivää, ja tätä tiät lukuunottamat tykätään kovaste kyl. 💕

Kirje postilootas

Kiitos, Tua, taas aiva ihanast postist! 💜 Pitkä käsin kirjotettu kirje, hurjan kaunis kirjekuari ja UPEET kiiltokuvat! Sellane arkki, mitä mul ei aikasemmi ol ollukkaa! Vaikkia löytää jo sellassii, ku mul on näit vaiks kui ja paljo jo ennestäski. 

Pitäsis ehtii vastaamaha kans, ku ehtii joka kerta tulemaa usseemp kirje tähä suuntaha, mitä itte laitan vastauksii. Siit vähä tunnen "tuskaa". Mut aika riittää siihe, mihi se riittää! Yrityst o.

Oikkee upeet perjantait, aurinko yhä paistaa, vaiks tuulen luvataa oleva puuskane viäl tänäpe, oliskos viikollopuks vähä luvattu rauhottuvan?

Ajelui

Aamuvipinää. Heräsin ajois, et sain kaffekupillisej juattuu enne liikkeel lähtöö, ja sit sel lisäks kaik muut: pisut-pesut, koiran ulkoilutus, ne tassuttajie ruuvat... Me itte syättii aamiaine vast ekan ajeluj jälkkee. Ja lääkkeekki vast sillo, ettei ol nii tarkkaa miättii, misä olisisis niit vessoi. 😊

Mut et ärsyttää välil toi, et ku ollaa sovittu lähtevämme kello tää ja tää, ni eiks isäntä lähre "ihav vaa pikaseste" SUIHKUHU just siinkohtaa, ku pitäs jo startat pihalt. Meijä perhees kaik muut ova ain joutunu orottamaha tätä yht, ku saa ittes kuntoho vast viis-kymmene minuuttii sovitun ajaj jälkkee. Se ov vakio, mut silti se kismittää. Eikä aut päättää lähtöi aikasemmakskaa, ku hää tiätää ittekki, mite kauva matka minnekki kestää, ja viivästyttää vaa lissää, et ollaa sillonki myähäs yht paljo. Huakaus! Mä INHOON olla myähäs missää!

Mä ajoin mennes jarruvaivast, ja isäntä puksuttel peräs Karkin kans. Menttii pikkuteit pitki, ja hyvi pysty moottoril jarruttamaha nii, ettei poljinjarruu tarvittu kerttaakaa. Ehrin paikal vähä enne, ku lährinki vähä enne, ni sattii avaimet ajois hualtomiähel. Ei ollu kamalaa liikennet tällee aamukahreksaks Mynämäjen suuntaha, ku suurin tyähämmenoruuhka menee Turun suunttaha.

Isäntä ajo sit kottikki, ku Karkin kaik sääröt ova hänel tehty. Mul o nii lyhkäset kintut, et ain menee kaik peilit ja penkit ja korkeus ja ja ja uusiks, jos mä lähren ajamaha. Skoodallaki ajaes, mul o ain tapan siirtää penkkii reiluste taakkeppäi, ennenku tuun ulos, ku muuto isäntä ei ees mahru penki ja rativ välihi, jos o seuraavaks ajamas jonnekki. Heh. Ja mun on laitettava penkki ettee, ku muuto mun jalat ei yllä polkimil.

Muutaman tunnim pääst jo tul puhelu, et auto olisisis kunnos, et tulkaa hakemaa, ja sit ilmotti hinnan (hupsistarallaa, näihihä ain MENEE sitä rahaa!). Äkäsee sit siit lährettiinki taas liikkeel.

Isäntä men maksamaa laskuu ja hakemaa avaimet, ja mä taas orotin Skoodelin avaimii Karkiv viäres, et päästää taas kotimatkal.

Mynämäjen kirkko ja Karkki samas kuvas.

Onha se kuppeli iha sympaattisen näköne takkaakipäi. 💗 Ja Skoodeli, mil itte ajoin, ei krahissu eikä krohissu, ja jarruuki uskals taas käyttää. 

Multaa ja taikinaa

Sehä siit seuras, ku lapsenlapsi sairastu, ni nyssit ollaa TAAS ittekki kippei. Enkä mä koe et olisisiv viäl ees kokonas toipunu erellisest lenssust. Yh! Eli pihahommat ny nollis.

Eilä myäs ropsahtel vet aika ajoin, ja lopult sain oikkee aikaseste noi soffatyynyt kuivina säilöhö. Iha hurja määrä siiteppölyy pääl kyl. Olisisis kiva vaa antaa ol, mut sit ei noihi oikkee voi men noiv vaa istumaha kummiskaa, ku saa kaik vaatteet keltasiks, tai sit pihkasiks. Monellaist.

Ja nappasin kuistin kukkapurkeist putkahtaneet appelsiinintaimet poijes muitte kasvie joukost. Näyttää silt, et ne kaik sinne laitetut siämenet ova lähteny kasvuhu. Yhren isoimman jätän, ku sen juuret näyttävä olevaj jo tosi syväl, ja se kasvaa iha keskel purkkii. Kattotaa viihtyyks se siin. Ja saa nährä näitte muittenkaa pärjäämissii sit. Ei voi pittää monttaa isohkoks puuks kasvavaa kasvii ittel kummiskaa.

Meijä raparperit kasvava pohjattomas isos tynnyris, ja se o iha täyn varsii, ni napsin siält vähä, ja kokkosin ainekset, mist ehkä piirakan aikaseks sais. Oikkia ohje pyys piimää, ja tummaa sokerii, käytin kaapist löytynyttä smetanaa ja maitoo ja fariinisokerii sit tumman sokerin tilal.

Onneks laiton taikinan korkkiareunassee vuakaha, ku täähä nous yli tuplaks siit, mitä se laitettaes ol. hah! Olisis tullu siivottavaa. Ny pit keksii pakkaseenki vähä tilaa, ku tätähä o tosi PALJO. =P Kaksistas ollaa ja syärää kummiski vaa.

Ja iha hyvää tul! Kuuman syättii ekat palat, ja se ol vähä hajoovaa, mut illemmal sit pysy jo palat nii kasas, et ei lusikkaa enää tarttettu. Ei mittää kamalan makkiaakaa. 

Jotenki ny tuntuu, et silti nää herkut menee jotenki paremmi kutittavast kurkust ales, ku joku "normiruaka". Meil molemmil. 

Karkki-reissul

Me ei nii olla ehritty panostamaha tähä meijä harrasteautoho, Karkkihi, ku kaik torpan ja pihan jutut menee ikkäänku sen erel - ja kesäaika on nii lyhyt!

Mut välil on onni, et se ON olemas, kummiski! Näi kesäl meinaa, talvel ton kans ei liikuta mihinkää. Ei ol talvirenkaitkaa, ja aika turvatont olisis lähtee ilma turvavöitäki viäl sit liukkail muun liikentee sekkaa.

Mukku meijä pääautost nyssit ne takajarrut jumittaa, ni sen kans ei ajet ku moottoril jarruttamal, ja seuraavaks suaraa hualtoho, ni otettii Karkki käyttöhö. Onneks ei ollu tukahruttavan kuuma päivä.

Vähä o Karkis sitä vikkaa, et jos sen sammuttaa, kute esim. kaupan parkis, ni sit sen täytyy anttaa kunnol jäähtyy, ennenku se suastuu käynnistymähä uurestas. Siihe ei auta mäkistarttikaa, hah - ollaa kyl seki jouruttu kokemusten kaut toteemaha. Siihe auttaa vaa aika - ja toivottavaste viileemp ja tuulisemp paikka.

Siks ny isäntä ei halunnu jättää sitä mahrolliseste mihinkää parkkihi moneks tunniks "istumaha", ni lähti mut hammaslääkäril itte kuskaamaha. Kyllähä sitä ain o muikeet ilmeet, ku tän kans puksutetaa menemähä! 😉

Hammaslääkärim piha ol käytännös iha tyhjä. Mut mite piänelt Karkki siinäki näyttää! Ja ONHA se nykyautoihi verrattun tosi pikkane, mahtuu parkkiruutuihinki melkkest mitem päi vaa.

Ja kute parkkipaikast saatto arvat, ni EI ollu orotussalis mun lisäks yhtää kettää! Henkilökuntaa kulki ees-taas, huaneest toissee, tuare-viäre tavaroit, kaik tervehti kauniiste, ja jatkova touhujas. 

Pääsin iha varmaa suurimpiirteis sekunnilles ajallani sisäl, noh, minuutin sisäl ainaski. Ja ku viimeks ei aika riittäny, ja välineet loppuva keske, ni ny annettii valmiiks piremp aika, ja valmistautumine ol paremppaa, ja mä olin taas ulkon pualen tunni sisäl! Vau! Homma hoitu hyvi, ku ei tarttenu kokeil monttaalait aparaattii. Tällassii onkelmii sitä voi syntyy, ku o tosi tiukat hammasvälit ja kyse kahre viimise yläposkihampaav välis olevast reijäst. 

Tyhmää täs se, et taatuste tästäki kerrast tulee lasku, ku viime kerrastaki tul, vaikkei paikkaust tehtykkää. 😕 Lasku tulee henkilökunnan ajast, ei yksin toimenpiteist, vaiks niilläki o hinnotellut arvot, tiätty. No, viimeks men puurutusainet, ku hampilääkäri ei oikkee uskaltanu touhuu siäl poskev viäres ilma. Et jos teen piäne äkkinäise liikkeen, ni pora olisisis voinu ol vääräs paikas (senki oon kyl lapsena kokenu, meni tosin suun sisäpualisee ikenehe pahaste, mut silti, lipsahrus, ku äkkii liikuin hampaan isoste viiltäes). Ny uskals toimii ilmanki (ol kyl joku poskisuaja ny kans käytös, mitä viimeks ei ollu). Mul tulee noist aineist vaa isommat ja pirempaikaset säryt, ku mitä hampaan paikkaukses ikinä. Viiltokipu on äkkii ohitte, mut se puurutusaineen särky kestää viikost kahtee.

Sit soitin isännäl, et oon ulkona, ja kävelen keskustas kohti kauppoi, mihi meil ol viäl matka. Nappailin kuvii siin samal. Taivas ol tosi selkee, iham muutamii pilvenhattaroit lukuunottamat. Sattu linnuil, ilmeiseste naakkoi? En oikkee nää noi kauvas, ja oliva hiljaa, ni en ossaa erottaa variksist. Ja lokkiki osu viäl samaan napsuhu, näköjäs. Pikkulinnut laulova puus, vaikkei niitä kuvihi oikkee tahro saarakkaa.

Sit jämährin bussipysäkil, ku meinasin, et tää olisisis se turvallisin paikka, misä hypät Karkin kyytihi taas. Missää kapeil teitter reunoil viitti, ettei tul pahoi ohitustilanteit. Täsä kummiski melkone liikenne o päivisin(ki).

Ja sit ol käytävä kurkkimas, et mikäs pömpeli siäl pysäkin sisäl oikkee onkaa. Digitaaline aikataulukone. Näyttää mitä vuaroo ja mihi aikaa seuraava bussi tulee tähä. Pääbussi Turun suuntaha näköjäs seuraavaks, noi pualen tunnim pääst ja sit joku outo vuaro, mist en ol kuullukkaa koskaa, et taitaa ol joku lukiolaiste kouluvuaro, mikä menee toiseem päähä Nousiaissii ja päätyy ilmeseste Ruskol, eli joku tollane yksittäine "vaakasuuntane" linja. En ol jaksanu kamalaste tutustuu tähä. Noustes kummiski melko huanoste o julkine liikenne hoirettu muutonki. Noi Mynämäjen bussit ajava yht reittii Nousten läpitte, ja se sattuu osumaha aikas lähel meit kyl, mut kaik muut paikat onki sit hankalammi pääsemäs julkisil. Föli Turust menee jonnekki jostai, ja kuulemma päästää kyl autost ulos Nousten osal, ku lipsahtaa linjat Nousten kaut, mut kyytihi ei ota. Nousiaine ku ei Fölin piirihi kuulu.

Ja tovin siin seistessäni aurinkos, alko Karkin puksutus kuulumaha (et mä tykkään siit kuplan moottorin äänestäki!) ja tää ilone nappisilmä isännän ohjaamana pysähty mun ettee ja hyppäsin kyytihi.

Isäntä meinas, et nii hyvi Karkki lähti uurestas meijä pihal käyntihi, et mitä jos piipahretaa nyjjo hakemas yks paketti Maskun postist, vaiks olttii se kauppanouto siält peruttu. Ei uskallettu erellisen päivän luattaa varmaks, et oltais voitu lähtee tätä matkaa tekemähä, ni siks näi. 

Nii, eikä tosa tiätty mittää ilmastointiikaa ol, ja aurinkoine päivä, eikä kauppalootil muut paikkaa, ku takapenkki, mihi aurinko ylettyy, ni ehkä varmint hankkii jääkaappitavarat nii lähelt kottii, ku mahrollist, muutonki. Onha tosa tavaratila tosa noka eres, mut siihe ei sisäl mahru ees yht lootaa nii, et pelti päält menis kiines. Ja meil tulee ain vähintäs se kaks lootaa, toises jääkaappitavarat ja toises ne muut. Mut mikä ol puksutelles. Täyrelline Karkki-sää; ei liija lämmin, ei liija kylmä, kuivaaki, ja sai asfaltil mennä, ettei pölykää lennelly, vaiks pikkuteit menttii, ettei lähretty moottoritiäl ajelemaha.

Mut ei uskallettu jättää Karkkii kaupankaa parkkipaikal yksikses. Pirettii akkunoit apposellas, ettei sisälämpötila nouse liija korkkiaks, ku tiärettii, et tulee maito- ja lihatuatteit kaupast kyyttihi. Ihav vaa yks pussilline tavaraa täl kerttaa, et pärjätää siiheks, et o isomp auto käytös taas. 

Mut täytyy myänttää, et vaiks mä en ol mikkää "sunnuntaiajelija"-tyyppii, ni tällaset ohjelmalliset ajelut Karkil o iha kivoi! 💕 Ihmiset hymyilevä, ku ajetaa ohi, moni moikkaaki, eli sama ilmiö, ku itte nään jonku menevä kuppelil ohitte. Hyväntuulen autoi!

Viimone vertaistukikokkoontumine ja muutoksii

Kummasteha ne ihmiset, joit näkkee vaa neljä kerttaa sen pualtoist tunttii kerrallas, tuleva jo melkose tutuiks, ihmisin. Tai ehkä just tää, et käsitellää asioit, mikkä paljastaa enempi siält sialun syävereist juttui, mitä ei iha kaikil ees kerrot koskaa, vaikuttaa kans. Päällisim puali näyttää silt, et iha hyvi kaik asiat ova, mut sisäl myllertää kaaos, tai joskus jopa pelkkä mustuus.

Eilä ol siis se viimone kokkoontumine. Näitte viikkoje aikan tää seurakuntakorin eres oleva puu (kait se koivu o, en olekkaa nii tarkkaa sitä koskaa kattonu) on saanu kesän vehreyre ylles. Muuttunu kesämoodihi. Autost näkkyy pikkune pätkä, ja siit sit kans lissää täsä postaukses viäl. Krhm!

Porukka ol piän, kaik paikal ajois, ja puheensolina alko ain iha het. Ei tarvittu mittää alustust koskaa. Sen ekan kerran jälkkee, millo "pelisäännöt" käyttii läpitte, ne ittestäänselvät jutut. Mut hyvähä se o järjestäjän varmistaa nääki asiat. Eihä sitä koskaa tiärä muuto, mitä muut ittestäänselvän pittää.

Jutut liuku lemmikeist, ja mitä niist o hyättyy/ haittaa yleisel miälialal, terveyrel ja sitäkaut myäs yhteiskunnalki. Mist taas tul esil se, et jokasel lemmikinottajal pitäsis ol sellaset antennit pääs pentui tai poikassii ottaes/ ostaes, et sais siihe OMAAN luantteesee/ perheesee just sopivan luanteen omaavan otuksen. Sillo yhteistyä pelaa ilman turhii tressei ja yhteys eläimehe syntyy vaivattomaste. Ku näkkee valitettavaste niitäki, ku pentukuumees hankkii vaa suurimpiirteis ensmäse, mikä vastaha sattuu tulemaa, makso mitä makso. Ja sit ihmetellää, ettei se olekkaa sellane, ku oletti. Vaiks turhaha o oikeest lemmikeist ees etukättee kamalaste miättii, et meneeks iha kaik asiat sillee sujuvaste, ain voi tulla yllätyksii, ja osa näist yllätyksist myäs maksava paljo (terveytehe liittyvät, koulutuksii liittyvät...).

Eli lyhyemmi: ku yhteys pelaa, lemmikki lisää hyvivvointii: tasaa verempainet, pistää liikkumaha (leikit, lenkit), ulkoilut lisää usseste sosiaalissii tilanteitki toiste ihmisten kans; löytyy helpommi uussii ystävii ym. Mut jos yhteys ei pela, lemmikist voi tullakki rasite: "en ymmärrä, ei ymmärrä... miksi..."; nostaa verempainet, ja joskus alentaa kiukkukynnystäki. Se ihan sama koira esimerkiks, voi toisen taloures olla rasite, ja sit taas toises taloures elämän ilon antaja, iha riippue siit, mite "kemiat" lyävä yhtee. 

Moni tual ryhmäs omistaa, tai on omistanu, lemmikkei, erillaissii, ja jokane ol sitä miält, et niil o ollu parantava vaikutus omaan elämän laatuun. Ylläpitäny miälenterveyt, saanu liikkeel, löytäny jopa mustuurest niit ilon hetkii, ku o saanu seurat lemmikkie touhui, ja moneste tullu lemmikin toimest houkutelttuu leikkihetkihi, mitä muuto ei olisisis tullu miäleenkää tehrä. 💕

Sit puhuttii iha lapsuusmuistoist, ja mite erillaiseks sisaruksekki muistava tapahtumii, vaiks ova samois yhtaikkaa ollu. Mite joku asia (niit tärkeitki ja positiivissii) ov vaa kokonas hävinny johonki sfääreihi, ja jollei olisisis mittää valokuvii olemas, et näkkee näit oikeeste olleen, ni voisisis melkkest vannoo, et mittää sellast ei ees oo tapahtunu. Siis ei tartte ol mittää traumaa ees, vaa ihav vaa kuarmitus nii suurt, ettei muistijälkee synny. Kuppi ov vuatanu ylitte ja sitä ei sit enää takasi sitä ylivuatoo saa. 

Ja täst päästii erityislapsihi ja siit "sujuvaste" muistisairaissii vanhuksihi ja siit taas tähä yhteiskunnan säästötoimihi, mikä johtaa siihe, et moni muistisairas asuu ihal liija kauva yksi omas koris, omas kummastuksen tuskassas, ku ei välttämät enää tunnista ees omaa kuvaa peilist kattoes, et "kuka toi o?", ei tunnista asuntoo, ei läheissii, eikä hoitohenkilökunttaakaa, jokka käyvä kerra pari päiväs. 😓 Riskipaikkoi paljo, vaiks yleiskunto hyvä ja liikkumine sinänsä olisisis vaivatont.

Ja näit, ku nostetaa pyärätualihi aamul pöyräv viäree, aamupala nokan ettee, lehti tai kirja tai palapeli viärel, hoiretaa lääkkeet ja lähretää. Vanhuksel lihakset nii heikot, ettei pääse itte liikkumaha mihinkää, ni siin on sit "kököttämäs", kunnes seuraava hoitoajankohta tua lounaan ja lääkkeet, ehkä käyttää vessas, tai tyhjentää katetripussin ja vaihtaa tarvittaes vaipat (riippue mikä on käytös), ja lähtee taas. Ja sit käänteiseste sama illal, et viimeseks laitetaa petihi, joskus jopa jo neljän aikaa iltapäiväl - ja seuraava käynti tulee aamul. 😕

Mist tul esil, mite Suamee ehrottomaste tarttettais se eutanasia luvalliseks. Tiätty hyvil ja selkeil säännöil (ja vaiks tähä erikoistuneitte lääkäreitte avul), ja kunki OMA päätös (piänet lapset poislukie, millom pitäs ol viäl tarkemmat säännöt). Mahrollist iha inhimilliseste kummiski. Eli se pittää sit kirjottaa etukättee johonki, kute ittel o hoitotahto omakannas, et on kaikil tiaros, nii hoitohenkilökunnal ku läheisilläki. Joskus se ajatus eutanasiast on kovemp läheisel, ku itte sil, joka haluu pääst poijes. Ei se elämän TURHA pitkittämine, vaa se elämän LAATU! 💖

Ja sit se MUUTOSjuttu. Meil ol täl päiväl varattu autohualtoo (ilmastointilaite), mun hammaslääkäri, kauppa-/postireissu - ja osa näist naapurikuntiem pualel (Mynämäki ja Masku). Eli autoo tarttettais. Noh, ajaes tonne eilisillan kokkoontumisee huamasin, et joku häikkä auton takajarruis on, ku joka kerta rohis pelottavaste, ku painoin jarruu, ja se jäi hetkeks kirraamaa jokase painalluksen jälkkee. Voi ÄRG!

No, pääsinhä mä peril (onneks ei ollut pitkä matka), ja lakkasin vaa painamast jarruu, ku jarrutin moottoril, ennakoimal. Ja samal taval ajoin kottikki. Onneks täsä o 40 ja 60 rajotuksii täl matkal, ni ei tullu onkelmii. On se pitäny kummallist äänt välil, ja siit isännält kysynykki, et mist se voisisis johtuu, ku mikkää varotusvalo ei ol syttyny. Ja oliha hänen sit "pakko" tehrä piän lenkki itekki, ennenku usko. Hah! 

Eli täm päivän reissuu ilmastointihualtoho ei tehräkkää, ja viärää auto sit sinne myähemmi, ku saava huallos varauruttuu toho jarruremppaha, ni tekevä sit molemmat samal kerttaa. Ei lähret myäskää Maskuhu hakemaa noutona kauppaostoksii, vaa täytyy tyytyy piänemppää ostoskerttaha ja toivoo, et toi isomp auto tulis käyttöhö taas. Karkki-kuppelis ei ol ilmastointii (kas kummaa, museoautos!), eikä muut tilaa ostoksillekkaa, ku takapenkki, ni hommataav vaa iham muutaman päivän tarpeet, et saaraa normalisoituu tää tilanne. Mut onneks ON toi toine auto, mikä liikkuu!

Täytyy varat aikaa siihe bensamittaril käymissee kans, ku ollaa yritetty ny ajaa tota "ikivanhaa" (viimine tankkaus on tainnu ol kesäl 2023) tankkii tyhjäks, et saarais puhrast bensaa tilal, ettei jätä matkal sentakii, et "juamat" loppuu keske... Eli täytyy men kahrel autol sinne hualtoho, ku muuto joutuis viättämää päivän Mynämäjel. Viänti aamul ja haku illal. Vois siäl joku paikka ol, misä voisisis etätöit tehrä, mut ei ny ol tiatoo, mis. Mihinkää kaffilaa ei voi oikkee men tyäasioitten kans palaveeraamaa, kummiskaa. Et näi sitä tul vähä ylimääräst ohjelmaa täl viikol.

Siält tulee busseiki, ja menee aikas lähelt meit, mut maksamissee tarvitaa joku appi tai kortti, mikkä pitäs käyr aktivoimas jossai tiätyis paikois, mikkä neki om muuval ku omal paikkakunnal - ja ova aukiki vaa sillon tällö, ei joka päivä, eikä ees koko päivää välttämät kerrallas. Menny monimutkaseks nää jutut. Iha muutamas autos enää kelppaa käteine, eikä niist oikkee ossaa itte kattoo aikatauluist, et mikkä vuarot ova "rahattomii" tai "rahallissii". 😔

Näil tiimoil nyssit töittem parihi, jos pystyy keskittymähä (omat aivot tuntuva oleva aikas sekasi just ny). Aurinko paistaa kummiski! 🌞

Vatut sai kyytii

Eipä sitä sit eilä tullu kamalaste mittää tehtyy. Meinasin, et yän satteej jäljilt multa kasvilavoil olisisis sevverti märkkää, et voisisi multtaa pöllyttämät sen möyhii lannotust ja lisämulttaa varte valmiiks, mut eihä siin ollu ku milli pinnal kosteet ja al iha rutikuivaa. Olisisis pitäny sattaa enempi.

Nii isot vattupusikot o, et ny päätettii ajaa ihav vaa surutta lisäpolut tonne väleihi. Tulisis jatkosiivoomine helpottumaha, ku ne kuivat, marjoneet töröt saisisis näppärämmi poistettuu, ja tilaa uusil kasvaa. Siv vaa jonkullaine tellinkitsydeemi, mil nää saisisis pysymää pystys. Etteivä siis kaatuis poluil.

Homma siis jatkuu viäl, tätä on täsä sellane melkkest 100 neliöö, ja pakkaa joka vuas kasvamaha vähä, vaiks reunamilt jossaikohti ain ruaholleikkuril uussii alkui ajetaanki alas, ettei koko tontti täyttyis varelmist. Viäl ei ol kukkii, et toivotaa siihen kohtaha lämmint, ni pölyttäjäkki olisisiva samoihi aikoihi liikkeel.

Oksasilppuril palasiks ja polkujem pohjal tallottavaks, ni jos alkaa rikkaruahot kasvamaha, saa ruaholleikkuril ajaa ales. Ruaholleikkuri siis määrittää ny näitte polkujev välie leveyre. Isäntä keskittyy enempi polkuje raivaamisee, mä sit napsin tualt kasvupaikoist niit kuivii poijes. Siistimist riittää viäl vaiks kui ja paljo. Palasis tätäki tehrää. Polut auttava myäs siin, et valo pääsee paremmi tonne puskie sisäl, ni vaikuttaa myähemmi satohonki parantavaste. Tulee enempi kukkii ja pääsee pölyttäjät kukil paremmi.

Otin makrokuvaa poikie lempikasvist, eli voikukast, ja kyselin vointii, ni Artol o illal noussu kuume ja näyttää nyssit iha lenssult. Nokka vuataa, yskittää, avaava auttaa henkityksehe ja kuumelääke alentaa kuumet. Aamul usseste ei olekkaa kuumet viäl, et se nousee iltaa kohti. Heil o onneks koton viileempää ku tääl meil, et ei kuumuus tee oloo viäl ikävämmäks. Heil saa läpivetooki, et ilma vaihtuu, ku meil ei sellast oikkee mitenkää onnistu yläkerras. Talo o ikkääku väärim päi. Veto kulkee etuovest takaovehe (ku niit vois yhtaikkaa pittää auk - kissojen takii ei onnistu), mut yläkerras pelto-mettä -suunnas ei läpivetoo tul, vaiks akkunat olisisis apposellas. Ilma vaa ei kulje nii.

Ny toivotaa, et menee lenssu siäl äkkii ohitte, eikä tartu muihi, ni ei tul ens viikollopul mutkii matkaha heil. <3