Joulutähti ja karppauskakku

 Tosa ihastelin Pöllön joulutähtee, ni pit sitä kuvata sit tää omaki, mink jouluks naapuriperheelt saattii.

Paikka ov vaihtunu ahkeraste, ku tuntuu, et kaik paikat on täyn. Ny saa ol meijä valosimmal kuistin akkunal, kauimpan ulko-ovest. Toivottavaste ei ot nokkiis. Ihan kauniina o tähä asti säilyny, vaiks lehtii onki tippunu. Ny ojjo muutama uus oksa lähteny uuteen kasvuhu, et jollei ihal liija iso kulttuurishokki tul, oletus olis, et kasvais mont vuat. Jossei ny punassii lehtii enää tulisisiskaa.

Nyssit lährin uurestas leipomaa tätä karppauskakkuu, mink ohjeen näin ohimennen yhres facen vireos. Eli makeutusaineena banaani muussattun, juustokakkumaiseks tekkee jogurtti kananmunan kans, ja makkuu enempi antaa mustikat. No, vireos ol tuareit pensasmustikoit (mum miälest iham mauttomii isoi möllyköit), mut mä käytin suamalaissii mettämustikoit pakkasest. Väristäki sen varmaa huamaa. Ja kaik vaa sekotetaa yhtee ja kaaretaa öljyttyhy vuakaha. Vireol käytös ol joku pikkane matala vuaka, mut mää ny oon käyttäny tätä, ku oj just sopivan kokkone.

Kaffemuki, iha tavallisen kokkone, tosa kakkuvuuav viäres ihav vaa, et koko näkyy. Om pikkane!

Ja pysy kasaski! Kyl täst hätäpäissääv varmaste neljällekki sais pikkupalaset, mut meillehä menee ain tällee "sopivaste" pualikas. Miätin, et pualikas kanammuna, pualikas banaani, 1 dl mustikoit ja 1 dl jogurttii ei oikeest oo mikkää jättiannos yhrel hengel - sentäs. Ja tuun taatuste tekemää vastaavaa taas toistekki.

Ekaks uunis 175 astees 30 minuuttii, sit vartti 200 astees. Sopivaste meijä uunis näi.

Ei voi sanoo Terhin sanoin rätväleeks (aivav vallottava sana!), ku hommattii kaupast ihav varta vaste ainekset tähän ny. 

Eiline postipäivä

Men postilootal käymine iltaha eilä. Meinas unohtuu kokonas, ku toi terveyskeskuskäynti sekotti aamupäivän rutiinit. Nii ollaa arjes näis jo kii.

Ystävä viästittel illal, et kannattaa käyr postilootal, et hän laitto sinne jottai, mikä ei olis hyvä jäätyy. No, nappasin Islan kyytii, ja tehtii piän, rauhalline iltalenkki ja kottitulles pysähryttii postilootal. Siäl oliki kissoil herkkuu! 💗 Ku laitin pussukan köökim pöyräl, ol karvatit siin hetimite kans. Vissii sellane rapina kävi, et tunnistiva herkuks. Pittää pittää turvas, etteivä omatoimisin men repimää pussii itte auki. Ihana yllätys!

Mut oli siäl lootas yhre laskun lisäks viäl toinenki upee yllätys! Kiitos, Tua! 💕 Ei näit korttei kovi usseste postin kaut tul, ei enää ees joulusi, ni joka kerta varsi sykähryttävää! Ja NII sulone pöllö, ettei mittääm määrää! 💜 Sinne menee, bujon syävereihi säästöhö! Sivul, mikä tulee melkkest päivittäi otettuu esil.

Silmäpohjankuvaukses

Se isännän vuaro, mul vast tulos. Tulipaha nyssit kiärreltyy käytävii. Sisäämpääsy yllättäe löyrettii hyvi, vaiks siit o valituksii kuulunu paikkakunnan ryhmis. Huanoste tiarotetaa ja huanoste paikam pääl mittää opastuksii.

Ny ol kyl kutsun ohes mustavalkone, suhrune valokuva, hyviv vanha sellane, ku siit puuttu uusimmat tiätki, mikkä ova ollu kuitenski paikallas jo joku ehkä 10 vuat. Hah!

Nonni, ja taas men kuvat ihav vääri, vaiks niit ov vaa kolme! Tän pit olla se toine. Vaiks tää ol siis se kolmas orotussali, misä istuttii. Ihailin tota akvaarioo.

Isoi, komeit kultakaloi. Ja selvästi ehrollistunu siihe, et jos joku tulee siihe lasin ettee, ni alkaa herkkuu tippumaha. Mä siirryin vähä pualelt toisel, ja kalat seuras ain mukan. Sormeeki seurasisiva niinku temppukalat konsanas. 💖 Mä yritin nährä, et onks tual jottai levänsyäjäkaloi kans, niinku meil aikanas noit täpläimumonnei, mut en kyl löytäny mittää. Olisisipas vaa kiva taas saar pittää akvaarioo, mut meijä tutisevaa, tärisevää torppaha (liikenteen aiheuttamaa pääosin) ei oikkee tollast vesiastiaa uskalla ottaa.

Ja tää ol se ekaks tarkotettu kuva, ku löyrettii "pualevvälin" orotustila. Kysyttii henkilökunnalt, et misä, ni tul et: "erespäi ja takan ol eile"... Eli juu, ei tair mittää iha täysin selvää prosessii täsä ollakkaa sit.

Täsä ku istuksittii, ni db-hoitaja men ohitte ja kysy, et ollaanks silmäpohjankuvauksehe orottamas, ni ohjas meijät siv viäl yhre nurkan takan olevaha orotustilaha. Siäl isäntä sai tipat silmihi ja sit taas siirryttii sinne akvaariov viärel, mist kutsuttii sinne tutkimuksehe.

Kirje tulee kottii, JOS oj jottai mitä pittää jatkotutkimuksis huamioira. Ja ain näis mää miätin, et mitä jos posti hukkaa sen kirjeen? Sit luulee ettei ol mittää, eikä tiätty hae mittää lisätutkimuksiikaa... Noh, näil mennää, eikä mahra mittää. Ulkopualine tutkija, ni omakantaha ei tul ku se merkintä, et siäl tutkimukses on käyty.

On se vaa talvi ny

Otin kameran mukkaa aamulenkil tänäpe, mut kovim monttaa onnistunutta kuvaa en onnistunu saamaa. Ehkä jo vähä liikaa kirkkaut, vaiks päivä ei viäl täyres ollukkaa. Mut kaunist tää uus puhras lumi o!

Eikä kinttukaa äksyilly ny mitenkää. Eiline loppupäivä meniki kintun vaakatasos pitämisel pääosin, et sai nestekiarto "levät". Pohkeen "kiristys"tunne ja pistely loppu jossaikohti iltapäivää, ihan ku huamaamat. Mut tarkkan täytyy ol, ettei men rasittamaha liikaa. Onneks ny men onkelma ohitte noppeeste. Tarttee huame pystyy ajamaa autoo, ku isännäl o silmäpohjankuvaus naapurikunnas, eikä sit uskalla niitte tippojen takii ajaa itte siält takas kotti. Tääl viäl "tipatellaa", vaiks jossai alueil sitä ei enää tehrä lainkaa. Tehokkaammat laitteet vissii. Ny o isännäv vuaro, loppuviikost sit oma sama eres, ja sillo isäntä saa ol ratis.

Mut tällast täält Hiiroste huushollist. Mukavaa viikkoo kaikil!

Pikkuhyvää

Isäntähä se sit joutu tekemää yksinäs eilä koko pihan ja tiämpätkän, et om mahrollist liikkuu autol jonnekki. Pikkupakkasel om pysyny eilise plussaj jälkkee. Luanto näyttää parastas.

Päätin tehrä piänt makkiaa iltapäiväl, ahkeral kolailijal, ja ku viikko-ostospäivää ollaa siirretty ja siirretty, ni kaapit ol aika tyhjät, mut saim mää sit jottai kokkoo. En kyl iha reseptim mukkaa. Ol pakko soveltaa (ain pelottavaa!).

Tollane pikkane kakkuvuaka, lelu melkkest, mut sopii näi kahrel ku jottai tekkee, ni iham mainioste. Kaunis siit ei tullu, mut iha syätävä: juustokakkumaine koostumus, raikkaat mustaherukat, ja vaiks kuarrute valahti alas (en IKINÄ saa sitä onnistumaa, en ees viinereittem pääl - sitä taikakikkaa en ol oppinu viäl), se toi piänt makeut muuto hyvi kirpeesee kakkuhu. Toist samallaist en osaisisis tehrä, kummiskaa.

Reseptii muakkasin:
1 banaani = vehnäjauho ja öljy (ihav vaa summammutikas)
2 dl jogurttii = 2 dl maitorahkaa
2 dl tuaremustikkaa = 2 dl pakkas-mustaherukkaa (ne meijä viimiset viime kesält)

1 kanammuna ol reseptist ainoo, mikä men "oikkee". Sellane pikkane taikina. Ei tän kanammunan lisäks mittää, mikä toimis kohottajana, eikä tätäkää vatkattu, eli sai laittaa vuuan täyttee. Kaik aineet vaa keskenäs sekasi, öljyttyhy vuakaha (ei mittää korppujauhoo tai mannaryynii) ja sit uunihi. Arvausperiaatteel lämpötila (ekaks 20 min 175 ja lopuks 15 min 200) ja paistoaika (alotin orottamaa noin 10 minuuttii, et miten käy, ja siv vaa päätin, et ny riittää). Pikkase se jostai syyst kummiski uunis kohos, mut ei tullu yli.

Sit jännitettii, et mite sen saa vuuast ulos ehjän. Olin jo valmistautunu siihe, et tulee mössöö, muttei sit tullukkaa. Pittää vaa antaa rauhas jäähtyy, eikä men liija aikasi hosumaha.

Ha, kaikkee sitä täytyy kokeil! Ja tykättii!

Kinttu ilmottelee

Viime alkukesän kinttuvaiva (paha ruusu) taas ilmotteli ittestään tänä aamuna. Tukisukat, pesut, rasvailut aamuin illoin ovakki jo tulleet rutiiniks, enkä yleensä arjes ees tätä koko juttuu muistakkaa. Kävelenki iha hyvi jo pitkii matkoi, nykku sain hyvät säärettävät talvipopotki plikalt tosa syksypualel. Päkiän turvotuksen takii melkkest mikkää kenkä ei mahtunu jalkaha, saatika jos just ja just mahtuu, mut sit alkaa turvottamaa, ni tarttis heittää kenkä poijes (ei kiva jossai reissum pääl, tiättykää).

Oikkee ihanan näköst taas ulkon, ku uut lunt tul, mut sil onki sit omat sivuonkelmas sit. Joku kymmenise senttii tätä lunt eilise päivän (ja yän) aikan tul.

Mä sit kolasin meijä etuterassin ja sen rappuset, otin Islan mukkaa ja lährettii tekemää aamulenkkii. Alko kinttuu puristamaha ja pistelemähä, ja TUNSIN, mite neste alko kertymää jalkaha. 😟 Ei muutaku kattomaa, et Isla sai hätäs hoirettuu, ja käännyttii takasi. Ei päästy kovinkaa pitkäl. Onneks koiruus tuntu olevav vaa tyytyväine, et lährettii sitä RUAKAkuppii kohti (Islan elämän tärkein juttu: syämine).

Mut nyssit jää kyl toi kolaamine mum pualest kokonas tähä. Mä oon huamannu, et kinttu ottaa nokkiis kyykistelyist ja koukisteluist, tavaroitte nostelut (erkonomiseste tai väärin, ihan sama), ja niit oon oppinu jotenki jaksottelemaa nii, ettei tul kerral koskaa liikaa. Mut en osannukkaa aatel, mite toi painavamma lumen siirto sit osu kinttuhu, ku ei siin mittää kyykistelyy tullu. Toki sitä jalkaa tarvitaa sen lumimäärän tyäntämissee, ja kasojem pääl nostamissee, et lihaksis tuntuu. Se tais nyssit vaa olla liikaa. Saa nährä kauanks tätä nym menee. Kivistää ja pistelee. Puutteellise ihon takii (kuariutu kualion takii ruusus melkkest koko pohkeen iho irti, eikä paluuta enää ol) tähä ei voi mittää kipuvoiteitakaa oikkee laittaa, ku on takuuvarmaste tilanne pahempi.

*HuakauS*

Voihan nukkis

Isäntä men tosa kysäsemää, et kelpaisko mulle noist lattiapaneeleist rakennettu nukkekoti, ku niit jäi taas ylitte (et saatii erellisest rempast jääny ylijäämä käyttöhö, alotettii yläkerran lattian teko, ja sit ei ne riittänykkää ja pit kummiski ostaa vähä lissää). Tulis neki "hyäty"käyttöhö.

No, tottakai mä lährin het miättimähä, et mihi sellasev voisisisis saar mahtumaha. Meijä tää outo kulmanurkkaus yläkerran aulas o olluv vaa sellane tavaroitte varastointipaikka käytännös, ni JOS vaiks tän saisisis sit vähä järkevämppää käyttöhö. Hyllykkö alle, ja nukkis päälle?

Nää täsä ny olevat tavaratha ov vaa remontin alt tähä siirretty, et niil o olemas omat paikat muuval huanees, sikku saaraa kaik remppajutut enste poijes alt.

Mä YRITIN jättää asiaa myähemmäks, mut sikku täsä ny o ollukki aikaa, ni eiku mittanauha kättee ja suunnittelemaha. Hah! Tän nukkiksen toki ihav vaa nappasin tähä kuvaha ilmam mittää mittakaavaa, mut et täst saa nyv vähä käsityst siit, mitä mä itte silmissäni ikkäänku nään. Täytyy isännäl näyttää ne peruspilarit, mist hän sit saa taitojes puitteis miättii loput. Kunha huaneist tulee sellasen kokkoset, et yleisimmät kalusteet ja nukkistarpeet hyvi mahtuva. Mittää täyrellisyyt ei kyl tavotellakkaa. Ostotarpeil täytyy nukkis "täyttää", ku meil ei ol mittää nikkarointipaikkaa olemas.

Ihaj jännää nährä itekki, et aletaanks tähä rojektihi, ja mitä siit sit syntyy - ja millo. 😉

Siihes saakka on tyytymine olkkarin miniboksihi. Se ei hävii mihinkää.