Repolaise marraskuun haaste

"Hilloatko - säilytätkö muistoja?"

TOKI! 😄

Lähiaikoje muistot ja tapahtumat o talletettu bujoihi. Näit siis o näät viimiset vuaret 2017 lähtie tullu erillaissii "askarrettuu". Osas o "koko elämä", osa on sit jo vähä eriytetty. Eli löytyy nii kalenterit, seurannat, ku päiväkirjamaisekki lurinoinnit, koristelut, piirtelyt... Nykysi o lissää siv viäl puutarhal, talol, terveysjuttuil, käsitöil, resepteil, lastellapsil ja mitä viäl, mitä just ny em muistakkaa. Näist löytyy printattui kuvii höpötyksines, vähä albumityyliseste toisinas, muitte juttuje seas.

Siit asti, ku sain ostettuu omam palkan rahoil kameran, mul o "miljoona" valokuvaa iha albumeis, piänempie tai...

... isompie kirjotuste ja turinointie kera. Näit albumei o parisekymment sisäl ja samammoine määrä taitaa ol varastom pualel viäl. Halusin nostaa nää, misä lapset ova mukan, sillee, et niihi pääsee helpommi käsiks. Näit selataa usseste ny lastellastenki kans, ja tää viimine albumi selattii läpitte pojan kans, ja pätkä siält ja toine täält luettii. Tul PALJO asioit miälee, mitä ei oltais muistettu, jollen olis niit ylös kirjannu. Yhrest lauseest voi tulla ryäpsäys senaikast tunnelmaa mukan. 💖🧡 Kute joskus iha yhrest valokuvastaki.

Joskus tallensin kuvii iha hurjat määrät cd-rompuil, ja niit taitaa viäl ol mont laatikollist varastos, mut eihä niit tullu sit sej jälkkee koskaa enää esil otettuu - eikä meil ol enää cd-asemaakaa missää, mis näit voisisis ees kattoo. Ne om menneen talven lumii. 😒 Mut enää en ol pelannu tilattavie kuvie ja irtoalbumie kans, vaa tilannu sit vuasittai noit kuvakirjoi, mitä ojjo tullu vino pino. Näitäki lapsellapset haluu aika ajoin selata. Kuka on kuka missäki kuvas? Eivät erota toisias, ku ova nii saman näkössii saman ikäsen ollu, mikä o heist nii hauskaa. 💙💜 Misä kuvas o tuttui ja heil tuntemattomii, tunnistavakko äitees, vai onks muuttunu niim paljo, et ei enää oikkee "äiteest" käykkää? Hauskoi hetkii.

Mut muistoi kyl tulvii miälee monest asiast, ehkä niit ei voi oikkee "hilloomiseks" kummiskaa sanoo. Muistan melkkest kaikkie kasvien antajat, pitkält ajalt. Ku hoiran niit, tulee monii asioit näist henkilöist ja meijä yhteisist ajoist miälee. Musiikki toimii tunnelmie tuajan, iha varhasee nuaruutee asti. Jokkut hajut myäs tuava muistoi miälee, mut niit ny ei myäskää "hillot" mihinkää, ne tuleva ku tuleva.

Muit sellassii varsinaissii muistoesineit mul ei ol, mitä säilyttäisisin sen takii, et jottai muistaisisin, vaiks kaikkellaist tavaraa hyllyt onki täyn. Osan esineist kyl muistan, et kuka ne om mul antanu, mut ev välttämät muist, et mikä se tilanne o ollu. Niihi kiinnyn enempi ulkonäöm perusteel, ku sem mukkaa, kelt ne oon saanu. Pöllöt, siilit, kissat... Hah! Jotenki lähel syränt, ni niit täst huushollist LÖYTYY kyl.

Muistoi om monellaissii, ja osa tulee miälee iha arjen tapahtumist. Mitä joku kirjottaa omast elämäst, tulee joku oman elämän tapahtuma esil, tai mitä joku kissa/ koira teki, ja mitä joku toinen lemmikki olis samas tilantees tehny samal/ eri taval. Näi sitä tulee myäs jo eresmenneit muisteltuu, yleensä sillee positiivisel taval, ettei tartte hautuumaal käyrä tai muuto erityissii muistelupäivii.

Tällaset "hillot" tääl. Kiitos, Repolaine, kivast aiheest! 💛

Päi seinää

Ha, eihä se ain tosiaankaa mee niinku suunnittelis (ja luulis). Kattottii tosa viime viikol, et piänte valmistelujej jälkkee päästäis viimeistelemähä tätä sähköremppaa, ennenku aletaa nikkaroimaa koteloit paikoilles ja maalailemaa niit vähä piiloho.

Juu, siis jottai johrotuksii ja jakorasioit o "hukas", eli jossai tuntemattomas paikas seinie takan. Ku ei ol sitä johtotunnistinvekotint, mil sais nää varmaste esil, ettei tarttis lähtee arvausperiaatteel koko kattoo tai seinää purkamaha, ni jonkimmoiste yritelmiej jälkkee pääryttii siihe, et jätetää vaa ne vanhat johrot sinne "jonnekki", ja tehrää pintavetona täysin uuret. Mittää iha uussii kotelointeikaa viitti tähä hättää miättii. Vanhat o auki, ja ne saaraa nätiste kyl kiineski taas.

Muttei siis homma menny iha aikataululliseste niinku oltii orotettu ja toivottu, mut eihä täsäkää oikeeste, mittää uut sinänsä ol. Ain se pakkaa näi vanhas talos käymähä. Ainaki tul ny vanha sulaketaulu saattuu jo kokonas poijes (ja selvis, et sen paikal o ollu joskus kolmen sulakkeen pikkutaulu), nyv vaa katkottii johtoje reijät taulust seinäl läpi ulos kylmäesteel, tai siis oikkeeste lämpimäl (villal), ja sit pakkelii pääl, et ei viima käy. Pinkopahvi siäl sulaketaulun takan seinää vaste ol, mikä ny enshättää vaa maalataa, ja fiksataa tapetil sikku köökki uuristetaa (ikkunoitte vaihron yhteyres viimeistäs, sit joskus, ku siihes saakka päästää). Et ei nää meijä rempat täsä ol (toviks vaa keskitytää toho talousrakennuksehe enste).

Mut syäräksemme saattii, siin töitte ohes. Pikkase hankaloittaa toi sähköhomma töit, ku pittää sillon tällö katkoo tiätyt linjat (pistorasiat, valot, lämmitys...), et saa uut johrotust siihe tehrä jatkoks. Mut eihä sil mittää mahra! Pääasia, et etenee, erelles, vaikkei iha niimpal ehrittykkää, mitä oltaissii haluttu. Olis auttanu erelliste sähkötöitte tekijöitte suunnitelmat ja muistiimpanot, mukku niit nyv vaa ei ol.

Pörrössii

Erinäisen apupoikan ollu täsä, mut väleis sit touhunu omii juttui. Sisäkasvei vähä raakannu. Siivonnu kuivii lehtii poijes, osa raakeist kokonas kompostihi. Ei nää kasvit silti tunnu yhtää vähentyneen, hah. Pessy pyykkei ja sen sellast.

Viilii välipalaks, ja meijä "tiskari" orottaa innoissas lupaa pääst "hommihi". Ei meijän koira suinkkaa ossaa kerjät, ei - muka!

Mut kyl ne kissakki ossaava. Oom päässy ny toist villapaitaa kainaloihis saakka pyärönä, ja välil toho tulee lähel tiukkaa tuijotust pitämää Pyry tai Nipsu - eiku tyä syrjähä vähäks aikkaa. 💙

Muutonki ain tarkkana täsä lähel, et mitä tehrää, mitä tapahtuu, löytyisisiskös välil rapsutuksii, tai vaiks vähä herkkuuki (kiitos!!!)? Pikkase välil häirittee se, et me ollaa yläkerras, ku alakerrast kuuluu kokkaukse äänii - ja varmaa niit tuaksuiki siält kulkeutuu. Jollei ny tuijotet siihe suuntaha, ni korvat hörölläs kummiski. Oliskos sellast ruakkaa, mikä "lipsahtais" omallekki ruakapaikal?

Menee se viikolloppu näinki

Hämärähyssyy, ajoittaist saret, sellane keli, ettei ol tullu oltuu mittää talvivalmisteluitakaa tekemäs pihal. Ain vaa miättii et "pitäis"...

Tää maasähkökaapelimyllerrys pihal alkaa jo itämää nurmen osalt, et eiköhä tää ens kevään ol äkkii peitos. Ei ainaskaa ny ol ollu kuivuurest pelkoo, et itäneet siämenet olisisiva kuivunu. Hah!

Kotelointei viäl tehtävän. Yläkerttaha seinäl ja...

... vessan kattoho ny enste.

Eteisen katto-osuus kans teon al, kunha ny saaraa päätettyy, et mihi ne tähä tarkotetut spottilamput laitetaa. Kaks, kolme tai neljä? Hmm. Nii tai näi, ni katto tähä viäl tulee! Saaraa johrot piiloho.

Tarpeistot o hankittu eilä, ja ymmärtääkseni nyssit alkaa kaik isommat ostokset olla tehty. Nippeleit viäl ehkä, jos niitit tai pirikkeet tai sen sellaset loppuva keske. Jonku tarjoukses olevan monitoimityäkalun (ei jääny mum päähä sen nimee) perähä isäntä viäl ryykäs, ku meinas, et se helpottaa tätä hommaa, ja sit tulevan saunan panelointie kans siv viäl myähemminki. Voi juku, mitä kaikkee laitet meilt löytyykää, ku ei ol harmaint aavistust ittel, et mihi niit voisisis käyttääkkää. Mut insinööril tarttee ain olla ne isot voimatyäkalut, toki! Powertools rules!

Haperoo lyhkäsemmäks

Jo pitkääm miättiny, et "jottan tarttis tehrä", mutten ol saanu aikaseks. Mite se kampaajan tilaaminenki vaa tuntuu NII vaikkialt ain? Pelkkä lyhennys ja muatoho leikkaus ei olisisis mikkää kamala rasti, ku ei mittää sen kummemppaa kaipaakkaa. Mut silti. Äh!

Parit pampulat päähä. Yläosaha ja takaosaha. Tollee mitenkute laitettun, löysänä. Joskus laittanu usseemppiiki, mut ny ej jaksanu ees aatella. 

Kaks tällast "poninhäntää" lähti. Sain jotenki ny näkyvihi harmaan lisäks enempi tota hiuste pohjal olevaa tummemppaaki värii. Ja kummaste hiukset ei ol nii tikkusuaratkaa, ku painoo lähti poijes. Sais ol paljo lyhkäsempiki, mut en jaksanu ny lähtee pelleilemähä.

Hiusmuutos siis sillee kymmenes minuutis tehtynä. Ihav viäl oon tyytyväinenki. Sevverti pitkät kummiski, et saan kiineski, jos on tarves. Eikä tarttenu lähtee kottoo minnekkää!

Valmist

Mite meniki tarkkaan toi 400 g:n kerä, ku iham piän pätkä jäi jäljel. Mut ei olisisis kyl riittäny, jos olisisin tehny just ohjeem mukasina kauluksen ja helman. Ei ny tarvinnu lähtee purkamaha mittää. Huh!

Mut ny ov valmist! Ja on sillee taatuste käyttöhö tuleva, et o lämmin, EIKÄ kutita. Miätiv vaa, et miksei tällassii lankoi enää nykyää tunnu saavam mistää? Kaik pörröset tuntuva sellasilt piikikkäilt, moni iha toistev vaatteitte läpiki. Tää siis o Arianen miss Helen 100% akryylilankaa. UT (uut teknologiaa). "Kiitos uuden teknologian neuleesi on: pehmeämpi - lämpimämpi - mukavampi - kevyempi - nopeampi ja helpompi kutoa - Taloudellinen UT-merkki takaa laadun". Ja on tää kyl vuasii hyvänä kestäny, misä liä säilytettykkää tätä aikaa.

Ja en tiär mihi tätä lankaa vertais, mut lähinnä tul paksu mohair miälee, mikä o käytännös mahroton purkaa. Tääki ol pikkase takertuvaist, mut silti mahrollist, purkaa - onneks, ku men etuosa uusiks isolt osalt liijam piäne kauluksen takii. Mittää vuaslukuu täst ei löyry, mut om maksanu aikanas 69,95 MARKKAA. 😄 Siis tää yks 400 g:n kerä ohjeines.

Yks iso kerä siis selätetty, toine sinine ov viäl jäljel orottamas. Siin o pussis hinta 5,00€. Ei ol hinnal pilattu!

Postii ja pulmii

Alotan ny aamust, ku kattottii erellisen päivän (torstain siis), et perjantai tääl pitäs olla selkeet ja aurinkoist, et olisisis kiva noit autoje renkait vaihrella kuivas sääs.

Sit käyttii aamulenkil, ja aurinko pikkuhiljaa vaa men piiloho. Pilvii tul lissää ja lissää, ja pohjosest oikkee tumma yhtenäine rintama liikku meijä suuntaha, et sit tuliki vähä kiireemp noitte renkaittevvaihron kans, et ehtii alta poijes, JOS siält sittenki tulee sare. Säätiarotukset ku om mitä on, nykysi.

Eli eiku hommihi. Poika tek töit niim myähää illal, et päätti jäär yäks, ni ei tarttenu ajaa kottiis, ja sit taas aamusel takasi, ku ol kummiski päättäny enne mökkiviikolloppuajoo saar talvirenkaat auton alle.

Niit pulmii tul sit töitte jatkamise osalt, ku noit yläkerra kotelois kulkevii johtoi ei saanu noppeeste esil. Ja isännäl ol töissäs sovittui palaverei niim paljo, ettei niittev välil oikkee ehtiny mittää tekemähä. Ne jäi siis mul ja isännäl ny viikollopu hommiks, et pääsee ens viikol jatkamaha, ja VIIMEISTELEMÄHÄ tän sähköurakan. Huh! On siin ollu pojal HOMMAA, mut on kyl ollu ihanaa, ettei ol tarvinnu ottaa kettää viarast tähä hommihi, ku tää olisis vaatinu oikeeste sitä, et me haetaa isännän kans joku muu tyäpaikka tän urakan ajaks, ja lemmikeil joku turvapaikka. Ny poika o joustanu ja muutonki kehtaa paremmi sanoo tarpeit, ja me kehrattii omii hänel, ja soviteltu hommii sem mukkaa. 

Mut pulmatha on ain tehty ratkaistaviks, et kyllähä tääki ny onnistuu. Mut poika lähti sit viikollopuv viattoho renkaittevvaihroj jälkeiste kaffettelujej jälkkee. On kyl viikolloppus ansainnukki! 💙💕

Mut oliha tosa välis käynti postilootallaki, ku lenkilt tulttii kottii, ja mitäs siäl? 😍 KAKS ihanaa, houkuttelevaa kuart! Oi että! 😀 Kiitos, kiitos, Tua! 💜 Tulttii kotti juaksujalkaa se loppumatka!

IIIIIhana kortti, piiiiitkä käsinkirjotettu kirje ja taas uus kokonaine ARKKI kiiltsui! Voi sentään, miten upeeta! 💗💓 Nii ihana saar lukkee mialusaa kirjet, tän kaikem muun kaaoksen keskel!

Mut oom mä sit tota paitaa tehny täsä, ku o tyämahrollisuuret katkeillu. Vähiin käy ennenku loppuu, sanotaa näi. Sain hihatki iha ohjeem mukkaa, mut sikku pittää yhristää palat ja saara viäl noi reunajutskat tehtyy, ni vähä arveluttaa, et lanka loppuuki siin suhtees keske. Tairan muuttaa vähä sitä viimeistelyy tost ohjeistuksest, sittekki. En haluu mittää toist lankaa tähä ny kummiskaa käyttää. Pääasia, et siit saisis käyttökelpose vaatetukse. Tuntuu pehmoselt ja kutittamattomalt, mikä o kiva juttu. Josko tääki täsä viikollopu aikan valmistuisis.

Upeet viikolloppuu kaikil!