Mitäs sit?

Liittye erellissee postauksehe kinttuvaivoist, miätin, et mitäs sit? Siis töitte (istumatyä onneks) jälkkee. Hikiset sormet, sisäl alkaa ol jo 30 astet lämmint, vaiks ulkon olisisis vähä yli kymmene. Se tullu lämpö ei ihan niiv vaa sit lährekkää, vaiks onki akkunat ja ovet ravollas ja puhaltimet siin et imee ulkoilmaa sisäl. Huh-huh!

Täsä muutama vuas sit tul tehtyy Oktoberfestihi kirpparivaatteist tää dirndl-asu. Käsin pistelin ommelle, ku en saanu aikaseks hakkee ompelukonet esil. Se olisisis pitäny siivot joka sessioj jälkkee poijes myäs, ni helpomp ol vaa tarttuu neulaha ja lankaha. Kankaatha ny ei paljoo tilaa viäny sinänsä, mut se paikast toissee raijaamine ottaa ain päähä.

Ny ei ol tarvet mihinkää tiättyhy, mikä seki sit vähä hirastaa sitä, et lähtee oikeest tekemää jottai. Kait sitä vaa tarttee lankakauppaha "raahautuu" jossaikohti. Puuvillaa, pellavaa tms. mist voisisis saar jottai liinaa tai verhoo tai kesävaatet tai tai tai. Hmmm. Ku ei ol oikeest aavistustakaa, et mihi sitä ryhtyisisis.

Päiväm puuhat pyäree nolla

Sevverti kinttu otti nokkiis kitkemisist maan tasol, vaikkei sitäkää ny (mum miälest) iha kamalam paljoo ollu, et nyssit kostautu. Eilä aamul em meinannu saar ees lipsukoit jalkaha, ku päkiä ol nii paksuna ja kippee. Mut lährin silti koiran kans piänel lenkil. Vet sateli hiljalles, enkä jaksanu sareviittaa äheltää enää pääl, ku ei ollu varpailkaa mittää suajaa, vaiks Islal saretakin laitonki. Ei tullu kummiskaa siis kannettuu kameraa mukan, ku mul ol remmi toises käres ja satteevvarjo toises.

Aamupäivän se sit satoki, iltapäiväst alko kirkastumaha. Iltalenkki tehtii iha teit pitki, kintul helpomppaa. Puitte lehret kasvavav viäl, ovat nii pikkussii ny, mut vehreit!

Mä meinasin, et olisisin ehtiny möyrimähä ny noi kasvilavat satteej jäljilt, mukku toi kinttu ei antanu kunnol myäte kulkee meijä epätasast nurmee. Savimaa ku liikkuu säist riippue. Märkän paisuu, kuivan kutistuu, siin o kuappii ja kumpui. Sattuu. Varmaa osaks myäs siks, et nilkkaki o turvoksis.

Pääsin noi pualeevvälii pihaa, ja sit aattelin, et jos meen kasvaril (kasvilavol) asti, ni sit täytyy pittää sellane tauko, et istuu jossai kinttu pystys, ja ku siäl ei ol ees penkkii... Ni kääntysisi suasiol takasippäi. Olin kummiski ehtiny jo vähä aikkaa sit laittamaa kasvarin luukut kii, sentäs. Kait tonnekki joku jakkara tarttee jostai kanttaa.

Norjanangervot alkava justsillee olla parhaimmillas kukas.

Vertaistukee

Oltti nyssit se tokavika kerta kokoontumas Nousten seurakuntatalol. Ny oliki pikkase isomp ryhmä, et jokkut oliva saanu kavereit/ sukkuu mukkaa. Ens kerral sit se vika kerta.

Olin päiväl käyny kitkemähä terassin reunoilt rikkaruahoi, et siihe saa laitettuu kasvuhu kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu purkkeihi, kunha ny saaraa sit purkit paikoilles enste. Kinttu ei tykänny yhtää. Kokeilin pittää jalkaa suaran ja koukistaa lantiost ales, kokeilin olla selkä suaran kyykkyasennos, ja KAIK tek huanoo. Kinttu ei vaa tykkää yhtää. Jatkos siis tällaset kyykkimiset ovakki isännä hommii.

Pikkuhiljaa löytyy ne asiat, mitä pystyy ja ei pysty tekemähä. Elää täytyy sit niittem mukkaa.

Kaatuneitte päiväj jäljilt pöyril ol kauniit kukka-asetelmat. Eli niist riittää nyssit iloo usseemppaanki tilaisuutehe, mitä tääl piretää.

En ol itte nii seurannu näit seurakunnan juttui, mitä kyl tääl om paljo. Piänil lapsil kerhoi ja matkoi piänel omakustannuksel tai kokonas ilmaseks, kerhoi vähä isommilki lapsil, tiätty kaik kirkolliset jutut huamioitu erilaisin tapahtumin. Se itte kirkon lisäks siis.

Niinku ny tää vertaistukiryhmä, mikä ei ole mitenkää kirkolline, mut yhteisölline silti. Vaiks näyttääki, et tääl o liijam piänet piirit, et ihmiset oikeest uskaltaisisiva isommi näihi osallistuu. Moni ov vaa kuunteluoppilaana, mikä seki on ok, mut saaks siit oikeest ittelles jottai kans? Jokasel ku voi ol iha omat reakoinnit samahanki asiaha. Toine ottaa apuu vastaa rekkalastil annettun, toine pistää muurin ettee, ettei apu osu. Siitäki puhuttii eilä.

Masentunu esimerkiks ei ot vinkkii, ku auttaja sanoo: "siivotaanks yhres", "kokataanks yhres". Varsinki, jos masentunu itte tietää, et hän kyl ossaa, ni mitä kukkaa hänel tulee näist sanomaa. Häne järjestys ja tyyli, siihe kettää muut tarvit. Omas pääs haluais vaa nukkuu, ja toiset yrittää saar positiivisel taval ylös siält sänkympohjalt. Mut näitähä ny o.

Hyvä saar kuul monttaa miält erilaisist asioist, vaikkei nii omaa elämää ihan kaik koskekkaa. Ymmärrys kasvaa silti, ja SE se on tärkkiää!

Ilta- ja aamukuva

Märkkää, aurinkoist, tuulist, tyynt. Kaikkee iha yhre vuarokaure aikan. Saret ei olla saatu, mut näi aamusi nurmikko o nii kasteest märkän, ettei kovi aikasi lähret ruaholleikkuuhommihi.

Iltalenkil paisto viäl aurinko sinne, mihi viäl ylettyy. Linnavuare kohral ussemmite ossuu, ku se o sevverti korkkee, et matalammalki oleva ilta-aurinko viäl ylettyy ton meijä viarustan mettikön puitte ylt siihe osumaha. Kuivaa, kirkast ja lämmint.

Ja ny aamuste plus kahreksa astet lämmint, usvaa, tyynt. Kattotaa, ehtiiks sumu häviämää jo ennenku Isla herää. Tää neitone ku om melkose aamu-unine tapaus. Usseste saa itte herättää, et lähretää lenkil, vaiks ny vanhemmite (noh, iha aikuisikäne yhreksävvuatias koira ny sentäs viäl o) onki yäuniaika pikkase vähentyny.

Reipast uut viikkoo kaikil! 💖

Taimii puutarhalt

Kipasin hakemas tänäpe perustaimet ny tähä alkuhu meil. Löysin viäl viime kevään kanankakkaraepussin, misä ol pualet jäljel. Sain varastolannotteekki laitettuu ku pistin taimet multaha.

Puurin puutarhal ol vilinää. Osa porukast haki koko pakettiautollise ja peräkärryllissii taimii. No, jos me oltais koko tarve haettu kerral, ni ei olis yhrel kerttaa kyl meijänkää autoho sopinu kaik.

Matalaks jäävää pelakuut, minkä sanottii oleva myäs paremmi satteenkestävää. Saas nährä sit. Mittää saresuajaa ei tähä varjotelineev viärel oikkee saiskaa. Viime kesän täsä ei ollu mittää, ja sitä erellisen vuaten hortensijaa, mist tul vähä isomp ku luultiinkaa.

Kelloköynnös roskiskatoksen taa.

Ja kaks muut toho takapihan portim piälen kukkalaatikkoho. Etualala kirjomaahumalaa. Tosa ov viäl tilaa keskel jollekki monivuatisel, ja sivuil noil amarylliksil, mikkä mul ny o kuistil. Isoin just o lopettamas kukintaas, pittää saar voimaa taas sipulihi.

Kasvariki sai nyssit asukkei. Kolmee erillaist tomaattii, tavallist runkoversioo, kirsikkatomaattii ja sit jottai meccaa oliskoha ollu, vähä huanoste merkattu, ku nimet ja lajit olivav vaa siäl puutarhal taimie pöytie reunois, mut purkeis ei ollu mittää, eli vähä arvausperiaatteel. Sit kaht kurkkuu, mini- ja tavallist, sekä yks paprika. Chilin isäntä olisisis halunnu kans, mut se jäi, ku sellassii ei ollu. 

Pittää noit kukkii viäl lissää hankkii, ettei se tähäj jääny, mut tää oli ny alku.

Raparperiki alkaa kasvamaha. Täsä pohjattomas saavis oj jaksanu vuas toises jälkkee lähtee kasvuhu ja antaa meil just sopivaiseste satoo omaan käyttöhö.

Terassikaiteen viäreine kasvari orottaa niit isännän chilei. Siihe mahtuu kaks tai kolme, vähä riippue, mitä lajiket saaraa hankittuu. Siihev viärel kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu. Saava vähä tukee kaiteest. Kyl ne avomaankurkutki kasvaa ja satoo tekkee, ku ne nostaa samal taval ylös kasvamaha ku kasvarikurkutki.

Terassie kukkii puuttuu, lipputankopenkin kukat puuttuu, kottikärryn kukat puuttuu... Pitäs myäs ton meijä tiähaaran vanhan kaivorrenkaan sisäl laittaa muut, ku sitä jualavehnää, mitä siin ny kasvaa. Ja ja ja. Heh! Kasvilavoihi orotetaa ytyy, ja lisää multtaa, et sais noit siämenii sinne kylvettyy. Siämenperunat ja -sipulikki ov viäl hankkimat. Et sellast. 

Kukkivii

Yhä siis orotelles niit kukkii. 

Norjanangervot orotuttaa, omena- ja päärynäpuut orotuttaa, varelmat orotuttaa. 

Nykku lenkil käyttii Islan kans, ni myäs tuamet näyttävä täsä meijä lähel orotuttava, vaiks tual liikentees olle näki paljo iha täyres kukas olevii tuamii jo.

Tää alue, mis ollaa on kyl joku potero. Ain näi kylmäl pualel vuat meil o kylmemppää ku muuval, ja kesäsi sit taas kuumemppaa ku muuval. Tilanne siis muuttuu iha täs jo kilsanki pääs. Mut varelmii me ollaa yleensä saatu aikasemmi ku muuval. Ihmeellist kyl välil. Olisisis kiva tiätää, mikä tähä vaikuttaa?

Aurinkoine, ihana mökkipäivä

Aamutoimet men vähä normii noppiamppaa tahtii, et saattii kaik lähtövalmiiks. Pit viimiset pakkaukset tehrä, kantaa kamat autoho, suajat takapenkki (karvatil) nii, ettei siihe jäis pual Islaa jäljel, ku tullaa autost ulos, ja sellast.

Ja Islaha ol nii innoissas lähtemää mukkaa, ettei meinannu millää raaskii tehrä pisui enne autoho tuloo, mikä meil o ain tapan. Kyykkäs vaa noppeeste ja sit jatko jo matkaa, et "ÄKKII, ÄKKII!" - hah. Mut onnistuha se sit lopult. 

Islal tul jossaikohti nuarempan ain paha olo autos, ja oksentel nii syäryt ruuvat ku tyhjää vattaaki, ni nykysi sit annan vähä enne lähtöö hippaser ruakkaa, ettei vattas oo liikkaa ruakkaa, muttei ol tyhjänäkää. Ny ei ol tullu oksenteluu. Eikä se oksentelukaa kyl ol Islan autoiluintoo mihinkää hävittäny. Ain o ollu valmis hyppäämää auton kyytihi, ol meno sit mihiv vaa. Tul paha olo tai ei.

Tehtii rehvit tiätyn S-Marketin pihal, ja kipasin täsä viäl pikkase kävelemäs ympäristös Islan kans, ennenku plikka poikie kans saapu paikal.

Isäntä viäl kipas veskis kaupas, ennenku startattii ettippäi, mut ei meil mittää minuuttiaikatauluu ollukkaa.

Peräkanaa menttii sit loppumatka. Ja osattiinki iha suaraa peril, vaiks ollaa aika hyvii eksyilijöitäki välil. Tää ol ny toine kerta täl mökil, ni iha ei voi viäl tiät tutuks sannoo.

Siälähä sit ol jo grilli kuuman ja grillimestari hommis, ku törmästii pihal. Köökis ol herkut paikoillas, ja ihav viimestelyy vail valmiin kaik. Vähä lisättii sit omii juamii, patonkii, juustoi, riksui ja sen sellast sinne kyytihi. Ihanilt vanhoilt posliinilautasilt syättii. 💜 Kuulunu mökin kalusteissii tiäs kuik kauva, eli sen "torpan" historian havinaa.

Lohkoperunoit, monttaalait grillattuu juttuu (makkaraa, kanaa, possuu ja nautaa), kaik ekstrahyvii.

Salaatit, kanammunat, patonkit juustoinee. Taas meinas ähky tul, ku lautane ol ääriäs myäte täyn. Herkkui ol niim paljo, ja kaikkee ol vähä maisteltava (?).

Pikkane tauko, ja sit alko jälkkärivalmistelut, mihi tul karvassiiki apulaissii. 👀 Tyäjjohtotehtävis. Mini-kisu tiätty astet ylemmäl tasol.

Plikka toi oikkee suussulavan raikkaan hyytelökakun ja laitto limet viimeistelyn pääl. Kaunis, ja herkulline! Sit kaikellaist muut hyvää siihe ympäril ilmesty pikkuhiljaa. Kahvi maistuu mökil ain jotenki paremmalt ku mitä koton.

Sevverti kauva siin kaffepöyrä ääres viihryttii höpöttelemäs, et Isla kuukahti.

Vaiks ny tul enite kuvii laitettu tänne sisätiloist, ni olttii me paljo ulkonki. Kävin lenkin Islan kans, pojat pelas tarrapalloo, puutarhajazzii, vähä sulkapallooki, ja saiva rauhas juaksennel ympär ämpär isoo pihaa. Muutonki kiärrelttii kattelemas kukkapenkkei ja kaikkee, mitä nyv viäl aika uurest pihast löytyykää, kasvei pukkaa välil yllättävistäki paikoist, ku ei ol  itte "rakennettu". Mut miälenkiintost!

Sää tosiaa suasi! Ei ollu saret, ei liijan kylmää, ei liijan kuumaa. Lehret alkava näkymähä joka puus. Ihana myäs sellane piha, misä o sekä aurinkopaikkaa, että varjoo, et voi valita, misä kullonki haluu olla. Omalt pihalt se varjopaikka puuttuu.

Tää ol ny samal se siirretty äitiempäivä viime viikollopult, ja kyl oliki ny ONNISTUNU päivä! Isla ol nii väsyny kaikest puuhast, et nukaht iha het, ku ekast risteyksest isommal tiäl ajettii. 💕