Hiiroste isäntää ei ny tänäpe juhlistettu ku toivotuste osalta, ku juhlitaa sit ens viikolloppun omal porukal. Kivaa siis tiaros viäl lissää!
Alotettii aamu pikkupakkases, usvases, mut täysin tyynes sääs. Aurinko siält jo yritteli esil tulla sumun takkaa.
Torppa usvan ympäröimänä, huurret kasveis. Koht täytyy ottaa talvipopot jo käyttöhö, ku nois kesäklopos alkaa varpaat palelemaha piäne kävelyj jälkkee. Tällee aamusi.
Peuroi pellol, mikkä hyvi hämäräste usvan alt näky, mut hyvi Isla ne huamas, ku lähtivä liikkumaha. Jos pysyisisivä paikoillas, ni ei olisisis toivookaa, et tää mittää olis huamannu. Yritin ottaa aurinkousvast kuvaa meijä torpan takkaa samal, mut eihä se kameraha oikkee tullu. Mut hyvä, et Isla osu otoksehe kummiski.
Sit miätin, mitä teen tukal, ku en löytäny niit kiharruspompuloit, jotka mul oj jossai hyväs talles - vähä liijanki. Ol tarkotus saar tota alatukkaa vähä tuuheemmaks, mut nyssit laitonki vaa hatum päähä. Hah!
Ja aurinkoha jotenki isontaa koko huaneen. Vaiks näit remppajuttui nyv viäl paikat onki pullollas. Josko nää häviäis ens viikolloppuhum mennes? Toivoo ainaski saa!
Isännäl vireo-onnittelui. 💓💕 Plikka jaksaa hualehtii tällaset ain.
Viimiset valmistelut, koiran pissitys, vaatteittev vaihrot, lähtöherkut tassuttajil (olivakki jo siin jonku aikaa, et "Menkää jo!" - heh) ja sit tankkaukse kaut ajo Taivassaloho. Suamel lippu näytti parastas!
Ketarsalmen Kievaris ol täys talo. Ei tainnu yhtää tyhjää pöytää löytyy. Vähä isommal porukal viätettii aikaa hyväs seuras hyvän ruuvam paris.
Ol siälläki lippu liahumas. Pikkasemp versio vaa.
Kauniit kukat pöyril, vaikkei ne ny aitoi ollukkaa.
Samal kerral kahret isät, noh tavallas neljäkki, ku ol isii kahres sukupolves menos mukan kummiski.
Alkupalat, se kylmä lautane. Mite IHANAA toi saaristolaisleipä! Nam! Olis tehny miäl hakkee santsilautane pelkästäs tätä, heh! Eikä muute ollu kotikaljassakaa valittamist, näi hyvää en ol aikoihi juanu. Eikä kyl ruuvassakaa mittää vikkaa ollu!
Yritettii saar lautassii tyhjäks vähä yhtaikkaa, et oltais sit syäty kaik suurimpiirteis yhtaikkaa kans. Meil o täs haastet ollu aikasemmi, ku toiset syävä noppiammi, ja sit tahtova hoputtaa toissii, et pitäs jo lähtee, vaiks toisil o syämine viäl iha keske. Ny men melkose sujuvaste, tääki!
Ruuvat ol laitettu hianoste esil ja isot, jykevät seinät ol täyn erillaist tairet ja käsityät. Näit kivitaului ihailtii mones paikas monellaissii. Vaikkioi pylväis vaa kuvat nii, ettei olisisis tullu paljo viarait kuvihi mukkaa, ni ei kehrattu sitä tehrä.
Lohta kermakastikkees, paahrettui porkkanoi ja valkosipuliperunoit. Olisisis viäl ollut paahtopaistisiivuiki, mut jätin ne välist. Mut ihan ol "pakko" napat pari palaa leipää tähänki annoksehe. Sitä leipää ku näi arkisi muuto yritetää välttää muun tärkkelyspitose kans. Näis tilanteis täytyy kummiski nauttii kaikest, mist voi, ja mikä viäl hyvi vattaha mahtuu ilma ähkyy, heh.
Ja kaffen kans täytekakkuu. Osa paloist ol valmiiks leikattu, et henkilökunta varmaa pisteli sitä mukkaa, ku uut kakkuu tul esil. Ei ollu pihrattu koos, huamasin. Hah!
Olisha ton saanu pualikkaakski, mut otin, ku ol tarjol. Näit perinteissii kermakakkui ei nykysi oikkee saa missää enää, ku kuulemma siit ei tykätä. Kyl tääl näytti kauppas tekevä, ja hyvää oliki! Oikkee herkkuu!
Monellaist ehrittii jutella, vaiks huamas, et äiteen kuulolaite ei oikkee pysyny menos mukan, ku ol sevverti yleist hälinää ympäril. Se pakkaa vähä isommal porukal kokoontues olemaa onkelma, ettei ehri kaikkie kans juttelemaa, vaiks mite yrittäis. Mut silti tuli höpöteltyy, ja kuulumissii kuultuu, ja aika men tosi nopsaan!
Alko aurinko laskemaa lähties, ja pikaseste käyttii remppaostoksil kotimatkal viäl, ni iha täyres pimeyres ei tarvinnu kotti tulla. Matalal paistaa kyl.
Ei ol MITTÄÄ valittamist! 💙💜
