Jännittelykuvailui, sijaistoimintoi

Enpä ehtiny laittaa kaikkii kuvii, mitä aamupäivält tul napsittuu, ku pit rästityät hoitaa poijes alt iltapäiväl, ku tulttii "kiarrokselt". Ei ollu toiveitakaa pystyy keskittymää mihinkää numeroihi, tai tarkemppii kirjotteluihi, ku juaksin jännitykseltäni vessas vähäv välii koko aamun. Mut onneks aamu ol aurinkoine, tai noh, ainaski sateeton. Uskalsin ottaa puhelimen, kameran, mukkaa pihal.

Karhunköynnös ei meil suastu kasvamaa muuval, ku täsä noi viire senti soras talousrakennukse perustuksev viäres muutamas paikkaa. Täsä siis o styroksii al, siirtämäs vet kauvemmas rakennuksest.

Ei ot nokkiis ees autotallin ovest, vaiks se vähäv välii ny tätä tavaramäärää siirrettäes om piretty appose auki. Jos joku varsi taittuu tai menee katki, ni äkkii siin o uus.

Tiävvarrekki on ny puitu ales, mut eiks tää meijä karvatti tykkää möyryt yhä tual korkeemmis puskis menemää. Ojatki o kivoi, kunha siäl ei ol vet. Kastumisest tää neitone ei oikkee tykkää.

Toisee kevytkasvarihi pistelin vähä lissää narui, et saa kasvei kiines. Se aikanas yhre tomaatin varkaast juurrutettu alko kallistumaha vähä liikaa väärähä suuntaha. Saaraa ohjattuu näi paremmi. Ja kesäkurpitsas alkaa näkkyy kukka-aihioit, ni tarpeen tulle saa myäs sitä satoo ohjailla vähä paremmi, ettei roikkuessas katkele sit. Mut tätä satoo saaraa kyl viäl vähä aikkaa orottaa.

Chilei om paljo, mut niitte väri ei ol ees alkanu muuttumaha, hirast se kyl o joka vuas ollu, saatika nykku tul vähä viileemmät kelikki. Ne ku tykkäis huamattavastekki paljo lämpimämmäst.

Kasvilavois alkaa ekat kehäkukakki kukkimaha. Sitkeit ova, ku niit tosa aikasemmi oikkee kunnol myllerrettii, ku multii laitettii. Siirsin toisehe, myllättii, lannotettii, lisättii multtaa, ja sit siirrettii kaik siihe, kunnes toine lava ol hoirettu, ja taas siirrettii. Ei tainnu ykskää kupsahtaa. Ja nääki siis on niit viime vuaren kukkie siämenist kasvuhu lähteneit, iha ittekses.

Ja ny oon jo seonnu laskuis, et kuinkakoha mones kerta tänä vuan tän kliivian kukat on kukkinu. Oliskoha jo neljäs kerta? Ainaski kolmas. Mä oom miättiny, et pitäs purkki isompaan vaihtaa, tai sit jakkaa piänemppii, mut emmää sitä kukinnan aikan suinkkaa tee. Eikä tää ny kovaste näyt sitä sit kummiskaa kaipaavankaa.

Otin sisäpualelt pelakuust kuvaa, ku se toisel silmäl näky kliiviaa kattoes, ja huamasin...

... toisel ovel liiket. Häiveperhone, naaras. En uskaltanu mennä toisel pualel taloo kiärtäe, ku näät ova ollu NII arkoi, et piänestäki liikkeest ova jo kaukan. Ny tää jotenki jätti mut huamiotta, ku olin lasin takan. Ehkä akkunaha heijastu jottai muut.

Mut isäntähä sit halus kans saar kuvaa, ja huamas lähel uros-perhose, ja sil tää "häiveily" näkyyki oikkee komiaste. Ny hän sit orottaa kovaste, et joku puska olisisis noitte toukkii täyn, et saatais tänne lissääki näit komistuksii. Toukat syä raitoje lehtii, ja niit meil on täsä lähel iha kiitettäväste. Et toivo ei liäne iha turha!

Rokotus, osa 1

Siit on nyssit jo yli vuas, ku toi mun kinttu temppuili. Eli siis siihe tul niim paha ruusu, et iho men kualioho ja kuariutu poijes. Samal men nestetasapainojärjestelmä (joku lymfakiarto...) rikki, ja siks täytyy loppuelämän käyttää tukisukkaa, ettei tul mittää elefanttijalkaa, mitä EN jo olemas olevie vaivoje lisäks millää haluu. Ja ku mul on kerra jo vyäruusuki ollu (vyätäröl), ni suasitteliva ottamaa rokotesarjan, kunha kinttu ny enste saa rauhas toipuu ruusust. Ruusuunha ei ol mittää varsinaist rokotet, ku sen aiheuttaa bakteeri. Sen ennaltaehkäsyn toimii sit tarvittaes (jos uusii liija usein tai liijam pahana) säännölliset vahvat antibioottikuurit. Mihi ei kamalan herkäste mennä, kummiskaa. Mut jos toho rikkonaisehe kinttuhu iskee vyäruusu (virus), ni se tarkottaa sit isoi riskei, iha sepsistäki, herkäste. Nykki tulehrusarvot huiteli nii korkkial, et moni olisisis ollu tehol, mut onneks peruskunto mul ol hyvä, ni en sinne joutunu.

Saman hintast olisisis ollu julkisellaki tää, mut ajan saamine olisisis menny kuukaussii ettippäi. Ny apteekin rokotepisteel saatii iha valita se ittel paras ajankohta.

Isäntä istu autos tovin, ja sit kävi hakemas noutona meijä viikko-ostokset sil välil, ku mä sain rokotuksen, ja sit istuin sen 10 minuuttii, minkä vaativa, ku on noit allergioit. Varmistiva, ettei tul mittää reaktioo. Eikä tullukkaa.

Ei oo ees pistoskohta kippee. Ainaskaa viäl. Saa nährä, jos yäl pyärii ja makkaa kärem pääl, et vaihraks sit asentoo. Mut ainaski ny o sit pualet täst "urakast" hoirettu poijes päiväjärjestyksest. Kalenteris o se tehosteen muistutus olemas: 2-6 kk ekast, eli merkkasin lokakuul - ehtii sit siin jossaikohti takuuvarmaste.

Satoo

Sateist ja vilposemmist keleist hualimat saaraa kantaa omast maast syätävää sisäl. Salaattiki vaa kasvaa ja komistuu sitä mukkaa, ku sitä käy leikkaamas. Samallaine "pöheikkö" muutamam päiväm pääst taas. Se tykkää selväste näist viileist keleist - liija kuumal lähtee helposte kukkimaha, ja siihe jää satoaika.

Valkoset mansikat vaa miätityttää, et millo nää sit oikkeest ova kypsii? Ku näyttävä raaoilt kypsinäki? Hah! Kolme valkost puutarhalt ostettii, ja kaikis om marjoi. Millo ne kuuluu napsii syätäviks?

Herneekki jäi linnuilt rauhaan, ku lisättii noi varelmatikut, mitä pitki saava sit noustakki. Muutamii taimii men "paremppii" suihi; variksil meinaan. Muihi ku herneissii, eivä ol koskenu.

Tuaret tosiaa saaraa, satteen roiskuttamat mullat vaa täytyy ain pest hyvi poijes. Mut ova hyvii!

Ja kertaistumalt ei ees iha kaikkee tul käytettyy, loput seuraavaa ruakailuhu. Tomaatit, paprikat, chilit ja kurkut vaa kaipaisisiva aanaukse lämpimämppii säit. Tää 13-16 ei iha riitä, vaiks salaatit täst onki näyttäny tykkäävä.

EDITTII 8.7.2026

Tää valkosem mansikan makutesti. Napsasin ny (eivä tippunu kosketuksest kummiskaa) kaks valkost mansikkaa. Toine isännäl (ei oikkee tykänny) ja toine mul. Vaaleen kermavvalkone, siämenet vaaleenpunaset - punaset. 

Sisus täysvalkost, aikas pehmost höttöö, mut kasas pysyvää silti. Maku laimee mansikka. Makkia, mut ei lainkaa vastaava ku tuare punane mansikka. Sellane, niinku olisisi tiivistet laimentanu ihal liikkaa. Ei varsinaiseste paha, mut sillee outo, et ei se iha tuareest mansikast käy.

Sopinee jonku viilin, puuron, jäätelön kans syätäväks, jos paljo tulisis. Ny taitaa meijä sato men suaraa puskast suuhu. Mun, meinaan, ku isäntä ei yhtää innostunu. Hah!

Muistiin merkitää

Mähä en siis enää tulis ees toimee ilma bujoo, mikä toimii enempi ku kalenterina mun elämäs. Sitä voi käyttää "isoste" tai piäneste", mite aikaa ja intoo vaa riittää. Mul toiminto o tärkeemp ku ulkonäkö, ja siit en luavu! 

Bujos om myäs se positiivine ominaisuus, et voi kokeil ajan saatos erillaissii tapoi, mite pittää asiat järjestykses. Ja MITÄ asioit haluu seurat. Täsä voi ol "koko elämä", tai sit erottaa juttui toisistas. Mullaki om puutarha, lastellapset, taloasiat, joulu ym. irrotettun täst "vakkaribujost".

Kesäkuus kokeilin uut juttuu mul, eli ns. kuukausisivu toimi samal viikkosivuina, ja sit päiväjutut kirjasin päivä kerrallas, mite ny sattu asiaa tulemaha.

Ehkä tää jotenki silmää miällyttääki, ettei tul pahemmi tyhjää. MUT em mää tätä vakkariks tavaks tul ottamaha. Mä haluun, et yhrel aukeemal o yks viikko - kuukaure vaihteit lukuunottamat, ku usseste kuut katkee keskel viikkoo. Mut mun aivot jotenki toimiva paremmi nii. Mut tulipaha kokeiltuu tääki. Alotin bujoilun 2017, eli ens vuan tulee jo 10 vuat täyttee! Oho!

Eli siis palasin takas "vanhaan" systeemihi. Heinäkuun kuukausiaukeema.

Heinäkuun yks viikko. Heinäkuu ei ol mul vapaa, eli siis en lomaile varsinaiseste, mut hiljasemp kuukaus kummiski. Eli voin pittää normaalii usseemma päivää kummiski miättimät näit jokapäivässii velvollisuuksii. ;) Eikä ol nii kamalaste sovittuu ohjelmaa.

Ja nykku om palattu vanhaan tyylihi, saan jossai sopivas kohti tehrä jo elokuunki valmiiks, ku SINNE ojjo sovittu vaiks mitä, nii tyä-, ku yksitysasioitaki. Ne om bujon tulevaisuuslokis ylhääl, etteivä unohru. Täytyy vaa siirtää oikkiaan kuuhu ja päivähä, ku ne saan tehtyy. <3

Makosaa mansikkaa

Terhin innottaman kipasin hakemas uuret satsit metsämansikoit, iham meijä torpan seinäv viärelt. Vähä olivaj jo sateist kärsineit, mut hyvi sain viilin kyytihi välipalaks.

Joku viis-kuus kämmenellist tul.

Osa kasvustost o iha kulkuväyläl, mut silti siin om marjoi. Pittää vaa kulkies yrittää välttää pääl astumist. Nam!

Ukkosviikolloppu

Huh-huijaa, mikä viikolloppu säittem puitteis. Em muist, et näim paljo olisisis ukkoset enne vaikuttanu meijä ulkoiluihi. Vaiks välil paisto aurinkoki, ni siltikää ei oikkee ulkoilut innostanu, ku taustalt kuulu kummiski sitä ukkose jyrinää, ja mustat pilvet pyäri nii pääl, ku ympäristöski koko aja.

Kerra salama löi nii lähel, ettei sekunttiikaa kestäny salamav välähryksest jytinähä, oikkee HURJAHA paukahruksehe, ja koko meijä torppa tutis. Ykskaks mul ol kaks itkevää poikaa sylis ja koira viäres tunkemas kans kainaloho. 😱😁 Hah! Ja täsä ku se ääni viäl jotenki pyärii, ku o pelto mettie ja mäkie al, misä ääni kiärtää ja kiärtää, kaikue. Mut selvittiihä siit sit, kummiski. 

Nuarimmaine sano, et "nym mää näin mun ekan sähkökatkonki!", ja ol iha hämmästyksissäs asiast. Kysy sit veljeltäs, et "oliks tää sullekki eka kerta?" - veli vaa puristeli päätää, tyyliin, "näitähä ny välil sattuu". Heh! Enkä muute iha airoste itte ossaa sannoo, et onks meil ollu joskus ennenki poikie olles tääl mittää katkoi. Niit tul jossaikohti aika luvattoma usseste, iha ilmam mittää sääsyytäki, mut nykyselläs sillee ehkä kerta kuukauttee.

Eli siis sisäilyviikolloppu. Mitä ny yritin koiran saar ulkoilutettuu nii, ettei pahimmas sattees ja salamie välkkees ulos lähretty. Puuhakirjal ol käyttöö. Pelailtii, lennäteltii taas paperilennokkei, ja kaikkeet sellast.

Ison jyrährykse peljästykse mentyy poijes, men nuaremp kattomaa, ku sare litis takaterassil. Se on kyl välil melkose hypnoottist.

Mut mite kirkkailt kaik värit tuntuva satteej jälkkee! Iha vallottavaa! 

Kaik paikat kyl märkkii, mut värit oikkee hohkaa. Aurinkoki ku välil näyttäyty. Eikä se ilman painostavuus tuntunu häviävä mihinkää, vaiks ukkone men ja sare loppus aika ajoin kans.

Satoo tul kerättyy, ku vaiks sattaa kovinki, ni eihä ne kasvareitte kasvit sitä vet saa antamat. Toisaalt hyväki, ku olisisiva varmaa jo hukkunu tähäm määrähä. Heh! Salaatti ol aika "multapitost", ku ol sare hakannu, mut pestes hyvi putsaantuva, neki.

Nuaremp pojist söi mont kokonaist kurkkuu, ja meinas, et saa kertoo äireelles, mitem mont om menny. Näät napostelukurkut ku ova yleist kasvihuanekurkkuu selkeest piänemppii. Tiiviimpii ja rapsakamppii. Vaiks poika kyl miälelläs syä ihan kaikellaist kurkkuu, niit vähä kirpsakamppii avomaankurkkuiki (heil o parvekkeel koton kans kurkkuu kasvamas).

Ku saattii sunnuntaiks huanelämpötilaa alakerras vähä viileemmäks, lährin sit plettui tekemää, ennenku ajoin pojat kottiis. Letuil olisisis kyl ottajas. ;) Koiranki miälest tosi herkkuu.

Ukkoskuurois tuuli kovaste ja meil taitaa ny ol torpan jokane sivu litimärkän, ku sare iski vaakatasos. Mut eiköhä se täsä viäl ehri kuivumaanki. Eiks sitä sanota, et kesä kuivaa, minkä kastaaki?

Poikie toivoma uintiaktiviteetti ei ny onnistunu, vaiks allas onki valmiiks puhallettu. Vet varmaste oltais siihenki saatu suurimpiirteis ääriäs myätee täyttee näis sateis, ku oltais laitettu ylössuin terassil, mut vaiks sare yksistäs ei olisisis mikkää uintieste, ni ukkone kyl o. Eikä pojil ollu mittää suuremppaa intoo ulos lähteekkää. Jos täs paisto aurinko, taustalt kuulu jylyy kummiski, et ukkone olisisis voinu ol taas pääl iham millov vaa. Ja oliki.

Mut on se ihanaa, ku näitte piänte jutustelui saa kuulla ja nährä, mite kasvava ja kehittyvä! Viisvuatiaanaki voi ol tosi ehrottomii miälipiteit. Kute esimerkiks, et kotitonttuu ei ol olemas (vaariha puhuu usseste, et kotitonttu ov viäny jonku tarvittemas tavaran), MUT toisaalt pokemonie Pikachu ehrottomaste taas ON olemas - ja ku tul sähkökatko, tais olla se toine, ni poika meinas tosissas, et pitäs pyytää Pikachu hoitamaa meil sähköt takasi, ku on "sähköpokemon". Ja ku kysyin, et eiks Pikachu ol iha sama ku kotitonttu, ni toineha meinas iha suuttuu, et MITÄ se mummu oikkee väittää?!!  😐

Me kyl välil narrataa aika mones asias lapsii. Aikanas narrattu omiiki. Joutuvatpaha ajattelemaha omil aivoil, et mihi uskova. Samaa tulee tehtyy nys sit lapsellapsil. Sil on kyl varjopuales myäs, mut toisaalt pistää kyl pojakki selvittelemää asioit ittekseski. Ku kerroin, et nuaremp pojist nukkuu nykysi samas sänkys, misä äiteeski on nukkunu, ni eka reaktio ol se, et: "Oikeest?! Ei voi olla!" (ei uskonu!) - mut sit vähä myähemmi kysy asiaa vaarilt, ja vaari kans sano, et onha se, se koko huane ol äiteen, sillo ku asus viäl tääl. Ja siit ajatukset liiti: "Mä oon tullu äiteen masust, ja äitee on tullu mummum masust... Outoo!" - piän tauko: "Tää on ollu äiteen koti, ja nyt tää om mummu-vaarila". 😏

Ja jossaikohti, ku olttii syämäs, poika pokkana vaa ilmotti, et: "Vanhemmil täytyy välil ol lomaa meist lapsist!" - Hah! Ja ku kysysin, et onks joku noi sanonu, ni meinas vaa, et: "Isi". Eikä siin mittää sen kummemppaa. Olin vähäl sanoo, et näi myäs lapsil o lomaa vanhemmist, ku tulee vaihteluu, mut sain pirettyy suuni kii. Ku antavatha kyläillessäs sitä vaihteluu meillekki, meijä elämähä. 💙💚

Vanhemp keskittyy jutuissas enempi johonki konkreettisee tekemisehe, ol se sit peli, pulma, ammatti (putkistot, sukeltamine, lualastot, avaruus...), tai johonki terveytehe liittyvähä, kute esim. vaarin jalan turvotus, mikä on tutkittu, ettei ol vaarallist, mut välil pahan näköne. Sellane, et omaa kinttuu alkaa ihav vaa myätätunnost pistelemähä (hah) välil, ku mun kinttu olis vastaavan näkösen jo iha hurjan kippiä. Ei kuulemma kuitenskaa ol vaaril kippee. Ja sit poika ku lukkee ossaa, ni ettii tabletil netist lissää tiatoo asiast. Et ei tiär mikä hänest viäl tulee. On lahjakas nii matemaattiseste, ku avaruurelliseste, ja TOSI noppee oppimaa ja omaksumaa uussii asioit, kunha ne vaa kuuluu siihe omaam miälenkiinno kohteesee. Onneks niit kiintosii asioit om monii!

HIANO viikolloppu, kerrassas! 😃

Postii ja tuliaissii

Aiva ihanii yllätyksii täsä viime päivin. Lapsiviikollopul lisäks.

Siis mitä UPEET postii sain!??? Suurkiitos, Tua! <3 Tositosi söpöt pöllötarrat ja ihana kiiltokuva-arkki piiiiiitkän käsin kirjotetun kirjeen kyyris! Vau!

Pojalt tul kesälomatuamisin kukkapöytä tosa jo aikasemmi, ni plikkaha ol sit ostanu kans heijä kesälomareissult Tampereelt vaiks mitä ihanaa tuliaisina. Muistikirja, vaarin ja Nipan rubikinkuutioiluhu liittyvä rintamerkki, ja söpö metallirasia, misä viäl sisäl jottai pastillei; ei avattu ja maistettu niit viäl. Siis NII kiitolline saa näist kaikest olla! <3