Sitä ja tätä keskelt viikkoo

Eipä ol aurinkoo pahemmi näkyny, vaikkei kyl talvestakaa viitteit. Yäkki menny +5 astees - tiätty nykku ollaa talvikumit auton alle saatu.

Tosa tul tosiaa aikasemmi jo muutamii päivii pötköö turkkari aamupostis, ja miätin, et onkoha joku toine jääny niit ilman, ku nois lehris ei ol mittää osotetiatoi, ettei voi ees viär oikkiaa osotteesee. MUT sittehä se selviski, et nää ol mainoksii! Ja ny tupsuu näit tilausmainoksii. Täl kerttaa tänäpe tul myäs joulukalenteri mukan, minkä kyl säästän ja käytän! Mut lehtee ei erelleskää kyl tilat.

Töittem pääl sain näät eilä alotetut tuplavanttuut valmiiks. Heh! Nää "lasten" silmukkamääräl alotetut. Näät siis o iha mullekki sopivat, et ei iha pikkukätisil. Mut tuleeha ne kylmät kelit aikusillekki. Puikoil ojjo eri lankoil piänemmät (toivottavaste) vanttuut tulom pääl.

Sit sellane myähäne välipala, ku ol kuivaa pullaa (unohtunu täs kaikes häsäs, ku ol eri paikas, misä normisti pullii piretää). Köyhii ritareit. Ja sevverti herkkuu ol, et em muistanu ottaa kuvaa valmiist annoksest ollenkaa. Isäntäki veti mont palaa, vaik joskus sano, ettei näist oikkee tykkääkkää. Ny o ahkeroinu eteisen katon kans omie töittes pääl nii reippaaste, et nälkäsen maistu oikkeenki hyvält.

Ja monttaalait lehteeki o tullu kerättyy, mitä en ol ehtiny läpitte käymää. Ny päätin, et nappaan kaiken tarpeellise ittellen ja heitän loput poijes. Bujoi varte noit leikattui kuvii täytyy ottaa talttee. Tulee halvemmaks, liimailujenki kans, ku mitä kaikellaiset ostoteipit ja -tarrat, vaiks niitäki o täsä vuasiev varrel monellalist tullu, sekä ostettuu, et lahjoina saatuu.

Askarreltavaa, säilöntävinkkei, lahjaireoit, tarjottavii, kokeiltavii. Ohjeit monellaist. Reseptibujoho, kunha enste pääsen itte kokeilemaha.

Tekstei, ruakii, juhlajuttui, vuarenaikoi, koristeit... Näit sit mappihi oikkioil paikoil, ni löytyy ees pikkase paremmi, jos jottai ettin myähemmi.

Joskus keräsin kaappikaupal lehtii, mitä en raaskinu laittaa poijes. Siis kiärrätyksehe. Annoin äiteel ja siskol ja ystävil, vein mökkilukemisiks ja sillee, mut nykku ei tuu enää kovim paljoo lehtiikää, ja käytän niit omiin tarkotuksihi, ni menee helpommi. Nää nykyajan aikakauslehret ku ei ees pala. Jotenki vaa "sulava" sellaseks tiiviiks mustaks. Isäntä ei suastu ees nuatioho niit ottamaha, ku muuto välil polttaa noit paffei ja kartonkei ja pikkupuupaloi, misä o nauloi tai ruuvei niim paljo, ettei kehtaa takkaha niit laittaa.

Ripoi o kattoho tullu, ja johtoi vähä matalammaks naputeltu, et helpottuu se kattolevyje asentamine. Lamppuje paikat vaa meinaa koko aja unohtuu. Tarkotus ku olisisis se meijä erelline plafondi vaihtaa kolmeen spottivaloho. Aika harvo täsä eteises valoo ees piretää, mut niinku just ny olisisis nii kiva saar toho nurkkaha lissää valoo - ku niit lamppui ei ol. Hah!

Lasten lapaset

Joo, lapaset om mul kyl ennemmi vanttuut, mut ohjeis melkkeistäpä jokases näit käsinet kutsutaa lapasiks, ni siks tääki otsake. Yhrellaine operaatio taas.

Viimisist laste vanttuist ojjo aikaa, ja pit ettii ohje, misä olisis suurimpiirteis oikkia ikä (tul ny löyrettyy vähä nuarempie, mut täst lährettii. 

Suurimpiirteis samallaist, ohjeem mukast lankaa, mut...

... käytin langan vyätteem mukast piänint puikkokokoo. Mul olisisis ollu ohjeem mukaset, kolmosenki puikot, mut ne o sellaset vanhat alumiiniset, enkä ol saanu niit putsattuu tiäs kosk, ni ne ovav vähä "kankkiat", sellaset vähä tahmasen tuntuset. Pitäs tehrä "riisihoito", mukku o ollu kaikellaist muut puuhaa täsä, ni ev vaa ol jaksanu. Tää kolmepualikas on sit se seuraava. En tiär, mitä materiaalii nämä ny olivakkaa, mut ei ol vuasie saatos menny mikskää ja on kiva näil kuttoo.

Aloin kyl aika alkutekijöis jo miättimää, et -hah- ei tää ol lasten kokoo nähnykkää. Onteloneuleena teen, et tulee kaksinkertaseks samal kutomisel, mut, juu, taitaa tul poikie tilal poikie äiteel, tai sit mul ittel, uuret vanttuut... Mut JOS sittekki viäl jotenki piänenis, ku jatketaa tota resorii, tai jottai. Ev vaa saanu ittestäni irti mittää purkuhommii.

Mut eihä se siit mitenkään piänentyny.

Ei auttanu, ku käyttää mittana omaa kättä.

Sain sit vasemma kären, tai jos kääntää toisippäi -> oikkian kären vanttuun viäl ilma peukkuu, tehtyy. Ja parii alotettuu.

Tairan pojil tehrä ihav vaa yhrenkertaset vanttuut, ja niit siv vaa pari parii kummallekki, ni saa laitettuu päällekkäi tarvittaes. Jos tää onteloneulos on näi riittosaa. Kovi piänel määräl silmukoit ei tul onteloneuloksest hyvää, ku se pakkaa sit sisemmän laittamaa krymppyhy. Tai sit kokeilen jollai ohkasemmal lankal. Saa nährä.

FI-Alert

Ihav vaa ittellekki muistutukseks, et muistaa valmistautuu toho 24.11.2026 klo 12 koko Suamen testivarotuksehe. Ei paree ol puhelimes just siinkohtaa, tai korva irtoo... Ja äänevvoimakkuurest o "peloteltu", et on kova, ni ei kantsi syränkohtaust sen takii kummiskaa saara.

Äänen voi välttää sil, et sulkee koko puhelimen testin ajaks, mut sit jää tiätty kokemat, et minkälaine se ääni o, mihi pitäsisis reagoira, jos vaaratilanne oikeest joskus tulee ettee.

"Tällöin testataan koko vaaratiedotejärjestelmää ja puhelimiin lähetetään FI-Alertin varsinaista vaaratiedotetasoa vastaava testiviesti. Puhelin antaa tällöin noin 10 sekunnin pituisen hälytysäänen riippumatta laitteen normaalista ääniasetuksesta, joten ilmoitus voi kuulua myös silloin, kun puhelin on asetettu äänettömälle."

Toivotaa, et tää systeemi oikeest toimii, niin koko Suame osalt, ku alueellisestekki määrilteltyn.

Lissää täält: Pelastustoimi

Sukkii

Töit, töit, töit. Sit isäntä läht miättimää eteise katon tekemist, ja mitä listoi mihinki laittaa, ja mite toteuttaa sitä ja tätä. Tarvitaa VIÄLÄKI kipasu remppaostoksil. 

Siin ku ei enää pystyny keskittymää töihi, ku koko aja "joku" keskeytti, ku pit mennä kattomaa, antaa oma miälipire, ja ehkä jottai ireantynkääki, ni tikuttelin siin aikani kuluks sukkii.

Ei tarttenu sormii vaa pyäritel. Ja näit tullaa takuuvarmaste tääl mummu-vaarilas viäl tarttemaanki.

Vähä tekis miäl tehrä sellane kevyt tunika, mut siihe tarttis paaaaaljo enempi yhrellaist lankaa, mitä mul nyssit ei tiätty ol. Näit nyssyköit. Ehkä jokkut vanttuut seuraavaks...

Oooh, mikä sunnuntai!

Hiiroste isäntää ei ny tänäpe juhlistettu ku toivotuste osalta, ku juhlitaa sit ens viikolloppun omal porukal. Kivaa siis tiaros viäl lissää!

Alotettii aamu pikkupakkases, usvases, mut täysin tyynes sääs. Aurinko siält jo yritteli esil tulla sumun takkaa.

Torppa usvan ympäröimänä, huurret kasveis. Koht täytyy ottaa talvipopot jo käyttöhö, ku nois kesäklopos alkaa varpaat palelemaha piäne kävelyj jälkkee. Tällee aamusi.

Peuroi pellol, mikkä hyvi hämäräste usvan alt näky, mut hyvi Isla ne huamas, ku lähtivä liikkumaha. Jos pysyisisivä paikoillas, ni ei olisisis toivookaa, et tää mittää olis huamannu. Yritin ottaa aurinkousvast kuvaa meijä torpan takkaa samal, mut eihä se kameraha oikkee tullu. Mut hyvä, et Isla osu otoksehe kummiski.

Sit miätin, mitä teen tukal, ku en löytäny niit kiharruspompuloit, jotka mul oj jossai hyväs talles - vähä liijanki. Ol tarkotus saar tota alatukkaa vähä tuuheemmaks, mut nyssit laitonki vaa hatum päähä. Hah!

Ja aurinkoha jotenki isontaa koko huaneen. Vaiks näit remppajuttui nyv viäl paikat onki pullollas. Josko nää häviäis ens viikolloppuhum mennes? Toivoo ainaski saa!

Isännäl vireo-onnittelui. 💓💕 Plikka jaksaa hualehtii tällaset ain.

Viimiset valmistelut, koiran pissitys, vaatteittev vaihrot, lähtöherkut tassuttajil (olivakki jo siin jonku aikaa, et "Menkää jo!" - heh) ja sit tankkaukse kaut ajo Taivassaloho. Suamel lippu näytti parastas!

Ketarsalmen Kievaris ol täys talo. Ei tainnu yhtää tyhjää pöytää löytyy. Vähä isommal porukal viätettii aikaa hyväs seuras hyvän ruuvam paris.

Ol siälläki lippu liahumas. Pikkasemp versio vaa.

Kauniit kukat pöyril, vaikkei ne ny aitoi ollukkaa.

Samal kerral kahret isät, noh tavallas neljäkki, ku ol isii kahres sukupolves menos mukan kummiski.

Alkupalat, se kylmä lautane. Mite IHANAA toi saaristolaisleipä! Nam! Olis tehny miäl hakkee santsilautane pelkästäs tätä, heh! Eikä muute ollu kotikaljassakaa valittamist, näi hyvää en ol aikoihi juanu. Eikä kyl ruuvassakaa mittää vikkaa ollu!

Yritettii saar lautassii tyhjäks vähä yhtaikkaa, et oltais sit syäty kaik suurimpiirteis yhtaikkaa kans. Meil o täs haastet ollu aikasemmi, ku toiset syävä noppiammi, ja sit tahtova hoputtaa toissii, et pitäs jo lähtee, vaiks toisil o syämine viäl iha keske. Ny men melkose sujuvaste, tääki!

Ruuvat ol laitettu hianoste esil ja isot, jykevät seinät ol täyn erillaist tairet ja käsityät. Näit kivitaului ihailtii mones paikas monellaissii. Vaikkioi pylväis vaa kuvat nii, ettei olisisis tullu paljo viarait kuvihi mukkaa, ni ei kehrattu sitä tehrä.

Lohta kermakastikkees, paahrettui porkkanoi ja valkosipuliperunoit. Olisisis viäl ollut paahtopaistisiivuiki, mut jätin ne välist. Mut ihan ol "pakko" napat pari palaa leipää tähänki annoksehe. Sitä leipää ku näi arkisi muuto yritetää välttää muun tärkkelyspitose kans. Näis tilanteis täytyy kummiski nauttii kaikest, mist voi, ja mikä viäl hyvi vattaha mahtuu ilma ähkyy, heh.

Ja kaffen kans täytekakkuu. Osa paloist ol valmiiks leikattu, et henkilökunta varmaa pisteli sitä mukkaa, ku uut kakkuu tul esil. Ei ollu pihrattu koos, huamasin. Hah!

Olisha ton saanu pualikkaakski, mut otin, ku ol tarjol. Näit perinteissii kermakakkui ei nykysi oikkee saa missää enää, ku kuulemma siit ei tykätä. Kyl tääl näytti kauppas tekevä, ja hyvää oliki! Oikkee herkkuu!

Monellaist ehrittii jutella, vaiks huamas, et äiteen kuulolaite ei oikkee pysyny menos mukan, ku ol sevverti yleist hälinää ympäril. Se pakkaa vähä isommal porukal kokoontues olemaa onkelma, ettei ehri kaikkie kans juttelemaa, vaiks mite yrittäis. Mut silti tuli höpöteltyy, ja kuulumissii kuultuu, ja aika men tosi nopsaan!

Alko aurinko laskemaa lähties, ja pikaseste käyttii remppaostoksil kotimatkal viäl, ni iha täyres pimeyres ei tarvinnu kotti tulla. Matalal paistaa kyl.

Ei ol MITTÄÄ valittamist! 💙💜

Hyvää Isänpäivää!

 

Tänä päivänä juhlimme meidän isää,
toivomme näitä isänpäiviä lisää!
Isänpäiväonnittelut!

Oleskelupaikkoi

Täsä oon naureskellu ennenki, et mite noil kissoil toi vaihtelu virkistää, mut tää makoilu- oleskelupaikka-asia ov välil oikeest hauska.

Isla koirana tiätää, mikä o se paras paikka kullonki. Alakerras joko soffal, aurinkompaistees siin aurinkoläikäs lattial, toisinas häkis (jollei Pyry ol vallannu sitä jo), ja yläkerras joko aulan sänkyl tai sit makkarin eres olevas pehmorinkulas. Jos sänky ov varattu, voi vähä loikoil tosa sänky jalkopääs oleval tuplajättityynypedil kans.

MUT nää katit. Alakerras ova nurkan koris, mikä o vähä korkeuksis, lattian koris, soffal (aika usseste sen nojal), Pyry tual häkis (yks suasituimpii paikkoi) tai sem pääl. Joskus myäs loikoo köökim pöyräl, jos oon siäl jottai puuhaamas. Yläkerras o usseemp sänky, meijä makkaris, toimistos molempie parvil, ja sit toi aulan, sit o akkuna eres pari erillaist korii, sen pöyrä al oleva kissapesä, mihi voi asettuu sisäl tai pääl, pehmopesä, ja sit noi muut pehmeet ja lämpimät paikat.

Ja nää aina aika ajoin postim mukan tulleet laatikot pakkauspapereines tuntuu SILTI olevan niit kaikkeist kivoimppii paikkoi loikoiluhu - ja nukkumisee - ja ihav vaa olemisee! 💙 Ei siis oikeest tarttettais kissakoreis mittää kalliit oleskelupaikkoi! Enempi pitäs keskittyy niihi raapimispuihi ja -paikkoihi, et tulee tarpeeks näit kynsie hualtopaikkoi huushollihi.