Roskast tai puhrast

Täsä seurasin keskusteluu mustikoitte poimimisest (käsin tai sil kerääjäl) ja sen lopputuloksest. Saivat aikaha melkomoise taiston siit, et mikä kenenki miälest o puhrast.

Osa tykkäs, et kuvan vasemmampualeine ämpäri ojjo täysim puhras, osa tykkäs, et jopa oikkiampualeinenki olisis. Mää vaa kummastelin ja päätäni pyärittelin, ja hymistelin. Ei ol tainnu koskaa esimerkiks noitte kauppoje erustoje myyntipisteis, tai toril, olla näi roskast marjaa myynnis ikinä. Itte en sanosis kumpaakaa ämpärillist puhtaaks.

Tän kuvan marjat taas om mum mukkaa puhtaat. Ja tällasen itte marjat mettäst ain oon keränny suaraa. Ei tartte mittää erillissii puhritusoperaatioit. Mut sillonku omaha käyttöhö kerää, ni eihä sil ol mittää välii, mitä muut miättivä, kuha itte o tyytyväine. Ja jos myyntihi kerää, ni ostaja päättää sit, et ostaaks ja mihi hintaha. Jos hinnam pääl pittää viäl nährä puhristamisev vaiva, ni kait jokasel vaa o se oma raja siin, et mist ov valmis maksamaha?

Pihalt taas

Sevverti ikävii uutissii kuultii eilä, et oikkee mihinkää ei kykene keskittymähä. Jos ystävä kärsii, ja järjestelee hautajaissii ja hoitaa muit siihe tapahtumaha liittyvii asioit, ni nyssit taitaa tul suvussaki hautajaiset, jollei ihmet tapahru. 😭 Ja sitähä tiätty toivotaa! Syäpä, mikä ei ol enää reakoinu hoitoihi, eli alkaa palliatiivine osuus täst, kivulliävityst lähinnä siis. 

Kiärtelin sitte pihaa ees taas, tein Islan kans pitkän lenki - ja siinkohti sattu just sarekuuro, kastuttii, ehkä jopa luuriki, mikä ol mukan ny, ku meinasin niit kuvii napsii. Näytti se illal kummiski toimivan, ettei tainnu vet sisäl saakka mennä. Mut kuvii ei tullu silt reissult.

Osa näist kuvist ojjo aikasemmilt kiarroksilt kyl, ku en vaa ol saannu toimerrutuks niit esil aijemmi.

Siämenest kasvuhu laitettu samettikukka, alkaa ny ol parhaimmillas, paprikast katkennu oksa, minkä juurrutin. Kituuttelee. Tomaattist napsastu varas, minkä juurrutin, siin ojjo kukkii, mut ei ehkä tair ehtii satoo nää antamaha tänä kesän. Kasvava ny minkä kasvava, kummiski. Toine tomaattivarasoksa on täyn piänii alkui, et ne me kyl saaraa viäl, vaiks vähä raakoin punastumaha sisäl, jos on tarves. Se o tual piänemmäs kasvaris "turvas". Chilie kans.

Ikänäs em muist mitä perennoi näät ova, mut orotin täst kukinnast vähä kauniimpaa. Hah! "Harakanvarpait" sinne tänne. Ei ol tainnu sille olla paras kesä tänä vuan. Tai sit näät pitäs latvoo? Ei kait perennoi yleensä nii hoiret kummiskaa, et... tiär sit.

Siin o yks vähä kauniimp kukka. (Tarkistin puutarhakirjast, se o kaunopunahattu.)

Pensashanhikit joutuva syksysi ja keväisi isoje tulvavesie al lillumaha, eiväkkä tykkää siit yhtää. Pitäis siirtää jonnekki, mukku ei oikkee tiär minne. Kukkiva kyl, vaiks pualet oksist taitaa ol iha kualleit. Ei olla niitäkää saatu siistittyy. Kaik tällaset hommat meilt molemmilt tahtoo jäärä. Puut ja puskat ova ruaholleikkuun ohel vähä enempi sitä isännän "vastuu"aluet, ku kukkapenkit, perennat ja hyätypuutarha o sit taas mul.

Ja tosiaa, kyl sitä satoo viäl saaraa. Mut ei nää yhtaikkaa kypsy. Ollaa syäty puskist suaraa, ja paljo salaateis, wokeis, paistoksis. Koht alkaa tul punajuurt ja porkkanaa, ehkä vähän juuripersiljaaki (mikä om meil kasvus toist kerttaa, ei olla ikänäs kaupast sellast ees ostettu). Sokeriherneet alkaa ol kans iha kiikun kaaku poimittavis, orotan jo, et niit pääsis "käristelemähä", vaik palkokasvit ovakki vältettävä-listal meil kummallaki. Otetaa kärsimys vastaa, ku tiäretää, et se o ohimenevää...

Nyv vaa kaik hyvät enkelit ja haltijat ja onnen hippuset, et vältyttäis niilt pelotelluilt hautajaisilt! 💙

Opin taas uut

Ystävä kysäs, tää suara lainaus: "Hillopurkkihetki. Onko tää sulle tuttu konsepti? Vai onko tää vaan Saksassa sana tärkeälle hetkelle? Marmeladenglasmoment.

Ne on onnellisia hetkiä, jotka on sulle niin merkityksellisiä, että sullot ne itsellesi talteen hillopurkkiin. Aina välillä sen hillopurkin voi avata, ja nauttia sen tuomista muistoista. Helpoin tapa hemmotella itseään arjessa sanoisin. Ja tärkeä muistutus elää arkeaan niin, että mukaan mahtuu myös uusia hillopurkkihetkiä, joihin palata myöhemmin. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja ihmeellisiä hetkiä. Tärkeitä ne kuitenkin on, vaikka ne usein koostuu aivan arkisista hetkistä."

Munst vaa nii ihana ajatus tää, et säilöö ihanat hetket muistoin hillopurkkihi. Ei ol mitenkää tuttu sanalliseste, vaiks tosa joku vaikeemp ajankohta (pelättii pakosti joutuvamme myymää täm meijä töllin) vuassii sitte pääl olles otin "onnen hippusia" -purkin käyttöhö. Joka sunnuntai kirjotin viikon kivoimman jutun piänel paperim palasel, taittelin sev viäl piänemmäks ja sujautin purkkihi. Sikku ol oikkee vaikkia tilanne tai tunne pääl, purkist korkki auk, sormet sai valita paperilappusen (tai lappusia, tilanteest riippue), minkä luin, ja sain tärkeen muistutuksen siit, ettei kaik elämäs ol pelkkää murhettakaa. Ja ny en ees tiär, misä koko purkki o. Sevverti elo ja olo tasaantunu, et se purkki kulkee ikkäänku miäles mukan koko aja, ei tartte fyysist purkkii.

Ei vaa ol tullu enne miätittyy tällasii. Siis tää saksalaine ajatus ku ei olekkaa mikkää fyysine purkki, vaa sellane sanonta, ku joku juttu täs hetkes viäki sut sinne mukavii ajatuksii, kivoihi muistoihi, niinku olisit avannu sen kivoje muistoje hillopurkin. Se yleensä liittyy just tapahtuneesee asiaha: pihal varjoje leikkihi aurinkompaistees, tiätty aamupala, joku tiätty tuaksu, mikä  vaa asia tua jonku aikasemma tapahtuman kivana muistona miälehe. Tai just ny tapahtuu/ tuntuu jottai isoo, minkä haluu laittaa hillopurkkihi säilöhö tulevaisuut varte.

Onks tää sul tuttu juttu?

Ittel tulee montaki "purkkihi säilöttyy" hetkee miälee, just ny. Nii lapsuurest, ku aikuisiältäki. Ne Lokalahremmummun makaronivellit iltapalana, mummun kitkemispuuhien keskelt nostama etana: "Kat ny hänt! Huame om poutaa!" (ku etanal ol sarvet/silmät pystys), niit teltas loikoilui serkkuporukal. Raumammummun kans viätetyt korttipelihetket. Ne riamun hetket, ku lemmikit oppiva jottai uut tai muutev vaa hassutteliva oikkee persoonallisel taval. Omie laste kommentit piänin, kute esimerkiks kolmevuatiaan kummastelu: "mite noi rantalaivat o saatu Aurajokkee siltoje taa?" (em muute osannu vastat!), tai ku kävelttii paljo moksuje piänii olles, ni kerra tul täti koiran kans vastaa, ja hää yritti saar koiraa poijes erääst puskast, ni nelivuatias plikka siihe, et "ei sun koiras oikkee tottele sua", kyykisty, ojensi kätes, ja koira tul het puskast ulos, ku plikka taas nous ylös koira lähti emäntääs seuraamaa kiltiste taas - ja vaiks mitä! 💕

Mikä on sun paras hillopurkkihetki?

Pieni ajelu

Pit ottaa meijä harrasteauto, Karkki, poijes autotallist, ku siäl ny rakennetaa pikkuhiljaa rappussi ylisil. Ei otet mittää riskei. Mut yäks ain taas auto tallihi takaisi, jos suinkiv vaa om mahrollist.

Museoautoo ei viitti turham päite pihal seisottaa, jollei ol iham pakko.

Kuiva, aurinkoine keli, eikä teil ruuhkaa. Pikkuteil siis. Mikäs siin o rauhas körötel menemää. Saatii moottori lämpimäks ja akkuaki samal laratuks. Ja moikattuu jokune vastaantulija - jokaine morjesti! Kuppeli o "hymy"auto.

Ja sit ilta- ja aamukosteuksilt, saatika mahrollisilt sateilt, turvaha taas. Kyllähä se auto kummiski o, ja auto kaipaa myäs ajeluu, jottei iha jähmety paikoilles.

Siirryttävä välil muihi juttuihi

Vaiks tätä ohutta lankaa vaa riittää ja riittää! Näist kahrest tötterörullast olisisis saanu vaiks minkälaise kesätunikan tehtyy, ku olisisis vaa raaskinu alkaa sellasee hommaha het kaffesetiv valmistumisej jälkkee.

Ny täst viimisest liinast tul sellane melkkest ympyräine, mitä alkuhu jo yritin.

Ristipistoiluu seuraavaks?

Etenee, ei etene

Vaiks mite yrittää varovaste lankaa käyttää, se pakkaa menemää nii tiukkaha solmuhu aika ajoin, et om pakko vaa saksil nipsast pätkä poijes, ja lisät uut. Silee lanka, mut menee jotenki kiärteel, ja sikku o ohutta, ni menee nii tiukkaha, etten saa ees ohuen ohutta koukkuu sinne välihi, et olis toiveitakaa saar solmui auk.

Mut sitkeeste jatkan. Ainaki tän tyän viäl loppuhu.

Multahommat aatoksis

Kuinkakoham mont kerttaa om pitäny kauppanoutoho lisät kukkamulta, mutten ol vaa muistanu? Hmmm. 

Om meinaa santut alkanu kukkimaha, vaiks ova tosi tiheeste purkis, ja pitäsis erottaa niit omiin purkkeihi. Ny en raaski. Saava kukkii kukkimises enste. Purkit o olemas, mut se multa puuttuu.

Ja olkkarin kasveil tarttis kans tehrä selkee matalennus. Ovav viäl monet niit viime talven korkeuksihi kurkottajii, ku oon napsinuv vaa pistokkait ja ne ova ulkon. Mihi mä näät ja ne ulkon ny olevat siirrän sit taas talveks, se jää viäl nähtäväks. Joka syksyne onkelma, et kasvei o enempi ku tilaa - tai siv vaa purkit ova nii suurii, ettei niit tahro saar mihinkää nii, et valoo saisisiva tarpeeks talve aikan...

Paljo tarvitaa multtaa!