11 syyskuuta 2026

Tehtävälistan alku

Saa nährä, pystynks, ehrinks, päivittelemähä näit päiväm mittaa olevii tehtävii. Ny tul isännän kokkausaika, ja varas köökin, ehrin tehrä vähä muuta.

1. tehtävä - aamutoimet sisäl; pisut, pesut ja "pusut", kinttu, aamupala ja lääkkeet.


2. tehtävä - aamulenkki koiran kans. Olipa raikast, vaiks näytti akkunast kattottun lämpimält. Huppari ei ollu yhtää liikaa, ja ehkä olisisin tarttenu kevyemmät käsineekki kättee, ku ei tota Islan fleksii oikkee voi taskussakaa pittää. Tai siis voisisis, JOS se mahtuis taskuhu. Ei mahru.




3. tehtävä - pihakiarros. Kynttilät sammuksii kasvaris, luukku ravolles, kasteluu ei tarvittu, melkose kostee tila. Keräsin vähä tomaattei menohom mukkaa. Samate pari omppuu tul kyytihi. Mansikoil suu makkiaks. Yhre annoin Islal, ku isäntä ol palaveris (vaiks mä päätim pittää vapaapäivän, isännäl ei ol vapaat). Nam!



4. tehtävä - kurkkusäilykkeet - ja ku liänt jäi yli, laiton viäl noi piänemmät amppelitomaatit pikkelöiryiks samal. Ny pittää oottaa, et jäähtyvä, ni voi viär kellarihi. Pelkäsiv vähä, et mite kauva noi kurkut hyvänä säilyy, ku tää säilöntähomma vähä viivästy, mut ei onkelmaa.

Ehrin siis hyvi tän kuumalasi, -liämihomman tekemähä ennenku haen lapsellapset illemmal tänne. Ne paholaisenhillopuuhat jää viikollopuj jälkkee, ku tajusisin, et meil o kauppanouto tulos, ja sillo jääkaappi o ain tupate täyn hetke aikkaa. Et MIHI mä ne purkitetut uuret satsit olisisin saanu? Em mihinkää.

Ja sit siivoust (olkkari, köökki, makkarit, veski...), petiel laittoo ja sen sellast viäl eres. Mut ehrin kaik iha hyvi!

Mitäs muuta ku pihaa

Onha tää kesä yht pihal olemist ja kiärtämist, kitkemist, ruaholleikkuut, kastelemist, saronkorjuut. Iha hurjaste ei ol ollu terassiaikaa kyl, ku om melkkest joka päiväl myäs saret tullu, ettei ol viittiny noit pehmusteit kastella, mut jokusen kerra ollaa saatu nauttii oikkeenki ihanist keleist ja yhteisist hetkist pihasoffal ja syäty ulkon. Tosin just ystävän kans puhuttii, et viime kesä tuntu oleva samallaine, et mihinkää ei uskalla oikkee lähtee ilma sontikkaa. Jollei ny niit viikon kestävii sateit olisisiskaa, ni jo pikkanenki rankkasarekuuro kastelee kyl iha kunnol, ku kohral ossuu. 


Ja ny kuvat taas toimiva, vähä jännitin tätäki, MUT tuttuhu tapaha kaik kuvat men epäjärjestyksehe. Et se juttu ei ny ainaskaa korjaantunu, vaiks jottai siäl taustal ny kuvihi liittye on tehty (ku eilä aamuste ei toiminu).

Tosa vähä aikkaa sit aattelin, et ainoot kukkivat kukat meil pihal ny olisisis noi piiskut, ku niit om piän keltane piristyspuska takaterassiv viäres (ku olisisis vaa kelit ja mahrollisuus nauttii siit näkymäst). Mut löytyyhä nää kaunopunahatut kukkimast erelles. Iha yllättävän kauva kukkiva, ku heinäkuun pualivälij jälkkee alottiva, ja viäl kukkii. Isot kukat näissäki, mut eihä niit tualt tiält siltikää nää. Pittää tul iha lähel.


Isännä kuivattamat chilit säilyttivä ny paremmi punast värii uunis, ku grillis viimeks menivä iha mustiks. Iha hyväm makussii ova molemmat kyl. Isäntä meinas ekaks, et jos laittaa poijes ne mustat, ku nää ova NII kivan näkössii, kiiltäväpintassiiki, mut mä meinasin, et ku se kuivaamisev vaiva on nähty, eikä ne kummiskaa PILAL ol, ni annetaa olla. Purkis ei ol tiivistet kannes, ni se ei ol ilmatiivis, ettei sisältö homehru, hetken isommalti ravollas, et mahrolline lämpöhöyry viäl pääsee purkist ulos. Oletus ny olisisis, et päästäis näil, punasil JA mustil, pitkäl talveeki, toivottavaste kevätpualel asti. Iso purkki tääki o, ku täsä o pellilline chilii.

Paljoha me chilii käytetää, et pittää ol poikie kans varovaine, ettei ihav vaa omam maum mukkaa lisäile, vaiks vanhempi mausteisest ruuvast tykkääki, ni nuaremp jättää sit kyl taas syämät. Omal lautasel saa lisätä kaikkee, mut ei saa perusruakkaa laittaa liija vahvaste maustetuks. Eikä varsinkaa tuliseks.


Nii, ja kukkiiha noi vähä kärsineet (paikka tulvii rankkasateis, ja lumie sulamisis, ei paras paikka siis) pensashanhikitki. Taustan mäkimeiramit (kukkapenkis) ova lakoontunu rankkasateis, mut kyl siäl viäläki melkone pörriäiskuhina käy, vaiks perhossii ei ol enää nii kamalaste näkyny, mitä aikasemmi.


Ja isäntä, se meijä "puuvastaava", päätti ny lisät meijä pihal urakal tammii. Tehrää sit tammimettä, ku kerta tuntuu, et paljo muit puit ei täsä suastu kasvamaha. Terhoi jonku neti ohjeel kosteesee hiakkaha, talveks viileesee ja pimeesee paikkaha, ni kevätpualel pitäs alkaa näkymää, lähteeks kasvuhu, vai ei. Terhoi o yhres lootas joku parisenkymment, et kuha ny ees muutama lähtis. Ja näi ku toivoo, ni kaik lähtevä kasvuhu, ja haa, ei meijä piha-alueel kyl mittää kuuttakymment tammee mahru. =P Mitäs sit? Ku ei mittää itte aikaseks saatuu raaski poijeskaa heittää... 😝 Tammenmyyntipiste pystyhy? Ha!

Ja sit tää kaunopunahattukuva, mikä olisisis kuulunu ol koko päivityksen eka kuva, Se o jännä iltataivast vaste. En välttämät kyl itte tunnistaisisis, jollen tiätäis, mist kuva o otettu. Sevverti pilvetön taivas illal, et pit laittaa kasvarihi yks ylimääränenki öljykynttilä lämmittämähä, ettei pakkane purase. Lopult ei onneks pakkast ollu, mut kylmäks men. Alin lämpötila mittarim mukka +5 ulkon ja +8 kasvaris. Muavikasvarin tilannet en viäl tiäräkkää, siin o oviaukkoki ain ravollas, ku siit o vetskari rikki... Loput chilit ja jokune tomaatti olisisis siäl viäl kasvamas - ja kesäkurpitsa, mikä näytti alkava uurestaa kukkimaa, vaiks toiveit sarost ei kyl enää ol.

Mut täst ne viikolloppupuuhat alkava. Luavutin tyäpäivän täskohtaa ens viikol, et saan kaik tehtyy, mitä pittää. Kivaa tiaros, kummiski! 💙💚

10 syyskuuta 2026

Taas muutoksii

Suunnitelmat ei ain men niinku toivoisisis. Pit siis tehrä täsä päiväseltäs lissää paholaisenhilloo, ja noi ostetut avomaankurkukki orottava käsittelijääs viäl. Onneks eivä ol liija herkkii pilaantumaha. Pakko tosin ehtii tekemää ennenku lapsellapset haen huame illal viikollopuks, ku en sillo noitte erillaiste liämie ja kuumie purkkie sum muitten kans kyl lähre pelaamaha.

[noi viirestoist kerta onnistui]

Jahas, sit ei saa bloggeriin kuvii. :( Noh, kokeilen joskus toiste uurestas. 

Mut siis, joo - isäntä laitti chilit (paitti kolme, mikkä jätti mul paholaisenhilloo varte) uunihi, et kuivattaa ne. Josko ny olisisis lämpötila nii alhane, et väri säilyis, ku grillates kävi nii, et kaik mustuiva. Kyl niitäki ollaa käytetty, ku maistuva silti iha hyvält, mut ovav vähä "pelottavan" näkössii kyl.

Tää vaikuttaa sillee, et mun pit käyttää purkkie sterilointihi ja kuumentamisee kans uunii, ja tiäs kui kauva nyssit menee, et uuni olisisis käytös. 

Ja sit sovin ystävän kans, jol o moninaissii onkelmii ollu täsä, et heitän hänet hakemaa korjaukses olleen auton vähä kauvempaa täsä keskel päivää kans. En tiär mite kauva siin sit menee, et josko ehtisisiv viäl jottai tekemää tänäpe, tai siirränks suaraa huamisel. Pitäs vähä töitäki ehtii tekemähä, kummiski. Sitä, mist sitä rahaaki torppaha vähä sillon tällö tippuilee.

Pittää petivaatteekki vaihtaa kaik, ku on viarassänkyis ny ollu nukkujii, ja tiätty kaikkee muut valmistautumist poikii varte (ilmanpuhristim pääl ja sen sellast siivoilujel lisäks). 

En yhtää tykkää tällasist ykskaks muutoksist, mut minkäs sil sit mahtaa? Eiköhä tästäki selvitä, hah! Selvitään TOKI! Vaiks vatta onki TAAS kural, kunnes pääsen liikkeel. Et mä sit INHOON tätä jännittämist turham päite!

Toivoo soppii, ettei lissää yllätyksii tulisisis enää! Ihanaa orotettavaa kummiski, et saaraa pojat pariks yäks mummu-vaarilaha! 💙💚

09 syyskuuta 2026

Säilöntähommat siirty

Tält illalt siis. Ehtii huamennaki, ku en usko, et mittää ehtii siihem mennes pilaantumaha. Olin vaa nii asennoitunu, et tänäpe teen sitä paholaisenhilloo lissää, ku o pestyi purkkei, ja jääkaapis enää yks vajaa purkki käytettävää. Näät näyttää menevä ihav vauhril. Mikä ov vaa hyvä asia! 😍 Oon jo seonnu laskuis, et mite mont purkkii onkaa tullu tehtyy.

Isäntä siis varas ny köökin, ku ol konttoripäivä tänäpe, ja tul nälkäsenä kottii. Haluu tehrä pitsaa. Eli siis taikinast lähtie kyhää kaiken itte. Jos olisisis varottanu vähä, eli viimeistäs vaiks aamul, olisisiv voinu aamupäiväl tehrä, ja sit olisisis ollu mahrollisuus häne kokkailuje aikan tehrä töit. Mut näit ny välil käy. Ei varmaa aamul viäl ees miättiny asiaa.

Sateitte välis töittej jälkkee kipasin sit kameran kaa pihakiarrost, vaikken kovim monttaa kuvaa ottanukkaa. Ei kamalaste ol kuvattavaa enää. Nähtäväste kesäkurpitsa tykkää, et pittää saar lissää kukkii auki. Satoo ei kyl enää taira ehtii tos muavikasvaris saar, kummiskaa. Siit o vetskariki rikki, ettei oviaukkookaa saa kii. Kynttiläkää siis ei auta, ku lämpö karkaa kummiski.

Kelloköynnöksen siämenpalluroit keräsin netist löytämäni ohjeem mukkaa: mahrollisimma pitkä kukkavarsi kyytii, ja koko jutska sit johonki kuivaha ja lämpimähä sisäl kuivumaha, saa muuttuu kuivaks ruskeeks. Parastaha olisisis, jos syksy olisisis kestäny kauvemmi, tai siis KESÄ. Näil olisisis jo yks pakkasyä liikkaa, ni kokeillaa ny tätä. Ja joo: mun EI pitäny mittää siämenii kerät, ku en ol aikonu esikasvattaa mittää, MUT enhä mä ny voi yrittämättä jättää, kummiskaa. Hah!


Muutamat vajaaväriset chilit ja paprikat napsin mukkaa, kaks isoo tomaattiiki, mikkä oliva jo vähä kuivuneen varrem pääs. Seuraavaks ne olisisisiva puronnu korkeuksist ja olisiva ollu muusina laattalattial. Kattotaa saaks ne värii täsä verkon al, omppujev viäres. Uskon, et saa.

Viimine kesäkurpitsa, aika viimissii kurkkuiki jo. Omppui tulee viäl ja noit tomaattei, jollei ny kamalan kylmäks kelit muutu - ja kunha muistan laittaa kynttilät kasvarihi kylmää torjumaha öiks.

Sisäl ja pihal

Kyl se vaa syksy o. Alkaa lehrekki puist tippumaha, vaikkei ruskaakaa ol ehtiny tulemaha. Koivuist varsinki. Tammet ovav viäl iha tummavvihreit kummiski. Vaihtelevaste siis täsäkohtaa. Ootan, koska villiviini alkaa vaihtamaa värii, siit tulee kaunis!

Eipä kamalaste pihal enää kuki mikkää, mut piiskut alkova just. Jottai mitä ihailla, ku tekkee tota pihakiarrost aamuin illoin. Pörriäissiiki viäl lentelee, kummiski.

Ny nyppäsin toisest isost pelakuust kaik kukkavarret poijes, ku alko olemaa nuupallas. Se o ihal liija kaukan akkunast, et viihtyis täsä täysil. Mink tiätty arvasinki jo, ku tän tähä asetin. Pistokkait napsin ja laittelen multihi viäl jossaikohti, ja loppukasvi sit lattial soffan taa "piiloho" - hah! Ehkä siirrän tähä sit jommankumma värinokkosen, vaiks neki kyl tarttis talvel valoo, ku muut talvehtimispaikkaa vaa ei ol.

Tää akkunal ja kasvilampu al oleva ov viäl melko pirtee, ni se saa kukkas pittää - hetken viäl.

Hilloi onki tullu iha yllättäväste täsä, vaiks meinattii, ettei paljoo mittää tehrä, ku talvi ov viäl iso kysymysmerkki, et mite tää kellari käyttäytyy. Muutama kurkkusäilyke, muut erillaissii versioit ompuist (paitti toi yks päärynäst tehty). Ja omppui tulee viäläki!

Mut sinänsä tila ei kyl lopu keske! Tyhjii hyllyi ov vaiks kui viäl täytettävän. Hyllyt menee kuvan ulkopualellekki viäl, misä on niit tyhjii purkkei ja purnukoit. Ne ovak kyl vähä liija isoi meijä käyttöhö, et pitäsisis piänemppii säästää, tai hankkii. Ei ne ny kamalan kalliit Ikeas ollu, mitä noit piänii ostettii.

Lootat orottaa porkkanoit ja punajuurii, ei meil tair ny muut enää ollakkaa. Se talvetusturvekki ov viäl hankkimat noit varte, mut lootat löytyvä jo. Yks ov varattu ihav vaa perunoil, ku säilyvä paremmi tääl kellaris ku sisätilois. Siis iha ostoperunat.

Pakko saar ens kevääl järjestettyy paremmi vatut, et sinne sekkaam pääsee marjoi poimimaha, ni sais jottai vattuhillooki tai jopa mehuu, tehtyy. Jäi vatut vähihi tänä kesän, ku poimin vaa puskie reunoi myäte. Kuumal ei tuu pukeuruttuu pitkiin hihoihi ja lahkeisii, et uskaltais sinne nokkoste ja ohrakkeitte joukkoho ja viileempän aikan ol saret, ja märkii marjoi taas ei oikkee kannat kerätäkkää, homehtuvav vaa.

Mut ollaa saatu hurjaste tomaattei, kurkkui, chilei, paprikoit, herneit, vaiks ne ei kellaris näykkää. Nyjjo alkaa vähä harmittamaha, et pittää niit alkaa kaupast tilaamaa, ku koko kesän ei ol tarvinnu, ja silti ollaa saatu syär niit yltkylläseste, pahemmi säästelemät. Ja viäl noit paholaisehilloi tehtyy usseemppaan kertaanki. Iha hyvä satokesä ollu - ja hetkev viäl jatkuuki!

08 syyskuuta 2026

Lissää hilloo

Jottai mystist sitä ain välil kyl tapahtuu, ku samoil ohjeil tekkee, piänin vivahtein, ni tulos voi ol aiva erillaine. Perusaine nyt ollu omis hillois tää omppu (paitti yhres satsis päärynää), ja kyyris sit minttuu, kanelii ja ny mansikkaa. Tän kertasest tul melkost litkuu.

Eli ohjeem mukkaa omppuu, tai iha aanauksev vähemmä, ku lisäsin noit mansikoit. Mut voiks SE vaikuttaa niim paljo? Muut; vesi, hillosokerit, sitruunamehut men iha saman kaavam mukkaa ku aikasemmiski.

Mut mikä tuaksu!

Viis piänehköö purkkii tul, ja muavipurkkihi loput, ehkä yks kauhalline. Täytyy käyttää se poijes enste.

Ja mikäs ol maistelles porkkanasämpyläm pääl. Ei se sentäs iha mehuu ollu, ku ei valunu ales leiväm päält.

Olisisin jatkanu paholaisenhillon tekemisel, ku ainekset olisisis siihenki, nykku isäntä kävi kaupas, mist hillosokereit ol tarjol. Mut hänhä varas kööki ittelles ja kokkauksilles. Eli myähemmi sitä sit.

07 syyskuuta 2026

Kurkkusäilykkeit

En ookkaa muute enne miättiny, kui kauva toi tiskikone ohjelmias pyärittelee. Nykku pit yhreksäskymmenes astees purkit pest, ni se OTTI AIKKAA! Huh-huh! 

Vähä asteittais viipaloin, ettei olis tullu liikkaa tehtyy. Ja sitku viimiset liämet alko ol käytetty, ni iha yks kerrallas kurkkui, ni sain purkit täyttee. Meiran liämel ja sen ohjeel ny pääosin menin. Mitä ny kahteen purkkihi pistin vähä chilii joukkoho. 

Kuus isoo ja yks piänemp purkki tul ny. Enemmä olisisiv voinu tehrä, jos olisis liänt vaa. Etikkaki loppu. Ja sit huamasin, et meil o joitaki isohkoi purkkei kokonas ilman tota kannen tiivistet, eli pittää niitäki ostaa. 

Kurkkuhommii lissää tiaros, mut seuraavaks kyl hillojuttui, ennenku meijä sisäl tuarut omput kävelevä ittekses... Ehkä satsi paholaisenhillooki, jos vaa jostai löytyis lissää hillosokerii. Se tuntuu oleva joka paikast loppu.