Niihä ne muuttuva

Nimittäis suunnitelmat. Täsä ov vuassii miätitty ja pähkäilty, piirustuksii tehty nii lyijykynil ku autocadil, epätarkemppaa ja tosi tarkkaa. Iha hurjam mont. Piretää peruslämpö, jätetää kylmäks, lisätää lattialämmitys, jätetää lämmitys poijes, onks veskii, onks varaajaa, ja mitä ne kaik tuava tullessas "sivujuanii", et turhat riskit vältettäisis. Juu-u!

No, ny päästii vähä keskustelemaha eri asiantuntijoitte kans, ja pääryttii lopult siihe, et voiraa optioks lattialämmitys asentaa samal, ku lattia tehrää, mut sähköne versio, ettei ol haittaa siit, jollei sitä piretäkkää koko talvee pääl. Ei hommat varaajaa, ni ei tul veskiikää, mikä vaatis sen peruslämmön vähintäs siihe veskitilaha, ettei vesi talvel jääry, jollei muute lämpöö talousrakennukses piretä. Sähkö vaa on, ja taitaa pyssyykki, nii kallist, ettei ihan kaikkee lisää kiinteiks kuluiks ny haluttais ottaa kummiskaa.

Erelliset suunnitelmat sisälsivä pukuhuanee, pesuhuanee, veskin ja löylyhuaneen. 

Nykku jätettii osa kokonas poijes suunnitelmist, pit saar löylytila sevverti isoks, et siäl mahtuu turvalliseste peseytymähä kans, mut erillist pesutilaa ei tarvita, ni yhristettii puku- ja se vanha pesutila yhreks "saunatuvaks". Se voi toimii vaiks viarashuaneena joskus, jos on tarves, vaikkei toho talousrakennuksehe ny vessaa suunnitellakkaa.

Kesähana hippase helpottaa vesihualtoo, et se vesilinja täytyy vaa tyhjentää talveks, muuto mennää kantovedel - ja kuuma vesi tulee kiukaan vesisäiliöst. Et kattotaa, mite tää pysyy, tai kui kauva. Tämän kesän suunnitelmis on siis vanhan muuripiipun ja tiiliseinän (saunan ja autallin välist) purku, seinie runkorakenteet, putkistot paikoilles ja mialuuste lattia ns. valuvalmiiks täl kesäl. Iso homma tulee viäl olemaa siin, et vanha lattiamateriaali, hiano hiakka ja isot petonimöhkäleet rikkoontuneest vanhast lattiast pittää kans saar kannettuu tost tilast ulos, ennenku mittää uut voi laittaa tilal. Ja tehrää kapillaariestot, mikä vaikuttaa tulevaan hualtoon.

Lisäks tutkittu uussii juttui liittye erillaissii rakennustarpeissii. Esimerkiks noihi jäätymättömii lattiakaivoihi, mihi siis ei jää vesi makkaamaa, ja silti pitävä hajut viämärist poijes. En ollu aikasemmi tiänny, et sellassii yleensäkkää löytyy. Ja erillaissii kiuasvaihtoehtoi, ja vaikka ja mitä.

Mitäs sit täs lenssus tekkee, ku silmät ei meinaa pyssyy auk, muttei oikkee kykene koko aja nukkumaankaa. Varsinkaa vaakatasoho ei tykkää mennä, ku sit o röörit tukkees heti, ja sit tuntuu, ettei saa henkee, ja alkaa yskittämähä.

Kattelen ruurult erilaissii ohjelmii pualel silmäl, jatkanu jämälankoje "tuhoomist" peitoks. Taas sellane "näpertely"-versio, mis o erillaissii kuvioit, paksuu ja ohutta lankaa, karvast ja sileet, peitost "irtaantuvii" osii, sormet menee läpi, ei mee läpi ym. Vein erellise vanhainkotihi, ja siäl olttii kiitollissii, VAIKS sanosisin, et se on tehty lemmikkitaloures, ja sit se täytyy heittää poijes, ku tulee pesun aika - tehty iham mist lankast vaa, ni ei kyl tul kestämää mittää kunnon pesuu. Valitettavaa, mut jämä oj jämää. Eri asia olisis, jos olis kokonas tehty omie jämeist, nii et tiätäsisin, mikä om pesuohje ym. mukku lankoi om paljo, mist mul ei koskaa vyätet ol ollukkaa, ni iha arvausperiaatteel voi jo päätel, et ei pesus hyvin käy. Meinasisiva siäl, et miälelläs ottavak kyl lissää näit peittoi, jos vaa tulee tehtyy. Eli teen sit. Hittaasteha nää etenee, varsinki näi kippiän. Ja sit pittää viäl pittää se kahrev viiko "karenssiaika", mikä sanotaa oleva yleisin näitte basillie elossapysymisaika, ennenku peitto vaihtaa omistajaa. Mut eiköhä seki jossaikohti valmistu! Vaiks näät tassuttajat noist taukoajoist aika ajoin hyvi hualehtivakki. 💙

Pysytäänki viäl käsityälinjal

Tää mun MUISTI (!!!??) ku ei pela, ja koko aja eneneväste kaik takkuaa, ni nauratti oikkee, ku eilä kirjotin ristipistotyäst, ja etten tiär mihi oon sen "puristusrinkulan" (kait silläki joku oikkia nimi o olemas, ei vaa tuu sekää miälee, jos ees tiätäsisinkää) säilöny, ku ei ollu tyän kans yhres, vaiks se selvästi oj jääny keske.

Juu, sellane miälikuva, et ain välil se jossai ettee putkahtaa, ja sit taas sitä ei vähää aikkaa nää.

No jaa. Kappas kehvelii! Sehä o taulunkehyksen seinäl! Rappukäytäväs, mis sen välil huamaa, ja välil taas ei. Tostaha kulkee vaa ylös-alas nii, ettei pahemmi sivuil tuu vilkuiltuu, jalkoihi enempi, ku o liukkaat ja kappiat portaat. Hah!

Näät siis ova huavutustöit. Ylemp on tehty pistelykurssil, ja se ol sillee helppo, et siäl ol "miljoona" erivärist hahtuvaist, mist valita sopivaist, ku alemp o tehty omist tarpeist, ja vajavaisest värivalikoimast.  Jos haluis oikkee upeet saar aikaseks, ni ne "miljoonat värit" olisisis iha välttämättömät olla. Korvat jäivä vähä keske sil aatoksel, et "kyl sitä pystyy sit joskus jatkamaa, ku saan lissää villaa"... En ol saanu, en ol jatkanu. Mut siin se ny seinäl nököttää, seki. 

Eli tulemana se, et JOS joskus oikeest haluun kunnol ton erellise postaukse ristipistotyän valmiiks, pittää lankoje lisäks hankkii tää kiristinrinkulaki. Hah! Varusteekki ku vaikuttava ain niihi lopputuloksihi, kummiski.

Ristipistoiluu ja muut "piikittely"töit

Pöllön innostamana köljäsin yhre keskeneräse ristipistotyän esil. Ihav viäl löysinki sen, siält "piilost", mihi olin sen miälestäni säilönykki. Usseste se ei käy näi helposte. Et vähä niinku hämmästysisin ittekki.

Tällane kohtalaise isokokkone, mut paljo valkost sisältävä, eli tota paljast pohjaa jää näkyvihi paljo. Ei ol lankaa peittää kokonas kaikkee, eikä siin mittää järkee olisisiskaa.

Sain tän ystävält lahjaks jokussii vuassii sittej jo, mut homma jäi siihe, ku osa lankoist loppu keske. Ev vaa ol saanu toimerruttuu selvittämähä, et löytyisisiks mittää vastaavaa mistää lissää. Miätein sitäki, et teev vaa "sinneppäi", niil lankoil, mitä o, mut jotenki sekää ei oikkee ol innostanu. 

Iha kaikkie sääntöjem mukkaa en ol pistoi tehny. Et suunta ei ain ol pysyny samana, mut en anna sen haitat. Kiiltäväs lankas voi heijastukset vähä heittää, mut ei niim paljoo, et omat silmät osais sannoo mittää. 

Teen, mite ittest kullonki parhaimmalt tuntuu. Joustavaste etenee sillee. Saapi nährä valmistuuks tää koskaa. On siin neula valmiina, vaiks en tiär misä se kiristysrinkula o - oon tainnu käyttää sitä johonki muuhu juttuhu tän jälkkee.

Murkkuikkäsen tul tehtyy monellaissii ristipisto-, kanava-, brodeeraus- ja sekatöit. Osas käytin erillaissii helmii ja paljetteiki kans, et sai enempi kolmiulotteiseks pintaa. Eipä ol sej jälkkee paljookaa tullu ettee. Tarvii hyvän valon, tarkat silmät, ja kärsivällisyyt, et saa ne lankat säikeittäi käyttöhö, laskettuu rivit ja sen sellaset. Ei ol sellast kutomist, neulomist, virkkuut, misä eretää rivi kerrallas, ku mennää väriem mukkaa, rivit kummiski huamioire. Tarkkaa hommaa!

Arvostan kyl kovaste näit käsitöitten tekijöit!

Miäli kesää kohti

Nyssit lähti ääni, et onneks ei ol mittää puhelimes tehtävää tyät eres. Höh! Mut silti jo kovaste kutkuttaa tehrä kaikellaist. Kunto vaa ei kest. Isäntäki niiskuttelee ja kröhii, et tällassii vaivassii me nyssit ollaa.

Otin puutarhapäiväkirjan kättee, ja siit viime kesän juttui. Tää seurantasivu jäi vähä puutteelliseks, ku kinttuvaiva iski het alkukesäst, ja vaikutti koko kesän ajan. Isäntä kasteli ja korjas satoo, mää kävin siv vast syksyl myähemmi siivoomas kasvarin talvikuntoho, ja yhres laitettii pressu kasvarin pääl. Isännä enerkia riitti lähinnä häne chilie hoitoho, muut jäivä vähä liikaa omilles.

Aattelin, että kun ei kunto oikkee muuhu riitä ny, ni teen tälle kesälle pohjan valmiiks, et sikku lähretää jottai kasvuhu laittamaha, on paikka sit niil olemas. Et tulipa sit tylsän näköne aukeema, mut josko ny käyttäsisin sit erivärissii kynii, mil rivit näkyis vähä paremmi. Ei me varmaa mittää niimpaljoo kasvuhu laitet, mitä meil viime kesän ol, ku ol KAIK paikat pullollas noit siämenest esikasvatettui kasvei. Paljo hyätykasvei, mut sit myäs paljo ihav vaa silmäniloo - mikkä nyssit isäntä länttäs hätäpäissäs vaa kasvulavoihi, ettei suaraa kompostihi menny, se kevään kasvatusvaiva. Terassie koristeet siis unohrettii kokonas.

Joo, oliha se viime kesä sevverti "märkäki", ettei me kamalam paljoo tual terassil aikaa ees viätetty, et sillä. Se vaa, et se takaterassi näkkyy nii hyvi meijä olohuaneeseenki, et olis sitä voinu ol ehkä vähä kivamp kattella, ku olis vähä kukkivaaki näkyny...

Ei voi kamalaste ny suunnitella tarkkoi laatui, tomaateil ja kurkuillekkaa, ku pittää tyytyy sit siihe, mitä puutarhal o tarjota siinkohtaa, ku mennää taimet ostamaha. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ehtii siämenest, vaiks vast juhannuksen maaha laittais, jollei ny iha hirmune pakkaskesä tul, mut noitaha me ei kasvarihi sisäl olla koskaa laitettukkaa. Ja ny o osa siämenist vanhentunu, ni niitte itävyyski o taatuste kärsiny, et kattotaa, mitä saaraa kesäl aikaseks. Uussii ei nykkyl ostella, niitäkää, ennenku erelliset o käytetty poijes. Jos ei mittää ala kuulumaa mullast, ni sit hankitaa jostai uussii taimii, vaikkei just sitä laatuu, ni jottai muut, mil täyttää tyhjä tila. 😌 Tällee rennol kärel ny eretää. Ilma stressii.

LISSÄÄ klo 8:30:

Erelliskesäst pirin kirjaa, mitä tul kului - ja mitä saatii satoo. Kamalan isolt vaikutti kulut, ku näitähä siis synty kummiski usseemma kuukaure aikan, ei kertarysäyksel. Ja osa noist kuluist siis o asioit, mikkä ova käytös yhä, mist ei enää tul lissää kului. Eli jos neki jakkaa vuasil, ni kulut ol ehkä joku 450€, karkeeste laskettun. 

Sit vastaavaste kirjasin ylös saatuu satoo. Lukuunottamat ne, mikkä men "suaraa suuhu", heh. Sitäki ku tapahtu paljo. Mut iha sillee, et mikä o keskimääräne koko, ja paino sem mukkaa ym. Koonti olisis ollu kans hyvä tehrä, mut en saanu aikaseks. Ku selvis, et ollaa SAATU enempi ku mitä ollaa KULUTETTU, ni mä olin varsin tyytyväine. 😍

Talvisinha me ostetaa noit yrttei ja erilaissii sipulei paljonki erillaissii, mut niil o talvel kyl erillaine hinta ku mitä kesän saron hetkel. Itte siis noit hintoi seurasin siin saronkorjuun kohral, et mil hintaa kaupas vastaavaa om myynnis.

Varelmii me ny ei kamalaste hoiret, se pusikko vaa tuntuu leviävä, ja piretää lähinnä ruaholleikkuril kuris, ettei koko piha ol koht pelkkää varelmaa. Mut sato on sit kans sem mukane: ISO. Meijä tääl asumisaikan om pitäny vaa yhre kesän, millo ei satoo tullu, ja se ol sellane, et tul enste "kesä", ja sit uurestas kylmää. Mä epäilen, et pörriäiset ol häviksis siis kukintavaihees kokonas, ni sit ei tullu marjojakaa. Ja näil säähommeleilleha me ei voira mittää.

Mut sillonku satoo tulee kunnol, ja saaraa sitä oikeest hyätykäytettyykki, ni eihä siin voi muut ollakku tyytyväine! Paljo tehtii "kesä"rosollii, eli kaikellaist, mitä omalt pihalt saattii yhtee. Punajuuri om meijä yks suasikeist, mitä voi käyttää tosi mones jutus ja monel taval. 

Nykku toiveis o saar kellari säilöntätilaks jo ens talvee ajatelle, ni ny koitetaa saar asioit viäl enempi omaan käyttöhö. Aikasemmi on tullu jaeltuu ympäristöl (naapureil), suvul ja ystävil paljo, ku tuntuu joskus, et kaik sato tulee yhtaikaa. 😋

Uus "lelu"

Kätevä ja käytännölline, mut ei välttämätön. Jännättii, et ku o lankaton, ni kestääks "kuuluvuussäre" pihan toisel pualel, tai petonikaton läpittte, ku näist ol huamautus paketis. Et esteet ja etäisyys vaikuttaa siihe, onnistuuks lukija lukemaa anturii.

Silti päätettii, et otetaa riski ja ostetaa. Lukija ja kaks anturii: toine anturi kellarihi ja toine kasvarihi. Näkis lämpötilan ja kosteustilanteen sisäl, eikä ain tarttis lähtee liikkeel.

Ja toimii! Kuvan lukema ny kellarist, misä isäntä viäl viimeistelee ovie puitteit (listoi, tiivisteit ja sen sellast). Huame laastitaa rivinteeraukse reunat, et menee neki kolot (ja hiirie kulut) tukkoho. Eli ovi on ny ollu ulos saakka aikas paljo auki, vaiks toisaalt sit sisäl o ollu lamput pääl lämmittämäs, niinku kaikellaiset sähköporakoneet sum muut, et lämpötila tasaantunee myähemmi siihe, mitä se sit oikkeest tuleekaa olemaha.

Ja pitihä se anturi sit jotenki tonne kasvarihi saara. Isännäl ei ollu aikaa, ni tein sen sit itte. Täsä o kuvas näit osii, mitä o viime talve aikan tippunu. Viäl se silti siin kasas o pysyny, mut fiksauksii tarvitaa. Näyttää silt, et noi mustat muaviosat hapertuu täsä aurinkom pualel, ku etelämpualeiset osat om molemmat rikki. Höh! Noi alumiinilistat saa takasi paikoilles, ja ne kiinnitetää vaiks jesaril, jollei muut keksitä. Ainaski siis näil sit tää kesä mennää. Varaosii ei iha hyllytuattein saa. Mitä ens talven tapahtuu, onki sit jo eri asia. Jää nähtäväks. Tää olis tälle vast neljäs kesä. Mut kiältämät haastava paikka, ku meijä pihal ei oikkee mittää tuulensuajaa, eikä pahemmi varjookaa, ol...

Sisälläki olevat muavijutut joutuu kovil. Kauhan otinki ol irronnu. Seki muavi on nii haperoo, et napsahtelee vaa palasiks, ku sitä pikkase vääntää. Et haasteelliset olot kasvarin sisälki ollu. Kesän paahteet, tuulet ja tuiskut, pakkane...

Hirvittävä häkkerö siit anturin aurinkosuajast kasvaris tul, eikä mittää takeit, mite kauva toi hökötys tosa pyssyy. Käytännös ny o rautalankal kii harjas, mut paffi jesaril kattokennois, eli voi teippi kyl kuumuures irrot. Jos aurinko pääsee anturihi suaraa porottamaha, ni se ei anna torellist tulost kasvarist. Ku jottai pit kehittää.

Ja tän piänem piäne jutuj jälkkee olin iha hikine ja väsyny. Hah! Ei tää lunssa tosiaa mikkää "kevyt" ol. Eiku suihkuhu ja lepäämää.

Olemist

Nym mun lenssu o koht kestäny jo kaks viikkoo. Mittää loppumisem merkkei ei ol. Päät särkee, nokka vuataa, kröhittää (kurkkuu kutittaa ja sattuu vuarotelle), korvat poksuu ja paukkuu - ja VINKUU - mikä o tosi ärsyttävää sillo, jos muuto o iha hiljast. Väsymys on kova, mut oikkee unem pääst ei tahro päiväseltäs saar kii. Mut jos nukahran, nukun sit mont tunttii peräjälkkee. Yäunet katkeilee tukkose nenän ja kröhimisen takii. Olo ei ol hyvä ny!

Mut onha mul näit hoitajii! Vaiks Islan lenkit ovak kyl taas lyhentyny hurjaste, ei toine niist näyt moksiskaa oleva. 💜 Pehmopaikat oleskeluhu ja ruakkaa maaruhu säännöllisi ajoin, ni hyvä! Ja ku saa ol lähel, ja seurat torpan menoo ja meininkii. Vahtii kissoi, etteivä tee tuhmii, ja sellast. Komentelee siis, jos kissat vaiks alkaa raapimaa jottai ovee auk, mikä on kii. Vaiks eihä noi kissat siit silti moksiskaa oo. "Siinäpähä puffailee". 😏 Ja JOS haluava enemp huamioo, tiätävä kyl mite saava koiran reakoimaha nii, et alkaa haukkumaa, ja sit joko mä tai isäntä lähretää liikkeel, mikä juttu sit onki menos... Hah! Ei käy tylsäks näät päivät, ku o usseemp tassuttaja torpas.

Töit oon ny tehny sillee, mite tuntuu aivot parhaite toimiva. Eli aamukaffiej jälkee jonki aikkaa, kunnes lounaan jälkkee "siestailen" (nukun tai en), ja sit jatkan iltoihi - tarvittaes teen siv vaiks viikolloppun lissää, jos silt näyttää. Turha yrittää tehrä noit numerohommii sillo, ku on tyät erottaa toisistas 0, 3, 6, 8 ja 9. 😕 Varsinki, ku papereist kattoo, ja jokane numero eri paperis viäl pakkaa olemaa eri fontil, ni hankaloittaa tota havainnoimist entisestäs. Ruurult kattottun o sillee helpomppaa, ku voi säätää sivut isommiks.

Mut tätä tää nyssit välil vaa o. Yksinyrittäjän "herkkuu", ku ei ol kettää kelle delekoira mittää töit. Onneks omat asiakkaat ova sellassii, et mul ov vapaat käret aikatauluttaa tyät, kunha ne tulee tehtyy viranomaste antamiin päiviim mennes. Ei ol mun yritykse olemasoloaikan (alotin 1.6.1998) ykskää juttu myähästyny koskaa. Et sillee o rutiinit muarostunu tutuiks.

Luvataa taas kylmenevää ja sarettaki, mitä luanto kyl jo kaipaaki. Nautitaa silti viäl täst aurinkost, nii kauva ku sitä vaa riittää ny! 

Muisteluit

Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii. 

Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.

Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.

Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty. 

Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕

Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o! 

Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha! 

Herättääks velli mittää muistoi muil?