Terhin innottaman kipasin hakemas uuret satsit metsämansikoit, iham meijä torpan seinäv viärelt. Vähä olivaj jo sateist kärsineit, mut hyvi sain viilin kyytihi välipalaks.
Osa kasvustost o iha kulkuväyläl, mut silti siin om marjoi. Pittää vaa kulkies yrittää välttää pääl astumist. Nam!
Huh-huijaa, mikä viikolloppu säittem puitteis. Em muist, et näim paljo olisisis ukkoset enne vaikuttanu meijä ulkoiluihi. Vaiks välil paisto aurinkoki, ni siltikää ei oikkee ulkoilut innostanu, ku taustalt kuulu kummiski sitä ukkose jyrinää, ja mustat pilvet pyäri nii pääl, ku ympäristöski koko aja.
Kerra salama löi nii lähel, ettei sekunttiikaa kestäny salamav välähryksest jytinähä, oikkee HURJAHA paukahruksehe, ja koko meijä torppa tutis. Ykskaks mul ol kaks itkevää poikaa sylis ja koira viäres tunkemas kans kainaloho. 😱😁 Hah! Ja täsä ku se ääni viäl jotenki pyärii, ku o pelto mettie ja mäkie al, misä ääni kiärtää ja kiärtää, kaikue. Mut selvittiihä siit sit, kummiski.
Nuarimmaine sano, et "nym mää näin mun ekan sähkökatkonki!", ja ol iha hämmästyksissäs asiast. Kysy sit veljeltäs, et "oliks tää sullekki eka kerta?" - veli vaa puristeli päätää, tyyliin, "näitähä ny välil sattuu". Heh! Enkä muute iha airoste itte ossaa sannoo, et onks meil ollu joskus ennenki poikie olles tääl mittää katkoi. Niit tul jossaikohti aika luvattoma usseste, iha ilmam mittää sääsyytäki, mut nykyselläs sillee ehkä kerta kuukauttee.
Ukkoskuurois tuuli kovaste ja meil taitaa ny ol torpan jokane sivu litimärkän, ku sare iski vaakatasos. Mut eiköhä se täsä viäl ehri kuivumaanki. Eiks sitä sanota, et kesä kuivaa, minkä kastaaki?
Poikie toivoma uintiaktiviteetti ei ny onnistunu, vaiks allas onki valmiiks puhallettu. Vet varmaste oltais siihenki saatu suurimpiirteis ääriäs myätee täyttee näis sateis, ku oltais laitettu ylössuin terassil, mut vaiks sare yksistäs ei olisisis mikkää uintieste, ni ukkone kyl o. Eikä pojil ollu mittää suuremppaa intoo ulos lähteekkää. Jos täs paisto aurinko, taustalt kuulu jylyy kummiski, et ukkone olisisis voinu ol taas pääl iham millov vaa. Ja oliki.
Mut on se ihanaa, ku näitte piänte jutustelui saa kuulla ja nährä, mite kasvava ja kehittyvä! Viisvuatiaanaki voi ol tosi ehrottomii miälipiteit. Kute esimerkiks, et kotitonttuu ei ol olemas (vaariha puhuu usseste, et kotitonttu ov viäny jonku tarvittemas tavaran), MUT toisaalt pokemonie Pikachu ehrottomaste taas ON olemas - ja ku tul sähkökatko, tais olla se toine, ni poika meinas tosissas, et pitäs pyytää Pikachu hoitamaa meil sähköt takasi, ku on "sähköpokemon". Ja ku kysyin, et eiks Pikachu ol iha sama ku kotitonttu, ni toineha meinas iha suuttuu, et MITÄ se mummu oikkee väittää?!! 😐
Me kyl välil narrataa aika mones asias lapsii. Aikanas narrattu omiiki. Joutuvatpaha ajattelemaha omil aivoil, et mihi uskova. Samaa tulee tehtyy nys sit lapsellapsil. Sil on kyl varjopuales myäs, mut toisaalt pistää kyl pojakki selvittelemää asioit ittekseski. Ku kerroin, et nuaremp pojist nukkuu nykysi samas sänkys, misä äiteeski on nukkunu, ni eka reaktio ol se, et: "Oikeest?! Ei voi olla!" (ei uskonu!) - mut sit vähä myähemmi kysy asiaa vaarilt, ja vaari kans sano, et onha se, se koko huane ol äiteen, sillo ku asus viäl tääl. Ja siit ajatukset liiti: "Mä oon tullu äiteen masust, ja äitee on tullu mummum masust... Outoo!" - piän tauko: "Tää on ollu äiteen koti, ja nyt tää om mummu-vaarila". 😏
Ja jossaikohti, ku olttii syämäs, poika pokkana vaa ilmotti, et: "Vanhemmil täytyy välil ol lomaa meist lapsist!" - Hah! Ja ku kysysin, et onks joku noi sanonu, ni meinas vaa, et: "Isi". Eikä siin mittää sen kummemppaa. Olin vähäl sanoo, et näi myäs lapsil o lomaa vanhemmist, ku tulee vaihteluu, mut sain pirettyy suuni kii. Ku antavatha kyläillessäs sitä vaihteluu meillekki, meijä elämähä. 💙💚
Vanhemp keskittyy jutuissas enempi johonki konkreettisee tekemisehe, ol se sit peli, pulma, ammatti (putkistot, sukeltamine, lualastot, avaruus...), tai johonki terveytehe liittyvähä, kute esim. vaarin jalan turvotus, mikä on tutkittu, ettei ol vaarallist, mut välil pahan näköne. Sellane, et omaa kinttuu alkaa ihav vaa myätätunnost pistelemähä (hah) välil, ku mun kinttu olis vastaavan näkösen jo iha hurjan kippiä. Ei kuulemma kuitenskaa ol vaaril kippee. Ja sit poika ku lukkee ossaa, ni ettii tabletil netist lissää tiatoo asiast. Et ei tiär mikä hänest viäl tulee. On lahjakas nii matemaattiseste, ku avaruurelliseste, ja TOSI noppee oppimaa ja omaksumaa uussii asioit, kunha ne vaa kuuluu siihe omaam miälenkiinno kohteesee. Onneks niit kiintosii asioit om monii!
HIANO viikolloppu, kerrassas! 😃
Aiva ihanii yllätyksii täsä viime päivin. Lapsiviikollopul lisäks.
Päätettii jo tosa vähä aikasemmi, ku tätä elokuvaa, Disclosure Day, mainostettii keväämmäl, et mennää se kattomaa, kunha vähä aikaa kuluu ensi-illast, ettei iha täysil katsomoil jotenki innostanu yrittääkkää.
Erellisen iltapäivän sit tehtii varaus ja maksettii paikat, meit enne ol KAKS (?) paikkaa varattu, muut tyhjin. Me vähä miätittii, et tarkottaakoha se sitä, et ollaa käytännös jo tyhjäs katsomos, et MITE tylsä se elokuva oikkee o, ku ei kukkaa mee sitä kattomaa?
Kaks näytöst illas, ja se toine nii myähää, et oltais oltu vast keskiyäl koton, ni otettii se aikasemp, hetimite töittem pääl, alkava. Ei muute ollu kamalaste ruuhkaa elokuvateatteris.
Tuntu, et aulaski ol enemp muksui ostamas irtsarei, vaikkei ne mittää halpoi olekkaa, ku itte elokuvii kattomaa menijöit.
Nelossali. Ootettii tovi ulkopualel, viimiset veskikäynnit (pitkä elokuva, yli kaks tunttii, olisko ollu jopa pual tuntii pääl?), ja sit sisäl.
Finnkinon pitsat om mahtavii, eikä se pettäny tälläkää kerttaa.
Mut en tykkää kylmäst pitsast, enkä syämisest pimees, ni alotin oman "päivällisen" sit jo siin pelii ja alkumainoksii kattelles. Näis on kyl joku juju, et niist saa näi hyvii. Sitkeet, pehmeet, oikkee makossii - ja helppoi syätävii. Ja just oikkeen kokkossii siihe, et riittää iltapalahas saakka. Nälkä siis poijes. Mittää karkkii tai muut naposteltavaa ei ny otettu tän lisäks menoho mukkaa.
Elokuva ol pitkä, muttei se tuntunu silt. Eteni hyvi, ei tullu tylsää, MUT ei se nii hyvä ollu, et sitä viittis toist kerttaa men kattomaha, kummiskaa. Ei siit mittää klassikkoo synny. Vaiks muutama hauska yksityiskohta juane keskelt ain siäl tääl löytyki (vähä viitteit korona"paniikkihi" esimerkiks).
Yllä oleva kuva on otettu mun paikalt ja näkynee, et oon TÄSMÄLLEE ruurun keskiosas, eli varmaste koko teatterin parhaal paikal. Näin tasaseste joka paikkaha ruurult, eikä tarttenu pahemmi päät käännellä. Vaiks jättiruutuu tuijotelttiinki. Kaikkeist huanoimmat kattelupaikat tosa lattiatasol ja keskel, ku siin jää väkisinki välil näkemät jottai mitä ruurun toisel reunal tapahtuu, jos katse sattuu olemaa just siäl toisel pualel, ku yhrel silmäyksel ei vaa nää koko ruutuu. Kyl siälki joku tykkäs näköjäs istuu, vaiks tilaa olisisis ollu ylemmilki paikoil. Noi pualet paikoist ol täytetty. Reunat jäi tyhjiks, kaik haluu näit keskipaikkoi.
Autol mennes elokuvaj jälkkee poikettii Aasia Shopis, ku siäl on noit isännä tykkäämii kokkausjuttui, vaiks ny näytti NII eksoottisilt jutuilt, ilma selityksii osa, et ees isäntä ei uskaltanu ostaa. Mut kimchipussi, jäätee (pomelo) ja viidenmausteen purkki tarttuva mukkaa. Sit myyjä viäl kysy kassal, et haluuks hää tuaret korianterii kans, ja isäntä siihe, et "miksei?" - vaiks ei tiäret MIKS sitä kysyttii. Liittyks teehe, kimchihi vai fivespice-mausteesee? Hmmm. Sitä hää ei huamannu kyssyy. No, nym meil sit on sitäki. Kummiski.
Koton enstöiks Islan kans lenkil. Näyt silt, et kohta alkaa sare, et ehrittäis sen alt poijes. Sit kipasin kastelemas kasvilavat, et jos alkaa sare, om pinta sevverti kostee, et ottais sen satteen hyvi vastaha. Kasvarie kasvit kastelen aamusi. Tarttu muutamii kurkkuiki kyytii ja ihan koht saaraa lissää tomaattei, niit isomppii. Ja lissää mansikoit. Salaattii käyn napsimas joka päivä vähä. En ol viäläkää saanu hankittuu lissää niit siämenii...
Elokuvii lähties, ku menttii autol, nähtii taas tää takkuressu-kisumisu, mut ei ehritty sil tekemää mittää, ku muuto oltais myähästytty. Pistelin vaa viästii kissan omistajal, et saa tul meijä pihal kissaa kotti houkuttelemaha.
Mul ol lentokonetila elokuvie ajam pääl, ni sej jälkkee vast sain netin taas luurihi auk, ja kissan omistajalt oliki tullu viästii, et hää on töis ja on myähää vast koton. Eli kukkaa ei ollu ollu kissaa ettimäs.
Ni lenkij jälkkee sit lährin herkkuputkilon kans kiärtämää tonttii, et josko näkisisin sen naapurist häipyneen kissan, joka on näköjäs ny ottanu meijä tianoon uureks paikaksee, ku o ollu toukokuust saakka ollu teil tiättymättömil. Omistaja tiätää ny, et kissa pyärii tääl, ja on TOSI huanos turkis, eli siis takkune, mikä haittaa kissaa takuul jo pahaste. Tiäs mitä iho-onkelmii o orotettavis, ku saa turkin vihro ajettuu ales. En usko, et sitä enää mitenkää saa harjattuu auki. Mitem paljo mahtaa punkkeikaa olla täsä ajas olemas ja ollu?
Vilaustakaa en kissast nähny. Kiärsin omaa pihaa ja pusikkoje reunuksii, mettärreunan tiät ja yritin kutsuu kissaa, mut tosiaa; ei joko ollu paikal tai pysyttel piilos.
Mul tarjottii jo toisaalt loukkuuki lainaha, mut nykku omistajan tiärän, ja omistaja tiätää itte, et kissa on tääl, ni eiköhä se loukuttaminenki itte asias kuuluis sinne suuntaha. MUT jollei täs mittää tapahru, ja kissa vaa näkkyy meil, ni pakkoha se jottai o tehrä kissan hyväks. Kesäaikan varmaa syätävää löytää, ja vettäki meil o ympäri tonttii erinäisis kepuis, mut piremmä ajam puitteis myäs voi villiintyy lissää - ja ei se turkki ittestäs kyl selkiinny... 😔 Tuntuu vaa nii pahalt kissam pualest!
Aika harvinaist herkkuu nykysi tää vähä piremp aika oman jälkikasvun kans, mut ompaha sitäki arvokkaampii hetkii sikku se aika tulee. 😍
Poika toi kesälomallas tekemänsä kukkapöyrän meijä terassin nurkkaha laitettavaks. Ja ONHA se hiano! 💕 Saattii nurkkakukkane korkeemmal ja sitäkaut enempi näkyvil. Eikä mitenkää ol ikävä kattel tätä pöytääkää! Siin o paljo yksityiskohtii, mikkä oikeest näkyväkki vast, ku lähemppää kattelee.
Eikä ol ollenkaa paha vähä kauvemppaaki kattoes! Ei tota ol iha "kären käänttees" tehty! Saa nährä, mitä siält heijä möki tyhjäks siivotus autotallis viäl tulevaisuures tuleekaa syntymähä!
Päivän sää liikku erellisen iltan, ettei sara, sit aamul kattottun alkaiski sare, ja sit iltapäiväl oliki sare "peruttu". Noh, siirretty yäl alkavaks. Ni mehä sit istuttii terassil, ja syättii päivälline piham pualel.
Kaffitust ja jälkkärii unohtamat. 😄
Ehrittii hyvi käyr kuulumissii läpitte, ja sit vähä vertail, mitä kaikkee heijä mökim pihal o, ja mitä meil, ja mis mitäki millasenaki kasvaa. Kasvuolosuhteet ku o meijä pihois iha erillaiset. Ja heil o siäl vanhastas hurjaste jo kaikkee.
Ja sit kaike "hässäkän", eli pehmusteitte suajaan laittamise (ku sitä yällist saret luvattii), jälkkee viäl sain ny toisen kaffeliinan valmiiks. Näähä tarttee viäl viimeistel höyryttämäl ja suaristamal, mut teen sen siv vast, ku kaik ova valmiit. Kolmat en ol viäl ehtiny alottamahankaa. Mut homma etenee, kummiski.
Olipa HIANO ilta! 💗
Vaiks tänäpe ei ehkä aurinkoo näykkää, eli se paahre om poijes, ni het aamust lämpötila o kummiski jo yli 20 astet, mikä tiätää, et kyl se täst viäl päiväm mittaa nousee.
Myskimalva alko kukintas iha muutama päivä sitte, ja nyjjo alkaa lopettelemaha. Ihal liija kuumaa sillekki, vissii. Kaik kasvaa hyvi, mut kukinta o kuumal tosi noppeeste menneen talven lumii. Viileemmäs sääs kestäisisivä kauvemmi.
Mut tätähä se vaa o. Yritetää nauttii kaikest just niin kauva, ku se vaa o kunki kukinnan kans mahrollist. ;)
Niin taas tän kyssärin äärel, et mite olisisiskaa helppoo, ku KAIKKI luannos vapaan ilma ihmist kulkevat kissat vois olettaa enssijaseste karkulaisiks, ja KAIKKI pyrkis nappaamaa kissan poijes luannost ja kaikest vaarast, mitä siäl kissoi kohtaa.
O hyväkuntosen näkössii villei kissoi, o hyvi takkussii ja arkoi karanneit kissoi. Toiset kissat antaa viarattenki tulla lähel ja jopa koskettaa, mut sit o niit varautuneemppii, ku suastuu vaa tuttuje rapsuteltaviks, saatika sylihi ottamaa.
Meijä naapurustos om mont kissanomistajaa, jokka ISOIST riskeist hualimat antava kissas kulkee vapaana, ku "tarviiha jonku hoitaa tätä rottaonkelmaa". Mitä alueittai jo vahvoil myrkyil hoiretaa, ja siinähä sit menehtyy kissaki, jos menee syämää myrkytetyn hiiren/ rotan/ myyrän. Joo, myrkytyksist tiarotetaan, mut VAA ko. alueen talouksil. Ja kissat voivak kyl liikkuu isoillaki alueil, ymmärtämät mittää myrkytysmerkkei.
... ja väisti. Ei pääst lähel. Pikkane, takkune reppana! <3 Kippeet tekkee syrämehe, ku tällast kattoo. Ei ollu mittää herkkuu, mil houkutel lähemmäs. Silti tul olo, et kyl tää jonku lemmikki o, tai ainaski joskus o ollu. Ei siis mitenkää villin olone ollu.
Näköhavaintoilmotuksii sinne tänne, josko joku vaiks kaipais. Lähin tiato, et jollai olisisis ollu samantyyppine kissa, o kilometriem pääs meilt. Mut ollaam me löytöeläintaloho viäty kerra kissa, jonka koti ol Auran aseman tianoil, eli siis abauttiarallaa 50 kilsaa! Oliks kulkenu omia teitäs, vai jonku "avustamana", eli hypänny jonku auton kyytihi, ei tiär sannoo.
Ny seurataa, jos tää näkkyy täsä viäl usseemmi, ni koitetaa houkutel kii, jollei muute ni loukuttamal. Mihi tiärän kyl joutuvan vääriiki kissoi, ku täsä kerra näit "tuttui" ny pyärii kans. Kyl noi takut tarttis saar poijes, aiheuttava kipuuki kissal jo. :(
