Valmis

Yritin venytel, ettei iha "keske" homma loppuis, mut sikku tajusin, et -HEI- lankaa jää viäläki vaiks kui ja paljo, ni pitäsisiski löytää viäl isomma liinan ohje jostai. Sellast isoo en jaksa itte suunnitel. Jostai taatuste löytyy valmis pohja, kunha ehrin enste ettimää.

Täsä naureskelin, ku olin rivii keskel virkkaamas, ja ajatukset tyylii: "yks yli, kolme, ohi, kaks ettee, yks ettee, ohi, kaks yli"... Nää tulee siis ain siit erellise rivin kuviost, mihi uut rivii vertaan, ja jos erellises rivis ov virhe, ni täsäkohtaa se sit viimeistäs tulee ain esil, ku luvut ei täsmääkkää kuvioho. Näis ruutuhommis om pakko purkamal korjat, ku virheet näkkyy heti.

Vaiks eihä näit kuvioit ol mitenkää helppo saar näihi kuvihi mukkaa ees, on sit oikee tai vääri, ku ruurut ova nii piänii täl ohuen ohuest lankast virkattun. 

Ehkä nyssit jatkan virkkauslinjal viäl, kummiski. Tää o ollu oikeest iha kivaa! 😄

Ei se lopputulos, vaa matka

Taisin näi, tai sinneppäi, kirjottaa Pöllöl laittamaani kommenttihi. Mones menemises, mihi tää sanonta taitaa alumperi viitat, en ol samaa miält, ku jännittäjänä ja stressaajana oon iham mahroton, jollen TIÄR takuuvarmaste, kuka, mitä ja mis - vaiks olisisis se maailman turvallisin matkakumppaniki mukan. Hah! Joo, ärsyttävän turhaa usseimmite, mut mitäs tälle sit mahtaa? Se o mitä se o, ja sitä vaa on täytyny siätää, ja silti mennä. Eikä mittää eksymissii kummemppii juttui ol tapahtunu. Eksymisis oon kyl jo "asiantuntija", ku harvo tulee menttyy uusiim paikkoihi nii, et osuu suaraa kohral oikkiaam paikkaha.

Mut mää tarkotan täsä sitä, et ku on joku kiva tekemine, tai tyä al, ni jo se tekemine on se "matka", minkä ei ain sois ees tulevan loppuhu. Joskus hirastan hyvän kirjan lukemist loppupualel, ku pitkitän sil luku"herkkuu", ja loppuratkasuu ettippäi, joskus joku käsityä toimii matkan samal taval. Ny oon yli pualvälis tätä viimesint virkkuut, ja jotenki huamaan hirastavani tahtii, ja pirän taukoi enempi, ja siis ei ajampuutteen takii, vaa ihav vaa siks, ettei se tyä loppuis "keske"... Äh! Vaikkia selittää. Keskehä se tyä on tasan nii kauva ku se on keske, mut sikku se ov valmis, ni sit se matka ikkäänku jäi keske, ku tyä loppu. 

Ja sit pittää miättii taas, et mitä seuraavaks. Heh! Ristipistoiluu olisisis kyl orottamas kans, ku Pöllölt sain sopivaa lankaaki. Nyv vaa jämährin tähä "ruusuiluhu" ja liinahommaha, mist ov vaikkia päästää irti, jostai syyst.

Levii, ei levi

Täsä oon miättiny, mite nii erillaissii pihoi ja paikkoi voikaa olla. Mikä missäki o "rikkaruaho" ja toises paikas ei kasva millää. Me ku asutaa ny paikas, misä o yritetty peltooki aikanas pittää, mut ei siin viljatkaa kasvanu, ni siks asuinpaikaks valittii (annettii), kuulemma. Joku potero ilmaston suhtee (kesäl kuumemppaa ku ympäristös, ja talvel taas kylmemppää) ja pyärteine tuuli, ku tulee avoimie peltoje läpi ja törmää toho Linnamäkkee, mikä ohjaa sen tuulen sivult sit meijä pihal.. Ollaa yritetty pohjostuulilt suajat paikkaa, MUKKU ei ne puutkaa oikkee tahro kasvaa. Tammi parhaite, muut hittaaste ja kitue (vaahterat, koivut, pihlajat, hevoskastanjat, terijoen salaviiki kokeiltu...). Omenapuist ehkä kaks viirest lähtee kasvamaha, et niit ollaa jouruttu kans ostelee uussii vähäv välii. Päärynä kituuttel muutamav vuare, ja ny o tänä kesän ottanu kasvupyrähryksen. Pitäs leikat ja ohjail oksii siitäki. Ehkä kummiski annetaa sen kasvaa ns. vappaaste - ihav vaa koristeen, kute koristeomenapuunki annetaa. Jos vähä tulisis varjoo koira-aitauksehe, mikä ny o kesäsi käytännös täyres porotukses koko päivän.

Mikkä meil sit ova niit leviävii: VATUT ykkösen. Niit ei tahro pittää kuris millää. 😄 Ruaholleikkuril puskie ympärilt ja noi puskie välin polut (kuvas yks niist, hah), jollei sitä tee, ni tontti olisis näit täyn. Eli yllätys: vatut tykkää savimaast! Vaiks sit inhooki liijam pitkii märkii ja kuivii jaksoi, mikkä selväste vaurioittaa marjoi, eli siis satoho vaikuttaa. Sellane yäsateine lämmin kevät, mink takan o ollu liävä talvi, olisisis paras. Talvi ilma lunt o kuitenki ain paha. Sillekki.

Toine, mikä tääl tykkää kasvaa, o MÄKIMEIRAMI (oregano). Kuvas vasen osa penkist, kukat nupul viäl, koht se hohtaa liilana. SE om paahteen kasvi, ja paahret meil kesäsi o het, ku aurinko vaa näyttäytyy. Sitä löytyy monest paikkaa. Moni kukkapenkki pikkuhiljaa "meiramoituu", jollei sitä lähre nyppimää poijes. On seki iha kivan näköne kukkiessas - ja monikäyttöne. Pörriäiset tykkää! Penkkeihi o tullu enemp noit luannon omii kasvei, ja oon antanu olla, ku kerta näyttävä tykkäävä. Om muutaki ku heinää.

Kolmas om MINTTU. Ja mintun ystävii siis siin miäles, et käytettäis sitä itte, ei olla. Mintust vaa ei tykät. Pääsiäisenäkää ei ol minttuu pöyräs lampaan kera ku vaa, jos meil ov viarait, joitte tiäretää siit tykkäävä. Sitäki o usseemmas paikas tontil. Ja yks paikka o nurmekski muutettu (maissi"pelto", jos maissii laitetaa kasvuhu - ei tänä kesän), ja tulee nii minttune tuaksu joka kerta, ku ruaholleikkuril isäntä siit ylitte ajaa. 😆 Eli sitkees o. Eikä se haittaa, sinänsä. Helppo pittää tollattes kuris. Minttu ei haittaa mittää maisseilkaa, ehkä auttaa ennemminki, ku pittää paahteem poijes mullast, ku kasvaa siihe suajaks.

Tätä kööki akkunapenkkii oon toivonu saavani isommaks. Ja ku sain noi kuunliljat kummitärilt, hän meinas, et ne sit levii ihav valtavaste, et lait paikkaha, misä siit ei ol haittaa. Joo, onha ne tuuheutunu, mut tuuheutuu vaa siihe koloho nähre, mikä aikanas tähä saven keskel sellane multapenkki tehtii, ei lähre siit ulospäi, niinku toivomus olisisis ollu. Ja sama noitte nauhuste kans. Tosa o kaht erilaist, ja kummakki vaa oj ja pyssyy siin samas kimpas ja kuapas, mihi ne aikanas o laitettu. Hö! Et se siit varotuksest, et olisisiva leviävii! Ei meil! Tosin iha tyytyväine, et sentäs kasvava, ku moni leviäväks varoteltu o parin kesäj jälkkee hävinny kokonas.

Kuunliljat on kyl koht pakko jakkaa, ni täsä nyjjo miätin, et tehräänks johonki uus penkki, mihi ne laitetaa, vai laajennetaaks tätä samaa jotenki? Tää o käytännös ainuu vähä varjosemp paikka meijä pihal (keskikesää lukuunottamat, talo varjostaa aikas), ni tuntuu, et moni kasvi tykkää. Ku usseemp "paahteenki" kasvi nuukahtaa tual täyres aurinkompaistees ja tuules, ku sitä varjoo ei tul päiväl missää kohtaa. Puit ov viäl ihal liija vähä.

Tarkotuksen olisisis saar lissää penkkei, lähinnä just puskil ja perennoil, mukku pitäsisis saar sitä suajaa kans vähäse lissää, ni tää yhtälö ov vähä vaikkia. Nurmee siis vähemmäks. Sellane "siirtopenkki" olisisis myäs hyvä saar, mihi voisisis väliaikaseste siirtää jottai turvaha, ku tekkee muljauksii toisaal, mut ei meil ol sitäkää. Ehkä joku kasvilava kompostie yhteytee viäl? Sit tarttis kyl joku vesipistekki sinne saar lähel, ja ja ja... Hah! Tää ajatusketju on nii pitkä, ja henkästyttävä, et se jää ain vaa ajatukse tasol.

Ei näät pihapuuhat kummiskaa lopu. Nykyselläskää. Koko aja saa ol kitkemäs, vaiks onki perennapenkkei, kastelemas, ku on niit kesäkukkii ja kasvareit ja kasvilavoi... 

Suunnitelmii myäs riittää iha rakennelmienki osalt. Likakaivon kansipaikka piiloo "feikki"kaivol - sellasel saranoil avattavan, et saa päält näppäräste poijes. Ja pikkane tuulimylly olis kiva, ja sellane maitolaituri toho tiäristeykse lähel. Kaik tätä samaa punavalkost mallii, mitä meil nykki pihalt löytyy. MUT enste täytyy toi talousrakennus saar kuntoho. Sauna ja sen yline, autotalli ja nykyne varastotila muutettava kirjastoks, ja vaja fiksattava (uppoo savehe) ja huussi... Ei tunnu nää tyät tääl ees tekemäl loppuva! Mut toisaalt JUST se täsä on ollu kivaa! Nährä se OMAN kätten tyä, nii sisäl ku ulkon.

Mehä alkuun meinattii, et keskitytää vaa sisätiloihi ja jätetää piha sit eläkeikähommiks, mut eihä me siihe kyetty. Kuva keväält 2000, ku muutettii tähä syksyl 1999. Viikatehommil liikkeel lährettii, kummiski...

Lissään tähä myähemmi tilanteen nykyselläs suurimpiirteis samoilt kohrilt, kuha ehrin napat sellase. En ol viime aikoin lenkeil kulkenu luurin kans, ni ei ol sellast viimeaikast kuvaa olemas. On tää "pikkase" muuttunu.

Tilanne ny. Pit sittenki ottaa kuvaa vähä kauvemppaa, ku muuto ei olisisis noi kasvarit ja kasvilavat tullu kuvaha mukkaa lainkkaa. Tota vanhaa, mont vuat hoitamattoman ollutta heinäpeltoo täsä siis ol ympäril, ku muutettii.

Vattui

Ei ol iha mehumäärii vattui tänä kesän tullu. Osasyy huano alku (kylmää, kuivaa ja myrskytuulist just siin parhaimpan kukka-aikan, pölyttäjät poijes), sit pääl runsaat parim päivän sateet, ja taas rutikuivaa pääl. Ei tiatookaa siis siit tasase suajasast, aurinkoisel lämpimäst ja kosteest alust.

Kasvusto kurottelee yli kahrem metrin korkuures, ja ne parhaimmat marjat yleensä just siäl myäs. Tosin on noit marjoi tual pusikoitte keskelki, mut siäl on sit myäs ne ohrakkeet ja nokkoset ja kuivat erellisvuatiset oksastot... Juuh! Oon ny saanu muutamii kepullissii pakkasee ens talvee varte, mut tosiaa kellarihis saakka ei kyl näist mittää tul. Varmaa yhre kepullise saan viäl, ku viimiset kypsyvä. Ja siin se.

Vattu tykkää aurinkost, mut tarttee kyl vastapainoks niit pölyttäjii, ja kosteut sopivaste, muttei nii, et meinaa hukkuu...

Satoaika jatkuu

Tuntuu, et moni kasvi, kasvariski, tykkää näist vähä viileemmist keleist. Tomaatit ja chilit alkava punastuu kovaste, kesäkurpitsoiki ollaa jo saatu, vaiks pölytys ny om mitä o, ku pojat ja tytöt tuntuva kukkiva eriaikaseste. Mut on saatu wokkie ja patoje sekkaa jo makkuu niistäki. Chilit o, ainaski näi raakan viäl, melkose petollise tulissii, mitä isäntä maisteli, mut meinaa, josko ne täl kerttaa koittais kuivat pualikkain jossaikohtaa. Ulkon grillis siis. Tekis osast viimevuare kastikkeist jottai paholaisenhilloo, et tulis vähä vaihtoehtoi käyttää ruuvan kans. Näitte tosi vahvoje kans vaa saa ol varovaine (mä en nii oo chilin ystävä kummiskaa, mut piänis määris ok).

Tähä mennes siis ollaa saatu salaattii, erilaisii kurkkui, erilaisii tomaattei, paprikaa, mansikkaa, vattuu, mustaherukkaa, karviaissii, kesäkurpitsaa, mäkimeiramii - minttuuki olis, mut me käytetää se "vaa" koristeen, ku ei kumpikaa oikkee tykät. Herneet ova ny kukkinu jonku aikkaa, et koht o niitte aika.

Atooppine iho ja hoitoväsymys

Miätin, et onks tää ny terveys- vai miäliasia, ni heitin sen nyssit kummiski miälijuttuihi, ku SE se täs tökkii kaikkeist enite, kummiski.

Luulis, et atopiaan tottuis, ja sopivat tuatteet löytyis jo täsä koht 60 vuare elämän aikan, mukku EI. Tiätyt jutut toimiva tiätyn aikkaa, ja sit ne lakkaava, ja pittää löytää uus tuate (mikä o ain yhrellaine urakka - ja menee melkoseste kukkarollekki), mikä toimii taas herken. Onneks toisinas voi myäs palata vanhoihinki tuatteisii, JOS niit enää o saatavil, ku nääki tuntuva aikoje saatos muuttuva ja häviävä valikoimist, uusie tiält...

Pese voiteel (saippuat ja suihkugeelit ova kiällettyi), pese lattia pesun jälkkee (ettei se jää vaarallise liukkaaks), kuivaa iho mahrollisimma hyvi. Naamarasvat enste, pahimmat paikat eri voiteel, hydrokortisoni paikalliseste ain, jos ihottuma o "kukkimisvaihees" lisäks (onneks tätä ny ei iha joka suihkuj jälkkee tarvita, kesäsi vähemmä ku talvisi), sit vartalovoiteet, ja sitä täytyy laittaa reiluste. Moni o jossai yhteisis saunomisis kummastellu, et miks sitä voiret täytyy laittaa iha "valkosenas", mut eihä siin men ku tovi, ni se ojjo imeytyny, ja joskus pittää viäl jottai paikkoi lisärasvatakki. Mut tiättykää vaatteit ei voi laittaa ylle ennenku voiteet o imeytyny, muute ne vaatteekki "imeytyy" ihoho kii. Yh! 

Ja ku ihottuma hoitamattoman tulehtuu tosi helposte, ni tää voiteluoperaatio vaa olis sellane pakolline toimempire, mitä ei millää saisisis jättää välistäkää.

Siv viäl kintut erikses. Raspaus kaks kerttaa kuus (jos ehtii jalkoi vähä enempi liottamaha, et iho pehmenee sitä enne - kuivaa jalkaa ei saa raspat, ku se rikkoo enempi ku hoitaa), liija usseste ei saa tehrä, ettei onkelma pahene - jalampohjan solukko alkaa lisääntymää liikaa, ja kovettuu sen takii - ja kuivuu - ja aiheuttaa lohkeemii. Muuto sit öljy jalampohjaha, hiaromal imeytyy äkkii, ja sit paksu voire pääl, ihottumie aikanas vaurioittamie kynsiem pääl eri voire, ja viäl erilline kevyemp voire pohkeesee, mikä jää tukisukan alle päiväks.

Sikku tää hoitoväsymys pukkaa pääl, ni sitä melkkest mialuummi jättää kaik isommat pesut (jalat olis SILTI pakko rasvat, vaikkei millää jaksais, ettei tul haavaumii, mist voisisis ruusu alkaa taas) välist, ettei tarttis sitä iha julmettuu rasvausoperaatioo tehrä, mihi jokane suihku päättyy. Mut mite oot pesemät ittees, ku päivät on nii hiostavii, et tuntuu, ku sulais? Huh! Ahristaa! Jos jättää voiteet poijes, alkaa enste iho kuariutumaha, mikä kutittaa, sit jos vähääkää hikoilee, kirvelee, ja sit helposte lähtee vähä hiaromaha tai kropsimaha, ja sehäv vaa pahentaa tilannet. Ja täsäkohtaaha se lisärasvaus ei enää aut. Joo, se voi imeytyy kyl, mut ne kuivat iholastutha eivä lähre minnekkää.

Ihon takii, tai noh, ihottuman, takii ei ol oikkee koko mun elämän aikan tullu paljoo mittää vähemmis vaatteis oltuukkaa. Nuarenakaa. Enkä pahemmi käyny uimas tai mittää. Kouluaikan mul ol kaulal ja niskas sellast ihottumaa, mihi laitettii iha hienhajust voiret, sellast sinist, ku yritettii saar ihoo kuntoho, ja -hitsit- mä häpesin! 

Eli "jostai syyst" em myäs ol tykänny koskaa sellasest aktiviteetist, mist tulee hiki. No, men mul varmaa yks kymmene vuat nii, etten kyl oikkee hikoillukkaa, en ees saunas, ku tul vaa sellane "happi loppuu" -ahristava olo. Liitty kilpparin toimintaha, mikä selvis vast myähemmi. Lääkitykse alkamisej jälkkee tul kolmen kuukaure keskeytymätön hikiaika. 😐 SEKI ol kamala, ku ei tiänny, et onks loppuelämä tätä, mut onneks se sit tasaantu, kummiski. Hikkoominenki o tärkkiä toiminto kropal.

Viottuneire kynsie takii pit jättää rannat ja muut julkiset "paljasvarvas"paikat poijes, ettei joku siäni hyppää kimppuhu ja aiheut lissää onkelmii. No, siihe mä ehtisinki jo tottumaha, ku tul tää kinttuvaiva, ruusu, mikä lopulliseste päätti nää paikat, et vähintäs pitäs jalat pussittaa jotenki, jos tulee "pakkotilanne" (en kyl keksi mittää sellast pakkoo), et jalat pysyvä puhtain. Hah!

Asia tul esil täsä, ku ystävä taistelee just pahan kynsisiäni"hyäkkäykse" kans. On yritetty paikalliseste, ja sit suun kaut otettavil lääkkeil, ja sivuvaikutuksii ov vaiks kuip paljo, MUT siäni ei vaa ot lähteäkses. 😧 Hää o ollu koko elämäs (koht kans kuuskyt vee) innokas uimahalleis ja merer rannoil kävijä, iha kuntoilun kannalt, ja ny lääkäri ol sit meinannu, et ne paikat pitäs kokonas jättää, hankkii vaiks leveelestiset juaksukenkät ja hoitaa urheilu kuivemmal maal, kuntosaleiki pitäsis välttää. Joo, helppooha se o lääkärin sannoo. Uimine nyv vaa ov "vähä" eri asia ku juaksemine. 

Niim paljo ja kauva oon sisäistäny ton, et ei saa hikoilla, et vaiks kävelem paljo, ni teen senki nii, ettei tul hiki, jos vaa kykenen (helteel ei siihe pysty, ku hikkoon pelkästäs vaa olemisel), mut välttelen kaikkee sellast, mis tiärän hien alkava valumaha, jos sellane vaihtoehto o olemas. Välillähä sitä iha huamaamattaski ryhtyy hiostavihi puuhihi; rempates ja pihal lähinnä, mut ei niitäkää tilanteit ny päivittäi vastaha tul.

Mut ei sitä vaa aina JAKSA!

Täytynee tehrä isomp

Ny o kysytty, pitäisiskös lisät liinoje kokkoo. Ei kuulemma tartte. Mukku...

Pit tehrä kattaus, et saa paremmi käsityst näist liinoje koost. Itte tykkäisisi aanaukse isommist, mut ei kuulemma tartte tehrä mittää.  Kulmat vähä käpristyvä, höyrytyksest hualimat.

Ton viimisen, "tarjoiluliinan", reunan tein erillaiseks, et se erottuu noist kaffeliinoist. 

Valmiit liinat ja viäl käyttämättömät lankat. Luulen, et täs o aikas tarkkaa pualet alkuperäsest viäl jäljel. Eli saisisin jonku vähä isommanki liinan varmaste aikaseks. Miätiv vaa, et teenks täsmällee samaa kuvioo "nelinkertasen", vai jottai iham muut? Hmm. Ei näit lankoi ny käyttämättäkää voi jättää! 😉