Sisäl ja pihal

Kyl se vaa syksy o. Alkaa lehrekki puist tippumaha, vaikkei ruskaakaa ol ehtiny tulemaha. Koivuist varsinki. Tammet ovav viäl iha tummavvihreit kummiski. Vaihtelevaste siis täsäkohtaa. Ootan, koska villiviini alkaa vaihtamaa värii, siit tulee kaunis!

Eipä kamalaste pihal enää kuki mikkää, mut piiskut alkova just. Jottai mitä ihailla, ku tekkee tota pihakiarrost aamuin illoin. Pörriäissiiki viäl lentelee, kummiski.

Ny nyppäsin toisest isost pelakuust kaik kukkavarret poijes, ku alko olemaa nuupallas. Se o ihal liija kaukan akkunast, et viihtyis täsä täysil. Mink tiätty arvasinki jo, ku tän tähä asetin. Pistokkait napsin ja laittelen multihi viäl jossaikohti, ja loppukasvi sit lattial soffan taa "piiloho" - hah! Ehkä siirrän tähä sit jommankumma värinokkosen, vaiks neki kyl tarttis talvel valoo, ku muut talvehtimispaikkaa vaa ei ol.

Tää akkunal ja kasvilampu al oleva ov viäl melko pirtee, ni se saa kukkas pittää - hetken viäl.

Hilloi onki tullu iha yllättäväste täsä, vaiks meinattii, ettei paljoo mittää tehrä, ku talvi ov viäl iso kysymysmerkki, et mite tää kellari käyttäytyy. Muutama kurkkusäilyke, muut erillaissii versioit ompuist (paitti toi yks päärynäst tehty). Ja omppui tulee viäläki!

Mut sinänsä tila ei kyl lopu keske! Tyhjii hyllyi ov vaiks kui viäl täytettävän. Hyllyt menee kuvan ulkopualellekki viäl, misä on niit tyhjii purkkei ja purnukoit. Ne ovak kyl vähä liija isoi meijä käyttöhö, et pitäsisis piänemppii säästää, tai hankkii. Ei ne ny kamalan kalliit Ikeas ollu, mitä noit piänii ostettii.

Lootat orottaa porkkanoit ja punajuurii, ei meil tair ny muut enää ollakkaa. Se talvetusturvekki ov viäl hankkimat noit varte, mut lootat löytyvä jo. Yks ov varattu ihav vaa perunoil, ku säilyvä paremmi tääl kellaris ku sisätilois. Siis iha ostoperunat.

Pakko saar ens kevääl järjestettyy paremmi vatut, et sinne sekkaam pääsee marjoi poimimaha, ni sais jottai vattuhillooki tai jopa mehuu, tehtyy. Jäi vatut vähihi tänä kesän, ku poimin vaa puskie reunoi myäte. Kuumal ei tuu pukeuruttuu pitkiin hihoihi ja lahkeisii, et uskaltais sinne nokkoste ja ohrakkeitte joukkoho ja viileempän aikan ol saret, ja märkii marjoi taas ei oikkee kannat kerätäkkää, homehtuvav vaa.

Mut ollaa saatu hurjaste tomaattei, kurkkui, chilei, paprikoit, herneit, vaiks ne ei kellaris näykkää. Nyjjo alkaa vähä harmittamaha, et pittää niit alkaa kaupast tilaamaa, ku koko kesän ei ol tarvinnu, ja silti ollaa saatu syär niit yltkylläseste, pahemmi säästelemät. Ja viäl noit paholaisehilloi tehtyy usseemppaan kertaanki. Iha hyvä satokesä ollu - ja hetkev viäl jatkuuki!

Lissää hilloo

Jottai mystist sitä ain välil kyl tapahtuu, ku samoil ohjeil tekkee, piänin vivahtein, ni tulos voi ol aiva erillaine. Perusaine nyt ollu omis hillois tää omppu (paitti yhres satsis päärynää), ja kyyris sit minttuu, kanelii ja ny mansikkaa. Tän kertasest tul melkost litkuu.

Eli ohjeem mukkaa omppuu, tai iha aanauksev vähemmä, ku lisäsin noit mansikoit. Mut voiks SE vaikuttaa niim paljo? Muut; vesi, hillosokerit, sitruunamehut men iha saman kaavam mukkaa ku aikasemmiski.

Mut mikä tuaksu!

Viis piänehköö purkkii tul, ja muavipurkkihi loput, ehkä yks kauhalline. Täytyy käyttää se poijes enste.

Ja mikäs ol maistelles porkkanasämpyläm pääl. Ei se sentäs iha mehuu ollu, ku ei valunu ales leiväm päält.

Olisisin jatkanu paholaisenhillon tekemisel, ku ainekset olisisis siihenki, nykku isäntä kävi kaupas, mist hillosokereit ol tarjol. Mut hänhä varas kööki ittelles ja kokkauksilles. Eli myähemmi sitä sit.

Kurkkusäilykkeit

En ookkaa muute enne miättiny, kui kauva toi tiskikone ohjelmias pyärittelee. Nykku pit yhreksäskymmenes astees purkit pest, ni se OTTI AIKKAA! Huh-huh! 

Vähä asteittais viipaloin, ettei olis tullu liikkaa tehtyy. Ja sitku viimiset liämet alko ol käytetty, ni iha yks kerrallas kurkkui, ni sain purkit täyttee. Meiran liämel ja sen ohjeel ny pääosin menin. Mitä ny kahteen purkkihi pistin vähä chilii joukkoho. 

Kuus isoo ja yks piänemp purkki tul ny. Enemmä olisisiv voinu tehrä, jos olisis liänt vaa. Etikkaki loppu. Ja sit huamasin, et meil o joitaki isohkoi purkkei kokonas ilman tota kannen tiivistet, eli pittää niitäki ostaa. 

Kurkkuhommii lissää tiaros, mut seuraavaks kyl hillojuttui, ennenku meijä sisäl tuarut omput kävelevä ittekses... Ehkä satsi paholaisenhillooki, jos vaa jostai löytyis lissää hillosokerii. Se tuntuu oleva joka paikast loppu.

Veljempojan synttärit

Oikkee hyvää vastapainoo eilisel nää ilosemmat kekkerit! 💙

Kekkereit tai ei, pittää tää pihakiarros hoitaa, ja nykku ei ol ollu purkkei (sopivii), eikä pahemmi enerkkiaakaa, ni tavaraa vaa kertyy ja kertyy, vaiks omppui tulee pureksittuu, tomaattei käytettyy... 

Mut eipä sitä tänäpekää säilötty olis, vaiks purkkeiki olisisis ollu, ku ol nää tärkkiät kekkerit. Seittemä vuat, koulun alkamine - tärkiät rajapyykit taas lapsen elämäs! 💚

Kyllähä sitä talos ol hetke aikkaa oikkee kunnov vipinää, ku ol läheisimmät aikuiset lapsines menos mukan. Veljen itte leipoma ja koristelema kakku - toki päälline hommattu. Mut nii suussulava, mehevä, mut silti koos pysyvä kakku, että! Puhumattakaa kaikest muust herkust.

Synttärilaulu, seiskakynttilä sammuksii, isot taputukset - ja herkkuu popsimaha. Hiljeni meno toviks, ku jäi juaksut ja lahjoje testaukset sum muut vähäks aikaa. Heh!

Mut olipa kivat synttärit! 💛💙

Ja siv viäl extempore Ikean kiarros, et käyttii ostamas noit vähä piänemppii hillopurkkei, pari vähä isomppaa tarttu kans mukkaa - ja isännäl muutama loota, mihi meinaa kokeil saar tammenterhoi itämähä ens kevääks. Saa nährä!

Tiskikone hurisemaha, et sit o puhtait purkkei steriloitavaks, ku aikaa ja intoo säilömisil löytyy. Toki täytyy tyät hoitaa enste, viime viikol jäi vähä rästii, ku en viaraan meil olles tehny ku nettijutut.

Mittää hurjii siis tänä viikolloppun ei meijä torpas sinänsä tapahtunu, oltiiv vaa, mut muuto nähtii ennätysmäärä eri ihmissii, monen kuukaurev verra ainaski. Hah!

La-su aamu

Niihä se sit loppupäivä men, oleskelles. Välttämättömyyret hoirettuu tul kyl, mut muuto jäi. Eikä siin mittää. Isäntä nukku, mut tek meil kyl taas kokkina päivällisen, herkkuleipää täl kerttaa.

Unohti salaatinlehret (tätä varte ostettii salaattii kyl) tost leiväm päält enne muit päällysii, mut ei se haitannu. Hyvää ja täyttävää. Nii iso satsi mul, et melkkest pualet annon isännän syätäväks. Sit ol taas mukava kaatuu vattav viäree torkkumaha.

Aamulenkil meinasin, et käyrää tervehtämäs noit naapuris olevii lampait, mut eihä niist näkyny vilahrustakaa. Toi mettämpualeine lairun o sevverti iso, et siältähä ne jonku hyvän suajasan nukkumapaikan ova löytäny. Kova ol nuuskutus Islal, ku tiätää, et lampaat ova häne kamui ja hää o lampaitte kamu. Mut toisel kerttaa sit.

Aikas tarkkaa tän aitaukse tiämpualeine kulma om meijä tontin alkupää etelän suunnast. Nää isot puut ja sen erest (kuvast kattoe) viiva vasemmal kuvas näkyvän kaivon erest tonne takamettähä o se meijä toisiks pisin rajaviiva. 

Mut ei siis ihme, ku välil miätin, et mihi se meijä hehtaarin tontti oikkee hävii, ku piha-ala ei kummonenkaa ol. No, onha se iso kaupunkitontteihi nähre, tiätty, mut siis siihe hehtaarihi nähre... Suurin osa meijä tontist ku o luannontilast, mihi ei oikkee ees pääse mittää järkevää "rakentelemaha". Ellei joskus sitä omaa siltaa ruvet rakentamaha joen ylitte...

Saa nährä, sateleeks tää päivä sit koko aja. Eilisekski lupailtii kuuroi, mut ei osunu meil, ainakaa vesikeppuihi ei ollu tullu vet lissää meijä poisolles, eikä sillonkaa, ku koton olttii. Ei meil mittää ulkoilujuttui erityisemmi tänäpe ol suunnitelmis, mut silti jotenki sitä just ny toivoisisis aurinkoist päivää! 😀🔆

Hautajaiset

Näist hautajaisist ei ol ollu meil käytännös mittää ylimääräst puuhaa, mut silti tuntu jo eilä, et "mistää ei tuu mittää", ku koko aja miätti, et "ai nii, tääki juttu", tai "olikoha se jo katottu"... Tai muut vastaavaa. Mitem paljo asioit onkaa ollu järjestettävän iha lähimmil?

Viime tipas ostettii isännäl henkselit (mitä inhoo), ku ei löyretty niit jo olemas olevii. Uusis housuis ei ol vyälenksui lainkka, ni joku keino pit löytää, ettei ol housut kintuis, ku arkkuu kantaa. Kumpikaa meist ei saanu millää päähä, et mihi ne henkselit aikanas tul laitettuu. Siivotes ain välil osuva kättee, ja taas lykätää takasi, ku ei käytet, muttei raaski poijeskaa pistää (eiväkkä viä paljo tilaa). Sit kiärtelin yht kauppaa eesintaasin, ku ettin sateevvarjoi, niit piänii kokoontaittuvii, ku vähä sateitaki lupailtii.

Ja viäl vähä illemmal sit isäntä tajus, ettei hänel olekkaa mustaa krakaa, ja kävi läpitte kaik, mitä ol olemas, eikä oikkee mittää niist voi hautajaisihi laittaa. Eiku viäl uus kauppakiarros. Lähemppää ku Mylly, ei kravattei löyry, ni joutu aikas kauvas menemää, mut löysihä sit!

Isännält kysysi, et mihi aikkaa meijä tulee ol menos pihalt, ja sano et kymmenelt riittää, ja mähä siit sit laskemaa juttui taappäi, et mitä pittää ol millonki tehtynä, et tiätää, millo viimestäs pittää herät. Mukku olin valmistautumas jo nukkumaa, isäntä meinaski, et oikkiastas pitäski lähtee varttii aikasemmi, ettei ainaskaa myähästyt (oonko tartuttanu tän isäntähänki jo?).

Mut se tarkotti, et mun aikataululista men kans osaks uusiks. Tosin ny vaihroin vaa lähtö ja heräämisajat, et ne mitä sil välil o, menee mite menee. Ja onneks olin laittanu vähä ilmaa asioitte väleihi, ku isännältähä tul vähäv välii jottai: "mihi ne uuret sukat tul laitettuu?" tai "autaks vähä tän kans" ja tiätty oltais koko aja menos veskihi, siihe meijä ainoosee, pikkuruissee, yhtaikkaa. Ja sen sellast. Pit muistaa pihakiarros, ettei jää öljykynttilät palamaha päiväks ja luukku kii, ettei kosteuskaa pääs poijes, Islan lenkki, omat, koiran ja kattie aamupalat lääkkeines, ja sitä rataa. Puuhii monellaissii.

Lopult sit päästii liikkeel, ja -tadaa- olttii varmaa toisena paikal, heh. HYVI ajois siis. Noh, isäntä ehti kipasemaa veskis, ku ol vähä pakko ottaa aamulääkkeet nesteempoistoines, ku ol arkunkantoo luvas, ettei se aiheut onkelmii. Saattii halat viarait sillee, ku kukin saapu paikal, ja nautittii iha hianost aurinkoisest kelist. Onha se hautuumaa hyvi hoirettun varsi kaunis paikka!

Kantajat saiva arkum paikoilles kirkkoho siunaust varte, viaraat löysivä paikkas, pappi saapu, kirkonkellot kumus, urut lähtivä soimaha - herkkää. Ei varmaa yhtäkää silmää kuivana pysyny koko kirkosoloaikkaa. Virret alko komeeste, mut kummaste väki hiljeni pikkuhiljaa, ku alko olemaa olo vaikeet itkun takii. 

Sit tul vähä piremp matka, ku kuljettii kirkost pihamaam poikki hautapaikal. Onki muute haural hiano paikka!

Kukat ol valmiina perikunnan pualest, viästit kukin jätti joko omien korttie kaut, tai ihav vaa sanalliseste samal, ku jättivä kukan arkul. Läheisimpie kukat ja viästit men suaraa arkum pääl, kuvun al, ja muitte tul hautasuajam pääl. Tää om mul uus tapa, ei ole enne vastaha tällast tullu. Tavat muuttuu.

Sit ol kaunis muistopöytä iha JUST ittes olosen kuvan kans isännäv veljest, ja adressei tul lissää koko aja, sitä mukkaa, ku viarait saapu lissää. Sevverti joka paikas ja menos mukan ollu, ja osallistunu jos mihinki, et moni halus terveises ja osanotot laittaa tulemaha.

Eikä tosiaa tarjoiluis ollu mittääv vikkaa! 

Piänehkö porukka koos, kutsuttuina. Lämmin, herkkä ja kaunis tilaisuus!

Päärynäst

Pit laittaa päivityst jo eilä, ku sain homman tehtyy, mut jotenki se ilta men siv viäl kaikellaises valmistautumises täm päivän hautajaissii aatelle (mitä pittää tehrä koton, ja millo, mitä ottaa mukkaa, mitä pukkee ylle ym.).

Ja asiast toissee, ku olin menos päärynöit keräämähä, ni huamasin, et tosa tiär reunas o peräkärri nurinkuri. Kupu pääl, ettei kaik tavarat ol levinny - jos siin sisäl mittää olikaa, en tiär. Iha muutama metri lissää, ni tää olisisis ollu joes. Silta alkaa ihan tost. Tää ol sit jo poijes, ku vein purkin kellarihi, et iha äkäseste se talteen täst haettii. Sentäs.

Täs ny tän vuare koko päärynäsaldo. Heh! Enempi ku koskaa aikasemmi, et sinänsä hyvä. Yhre piänimmä söin, ku pitihä se maistaa, millasii ova. Ja iha makone ol. Koostumusha päärynäl ov vähä erillaine, jauhosemp, ku omenal, ja yks päärynä pakkaa painamaa vähä enemmä ku vastaavankokkone omena. Mut siltikää en saanu sitä ohjeen vaatimaa 1,5 kg päärynää iha täyttee, ni lisäsin siv viäl jääkaapis olleet tuareet mansikat kyytihi. Eihä mansikoil ny voi piälehe ainaskaa mennä?

Litran purkki tul hilloo, ja iha aanauksem pääl, et saaraa vaiks joskus sämpylöittem pääl laittaa (tai tiätty muutonki), mut siihe tää jotenki yllättävän hyvi sopi. Kest aikas kauva jäähtyy, ja ku pirin kylmäs vedes, ni sen sai vaihtaa kylmähä vähäv välii. Muuto olisisis menny yän ylitte, ja simmää olisisin kyl aamutohinois unohtanu sen kokonas. Pakko ol saar kerral valmiiks ja kellarihis saakka!

Tää täytyy avat sit joskus, ku o lettukestiläissii vähä enempi paikal! 💙💚💛💜🧡