Tämäm päivän ohjelma ol olla ystävän apuna. Aamul ei viäl satanu, ja taivas ol iha kirkas.
Ja taas yks piänkone pröpels meijä ylitte aamulenkil olles. Ny suaraviivaseste lentokenttää kohti.
Hetken ehti siis aurinko paistella tänäpenki. Pit napat kuvaa kööki akkunast, ku nauhuksis käy melkoine pöhinä ja pörinä. Siin pörrää amppareit, kukkakärpässii, perhossii, kimalaissi ja tiäs mitä! Mite nää kukkavarret kestävä isommat sateet jää nähtäväks.
Näit päivii ain sillon tällö. Pihakiarrokselt eilä vähä kurkkuu ja salaattii napsin vanhuksillekki. Myllys kiärtämist, RaisioCentteris kaupas ja siin apteekis samal. Istuttii huilimas aika ajoin, ku aikas pitkii matkoi käppäiltii, mut mihinkäs meil kiirus?
Ja siällähä se vanhuste kissa, Vilpertti, aikamoisen "päällikkön" toimistotualil kölli. Taitaa ol jo näil karvateillekki aika haasteellise painostavat oltavat. Omatki vaa loikoo siäl tääl, zoomit o "unohtunu" ohjelmistoist käytännös kokonas. Mut eiköhä tää keli täst viäl viilene, aika noppeestekki kait, jos säätiarotuksii o uskomine (ain ei kyl oo).
Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!
Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!
Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?
Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕
Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!
Hianoo ol pysähtyy postilootallekki, ku siält löyty taas ihanaa postii! <3 Kiitos, Tua, tuhannest! 💜
Aiva lutune kortti, tekstis kera, IHANA pöllö kuareski, kiiltokuva-arkkii unohtamat! Vau! Inspiroitusi ny ottamaa vireoo noist kiiltsumapeist, misä mun arkit (ja muutamii tärkkeemppii yksittäissiiki) ova. Irtoversiot löytyy kahrest laatikost, eikä niitäkää ihav vähä ol. ;)
Kattotaa vaa, et suastuuks nää lataantumaha tänne, ain ei onnistu. Ja joo, pittää kaks vireoo saar jaettuu neljäks, ni ehkä sit?
Tai en ainaskaa keksi muut syyt, miks piänkone heittää ympyrää yhres kohtaa.
Olttii just kotti tulos lenkilt Islan kans, ku pörinä alko kuulumaa Turu suunnast. Piänkone ehti pyärähtämähä aikas korkkial yhre kiarrokse meijä yl, ennenku sain kameran käyttövalmiiks.
Kappial tiäl olles en uskaltanu vireoir, ku pit keskittyy siihe koirahanki - ja liikenne ei ol pysähtyny siihe, vaiks mä pysähryinki.
Siält sitä tulttii taas, vähä matalammal täl kerttaa. Tek kiarrokset korkkial ja laajalti, matalammalt ja piänemmi.
Ja katos sit lopult Rauman suuntaha. Koira vaa kummastel, et miks me pysähryttii jo enne postilootaa, ku yleensä SE on se meijä pysähryspaikka. Hah! Ei tainnu huamat koko konet, vaikkei se mikkää hiljasemmast pääst ollukkaa.
Hittaaste ny o -monestaki syyst- erenny tää rojekti. Se minimi on ny kummiski tehty.
Eli neljä kaffeliinaa.
Jottai tummemppaa vaatii alaväriks - saajal liänee tammipöytä, jos oon ymmärtäny oikkee - et toi kuvio tulee esil. Vaiks eihä sil kuviol niiv välii, sikshä ei ollu mittää toivomuksiikaa, ku tähä pääl tulee kakkulautane, tassi ja kaffekuppi, ni ei tost liinast paljoo reunoi enemppää enää näykkää. Liina siis ei ol näi pystys käytettäes, vaa sivuttais kuvioon nähre.
MUT nym mää miätin, et tota lankaa, vaiks siis teen kaksinkertasen jo, ov viäl vaiks kuippaljo, ni tairan enste tehrä viäl jonku "tarjoiluliinan" vaiks niinku pullil ja kekseil, ja jos viäl sej jälkkee jää lankkaa, tehrä pari näit kantikkait viäl lissää. Iha uskomattoman riittosaa lankaa. Mut en olekkaa tainnu ikänäs enne näi ohkasest mittää tehräkkää.
Se toine kiarros täl päivää, ja hyvä ol tehrä, ku usseemmat purkit kasvareis ol rutikuivii jo, aamun kastelust hualimat. Kasvilavat kastelen vast illal, yät vaste. Ei haihru het.
Hyvä, et luavuttii niist kasvusäkeist, näi isois ruukuis oj jotenki enempi hanskas kaik. Eikä ne säkit ny mittää silmäniloi muutonkaa ol. Jollei ny nää olemas olevakkaa maailman kauneimppii, ni silti nätimpii. Mut aurinkosuajaa ei voi kasvarist unohtaa, tai kaik paahtuu. Kuumaks menee nykki, mut se "tulipalo"kuumuus jää poijes.
Chilitki kasvaa toises kasvaris, mut ne ovav viäl iha vihreit, ja niit o vaikkia saar valokuvis näkyvii. Orotetaa, et kohtpualii alkaisisiva pikkuhiljaa vaihtamaa värii.
EDITTII illal.
Ettin ny vanhan kannellise kippon näit karviaissii varte, ku alkova ol sevverti kypsii, et koht ne(ki) olisisiva tippunu maaha. Sitä vedenpaisumukse (mitä lupaillaa) tuamaa viileempää säät orotellaa, et saan "muuntaa" nää vispipuuroks. Tulee vesi kiälel jo ajatuksest.
