Poika ahkeroi

Meil ol tyäpäivä, vaiks vähä piremppii taukoi sit pirettiinki, et saatii pojan kans höpöteltyy samal. On ollu ahkeran koko päivän ja touhunnu sähköje kimpus. <3

Taas -yllätys yllätys- järjestys hassu. Täsä aamun satoo. Pussis yks katkennu oksasato paprikaa. Josko ne suastuis viäl värii vaihtamaha, niinku tomaatit. Pussis, etteivä kuivu. Tosa koris oleva paprika ei ehri kuivumaha, ku nää käytetää nii noppeeste.

Iha hurja karvanlähtöaika näil karvateilt. Muutama harjavveto, ja kissankokkone kasa karvaa! 😛 Huh! Eikä viäl ol talvi (toivottavaste) lähelläkää!

Eilise ruakie jämälihat (kaslerii ja broiskuu) sekä lohkoiks grillimaustees kiäritetyt perunat, uunis kypsennettyn. Hölskykurkku, paholaisehillo (tekkee kauppaas!) ja sit noit pihan kasviksii. Kaffet "jälkkäriks".

Sit taas tehtii kukin omii hommii siäl tääl, kunnes alotin tekemää lettui, et päästää testaamaa tota "lettuhilloo", eli omenahilloo. Ja kyllähä seki kauppas teki. 💙 Sevverti makkiaa, et ekan letuj jälkkee tiäs laittaa pikkase vähemmä, mut maku ol kyl kohrillas! Meil o tähä just hyvää omenaa, näköjäs!

Ja tän pit ol se eka kuva. Ne katkenneen paprikanoksan vajaaväriset paprikat. Kattotaa ny, et tuleeks näist jottai, vai ei. Yritetää ainaski! 😛

Kissoil ol yäl joku meno pääl, ja pitivä siit, oliskoha ollu kolmem paikkeilt, aika ajoin hereil. Hyppivä pääl, kiusasiva koiraa, et toine joutu komentamaha välil - ja ain mä heräsin. Tairam mennä tänäpe tosi aikasi nukkumaha.

Ehtiihä sitä, joskus

Men suunnitelmat uusiks usseemma kerttaaki, mut kummaste sitä silti sit yhres päiväs tapahtu. Sunnuntai ol meil touhupäivä.

Ja kute tuttuu bloggeris: kuva on nyssit TAAS täysi kummallises järjestykses. Noh, täl mennää. Sitä omenahilloo tul tehtyy yks isohko kattilalline: viis purkkii, piänehköö, mikkä sopiva jääkaappihinki toviks, ku ei näit tul kerta käytöl tyhjennettyy - varsinkaa ku ei olla mittää omenahillo-maakarei. Lettujem pääl ok, mut ei oikkee muuhu tul käytettyy...

Purkit viilentymäs kylmäs vedes. Kuulu vaa napsahruksii, ku korkit poksaht kunnol "kii".

Kellaris ekat oikeet säilöttävät. 💕 Vähä orpoina, mut eiköhä tonne jottai muutaki viäl saa.

Poika pörhäls pihal, ja toi kirsikan taimen tullessas. Saaraa laittaa maaha viäl nii, et ehtii juurtumaha enne talven tuloo. Ihanaa! 💗

Sarekuuroist ei päästy, vaiks välil paisto aurinkoki. Välil tul oikkee kunnol. Talousrakennukse ylise tukipalkki men paikoilles, ja rappuje muut lopulliset tukirakenteet rakentuva - sisäl olles ei sarekkaa haittaa.

Mum pit alottaa hilloiluu jo aamupäiväst, mut isäntähä päättiki savustaa vähä kaslerii. Siis ISOO palaa. Eli tarkotti sitä, et valmistelus men aikaa köökis, sit hyppi savustimel lisäämäs puit ja sulkemas/ aukomas ilmaluukkui sisälämpötilam mukkaa. Voiteluu ja tiäs mitä - hyppi ees-taas sisäl ja ulkon. 

Lopult koko päivän "käristämisej" jälkkee syättii illemmal sit täm päivän savustustulos, ja hyväähä se oliki! Ja paholaisehillo tekkee kauppaas kans, mist oon tosi ilone! Kehtaa siis alkaa siihe rumbaha joskus toistekki - viäl tän kesän sarost.

Omenoit tosiaa om paljo tänä syksyn, vaiks ne onki vähä pikkassii. Varmaa just sen takii, et niit ON nii paljo. Melkone homma poistaa karat ja kodat, mut kuaret mä jätin. Tää kuari om melko pehmeet, etten uskonu siit tulevan onkelmaa - eikä tullukkaa.

Aamupäiväl siirtelin sit kasvei, ku köökki ol varattu. Toine pelakuu takaterassilt olkkarihi, kuha enste siirsin siit siin olleet kasvit muuval. Amppeleihi ja kuistin kukkatasoil... Ja otin paljo pistokkait - osa men suaraa multihi, osa saa talvehtii ihav vaa vedes.

Tää tulee ränsistymähä pahaste, ja siinkohtaa täytyy siirtää taas toisaal. Miätin sitä sikku se tulee ajankohtaseks. Nyv vaa nautin täst näkymäst, ku soffal istuu.

Toine orottaa yhä ulkon jottai omaa paikkaa. Saa nährä löyränks mää sellase.

Pelakuuv viärel siirsin kuistil lattialt peikollehre, ja sen tilal taas etuterassil olleen rönsyliljan...

Täys kattilalline tuareit omenapalassii kutistu melkoseste, ku sitä vähä aikkaa keitti.

Ja sikku lisäsin kanelin, muuttu iha ruskeekski viäl, mut makkiaa ja hyvämmakust. Purkit ol enste pesukonees 90 asteen ohjelmal, ja jotta pysysivä kuumina, pirin uunis vähä yli 100 astees ylösalasi, et vesi vaa poris viäl, ku nostin vuuan pöyräl. Hanskat käsis sain purkit käyttöhö. Yhtää en rikkonu.

Ja nym meil o tiaros hautajaispäivä ja -paikkaki isännäv veljel. 💔💞

Unilullaa

Jos Isla o aikast usseste se viimitteks aamul nukkuja, et saa lenkillähties herättää, ni ossaa se Nipsuki.

Mun suihkun ja kuivattelun ja rasvailun ajan otti aamupäikkärit, ku tiätää jo, et ei tul herkkuu, eikä pahemmi huamiookaa siinkohtaa. Rasvasin käsin ei mittää rapsuttelui ees haluukkaa - kumma juttu!

Sit kävin Islan kans aamulenkin tekemäs, minkä pääl ol tassuttajie ja meijä oma aamupala-aika. Nipsuki osingoil, vaiks antaaki Pyryn ain syärä enste. Istuu nätiste "jonos" orottamas, ja ain Pyry Nipsul syätävää jättää. Siks kai Nipsu jaksaa orottaakki. 

Ja eiks sit ollu uusie aamupäiväpäikkäreitte aika, vattat pullollaa rentoille. 💛💚 Pyry ol mun sylis, ni en saanu oikkee kuvaa, mut liki kaikki. Iha rento sunnuntai alotus!

Kylhä se päivä kuluu, yhreski puuhas

Ei (taaskaa) menny päivä niinku aattelin. Olevannaa olisisin ehtiny tekemähä vaiks ja mitä. Lopputuloksen näät päivityksen lopust.

Tänäpe on tiäl ollu hiljast, viikolloppuvapaat tiätyäläisilki. Täsä on kummiski tää "meijä" maasähkökela, ja taustal, talon nurkas toi pääsulakekaappi, mihi tää tulee sit yhristettyy, jossaikohtaa (mitä me ei tiäret).

Islaa ei paljo näät isommakkaa vekottimet kummastuta. Enempi ny o uussii hajui tosa tiäs, mitä on kaivettu ja muljattu.

Aamun sato toi yllättävänki mont chilii, et kyl ne siv vaa punastuu, ku väri vaihtumaha vaa enste lähtee. Siihe onki sit aikaa menny. Lisäks kesäkurpitsaa, kurkkuu, yks avomaankurkkuki, paprikaa ja tomaattii. Omppuiki otin, josko täsä päiväseltäs olisisin ekat hillot pikkusiim purkkeihi tehny. Täytyy tarkkaan pittää liinaa pääl, ettei noi pikkukärpäset pääse käsiks, ku tasol ei oikkee ol kahrel kuvul tilaa.

Simmää hajin kellarist optimistiseste ajateltun reippaallaiseste purkkei steriloitavaks. Pesukonees saava ekan kiarrokses, ku ova tual "varastos" ollu tiäs kuimmont vuat jo ennenku kellarihi siirrettii.

Sit pesuj jälkkee viäl kansie kans kuumaha uunihi orottamaha, et "mössö" olisis valmis purkitettavaks. Aika hyvi tul ajotettuu kyl, ettei uunii tarvinnu kamalan kauvaa pääl pittää.

Sit lährin kalttaamaha, kuutioimaha, kattilas keittämähä, kaikkee herkkuu ja hyvää. Vaiks tuliha täs hommas iha kaikellaist myäs tonne lämpökompostorihi viätävää, ruakaa sinnekki. 

Sil välil ku aineet pöris kattilas, tein purkkimerkinnät. Aattelin, et "varovaste" VAA kolmeem purkkihi. Mut lopultas sit...

... niit tarvittiinki vaa kaks. Mite tää hillomarmeladisokeri nyssit käyttäytyy, saa nährä. Jääkaapis säilytettävää, ja siks en ees aatellu mittää isomppii purkkei. Tää toine tais olla neljä desii ja toine kolme. Kyl näit aineksii tulee viäl, et JOS nää oikeest tulee käyttöhö, ni voin nährä vaivan uurestaski.

MUT seuraava satsi on sit ne omenat ja hillo niist. Ev vaa enää tälle iltaa jaks. Huame? Ehkä (tai sit ei, saa nährä).

Talon tutinapäivä

Jatkon eilisel päivityksel. Men koko päivä harakoil, ku ei täs yksinkertaseste pystyny tyäskentelemähä. Pit sevverti isoo tärinää välil, et pelkäsin oikeest noitte tiatokoneruutuje kaatuva. Pit järjestel juttui nii, et JOS nii käy (ku em pysty olemaa kii kahres ruurus eri huaneis yht aikaa), ei ol mittää mikä rikkoo sitä. Tyynyi vaa apuun

Koira välil ilmottel haukahruksil, et jottai tapahtuu, mist ei oikkee tykkää, eikä tiär onks tää ny hyvä vai huano asia, mut kipastii välil ulkon ni näki, et koneet ja vermeet ol meijä pihan ulkopualel, vaiks taloho vaikuttivakki. Toi tiä o saman savipedim pääl ja nii lähel, et sil nyv vaa ei mahra mittää.

Mut onneks kissat eivä ollu millänsäkkää. Tuntu, et kiva vaa, et ol jottai mitä akkunoist seurat. Ku nappailin kuvii yläkerras, ni ain sain siihe jommankumma kaveriks. Ja sikku yritin tehrä töit, koneen ääres, tuppas Pyry sykkyy, et koht heiluu taas - ja niihä se heilu.

Tekivä siis enste koko matkalt uamaa (erelline päivitys), sit kuljettiva kelal kaapelin alust loppuhu, ja meil toisen alust toho tiän kohral, ku piham pualt ei ol viäl tehty. Ajeliva telakoneil ees-taas.

Pikkase isomma kaivannon tekivä toho kääntöpaikkaha, ja kela jäi toho ojanteesee siks aikkaa.

Ja lopuks, samal ku täyttivä ja tasottiva maakaapeliuaman, nosti ton kelan ojast sinne tiän pualel ja jatko tyätäs. Ny o sit tosi pehmee toi tiän reuna, et toivottavaste siihe ei kukkaa ajele. Sitä ku ei oikeest painettu ku vähä sinne tänne ton kauhan kans (mikä hyppäytti torppaa joka kerta), mut painuu iha kävelles kummiski, jopa koiran tassuje al, ku iltalenkil tost menttii Islan kans. 

Tarkistettii Carunast, et siäl om mun sähköpostiosote ja isännän puhelinnumero, et tiatoo olisisis kyl mahrollist jakkaa, mut EI. Yhren yhtäkää ei ol tullu, kummallekkaa. Tosa päiväseltäs, ku keskusteliva keskenäs, ni ilmeseste virolaissii ova, ni ei oikkee tee miäl heiltäkää mittää men kysymää. Tosin ne sähkötyät varmaa tekkeeki sit eri porukka. Pihakaivuun osalt taas ei mittää hajuu, sama tai eri. Vaiks toi vekotin om pikkane, ni se ei silti kyl meijä piham pualel mahru toimimaha, et joku bobcat-tyyppine tähä varmaa tarvii tulla - jollei sit veret isommal kärel kaik istutukset uusiks. Pelkään, et meijä käytännös AINUT kunnolline perennapenkki menee täs hommas... Ja just kasvuhu kunnol lähteny hevoskastanja.

Kaik laitteet ja välineet jäivä viikollopuks toho hiakkatiän reunaha, et oletus o, et jottai jatkoo olisisis pian tulos kummiski.

Maakaapelointityät alotettu

Mittää tiatoo tai tiarotet, ei viästiv viästii, ol tullu asiast, mut täsä ny torppa tärisee ja heiluu ja huajuu, ku kone touhuu nii lähel, ettei oikkee kykene töihinkää keskittymähä. Välil oon akkunas, ku oliva kaikkeist lähinnä täsä, ja sit pitelemäs ruurust kii, ettei kaaru, ku tää tärräämine ei ol mittää piänt. Huh!

Kaapelikeloi ja muut varustet tuattii aamusel paikal. Tein Islan kans uure lenki, et "kehtasin" mennä lähemmäs kurkkimaa, ku meijä akkunoist ei (hah, kuka muka olisisis meil Ulla Taalasmaa, em mää ainaskaa) näkyny...

Eikä sit aikaakaa, ku alko kuappaa syntymähä. Melkosel vauhris täst meijä ohitte meniväkki täl vekottimel.

Mite nyssit täst jatkava tänne talol asti, jää viäl nähtäväks. Epäillään, ettei tänäpe (ja viikolloppun) mittää enempii tapahru, toivottavaste ainaskaa. Vähä olisisis turhan kiirus sitä omaa sähkömiäst hankkii näi noppeel aikataulul. Jollei oma poika olisisis sähkäri, ni mittää muitte firmoje sähkäreit olisisis IHA turha ees kuvitel saar ees viikov varotusajal paikal...

Ku ei viäläkää tiäret, mit mihi se varsinaine sähkötyä on sit ajotettu... Kukkaa ny tumput suarin tätä orotakkaa - ainaskaa ilmatteks.

Hyvää miält

Eilä oliki iltalenkil käyres taas ilone yllätys postilootas. Melkkest jätin kurkkauksev välist, ku aattelin, et just ol postii tullu, ni ei ny hetkeen enää lissää voi tul, mut kurkistin silti.

Ihana, värikäs, pulska kirjekuari! Ol jätettävä pihakiarroski myähemmäl, ku nii houkutteleva ol, et ol "pakko" kurkat sisäl heti.

💜💜 Voi KIITOS, taas, Tua! 💜💜 Nii ihana söpöne avaimenperä, ettei mittää määrää! Täytyyki kotiavaimet laittaa tähä jatkos! Ja mikkä söpöset pöllökortikki viäl lisänä! Siis NII upeet, et tulee kyl käytettyy bujoilus nääki. En raaski mistää luapuu!

Isäntä ol eilisem päivä Hesas tyäreissul, ja ku tul kotti vähä enne pualtyät, ol hurja sepittely, et mite päivä suju. Olin itte nii väsyny siin vaihees, et aika paljo men ohi korvie (olin jo sänkys, vaikken nukkunukkaa).

Aamul mä heräsin aikasemmi, ja sain aamupuuhii ettippäi, ja sit jossaikohti isäntäki taas heräs, ja ennenku laitto päivävaatteit päälle, otti varsi-imurin kättee ja lähti lattiaa läpitte käymää, ettei het ol vaatteet karvas (eihä se kauvaa auta, meil), mut jatko sitä eilise selittämist sit siin.

Naureskeliv vaa sitä, mite on NII samallaine toimissas, ku meijä poika pikkasen. Ku puki aamul vaatteit ylles, ni suu napsahti kii, ja jos suu sattu aukeemaa, ni pukemine unohtu, ja sit menttii ympäri asuntoo toine lahje peräs roikkue ym. Isäntä imurois, ku mä puhuin (tai kyselin lissää), mut het ku oma suu aukes, imuri pysähty. Ja sikku kummastelin, et miks käsi pysähtyy ain, ku selität jottai, ku imuri kummiski on koko ajam pääl, ni suu napsas samantiän kii, ku imuri lähti liikkeel taas. Selitykset jäi siihe. Hmmm.

Välil vähä miätityttää, et mite noi autol ajamiset sum muut oikkee sujuu samal, ku juttelee? Siis ku ittel o ain sanottu, et pelkääjäm paikal istuvan tulis auttaa ajavaa pysymää hereil (siis KESKITTYMÄÄ ajamisee, eikä omiin ajatuksihi), ja sit voiki tul näit putkiaivojuttui, et tulee liijaks keskityttyy siihe, mitä puhutaa, ku muuhu liikenteesee... Ja ajatukset voi siirtyy poijes liikenteest iha rariooki kuuntelemal. Ei kuskin hermot oikkee kestä sitä "mrs buckettinakaa" olemist, et havannois ja ilmoittelis sitä ympäril näkyvää koko aja. Hah! Välil kyl teen sitäki (suajatiät, vilkut ja vaihteire vaihrot tuntuu oleva ne isännän ongelmakohrat ajamisis), vaiks onneks ei mittää ol tapahtunu ikinä. Lähelt piti -tilanteit on kyl usseemppiiki. Siks ain noi piremmät ajot ittee jännittää nykysi, ja isäntäki aika usseste suasiol lähtee junal liikkeel, jos se vaa om mahrollist aikataululliseste. Viästittelee kyl matkam päält, et tiärän, ku om päässy peril, ja tiärän, millo alkaa matka taas kottippäi, ja jos taukoilee, ni ilmoittelee siitäki. Ei tartte ol syrän syrjälläs koko aikaa. 💙