Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

Kello, kello, kello

Vai pitäsköhä sannoo, "aika, aika, aika"? Tää ÄR-SYT-TÄ-VÄ juttu pari kerttaa vuares. Meil se on tää syksypualeine se kaikkeist hankalin, kevääl menee aanauksem paremmi (osaltes).

Oon yrittäny siirtää lenkkiaikoi ja ruaka-aikoi pikkuhiljaa myähemmäks ja myähemmäks täsä jo viikov verra, mut se o ollu aika hankalaa, ku ne ei sit ol sopinu meijä muuhu rutiinihi käytännös lainkkaa, ennenku kelloi oikeeste siirretää, MUT silti tää tuattaa vaikeuksii sen siirtoajan tulle.

Ja - kas kummaa - pompahrin itte sit tuntii aikasemmi ylös, ku enhä ny sitä vessahätää, kuplaa ottas, viitti väkisi sänkys pirättää yht tuntii. Ja sikku nousin, ni eihä se sänky enää houkutellu yhtää. Kissat orottava ruakaas samantei, ku itte nousee, koira onneks muuto o aamu-unine, mut sikku kissat alkaa kiusaamaa, yrittämäl saar toist liikkeel, ni toine ärsyyntyy ja potpottelee, et "jättäkää rauhaan!", "menkää poijes!" - ja pittää itte yrittää keksii muitte aamutoimie ohel kateil jottai muut puuhaa.

Tää syksy "kiva", ku "saa" sen tunnin lisää, mitä ei koskaa voi oikeeste mitenkää hyäryntää kummiskaa. Hmmm. 

Keväällähä kaik ova tyytyväissii vaa, ku saava ruakakupit nokkas ettee tuntii aikasemmi, ja ulos lähretää tuntii aikasemmi (paitti aamulenkki, mikä tuattaa koiral vähä vaikeuksii). Mut kevääl se tunni aikasemmi HERÄÄMINE tuattaa taas ittel onkelmii, ku ei ossaa viäl illal mennä tuntii aikasemmi nukkumaa kummiskaa... Höh!

Pelkkää kiusaamist! Mum miälest!

Mut vaiks ny heräsinki "tuntii enne" normiaikaa, ni päätetää, et täst tulee hyvä päivä kummiski! 😃

Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕

Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.

Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂

Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚

Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.

Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.

Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

Aamupuuhat

Aattelin, et "pyhitän" päivän jo viikollopul, et saan rauhas siivoskel ja sellast, mut kyllähä sitä siv vaa ain meileihi pakkaa vastailemaha, ku silmihi ossuu. Sitkeessähä tää, et arkipäivät ova TYÄpäivii o.

Vaihtelin petivaattei ja valmistelin ne muutonki yäkyläläissii varte valmiiks, ettei tartte ku päiväpeitot ottaa uniajan tulle syrjähä. Hetihä tää aulan peti käyttöhö men. Ny o enempi tilaaki, ku laitoin kasaha jo valmiiks noi siim pääl yleensä olevat tyynykki. Voi oikkee leveeste maata. 😀

Pölyyhä meil ny o lentäny oikkee ennätysmäärä, ja sainki ny pari kerttaa käyr tyhjäämäs imurin pölykepun, et ei mahtunu ees yht kiarrost siihe. Ku o ärsyttäny seki, et se o yhren kerrokse kiarrokselt ain täyn, ku aikanas pölypussihi sentäs mahtu usseemma päivän imuroinnit. Mukku niit pussei ei sit tahtonu löytyy mistää, ei ees niit sopiviks muakattavii, mitä viimitteks käytettii. Pit pölypussittoman olla nii kätevä ja näppärä. Ei se kyl ol. En tykkää yhtää.

Mut ilmanpuhristin puhisee ja hoitaa hommias makkaris, vähä otettu tiättyi kamoi esil ja toisii taas poijes tiält, poikii aatelle, sit ehritää hyvi välipalattelemaha, ku saapuva ja isäntä lähtee hakemaa meijä seuraavat viikko-ostokset, ku oma auto o ajokiallos, kunnes se saaraa korjattuu (aika varattu maanantail kyl, mut meneeks kummottos läpitte sej jälkkee, vai tuleeks jottai uut häikkää, ei voi viäl tiätää). Enste meinattii, et ei mennä kauppaha, ei otet poikii, mennää sil, mitä kaapeist löytyy vaa, mut sikku plikka meinas et hän voi tulla ja tuara pojat, ni heijä autol voi ostokset hakkee, ni poikaki meinas, et hänki voi tehrä piremppää päivää tääl, ni ny meil onki sit jo valinnav varaaki. Heh! 💞💕

Mut tästähä siirryn sit viikollopuv viattoho itekki. Nauttikaaha syksyisist aurinkopäivist! Ainaki tänne on ny sellast luvattu. 

Karvast kaverii

Ny o sähköjohrot uusiintunu, tyät eristyny (ne omakki), suunnitelmat viikollopust, ens viikost ja siv viäl iha isämpäiväj jälkeisellekki viikol asti selkiintyny. Monttaalait tiaros, erillaissii juttui, niist sit aikanas lissää.

Nokka vuataa, aivastuttaa ja päät särkee, ei tul pahemmaks, muttei myäskää paremmaks, olo. Mut puuhaillaa ny silti. On se kumma, mite ny kummiski jaksaa, ku viikolloppun ei ollu mittää muut oiret ku ihav vaa "laiskuus". Meijä karvaset ku ovak kans koko aja kaikes touhus mukan, apulaisin, tai sit tyäjjohros. 😄

Joskus vaa lähistöl, ku hypin töit tehres kahrel pisteel, ja parhaimmillas neljäl laitteel (nettikone, taloushallinto-ohjelmistokoneel, lasertulostimel ja mustesuihkutulostimel, kahre huaneev välii ees-taas. Pyry o löytäny lankalaatikom päält hyvän paikan, mist näkkee joka paikkaha, kunha en jätä tualii ettee.

Huame ja lavvantain onki sit taas yhrellaist vipinää, et saa nährä millo ehrin seuraavaks mittää tänne päivittelemähänkää.

Ilone yllätys!

En orottanu mittää postii, mut kurkkasin lootaha silti aamulenkim päätteeks.

Kannatti! 💜 Kiitos, Tua! Ja kiitos kiittämisistäki, vaiks mullaha sitä enempi kiiteltävää kyl olisisis! Mut tulipa hyvä miäli! 

Eli joko o eiline päiväposti tullu myähää (käyttii posti kattomas pualempäivän aikaa, eikä sillo ollu mittää), tai sit joku on taas toimittanu lähistölt oikkiaa osotteesee. Mut täm päiväm posti ei ainaskaa ol viäl näi aikasi tullu, se ov vast tulom pääl, jos tänäpe ees om mikkää postipäiväkää, näistäkää ku ei ota hullukaa nykysi enää selvää.

Tän lisäks lootas ol Turun Sanomat, mitä ei olla siis tilattu enää koht 20 vuattee, vaiks tarjous siit tippuu yhä säännölliseste pari kerttaa vuares lootaha kans. Jotenki koettii, et ne uutiset olivaj jo vanhoi, mitä siit löyty, ku kaik ol kuultu telkan uutisist, rariost, tai luettu netist... Ei mikkää halpa lehti kummiskaa.

Ei siin kenenkää osotetiatoi ainaskaa löyry, et ei ossaa laittaa ettippäikää, jos ov väärähä osotteesee tullu. Niinku tääl kyl valitettavan usseste tulee.

Töit

Ku poika haluu jatkaa, ja tekis varmaa tauotta hommii, jollei välil itte hualehtis, et vois pittää kaffetaukoo ja ruakataukooki välil, ni on tullu sit itekki tehtyy normii piremppii tyäpäivii. Se vaa jotenki menee sillee automaattiseste nii.

Piänet tilat, paljo tiält poijes siirreltävää tavaraa, isomppaa ja piänemppää, ni joskus o ihan kiva tehrä hommii tilas, misä ei tartte ahtautuu mihinkää, eikä siirtää kamaa poijes alt. Vaiks näit tääl meil onki vähäv vähä. Mut linja kerrallas homma valmistuu! Pikkuhiljaa. Et mitäs täs, oleilles ja seurates, mite juttu etenee, joka päivä. 💙