Iho-onkelmii

Huamaa, et oon täsä viime aikoin ekstrapaljo lutrannu käsipesuje kans, ku kaik sormiev välit o rikki, ja etusormes o iso halkeema, mikä nyssit osuu koko aja johonki.

Yritin käsityät jatkaa, ni ei siit vaa tul mittää, ku tökkii joku koko aja johonki kippeesee paikkaha. Tauon paikka siis.

Ja juu, mul on hyvää rasvaa olemas, MUT ku laitan sitä, huamaan, etten voi koskee lankoihi (pesen poijes), tai en voi koskee asiakkaitte papereihi (pesen poijes), tai en voi laittaa syätävää, ku en haluu rasvasil käsil koskee ruakaha (pesem poijes) - ja ku EN voi ol iham mittää tekemättäkää, ni käytännös tarkottaa, et hoitoaika on ÖISI. Paksulti hyvää voiret, käsineet kättee, ja untem mail. Mut eihä se ny yhres yäs onnistu, tääkää...

Hämäräkuvii

Vaikkia napsii yli 20 asteem pakkases hyvii kuvii, ku hämärätila vaatii sen kymmene sekunnin kameran paikallas pitämise. Sanoo vaa, et "pirä kamera vakaan"... Hah! Ei tahro onnistuu hyvänäkää päivänä, saatika nyn näi pakkase aikan, ku pittää ottaa vanttuut kärest, et saan pireltyy luurii käres ees...

Kuu puitten takkaa. Aamusti ojjo noi matalal, ennenko aurinko nousee.

Iltakuvam pit olla ekana, mut bloggeri päätti toisin. Kuu meijä torpan yllä iltalenkilt palatessamme.

Yllättävän lämpöselt tuntu sää, ku ei tuullu yhtää. Mut klasit huurtu, et sai koko aja ol lääppimäs auki, et näk mihi kuljettii.

Aamul ol pikkane tuulevvire, ja huamasin, et ku sai sen klaseihi sopivast kulmast, ni -hups- oliki linssit taas auki. Mut tiätty sit het tuntu paljo kylmemmält tää sää. Islaha asettu ain johonki tuulensuajassee pusikkoho hätilles, ettei ollu paikallas olles tuulen tuiverrukses. Sevverti kylmää, et o keksiny keinot vähä auttaa asiaa. Vaiks ny onki villapaita ja siv viäl palttoo siin pääl, ettei tuuli iha ihol pääsekkää.

Ja niinku kylmää o. Iha harvinaise usseste o tänä talven menny yli kahrenkymmene asteen pakkasel. Yleensä piremmät pakkasjaksokki pysyttelevä siin vähä alle. Mut onneks ny o lunt, ettei tartte iha niimpal pelät noitte perennoitte pualest. Joskus ollu täysi lumetont ja siihen ku iskee kylmä kaus, ni tyhjää o kukkapenkeis kesäl...

Puit kuluu!

Yhresoloo

Kyllähä sitä meikäläinenki tykkää köökis toheltaa, ku motivaation saa oikkianlaiseks (yleensä siis EN tykkää mistää kokkailuist). Ja ajatus siit, et ollaa "koko kööri" (me, lapset ja lastellapset) kaik paikal yhtaikaa, antaa oikkee hyvää motivaatioo.

Pullat ja tortut tul tehtyy erellisen päivän, mitä ny tänäpe pistin puakkii, et sai kukin pöyräs tehrä omallaist laskiaispullaa (vaniljakermavaahto/ suklaamousse/ erillaiset hillot/ nonparellit...). Lumiukot tein vaahtokarkeist, aatoksena, et saa kukin sulattaa kaakaoho halutessas.

Sevverti knaftiste nykyää o astioit, et pittää etukättee varat kaik sillee, ettei tul erehrykses käytettyy iham muuhu.

Ja syämiset suajattava pöyrälläki silleen, ettei käy karvane "väki" napsimas mittää. ;)

Ihan kivaste saatii pöytä täyttee - kaakaot, vaahrot ja kaffe jäivä tasol, ku en enää viittiny yrittää löytää niil tilaa. Toimiha se näinki.

Mite ol kivaa saar torppaha vilinää toviks! <3

Leipomispäivä

Aamust asti valmistautumist leipomissii. Huamist kokoontumist silmälpitäe. Joulujutut ol ja men, ja meijä loppiaisenki kokoontumine siirty, ni nyssit onki laskiaisteema jo. Ei täsäkohti jouluu enää jaks juhlii. ;)

[Sori, taas men kuvat riipirraapi hyvi hassuhu järjestyksehe, mut en lähre muuttelemaha, menee vaa kaik entist sekasemmaks...]

Näät korvapuustit ovaj jo toisest taikinasatsist, minkä tein ensmäst jämäkämmäks, et sain kaulittuukki. Ja iha HIRMUSTE nousivakki sit. Hyvä ku puusteiks enää tunnistaakaa. Ohhoh!

Ja tää se ihav viimine pellilline uunist, eli voitaikinakolmiot - tarkotus sit täyttää vast huame.

Eka satsi jäi melkose tarrautuvaks ja pehmeeks, et käsittely ei ollu kaikkeist helpoint. 

Jourusin lisäämää jauhoo "lepäämise" ajaks, ettei taikinaklöntti olisisis jämähtäny pöytähä ja liinaha kii.

Täst alotetaa, eli esitaikina hellal piänes kattilas: maitoo ja jauhoo paksuks vanukasmaiseks, lämpimäks (noh, kuumaks) "mössöks", mihi sit muut ainekset lisätää. Sevverti hyvä tulos tul, et jatkossaki teen täl samal taval! Vaiks en tiär mihi perustuu, ni iha hurjam pehmeet pullaa tul!

Tul lepäämisaikaa, tul nostatusaikaa, ennenku alotin toist taikinaa tekemähä. Ehrin käyr Islan kans iltapäivälenkkii, ihailla aurinkoo akkunoist ja vähä surffail netiski.

Tällassii noi puustit oliva ENNE nostatust. Et kyl sitä jottai tapahtu. =) 

Ja om muute PEHMEET! Käytin siis tätä IS:n ohjet. Suasittelen!

Nyssit vähä huushollii kuntoho, ja huame orottaa piirakan teko, kermavaahto, suklaamousse, vihersalaatti - ja tiätty kattaus. =) Kivan ettee jaksaa touhutakki! <3

Kylmyyrest

Liittyev vähä erelliseenki ulkoilupostauksehe. Ku ulkon o kylmä, pakkaa vähä torpaski kylmyymää. Hatara talo, ni ei mikkää ihme. Varsinki näi, ku tuulee. Tyynel pysyy lämpö paremmi.

Tassuttajak kyl tiätävä, misä se torpan lämpimim paikka täsäkohti talvee o. Aurinkom paikka vaa valitettavaste siirtyy, et nykku o hyvä, koht ojjo varjos taas.

Eka piän pesälline saa takan lämpimäks, toimimaa yleispatterina, ja sit lisätää pikkuset puut ja avataa luukut, ni antaa huaneesee lissää lämpöö. Se propelli, mikä vähä levittäis tätä lämpöö, ov viäl hankkimat, vaiks ollaa puhuttu siit jo monena talvena. Tää ku o kulkuväyläl, ni vähä saa miättii, mihi sellase "potkurin" sit saa pyärimää nii, ettei siit ol kellekkää haittaa.

Aamun -24 astet ol pualiltpäivii jo -14,5 astet, et lämpimämmäks men, mut yhä kylmää. Eikä tuulikaa ol mihinkää lakannu.

Huamattii ny näil kylmil, et rappusii laitettu pakkeli, mil isäntä halus vetoi saar lankkujev välist poijes, ei ny näist kylmist säist tykkääkkää. Alkaa lohkeilemaha. Höh! Maalii ov viäl pual purkkii jäljel, ni isäntä meinaa, et kait tosa sit jossaivälis kevättä viäl fiksaa näit välei maalattaval silikonil, ja tekkee yhre kiarrokse maalaust pääl lissää. Vaatii vaa nyssit kraapimist, et saa ton laitetun pakkelin enste poijes. Et tulisis sit kestävämppää (toivottavaste). Tänki pakkelin sanottii kyl olevan hyvää, jopa liikettä kestävää, mikä tiätty askelmis tulee, mut liike yhres pakkasen kans, ei sit enää toimikkaa...

Sitähä se tiäs

... meinaa aurinkon esil tulemine. Nii kaunist päiväseltäs, mut aut armias nää selkeet säät öisi. Tiätää siis isomppaa pakkast taas. Ja meku asutaa jossai "poteros", et talvisi meil o kylmemppää ku muuval lähitianois (noi kilsam pääs esimerkiks voi ol jo viirenki asteen ero), ja kesäsi sit taas kuumemppaa. Ääripäät jotenki korostuva.

No, katoppa! Tais ol ny eka kerta bloggeris, ku kuvat menivä oikkiaaj järjestyksehe! Vau!

Mut joo, nii kaunist tää vähäne määrä puhrast vast satanut lunt - ja aurinko yhres. Tosin ei autoo ajaes kaikkeist kivoint, jos aurinko sattuu osumaa suaraa päi pläsii, tai ku näkkee kaik röhnät (eritote noitte tassuttajie nenujej jäljet) akkunoitte klaseis ja pölyt muuval. Hah! Näil keleil ei akkunoit pahemmi pest, mitä ny vähä sisäpualt kehtaa pläästii toisinas. Vaiks nenujej jäljet tuleva ain takasi noppeeste.

Nyssit ol aamul se 24 astet pakkast, ni pit laittaa takkaan tulet (niinku toki joka aamu muutenki tehrää, muttei välttämät iha enstöiks), köökkihi iso vesikattila kiahumaa (toimii patterina sit pitkän aikaa siäl, ja antaa vähä kosteuttaki sisäl, ku meil jo iha sähisevän kuiva ilma tällasil keleil). Isäntä kävi aamusaunas, saattii kiuas lämpimäks nii, et pysynee lämpö pesutilois sevverti, ettei ol putkie jäätymisest vaaraa - tual ku ei ol mittää lämmityst muuto. Eli suihkuskaa ei kyl käyr ku lämpötila puttoo alle kymmenen asteen, jollei kiuas ol kuuman... 

Islal meijä Kadil tekemäni villapaita pääl. Isoha se vähä o, ku o sakemannin kokkone, mut kyl tää silti Islaaki selväste lämmittää. Tykkää pujottaa pääs oikkiaan reikähä ja tassuje nostelu ulkon jää lähinnä hätie hoitamiste ajal (ku pysährytää siis), ku ilman paitaa nostelee muutov vaa. Auttaa vissii sevverti verenkiartoo kummiski. Vaiks ei me mittää pitkää lenkkii näi kylmil keleil tehräkkää.

Ja onha niit kylmän sään varusteit ittelläki. Villahame, tai "pyllytin", miks näit nyssit kutsutaankaa, mikä ulottuu polvihi, lämmittää reisiiki, ja säärystimet, tiätty villasukat kenkie sisäl. Villapaita, paksu pullee "laskettelu"takki, huppupipo...

... ja vanttuut hanskojem päälle, ni ei kärekkää jääry. Hyvi tarjettii!

Ainuu onkelma, mihi en ol löytäny ratkasuu tällasil keleil, ku tuulee viäl pakkasem pääl, o, et mite sais klasit pysymää kirkkain, jos tuuli tua henkityksen höyryt päi naamaa? Koko aja tuntuu, ettei nää mittää, ja pittää yrittää ettii sopivaa pään asentoo suhtees tuulen suuntaha, et tiätää, mihi astuu. Kaikellaissii aineit, nii suihkeit ku sellassii "taikakankait" oon kokeillu. Joku kallis pinnote olisisis ollu vissii mahrollist aikanas optikol ollu mahrollist tilata omiin vahvuuksihi, mukku ojjo kaikkee muut kallist toimempiret, mikkä nostava linssie hintaa iham muutev vaanki, ni se jää ain poijes... Enkä oikeest tiär, et mite se sit auttasisis, tai kui kauva. Mä ku käytän samoi klasei sit sen reilut 10 vuat kerrallas, jollei jottai sellast satu, ettei käyttö enää onnistu (rikko).

Mut joo, talvi se O!

Vanhuste asioil

Menot aiheuttava ain valmisteluit ja poikkeamii rutiineist. Erellisen iltan jo alkaa, ettei tul aamul hätähoppu. Nykyste onkelmie (kinttu ja iho) takii suihku ei ol mikkää pikane meno, vaa pittää ol valmis aikamoissii "jälkihommihi" ihonhoiro ja tukisukkie sum muitte kans. Ja ajankohtaki tarttee miättii, ku ollaa yli 15 asteem pakkasis aamuste, et tukka märkänä näi viäl lunssan jälkimaininkeis ei oikkee voi lähtee koiran kans lenkkii tekemähä. Mite saat tukisukat jalkaha noppeeste ilma suihkuu - juu, et mitenkää järkeväste. No, oon ny kelpuuttanu erellisem päivän sukat, et on jottai tukkee, ku tiätää, et pesul menen kummiski. Pue, riisu, pue taas. Noh, sitä se nyssit usseste vaa o.

Nappasin mukkaa ystävänki, jol o auto-onkelmii ja pit kans pääst silti asioit hoitelemaha. Hää tek omat asiat ja me hoirettii ne meijä omat asiat. Kaik hoitu ok. Ystävää orotelles juatti kaffet, saatii jutel iha rauhas. <3

Toi o näppärää, ku Myllys o ulko-ovie tianois noit pyärätualei, ni sai isäl istuime, vaiks nyssit ei onneks tarttenu "tuntikaussii" pankkiaikaa jonottaakkaa (niinku joskus on käyny, vaik o ollu varattuna aika). Pikkukoppero tul täyttee, ku me kolme sinne ahtauruttii, mut mahruttii! Hyvä ku johonki pankkihi viäl pääsee asioit hoitamaa iha nokakkai ilma ajan varaamist! Omas pankis se ei enää onnistukkaa - ovi o lukos, ja tuleva avaamaa vaa, jos o sovittu aika. Sellaseks tää nykyaika om muuttunu.