Näi niit menoi, samantapassiiki, kertyy usseste samoihi aikoihi. Viime viikol ja ny täl viikol, ja välis sit muullaist yhteist kivaa olemist. Ja siv voi ol nii, et joku kuukausi menee välis, ettei nährä lainkaa. Terveysasioit neki, jos ollaa me tai he, lenssus, ni om pakko siirtää menoi. Tuntuu, et niitäki tulee koko aja enenemäs määrin, mitä vanhemmaks tullaa.
Istuttii enste orottamas terveyskeskukse orotustilas, isän abi-mittaust. Siihe saattii ohjeistus, et "1 - 1½ tunttii menee mittauksehe + orotusaika", ja miätittii jos äiteen kans erittäis sit sil välil käyr vähä pankkiasioit hoitamas, mut ku varmistin aikaa, ni meinasivakki, et enintäs pual tunttii menee. No, me äiteen kans istuttii sit orotustilas orottamas sen aikkaa, et mittaus tulee tehtyy. Vajaa pualtunttii siihe men. Et noi "hyvät" ohjeet taas.
Mut mikä (taas) hauskaa, ni vaiks istuksin itte vähä jo orotussalin ulkopualel, käytäväs, ni tul jutelttuu tän kuvan kauimpan olevan herran kans vaiks mist. Politiikam menost Ameriikois, Suames, ja yleiseste maailmal, tyättömyyrest, saunoist ja hirsirakennuksist ja mite suamalaiset ovav viänee näit maailmal. Hah! Pahottel viäl lähtiessäs, ku hänt kutsuttii enste, et "olisisis ollu kiva jatkaakki jutusteluu viäl".
Äitee yritti välil tul keskusteluhu mukkaa, mukku ei KUULE, ni sano jottai iha hassuis paikois, ja sekotti vaa pakkaa, ku ei "kehtaa" sanoo, ettei kuule. Vaiks siis käyttää kuulokojeit kyl. Noi kaikuvat käytävät vaa ei ol mittää helpoimppii paikkoi kuulemisil.
Ja ku istuttii toises orotustilas myähemmi, ni taas siäl yks miäs tul mult kysymää, et mikä tää käytäntö tääl o, et pitääks ilmottautuu jonnekki, ku ov varattu aika, ja mihi tai mite. Neuvoin sit oikeesee paikkaha. Ol kulkenu eri kaut, ku mikä on se "pää"sisääntulo terveystalom pualel, ni ol koko ilmottautumine jääny huamaamat. Hänel ol lääkäri vaa sanonu, et pittää men "länsisiipehe", ja tual ei sellassii ees oo (paitti ehkä jus henkilökunnan suus). Eri orotustiloil vaa o omat numerot. Mut lopult hänki sit ilmottautu ja löys oikkian paikan.
Ajoin isän kotti, et jatkettii äiteen kans pankkiasioit sit hoitamaha. Myllyn S-pankkihi pääsee jonotusnumerol, mut -hitsivitsi- mite kauva sitä omaa vuaroo sit saakaa orottaa. Seisottii siin yli tunti.
Ja täälläki tul yks papparaine kysymää apui, et mites kauva täsä menee, ja pit varottaa, et aikaa saa kyl varat. Sit hää ei meinannu uskaltaa men istumaha orotustilaha, mikä kiältämät ov vähä syrjäs, ku luuli, ettei sinne saakka nää tota vuaronumerotauluu. Ku ohjasin sinne, ja näytin, et siäl o oma taulu, ni pääs istumaa. On se vanhemmil rankkaa vaa seist orottamas. Kovi huanosti ohjattu tääki homma.
Mut lopult sit päästii me itekki sisäl, eikä siin sit asiaa käsitelles kauvaa enää mennykkää.
Sit tehtii Prismas ruakaostoksii, eli pit kävel se kauppa iha toiseem päähä, ja taas takasi. Äiteen jalat on taatuste vetelän tän liikkumisej jälkkee.
Piipahrettii silti viäl Länsikeskukses ostamas isäl uuret, tukevammat, mut helpommi jalkoihi laitettavat kengät. Huanoil jaloi kulkemine huanoil kengil o vaarallist. Nykki tuntu häne vanhat kengät oleva tippumas koko aja, ja kantapäät ol iha lötkönä. Melkkest olisisis paremp kulkee sukkasillas, ku noil. Mut ny pitäs olla hyvät, ja turvalliset. 💙
Siv viäl heil syätti ja kaffetelttii ja höpöteltii menemää. Et siin se aika men, noppeeste. Sit ajo kotti koiraa ulkoiluttamaha.















