Miäli kesää kohti

Nyssit lähti ääni, et onneks ei ol mittää puhelimes tehtävää tyät eres. Höh! Mut silti jo kovaste kutkuttaa tehrä kaikellaist. Kunto vaa ei kest. Isäntäki niiskuttelee ja kröhii, et tällassii vaivassii me nyssit ollaa.

Otin puutarhapäiväkirjan kättee, ja siit viime kesän juttui. Tää seurantasivu jäi vähä puutteelliseks, ku kinttuvaiva iski het alkukesäst, ja vaikutti koko kesän ajan. Isäntä kasteli ja korjas satoo, mää kävin siv vast syksyl myähemmi siivoomas kasvarin talvikuntoho, ja yhres laitettii pressu kasvarin pääl. Isännä enerkia riitti lähinnä häne chilie hoitoho, muut jäivä vähä liikaa omilles.

Aattelin, että kun ei kunto oikkee muuhu riitä ny, ni teen tälle kesälle pohjan valmiiks, et sikku lähretää jottai kasvuhu laittamaha, on paikka sit niil olemas. Et tulipa sit tylsän näköne aukeema, mut josko ny käyttäsisin sit erivärissii kynii, mil rivit näkyis vähä paremmi. Ei me varmaa mittää niimpaljoo kasvuhu laitet, mitä meil viime kesän ol, ku ol KAIK paikat pullollas noit siämenest esikasvatettui kasvei. Paljo hyätykasvei, mut sit myäs paljo ihav vaa silmäniloo - mikkä nyssit isäntä länttäs hätäpäissäs vaa kasvulavoihi, ettei suaraa kompostihi menny, se kevään kasvatusvaiva. Terassie koristeet siis unohrettii kokonas.

Joo, oliha se viime kesä sevverti "märkäki", ettei me kamalam paljoo tual terassil aikaa ees viätetty, et sillä. Se vaa, et se takaterassi näkkyy nii hyvi meijä olohuaneeseenki, et olis sitä voinu ol ehkä vähä kivamp kattella, ku olis vähä kukkivaaki näkyny...

Ei voi kamalaste ny suunnitella tarkkoi laatui, tomaateil ja kurkuillekkaa, ku pittää tyytyy sit siihe, mitä puutarhal o tarjota siinkohtaa, ku mennää taimet ostamaha. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ehtii siämenest, vaiks vast juhannuksen maaha laittais, jollei ny iha hirmune pakkaskesä tul, mut noitaha me ei kasvarihi sisäl olla koskaa laitettukkaa. Ja ny o osa siämenist vanhentunu, ni niitte itävyyski o taatuste kärsiny, et kattotaa, mitä saaraa kesäl aikaseks. Uussii ei nykkyl ostella, niitäkää, ennenku erelliset o käytetty poijes. Jos ei mittää ala kuulumaa mullast, ni sit hankitaa jostai uussii taimii, vaikkei just sitä laatuu, ni jottai muut, mil täyttää tyhjä tila. 😌 Tällee rennol kärel ny eretää. Ilma stressii.

LISSÄÄ klo 8:30:

Erelliskesäst pirin kirjaa, mitä tul kului - ja mitä saatii satoo. Kamalan isolt vaikutti kulut, ku näitähä siis synty kummiski usseemma kuukaure aikan, ei kertarysäyksel. Ja osa noist kuluist siis o asioit, mikkä ova käytös yhä, mist ei enää tul lissää kului. Eli jos neki jakkaa vuasil, ni kulut ol ehkä joku 450€, karkeeste laskettun. 

Sit vastaavaste kirjasin ylös saatuu satoo. Lukuunottamat ne, mikkä men "suaraa suuhu", heh. Sitäki ku tapahtu paljo. Mut iha sillee, et mikä o keskimääräne koko, ja paino sem mukkaa ym. Koonti olisis ollu kans hyvä tehrä, mut en saanu aikaseks. Ku selvis, et ollaa SAATU enempi ku mitä ollaa KULUTETTU, ni mä olin varsin tyytyväine. 😍

Talvisinha me ostetaa noit yrttei ja erilaissii sipulei paljonki erillaissii, mut niil o talvel kyl erillaine hinta ku mitä kesän saron hetkel. Itte siis noit hintoi seurasin siin saronkorjuun kohral, et mil hintaa kaupas vastaavaa om myynnis.

Varelmii me ny ei kamalaste hoiret, se pusikko vaa tuntuu leviävä, ja piretää lähinnä ruaholleikkuril kuris, ettei koko piha ol koht pelkkää varelmaa. Mut sato on sit kans sem mukane: ISO. Meijä tääl asumisaikan om pitäny vaa yhre kesän, millo ei satoo tullu, ja se ol sellane, et tul enste "kesä", ja sit uurestas kylmää. Mä epäilen, et pörriäiset ol häviksis siis kukintavaihees kokonas, ni sit ei tullu marjojakaa. Ja näil säähommeleilleha me ei voira mittää.

Mut sillonku satoo tulee kunnol, ja saaraa sitä oikeest hyätykäytettyykki, ni eihä siin voi muut ollakku tyytyväine! Paljo tehtii "kesä"rosollii, eli kaikellaist, mitä omalt pihalt saattii yhtee. Punajuuri om meijä yks suasikeist, mitä voi käyttää tosi mones jutus ja monel taval. 

Nykku toiveis o saar kellari säilöntätilaks jo ens talvee ajatelle, ni ny koitetaa saar asioit viäl enempi omaan käyttöhö. Aikasemmi on tullu jaeltuu ympäristöl (naapureil), suvul ja ystävil paljo, ku tuntuu joskus, et kaik sato tulee yhtaikaa. 😋

Uus "lelu"

Kätevä ja käytännölline, mut ei välttämätön. Jännättii, et ku o lankaton, ni kestääks "kuuluvuussäre" pihan toisel pualel, tai petonikaton läpittte, ku näist ol huamautus paketis. Et esteet ja etäisyys vaikuttaa siihe, onnistuuks lukija lukemaa anturii.

Silti päätettii, et otetaa riski ja ostetaa. Lukija ja kaks anturii: toine anturi kellarihi ja toine kasvarihi. Näkis lämpötilan ja kosteustilanteen sisäl, eikä ain tarttis lähtee liikkeel.

Ja toimii! Kuvan lukema ny kellarist, misä isäntä viäl viimeistelee ovie puitteit (listoi, tiivisteit ja sen sellast). Huame laastitaa rivinteeraukse reunat, et menee neki kolot (ja hiirie kulut) tukkoho. Eli ovi on ny ollu ulos saakka aikas paljo auki, vaiks toisaalt sit sisäl o ollu lamput pääl lämmittämäs, niinku kaikellaiset sähköporakoneet sum muut, et lämpötila tasaantunee myähemmi siihe, mitä se sit oikkeest tuleekaa olemaha.

Ja pitihä se anturi sit jotenki tonne kasvarihi saara. Isännäl ei ollu aikaa, ni tein sen sit itte. Täsä o kuvas näit osii, mitä o viime talve aikan tippunu. Viäl se silti siin kasas o pysyny, mut fiksauksii tarvitaa. Näyttää silt, et noi mustat muaviosat hapertuu täsä aurinkom pualel, ku etelämpualeiset osat om molemmat rikki. Höh! Noi alumiinilistat saa takasi paikoilles, ja ne kiinnitetää vaiks jesaril, jollei muut keksitä. Ainaski siis näil sit tää kesä mennää. Varaosii ei iha hyllytuattein saa. Mitä ens talven tapahtuu, onki sit jo eri asia. Jää nähtäväks. Tää olis tälle vast neljäs kesä. Mut kiältämät haastava paikka, ku meijä pihal ei oikkee mittää tuulensuajaa, eikä pahemmi varjookaa, ol...

Sisälläki olevat muavijutut joutuu kovil. Kauhan otinki ol irronnu. Seki muavi on nii haperoo, et napsahtelee vaa palasiks, ku sitä pikkase vääntää. Et haasteelliset olot kasvarin sisälki ollu. Kesän paahteet, tuulet ja tuiskut, pakkane...

Hirvittävä häkkerö siit anturin aurinkosuajast kasvaris tul, eikä mittää takeit, mite kauva toi hökötys tosa pyssyy. Käytännös ny o rautalankal kii harjas, mut paffi jesaril kattokennois, eli voi teippi kyl kuumuures irrot. Jos aurinko pääsee anturihi suaraa porottamaha, ni se ei anna torellist tulost kasvarist. Ku jottai pit kehittää.

Ja tän piänem piäne jutuj jälkkee olin iha hikine ja väsyny. Hah! Ei tää lunssa tosiaa mikkää "kevyt" ol. Eiku suihkuhu ja lepäämää.

Olemist

Nym mun lenssu o koht kestäny jo kaks viikkoo. Mittää loppumisem merkkei ei ol. Päät särkee, nokka vuataa, kröhittää (kurkkuu kutittaa ja sattuu vuarotelle), korvat poksuu ja paukkuu - ja VINKUU - mikä o tosi ärsyttävää sillo, jos muuto o iha hiljast. Väsymys on kova, mut oikkee unem pääst ei tahro päiväseltäs saar kii. Mut jos nukahran, nukun sit mont tunttii peräjälkkee. Yäunet katkeilee tukkose nenän ja kröhimisen takii. Olo ei ol hyvä ny!

Mut onha mul näit hoitajii! Vaiks Islan lenkit ovak kyl taas lyhentyny hurjaste, ei toine niist näyt moksiskaa oleva. 💜 Pehmopaikat oleskeluhu ja ruakkaa maaruhu säännöllisi ajoin, ni hyvä! Ja ku saa ol lähel, ja seurat torpan menoo ja meininkii. Vahtii kissoi, etteivä tee tuhmii, ja sellast. Komentelee siis, jos kissat vaiks alkaa raapimaa jottai ovee auk, mikä on kii. Vaiks eihä noi kissat siit silti moksiskaa oo. "Siinäpähä puffailee". 😏 Ja JOS haluava enemp huamioo, tiätävä kyl mite saava koiran reakoimaha nii, et alkaa haukkumaa, ja sit joko mä tai isäntä lähretää liikkeel, mikä juttu sit onki menos... Hah! Ei käy tylsäks näät päivät, ku o usseemp tassuttaja torpas.

Töit oon ny tehny sillee, mite tuntuu aivot parhaite toimiva. Eli aamukaffiej jälkee jonki aikkaa, kunnes lounaan jälkkee "siestailen" (nukun tai en), ja sit jatkan iltoihi - tarvittaes teen siv vaiks viikolloppun lissää, jos silt näyttää. Turha yrittää tehrä noit numerohommii sillo, ku on tyät erottaa toisistas 0, 3, 6, 8 ja 9. 😕 Varsinki, ku papereist kattoo, ja jokane numero eri paperis viäl pakkaa olemaa eri fontil, ni hankaloittaa tota havainnoimist entisestäs. Ruurult kattottun o sillee helpomppaa, ku voi säätää sivut isommiks.

Mut tätä tää nyssit välil vaa o. Yksinyrittäjän "herkkuu", ku ei ol kettää kelle delekoira mittää töit. Onneks omat asiakkaat ova sellassii, et mul ov vapaat käret aikatauluttaa tyät, kunha ne tulee tehtyy viranomaste antamiin päiviim mennes. Ei ol mun yritykse olemasoloaikan (alotin 1.6.1998) ykskää juttu myähästyny koskaa. Et sillee o rutiinit muarostunu tutuiks.

Luvataa taas kylmenevää ja sarettaki, mitä luanto kyl jo kaipaaki. Nautitaa silti viäl täst aurinkost, nii kauva ku sitä vaa riittää ny! 

Muisteluit

Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii. 

Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.

Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.

Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty. 

Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕

Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o! 

Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha! 

Herättääks velli mittää muistoi muil?

Tilapula ja postii

Isännän kans tosa jo miätittii, et iha hyvä, ku ei ny otettu mittää esikasvatusrojektii täl kevääl, ku tuntuu, et yhrest jos toisest syyst kaik olemaski olevat venyvä. Hah! Vaiks nykku olisisis aika siirtää monii kasvei isomppii ruukkuihi, osa pistää pistokkaiks, ja multahommii OLIS, ni ei ol sitä TILAA, mihi niit sit laittaa. Kasvit ova mul aikas tiheeste, ja siks niis tulee laihoi luiperoi talve aikan, ku kurottava korkkial. Ei saa samaankaam paikkaha enää takasi, ku isomppii ruukkui ei mahru samaan tilaha enää, saatika, jos se yks ruukku, muuttuu "vauhris" usseemmaks ruukuks, vaiks pikkussiinki...

Oon ny annellu vähä jottai kasvei, mitä mul o enemmältikki poijes. Uussii koteihi. Silti tuntuu, ettei sitä tilaa vaa tuu. Hmm. Yks "reikä", ni se ikkäänku huamaamat täyttyy jollai toisel kasvil. Heh! Kovi hyvää paikkaa meil ei noil aikanas (siis 26 vuat sitte) mummult, isän äiteelt, saaruil pelakuil ulkon ol. Eikä olla voitu talvettaakkaa samal taval, ku hän sano talvettanees, ainaski sen parikyt vuat ennenku alut toi meil. Mut näyttää noi pärjäävä huaneellämmöski, ku meil o viileemppää kummiski, ku mitä monis kaupunkiasunnois. Ränsistyvä kyl, mut kevään koittaes lähtevä uuteen kasvuhu. Sitkeit!

Se katettu ulkotila, mihi ei satais, olisisis kiva joskus meillekki saar.

Ja mikä ihana kirje ol postilootas kans eilä! Kiitos, Tua! <3 Taas nii ihanii kiiltokuviiki, et mähä meinasin jämähtää vaa näit tuijottelemaha. Ja nää KAIKKI om mul iha uurellaissii, ei ol enne tullu ittel vastaa missää. Vaiks itelläki ojjo kiiltokuvii vaiks kuip paljo ennestäski, ni näit ei viäl löytyny!

Ny ol "pakko" ottaa illast aikaa, ja kirjottaa takasi. Iha kivaa "hommaaha" seki! Toivoo vaa täytyy, et käsialast saa jottai selvää, heh! Nykysi ku ei niim paljoo enää kynää ja paperii käyt, vaiks bujoileeki, ni käsiala kärsii selväste.

Ovihommii

Josko ny oikeest saatais täsä huhtikuun aikan noi kaks kellarin ovee paikoilles. On siin ollu hommaa kaikkie vanhoje karmie poijes ottamisines, vanhoje ovie (toine om meijä vanha ulko-ovi, toine vanha ulkosaunan ulko-ovi) tuunaamises piänemppää kokkoo, ja sellast. Viäl o fiksailui ja maalailuu eres, ettei homma valmis ol, kellarin ulko-ovi ei ol ees "pikkase" paikallas, ku siin o enemp töit karmie suhtee. Ja nää o iha HIRMU painavii molemmat. Ehtaa vanhaa puut. Nii ovet ku karmikki. Ei olla turhaan siis näit "hillottu" varastos. Kaikel yritetää löytää uusiokäyttöö, mitä o ajan kans tullu varastoituu jottai jonnekki.

Ku mikkää seinä, eikä mikkää lattia/ katto, ei ol suaras, ni kaik hommat täytyy tehrä sil silmäl, et ottaa mittaa siält ja täält ja muakkaa juttui nii, ettei ne joko liiku tai liikkuu sem mukkaa, mikä o tarkotus. Tää kuvas oleva ovi viä ruakakellarist varasto-osaan kellarii. Korkkeemp katto siäl - ja laajemp tila, mut hyvi hassu, sokkeloine tila. Huanoste saa käytännölliseks. Onneks tää ruakapuali ny o selkee. Mä mahrun seisomaa nii, ettei pää osu kattoho, mut miähet joutuva "nöyristelemähä".

Ilmavvaihtoräppänä tähänki ovehe viäl tulee - ja se maalaus - sikku oma kunto ja sopiva säätila (se pittää tehrä ulkon) osuu kohral. Sit saa noi karmin kulmatuetki ottaa poijes, ku ovi jää kunnol paikoilles. Tuntuu, et mä pääsen ovest kulkemaa ilma näihi osumist, mut miähet, ku joutuva kumartelemaha, osuva ottines noihi ylempihi, tai kompasteleva noihi alempihi. Heh! Net ei siis ol tarkotus jäärä toho.

Viarailijoit

Olipa pitkä aika viimisest, ku veljee vaimos kans on tul nähtyy livenä. Toki noit feissarin päivityksii nähny ja vähä siäl toisiamme kommentoitukki, et sillee niit osaa kuulumisist tullu esil. Mut maailmas o niim paljo muutaki. 

Eihä täst lenssust olla päästy. Em mää, eikä hekää oikkee, et tätä aikaa tää ny o. Mut leiposin sit vähä omenanyyttei, tai omenakiärtei, miks noit nyssit voisisis kutsuukkaa. Yks paketti torttutaikinaa ol pakkases (ny sinne voi ostaa jottai samankokkost tilal, heh) ja jokune omena. Taikinalevyje sulatus, omenoist kota ja kuari poijes, ohuit viipaleit ja levyje pääl limittäi lomittai, pikkase kanelisokerii siihe pääl ja rullal. Voitelu kanammunal, syrän-nonparellei pääl (mitä ny kaapist siis löyty) ja uunihi.

Paistoaikaa pit lisät vähä siihe paketis annettuhu aikaha, ku näät ol melkossii "pullukoit", et ehti kypsäks ast. Isäntä meinas, et hyvä tuaksu, mut -haa- mult on TAAS hajuaisti hävinny. Jotenki kummiski maistan asioit paremmi ku alkuvuare lenssus.

Mummult aikanas saarust pelakuust (jatkettu) pistokas alkaa ol nupuillas, eli kait se nyssit jonkillaiset juuret ojjo multaha tehny. Annon tän heil mukkaa, ni saava laittaa parvekkeelles, mikä ov varmaa kesäl aikas kuuma, mut katettu. Kuulostaa iha oivalliselt pelakuun "asunnolt". Kasteluu toki tarvii paljo, mut altakasteluruukku auttaa täsä.

Tähä tullu tyhjä paikka men het, ku siirsin paahteisemmalt paikalt kiinanruusun tähä. Näyttää silt, et kiinanruusu tykkää kyl valost, muttei yhtää suarast aurinkost. Nuutuu, nousee ylös, nuutuu. Ja jos voi huanoste, tulee herkäste jottai ötököit tai tautei. Ny kokeillaa, josko uus paikka olisisis paremp.

Sisälämpötila yläkerras jatkaa nousemistas. Patterit ojjo kii (niis o termostaatti, mikä herättää ne jos lämpötila laskee alle 15 asteen), takkaa ei olla käytetty varmaa viimesee viikkoo enää lainkkaa, mut silti menee yli 30 astet rikki sisäl. Eiku akkuna vähä ravolles. Nipsuha siin tykkää haistel ulkoilmaa. Öiks viäl laitetaa kii, ku tuntuu, et ny osuu tuuli just toho seinustaha, ettei tul liija kylmää aamuks. 

Akkunoist kattoe tuntuu, et ulkon olisisis samallaine keli joka päivä, mut yks päivä o lämmint ja villatakkiki o liikaa, ku käy lenkil, sit toine päivä ei takkikaa tunnu oleva riittävä, et olisisis pitäny ottaa hanskat viäl kättee. Paljo riippuu siit, mist päi tuulee, ja mitem paljo tuulee, vai tuuleeks ollenkaa.

Tällastaha se Suame kevät taitaa ain olla.

Takaterassin siivoust oon kans paljo aatellu, mut toimeks en ol pistäny. Annan ny olon parantuu enste selväste. Sikku ei näim paljoo väsytä, sit saa nokka viäl vähä vuataa ja kröhittääkki, ne ku voi jatkuu pitkäänki vaivana. Ehtinee kaik viäl, kummiski, ennemmi tai myähemmi.