Hautajaiset

Näist hautajaisist ei ol ollu meil käytännös mittää ylimääräst puuhaa, mut silti tuntu jo eilä, et "mistää ei tuu mittää", ku koko aja miätti, et "ai nii, tääki juttu", tai "olikoha se jo katottu"... Tai muut vastaavaa. Mitem paljo asioit onkaa ollu järjestettävän iha lähimmil?

Viime tipas ostettii isännäl henkselit (mitä inhoo), ku ei löyretty niit jo olemas olevii. Uusis housuis ei ol vyälenksui lainkka, ni joku keino pit löytää, ettei ol housut kintuis, ku arkkuu kantaa. Kumpikaa meist ei saanu millää päähä, et mihi ne henkselit aikanas tul laitettuu. Siivotes ain välil osuva kättee, ja taas lykätää takasi, ku ei käytet, muttei raaski poijeskaa pistää (eiväkkä viä paljo tilaa). Sit kiärtelin yht kauppaa eesintaasin, ku ettin sateevvarjoi, niit piänii kokoontaittuvii, ku vähä sateitaki lupailtii.

Ja viäl vähä illemmal sit isäntä tajus, ettei hänel olekkaa mustaa krakaa, ja kävi läpitte kaik, mitä ol olemas, eikä oikkee mittää niist voi hautajaisihi laittaa. Eiku viäl uus kauppakiarros. Lähemppää ku Mylly, ei kravattei löyry, ni joutu aikas kauvas menemää, mut löysihä sit!

Isännält kysysi, et mihi aikkaa meijä tulee ol menos pihalt, ja sano et kymmenelt riittää, ja mähä siit sit laskemaa juttui taappäi, et mitä pittää ol millonki tehtynä, et tiätää, millo viimestäs pittää herät. Mukku olin valmistautumas jo nukkumaa, isäntä meinaski, et oikkiastas pitäski lähtee varttii aikasemmi, ettei ainaskaa myähästyt (oonko tartuttanu tän isäntähänki jo?).

Mut se tarkotti, et mun aikataululista men kans osaks uusiks. Tosin ny vaihroin vaa lähtö ja heräämisajat, et ne mitä sil välil o, menee mite menee. Ja onneks olin laittanu vähä ilmaa asioitte väleihi, ku isännältähä tul vähäv välii jottai: "mihi ne uuret sukat tul laitettuu?" tai "autaks vähä tän kans" ja tiätty oltais koko aja menos veskihi, siihe meijä ainoosee, pikkuruissee, yhtaikkaa. Ja sen sellast. Pit muistaa pihakiarros, ettei jää öljykynttilät palamaha päiväks ja luukku kii, ettei kosteuskaa pääs poijes, Islan lenkki, omat, koiran ja kattie aamupalat lääkkeines, ja sitä rataa. Puuhii monellaissii.

Lopult sit päästii liikkeel, ja -tadaa- olttii varmaa toisena paikal, heh. HYVI ajois siis. Noh, isäntä ehti kipasemaa veskis, ku ol vähä pakko ottaa aamulääkkeet nesteempoistoines, ku ol arkunkantoo luvas, ettei se aiheut onkelmii. Saattii halat viarait sillee, ku kukin saapu paikal, ja nautittii iha hianost aurinkoisest kelist. Onha se hautuumaa hyvi hoirettun varsi kaunis paikka!

Kantajat saiva arkum paikoilles kirkkoho siunaust varte, viaraat löysivä paikkas, pappi saapu, kirkonkellot kumus, urut lähtivä soimaha - herkkää. Ei varmaa yhtäkää silmää kuivana pysyny koko kirkosoloaikkaa. Virret alko komeeste, mut kummaste väki hiljeni pikkuhiljaa, ku alko olemaa olo vaikeet itkun takii. 

Sit tul vähä piremp matka, ku kuljettii kirkost pihamaam poikki hautapaikal. Onki muute haural hiano paikka!

Kukat ol valmiina perikunnan pualest, viästit kukin jätti joko omien korttie kaut, tai ihav vaa sanalliseste samal, ku jättivä kukan arkul. Läheisimpie kukat ja viästit men suaraa arkum pääl, kuvun al, ja muitte tul hautasuajam pääl. Tää om mul uus tapa, ei ole enne vastaha tällast tullu. Tavat muuttuu.

Sit ol kaunis muistopöytä iha JUST ittes olosen kuvan kans isännäv veljest, ja adressei tul lissää koko aja, sitä mukkaa, ku viarait saapu lissää. Sevverti joka paikas ja menos mukan ollu, ja osallistunu jos mihinki, et moni halus terveises ja osanotot laittaa tulemaha.

Eikä tosiaa tarjoiluis ollu mittääv vikkaa! 

Piänehkö porukka koos, kutsuttuina. Lämmin, herkkä ja kaunis tilaisuus!

Yllätyst ja valmistautumissii

Toki ennenku mihinkää erityisemmi lährin, ni pit omaolon kaut kysel vähä apui toho mun "apupolvehe", mikä tul, ku putosin tikkailt kattolevyn kera viikko sitte. Se ku vaa ei näyt millää kokonas paraneva, ja ku näyttää hyvält, astun askeleen, ja se arpeutunu kohta aukee taas. Ku se aukkee sillo ku seison, jos o arpeutunu yäl, ku jalka ov vähä koukus, mut myäs sillo, ku oov vähä aikkaa seissy, ja meen istumaa. Ärg!

No, sain sairaanhoitajan "lankampäähä", ja lähettelin kuvii ja muistutust siit viime kesän ruusust. Hän konsultoi lääkärii suaraa siit, ja lääkäri meinaski, et täskohtaa antibioottikuuri o iham paikallas, ja lisäks sain jottai sterilointipuuterii, mink nimen oon jo unohtanu. Eli ei tarttenu täl kerttaa lähtee lääkärihi, vaiks tiätty sinne apteekkihi pitiki mennä erikses. Mut lähriv vast vähä myähemmi.

Näit kelloköynnökse siämenkoteloit o jonkuv verra, mut ei niis mittää ruskettumise/ kuivettumisem merkkei ol, mitä mul sanottii, et tulisisis. Tää kaikkeist ensimmäine o iha samav vihree, ku sillo heinäkuun alkupualel, ku sen ekaa kerttaa huamasin. Köynnökse alimpii kukkii, niit iha ekoi, muutonki. Et jos tää ei "kypsy", ni noil muil ei enää ol toivookaa.

Hortensian kukka on täysin avautunu. Se om melkose kokkone ja melkose komias! Ja täsä mää arvuuttelen, et millo siirrän sen kellarivarastoho talveks. Ei se siälläkää välttämät menesty kevääsee, mut onha se ny kummiski yritettävä, et jos vaiks.

Ja mä nii toivon, et nää tomaatit ehtis ees vähä enempi värii vaihtamaha enneku siirrän niit sisätiloihi jälkikypsymähä. On se kasvarin lämpötila ny ollu kummiski kolme astet ulkolämpötilaa lämpimämp noitte öljykynttilöitte ansiost. Ne täytyy vaa ain muistaa illal sytyttää ja aamul sammuttaa.

Ja on noit tomaattei toisaallaki pihal. Piänimmäs "kasvaris", pikkukasvaris ja sit terassil viäl ne taivasal olevat amppelitomaatit. 

Avomaankurkut hiljaksii kans tuattaa satoo, mut taitaa kesä ny loppuu keske ennenku mittää isommi tulee. Sataa liikkaa ja päivät alkaa lyhenemää, yät kylmenemähä...

Kysymysmerkkinä om myäs, et millo nää päärynät olisisiva kypsii. Niit o joku ehkä kymmenise kipalet ja sevverti isoi ova, et EHKÄ niist jonku hillon saisisis - kunha ei liijan kauva anna puus olla, jollei ne ny näyt muuto selkeit kypsymisem merkkei.

Ja sit tulin tän aamun saronkorjuukorin kans postilootal, ni siäl oliki yllätyspussukka ystävält. 💝Vaiks mitä ihanaa! Ihana kissa-käsipesunestepullo (täysinäine), led-kynttilä, hirmuseste tarroi, valosarja ja NII lutune kortti toivotuksines. Ja kortist tul nii het Hannin Viivi miälee! 💛 Unohruin hetkeks sit laittelemaa paristoi, ja levittelemää valoi, ja paikkaa kynttiläl, puhumattakaa tost kissapullost, sillehä ol iham pakko löytää heti paikka veskist. Hah!

Ja siv vast pääsin satoo järjestelmähä. Tai ain pesen ne samal, ku laitan toho verkon alle omiin paikkoihis. En kyl ehtiny miättimähä, et mitä täst ny täl kerttaa tekis, ku sanosi isännäl, et täytyy apteekis käyrä, ni hää anto tehtäväks hakkee henkselit ittelles samal reissul. Uuret puvun housut ova kokonas ilma vyälenksui, ni ei voi vyät käyttää. Arkunkannos ei paljoo voi housui "vauhris" nostella.

Ja hetimite, ku tulin kotti, alko katto humisemaha ja siällähä sato oikkee kunnol, ja samal paisto aurinko. Sateenkaart en kyl nähny missää. Ja sit ykskaks seki ol ohitte. Näit mustii pilvenkikkaroit näyttää ny taivaalt "tippuva" siäl tääl aika ajoin.

Jollei mittää tekis, ei mittää sattuis

Tai sit vast sattuiski. Hah! Ei pysty kokeilemaa, ku tekemist om paljo.

Aikane aamu, ku pit lähtee peräkärrii noutamaa. Vuarokaure vuakra, ja paljo hankittavaa. 

Levyi ja lautoi ja tiäs mitä. Tää homma ol varattu aamupäiväl. Nii isoi juttui kannettavan, ettei isäntä yksim pärjänny, eli ol lährettävä mukkaa. Ja kyl mä kannan, ku ei tartte korkkial nostel.

Sit tuattii kamat kottii ja lähtö uusil asioil. Niittem pääl visiitti vanhuksil, mis heijä Vilpertti-kisuli kovaste yritti pääst mun muavipussihi, mikä ol ihan täyn, eikä siis mahtunu. Otti vähä nokkiis, hassu! 💙 Mut koht men taas oikkee kunnov vauhril, et matot mykkyrähä vaa! 😄

Näit levyi ostettii usseemma, et saa autotallin seinil ja kattoho. Iha helskatim painavii! Ei olisis isäntä pystyny yksikses kokonaist levyy käsittelemähä. Siks mum PIT olla siin "vaa" apuna. Joo!

Lopultaha se sit men nii, et MÄ olin se, joka kiikku siäl kator rajas ja yritti pirellä painavaa, vähä joustavaa levyy paikoillas, ja - HUPSIS - nii se vaa levy liikkeel lähti siält kator rajast, enkä mahtanu mittää. Alas tulin, betonilattial ja levy mum pääl. Nousin äkkii ylös, ja isäntä kattomaa levyy, et "vaa yks kulma vähä sai kolhui, kyl sitä viäl voi käyttää"... Hah!

Kyynärpää otti osumaa, mut onneks siin näyttää ny olevav vaa piän kuhmu, ja siinkohtaa mustelma. Huamist värii ei viäl tiäretäkkää. Polvee sattu, mut housut ol ehjät, vaiks kovi pölyset. Mut eiku sitkeeste vaa yrittämää toist kerttaa. Aattelin, et jos ny ei toimi, ni sit luavutetaa kokonas. Ei muns oikkeest ol näihi korkeisii nostoihi. Välil en saa ees kaffekuppii suulle yhrel kärel, ku se o liijam painava. Mite sit tollasen tiäs kuip painavan levyn?

Ihme, ettei housuihi tullu reikää. Iho on rikki ja hurja kuhmu tul.

Kuhmuu oliki haastava saar kuvattuu, mut näyttää ny silt, et mul olisisi päällekkäi kaks polvee. Ja alempaa sattuu niim maan...

Ensiapu kylmäkallel, mut se ol kova ja hankala saar koko patil, ni tein sit oman kylmäpussin itsesulkeutuvast pussist, talouspaperist ja kylmäst vedest. Toimii yllättävän hyvi! Meil om pakkases siin lokeros, mikä o JÄÄTYNY kii, usseemmanki kylmägeelipussii... Eipä aut tähä hättää! Toivoo soppii, ettei täst ny tul uut pitkäaikast onkelmaa kinttuhu, misä se ruusu ol viime kesän... Ärg!

Mut ISO KIITOS taas Tual, ku ol postilootas ihana yllätys! 💜 Voi juku! Monisivune käsin kirjotettu kirje, kiiltokuva-arkki ja UPEE kisukortti! Siinähä se kisuli, ku meijä Pyry piänen! 💙

Tällane perjantai. Hyvää viikolloppuu kaikil!

Auto-onkelmii taas

Huamaa, et meijä auto alkaa ol jo vanha, ku tuntuu, et vähäv välii tulee jottai (kumma) vastaa.

Oltii siis lährös diabeetteshoitajan vastaanotol naapurikuntaha, ja ku auton sai käyntii, ni joha siäl kojetaulus vilkku jos mitäki. Sekooks tiatokone? Hajooks auto? Renkaat näyttää ainaski tollee autoo kiärtäe ihav valla ok. 

Pääryttii silti siihe, et mikkää valo ei ol punasel (paitti turvavyä, ku en ollu laittanu sitä pelkääjän paikal, et yletyn ottamaa kuvaa), ni uskalletaa lähtee ajamaa. Isäntä varas sit hualtoajan myähemmäks.

Ehrittii pilvie sivuitte kuivina paikal (ja tasasitulles kastuttiinki jo, ku taivas ol sit iha mustana). Parkkipaikka melkkest täynnä, mut ihmissii ei näkyny missää? Hmm. Iso ja sokkeloine talo.

Mun aika ol ekana, eikä me kauvaa ehritty istuksimaankaa, ku kutsu kävi.

Kattelttii akkunast nurmee ja parkkipaikkaa, mitä löytyy ympäri taloo. Ja aivot meinas men solmuhu, ku miätittii, et MIHI suuntaha tää täst ny näyttääkää. Mennää sisäl, raput alas, kääntyy, kääntyy, pitkä suara, kääntyy, kääntyy... Hmm. Ei me iha takuuvarmaha lopputulemaha päästy. Hauskaa miättii tällastaki.

Joo, sit laitettii pika-pitkäsokerilaite puksuttamaha, käyttii lääkitys läpitte, pituus, paino, ruakavalio, liikunta, viimise viirem päivän kotimittaukset, sokerin osalt loppu vähä keske, ku liuskat loppu, enkä saanu lissää. Muuttuu TAAS tää tarviketilaushomma, eikä ees db-hoitaja ollu viäl varma, et mite se tulee hoitumaha. Mut ny täytyy tehrä viralline tilaus TEKSTARIN täsäkohtaa. Se sit tulee joko hänel tai sit päätarvikejakeluhu. Db-hoitajalt tuatteet haetaa Maskust, mut jakelust ne laittava ne postin kaut tulemaa ja pittää sit postist hakkee (meil se tarkottaa, et molemmat hakupaikat on noi kilsam pääst toisistas, ja molemmat siis naapurikunnas kummiski). Kunha ny selvii, et mite tää homma nyssit oikkee toimii. Siis iha et mite tarkkaa täytyy kaikkee tiatoo tarvikkeist antaa. Niil o jottai koodei olemas jo ny, mut niit ei nää näist tuatteist ittessäs, eli JOSTAI neki pitäsisis sit nährä... En tykkää tällasist asioitte monimutkasemmiks menemisist yhtää.

Mut mittää tuntopuutoksii ei ol, kummassakaa jalas, pulssit tuntuu hyvi, pitkäsokeri o laskenu kevääst, ja ov varsi hyvä. Sokerit käy aika alhaal välil, vaiks ei olekkaa insuliinii käytös, ni hoitaja otti konsultointiajan lääkäril (syyskuun lopus eka aika), ja ilmottaa sit tekstaril sej jälkkee, et vähennetääks jottai sokerilääkityst, vai jatketaanks samal taval yhä. Toki siihe saakka jatketaa näi ainaski. Et sinänsä hyvä!

Ja pakkoha se ol ottaa akvaariost kuva, ku kotimatkal olttii lährös. Vähä virnistelytytti toi kyltti akvaariom pääl, et ruaka-automaatti hoitaa ruakinnan. Voiks jollekki tulla miälee tällases paikas, et "katoppa, akvaario, syätetäämpä kalat!"? No, joo, tokiha tota ruakaa ny tosa pääl näkyy, ku automaattihi tarttee ruakaa laittaa, et sitä om mahrollist sit kaloil ajotettuna "jakkaa".

Ja hauska kyl, nää kalat tuntu oleva meist iha yht kiinnostuneit, mitä me niist. Ku siirryttii, ni neki siirty. Voi että! <3 Mä NII tykkäisisin, jos olisisis mahrollisuus vaa, kattel kaloje touhui. SE olisisis sellast rauhottavaa seurattavaa, millo en kaipais käsillekkää mittää muut tekemist. Aikanas, ku meil kerrostalos ol akvaario, moksukki kattova akvaarioo enempi ku telkkaa.

Seuraavaks siis selvittelemähä jostai, et MITE nää tarviketilaukset tääl nyssit jatkos oikkee tehräänkää.

Pieni ajelu

Pit ottaa meijä harrasteauto, Karkki, poijes autotallist, ku siäl ny rakennetaa pikkuhiljaa rappussi ylisil. Ei otet mittää riskei. Mut yäks ain taas auto tallihi takaisi, jos suinkiv vaa om mahrollist.

Museoautoo ei viitti turham päite pihal seisottaa, jollei ol iham pakko.

Kuiva, aurinkoine keli, eikä teil ruuhkaa. Pikkuteil siis. Mikäs siin o rauhas körötel menemää. Saatii moottori lämpimäks ja akkuaki samal laratuks. Ja moikattuu jokune vastaantulija - jokaine morjesti! Kuppeli o "hymy"auto.

Ja sit ilta- ja aamukosteuksilt, saatika mahrollisilt sateilt, turvaha taas. Kyllähä se auto kummiski o, ja auto kaipaa myäs ajeluu, jottei iha jähmety paikoilles.

Ei sara, sattaa

Tämäm päivän ohjelma ol olla ystävän apuna. Aamul ei viäl satanu, ja taivas ol iha kirkas. 

Ja taas yks piänkone pröpels meijä ylitte aamulenkil olles. Ny suaraviivaseste lentokenttää kohti.

Hetken ehti siis aurinko paistella tänäpenki. Pit napat kuvaa kööki akkunast, ku nauhuksis käy melkoine pöhinä ja pörinä. Siin pörrää amppareit, kukkakärpässii, perhossii, kimalaissi ja tiäs mitä! Mite nää kukkavarret kestävä isommat sateet jää nähtäväks.

Uus kirppari

Äiteel vähä jottai muut, ku koton olemist. Käyttii uures kirpparis. Siit om "puhuttu" somes, MUT se yllätti silti.

Valmistautumisis ol Vilpertti-kisuki mukan kovaste. Jos olisisis ollu joku kassi/ kori tai joku, mihi olisisis voinu "tehrä pesää", ni olisisis varmaste tullu mukkaa autohonki saakka. 😆

Jättimäine rakennus, jättimäiset tekstit, ja SILTI me ajettii harhaan enste, ja viäl toisenki kerra. Hah! Pikkase harhaajjohtavii kylttei, nualines, mikkä näyttävä oikein vaa toisest suunnast tulevil. Mut joo, ei meil mittää aikatauluu varsinaiseste ollu, ettei sil. Pyrähdettii vaa katsastuskonttorim pihal tekemäs ympyrää, ja lasi(?)liikkeen pihal kääntymäs, ennenku päästii oikkiaam paikkaha. Mut löyrettii, lopult.

Eka "oho" tul het sisäl astues, et tavaraa o lattiast kattoo, seinäst seinähä, sekalaises järjestykses. Huanekalui, sisustustavaraa, lasi- ja posliiniesineit, lamppui... Pit olla tosi varovaine, ettei tiput mittää - ja siin men sit se "ostosmoodi" enempi sivuhu. 

Ja se HAJU! Yäk! Sellase sekalaine vanha kosteen kellarin/ viämärin sekotus. Tuliks rakennuksest, huanekaluist, erilaisist vanhoist tyäkaluvermeist, vai mist, mut se on kamala! 

Ei silti käännytty takasi, vaa päätettii, et ku tänne ast tulttii, ni kiärretää ny. Jotenki ees. Etuala valosa, mut koko muu tila hämärä, hyvi sekalaine, lattiat sotkussii, hintalappui puuttu paljo. Eikä siäl kamalaste kyl näyttäny ihmissiikää oleva. Pari omistajan tapast (siis omistajan elkein ainaski), yks kesätyäntekijält vaikuttanu (järjestelemäs tuattei), me ja kaks muut. Loppuu kohre tul jo vähä kiiruski ulos, ku jotenki se haju tuntu jäävän "kii".

Äitee löys jottai, vissii 4,5€ yhteensä, ja mun ostokset teki 2€, jost pualet men kolmeen isoho vanhaan kiiltokuvaha ja kolmeen korttihi loput. Hah! Ny must tuntuu, et vähä välii se kirpparin haju tupsahtaa nokkaha jostai, vaiks VAIHROIN vaatteekki! Pitääks mennä suihkuu ja pest hiuksekki? 

Mut kirpparin jälkkee käyttii viäl kaupas ja sit istuttii vanhuste tykön kaffel tovi. Ennenku lährin kotti. 

Ens kerral kyl käyrää muuval kirpparil, tonne en nokkaani lait! Mut kiva yhressolon päivä kummiski!

Päivä vanhusten kans

Näi niit menoi, samantapassiiki, kertyy usseste samoihi aikoihi. Viime viikol ja ny täl viikol, ja välis sit muullaist yhteist kivaa olemist. Ja siv voi ol nii, et joku kuukausi menee välis, ettei nährä lainkaa. Terveysasioit neki, jos ollaa me tai he, lenssus, ni om pakko siirtää menoi. Tuntuu, et niitäki tulee koko aja enenemäs määrin, mitä vanhemmaks tullaa.

Istuttii enste orottamas terveyskeskukse orotustilas, isän abi-mittaust. Siihe saattii ohjeistus, et "1 - 1½ tunttii menee mittauksehe + orotusaika", ja miätittii, jos äiteen kans ehrittäis sit sil välil käyr vähä pankkiasioit hoitamas, mukku varmistin aikaa, ni meinasivakki, et enintäs pual tunttii menee. No, me äiteen kans istuttii sit orotustilas orottamas sen aikkaa, et mittaus tulee tehtyy. Vajaa pualtunttii siihe men. Et noi "hyvät" ohjeet taas.

Mut mikä (taas) hauskaa, ni vaiks istuksin itte vähä jo orotussalin ulkopualel, käytäväs, ni tul jutelttuu tän kuvan kauimpan olevan herran kans vaiks mist. Politiikam menost Ameriikois, Suames, ja yleiseste maailmal, tyättömyyrest, saunoist ja hirsirakennuksist ja mite suamalaiset ovav viänee näit maailmal. Hah! Pahottel viäl lähtiessäs, ku hänt kutsuttii enste, et "olisisis ollu kiva jatkaakki jutusteluu viäl". 

Äitee yritti välil tul keskusteluhu mukkaa, mukku ei KUULE, ni sano jottai iha hassuis paikois, ja sekotti vaa pakkaa, ku ei "kehtaa" sanoo, ettei kuule. Vaiks siis käyttää kuulokojeit kyl. Noi kaikuvat käytävät vaa ei ol mittää helpoimppii paikkoi kuulemisil.

Ja ku istuttii toises orotustilas myähemmi, ni taas siäl yks miäs tul mult kysymää, et mikä tää käytäntö tääl o, et pittääks ilmottautuu jonnekki, ku ov varattu aika, ja mihi tai mite. Neuvoin sit oikeesee paikkaha. Ol kulkenu eri kaut, ku mikä on se "pää"sisääntulo terveystalom pualel, ni ol koko ilmottautumine jääny huamaamat. Hänel ol lääkäri vaa sanonu, et pittää men "länsisiipehe", ja tual ei sellassii ees oo (paitti ehkä jus henkilökunnan suus). Eri orotustiloil vaa o omat numerot. Mut lopult hänki sit ilmottautu ja löys oikkian paikan.

Ajoin isän kotti, et jatkettii äiteen kans pankkiasioit sit hoitamaha. Myllyn S-pankkihi pääsee jonotusnumerol, mut -hitsivitsi- mite kauva sitä omaa vuaroo sit saakaa orottaa. Seisottii siin yli tunti. 

Ja täälläki tul yks papparaine kysymää apui, et mites kauva täsä menee, ja pit varottaa, et aikaa saa kyl varat. Sit hää ei meinannu uskaltaa men istumaha orotustilaha, mikä kiältämät ov vähä syrjäs, ku luuli, ettei sinne saakka nää tota vuaronumerotauluu. Ku ohjasin sinne, ja näytin, et siäl o oma taulu, ni pääs istumaa. On se vanhemmil rankkaa vaa seist orottamas. Kovi huanosti ohjattu tääki homma. 

Mut lopult sit päästii me itekki sisäl, eikä siin sit asiaa käsitelles kauvaa enää mennykkää.

Sit tehtii Prismas ruakaostoksii, eli pit kävel se kauppa iha toiseem päähä, ja taas takasi. Äiteen jalat on taatuste vetelän tän seisomise ja liikkumisej jälkkee.

Piipahrettii silti viäl Länsikeskukses ostamas isäl uuret, tukevammat, mut helpommi jalkoihi laitettavat kengät. Huanoil jaloi kulkemine huanoil kengil ov vaarallist. Nykki tuntu häne vanhat kengät oleva tippumas koko aja, ja kantapäät ol iha lötkönä. Melkkest olisisis paremp kulkee sukkasillas, ku noil. Mut ny pitäs olla hyvät, ja turvalliset. 💙

Siv viäl heil syätti ja kaffetelttii ja höpöteltii menemää. Et siin se aika men, noppeeste. Sit ajo kotti koiraa ulkoiluttamaha.

Pitkäst aikkaa kirpparillaki

Päätin, et ostan KAIK kirjontalankat, mikkä ova alle 3€, jos vaiks löytäisisin sitä punast, mitä tarttisisin toho omaan keske-eräsee joulusee kirjontatyähö, et saisisin sev valmiiks. Ei nää piänet lankanössäkät ny tilaa ainaskaa kamalaste viä.

Löysinki kaks pussii, mut punast ei kyl ollu. Nymmää muistelisisin, et mul o jossai sellane pötkyläks kääritty kirjontakankas, mut MIS? Jos miättiski jottai iha omaa kuvioo, niist lankoist, mitä ny sattuu ittel olemaa. Joku syksyne juttu, näist sävyis? Vaiks siihenki olisisis kiva vähä saar sitä punast sävyy.

En ol viäl iha sinne lankakauppahas saakka päässy, vaiks lähin o iha mukavan ajomatkam pääs, ja hyvil parkkipaikoil varustettu (Mylly). 😄

EDIT. 💜 Pöllöö aatelle. 💛

Lanka"meri" - kaikkee muut on, muttei enää punast... Just sitä "joulun"punast.

Enkä tiär auttaaks nää kuvakkaa, ku nualel merkityt värit näyttävä eril, vaiks ova oikkast samaa. Mittää lankoje nimii ei löyry, jollei toi lankapaffis oleva Svarta Färet ol se? Hmmm.

Käytännös siis täst puuttuu pualet viäl tekemät. Tilanne näkyy paremmi tääl.

Päivä vanhuste kans

Aamupuuhat poijes alt. Vähä olin ajatellust aikataulust myähäs (siis omaha päähä asetetust), ku nukkusin tunnin piremppää, ku yleensä. Ol sisäl kumman raikast ja PIMEET. Ei paistanu aurinko aulan akkunast makkariin, ku ol pilvist ja sateist. Mut mite pirteenä sitä sit tul herättyy! 💙

Aamupuuhihi nykysi siis liittyy toi pihakiarros, et käyn kastelemas kasvarie kasvit ja avaan luukkui, tarvittaes oviiki, tilanteest riippue. Samal tiätty tulee seurattuu kasvutilannet ja kasvie kuntoo. Iha muutaki ku pelkästäs noit kasvarie kasvei. Kaikkee mikä ny tosa kiarroksel tulee vastaha (puit, puskii ja kukkii).

Muistin ottaa piirakanki mukkaa, ku lährin. ;) Ja sit enstöiks Kukkataloho. Pihapuali enste, eli ne monivuatiset. Ehrittii hyvään aikaan, ku ei torellakaa ollu ruuhkaa. Kannattaa liikkuu aamuste hetimite, ni saa iha rauhas kulkee käytävii. Kirsikka ol hakuses, mut ekaks tul vastaa oranssi revontuliatsalea, mikä "hyppäs" kyytihi. Löyty kirsikoitki, mut ne ol isoi, ja koristesellassii, mitä ei haluttu. Luultii jo, ettei sit muit kirsikoit olekkaa, ku alko kaikemmaailman syreenit ja muut tulemaa vastaha, mut -kappas- siäl oliki toisaal vähä piänempkokkossii kirsikoit. Suklaakirsikan kans sit tultii ulos. Saatii nää autoho, ja jatkettii sit tääl kukkapualel.

Valtavaste kaikellaist, ja paljo nimetönt, hinnottelematont tavaraa, et on tainnu vast tulla ja orottava hyllyttämist. Kiarroksej jälkkee kärryt olivakki jo sit täyn. 😜

Kasvit mahtu auton takalootaha just ja just, mut pääasia, et mahtu. Takapenkki ol varattu apteekki- ja kauppa-asioil, ni sinne ei voinu kasvei laittaa. Kaupas oliki sit jo enempi ihmissii, et sel lisäks, et kaik tavarat ol siirretty kaupan tutuist paikoist toisiim paikkoihi, ihmiset haahuili siäl kaiken keskel kapeil käytävil, ja osa otta rypys, et tais joku kiirus olla monil. Mut saattii me asiat hoirettuu.

Kukat autost ulos, osa laitettii samantein multihi, ku ol valmisteltu paikka olemas. Osa orottaa vähä isomppaa kuappaa. Iha sopivaiset kelit tul sillee, et ei aurinko paahra täysil ja o toiveit saar saret, ni pyssyy kosteuski paremmi, kunnes asettuu kasvit uusil paikoilles.

Sil välil tul kaffe valmiiks ja piirakka lämpes uunis. Eiköhä äitee saa muut kasvit myäs paikoilles pikkuhiljaa, ku ei hosu. Kello ol jo humpsahtanu, et pit lähtee Islaa ulkoiluttamaha kotti. Ja onha tää pilvine, vähä viileemp, muttei kylmä, sää ihav valtavan kiva lenkkeilysää!

Hyvää viikolloppuu!

Ajelui

Aamuvipinää. Heräsin ajois, et sain kaffekupillisej juattuu enne liikkeel lähtöö, ja sit sel lisäks kaik muut: pisut-pesut, koiran ulkoilutus, ne tassuttajie ruuvat... Me itte syättii aamiaine vast ekan ajeluj jälkkee. Ja lääkkeekki vast sillo, ettei ol nii tarkkaa miättii, misä olisisis niit vessoi. 😊

Mut et ärsyttää välil toi, et ku ollaa sovittu lähtevämme kello tää ja tää, ni eiks isäntä lähre "ihav vaa pikaseste" SUIHKUHU just siinkohtaa, ku pitäs jo startat pihalt. Meijä perhees kaik muut ova ain joutunu orottamaha tätä yht, ku saa ittes kuntoho vast viis-kymmene minuuttii sovitun ajaj jälkkee. Se ov vakio, mut silti se kismittää. Eikä aut päättää lähtöi aikasemmakskaa, ku hää tiätää ittekki, mite kauva matka minnekki kestää, ja viivästyttää vaa lissää, et ollaa sillonki myähäs yht paljo. Huakaus! Mä INHOON olla myähäs missää!

Mä ajoin mennes jarruvaivast, ja isäntä puksuttel peräs Karkin kans. Menttii pikkuteit pitki, ja hyvi pysty moottoril jarruttamaha nii, ettei poljinjarruu tarvittu kerttaakaa. Ehrin paikal vähä enne, ku lährinki vähä enne, ni sattii avaimet ajois hualtomiähel. Ei ollu kamalaa liikennet tällee aamukahreksaks Mynämäjen suuntaha, ku suurin tyähämmenoruuhka menee Turun suunttaha.

Isäntä ajo sit kottikki, ku Karkin kaik sääröt ova hänel tehty. Mul o nii lyhkäset kintut, et ain menee kaik peilit ja penkit ja korkeus ja ja ja uusiks, jos mä lähren ajamaha. Skoodallaki ajaes, mul o ain tapan siirtää penkkii reiluste taakkeppäi, ennenku tuun ulos, ku muuto isäntä ei ees mahru penki ja rativ välihi, jos o seuraavaks ajamas jonnekki. Heh. Ja mun on laitettava penkki ettee, ku muuto mun jalat ei yllä polkimil.

Muutaman tunnim pääst jo tul puhelu, et auto olisisis kunnos, et tulkaa hakemaa, ja sit ilmotti hinnan (hupsistarallaa, näihihä ain MENEE sitä rahaa!). Äkäsee sit siit lährettiinki taas liikkeel.

Isäntä men maksamaa laskuu ja hakemaa avaimet, ja mä taas orotin Skoodelin avaimii Karkiv viäres, et päästää taas kotimatkal.

Mynämäjen kirkko ja Karkki samas kuvas.

Onha se kuppeli iha sympaattisen näköne takkaakipäi. 💗 Ja Skoodeli, mil itte ajoin, ei krahissu eikä krohissu, ja jarruuki uskals taas käyttää. 

Karkki-reissul

Me ei nii olla ehritty panostamaha tähä meijä harrasteautoho, Karkkihi, ku kaik torpan ja pihan jutut menee ikkäänku sen erel - ja kesäaika on nii lyhyt!

Mut välil on onni, et se ON olemas, kummiski! Näi kesäl meinaa, talvel ton kans ei liikuta mihinkää. Ei ol talvirenkaitkaa, ja aika turvatont olisis lähtee ilma turvavöitäki viäl sit liukkail muun liikentee sekkaa.

Mukku meijä pääautost nyssit ne takajarrut jumittaa, ni sen kans ei ajet ku moottoril jarruttamal, ja seuraavaks suaraa hualtoho, ni otettii Karkki käyttöhö. Onneks ei ollu tukahruttavan kuuma päivä.

Vähä o Karkis sitä vikkaa, et jos sen sammuttaa, kute esim. kaupan parkis, ni sit sen täytyy anttaa kunnol jäähtyy, ennenku se suastuu käynnistymähä uurestas. Siihe ei auta mäkistarttikaa, hah - ollaa kyl seki jouruttu kokemusten kaut toteemaha. Siihe auttaa vaa aika - ja toivottavaste viileemp ja tuulisemp paikka.

Siks ny isäntä ei halunnu jättää sitä mahrolliseste mihinkää parkkihi moneks tunniks "istumaha", ni lähti mut hammaslääkäril itte kuskaamaha. Kyllähä sitä ain o muikeet ilmeet, ku tän kans puksutetaa menemähä! 😉

Hammaslääkärim piha ol käytännös iha tyhjä. Mut mite piänelt Karkki siinäki näyttää! Ja ONHA se nykyautoihi verrattun tosi pikkane, mahtuu parkkiruutuihinki melkkest mitem päi vaa.

Ja kute parkkipaikast saatto arvat, ni EI ollu orotussalis mun lisäks yhtää kettää! Henkilökuntaa kulki ees-taas, huaneest toissee, tuare-viäre tavaroit, kaik tervehti kauniiste, ja jatkova touhujas. 

Pääsin iha varmaa suurimpiirteis sekunnilles ajallani sisäl, noh, minuutin sisäl ainaski. Ja ku viimeks ei aika riittäny, ja välineet loppuva keske, ni ny annettii valmiiks piremp aika, ja valmistautumine ol paremppaa, ja mä olin taas ulkon pualen tunni sisäl! Vau! Homma hoitu hyvi, ku ei tarttenu kokeil monttaalait aparaattii. Tällassii onkelmii sitä voi syntyy, ku o tosi tiukat hammasvälit ja kyse kahre viimise yläposkihampaav välis olevast reijäst. 

Tyhmää täs se, et taatuste tästäki kerrast tulee lasku, ku viime kerrastaki tul, vaikkei paikkaust tehtykkää. 😕 Lasku tulee henkilökunnan ajast, ei yksin toimenpiteist, vaiks niilläki o hinnotellut arvot, tiätty. No, viimeks men puurutusainet, ku hampilääkäri ei oikkee uskaltanu touhuu siäl poskev viäres ilma. Et jos teen piäne äkkinäise liikkeen, ni pora olisisis voinu ol vääräs paikas (senki oon kyl lapsena kokenu, meni tosin suun sisäpualisee ikenehe pahaste, mut silti, lipsahrus, ku äkkii liikuin hampaan isoste viiltäes). Ny uskals toimii ilmanki (ol kyl joku poskisuaja ny kans käytös, mitä viimeks ei ollu). Mul tulee noist aineist vaa isommat ja pirempaikaset säryt, ku mitä hampaan paikkaukses ikinä. Viiltokipu on äkkii ohitte, mut se puurutusaineen särky kestää viikost kahtee.

Sit soitin isännäl, et oon ulkona, ja kävelen keskustas kohti kauppoi, mihi meil ol viäl matka. Nappailin kuvii siin samal. Taivas ol tosi selkee, iham muutamii pilvenhattaroit lukuunottamat. Sattu linnuil, ilmeiseste naakkoi? En oikkee nää noi kauvas, ja oliva hiljaa, ni en ossaa erottaa variksist. Ja lokkiki osu viäl samaan napsuhu, näköjäs. Pikkulinnut laulova puus, vaikkei niitä kuvihi oikkee tahro saarakkaa.

Sit jämährin bussipysäkil, ku meinasin, et tää olisisis se turvallisin paikka, misä hypät Karkin kyytihi taas. Missää kapeil teitter reunoil viitti, ettei tul pahoi ohitustilanteit. Täsä kummiski melkone liikenne o päivisin(ki).

Ja sit ol käytävä kurkkimas, et mikäs pömpeli siäl pysäkin sisäl oikkee onkaa. Digitaaline aikataulukone. Näyttää mitä vuaroo ja mihi aikaa seuraava bussi tulee tähä. Pääbussi Turun suuntaha näköjäs seuraavaks, noi pualen tunnim pääst ja sit joku outo vuaro, mist en ol kuullukkaa koskaa, et taitaa ol joku lukiolaiste kouluvuaro, mikä menee toiseem päähä Nousiaissii ja päätyy ilmeseste Ruskol, eli joku tollane yksittäine "vaakasuuntane" linja. En ol jaksanu kamalaste tutustuu tähä. Noustes kummiski melko huanoste o julkine liikenne hoirettu muutonki. Noi Mynämäjen bussit ajava yht reittii Nousten läpitte, ja se sattuu osumaha aikas lähel meit kyl, mut kaik muut paikat onki sit hankalammi pääsemäs julkisil. Föli Turust menee jonnekki jostai, ja kuulemma päästää kyl autost ulos Nousten osal, ku lipsahtaa linjat Nousten kaut, mut kyytihi ei ota. Nousiaine ku ei Fölin piirihi kuulu.

Ja tovin siin seistessäni aurinkos, alko Karkin puksutus kuulumaha (et mä tykkään siit kuplan moottorin äänestäki!) ja tää ilone nappisilmä isännän ohjaamana pysähty mun ettee ja hyppäsin kyytihi.

Isäntä meinas, et nii hyvi Karkki lähti uurestas meijä pihal käyntihi, et mitä jos piipahretaa nyjjo hakemas yks paketti Maskun postist, vaiks olttii se kauppanouto siält peruttu. Ei uskallettu erellisen päivän luattaa varmaks, et oltais voitu lähtee tätä matkaa tekemähä, ni siks näi. 

Nii, eikä tosa tiätty mittää ilmastointiikaa ol, ja aurinkoine päivä, eikä kauppalootil muut paikkaa, ku takapenkki, mihi aurinko ylettyy, ni ehkä varmint hankkii jääkaappitavarat nii lähelt kottii, ku mahrollist, muutonki. Onha tosa tavaratila tosa noka eres, mut siihe ei sisäl mahru ees yht lootaa nii, et pelti päält menis kiines. Ja meil tulee ain vähintäs se kaks lootaa, toises jääkaappitavarat ja toises ne muut. Mut mikä ol puksutelles. Täyrelline Karkki-sää; ei liija lämmin, ei liija kylmä, kuivaaki, ja sai asfaltil mennä, ettei pölykää lennelly, vaiks pikkuteit menttii, ettei lähretty moottoritiäl ajelemaha.

Mut ei uskallettu jättää Karkkii kaupankaa parkkipaikal yksikses. Pirettii akkunoit apposellas, ettei sisälämpötila nouse liija korkkiaks, ku tiärettii, et tulee maito- ja lihatuatteit kaupast kyyttihi. Ihav vaa yks pussilline tavaraa täl kerttaa, et pärjätää siiheks, et o isomp auto käytös taas. 

Mut täytyy myänttää, et vaiks mä en ol mikkää "sunnuntaiajelija"-tyyppii, ni tällaset ohjelmalliset ajelut Karkil o iha kivoi! 💕 Ihmiset hymyilevä, ku ajetaa ohi, moni moikkaaki, eli sama ilmiö, ku itte nään jonku menevä kuppelil ohitte. Hyväntuulen autoi!