Pressukatos TYHJÄ

Ai että tuntuu kivalt, ku saattii ny meijä väliaikane varastona kesän toiminu pressukatos tyhjäks! Ei kyl olisisis näi noppeeste onnistunu, jollei poika olis tullu apuhu. Siäl ol NII painavii tavaroit, et mun kintun kans ei tol epätasasel nurmel olisisis millää toiminu.

Noit vanhoi, TOSI painavii kaksinkertassii lasiakkunoit raameines ol usseemppiiki, ja muutaki kamaa - ja tyäkalui, niit isomppii. 

Toki syättii ja kaffetelttii hommailun väleis kans. Ja ehrittii juttelemaanki.

Karvateil ol tylsää, ku olttii niim paljo ulkon, ja he sisäl, mut rennoste silti.

Miähet jäiväv viäl järjestelmähä erilaissii tyäkalui ja -vermei autotallin seinustoil laitettuihi telineissii. Siin munst ei ollu apuu, ku ei ol pääs mittää "lokeroo" sil, mihi mikäki väline oikkee parhaite kuuluisisis. Isännäl on ny aatos, et autojutut yhteem paikkaha, sit puutyäkalut toisee ja sellast. Paljo ov viäl tehtävää, et kaikel se oma paikka löytyy, mut alotettu o.

Ja toki meijän tarttee se pressukatoski viäl purkaa täsä jossaikohti, kuha ehritää. Ny ei kummiskaa ol enää vaaraa, et tuuli kaatais ja kamat sisäl kastuisisis. 😃

Siin samas, ku poika lähti kottiis, mä kipasin kans ystävän hakemas Mynämäjelt, mihi vei auton hualtoho. Ehrittii samas vähä jutellakki, vaiks homma oliki pikaseste ohitte. Hänel omat iltapuuhat ja mul omat. 

Mut sellane tunne, et tul aikas paljo tehtyy yhre päivän aikan, kummiski! Kiva päivä, siis! 🧡

Sähköhommat etenee

Kuultii - ja tunnettii (torpan tutinast) - ku kaivuri ajo meijän kohral, käänty sivuitse plokkaamaa kulun koko tiäl. 

Sain siit kuvan, ja siit sit kattomaa, et onks mikä tyätilanne isännäl täsäkohti, et jos menis juttelemaa, mitä ny täsäkohti jutella piti (ku noist sähköhommist, sum muist en tiär itte mittää). Onneks ei ollu just palaveeraamas, ja meinas, et "no, mä laitan vaatteet pääl ja meen juttelee" - sai farkut jalkkaha, ku puhelin soi: "Tervehrys Carunast!"... Hah! Et NÄI se toimi, se ETUKÄTTEE tiarottamine! Juu, soittiha se ny ENNE ku alko kaivamaa mittää.

Piän palaveri, et mitä pittää ottaa huamioo kaivuis, ja täsäkohtaa sit jo selvis, et tosiaa, ne sähkökytkennät ov vastas siv vast "joskus". Kaivuut ja maakaapelit pittää saar enne maan jäätymist tehtyy, vaiks eihä sitä nyv viäl iha orotettavis olekkaa. Mont paikkaa vaa heil täsä lähialueil hoirettavan. Ja mitä enempi satelee, yleensä just enempi näi syksysi, sitä hankalamppaa mennä painavil vehkeil pehmeil pihoil. Meijänki nurmi ol litiseväm märkä (osaks kyl sen takii, et toi heijä maakaapelikaivuun hiakka plokkas meijä piäne ojanteen nii, et vesi ei päässy enää normaalii väylääs kulkemaa täst poijes) ja upottava.

Onneks Isla ei ollu menost millänsäkkää. Ei, vaiks telkkaki tutis ja heilu pelottavaste välil. Meinas, ettei se ny tipu ales, ku ei ol ennenkää tippunu? Aurinkost kannattaa ain ottaa kaikki hyäty irti, mitä vaa suinki saa.

Melkossii savilohkareit tul. Tos pinnal on se noi pual metrii aikasemmi käännettyy maat (peltona ku tää o ollu), ja sen al kovaa sinist savee, vanhaa merempohjaa. Ja siks torppa ottaa "itteensä" nii herkäste, jos täsä ympäristös samal savipedil kulkee painavii vekottimii.

Iha lähin seinävviarusta ol lappiohommil hoirettava. Meillähä men nyssit salaojituksen sorat ja styroksit tän kaapelihomman alt palasiks. Ei käyty kattomas, et mite tul tilanne korjattuu, mut mittää styroksii ei kyl missää kohti kannellu, et sitä ny toho ei kyl tullu ainaskaa.

Eipä noi katitkaa paljoo meinannu täst hommast. Tuntu, et enempi kummasteliva sitä, et mitä MÄÄ kummastelen. Molemmat kurkki välil akkunast, mut eihä toi kummalline "tutinavempain" mikkää kovin kiinnostava kummiskaa ollu. Kummallekkaa.

Näytti silt, et tasottaa ton pihan nurmen tasal tonne tiän piantareel asti, ni kipasin varmistamas, ettei unohra sitä ojannet poijes. Eihä se tualt ruahoje alt pahemmi näy, mut en haluu mittää lampeekaa tohon kohtaha. Ja näppärästehä sen ojanteen siihe sit saiki.

Alko vesi kulkemaa heti. Joskus voi olla piänestäki kii. Vähä liijam piäneks tää oja jäi sillo, ku tää tiä aikanas tähä museotiäm pääl tehtii. Se leveni niim paljo, ettei jääny ojil tilaa. Ihailin kyl tota kaivurin käyttöö, mite näppäräste sen kans pystyy toimimaa, tosi tarkaste, itte asias. Eihä toho nyssit kovim monttaa tuntii menny alust loppuhu.

Mut nyssit ootetaa sitä ilmotust, millo se kytkentä tehrää. Pitäs omaa sähkärii ehtii kummiski ajois varottamaha, ettei olla mont päivää tääl ilma sähköi. Tarkottaa sit, ettei töitäkää tehrä sil aikkaa. Grilli kuumenee kyl, et ei me ilman ruakkaa sentäs olla, vaiks näi kävis. Mut jännäks menee!

Ja viäl iha meijä yllätykseks tulivakki viäl multaa laittamaa pääl, ja siihe nurmensiämenii, ja varmisti enne lähtöö, et ojanne ei menny tukkoho täst hommast. Vau! Meillähä siis toi nurmi o sellast "villii", eli rikkaruahoo, ni ei enää orotettu tätä fiksaust, mut onha se ny kivamman näköne. Saa nährä mite outo se sit onku lähtee ruaho kasvamaha tonne rikkaruahojej joukkoho, heh! Joskus paikattii ostosiämenil yks "ufon laskeutumispaikka", mikä tul nurmehe, ku siin ol sorakuarma pääl pitkän aikkaa. Se kyl siit sit hävis aikaa myäte, mut tul sellane noppeekasvune rinkula eri värist nurmikkoo hetkeks.

Omenahyve

Tul nyssit tehtyy ekaa kerttaa kanadalaisel tyylil omenahyvet. Eli omenat pohjal, sit voi, tumma sokeri (noh, käytin tähä fariinisokerii ja normisokerii pualet ja pualet, ku tummaa ei ol) ja vehnäjauho taikinana omenoittem pääl. Pistin kyl vähä kanelii siihe omppuviipaleittem pääl kans, vaikkei sitä ohjees ollukkaa.

Mut olipa vaikkia päättää, et mikä ol se oikkiankokkone kuppi, mil noi voi/sokeri/jauho pit mitat. Eli yhtpaljo jokast. Ku se olisisis pitäny suhtees omenoittem määrähä miättii. Ja viäl huamioir mitem paljo ompuist kosteut lähtee.

Ja eiks siit sit tullukki iham märkkää ja sellane sulaneen rasvan/sokerin sekotus. Omput o tosi mehukkait ja se neste sit siihe sulan rasvan ja sulan sokerim pääl, ni...

... päätin nyssit kummiski lisät siihe sekotuksehe viäl kaurahiutaleit, ja pistin uurestas uunihi, vähä lisäaikkaa olemaha, et hiutaleet kostuiva ja kypsyivä.

Pintaki olisisis saanu vähä rapsakammaks tulla, mut en viittiny antaa kärähtääkkää, ku se on ny viime aikoin ollu likel monel tappaa, hah. Ja kyllähä tota nyssit syä - ainaski vaniljajäätelön kera viäl pikkase lämpimän ol oikkee herkkuvälipala! Vaikkei ny iha täyrelliseste onnistunukkaa orotustem mukkaa.

Ja "kummaste" se jämäaines o isännä suuhu humpsahtanu purkis jäähtyessäski, et ei vissii iha turhaan tullu tehtyy. 😛

Aurinko

Alkaa aurinko olemaa sevverti alhaal jo, et meijä pihamaa om pääosi varjos käytännös melkkest koko päivän. Talo nousee sevverti korkkial, et siihe sentäs välil aurinkoki osuu, ja paistaa sisäl akkunoist. Kummaste seki jo lämmittää sisätilaa, vaikkei mittää lämmityst viäl pääl olekkaa. Eikä olla takkaakaa poltettu.

Syysvärikki tuleva paremmi näkyvil, ku niihi osuu aurinkonsäteit.

Ei viäl ol hurjaa ruskaa näkyny, mut tosi noppeeste sitä tul punast ja keltast värii puihi. Viime viikol viäl ol ihav vihreet - tai sit kuivaa ruskeet, mikä äkkii piänissäki tuulis läht puist putoilemaha. Jokune haapa ojjo melkose kalju täsä lähistöl. Ja tammet ei ol ees nähtäväste kesää jättäny.

Näät takapihan kasvarit viäl pittää sisälläs tomaattei ja chilei, seinustat avomaankurkkuu. Pittää tiätty toi muavi talveks poistaa - ja sitä enne siivot purkit poijes, muttei ihav viäl. Tarkkasilmäsimmät näkkee täst hortensian kukan, mikä kurottaa terassin kaiteire ylitte. Enköhä mä senki täm päiväm päätteeks siirrä talvisäilöhö jo - jollei jottai uussii mutkii tul matkaha. Tuntuu, et mittää ei oikee voi luvat nykysi tekeväs, ku ain aikataulut muuttuva. Aurinkoo ny luvataa kummiski täks päiväks, ni ehtii pikkase kuivahtamaha enne iltaa.

Mut kuha isäntä saa omat patonkikokkaukset poijes alt, aattelin vihronkis ottaa tyän alle uurellaise omenahyveen, ilma kaurahiutaleit, sellase, mikä taas om mul täysi uut. Näit uussii kokeilui onki täl syksyl tullu jo monem mont.

Siirtelyt siirty

Jahas, iltahommina meinasin, et ku ol päivä satamat, ni siirrän talvisäilöhö noit viäl ulkon olevii kasvei, kellarin varastopualel, sinne, misä o akkunaki, et vähä ees valoo tulee sisäl.

Mut joo, simmää tajusin, et vaiks jus eilä ei satanu, ni viikollaki sato paikkapaikoin iha kunnol, ja eikös se sit tarkota, et ton altakasteluruukun säiliö ja iso osa multatilaaki ol iha täyn vet. Kellistin ruukun nii, et vesi pääs poijes. Saa ol yän ylitte ja tänäpe jossaikohti sit loput se siirto. Multa jää kyl melkose märäks kummiski, et ainaskaa ei kasteluu tarvit pitkii aikoihi. Ja sikku säiliö on tyhjä, ni mahrolline liika vesi mahtuu hyvi olemaa siäl ilma et koko ruukku o märkän. Voi ol virhe, mut tähä nyv vaa sit on tyytymine. Kovin kauvaa ei enää uskalla ulkon pittää, tai saa huamat, et o liijam myähäs muutonki. Et yritetää ainaski. eihän näitten kans muutonkaa ikinä voi takuuvarma mistää olla.

Sikku olin elä päiväm poijes, ni koiruus ei sit siit muv viärelt paljoo liikahtanukkaa enää. Hah!

Päivä vanhuste kans

Täti, äiteen nuarin sisko, ajo meijä pihal, vaihrettii mietti kärrihi ja ajettii vanhuste lua.

Äitee teki makkarasoppaa, ja kylläpä oliki hyvää! Just isännän kans tosa miätittii, et ku seuraavaa kauppanoutoo miätitää, ni tehtäis makkara- tai nakkisoppaa, ku viimisest ojjo aikkaa. Nymmää pääsinki herkuttelemaha jo ennenku ehrittii itte ees aineksii ostamaha.

Jälkkärinä maistelttii tätä mun tekemää chilihilloo. Siis tätä, mitä oon ekaa kertaa ikinä tehny, ja nyssit ekaa kerttaa ikinä syäny. Torettii, et chili tuaksuu ja maistuuki, muttei liikkaa, eikä liijav vahvana. Eikä ol hottii ollenkaa. Ja varsi hyvi sopi porkkanasämpyläm pääl, mut ei tulis miälee laittaa ruisleiväl, jostai syyst.

Täst vois laittaa lusikallissii kastikkeitte joukkoho, pitsam pääl, ja mikäs ettei vaiks lautasel liharuuvan kyytihi, pottujev viärel. Makkiaa, mut silti sillee ruakasal taval. Sellane jännä uus makuyhristelmä. Ei paha!

Kummipoika ei ny lähteny reissuhum mukkaa, mut saattii herkutel hänen tekemil kanelipuusteil, kummiski. Nam!

Vilpertti-kisu otti rennoste, ku me höpistii siin ympäril menemää jos mistäki aiheest. Huamaa, et nährää aika harvo tärin kans, ku asioi om melkkest enempi, ku mitä ehritää käymää läpitte, eres sillee alustavaste ja pintapualiseste. Aiheet poukkoili ja joku jäi keskenki, heh. Siit sit jatketaa taas myähemmi, kuha ehritää näkemää uurestas. Tai sit chattaillaa sitä enne votsappis tai feissaris.

Mut olipa kiva päivä! 🧡

Maakaapelointii

Huakaus! Luvattu tiarottamine maakaapelointiasiois on kyl ollu täys NOLLA tähäm mennes koko projektis. Ärsyttää! Mut EN lähre itte maksamaa puheluist, millä ehkä saisisis lisätiatoo, tai sitte ei. Naapuri on soitellu, mut eipä hän ol siit hulluu hurskaammaks tullu siltikää. Et käytännös siis kaik tiato tulee vast joko JUST, ku tapahtuu jottai, tai siv vast jälkkeempäi.

Mut ny o tehty lissää kaapelointei, jakokaappi o myllätty paikoilles. Sateist pehmee tiä o kamala...

Vaiks ovakki yrittäny siistii tota tiän reunaa, misä ol melkone valli, ku vissii ajatteliva, et telaketjuil päält ajamine auttais siihe, et aines painuu tiiviimmi. No, sehä lykkäs sitä soraa vaa isona vallina ojan suuntaha. Ja ny lanan kans menivä ees-taas, et reuna o siistimmä näköne, mut erelles upottava. 

Täytyy vaa ol kiitolline, et meijän ei tartte tota tiät pitki ajella. Toivotaa vaa, et jos joskus tulee tilanne, et on kaks autoo vastakkai, ni ettei se meijä reunaa ajava ol sil kyljelläs meijä pihal, ku penger pettää. Kaik tosa yksinäs ajavat ajavak kyl aikaslail keskel tiät, kuitenki, et josko nää syksyn satteet ja tuleva talvi tiivistäis maat nii, et se kevätpualen ajot kestäis taas. Talvisinha täsä ei ol liikennet käytännös lainkka. Paitti tonne mäjem pääl, misä naapurit asuva.

Kekseilyy

Meneehä se ilta näinki. Lapsellaps, joka EI ol mikkää "hillomaakari", eli siis syä letukki sokerin kans, ja jättää hillot muil, pyys, et tekisin kerroskeksei, mis ON hilloo välis. Ja lupas viäl syäräkki, kuha on mummun tekemää.

Määhä siit het miättimähä, et siitähä se yks yhteine puuha saaraa poikien kans, ku leivotaa yhres. MUT kokemus sanoo, et pittää testata ENSTE. Ja hyvä et testasin. Joo, EI ol tää keksipuuha mittää, mitä poikien kans voirais yhres viäl tehrä. Ihal liija hankala taikina.

Tai siis taikina ittessäs ei ollu kovinkaa vaikkia tehrä, mut sikku sen otti jääkaapist ulos, se pehmeni nii äkkii, ettem millää meinannu ees YHT pellillist saar siit sillee sujuvaste, ku alko jo pehmenemähä nii, et tarttu alustaha kii. En meinannu saar mitenkää järkevii klönttei pellil. Ja sit ne viäl levis kummaste uunis. Veittel vaa äkkii irti toisistas, ku olivav viäl pehmeit just uunist tulleina.

Sit kuivamaha ja taikina jääkaappihi jähmettymähä, et vois tehrä toisen pellillisen.

Hippase ku ehtivä jäähtymähä, ni pysyvä muarossas paremmi, mut iha hurjan murustuvii ovak kyl.

Ja se toine pellilline meinas viäl kärähtää uunihi, ku hosuin ja alotin sitä hillon käsittelyy, perunajauhol, ennenku sain pellin uunist. Ja ku tajusisim mite aika kuluu, ni hyvä etten käräyttäny sitä hilloo sit sil välil. Huh! Ei sais ahnehtii tekemissii yhtaikaseste!

Mut äkkiihä sekä keksit että hillo jäähtyvä, ja sain laittaa hillot keksiev välihi. Ja oliha siinäki miättimist, et mikä on se oikkia hillomäärä. Sikku pääsee maistamaha, vast tiätää, et onks ihal liija vähä... Täytyy kyl jättää lapsellapsillekki maistiaissii, ku ei näit kovim monttaa tullu. Tuplatyä näis "tupla"kekseis, heh. Ja muutama men palasiks täsä täytteen tursotusvaihees mullaki, ni ei tääkää homma oikkee viäl poikie kans kyl tulisisis sujumaha. Pipareitten kans sit, se taikina antaa myäte paremmi.

Tulipa tehtyy!

Kallisarvost turvaha

Kummitytön -ohhoh- kakskytvuat sitte isännäl lahjaks tekemä betoniallas, raparperilehtikuviol, on sellane juttu, mitä oon eri paikkoihi pihas laitellu, josko linnut kylpis (ei ol kelvannu), josko sais pörriäsbaarii (ei houkutellu), ja nyssit viimeset vuaret tosa kukkapenkim pääs, ku huamasin, et ainaski yks sammakko siin viihtyy, ja on ottanu sen "korikses". 

Kaivoin sen melkose tiiviiste kuappaha asettuneest paikast, ja kiäritin toisaal.

Reunat kauniiste sammaloitunu, jote ei kait ihme, et sammakko on siit tykänny. Ja nysse o sellases paikas, ettei pitäsisis ol koneitte tiäl, ja on kummiski NÄKÖSÄL, et jos tää rikkoutuu, ni se on tahaltes tehty. Tavote tiätty, ettei menisisis rikki. Täähä on oikeest korvaamaton!

Ny jäi tän paikal vaa kuappa tual kasvie lehtie suajas. Siällähä se o ollu turvas ja takasi olisisis tavote saar, kunha tää maakaapelointityä olisisis poijes alt. Toivoo saa! 💚💛

Omppupomppui

Ny keräsin puust ne viimisekki omput. Ihan kaik. Mittää ei jääny.

Kunnon korilline saalist, ja samavverra laitin poijes.

Monet omput oliva maisteltui. ja sikku kuari ol rikki, ni muurahaisil ol kans pirot. Onneks siäl ol noit virheettömiiki iha reiluste viäl, kummiski.

Näät pikkase pintavaurioituneet otin esil sillee, et ne tulis käytettyy ekana. Piänii kolhui, mihi riittää iha kuarimine, et sisusta o ehjää, kummiski. Maistuva nii makkioil, että!

Sit nää täyrellisempikuariset otin erikseks, käärin leivimpaperihi, asetin lootaha...

... ja kansi löysäste pääl - ja kellarihi. On siäl ny kummiski paremp lämpötila ku meil sisäl huaneellämmös, ku ei jääkaappihinkaa mahru. Josko pikkase auttais selviämää myähemmäks.

Sit sitä miättimääni omenacrumblee en ehtinykkää tekemää, ku toi puusouvi tul välihi, ja sit sain kintun paksuks ja pit loppupäivä pittää kinttu vaakatasos. Ehkä olisisis laskenu noppiammi, jos olisisim malttanu maate mennä ja nostaa jalan oikkee ylös, mut eihä must sellasee ol. Kuka se ny makkaa keskel päivää tekemät mittää, hah?! Sainpaha jokuse sähköpostin hoirettuu täsä ikkäänku varkain.

Puist lissää

Ha! Huamattii, mite onki luvattu nyssit vesisaret jo ens yäks ja seuraaviks päiviks, ni meijänhä pit saara noi klapit sisäl enne sateit. Pikapikaa siirtelemää -taas- tavaraa poijes alt. Sinne tänne. Tätä tuntuu meil oleva enempi ku laki sallii ain. Siirretää ihav vaa "väliaikaseste" juttui, ja moneste huamataa kymmenev vuarem pääst, et ne siirretyt ova viäläki siin samas väliaikasijotukses, vähän ku juurtuneina siihe.

Mut saatiiha me vajan nurkkaha sellane tila, mihi uuret puut mahtuva. Takaseinäl kahtee rivihi, ja sivuseinäl. Meillähä nää "tyhjät" nurkat täyttyvä äkkii, ku sellassii joskus jonnekki ilmestyy.

Ja saatiiha me ne puut sinne sit. Kuivina. Mitä ny vajan lattia anto sit periks, ja romahti puitte painon alla. Ja tiätty me olttii isännän kans just siäl sisäl sillo. Mä valmistautusisij jo siihe, et koko katto romahtaa, mut on se sevverti monest paikast tehty kokonaisuus, et jos muutamaki paikka pettää, ni ei koko rakennelma pääse sortumaha siltikää. Mut SILTI mä pelästysisin. Isäntä vaa jatko puitte latomist pinoho ja meinas: "se ol vaa lattia!". Joo! *HUH*

Vajan laittohan o ollu kans tyälistal ny joku viitisev vuat, mut ain tulee jottai tärkkeemppää ja tährellisemppää vastaa...

Ja vaikkei se vaja ny meijä niskaha tullukkaa, ni ihan täysi vahingoitta en selvinny tästäkää urakast. Kinttuki alko prakaamaa, ku tos o joka kerta sellane melkkest pualem metrin nousu, ku pihalt sisäl menee. Just se sellane pumppaava liike, mist kinttu ei tykkää yhtää, ja alkaa kerryttää nestet. Mut sain pikkurillin kynnen poikki pahast paikkaa. Auts! Vaiks ol hanskak käres, ni silti. Mut ONNEKS se vaja ei kaatunu meijäm pääl! Se ny täsäkohtaa kummiski pääasia!

Ja puut on turvas, kuivas, ilmavas tilas talvee orottamas!

Pihalt ja puit

Eilä käytännös sato koko päivän, enempi tai vähempi. 

Ny näytti aamul samalt, mut ei saret sit tullukkaa. Mut pilvii kulkee kyl siäl tääl, et joku kuuro voi jossaikohti ropsahtaakki.

Linnut käyvä yhä verottamas noit puis viäl olevii omppui. Niis ojjo nii ohut kuari, et helppo homma. Jätin tän nokitun tähä, ku aattelin, et jos viäl vaiks sitä SAMAA tulisisiva syämähä, eikä noki kaikkee ympäril olevaa.

Näit ku ov viäl - vähä tual korkeuksissaki. Iha näil näppäimil tarttee kyl ottaa nää poijes puust, ettei men kaik hukkaha. Aattelin kokeil kanadalaise ystävän ohjet: "Our family favourite" apple crunch (aka apple crisp) we peeled and sliced the apples, layered them with sprinkles of flour and brown sugar and dabs of butter in a baking dish and topped with a "pastry" made from about 1/3 each butter, flour and brown sugar and baked." Tarppeeks helponkuulone ohje mul. Ja silti sellane, mitä en ol ikinä tehny. En usko, et olisisiv vastaavaa ees koskaa maistanu missää. Meil ku tehrää usseemmi sitä kaurahyvet ompuist, ku käytetää voit ja jauhoo. Mut jottai UUT!

Sit saattii klapei talvev varal. Näppäräste nosteli säkin (1,5 heittomottii puit), ettei osunu toho meijä tiävviären tammehe (mitä pitäs kyl karsii, varsinki noit tiämpualeissii oksii, ei vaa olla saatu aikaseks). Ekan säkin toi jo pihal nii, ettei me ees huamattu. Niim paljo tota isoje vempainte äänii ja tärinää täsä ympäril ollu, ettei ees koira tajunnu mittää.

Ja siin se kaks jättisäkkii orottaa tyhjäämist. Meinasin, et olisisiv voinu het vähä laittaa vajaha, mut ENHÄ voinukkaa. Erellisem päivän just isännält kyl kysysi, et onha meil sit tilaa niil puil, mikkä tilattii, ja sano, et "tottakai" - noh, EIHÄ ol. Yks väli on täyn talvirenkait, yhrev väliv viä kaikellaiset levyt, mikkä o siirretty autotallist poijes rempan tiält ja yks väli on täyn jos mitäki laatikkoo ja lootaa, ämpärii ja kippoo ja kappoo, muurausämpäreit ja niit laastityäkalui... Hmmm. Eli ny täytyy ENSTE saar autotalli viimeistelttyy, et saa oikeeste siirtää sinne näit kamoi, ENNE ku saaraa klapei sinne, minne ne kuuluva. Hosuttiimpa taas. Tai isäntä siis vähä ilmeseste luuli, et aikataululliseste ehtis tekemää enemmä ku mitä me oikeeste ehrittii (siin ei kyl ol mittää uut). Mut miks sanoo, et tilaa on, ku sitä ei ol - tätä mä en ymmärrä!

Mut puut ova nyssit kummiski jo pihas!

Taas jylisee

Täs miätitää, et kerrotaankoha meil YHTÄÄ ETUKÄTTEE, et tunkeevat kaivuuseem meijä pihal? Sopimuksem mukkaa ilmottavat täst, kute tulevist sähkökatkoksistaki, mut tiarotus ei kyl oikkee ol mitenkäälail pelannu tän homman osalt. Omaa sähkärii ei saara sormii napsauttamal paikal, eikä tulla kyl toimehe ilma sähköi mont päivää. Hmmm. 

Just vähä aikkaa sitte meinattii, et tyät jatkuu varmaan toisaal, ku kaik vekottimet täst meijä lähistöst hävis. Nynne on takaisi.

Melkost myllerryst ja valtavat uamat on raskaat kulkupelit satteem pehmentämään tiähä saanu.

Ja kallion kohral o "pikkase" matalal toi kaapeli. Vähä pelottaa noi tulevat talvet täsä, et mite äkkii toi koko kaapeli o näkyvis, ku aurausauto käy kuappasemas pintaa välil ronskistikki. Toisaal kaapeli o selväste alempan, ehkä noin metrin syvyyres. Täsä hyvä jos kymmene senttii... Mut kaipa noi ny tiätää?

Oma piha ov viäl muuto koskematon, paitti et eilä heittivä sen loppukaapelin nurmel, ku nappasisiva sen loppukelan poijes. Tää epätiatosuus ei ol kivaa!