Toki ennenku mihinkää erityisemmi lährin, ni pit omaolon kaut kysel vähä apui toho mun "apupolvehe", mikä tul, ku putosin tikkailt kattolevyn kera viikko sitte. Se ku vaa ei näyt millää kokonas paraneva, ja ku näyttää hyvält, astun askeleen, ja se arpeutunu kohta aukee taas. Ku se aukkee sillo ku seison, jos o arpeutunu yäl, ku jalka ov vähä koukus, mut myäs sillo, ku oov vähä aikkaa seissy, ja meen istumaa. Ärg!
No, sain sairaanhoitajan "lankampäähä", ja lähettelin kuvii ja muistutust siit viime kesän ruusust. Hän konsultoi lääkärii suaraa siit, ja lääkäri meinaski, et täskohtaa antibioottikuuri o iham paikallas, ja lisäks sain jottai sterilointipuuterii, mink nimen oon jo unohtanu. Eli ei tarttenu täl kerttaa lähtee lääkärihi, vaiks tiätty sinne apteekkihi pitiki mennä erikses. Mut lähriv vast vähä myähemmi.
Näit kelloköynnökse siämenkoteloit o jonkuv verra, mut ei niis mittää ruskettumise/ kuivettumisem merkkei ol, mitä mul sanottii, et tulisisis. Tää kaikkeist ensimmäine o iha samav vihree, ku sillo heinäkuun alkupualel, ku sen ekaa kerttaa huamasin. Köynnökse alimpii kukkii, niit iha ekoi, muutonki. Et jos tää ei "kypsy", ni noil muil ei enää ol toivookaa.
Hortensian kukka on täysin avautunu. Se om melkose kokkone ja melkose komias! Ja täsä mää arvuuttelen, et millo siirrän sen kellarivarastoho talveks. Ei se siälläkää välttämät menesty kevääsee, mut onha se ny kummiski yritettävä, et jos vaiks.
Ja mä nii toivon, et nää tomaatit ehtis ees vähä enempi värii vaihtamaha enneku siirrän niit sisätiloihi jälkikypsymähä. On se kasvarin lämpötila ny ollu kummiski kolme astet ulkolämpötilaa lämpimämp noitte öljykynttilöitte ansiost. Ne täytyy vaa ain muistaa illal sytyttää ja aamul sammuttaa.
Ja on noit tomaattei toisaallaki pihal. Piänimmäs "kasvaris", pikkukasvaris ja sit terassil viäl ne taivasal olevat amppelitomaatit.
Avomaankurkut hiljaksii kans tuattaa satoo, mut taitaa kesä ny loppuu keske ennenku mittää isommi tulee. Sataa liikkaa ja päivät alkaa lyhenemää, yät kylmenemähä...
Kysymysmerkkinä om myäs, et millo nää päärynät olisisiva kypsii. Niit o joku ehkä kymmenise kipalet ja sevverti isoi ova, et EHKÄ niist jonku hillon saisisis - kunha ei liijan kauva anna puus olla, jollei ne ny näyt muuto selkeit kypsymisem merkkei.
Ja sit tulin tän aamun saronkorjuukorin kans postilootal, ni siäl oliki yllätyspussukka ystävält. 💝Vaiks mitä ihanaa! Ihana kissa-käsipesunestepullo (täysinäine), led-kynttilä, hirmuseste tarroi, valosarja ja NII lutune kortti toivotuksines. Ja kortist tul nii het Hannin Viivi miälee! 💛 Unohruin hetkeks sit laittelemaa paristoi, ja levittelemää valoi, ja paikkaa kynttiläl, puhumattakaa tost kissapullost, sillehä ol iham pakko löytää heti paikka veskist. Hah!
Ja siv vast pääsin satoo järjestelmähä. Tai ain pesen ne samal, ku laitan toho verkon alle omiin paikkoihis. En kyl ehtiny miättimähä, et mitä täst ny täl kerttaa tekis, ku sanosi isännäl, et täytyy apteekis käyrä, ni hää anto tehtäväks hakkee henkselit ittelles samal reissul. Uuret puvun housut ova kokonas ilma vyälenksui, ni ei voi vyät käyttää. Arkunkannos ei paljoo voi housui "vauhris" nostella.
Ja hetimite, ku tulin kotti, alko katto humisemaha ja siällähä sato oikkee kunnol, ja samal paisto aurinko. Sateenkaart en kyl nähny missää. Ja sit ykskaks seki ol ohitte. Näit mustii pilvenkikkaroit näyttää ny taivaalt "tippuva" siäl tääl aika ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti