Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕

Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.

Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂

Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚

Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.

Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.

Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

Karvast kaverii

Ny o sähköjohrot uusiintunu, tyät eristyny (ne omakki), suunnitelmat viikollopust, ens viikost ja siv viäl iha isämpäiväj jälkeisellekki viikol asti selkiintyny. Monttaalait tiaros, erillaissii juttui, niist sit aikanas lissää.

Nokka vuataa, aivastuttaa ja päät särkee, ei tul pahemmaks, muttei myäskää paremmaks, olo. Mut puuhaillaa ny silti. On se kumma, mite ny kummiski jaksaa, ku viikolloppun ei ollu mittää muut oiret ku ihav vaa "laiskuus". Meijä karvaset ku ovak kans koko aja kaikes touhus mukan, apulaisin, tai sit tyäjjohros. 😄

Joskus vaa lähistöl, ku hypin töit tehres kahrel pisteel, ja parhaimmillas neljäl laitteel (nettikone, taloushallinto-ohjelmistokoneel, lasertulostimel ja mustesuihkutulostimel, kahre huaneev välii ees-taas. Pyry o löytäny lankalaatikom päält hyvän paikan, mist näkkee joka paikkaha, kunha en jätä tualii ettee.

Huame ja lavvantain onki sit taas yhrellaist vipinää, et saa nährä millo ehrin seuraavaks mittää tänne päivittelemähänkää.

Tiistaitouhut

Joha ol päivä! Viikolloppusuunnitteluu, autoremppaa (se toinen kerta), katsastus, sähköhommii...

Hylkyhy meni, auto siis. Voi KÄÄK! Taas noit jarruvikoi, viime katsastus men heittämäl läpitte, ny ei sit millää. Ärg! Nyjjo menny siis kaks korjaust, katsastus/päästömittaus, ja sataset "palaa". Mitä toi jarruremppa sit maksaakaa, arvion anto, mut ei jääny mun päähä, ku ärsytti nii, satasia seki, kummiski. 😆 Tää on nii tuttuu, et sikku saaraa säästöö rahaa jottai tiättyy varte, ni AIN tulee jottai muut tärkeemppää, mihi se raha sit valuu. Ny ylimääräsen, vaiks ollukki tekolistal jo, tää sähköhomma, ja nyv viäl autoki. Kismittää!

Sotkee ny kaikellaissii suunnitelmii, mihi oltais autoo tarvittu, mut koitetaa ny pärjät, kummiski.

Pakkasöit, ni onneks on tää takka! Ny piänet tulet aamuin illoin riittää, ettei ol tarvinnu mittää sähköpattereitte alkukrääsää (niitte termostaatit o 15 astees) haistella. Tavoteha siis on, et takal (ja muitte laitteitte) lämmön avul pysyis lämpö nii hyvi, et mahrollisimma vähä pattereit lähtis ees lämppeemää.

Taas yks remppa, mikä tulee olemaa melkose näkymätönt sitte, ku se ov valmis. Vessas pöntöl istues lasin kaut näkymä ei ol ny kaikkeist kivoint, mut näkkee kyl, et JOTTAI om menos. 😁 Lopult nääki jäävä piiloho kyl.

Jos meijä "apulaiset" ei pyäri suaraa jalois, ni hyvi lähel tarkkailemas kummiski. 😏 Jännää!

Isla taas enempi kattoo vaa, et misä mä oon, ni jollei ny iha varjona nilkan takan pyärikkää, ni aikas äkäsee löytyy jostai lähelt. 💕

Iltalenkil otin kuvan, ku pihavalo ol pääl, taustal näkkyy kasitiän valot mettän läpitte - JA tähtii! Yllätys! Sikku innostuin täst, ja yritin ottaa itäsuunnast, pimeelt pualelt kuvaa kans, et saisisin meijä tähtitaivaan kans kuvaha, ni pelkkää mustaa. Höh! Ymmärrä nyssit tätä kameran toimintoo. Ei sit kuvat tähtii!

Poika tek hommii nii myähässee saakka, et päätti olla yätä, ni ei tartte lähtee ajelee yät vaste, ku alko men lämpö taas miinuksem pualel. Hänelläki viäl kesätassut autos. Sellane rento yhresolon ilta sit tul päiväm päätteeks. 💙

Vauhrikas aamulenkki

Kiva, aurinkoine, mut KYLMÄ (noh, +1 astet) aamu. Ja lährin koiran kans lenkil. Sain otettuu kameran sillee, et saisisin napsittuu kivoi aurinkokuvii. Ku meit vastaa tul postin auto, ja kuski vilkutteli, et "palatkaas pihal takasi"... Hah!

Komensin sit Islan mettähä, et saa hätäs hoirettuu, ja siinkohtaa ehrin ottaa yhre kuvan. Siit sit hölkkää kottippäi.

Postiljooni ehti lattoo kolme lootaa ovel, ennenku me olttii pihal takasi, mut ehrin kuittaamaa lähetyksen. Hui, mite painavii lootii olivakki. Mut mikäs sen näppärämppää, et ne saa maksutta iha kotiovel saakka, ettei tartte itte lähtee kantamaa kaupast autol ja autolt kotti!

Ny on sit taas muutaman kuukaure koiran nappulat, hammashoitotuatteet, vitamiinit ja ravintolisät, kissoil (ihmiste) allerkiaruakkaa ja sen sellast, ettei tartte niit murehtuu hetkeen.

Kansainväline eläintempäivä

Täst se eläintevviikko alkaa: kansainvälisest eläintempäiväst! 

Niim paljo ajatuksii tästäki asiast, et pitäs oikeest vähä pysähtyy asian äärel, mut sellast aikaa ei oikkee nykymeininkeist tahro löyttyy. Jostai kumman syyst.

Oletusha siis o, et MYÄS nää kaik tuatantoeläimekki, mitä karjatilallisil o, piretää hyvi ja nii, et jokane eläin sais nauttii mahrollisimma hyvän elämän, ol sit kyse lihakarjast tai maitokarjast, villan- tai munantuatannost, mist vaa! Mittää häkkikanoje munii ei olla syätty siit asti, ku oma Lokalahremmummu aikanas sai jostai "eläkkeel" laitettui nuarii kanoi, jokka ei -ressukat- osannu ekaks ees kävellä, ku oliva nii kauva piretty vaa ahtaas häkis "munakoneena". 😔 Ehtivä kyl oppimaa senki tairon, ja vähä lennähtelemähänki. Ennenku tul aika pistää "peli poikki". Sillo tul surku niit kaikkii muit kanoi, joita ei ees laitettu kaikkii lihoiks tosa vaihees, vaa ihav vaa jonnekki rehuks, ku nykyää kaik käyttävä roiskui. Kanoi om muutonki vaikkia kaupoist löytää, ehkä pakkasest joskus, ku ollaa johonki ruakaha tarvittu. Roiskut ku menevä pitkis kokkauksis iha muusiks... (isäntä ku suastuis, ni meil olisisis omii kanoi)

Ja samaha sarjaha tiätty kuuluva myäs luannonelävät, ku joutuva elämää meijä ihmiste maailmas kummiski. Paljo enempi uussii vaaroi, mikkä ei oikeest luantoho sinänsä kuulukkaa. Vaiks luantoki voi olla raaka, ni kaik ihmisten aiheuttamat ova ihan täysi ylimäärässii riskei. 

Ja lemmikkie vaikutuksist kans voi ol monttaa miält, mitä ny noit erilaissii lemmikkiryhmiiki seurailee. Jos satut löytämähä just sulle ja sun perheelle sopivan lemmikin, se lisää selväste yleist hyvivvointii ja miälialaa, mut jos satutki saamaa epäsopivan yksilön (tai valitaa lemmikki vaa ulkonäön perusteel, mikä seki o valitettavan yleist), ni se aiheuttaa vaa miälipahaa, eikä tosiaankaa auta miälen hyvivvoinnis lainkaa. Eli siihe yhteensopivuutee pitäs monie kiinnittää enempi huamioo.

Siks oon ehrottomaste sitäki miält, et vaiks joku perhe kokee, et mun lemmikki oj joku "onkelmakoira", se ei välttämät olekkaa sitä lainkaa, kunha pääsis sille lemmikil sopivaha perheesee. Mones onkelmas voi ol joku piän juju, mikä vaa ei "kolahra" yhtee ihmiste ja koiran keskenäises yhteyres, ja ku se häviää, häviää onkelmaki. Eli korivvaihtajis ei sinänsä mittää väärää, vaikkei se taatuste usseemmil mikkää helppo homma olekkaa lähtee siihe. 

Pentuje ostamiset ja pentutehtailujev välttämiset ja kaik tällaset jätän täst ny poijes. Tulisisis romaanii. 😜

Jos oma lemmikki tykkää haleist (kaikki ei tykkää, eikä tarttekkaa tykät!), ni annaha hali! Sopivaste huamioo nyssit kummiski! 🧡

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.

Aurinkopäivä

Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.

Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙

Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan. 

Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!

Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋

Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.

Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡

Karvaa, karvaa

Ei kyl ol epäselvää, et meijä talourest lemmikkei löytyy. Ku löytyy nimittäis niit karvoiki, vaikkei yhtää karvattii näkyis missää!

Kävin suihkus, ja meinasin, et sänkyr reunal istahran, et saan hoirettuu kintut kunttoo, MUT sitä enne on harjattava tää päiväpeitto, ku se ol täyn mustii karvoi...

... mut sikku sen harjas, ni sinnehä ne mustat jonnekki hävis, ku tota vaaleet om paljo enempi. Se vaa ei nii ota silmähä. Siis kyl Islalt ja Pyryltäki karvaa lähtee, vaik "ain" Nipsuu enite "syytetää".  Tummis pinnois näkyy vaaleet, ja vaaleis noi tummat. Ja tää karvamäärä on siis YÄN tulos. Eilä harjasin tän enne nukkumaammenoo, ku istuin samois puuhis, siis kinttui aatelle, yäpuul mennoo valmistelles.

Jos meil tullen kaik viaraat haukutaa (Islan toimest), ni nää kaik kolme sit hoitava yhres sen, et viaraat ova myäs hyvin karvakuarrutettui meilt lähties. 😜

Saalista

Oi, alotan ny täst postisaaliist, mikä ol postilootal, ku em malttanu ol kurkkaamat iltalenkij jälkkee lootaha, vaik oltiinki posti haettu jo päiväl. "Joku" sisäne ääni pyysi sitä.

Ja kannatti!  Iik, mite ihana kortti. Toi muute muistoi miälee, meijä omast Kissi-resupetterist! 💗 Eikä se ees tähä loppunu!

Kirje myäs ja mikkä upeet, kauniit kiiltokuvat, täys arkki! 💜 KIITOS, Tua! 💕 Taas mää vähä epäilen, et näät om menny väärää osotteesee enste, ja tuatu tähä jotenki ohimennes, ku päiväl tosiaa oli jo postii lootas, mikä ei ollu aamujakelus tullu. Postipäivät ku ov vaa joka toinem päivä, kaks, tai kolme kerttaa viikos, ettei mittää mont kerttaa yhrem päivä aikan ikänä. Mut tulivak kummiski!

Sit mä päätin ottaa kaik muut paitti ison kasvarin kurkut ja paprikat nyjjo poijes. Yät menee nii kylmiks jo. Mut tää kesäkurpitsa ov vast NII piän, ettev vaa raaski. Jos se menee, se menee, mut JOS vaiks viäl suastuis vähä kasvamaha. Tää on kummiski ylemmäl tasol, ettei iha maan tasal, ni toivoo on.

Chilit, viimiset tomaatit ja avomaankurkut. Pikku-avoi o olemas jokune, mut ei ne taira enää näis lämpötilois kasvaa. Nymmää pähkään, et teenks näist chilihilloo vai paahranks... Hmmm.

Kaivelin ohjeit netist, jos jottai uurellaist sais aikaseks viäl, viimisimmist saroist, noh, punajuurii ja porkkanoit ov viäl käytettävis johonki... Ni Pyryhä siihe sylihi sit hyppäs. Ei sitä ny koneel tarttekkaa koko aja olla. 😃

Monttaalait taas yhres viikollopus

Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!

Ja taas kerra: kuvat sekalaises järjestykses. Mut koitetaa siätää, tälläki kerttaa. Arton kans nostettii ny punajuuret kasvilavast. Kovi erikokkossii ova, mut iha sillee hyvän näkössii, ettei ainaskaa näyt mikkää ötökkä käynee osalliseks. Borssikeittoo jossaikohti tulos! 😋

Höyry nousee!

Onkoha jo viimiset mansikat? Viäl näyttäis olevan noit raakileit kummiski. Saa nährä! Saatii tänäpe viäl suut makkioiks.

En tiär, onks tää jottai ahneut, vai mitä, ku jäin omenoit palastelles miättimää, et mitä jos kokeilis kasvattaa siämenest uut omppupuut? Siitähä siis voi tulla iham mink laatust vaa, kuulemma, ettei takuuvarmaste samaa, mitä oma omppupuu ny tekkee. Vois olla miälenkiintost kokeil. Ainaski näyttää nii valmiit siämenii oleva ompuis, et NII kutkuttais. Mut EN ottanu siämenii talttee. Täl kerttaa...

Ja sit käytin maitorahkaa kermaviilin tilal, et sain vähä enemp proteiinii mukkaa. Sopii vähä paremmi diabeetikoillekki (mitä me siis vanhuste kans kaik ollaa). Sain siit vähä "välipala-aineksii" mukkaa, ku...

... käyttii äiteet juhlistamas (synttäripäivä ol perjantain) poikie kottiivviäntimatkal. Omenatorttu, hillotäytekeksit, giflarit, cream crackerit ja mehuu. Hyvält maistu kaik kaffenki kans.

Vanhuste kissa, Vilpertti tarkastaa ain mun korin, ku sinne mennää, et mitä siäl o, ja olisisiks hällekki siäl tilaa.  😁

Origamei myäs joitaki, kurkii täl kerttaa. Ei men kauvaa Nipal, et oppii iha iteksee tekemää. Tarttis vaa hommat hänel kottikki noit origamipapereit. Isäntä niit aikanas Kiinast osteli, ku siäl ov valinav varaa. Suamest ei iham mist vaa saakkaa, ja usseste ne ova nii piänii, et o Nipan ikäsel viäl tosi haastavii tehrä. Mut ny liikutaa sil silmäl, et ostetaa het, ku oikkiallaissii tulee vastaha.

Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕

Sähköhommat etenee

Kuultii - ja tunnettii (torpan tutinast) - ku kaivuri ajo meijän kohral, käänty sivuitse plokkaamaa kulun koko tiäl. 

Sain siit kuvan, ja siit sit kattomaa, et onks mikä tyätilanne isännäl täsäkohti, et jos menis juttelemaa, mitä ny täsäkohti jutella piti (ku noist sähköhommist, sum muist en tiär itte mittää). Onneks ei ollu just palaveeraamas, ja meinas, et "no, mä laitan vaatteet pääl ja meen juttelee" - sai farkut jalkkaha, ku puhelin soi: "Tervehrys Carunast!"... Hah! Et NÄI se toimi, se ETUKÄTTEE tiarottamine! Juu, soittiha se ny ENNE ku alko kaivamaa mittää.

Piän palaveri, et mitä pittää ottaa huamioo kaivuis, ja täsäkohtaa sit jo selvis, et tosiaa, ne sähkökytkennät ov vastas siv vast "joskus". Kaivuut ja maakaapelit pittää saar enne maan jäätymist tehtyy, vaiks eihä sitä nyv viäl iha orotettavis olekkaa. Mont paikkaa vaa heil täsä lähialueil hoirettavan. Ja mitä enempi satelee, yleensä just enempi näi syksysi, sitä hankalamppaa mennä painavil vehkeil pehmeil pihoil. Meijänki nurmi ol litiseväm märkä (osaks kyl sen takii, et toi heijä maakaapelikaivuun hiakka plokkas meijä piäne ojanteen nii, et vesi ei päässy enää normaalii väylääs kulkemaa täst poijes) ja upottava.

Onneks Isla ei ollu menost millänsäkkää. Ei, vaiks telkkaki tutis ja heilu pelottavaste välil. Meinas, ettei se ny tipu ales, ku ei ol ennenkää tippunu? Aurinkost kannattaa ain ottaa kaikki hyäty irti, mitä vaa suinki saa.

Melkossii savilohkareit tul. Tos pinnal on se noi pual metrii aikasemmi käännettyy maat (peltona ku tää o ollu), ja sen al kovaa sinist savee, vanhaa merempohjaa. Ja siks torppa ottaa "itteensä" nii herkäste, jos täsä ympäristös samal savipedil kulkee painavii vekottimii.

Iha lähin seinävviarusta ol lappiohommil hoirettava. Meillähä men nyssit salaojituksen sorat ja styroksit tän kaapelihomman alt palasiks. Ei käyty kattomas, et mite tul tilanne korjattuu, mut mittää styroksii ei kyl missää kohti kannellu, et sitä ny toho ei kyl tullu ainaskaa.

Eipä noi katitkaa paljoo meinannu täst hommast. Tuntu, et enempi kummasteliva sitä, et mitä MÄÄ kummastelen. Molemmat kurkki välil akkunast, mut eihä toi kummalline "tutinavempain" mikkää kovin kiinnostava kummiskaa ollu. Kummallekkaa.

Näytti silt, et tasottaa ton pihan nurmen tasal tonne tiän piantareel asti, ni kipasin varmistamas, ettei unohra sitä ojannet poijes. Eihä se tualt ruahoje alt pahemmi näy, mut en haluu mittää lampeekaa tohon kohtaha. Ja näppärästehä sen ojanteen siihe sit saiki.

Alko vesi kulkemaa heti. Joskus voi olla piänestäki kii. Vähä liijam piäneks tää oja jäi sillo, ku tää tiä aikanas tähä museotiäm pääl tehtii. Se leveni niim paljo, ettei jääny ojil tilaa. Ihailin kyl tota kaivurin käyttöö, mite näppäräste sen kans pystyy toimimaa, tosi tarkaste, itte asias. Eihä toho nyssit kovim monttaa tuntii menny alust loppuhu.

Mut nyssit ootetaa sitä ilmotust, millo se kytkentä tehrää. Pitäs omaa sähkärii ehtii kummiski ajois varottamaha, ettei olla mont päivää tääl ilma sähköi. Tarkottaa sit, ettei töitäkää tehrä sil aikkaa. Grilli kuumenee kyl, et ei me ilman ruakkaa sentäs olla, vaiks näi kävis. Mut jännäks menee!

Ja viäl iha meijä yllätykseks tulivakki viäl multaa laittamaa pääl, ja siihe nurmensiämenii, ja varmisti enne lähtöö, et ojanne ei menny tukkoho täst hommast. Vau! Meillähä siis toi nurmi o sellast "villii", eli rikkaruahoo, ni ei enää orotettu tätä fiksaust, mut onha se ny kivamman näköne. Saa nährä mite outo se sit onku lähtee ruaho kasvamaha tonne rikkaruahojej joukkoho, heh! Joskus paikattii ostosiämenil yks "ufon laskeutumispaikka", mikä tul nurmehe, ku siin ol sorakuarma pääl pitkän aikkaa. Se kyl siit sit hävis aikaa myäte, mut tul sellane noppeekasvune rinkula eri värist nurmikkoo hetkeks.