Aurinkoaamut

Vaikken mikkää aurinkompalvoja olekkaa, ja INHOON hellettä, ni kyl näis aurinkoisis aamuis silti on "sitä jottai". Tairan ottaa iha samallaissii kuviiki joka kiarroksel, ku kaik vaa näyttää nii kivalt. Eihä nää kameran napsut verä mitenkää vertoi sil, mite kaik omil silmil nähtynä näyttää, mut ossaa sitä kattoo niit myähemmi sillee, niinku omin silmin näkis, ku tiätää, millast o.

Eka syksy, ku pihapihlaja tekkee marjoi. Saa nährä jääks nää oranssiks, ja mink makussii ova. Äiti ja Lokalahremmummu (isän äiti) käyttivä mehuhu ain oman aluees parhaammakuset marjat muitte marjoje kyyris. Hyvää ja terveellist mehuu talveks. Sokerii kyl tartti siin käyttövaihees, ku ol melkose hapant ilman. Osa pihlajist vaa o tosi kitkerii, ja sitä makkuu om paha saar poijes, ni sellaset jää sit kyl käyttämät.

Tän aamun satoo. Joka päiväl jottai. Ny jätin paprikat ja chilit ottamat viäl, mut ekan kerra noit sokeriherneit sevverti, et saa kunnol ateriaha mukkaa, ku kokataa. Pussis, ku laitan jääkaappihi, muut orottava tyätasol käyttöö.

Aamulenkil lährös Islan kans. Siirsiv vaa tualit kauvemmas ja kukat lähemmäs.

Omenoitaki on niim paljo, et osa oksist laahaa jo maat! Ohhoh! Ja mä epäilin, et tuleeks satoo lainkaa, ku kukinta ol tosi huanos sääs (kylmää ja myräkkää, tuntu, ettei pölyttäjii liikkunu lainkkaa). Kyl me omppuhilloo ainaski saaraa talvev varal!

Näin ny ne mun kukat ystävän perikunnan myymäs asunnos, myynti-ilmotukses. Epäilin onks nää mun "rääppeet" minkäällaissii, mut ovakki osannu laittaa ne nii, et näyttävä parastas. Surulliste tapahtumien takii näit monii asuntoje myyntei nyssit om menos.

Ja joo, syrän syrjälläs, itkettää ja naurattaa vuarotelle, muistoi menneilt vuasilt, iha nuaruusaikahas saakka, meijä seurusteluajal, millo o isännän sukuhu tullu tutustuttuu alumperi. Vatta sekasi (ei ihmet täsä, tuttu juttu!), siivoilui, valmistelui tärkeit iltapäiväv viarait varte. Syäpäpotilas sentäs viäl pääsee liikkeel, kuntos mukkaa, ja yrittää välttää vaa koton olemist.💙💜 Toivov vaa, etten iha men "rikki", ja aiheut lissää hualt, ku tavote olisisis toisimpäi...

Aurinko!

Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.

Kuvapläjäys to-la

Monttaalait täsä sil välil, ku lapsellapset oliva mummu-vaarilas käymäs. Torstaist lavvantaihi, ja sää ol sillee kiva, ettei yäl tullu liija tuskane olo. Aurinkoki näky toisinas, mut vettäki saatii - ja mustii pilvii ol vähäv välii pääl, et orotettii saret, vaikkei sitä ain tullukkaa. Uima-allast ei käyttöhö ny otettu.

Kuvii o jonkuv verra, ja lataan ne taas yhrel kerral, ni saa nährä, mihi järjestyksehe menevä. Sekasi kummiski.

Esikoine täyttää tänäpe just kahreksa (juhlat myähemmi), mut eihä näät legot mihinkää ol unohtunu, viäläkää. Tyyli vaa vaihtuu. Noit iha peruspalikoit pitäs saar oikkeestas lissää jostai, sillee, et voisis paremmi väreittäi miättii juttui. Ny niit o sevverti knaftiste, ettei esim. yht kerrost "kerrostalos" saa yhrel väril, ni ei sit innosta ees yrittääkkää. Auto- ja lentovekottimii tekevät kans usseste. Molemmat.

Kirppareiltaki tuntuu löytyvä enempi noit erikoispalikoit, mil kyl vekottimii rakentelee, muttei mittää "suaraa" seinää. Ei viittis ostaa mittää "poliisi-/kukkakauppa-/paloasema"-settii sen takii, et saisis tiättyi "normipalassii"...

Bingoo tul kans pelattuu. Iha viimisee numeroho men, et saattii nää laput täyttee.

Sinnehä se juhannusruusupuskaha välil men, lennokki. Onneks saatii poijes kans. Onneks ova sevverti köykässii, etteivä tonne syvyyksihi kummiskaa "uponnu". Siält piikkie ja nokkoste keskelt olisisiski ollu viäl haasteellisemppaa saar niit poijes.

Herneit käyttii mont kerttaa kattomas, mut ei ol viäl ku kukkii.

Mut muut satoo löytys kyl. Nuarimmaine söi mont kurkkuu peräjälkkee iha karkkina. 😄

Sillee tulee satoo, et mittää ei olla ehritty säilöö. Menevä salaatteihi ja sillee suaraa suuhu, et "ylimääräst" ei ol jääny. Avomaankurkut ova ny jottai nelkkyt senttii korkeit, eiväkkä ees kuki viäl, ni josko niist sit sais säilöönki jottai? Jos kesää vaa riittää sopivam pitkäl.

Tiätty nää meijä karvatit ain menos mukan. Täsä tosin orottava omaa "jälkkäriäs", ku aamupala on alakerras syäty. 

Eilä sit vein pojat kottiis, ja sej jälkkee viäl kaupoil, ku isäntä halus uure muistitikun. Ajoin Myllyhy, ku siäl o usseemma kauppaa, misä oletin näit oleva. Mut EN löytäny! Ja sit henkilökuntaa ol nii vähä, et eivä pystyny auttamaha, ei voinu jättää kassaa tyhjäks. Et sillee. Ajoin sit kotti, ja isäntä läht toissii kaupoihi, ja löys kyl viäl, mut valinnav varaa ei paljoo ollu. Liänee koht jo menneen talven lumii? Kaik back-upit pitäs uskalttaa laittaa vissii johonki pilvihi? Yäks!

Kotiivviäntimatkal poikettii poikie kans muv vanhemmil. Vilperttiki otti iha kiitollisena lapsilt saamas rapsutukset - ja jatko unias. Pohrittii siäl, et kuka on kenenki lapsi, ja äiti, ja vanhempi. Ja nuarimmaine mutristi naamaas oikkee, ku yritti ymmärtää, et isoisoäirinki aikuiset lapset ova YHÄ lapsii. "Outoo!" 😁

Lennokit ol tän kerran SE iso juttu. Lennokit liiti pihal, terassilt ales, alhaalt terassil takas, nii etu- ku takapihal. Vähä sisälki, mut se ol vaarallist, ku vaiks näät lennokit ei paljoo paina, ni kyl se sattuu, ku lennost naamaha ossuu. Ei otet koiran ja kissoje kans sitä riskii. Vaikkei fyysist vahinkoo tulisisiskaa, ni kipu-pelästys ei kummiskaa ol myäskää toivottavaa. Onneks ON ulkon tilaa!

Ja talost tul "maatilan" talo. Sevverti isoi tää karja, et kissatki kävivä vuarotelle niit haistelemas.

Muute sit tiätty tehtii ruakii, siivoskelttii, lenkitettii Isla, rapsutelttii kissoi, katteltii muutama lastenohjelma, ja höpöteltii PALJO. Vanhemp pojist miättii, mite ihmise iho muuttuu vanhetes, ja vertaili omii tikkukäsivarssii mummun ja vaarin käsivarsihi, meijä roikku-allie kans, mikkä ny vanhemmite laihtues o ilmaantunu, ku iho vaa ei pysy menos mukan enää. Eihä ne elämää mittää haittaa, mut poika ihmettel, et häne iho ei hölsky millää. ;) Hah! Ja nuaremp miätti nys sit enempi unii, mikkä ov vissii aikalail täsä viime aikoin tajunnu vast uniks. Ku välil näkkee painajaist, mut ei oikkee ossaa kertoo, et mitä ne koskee, ni oon yrittäny sanoo, et ku painajaisest herää, kannattaa huakast helpotuksest ja NAUTTII siit, et se OLI vaa unt! Eikä totta. Ja sit miätti, et voiks unes kualla, ja sellast. Itte oon moneste unes kuallu, ja siinkohtaa herään kyl. Syrän syrjälläs, mut helpottuneena. Et ku unes voi tul vastaa mitä vaa, ni kyl seki om mahrollist. Mut SEKI ov vaa unt. Ja tällassii elämän "murheit" pikkumiähel. 

Ei käy elo ja olo tylsäks näitten kans! 💕

Ei sara, sattaa

Tämäm päivän ohjelma ol olla ystävän apuna. Aamul ei viäl satanu, ja taivas ol iha kirkas. 

Ja taas yks piänkone pröpels meijä ylitte aamulenkil olles. Ny suaraviivaseste lentokenttää kohti.

Hetken ehti siis aurinko paistella tänäpenki. Pit napat kuvaa kööki akkunast, ku nauhuksis käy melkoine pöhinä ja pörinä. Siin pörrää amppareit, kukkakärpässii, perhossii, kimalaissi ja tiäs mitä! Mite nää kukkavarret kestävä isommat sateet jää nähtäväks.

Päivä vanhuste kans

Näit päivii ain sillon tällö. Pihakiarrokselt eilä vähä kurkkuu ja salaattii napsin vanhuksillekki. Myllys kiärtämist, RaisioCentteris kaupas ja siin apteekis samal. Istuttii huilimas aika ajoin, ku aikas pitkii matkoi käppäiltii, mut mihinkäs meil kiirus?

Jahas, ja jostai syyst taas bloggeri halus tän viimiseks otetun kuvan heittää tähä ekaks. Höh! Mut joo, kyllähä sit pojil jottai tarttu mukkaa tält reissultki. Käsituulettimet (meil tosi tarpeesee tällaset aika usseste) ja lennokit. Tääl om pihal tilaa noit lennätel, sikku seuraavaks tuleva (jollei ny satu satamaa koko aikaa). Sisäl riittää paperilennokit. 

Ny ollaa nipsastu salaattii reilul kärel käyttöhö, ja tillii vähä varovaisemmi (josko ehtis vähä korkeuttaki viäl täsä saamaa), mut pian saron napsasuj jälkkee ei ol enää jälkkeekää, et kukkaa olisisis käyny mittää keräämäs. Äkkii kasvaa uut.

Riittäähä tätä satoo meil itellekki.

Kiärrettii Äiteen kans Tigeri, Normali, Taitava, Suamalaine kirjakauppa, piipahrettii muutamas vaateliikkees...

Tovi Fazerin kaffelan penkeil jalkoi lepuuttamas (hikiki meinas tul).

Prismas pyrährettii petivaatteit kurkkimas, lankoi ihastelemas, puutarhapualt kattomas (ja siält tarttu lannotteitki mukkaa) ja leluosaston kaut kassoil. Aurinkoises viäl välipalal ennenku lährettii ajamaa ruakakauppaha ja lääkeostoksii tekemähä.

Ja siällähä se vanhuste kissa, Vilpertti, aikamoisen "päällikkön" toimistotualil kölli. Taitaa ol jo näil karvateillekki aika haasteellise painostavat oltavat. Omatki vaa loikoo siäl tääl, zoomit o "unohtunu" ohjelmistoist käytännös kokonas. Mut eiköhä tää keli täst viäl viilene, aika noppeestekki kait, jos säätiarotuksii o uskomine (ain ei kyl oo).

Ukkoste välis

Katokse (sem piäne takaove eres) al olevat kasvit täytyy sateellaki muistaa kastel, niinku kasvareittenki kasvit. Samal tulee vähä "kyttäiltyy" muutaki.

Päärynöit

Pelakuut

Oranssi amppelitomaatti

Punane amppelitomaatti

Ukkospilvet

Tyttökukka kesäkurpitsas

Ukkospilvii lissää

Aurinko men piiloho

Rappuje välis kasvava mustaherukka

Mittää kummallist ei ol tänäpe tapahtunu, asiat pysyvä "paikoillas". Ehkä vähä suunniteltu taas tulevii, lähinnä haaveiluje puitteis. Ystävän hätä ja suru toi elämän tosiasioit taas silmie ettee nii, et yks ja kaks asiaa tuntuu kovi vähäpätösilt täsä omas arjes. Asiat tärkeysjärjestyksehe. 

Jännittelykuvailui, sijaistoimintoi

Enpä ehtiny laittaa kaikkii kuvii, mitä aamupäivält tul napsittuu, ku pit rästityät hoitaa poijes alt iltapäiväl, ku tulttii "kiarrokselt". Ei ollu toiveitakaa pystyy keskittymää mihinkää numeroihi, tai tarkemppii kirjotteluihi, ku juaksin jännitykseltäni vessas vähäv välii koko aamun. Mut onneks aamu ol aurinkoine, tai noh, ainaski sateeton. Uskalsin ottaa puhelimen, kameran, mukkaa pihal.

Karhunköynnös ei meil suastu kasvamaa muuval, ku täsä noi viire senti soras talousrakennukse perustuksev viäres muutamas paikkaa. Täsä siis o styroksii al, siirtämäs vet kauvemmas rakennuksest.

Ei ot nokkiis ees autotallin ovest, vaiks se vähäv välii ny tätä tavaramäärää siirrettäes om piretty appose auki. Jos joku varsi taittuu tai menee katki, ni äkkii siin o uus.

Tiävvarrekki on ny puitu ales, mut eiks tää meijä karvatti tykkää möyryt yhä tual korkeemmis puskis menemää. Ojatki o kivoi, kunha siäl ei ol vet. Kastumisest tää neitone ei oikkee tykkää.

Toisee kevytkasvarihi pistelin vähä lissää narui, et saa kasvei kiines. Se aikanas yhre tomaatin varkaast juurrutettu alko kallistumaha vähä liikaa väärähä suuntaha. Saaraa ohjattuu näi paremmi. Ja kesäkurpitsas alkaa näkkyy kukka-aihioit, ni tarpeen tulle saa myäs sitä satoo ohjailla vähä paremmi, ettei roikkuessas katkele sit. Mut tätä satoo saaraa kyl viäl vähä aikkaa orottaa.

Chilei om paljo, mut niitte väri ei ol ees alkanu muuttumaha, hirast se kyl o joka vuas ollu, saatika nykku tul vähä viileemmät kelikki. Ne ku tykkäis huamattavastekki paljo lämpimämmäst.

Kasvilavois alkaa ekat kehäkukakki kukkimaha. Sitkeit ova, ku niit tosa aikasemmi oikkee kunnol myllerrettii, ku multii laitettii. Siirsin toisehe, myllättii, lannotettii, lisättii multtaa, ja sit siirrettii kaik siihe, kunnes toine lava ol hoirettu, ja taas siirrettii. Ei tainnu ykskää kupsahtaa. Ja nääki siis on niit viime vuaren kukkie siämenist kasvuhu lähteneit, iha ittekses.

Ja ny oon jo seonnu laskuis, et kuinkakoha mones kerta tänä vuan tän kliivian kukat on kukkinu. Oliskoha jo neljäs kerta? Ainaski kolmas. Mä oom miättiny, et pitäs purkki isompaan vaihtaa, tai sit jakkaa piänemppii, mut emmää sitä kukinnan aikan suinkkaa tee. Eikä tää ny kovaste näyt sitä sit kummiskaa kaipaavankaa.

Otin sisäpualelt pelakuust kuvaa, ku se toisel silmäl näky kliiviaa kattoes, ja huamasin...

... toisel ovel liiket. Häiveperhone, naaras. En uskaltanu mennä toisel pualel taloo kiärtäe, ku näät ova ollu NII arkoi, et piänestäki liikkeest ova jo kaukan. Ny tää jotenki jätti mut huamiotta, ku olin lasin takan. Ehkä akkunaha heijastu jottai muut.

Mut isäntähä sit halus kans saar kuvaa, ja huamas lähel uros-perhose, ja sil tää "häiveily" näkyyki oikkee komiaste. Ny hän sit orottaa kovaste, et joku puska olisisis noitte toukkii täyn, et saatais tänne lissääki näit komistuksii. Toukat syä raitoje lehtii, ja niit meil on täsä lähel iha kiitettäväste. Et toivo ei liäne iha turha!

Satoo

Sateist ja vilposemmist keleist hualimat saaraa kantaa omast maast syätävää sisäl. Salaattiki vaa kasvaa ja komistuu sitä mukkaa, ku sitä käy leikkaamas. Samallaine "pöheikkö" muutamam päiväm pääst taas. Se tykkää selväste näist viileist keleist - liija kuumal lähtee helposte kukkimaha, ja siihe jää satoaika.

Valkoset mansikat vaa miätityttää, et millo nää sit oikkeest ova kypsii? Ku näyttävä raaoilt kypsinäki? Hah! Kolme valkost puutarhalt ostettii, ja kaikis om marjoi. Millo ne kuuluu napsii syätäviks?

Herneekki jäi linnuilt rauhaan, ku lisättii noi varelmatikut, mitä pitki saava sit noustakki. Muutamii taimii men "paremppii" suihi; variksil meinaan. Muihi ku herneissii, eivä ol koskenu.

Tuaret tosiaa saaraa, satteen roiskuttamat mullat vaa täytyy ain pest hyvi poijes. Mut ova hyvii!

Ja kertaistumalt ei ees iha kaikkee tul käytettyy, loput seuraavaa ruakailuhu. Tomaatit, paprikat, chilit ja kurkut vaa kaipaisisiva aanaukse lämpimämppii säit. Tää 13-16 ei iha riitä, vaiks salaatit täst onki näyttäny tykkäävä.

EDITTII 8.7.2026

Tää valkosem mansikan makutesti. Napsasin ny (eivä tippunu kosketuksest kummiskaa) kaks valkost mansikkaa. Toine isännäl (ei oikkee tykänny) ja toine mul. Vaaleen kermavvalkone, siämenet vaaleenpunaset - punaset. 

Sisus täysvalkost, aikas pehmost höttöö, mut kasas pysyvää silti. Maku laimee mansikka. Makkia, mut ei lainkaa vastaava ku tuare punane mansikka. Sellane, niinku olisisi tiivistet laimentanu ihal liikkaa. Ei varsinaiseste paha, mut sillee outo, et ei se iha tuareest mansikast käy.

Sopinee jonku viilin, puuron, jäätelön kans syätäväks, jos paljo tulisis. Ny taitaa meijä sato men suaraa puskast suuhu. Mun, meinaan, ku isäntä ei yhtää innostunu. Hah!