Näytetään tekstit, joissa on tunniste keleistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keleistä. Näytä kaikki tekstit

25 lokakuuta 2026

Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

24 lokakuuta 2026

Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕


Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.


Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂


Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚


Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.


Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.


Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

20 lokakuuta 2026

Kukkii viäl

Kolmas pakkasaamu, mut kyl sisäl viäl om pari kukkivaa kasvii. Sentäs! Muistoi kesält.

Toine pelakuu kukkalampun al jaksaa kukkii yhä. Toisen kukattoman oon jo siirtäny vähä paremmi poijes silmist. Hah! Ei se viäl röntti ol, mut ei kukikkaa.

Rempan alt siirrettyi tavaroi, mitä ei viitti siirrellä ees-taas, ku tilaa just sopivaste ny o, ja siin tärilt saatu ruusubegonia.

Seki jaksaa vaa kukkii. Ja uussii kukkavarsii näyttää tuleva koko aja. Tosa oon yrittäny kääntää sitä akkunaham päi, mut silti se vaa tuntuu kasvava huaneen sisäpualel. Sit muistinki, et laitettii jokukerta kasvilamppu, tai siis polttimo, toho köökin lamppuhu, mut en aatellu, et kasvit siit saisiva mittää hyätyy, ku se o tual korkeuksis ja aika kaukan. Mut näköjäs jottai kummiski.

Iltatulet ja aamutulet takkaha, ni ilma kiärtää, ja lämpööki saaraa. Varaava takka o hiano juttu!

Ja näit "Frostiesseit" ol ny aamulenkil siäl tääl. 

Juhannusruusunki lehret saanu koristust reunoilles. Tykkään tästäki!

19 lokakuuta 2026

Su - Ma

No, eihä tää maanantai viäl ol kokonas mennykkää, mut ku en ehtiny/ jaksanu illal, ja aamu ol kiirune, ni tähä jäi.

Pakkasyä innotti ny tyhjentämää kaik vesikepot. Isommat saavit enste ämpäril "äyskäröire", vesi vähä kauvemmas torpast, ja sit kannut, ämpärit ja saavit nurinniskoin, ni saa talvi tulla. Etuterassi tul iha jo valmiiks.

Takaterassilt ol vähä hankalamp matka siirtää tota vet, mut ämpärilline kerrallas seki onnistu. Ny o vesikannut nurinniskoi ja kaasin noi amppelitomaattie purkit sivuttai, etteivä enää keräis lissää vet siihen multtaha. Kasvustot pittää siivota myähemmi poijes (samal ku tyhjennetää ne kasvaritki - se homma ku jäi tält viikollopult tekemät).

Posliinine vesikannu ja se matalamp pelakuu kans takaterassilt vihroste viimein turvaha. Saa nährä, onks talvettamisest toivookaa. kannu säilyy iha ok, kellarin varastopualel kyl. Pelakuun lykkäsi kuistil muitte kasvie joukkoho. Ny onki tasot nii täyn, et sinne ei mahru enää piäntäkää purkkii.

Sit ol toine pakkasyä. Eilä -3, nyt -3,5, et kylmemmäks menee. Mut aamulenkil alko aurinko pikkase sarastelemaa taivaarrannas, ettei iha täyspimeyres tarvinnu kulkee. Asfaltti ol kuiva, ja päätin, et uskallan lähtee viäl kesärenkail liikkeel. Muu liikenne huamioire ja teil, misä ei ol kaikkeist enite liikennet, eikä nopeint. Mut auton klasit täyty kyl krapat, jäässähä ne.

Sit oliki jo selkeeste plussam pualel, ku lopult päästii terveyskeskuksem pihal. Ov vähä opettelemist ton isän sähköpyärätualin kans, et mite se menee kassaa, ja mite se aukee, ja sellast. Isäl toine kerta, ku ajelee tol, ni viäl myäs harjotteluu sen mittoje kans. Eres kappiaa, takan leviämppää, ni täytyy kulmis kääntymisis ottaa eri taval huamioo, ettei töksährä mihinkää - tai aja kenenkkää varppaitte ylitte, jos tulee kappias tilas ettee. Mut onneks toi ei ny mikkää vauhtihirmu ol, ja se ilmottaa kyl, jos se peruuttaa, ja tööttiki löytyy. Sevverti korkkioi äänii kyl, ettei varmaa ihan kaik niit tair oikkee kuullakkaa. Sillee hassuu.

Ja sit heitettii iskä kotti, pyärätuoli kasaa, akku latinkii ja äiteen kans viäl päräytettii Myllyhy ja hoireltii vähä asioit. Kauppakassit vanhuksil ja sit kotti. Sähköhommat ku jatkuva taas (viäl). 😊

18 lokakuuta 2026

Eka pakkasaamu

Haa, nysse sit sattu täl talvel. Se eka pakkasaamu. Jännäste ol -1 enste pual kahreksalt, ku mittariin kurkkasin.

Sit siin vartin ylitte kahreksa oliki jo -3 astet! (kello on siis talviajas, ku ei viitti tätä vääntää kesäks eri aikaha). Täj jälkkee lährettii koiran kans aamulenkkii tekemähä. Ruaho kuuras, ja vaiks ol täysin tyynt, tippuskel noit keltassii lehtii oikkee ropinal puist ales. Jää painaa.

Siit tuliki sit se seuraava päivän tehtävä (eilise rästityän -kasvarit- lisäks), eli vesikeppuje tyhjäämine ja talvivalmiiks laittamine. Ei me enää pihal mittää kastelu/ pesuvet tulla tarvittemaha isommi. Ehkä tää autopihan lähimmäine jää viäl renkaspesuu varte, ku renkaatki täsä lähiaikoin varmaste täytyy vaihtaa. Täytyy seurat asiaa, ettei men tuhoomaa tyhmyyren (laiskuure) takii näit saavei...

Ehti se tänäpe jo satamahanki, mut sej jälkkee sit taas alko aurinko paistamah, et lämmint varmaste tulee tänäpe päiväl viäl. Aamutakka toki ollaa poltettu kans. Viäl ei rutiiniste sitä tehrä, mut lisääntyväste koko aja. Mä nyv vaa nautin, ku SAA laittaa vähä lämpimämppää sisälläki ylle. Tosin viäläki meen t-pairal ja vaa aika ajoin jottai neulet hartijoil, ku en koko aikaa tartte lämmiket kummiskaa. Tykkään täst viileemmäst ajast kyl paljo enempi ku siit kuumast, hikisest ja ahristavast kuumuurest.

15 lokakuuta 2026

Vaihtelevaa

Suame syksyt. Kylmää ja aurinkost, lämmint ja pilvist, tai sit ihaj jo sataaki. Silti nää hämärähyssypäivät (tai jo iha aamukki) tuntuva tosi pimeilt niitte aurinkoiste jälkkee. Erelliset aamut melkkest pakkasel, nyssit aamulämpöki yli kymmene, et taas siirryttii vähä sinne kesämmäl näitte säitte suhtee.

Kasvareist o sato korjattu, mut kasvustot ja purkit pittää siivot poijes viäl. Viikolloppun ehtinee - iltapimeel ei innosta enää yhtää töittem pääl näi arkisi.

Kevätvalmisteluina noi lapetikkaat talousrakennuksehe, se verkko viäl piipum päält puuttuu, mut ny katol uskaltaa mennä sen ahertamaa paikoilles. Pit ehtii enne pakkassii, ku peltikatto o muutonki liukas, ni siv viäl liukkaamp. 

Sähköhommat jatkuva sisäl, et saaraa johto johrolt vaihrettuu ussii, pikkuhiljaa, sit miätitää, mite tota meijä puuvajaa voisisis vähä tukee paremmi, ennen lumie tuloo, ku siit tipahti lattia yksilt perustuksilt tosa klapei sinne laittaes. Eihä se ny iha uppoo maaha, mut seuraava lasku viä lampum mennessäs, mikä o seinäs, eli sitä yritetää kyl välttää. Tää siis kaik viäl täl syksyl eres.

Ens vuan ensmässii puuhii toi piipum purku, katol laitto (väliaikaseste enste), ettei men vesi sisäl, et saaraa alettuu tota saunan lattiaa vihroste viimein. Tää sähköhomma ku tul tähä vähä varkain, ja tonnei uppoo, ni kaikkeen ei riitä a) rahat eikä b) aikakaa.

Saunaan menee myäs sit aikaa ja rahaa, sit pittää jatkaa asuinrakennukse seinie kans. Enste toi takaosa, mikä enite o aurinkon kans tekemisis, ja tuntuu kuluva nii maali, ku sit se puuki, noppiammi ku muuval. Saaraa poijes se kamala pikkane akkuna, mitä oon ain inhonnu, ja torppa sen näköseks, et seki akkuna ikkäänku kuuluisis paremmi tähä. Munst ei tollane pikkane kuuluisisis ees pesutilaha, mut kaipa siit saisisis iha hyvän akkuna siihe meijä miättimää piilomajaha sit. Ettei sekää käyttämät jäis.

Sit ov viäl toine pääty ja kööki pohjosem puali fiksattavan, et saaraa koko torppa läpitte lisäerisettyy ja uusittuu. Vanhat puhelinlankat poijes seinii kiärtämäst ja sellast, mihi ei olla ny keskitytty lainkaa, vaiks ne puhelinlankat taloho ja noihi pylväisii jo aikasempin vuasin o puhelinfirman kaut poistettu.

Ja SIT ehkä päästäis enste vajan kunnostuksehe, ja uusimisehe, varaston oven paikan siirtoho ja siit sit sen sisätilan uusiokäyttöhö ja ja ja ja. Se kesäkeittiökatos, mihi saaraa noi purkutiilet (jos vaa ova käyttökelposet) toivottavaste käyttöhö, sit jossaivälis. Jottai juttui voi tehrä vähä ristii, ku o asioit, mis pittää orottaa kuivumissii ja sellast, ettei voi jatkaa juttui tost vaa, mut saa nährä. Näit ireoit tuntuu tuleva koko aja lissää, mitä halutaa ja sit ne mitä tarvitaa pittää kummiski tehrä enste.

Et joo, kaik rahat, mikkä tulee, vaiks hetkeks pistetäänki säästöhö (ku niit lainoi ei ees saa), ni meneeki kyl. Eikä meil ny niit lainoi nii ikävä olekkaa, ettei sempualest.

11 lokakuuta 2026

Sisäpäivä

Se o taas satanu enempi tai vähempi koko päivän.

Mut eipä se ny tiätty ol meijä lenkkei estäny. Varustekysymys. Ain ku vaa tajuu, et mitä pittää laittaa pääl, ennenku sit ojjo matkam pääs, et täytyy kääntyy äkäsee takasi. Täsäkohti oon jo oppinu aamulenkil, et takin taskus o hanskat, vaikkei niit muuto tarvitakkaa viäl. Kest vaa hetken ennenku sain ne hanskat sinne.

Ja tykkään ny kovaste tostaki, et talousrakennusem päätyakkunas ei enää ol vanerii eikä muavii. Hah! Kuinkakoham mont kerttaa täsä vuasiev varrel ollaa siihe uut suajaa laitettu, ku ne ekat laitetut lasit ol hetimite säpäleinä. Ny pikkane määrä killuvii, kiiltävii helmii sisäl toivottavaste ny toimii, etteivä linnut enää siihe lentelis.

Lährin nyssit jatkamaa ristipistotyät, ja sainki huamat, et mun täytynee keksii sil joku toine säilytysjutska, ku se on ny piänes rottinkikoris, ja näyttää silt, et siihe o koko aja jompikumpi kissoist asettumas... Ei siis voi jättää vaa olemaa mihinkää, ni piilottelen ovie taa, ja sit ei iha piänte taukojen takii tul otettuu käsil uurestas. Joku pikkane kannelline laatikko olisisis nyssit hakuses...

09 lokakuuta 2026

Sataa, sataa, ropisee

Pitäisköhä ollaj jo tottunu tähä, et sataa? Must tuntuu, et menneenä kesänä o enempi satanu, ku ei. Vaiks ei välttämättä ol satanu päivät pääksytyste, ni sillee, et enempi tai vähempi melkkest joka päivä. Ja silti o ollu ahristavan kuumii päivii kans, ettei ne sateet ol viileeks ilmaa laittanu.

Nykki ol aamul het 12 astet lämmint, ettei lähelläkää pakkast, ja nyssit o pihal alkanu vaahterat ja tammet vaihtamaa syysvärii. Ja kasvarin vesisaavi tulvii yli äyräittes, et pit äyskäröir jokune ämpärilline vet siält pihal. 

Mut hämäräkshä keli menee, ku taivas om pilves. Täytyy vaa toivoo, et vaiks mite onki talvi tulos, ni slti viäl sitä aurinkooki nähtäis.

Om meinaa muute melkost spakettii noi sähköjohrot, ku niit pitää saar järkättyy sisäsulaketauluhu. Huh-huh! Tätä hommaa jostai syyst kissat tykkäs lähelt seurat kovi. Mut tyä etenee! Vaiks viäl hommaa riittääki - ja läpiviänteiki pitää tehrä lissää. 

Mut täsä välis on ny viikolloppu ja rauhotetaa tilanne tän osalt. 

08 lokakuuta 2026

Herkkuu, lämpöö ja johtoi

Päätin het aamusel tehrä vähä makeet meil kaffen kera syätäväks, ku myähemmi päiväl taas pöly lentää.

Et eiku kaappei kurkkimaa, et mitä aineksii löytyy. Kaurapohja, purkki persikam pualikkait, kaks purkkii kermaviilii. Siin ne perusainekset. Simmää meinasiv viäl unohtaa ottaa kuvaa, ku ol jo nii "nälkä" siin vaihees, ku istahrettii pöyrän ääree. Hah! Sevverti mehevää tää, ettei tarttenu mittää lissää, vaiks hyvää vaniljakastikkeen tai vaiks vaniljajäätelön kans.

Johtoi o olluj jo paljo, eilä haettii lissää viäl...

... ja silti se loppu keske. Sellaset noi 300 metrii tarvitaa lissää - tähä hättää. Niit voi tarvita myähemmi taas lissää, tai siis tarvitaa, ei siit ol epäselvyyttäkää, mut tarvii ny välil saar se mittari vaihrettuu uutee sähkökaappihi ja siihe virta pääl, et saaraa alkaa purkamaa noit vanhoi johrotuksii poijes uusien tiält. Vaiks osa uusist tuleeki ny menemää pikkase eri teit, et saaraa niit poijes silmist. Mut noi päämittarit o Carunan hommii, siihe ei saa kukkaa muu mennä koskemaa.

Ja nyssit valmistu tää villatakki, vaiks vähempi tosa taitaa mittää villasekotelankaa kyl ollakkaa. Puuvillaa, bambuu, pellavaa, akryylii, mohairii. Mut lämpöne se o, kummiski. Ei ihav viäl tarvi käyttöhö ottaa. Tuuletin pyärii viäl tosa tyäpisteev viäres, ettei tul liijan kuuma, ku lämpimie laitteitte viäres töit tekkee. 😊

Aurinkoo ja saret vuarotelle tää o keli ny ollu, mut silti lämpimämppää ennemmi ku liijan kylmää. Sitä jo luvataa kaikellaist myräkkää ja pakkastaki, lumiiki. Mut saa nährä, onha sitä lupailtu ennenki. Kynttilät erelles kasvarihi palamaa, et jos pitäs siält mahrolliset pakkaset ulkopualel. Jos paha tilanne tulee, ni sit saa talvivalmistelui alkaa tosissas ainaski tekemää. Alkais jo vähä muutonki se aika olla...

07 lokakuuta 2026

Nii ne päivät menee

Tosa just miätittii, mitem paljo enemmä raha pyäris, ku sitä rahaa annettais sinne tasol, misä sitä OIKEESTE enite myäs tarvittaisis. Paha on nyhjäst tyhjäst, vaiks mikä tarve olisisis. Ja tiukemmaks vaa pitäsisis nyärei laittaa. Tää elo ja olo ov välil NII käsittämätönt.

Meijänki taitais ol viisaint laittaa kaik "ylimääräset" rahat talttee eläkepäivii (mihi ei kamalan kauvaa aikaa enää olekkaa) varte, mitä ny irti saarais, mut meijä rahat kyl menevä ain kiartoho. Meijä tilanne käänty, ku ei enää saatu pankist lissää lainaa, ni päätettii, et jatkos, ku maksetaa joku laina poijes, pistetää säästöhö se sama summa, mitä ollaa lainoi enne lyhennetty, ni ne menee sit siihe rempparahastoho, ja se onki ny toiminu iha hyvi. Tosin remppa tulee sit hyvim piänis palasis, mut tulee kummiski! Ei me ny tätä isol porukal olla tehty, vaiks itte tehräänki mahrollisimma paljo, ostamat sitä tyävoimaa (mikä voitaisisis kyl tehrä JOS siihe olisisis varaa!). Vaa noi pakolliset, mitä ei voi, tai ei saa itte tehrä, on hoirettava ammattilaisii käyttämäl.

Piänitulosil ku laittais rahaa, ne lähtis vääjämättä kiartoho, mikä tois rahaa yrityksil, mikä tyällistäis ihmissii poijes kortistost ja vois auttaa ottamaa lissää työvoimaa, tyällisyys paranis, ei tarttis niim paljo laittaa tyättömyyskorvauksihi, toimeentulotukihi. Yritysten tuloverot, alvit, palkkatulon verot. Alkais valtionki laareihi TULLA sitä rahaa, mil maksella myäs niit heikompiosaste korvauksii, hoitaa sairaat ym. Mitä tiukemmal nyärit, sitä PIÄNEMMÄT tulot, sitä vaikkiamp tiätty maksellakkaa mittää... Pitäs ol iha tällasel maalaisjärjelläki miätittävis oleva asia. Tosin hallituksen porukoilt ei maalaisjärkee voi vissii oottaakkaa?

Tosa lavvantain purettii pressuteltta poijes, ja yhä näyttää tää näkymä ourolt omiin silmihi, et äkkii siihe valkosee ylimääräsee "möykkyhy" talousrakennukse takan silmä tottu. Et eiköhä tähänki sit taas. Nykku saatii talousrakennukse ylisil varastotilaa, ni sinnehä ne kamat mahtu. Saunaa pit ruvet tekemähä, mut ei sitä lattiaa enää ehri enne liija kylmii säit, ni seki jää nyssit ens vuattee. Fiksaillaa sit vähä lissää ylisii ja jossaikohti enne pakkasii tulis saar piipum pääl verkkoo, ettei linnut kevääl ehri pesimää, ennenku me päästää siihe piipumpurkuhu, lopultaki.

Ja nykku isännäl o ylisil "verstastila", ni ehkäpä lopultaki saa sit talviaskarteluna nikkaroituu sitä lupaamaas nukketalooki. =) Se ku ei kummiskaa ol tärkeysjärjestykses mitenkää kiireellisimmäst pääst, et kunha o oottamas tekijääs, sikku sopiva aika ja innostus tulee.

Moni lehtipuu ojjo paljaana, mut nyv vast alkaa villiviini tosa tiän reunas värii vaihtamaha. Humala ei näyt viäl syksym merkkei pahemmi lainkaa. Ruusu siin viäres taas ojjo iha kalju. Vaihtelevaste menee, tää syksy.

Mä oon yrittäny saar jottai valkost ja keltast, tai vaaleen sinist, noit meijä punassii seinii vaste, ku ne näkyisisivä parhaite, mut kyl tosa punasessaki, tai liilas, mite sen ny ottaa, oma viähätykses o. Noi vaaleemma vihreet lehret korostaa värei täsä sillee sopivaste. Vähä miätityttää, et mahtaaks tää pärjät täsä talven ylitte. Mut pittää kaik maholliset lumet laittaa ton tynnyrin ympäril, ni ei pääsis pakkane nii puremaa. Jos sitä lunt vaa saarais...

03 lokakuuta 2026

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.

01 lokakuuta 2026

Aurinkopäivä

Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.

Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙

Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan. 

Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!

Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋

Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.

Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡