Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

08 elokuuta 2026

Perjantait

Eiline pilvine ja sateine aamu muuttu aurinkoiseks lopult. Iha hurja kosteus on kyl ny, sisälki. Mausteet pakkaa paakkuuntumaha purkkeihi, vaiks niis o umpikannet niit piänii reikii lukuunottamat. Voi, höh! Onneks meil o jauhut ja puuroaineet purkeis, ni ku niit ei ny turhaa avail, ni luulis kuivin pysyvä.


Ja tuttuhu bloggerin tapaha kuvat men iha sikinsoki-sekasi, ku laiton ne tähä yhrel kerttaa. Ev vaa ehri ny kaikkee erikses... Piham pääl musta yhtenäine pilvi.


Ja toki pysähryttii postilootallaki lenkilt takasitulles, ni mikä IHANA yllätys siäl taas olikaa! 💜 KIITOS, Tua! 💜 Voi että! Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet takasippäi, vaiks oon aatellu sitä kyl. Iha hurja saamattomuus on iskeny, sori! Kyl mä viäl jossaikohti...


Ja yks kuva kannellisest piirakkavuuast, ku Terhil ol sellane samantyyppine, mis ol herkkuu tehny. Houkuttel itteeki tekemää. Mahtaiskoha meijä raparperit viäl ol käyttökelpossii, ku lehtii näkkyy oleva, eikä ol lähteny kukkavarssii kasvattamaha? Hmmm. Mut tiätty enste täytyy "hoitaa" mökkireissu poijes alt. Ettei kaikkee yhtee syssyhy. Viäl o tällekki päivää sen suhtee hoirettavaa: kauppakäynti esimerkiks.


Ja sit päästii takasi sinne aamuhu. Ku otti kuvaa vähä meijä töllie sivust (Mynämäjel paisto aamullaki jo aurinko), ni alko pilvet jo loppumaa...


... ja rakoilemaha. Aurinko siält yritti pääst esil.


Kelloköynnöksehe jotenki petyin, ku -joo- siin o ISOT kukat, ja niit ov vähä eri värissiiki, mut mite ne ei NÄY?! Niit varte pittää men iha liki. Eli siis opiks se, et tää olis kiva iha oleskelutilan viäres, misä näät kukat olis iha siin silmie eres, ku istuksii "tiluksii" kattelemas. Tällee ohikulkijoit ja omii ohikävelyit ajatelle täl o iha sama, onks siin kukkii tai ei.


Ja vaiks om menos erilaissii suunnittelui, ja valmistelui, ja tyät, ja sellaset kaik muut normirutiinit, ni ehtii täsä silti vaa olemaa. Eikä syli ol käytännös koskaa tyhjä. 💚💙💛


Iltalenkil käyttii lampait moikkaamas. Siäl ol muitaki samois puuhis.


Voi, mite ilossii kaik olivakkaa. Lampaat käväs pusuttamas Islaa ja Isla pusutti takasi. Erelliset rapsuttelijat unohrettii, ku koira tul paikal, hah! Kauvempanki olevat lampaat tuliva airav viärel Islaa tervehtämähä. Mikähä riamu olisisiskaa syntyny, jos samal pualel aitaa olisisiva? Sitä ei ihav vaa uskallakkaa men kokeilemaha. 

Mut kiva, ku lampaat on taas takasi! Olivakki aika kauva poijes. Airat kuulemma oliva nii heppossii, et pit nikkaroira niit paremppaa kunttoho ensiks. Sen tyän alottamissee men mont viikkoo, mut alkuviikost ol naputteluu sit kerrakses - ja homma tul tehtyy, ku lampaat taas uskals paikal tuara.

Hyvää viikolloppuu kaikil!

06 elokuuta 2026

Lomaileeks aivot?

Mitä vähemmä käsil on tekemist, sitä enempi TEKEMIST aivot pakkaava keksimähä. Hah! 

Joo, tosa nappasin aamulenkilt takasitulles kuvaa aikas tarkkaa pohjosest.

Siin ku näkkyy keskel se aukko, mitä ollaa yritetty erinäisil puil ja puskil täyttää. Et siis ei kokonas estettäis tuult, mut et saisisis sen voimakkuurev vähä pehmenemähä. Jokune tammi toho on lähteny matkav varrel kasvamaha, ja yks vaatera, yks pihlaja. Tammet ovat kasvanu aikas yllättävänki hyvi, mut niit o liija vähä, et saisis tätä linjaa "täyttee". Pihlajat ja vaahterat kituutteleva. Taitaa siäl ol ny yks hevoskastanjaki, mut se o "suajattuna" yhre tammen takan, ku täält suunnast kattoo. Se ku ei ol mikkää hyvi pakkast kestävä laji, sekää. Ja mitä suurt pupuje herkkuu! Eli siis verkol suajattuna kaik talvet. Ollu jo mont vuat. 

Meijä tonttii ei oikkee tahro ees tält suaralt sivult saara kokonas kuvaha mahtumaha. Jatkuu tonne vasemmal tiär reunan puitte taa ja jatkuu tän kuvan ulkopualel viäl joku kakskyt-kolkkyt metrii oikkial.

Otin ny viimesimmä satelliittikuvan puutarhakirjaa varte. Tosa näkkyy, mihi gps ohjeistaa, ku meijä osotteen siihe laittaa. Mut onneks täsä ei ol mittää "mettär raunas olevii kaht punast puutaloo" lähel, vaiks punassii rakennuksii kyl löytyyki. Ne vaa ova tiäv viäres, eikä mettän lähelläkää. Ja niit o usseemma rakennust yhres kimpas.

Mut tosiaa toi punasen merkin kohral oleva "jättömaa", misä kasvaa nyv vaa yks Tulevaisuure kuusi, olisisis kans kiva saar johonki "oikkiaan" käyttöhö, vaatis sen sillan tekemise oman tontim pualel, et sin tulis menttyy kans. 

Omaa mettäpusikkoo o sekä "tonttipiikis" pohjosem pualel, et piha-alueen eteläisimmäs reunas, mist saa siis "ilmast" polttopuut, kuha tekkee hommat oikkia-aikaseste, et saa klapit kuivumaa sopivaste käyttöhö. Ollaa ain vähä ostettu, ja vähä käytetty omii, sekalaises suhtees. Iha oman kunnonki mukkaa.

Miätittii ny sitäki, et jos vihroste viimei jossaikohti se vesiaihe pihal kans saatais. Se tarttis ol melkose hualtovappaa kummiski, ettei mikkää iha sellane pikkane allas, mikä täytyy jo kesäaikan tyhjät ja uurestas täyttää, hyväs lykys usseemmanki kerttaa. Monellaist suunnitelmaa tähänki jo vuasiev varrelt ov valmiina, niinki isoi, et sinne sais pysyvän karppikannan, mikä pitäsis leväkannan ja erilaiset ötököitte toukat mahrollisimma vähis siin. Vaatii vaa tarpeeks syvyyttä ja alaa, et onnistuu - ja sen, et se vesi kans liikkuu, hapettuu, sopivaste, läpi vuare, siis talvellaki. Tai tarttis tehrä kellarihi kala-allas, mihi ei huvittais lähtee, vaiks tilaa siäl olisisis kyl...

Jokehe ei saa koskee, eli mittää patoi ei saa tehrä, mut jos tota puustoo vähä karsis, saatais sinne hyätypuuarham paikkeil uus oleskelutila "lammen" viärel... 

2008 jo löytyy yks suunnitelma, mihi otettii asioist selvää, et mite homma hoituis savimaaha nii, ettei tarttis vuasittaist ylimääräst hoitoo. Ylivuato menis jokkee, ja siin piän verkko kasvie kera eres, ettei kalat pääs karkkaamaha.

Ja jos lissää pohjasyvyyt kahteem metrihi tosa keskel, sais täst sellase pulahrusaltaan, mihi voisisis lisät piäne laiturinki. 

Juu, siis täysi ajatusasteel, mut tää kutkuttaa vähäse meit kumpaaki, tiätyl taval.

04 elokuuta 2026

Perhosenkuvii mettästämäs

Ja jokune saatiinki.






Pyry menos mukan.

02 elokuuta 2026

Aurinkoaamut

Vaikken mikkää aurinkompalvoja olekkaa, ja INHOON hellettä, ni kyl näis aurinkoisis aamuis silti on "sitä jottai". Tairan ottaa iha samallaissii kuviiki joka kiarroksel, ku kaik vaa näyttää nii kivalt. Eihä nää kameran napsut verä mitenkää vertoi sil, mite kaik omil silmil nähtynä näyttää, mut ossaa sitä kattoo niit myähemmi sillee, niinku omin silmin näkis, ku tiätää, millast o.


Eka syksy, ku pihapihlaja tekkee marjoi. Saa nährä jääks nää oranssiks, ja mink makussii ova. Äiti ja Lokalahremmummu (isän äiti) käyttivä mehuhu ain oman aluees parhaammakuset marjat muitte marjoje kyyris. Hyvää ja terveellist mehuu talveks. Sokerii kyl tartti siin käyttövaihees, ku ol melkose hapant ilman. Osa pihlajist vaa o tosi kitkerii, ja sitä makkuu om paha saar poijes, ni sellaset jää sit kyl käyttämät.


Tän aamun satoo. Joka päiväl jottai. Ny jätin paprikat ja chilit ottamat viäl, mut ekan kerra noit sokeriherneit sevverti, et saa kunnol ateriaha mukkaa, ku kokataa. Pussis, ku laitan jääkaappihi, muut orottava tyätasol käyttöö.


Aamulenkil lährös Islan kans. Siirsiv vaa tualit kauvemmas ja kukat lähemmäs.

Omenoitaki on niim paljo, et osa oksist laahaa jo maat! Ohhoh! Ja mä epäilin, et tuleeks satoo lainkaa, ku kukinta ol tosi huanos sääs (kylmää ja myräkkää, tuntu, ettei pölyttäjii liikkunu lainkkaa). Kyl me omppuhilloo ainaski saaraa talvev varal!

Näin ny ne mun kukat ystävän perikunnan myymäs asunnos, myynti-ilmotukses. Epäilin onks nää mun "rääppeet" minkäällaissii, mut ovakki osannu laittaa ne nii, et näyttävä parastas. Surulliste tapahtumien takii näit monii asuntoje myyntei nyssit om menos.

Ja joo, syrän syrjälläs, itkettää ja naurattaa vuarotelle, muistoi menneilt vuasilt, iha nuaruusaikahas saakka, meijä seurusteluajal, millo o isännän sukuhu tullu tutustuttuu alumperi. Vatta sekasi (ei ihmet täsä, tuttu juttu!), siivoilui, valmistelui tärkeit iltapäiväv viarait varte. Syäpäpotilas sentäs viäl pääsee liikkeel, kuntos mukkaa, ja yrittää välttää vaa koton olemist.💙💜 Toivov vaa, etten iha men "rikki", ja aiheut lissää hualt, ku tavote olisisis toisimpäi...

01 elokuuta 2026

Pihalt taas

Sevverti ikävii uutissii kuultii eilä, et oikkee mihinkää ei kykene keskittymähä. Jos ystävä kärsii, ja järjestelee hautajaissii ja hoitaa muit siihe tapahtumaha liittyvii asioit, ni nyssit taitaa tul suvussaki hautajaiset, jollei ihmet tapahru. 😭 Ja sitähä tiätty toivotaa! Syäpä, mikä ei ol enää reakoinu hoitoihi, eli alkaa palliatiivine osuus täst, kivulliävityst lähinnä siis. 

Kiärtelin sitte pihaa ees taas, tein Islan kans pitkän lenki - ja siinkohti sattu just sarekuuro, kastuttii, ehkä jopa luuriki, mikä ol mukan ny, ku meinasin niit kuvii napsii. Näytti se illal kummiski toimivan, ettei tainnu vet sisäl saakka mennä. Mut kuvii ei tullu silt reissult.

Osa näist kuvist ojjo aikasemmilt kiarroksilt kyl, ku en vaa ol saannu toimerrutuks niit esil aijemmi.


Siämenest kasvuhu laitettu samettikukka, alkaa ny ol parhaimmillas, paprikast katkennu oksa, minkä juurrutin. Kituuttelee. Tomaattist napsastu varas, minkä juurrutin, siin ojjo kukkii, mut ei ehkä tair ehtii satoo nää antamaha tänä kesän. Kasvava ny minkä kasvava, kummiski. Toine tomaattivarasoksa on täyn piänii alkui, et ne me kyl saaraa viäl, vaiks vähä raakoin punastumaha sisäl, jos on tarves. Se o tual piänemmäs kasvaris "turvas". Chilie kans.


Ikänäs em muist mitä perennoi näät ova, mut orotin täst kukinnast vähä kauniimpaa. Hah! "Harakanvarpait" sinne tänne. Ei ol tainnu sille olla paras kesä tänä vuan. Tai sit näät pitäs latvoo? Ei kait perennoi yleensä nii hoiret kummiskaa, et... tiär sit.


Siin o yks vähä kauniimp kukka. (Tarkistin puutarhakirjast, se o kaunopunahattu.)


Pensashanhikit joutuva syksysi ja keväisi isoje tulvavesie al lillumaha, eiväkkä tykkää siit yhtää. Pitäis siirtää jonnekki, mukku ei oikkee tiär minne. Kukkiva kyl, vaiks pualet oksist taitaa ol iha kualleit. Ei olla niitäkää saatu siistittyy. Kaik tällaset hommat meilt molemmilt tahtoo jäärä. Puut ja puskat ova ruaholleikkuun ohel vähä enempi sitä isännän "vastuu"aluet, ku kukkapenkit, perennat ja hyätypuutarha o sit taas mul.

Ja tosiaa, kyl sitä satoo viäl saaraa. Mut ei nää yhtaikkaa kypsy. Ollaa syäty puskist suaraa, ja paljo salaateis, wokeis, paistoksis. Koht alkaa tul punajuurt ja porkkanaa, ehkä vähän juuripersiljaaki (mikä om meil kasvus toist kerttaa, ei olla ikänäs kaupast sellast ees ostettu). Sokeriherneet alkaa ol kans iha kiikun kaaku poimittavis, orotan jo, et niit pääsis "käristelemähä", vaik palkokasvit ovakki vältettävä-listal meil kummallaki. Otetaa kärsimys vastaa, ku tiäretää, et se o ohimenevää...

Nyv vaa kaik hyvät enkelit ja haltijat ja onnen hippuset, et vältyttäis niilt pelotelluilt hautajaisilt! 💙

29 heinäkuuta 2026

Aurinko!


Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.

26 heinäkuuta 2026

Kuvapläjäys to-la

Monttaalait täsä sil välil, ku lapsellapset oliva mummu-vaarilas käymäs. Torstaist lavvantaihi, ja sää ol sillee kiva, ettei yäl tullu liija tuskane olo. Aurinkoki näky toisinas, mut vettäki saatii - ja mustii pilvii ol vähäv välii pääl, et orotettii saret, vaikkei sitä ain tullukkaa. Uima-allast ei käyttöhö ny otettu.

Kuvii o jonkuv verra, ja lataan ne taas yhrel kerral, ni saa nährä, mihi järjestyksehe menevä. Sekasi kummiski.


Esikoine täyttää tänäpe just kahreksa (juhlat myähemmi), mut eihä näät legot mihinkää ol unohtunu, viäläkää. Tyyli vaa vaihtuu. Noit iha peruspalikoit pitäs saar oikkeestas lissää jostai, sillee, et voisis paremmi väreittäi miättii juttui. Ny niit o sevverti knaftiste, ettei esim. yht kerrost "kerrostalos" saa yhrel väril, ni ei sit innosta ees yrittääkkää. Auto- ja lentovekottimii tekevät kans usseste. Molemmat.

Kirppareiltaki tuntuu löytyvä enempi noit erikoispalikoit, mil kyl vekottimii rakentelee, muttei mittää "suaraa" seinää. Ei viittis ostaa mittää "poliisi-/kukkakauppa-/paloasema"-settii sen takii, et saisis tiättyi "normipalassii"...


Bingoo tul kans pelattuu. Iha viimisee numeroho men, et saattii nää laput täyttee.


Sinnehä se juhannusruusupuskaha välil men, lennokki. Onneks saatii poijes kans. Onneks ova sevverti köykässii, etteivä tonne syvyyksihi kummiskaa "uponnu". Siält piikkie ja nokkoste keskelt olisisiski ollu viäl haasteellisemppaa saar niit poijes.


Herneit käyttii mont kerttaa kattomas, mut ei ol viäl ku kukkii.


Mut muut satoo löytys kyl. Nuarimmaine söi mont kurkkuu peräjälkkee iha karkkina. 😄


Sillee tulee satoo, et mittää ei olla ehritty säilöö. Menevä salaatteihi ja sillee suaraa suuhu, et "ylimääräst" ei ol jääny. Avomaankurkut ova ny jottai nelkkyt senttii korkeit, eiväkkä ees kuki viäl, ni josko niist sit sais säilöönki jottai? Jos kesää vaa riittää sopivam pitkäl.


Tiätty nää meijä karvatit ain menos mukan. Täsä tosin orottava omaa "jälkkäriäs", ku aamupala on alakerras syäty. 


Eilä sit vein pojat kottiis, ja sej jälkkee viäl kaupoil, ku isäntä halus uure muistitikun. Ajoin Myllyhy, ku siäl o usseemma kauppaa, misä oletin näit oleva. Mut EN löytäny! Ja sit henkilökuntaa ol nii vähä, et eivä pystyny auttamaha, ei voinu jättää kassaa tyhjäks. Et sillee. Ajoin sit kotti, ja isäntä läht toissii kaupoihi, ja löys kyl viäl, mut valinnav varaa ei paljoo ollu. Liänee koht jo menneen talven lumii? Kaik back-upit pitäs uskalttaa laittaa vissii johonki pilvihi? Yäks!


Kotiivviäntimatkal poikettii poikie kans muv vanhemmil. Vilperttiki otti iha kiitollisena lapsilt saamas rapsutukset - ja jatko unias. Pohrittii siäl, et kuka on kenenki lapsi, ja äiti, ja vanhempi. Ja nuarimmaine mutristi naamaas oikkee, ku yritti ymmärtää, et isoisoäirinki aikuiset lapset ova YHÄ lapsii. "Outoo!" 😁


Lennokit ol tän kerran SE iso juttu. Lennokit liiti pihal, terassilt ales, alhaalt terassil takas, nii etu- ku takapihal. Vähä sisälki, mut se ol vaarallist, ku vaiks näät lennokit ei paljoo paina, ni kyl se sattuu, ku lennost naamaha ossuu. Ei otet koiran ja kissoje kans sitä riskii. Vaikkei fyysist vahinkoo tulisisiskaa, ni kipu-pelästys ei kummiskaa ol myäskää toivottavaa. Onneks ON ulkon tilaa!


Ja talost tul "maatilan" talo. Sevverti isoi tää karja, et kissatki kävivä vuarotelle niit haistelemas.

Muute sit tiätty tehtii ruakii, siivoskelttii, lenkitettii Isla, rapsutelttii kissoi, katteltii muutama lastenohjelma, ja höpöteltii PALJO. Vanhemp pojist miättii, mite ihmise iho muuttuu vanhetes, ja vertaili omii tikkukäsivarssii mummun ja vaarin käsivarsihi, meijä roikku-allie kans, mikkä ny vanhemmite laihtues o ilmaantunu, ku iho vaa ei pysy menos mukan enää. Eihä ne elämää mittää haittaa, mut poika ihmettel, et häne iho ei hölsky millää. ;) Hah! Ja nuaremp miätti nys sit enempi unii, mikkä ov vissii aikalail täsä viime aikoin tajunnu vast uniks. Ku välil näkkee painajaist, mut ei oikkee ossaa kertoo, et mitä ne koskee, ni oon yrittäny sanoo, et ku painajaisest herää, kannattaa huakast helpotuksest ja NAUTTII siit, et se OLI vaa unt! Eikä totta. Ja sit miätti, et voiks unes kualla, ja sellast. Itte oon moneste unes kuallu, ja siinkohtaa herään kyl. Syrän syrjälläs, mut helpottuneena. Et ku unes voi tul vastaa mitä vaa, ni kyl seki om mahrollist. Mut SEKI ov vaa unt. Ja tällassii elämän "murheit" pikkumiähel. 

Ei käy elo ja olo tylsäks näitten kans! 💕

22 heinäkuuta 2026

Levii, ei levi

Täsä oon miättiny, mite nii erillaissii pihoi ja paikkoi voikaa olla. Mikä missäki o "rikkaruaho" ja toises paikas ei kasva millää. Me ku asutaa ny paikas, misä o yritetty peltooki aikanas pittää, mut ei siin viljatkaa kasvanu, ni siks asuinpaikaks valittii (annettii), kuulemma. Joku potero ilmaston suhtee (kesäl kuumemppaa ku ympäristös, ja talvel taas kylmemppää) ja pyärteine tuuli, ku tulee avoimie peltoje läpi ja törmää toho Linnamäkkee, mikä ohjaa sen tuulen sivult sit meijä pihal.. Ollaa yritetty pohjostuulilt suajat paikkaa, MUKKU ei ne puutkaa oikkee tahro kasvaa. Tammi parhaite, muut hittaaste ja kitue (vaahterat, koivut, pihlajat, hevoskastanjat, terijoen salaviiki kokeiltu...). Omenapuist ehkä kaks viirest lähtee kasvamaha, et niit ollaa jouruttu kans ostelee uussii vähäv välii. Päärynä kituuttel muutamav vuare, ja ny o tänä kesän ottanu kasvupyrähryksen. Pitäs leikat ja ohjail oksii siitäki. Ehkä kummiski annetaa sen kasvaa ns. vappaaste - ihav vaa koristeen, kute koristeomenapuunki annetaa. Jos vähä tulisis varjoo koira-aitauksehe, mikä ny o kesäsi käytännös täyres porotukses koko päivän.

Mikkä meil sit ova niit leviävii: VATUT ykkösen. Niit ei tahro pittää kuris millää. 😄 Ruaholleikkuril puskie ympärilt ja noi puskie välin polut (kuvas yks niist, hah), jollei sitä tee, ni tontti olisis näit täyn. Eli yllätys: vatut tykkää savimaast! Vaiks sit inhooki liijam pitkii märkii ja kuivii jaksoi, mikkä selväste vaurioittaa marjoi, eli siis satoho vaikuttaa. Sellane yäsateine lämmin kevät, mink takan o ollu liävä talvi, olisisis paras. Talvi ilma lunt o kuitenki ain paha. Sillekki.

Toine, mikä tääl tykkää kasvaa, o MÄKIMEIRAMI (oregano). Kuvas vasen osa penkist, kukat nupul viäl, koht se hohtaa liilana. SE om paahteen kasvi, ja paahret meil kesäsi o het, ku aurinko vaa näyttäytyy. Sitä löytyy monest paikkaa. Moni kukkapenkki pikkuhiljaa "meiramoituu", jollei sitä lähre nyppimää poijes. On seki iha kivan näköne kukkiessas - ja monikäyttöne. Pörriäiset tykkää! Penkkeihi o tullu enemp noit luannon omii kasvei, ja oon antanu olla, ku kerta näyttävä tykkäävä. Om muutaki ku heinää.

Kolmas om MINTTU. Ja mintun ystävii siis siin miäles, et käytettäis sitä itte, ei olla. Mintust vaa ei tykät. Pääsiäisenäkää ei ol minttuu pöyräs lampaan kera ku vaa, jos meil ov viarait, joitte tiäretää siit tykkäävä. Sitäki o usseemmas paikas tontil. Ja yks paikka o nurmekski muutettu (maissi"pelto", jos maissii laitetaa kasvuhu - ei tänä kesän), ja tulee nii minttune tuaksu joka kerta, ku ruaholleikkuril isäntä siit ylitte ajaa. 😆 Eli sitkees o. Eikä se haittaa, sinänsä. Helppo pittää tollattes kuris. Minttu ei haittaa mittää maisseilkaa, ehkä auttaa ennemminki, ku pittää paahteem poijes mullast, ku kasvaa siihe suajaks.

Tätä kööki akkunapenkkii oon toivonu saavani isommaks. Ja ku sain noi kuunliljat kummitärilt, hän meinas, et ne sit levii ihav valtavaste, et lait paikkaha, misä siit ei ol haittaa. Joo, onha ne tuuheutunu, mut tuuheutuu vaa siihe koloho nähre, mikä aikanas tähä saven keskel sellane multapenkki tehtii, ei lähre siit ulospäi, niinku toivomus olisisis ollu. Ja sama noitte nauhuste kans. Tosa o kaht erilaist, ja kummakki vaa oj ja pyssyy siin samas kimpas ja kuapas, mihi ne aikanas o laitettu. Hö! Et se siit varotuksest, et olisisiva leviävii! Ei meil! Tosin iha tyytyväine, et sentäs kasvava, ku moni leviäväks varoteltu o parin kesäj jälkkee hävinny kokonas.

Kuunliljat on kyl koht pakko jakkaa, ni täsä nyjjo miätin, et tehräänks johonki uus penkki, mihi ne laitetaa, vai laajennetaaks tätä samaa jotenki? Tää o käytännös ainuu vähä varjosemp paikka meijä pihal (keskikesää lukuunottamat, talo varjostaa aikas), ni tuntuu, et moni kasvi tykkää. Ku usseemp "paahteenki" kasvi nuukahtaa tual täyres aurinkompaistees ja tuules, ku sitä varjoo ei tul päiväl missää kohtaa. Puit ov viäl ihal liija vähä.

Tarkotuksen olisisis saar lissää penkkei, lähinnä just puskil ja perennoil, mukku pitäsisis saar sitä suajaa kans vähäse lissää, ni tää yhtälö ov vähä vaikkia. Nurmee siis vähemmäks. Sellane "siirtopenkki" olisisis myäs hyvä saar, mihi voisisis väliaikaseste siirtää jottai turvaha, ku tekkee muljauksii toisaal, mut ei meil ol sitäkää. Ehkä joku kasvilava kompostie yhteytee viäl? Sit tarttis kyl joku vesipistekki sinne saar lähel, ja ja ja... Hah! Tää ajatusketju on nii pitkä, ja henkästyttävä, et se jää ain vaa ajatukse tasol.

Ei näät pihapuuhat kummiskaa lopu. Nykyselläskää. Koko aja saa ol kitkemäs, vaiks onki perennapenkkei, kastelemas, ku on niit kesäkukkii ja kasvareit ja kasvilavoi... 

Suunnitelmii myäs riittää iha rakennelmienki osalt. Likakaivon kansipaikka piiloo "feikki"kaivol - sellasel saranoil avattavan, et saa päält näppäräste poijes. Ja pikkane tuulimylly olis kiva, ja sellane maitolaituri toho tiäristeykse lähel. Kaik tätä samaa punavalkost mallii, mitä meil nykki pihalt löytyy. MUT enste täytyy toi talousrakennus saar kuntoho. Sauna ja sen yline, autotalli ja nykyne varastotila muutettava kirjastoks, ja vaja fiksattava (uppoo savehe) ja huussi... Ei tunnu nää tyät tääl ees tekemäl loppuva! Mut toisaalt JUST se täsä on ollu kivaa! Nährä se OMAN kätten tyä, nii sisäl ku ulkon.

Mehä alkuun meinattii, et keskitytää vaa sisätiloihi ja jätetää piha sit eläkeikähommiks, mut eihä me siihe kyetty. Kuva keväält 2000, ku muutettii tähä syksyl 1999. Viikatehommil liikkeel lährettii, kummiski...

Lissään tähä myähemmi tilanteen nykyselläs suurimpiirteis samoilt kohrilt, kuha ehrin napat sellase. En ol viime aikoin lenkeil kulkenu luurin kans, ni ei ol sellast viimeaikast kuvaa olemas. On tää "pikkase" muuttunu.

Tilanne ny. Pit sittenki ottaa kuvaa vähä kauvemppaa, ku muuto ei olisisis noi kasvarit ja kasvilavat tullu kuvaha mukkaa lainkkaa. Tota vanhaa, mont vuat hoitamattoman ollutta heinäpeltoo täsä siis ol ympäril, ku muutettii.

21 heinäkuuta 2026

Vattui

Ei ol iha mehumäärii vattui tänä kesän tullu. Osasyy huano alku (kylmää, kuivaa ja myrskytuulist just siin parhaimpan kukka-aikan, pölyttäjät poijes), sit pääl runsaat parim päivän sateet, ja taas rutikuivaa pääl. Ei tiatookaa siis siit tasase suajasast, aurinkoisel lämpimäst ja kosteest alust.

Kasvusto kurottelee yli kahrem metrin korkuures, ja ne parhaimmat marjat yleensä just siäl myäs. Tosin on noit marjoi tual pusikoitte keskelki, mut siäl on sit myäs ne ohrakkeet ja nokkoset ja kuivat erellisvuatiset oksastot... Juuh! Oon ny saanu muutamii kepullissii pakkasee ens talvee varte, mut tosiaa kellarihis saakka ei kyl näist mittää tul. Varmaa yhre kepullise saan viäl, ku viimiset kypsyvä. Ja siin se.

Vattu tykkää aurinkost, mut tarttee kyl vastapainoks niit pölyttäjii, ja kosteut sopivaste, muttei nii, et meinaa hukkuu...

Satoaika jatkuu

Tuntuu, et moni kasvi, kasvariski, tykkää näist vähä viileemmist keleist. Tomaatit ja chilit alkava punastuu kovaste, kesäkurpitsoiki ollaa jo saatu, vaiks pölytys ny om mitä o, ku pojat ja tytöt tuntuva kukkiva eriaikaseste. Mut on saatu wokkie ja patoje sekkaa jo makkuu niistäki. Chilit o, ainaski näi raakan viäl, melkose petollise tulissii, mitä isäntä maisteli, mut meinaa, josko ne täl kerttaa koittais kuivat pualikkain jossaikohtaa. Ulkon grillis siis. Tekis osast viimevuare kastikkeist jottai paholaisenhilloo, et tulis vähä vaihtoehtoi käyttää ruuvan kans. Näitte tosi vahvoje kans vaa saa ol varovaine (mä en nii oo chilin ystävä kummiskaa, mut piänis määris ok).


Tähä mennes siis ollaa saatu salaattii, erilaisii kurkkui, erilaisii tomaattei, paprikaa, mansikkaa, vattuu, mustaherukkaa, karviaissii, kesäkurpitsaa, mäkimeiramii - minttuuki olis, mut me käytetää se "vaa" koristeen, ku ei kumpikaa oikkee tykät. Herneet ova ny kukkinu jonku aikkaa, et koht o niitte aika.

18 heinäkuuta 2026

Ei sara, sattaa

Tämäm päivän ohjelma ol olla ystävän apuna. Aamul ei viäl satanu, ja taivas ol iha kirkas. 

Ja taas yks piänkone pröpels meijä ylitte aamulenkil olles. Ny suaraviivaseste lentokenttää kohti.

Hetken ehti siis aurinko paistella tänäpenki. Pit napat kuvaa kööki akkunast, ku nauhuksis käy melkoine pöhinä ja pörinä. Siin pörrää amppareit, kukkakärpässii, perhossii, kimalaissi ja tiäs mitä! Mite nää kukkavarret kestävä isommat sateet jää nähtäväks.