Mökkipäivää pukkaa

Siis oikkee kivaa tiaros! Isommal poppool kokkoonnutaa veljie yhteisel mökil. Osa porukast o yät jomminkummim päi, enne tai jälkkee, mut me mennää plikan ja poikie kans yhrel kyyril, ja tullaa yäks taas kotti.

Ja listoi lissääntyy koko aja sit tän tiimoilt. Kauppalista, tiätty. Se ny o selvä. Nyyttärityylihi syärää yhteine lounas jälkiruakines, sit muut syämiset kukin hoitaaki ihav vaa omal porukal omii aikojas. 

Sit lista, mitä pittää muistaa ottaa mukkaa. Ne ruuvat, hyttysmyrkyt, wc-paperit ja muut tarpeet kaik erikses, ettei mikkää unohru. Plikka ku ajaa pihal, ni auto pyritää vaa äkkii saamaa täyttee (muuttokuarmaha meil ain mukkaa lähtee), et päästää jatkamaa matkaa. Aamupäivän aikan pitäs viäl ol perilläki.

Siv viäl lista siit, mitä pittää tehrä ereltävän päivän, ja mitä pittää tehrä ENNE reissuu. Ne viimiset ruakavalmistelut muitte pakkaamiste ja aamupuuhiel lisäks.

Ku pää om mikä o, ja rutiinit menee rikki, ni pakko pistää asiat ylös, ettei mittää jää tekemät. Salaatit kannellissii kepuihi valmiiks, patongit ja patonkikori, misä ne laittaa tarjol, ja tiätty se veitti, mil patonkit laitetaa palasiks, pittää ol mukan. On siäl taatuste joku veitti, mut muukki tuleva veittii tarvittemaha, ni ei tartte miättii pesemissii välil, ku seki ov vähä hankalaa mökil. Meijä veitti on sit se "patonkiveitti". 😊

Ny voisisis olla iha uimakeliki, säätiatojem mukkaa, mut mun "paljasjalka-ajat" on ohitte, ni itte en voi vettee mennäkkää. Kattelev vaa sivust. Laste kans ei ol menoo, ku o äkkisyvää, et ei mun yksikseni tartte olla, kummiskaa. 

Mut siis hurjan kiva nährä porukkaa, vähä kauvempaaki tulevii! 💙💚💛💜🧡

Lomaileeks aivot?

Mitä vähemmä käsil on tekemist, sitä enempi TEKEMIST aivot pakkaava keksimähä. Hah! 

Joo, tosa nappasin aamulenkilt takasitulles kuvaa aikas tarkkaa pohjosest.

Siin ku näkkyy keskel se aukko, mitä ollaa yritetty erinäisil puil ja puskil täyttää. Et siis ei kokonas estettäis tuult, mut et saisisis sen voimakkuurev vähä pehmenemähä. Jokune tammi toho on lähteny matkav varrel kasvamaha, ja yks vaatera, yks pihlaja. Tammet ovat kasvanu aikas yllättävänki hyvi, mut niit o liija vähä, et saisis tätä linjaa "täyttee". Pihlajat ja vaahterat kituutteleva. Taitaa siäl ol ny yks hevoskastanjaki, mut se o "suajattuna" yhre tammen takan, ku täält suunnast kattoo. Se ku ei ol mikkää hyvi pakkast kestävä laji, sekää. Ja mitä suurt pupuje herkkuu! Eli siis verkol suajattuna kaik talvet. Ollu jo mont vuat. 

Meijä tonttii ei oikkee tahro ees tält suaralt sivult saara kokonas kuvaha mahtumaha. Jatkuu tonne vasemmal tiär reunan puitte taa ja jatkuu tän kuvan ulkopualel viäl joku kakskyt-kolkkyt metrii oikkial.

Otin ny viimesimmä satelliittikuvan puutarhakirjaa varte. Tosa näkkyy, mihi gps ohjeistaa, ku meijä osotteen siihe laittaa. Mut onneks täsä ei ol mittää "mettär raunas olevii kaht punast puutaloo" lähel, vaiks punassii rakennuksii kyl löytyyki. Ne vaa ova tiäv viäres, eikä mettän lähelläkää. Ja niit o usseemma rakennust yhres kimpas.

Mut tosiaa toi punasen merkin kohral oleva "jättömaa", misä kasvaa nyv vaa yks Tulevaisuure kuusi, olisisis kans kiva saar johonki "oikkiaan" käyttöhö, vaatis sen sillan tekemise oman tontim pualel, et sin tulis menttyy kans. 

Omaa mettäpusikkoo o sekä "tonttipiikis" pohjosem pualel, et piha-alueen eteläisimmäs reunas, mist saa siis "ilmast" polttopuut, kuha tekkee hommat oikkia-aikaseste, et saa klapit kuivumaa sopivaste käyttöhö. Ollaa ain vähä ostettu, ja vähä käytetty omii, sekalaises suhtees. Iha oman kunnonki mukkaa.

Miätittii ny sitäki, et jos vihroste viimei jossaikohti se vesiaihe pihal kans saatais. Se tarttis ol melkose hualtovappaa kummiski, ettei mikkää iha sellane pikkane allas, mikä täytyy jo kesäaikan tyhjät ja uurestas täyttää, hyväs lykys usseemmanki kerttaa. Monellaist suunnitelmaa tähänki jo vuasiev varrelt ov valmiina, niinki isoi, et sinne sais pysyvän karppikannan, mikä pitäsis leväkannan ja erilaiset ötököitte toukat mahrollisimma vähis siin. Vaatii vaa tarpeeks syvyyttä ja alaa, et onnistuu - ja sen, et se vesi kans liikkuu, hapettuu, sopivaste, läpi vuare, siis talvellaki. Tai tarttis tehrä kellarihi kala-allas, mihi ei huvittais lähtee, vaiks tilaa siäl olisisis kyl...

Jokehe ei saa koskee, eli mittää patoi ei saa tehrä, mut jos tota puustoo vähä karsis, saatais sinne hyätypuuarham paikkeil uus oleskelutila "lammen" viärel... 

2008 jo löytyy yks suunnitelma, mihi otettii asioist selvää, et mite homma hoituis savimaaha nii, ettei tarttis vuasittaist ylimääräst hoitoo. Ylivuato menis jokkee, ja siin piän verkko kasvie kera eres, ettei kalat pääs karkkaamaha.

Ja jos lissää pohjasyvyyt kahteem metrihi tosa keskel, sais täst sellase pulahrusaltaan, mihi voisisis lisät piäne laiturinki. 

Juu, siis täysi ajatusasteel, mut tää kutkuttaa vähäse meit kumpaaki, tiätyl taval.

Täytet toimettomil käsil

Pitkäst aikkaa otin sit piirrustuslehtiön ja kynät kättee, et sain käsil jottai tekemist, misä ei tartte mittää ajatel. Antaa kynän viär.

Duudlailuuha tää siis o, ja koht toi lehtiö onki jo täyn. Sen ostin noi vuas sitte, ku olttii isännän kans viikko Hesas häne tyäjuttujes takii. Se ol mul käytännös ihav vaa rento lomaviikko hyväs hotellis ja turisteilemas keskustaa ympär ämpär, mist löytyyki lissää turinaa vanhast vuaratuksest (päivä kerrallas ettippäi), ja nyssit huamasin, ettei mun vanhat tunnuksekkaa enää toimi, eli em pääse myäskää mahrollisii kommentteihi siäl hallinnan pualel käsiks - jää kaik huamaamat. Hmm. Saa nährä, oonks jo ollu liijan kauva poijes siält, et koht häviää koko ploki. Kuvines. Tosin se ei olisisis eka kerta sekää...

Välil täytyy vissii vaa laittaa aivot narikkaha kokonas, ni tää kynäily o siihe iha hyvä. Voi antaa monikerroksise ajatusmaailman seilat ihav vapaaste ja "omin voimin", eikä tartte yhtää pyristel vastaa. 

Kaik ajallas, muistiapun

Tiätty iha peruskalenteriki osaks toimii tähä, mut ei yleisimmis ol niim paljo muutosmahrollisuuksii, mitä bujon pitämises. Jos haluu tarkkaa, tai vähemmä tarkkaa, osii asioist, tai kokonas ihan kaik, ni bujo muakkaantuu. Koristelee sit paljo, tai ei yhtää, se o sivuseikka. Tärkein o toimii omie aivoje lisäapun. Ja siihe se ov valla ihana.

Tää ny mul käytösoleva bujo o Tokmannilt joskus ostettu muistikirja, ja vaikken mittää isomppii koristelui ol tehnykkää, ni melkoseste se nyjjo tursuu. Tähä pitäs viäl saar monem mont kuukaut lissää, vaiks joulukuut onki omas erillises bujossas ain. Jatkan tätä kummiski niin kauva ku siin tilaa o. Tai sit se alkaa ratkeemaa omii aikojas, eikä ol enää käytettävis. Saa nährä, mite käy.

Noit yksittäissii kiiltsui tähä kuuhu käytin, ku elokuun tein, sillo joskus aikanas. Ny en ol viäl syyskuut tehny, ja vähä o sellane olo, et en oikkee tiär, mitä sen kans tekkee. Ehkä jätän kuukausiaukeeman tekemät ja siirryn suaraa kuukausisivuhuv vaa. Ny tuntuu, et tää elokuunki aukeema o IHA toisellaine, mikä fiilis om pääl täl hetkel. Vaiks toiveena olisisiski, et elokuu olisisis viäl KESÄkuukaus.

Viikkosivut täyttyvä sem mukkaa, mitä kullonki o ohjelmas, ja tyän al. Mitä ny ei ol ollu pahemmi enerkkiaa sen kummemmi mittää kirjottaa, tunnelmii tms. Ne välttämättömät vaa...

Lorvikatarri iski

Nyt oon ollu jotenki iha lamaantunu, ku pakolliset asiat hoituva, mut kaik muu onki sit tekemät. Tekis miäl kirjottaa kirjet, tehrä käsitöit... En saa vaa alotettuu. Tiskit pitäs laittaa tiskikoneesee, ja puhtaat siält kaappihi, mut kattelev vaa. Noh, eipä se isäntä yhtää sen reippaamp tunnu oleva. Imuriiki pitäs käyttää, eikä vaa "koristeen" pittää...

Saan kyl tehtyy Islan lenkit, aamu- ja iltakiarrokset pihal, kitkemisinee, kasteluinee, saronkorjuinee, mut ihan kaik muu jää tekemät. Ruaho alkaa ol koht polvihis saakka, ja jos jatketaa näi, pittää ottaa viikate kättee, et saaraa ruaho nuri, ku leikkuri ei enää pysty... Saatika, et mittää uut lährettäis tekemähä. Sitä uut kukkapenkkii, tai "vauvalaa", misä voisisis väliaikaseste pittää kasvei, ei olla saatu alotettuukkaa. Ei oikkee saa säästettyy mittää olemas olevii perennoi, jollei ol joku paikka, misä niit hetken pittää turvas, ku vanha kukkapenkki pitäs muljat iha kokonas. Fiksattavas jättipenkis siis o enää pinnal sellane viis senttii multtaa, ja al meijä vanhat kattotiilet. Oletus olisisis, et se multa, mikä sin tiilie väleihi valuu, ov valunu, eikä enemppii menisis, ku aikaa tost tyäst ojjo koht 25 vuat (kattoremppa ol eka mitä tääl tehtii). Ehkä siihe vois jottai sanomalehtee laittaa, mikä sit maatuis ajan kans... Ja jonkillaine reunus, ettei uus multa leviäisisis nurmel.

Suunnitelmii paljo, erillaissii, mut kaik vaa roikkuu. Tyät om pakko hoitaa, mul ku ei ol mittää virallist kesälomaakaa. Napsin päivän pari sillon tällö, siält täält, et saan olttuu poijes ruurult ja mappie joukost päiväsaikaanki välil, mut siin se. Välil se tarkottaa, et töit on sit tehtävä iltasi tai viikolloppusinki. Eikä siin mittää sillo, ku kahrestas isännän kans ollaa, mukku haluis noit lapsellapsiiki välil pittää...

Varaston siivoomistaki oon miättiny jo kevääst ast, ku sinne o täsä pakkautunu asioit sillee: "laitan tän ny väliaikaseste tähä" -tyylil. Ovi auki, kamat sisäl, ja siin se. Vaiks siäl on sentäs kaikellaist hyllyy ja lootaa ja sellast. Pysy paremmi järjestykses aikanas, ku ol enempi täyn, mut pirettii peruslämpö pääl. Nykku tila o iha kylmän, sinne ei ol ollu kiva lainkkaa mennä, jotenki. 

Eli "tehtävä"lista om pitkä, mut mikkää asia ei etene. Hmmm. Mihi se kaik enerkia o hävinny? Istun vaa yleensä jompikumpi kissa sylis, ja MIÄTIN, mitä pitäs tehrä, mut silti istun vaa. En pysty keskittyy ees lukemissee. Hö!

Perhosenkuvii mettästämäs

Ja jokune saatiinki.

Pyry menos mukan.

Turva, lohtu, ilo

Vähä näitte elämän ja kualeman miätintöje paris täs viime ajat pyäritty, vaiks arkikin soljuu ettippäi samal. Isännä vähäset yäunet ova vähentyneet entisestäs. Toki veljes tilanne vaikuttaa, vaiks urheena yrittääki olla. Aikas vaitonaine o, ja vaihtaa äkkii puheenaihet, jos läheltäkää liippaa. Koskettaa!

Mut nää karvaset otukset ovak kyl sellassii, et vaiks näittekin kualema koskettaa niim paljo, et syrämest riivitää joka kerta paloi, ni antava sit elämäs aikan NII paljo enemmä! 💕💛💚 Jos yleensäkki pakkaava aikas viäres aikaas viättämähä, ni ny o sylis ekstrapaljo tunkuu. Tiätävä kyl!

Ja hauska, ku nukkuva täysil, mukku otan kameran, luurin siis, kättee, et otan kuvaa, ni ain sen jotenkis huamaavak kyl. Se niist syvist unist.

Ja ossaa Islaki ol lötkömpötkö, vaiks estääki ovel viaraitte luvattoman sisältulemise. Mist en ees haluu toist poijes opettaa, ku tääl noit ihmissii kulkee, mikkä röyhkeesti vaa tunkeva sisäl asti, eiväkkä ees ovikelloo soita. Kuistil saakka pääsevä, mut siit ettippäi tulee tyssäys. Tosa piharakennukse ja pihan juttui ku tehrää, ni ei tykkää kulkee avaimet kaulassakaa, et pitäsis ovii lukos päiväsaikaa koko ajankaa.

Iha hirmune henkine, joskus siis fyysinenki apu, näist! 💙💓

Ilon hippui!

Voi, kiitos, Tua! 💜 Tais kirjees men väärähä osotteesehe enste, ku o ilmestyny viikollopu aikan postilootaha. Posti ei ainaskaa ol täsävälis kulkenu.

Upee kokonaine arkki kiiltokuvii, upee kuari ja upee pitkä käsin kirjotettu kirje! Nii sopivaa aamukaffeseuraa täsä muun ikävämmä asian keskel.

Voi ei!

Olin peljänny syäpäviaraan käyntii, ku pelkäsin omii reaktioit, etten aiheuta turhaa stressii toisil. Hermoilin, itkin, nauroin vuarotelle ENNE viaraitte tuloo. Plikka, kummityttö sairaal, tul kans omat "hyvästit" toivottamaha ja saatii kaik lopult pitkään halattuu toisiimme. Itkettii sisäseste, ei suaraa ulvontaa, vaiks nii tek miäli! 

Tilanneha o aiva HIRVEE myäs läheisil, ja viäl orottamaani kamalemmaks men, ku saattii kuulla, et elinorotusaika ov vaa parist viikost maksimissaa neljähä. Kotisairaanhoito ny, ja kotisairaalan osasto sit seuraavaks, jollei omas koton pysty olemaa loppuhus saakka. Elvytyskialto on, ja varsinaisel saattohoito-osastol ei saa paikkaa näi äkkii. Toisaalt myäs tykkääväkki, et koton saa olla nii kauva ku suinki. Lapsekki auttava koton, et pualiso pääsee välil töihis ja hoitelemaha kauppa- jne. asioit, lenkittämää koirat, ja sellast. Yksinäs ei enää voi oikkee antaa olla.

Kasvain kasvaa hurjaa vauhtii, eikä reakoi mihinkää lääkityksee, ni sivuvaikutusten takii kaik muu ku kipulääkitys o lopetettu. Väsymys valtaa alaa.

Syättii isännä savustuskrillil käristämää lihaa, keitettyi perunoi salaatin kera ja jälkkäriks kaffet, jädet ja pullaa. Ruakahalu ol kohrillas potilaalki, ja nautti eri mauist. Elämän piänii iloi, neki! Muutamat pikku tirsat tul napsastuu välil, ja saattii sit puhuttuu vähä häne kuulemattaki. Rankkaa kaikil! Palliatiivises hoiros pitäs myäs läheiset hoitaa, mut kuulemma ei mittää ol hänel apui tarjottu. Pitäsis vissii seki osat vaatii, mukku ei jaksa! Aikas tyhjäm pääl tällee tuntuu jäävä.

Kyl me välil naurettiinki, ku höpöteltii kaikellaist, ettei vaa pelkkää valittamist ja suruasiaa, vaiks se ny päällimmäisen miälem pääl varmaa kaikil ol. Toive ihmeest on kyl  käytännös iha täys mahrottomuus, et se siit. Heil ov vaa ny kiärtely sukulaisis, tuttavis niim pitkään ku se onnistuu, sit laste ja lastellaste läsnäolo, kunnes alkaa se varsinaine hautajaiste valmistelu, ja jälkeej jääneitte "uus" arki. Loppuelämäks tarkotettu, vast remontoitu koti om myynnis ja pualison tulevaisuus uuren suhtee täysi auki viäl. Siis mite tuntuu TOSI epäreilult tää elämä välil!

Nyt oon itekki iham poikki, ni miten poikki siäl heil ollaankaa?! 💔
Voimii iha hirmuste, kivuttomuut, miälen rauhaa (mite se vaa ny onnistuisiskaa) ja asioitte sutviutumist täytyy toivottaa, koko perheel! 🧡

Aurinkoaamut

Vaikken mikkää aurinkompalvoja olekkaa, ja INHOON hellettä, ni kyl näis aurinkoisis aamuis silti on "sitä jottai". Tairan ottaa iha samallaissii kuviiki joka kiarroksel, ku kaik vaa näyttää nii kivalt. Eihä nää kameran napsut verä mitenkää vertoi sil, mite kaik omil silmil nähtynä näyttää, mut ossaa sitä kattoo niit myähemmi sillee, niinku omin silmin näkis, ku tiätää, millast o.

Eka syksy, ku pihapihlaja tekkee marjoi. Saa nährä jääks nää oranssiks, ja mink makussii ova. Äiti ja Lokalahremmummu (isän äiti) käyttivä mehuhu ain oman aluees parhaammakuset marjat muitte marjoje kyyris. Hyvää ja terveellist mehuu talveks. Sokerii kyl tartti siin käyttövaihees, ku ol melkose hapant ilman. Osa pihlajist vaa o tosi kitkerii, ja sitä makkuu om paha saar poijes, ni sellaset jää sit kyl käyttämät.

Tän aamun satoo. Joka päiväl jottai. Ny jätin paprikat ja chilit ottamat viäl, mut ekan kerra noit sokeriherneit sevverti, et saa kunnol ateriaha mukkaa, ku kokataa. Pussis, ku laitan jääkaappihi, muut orottava tyätasol käyttöö.

Aamulenkil lährös Islan kans. Siirsiv vaa tualit kauvemmas ja kukat lähemmäs.

Omenoitaki on niim paljo, et osa oksist laahaa jo maat! Ohhoh! Ja mä epäilin, et tuleeks satoo lainkaa, ku kukinta ol tosi huanos sääs (kylmää ja myräkkää, tuntu, ettei pölyttäjii liikkunu lainkkaa). Kyl me omppuhilloo ainaski saaraa talvev varal!

Näin ny ne mun kukat ystävän perikunnan myymäs asunnos, myynti-ilmotukses. Epäilin onks nää mun "rääppeet" minkäällaissii, mut ovakki osannu laittaa ne nii, et näyttävä parastas. Surulliste tapahtumien takii näit monii asuntoje myyntei nyssit om menos.

Ja joo, syrän syrjälläs, itkettää ja naurattaa vuarotelle, muistoi menneilt vuasilt, iha nuaruusaikahas saakka, meijä seurusteluajal, millo o isännän sukuhu tullu tutustuttuu alumperi. Vatta sekasi (ei ihmet täsä, tuttu juttu!), siivoilui, valmistelui tärkeit iltapäiväv viarait varte. Syäpäpotilas sentäs viäl pääsee liikkeel, kuntos mukkaa, ja yrittää välttää vaa koton olemist.💙💜 Toivov vaa, etten iha men "rikki", ja aiheut lissää hualt, ku tavote olisisis toisimpäi...

Roskast tai puhrast

Täsä seurasin keskusteluu mustikoitte poimimisest (käsin tai sil kerääjäl) ja sen lopputuloksest. Saivat aikaha melkomoise taiston siit, et mikä kenenki miälest om puhrast.

Osa tykkäs, et kuvan vasemmampualeine ämpäri ojjo täysim puhras, osa tykkäs, et jopa oikkiampualeinenki olisis. Ikkäänku se "puhras" tarkottaa vaa, ettei ol LIKAA joukos... Mää vaa kummastelin ja päätäni pyärittelin, ja hymistelin. Ei ol tainnu koskaa esimerkiks noitte kauppoje erustoje myyntipisteis, tai toril, olla näi roskast marjaa myynnis ikinä. Itte en sanosis kumpaakaa ämpärillist puhtaaks.

Tän kuvan marjat taas om mum mukkaa puhtaat. Ja tällasen itte marjat mettäst ain oon keränny suaraa. Ei tartte mittää erillissii puhristusoperaatioit, misä marjat taas ov vaaras muussaantuu. Mut sillonku omaha käyttöhö kerää, ni eihä sil ol mittää välii, mitä muut miättivä, kuha itte o tyytyväine. Ja jos myyntihi kerää, ni ostaja päättää sit, et ostaaks ja jos, mihi hintaha. Jos hinnam pääl pittää viäl nährä puhristamisev vaiva, ni kait jokasel vaa o se oma raja siin, et mist ov valmis maksamaha?

Pihalt taas

Sevverti ikävii uutissii kuultii eilä, et oikkee mihinkää ei kykene keskittymähä. Jos ystävä kärsii, ja järjestelee hautajaissii ja hoitaa muit siihe tapahtumaha liittyvii asioit, ni nyssit taitaa tul suvussaki hautajaiset, jollei ihmet tapahru. 😭 Ja sitähä tiätty toivotaa! Syäpä, mikä ei ol enää reakoinu hoitoihi, eli alkaa palliatiivine osuus täst, kivulliävityst lähinnä siis. 

Kiärtelin sitte pihaa ees taas, tein Islan kans pitkän lenki - ja siinkohti sattu just sarekuuro, kastuttii, ehkä jopa luuriki, mikä ol mukan ny, ku meinasin niit kuvii napsii. Näytti se illal kummiski toimivan, ettei tainnu vet sisäl saakka mennä. Mut kuvii ei tullu silt reissult.

Osa näist kuvist ojjo aikasemmilt kiarroksilt kyl, ku en vaa ol saannu toimerrutuks niit esil aijemmi.

Siämenest kasvuhu laitettu samettikukka, alkaa ny ol parhaimmillas, paprikast katkennu oksa, minkä juurrutin. Kituuttelee. Tomaattist napsastu varas, minkä juurrutin, siin ojjo kukkii, mut ei ehkä tair ehtii satoo nää antamaha tänä kesän. Kasvava ny minkä kasvava, kummiski. Toine tomaattivarasoksa on täyn piänii alkui, et ne me kyl saaraa viäl, vaiks vähä raakoin punastumaha sisäl, jos on tarves. Se o tual piänemmäs kasvaris "turvas". Chilie kans.

Ikänäs em muist mitä perennoi näät ova, mut orotin täst kukinnast vähä kauniimpaa. Hah! "Harakanvarpait" sinne tänne. Ei ol tainnu sille olla paras kesä tänä vuan. Tai sit näät pitäs latvoo? Ei kait perennoi yleensä nii hoiret kummiskaa, et... tiär sit.

Siin o yks vähä kauniimp kukka. (Tarkistin puutarhakirjast, se o kaunopunahattu.)

Pensashanhikit joutuva syksysi ja keväisi isoje tulvavesie al lillumaha, eiväkkä tykkää siit yhtää. Pitäis siirtää jonnekki, mukku ei oikkee tiär minne. Kukkiva kyl, vaiks pualet oksist taitaa ol iha kualleit. Ei olla niitäkää saatu siistittyy. Kaik tällaset hommat meilt molemmilt tahtoo jäärä. Puut ja puskat ova ruaholleikkuun ohel vähä enempi sitä isännän "vastuu"aluet, ku kukkapenkit, perennat ja hyätypuutarha o sit taas mul.

Ja tosiaa, kyl sitä satoo viäl saaraa. Mut ei nää yhtaikkaa kypsy. Ollaa syäty puskist suaraa, ja paljo salaateis, wokeis, paistoksis. Koht alkaa tul punajuurt ja porkkanaa, ehkä vähän juuripersiljaaki (mikä om meil kasvus toist kerttaa, ei olla ikänäs kaupast sellast ees ostettu). Sokeriherneet alkaa ol kans iha kiikun kaaku poimittavis, orotan jo, et niit pääsis "käristelemähä", vaik palkokasvit ovakki vältettävä-listal meil kummallaki. Otetaa kärsimys vastaa, ku tiäretää, et se o ohimenevää...

Nyv vaa kaik hyvät enkelit ja haltijat ja onnen hippuset, et vältyttäis niilt pelotelluilt hautajaisilt! 💙

Opin taas uut

Ystävä kysäs, tää suara lainaus: "Hillopurkkihetki. Onko tää sulle tuttu konsepti? Vai onko tää vaan Saksassa sana tärkeälle hetkelle? Marmeladenglasmoment.

Ne on onnellisia hetkiä, jotka on sulle niin merkityksellisiä, että sullot ne itsellesi talteen hillopurkkiin. Aina välillä sen hillopurkin voi avata, ja nauttia sen tuomista muistoista. Helpoin tapa hemmotella itseään arjessa sanoisin. Ja tärkeä muistutus elää arkeaan niin, että mukaan mahtuu myös uusia hillopurkkihetkiä, joihin palata myöhemmin. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja ihmeellisiä hetkiä. Tärkeitä ne kuitenkin on, vaikka ne usein koostuu aivan arkisista hetkistä."

Munst vaa nii ihana ajatus tää, et säilöö ihanat hetket muistoin hillopurkkihi. Ei ol mitenkää tuttu sanalliseste, vaiks tosa joku vaikeemp ajankohta (pelättii pakosti joutuvamme myymää täm meijä töllin) vuassii sitte pääl olles otin "onnen hippusia" -purkin käyttöhö. Joka sunnuntai kirjotin viikon kivoimman jutun piänel paperim palasel, taittelin sev viäl piänemmäks ja sujautin purkkihi. Sikku ol oikkee vaikkia tilanne tai tunne pääl, purkist korkki auk, sormet sai valita paperilappusen (tai lappusia, tilanteest riippue), minkä luin, ja sain tärkeen muistutuksen siit, ettei kaik elämäs ol pelkkää murhettakaa. Ja ny en ees tiär, misä koko purkki o. Sevverti elo ja olo tasaantunu, et se purkki kulkee ikkäänku miäles mukan koko aja, ei tartte fyysist purkkii.

Ei vaa ol tullu enne miätittyy tällasii. Siis tää saksalaine ajatus ku ei olekkaa mikkää fyysine purkki, vaa sellane sanonta, ku joku juttu täs hetkes viäki sut sinne mukavii ajatuksii, kivoihi muistoihi, niinku olisit avannu sen kivoje muistoje hillopurkin. Se yleensä liittyy just tapahtuneesee asiaha: pihal varjoje leikkihi aurinkompaistees, tiätty aamupala, joku tiätty tuaksu, mikä  vaa asia tua jonku aikasemma tapahtuman kivana muistona miälehe. Tai just ny tapahtuu/ tuntuu jottai isoo, minkä haluu laittaa hillopurkkihi säilöhö tulevaisuut varte.

Onks tää sul tuttu juttu?

Ittel tulee montaki "purkkihi säilöttyy" hetkee miälee, just ny. Nii lapsuurest, ku aikuisiältäki. Ne Lokalahremmummun makaronivellit iltapalana, mummun kitkemispuuhien keskelt nostama etana: "Kat ny hänt! Huame om poutaa!" (ku etanal ol sarvet/silmät pystys), niit teltas loikoilui serkkuporukal. Raumammummun kans viätetyt korttipelihetket. Ne riamun hetket, ku lemmikit oppiva jottai uut tai muutev vaa hassutteliva oikkee persoonallisel taval. Omie laste kommentit piänin, kute esimerkiks kolmevuatiaan kummastelu: "mite noi rantalaivat o saatu Aurajokkee siltoje taa?" (em muute osannu vastat!), tai ku kävelttii paljo moksuje piänii olles, ni kerra tul täti koiran kans vastaa, ja hää yritti saar koiraa poijes erääst puskast, ni nelivuatias plikka siihe, et "ei sun koiras oikkee tottele sua", kyykisty, ojensi kätes, ja koira tul het puskast ulos, ku plikka taas nous ylös koira lähti emäntääs seuraamaa kiltiste taas - ja vaiks mitä! 💕

Mikä on sun paras hillopurkkihetki?

Pieni ajelu

Pit ottaa meijä harrasteauto, Karkki, poijes autotallist, ku siäl ny rakennetaa pikkuhiljaa rappussi ylisil. Ei otet mittää riskei. Mut yäks ain taas auto tallihi takaisi, jos suinkiv vaa om mahrollist.

Museoautoo ei viitti turham päite pihal seisottaa, jollei ol iham pakko.

Kuiva, aurinkoine keli, eikä teil ruuhkaa. Pikkuteil siis. Mikäs siin o rauhas körötel menemää. Saatii moottori lämpimäks ja akkuaki samal laratuks. Ja moikattuu jokune vastaantulija - jokaine morjesti! Kuppeli o "hymy"auto.

Ja sit ilta- ja aamukosteuksilt, saatika mahrollisilt sateilt, turvaha taas. Kyllähä se auto kummiski o, ja auto kaipaa myäs ajeluu, jottei iha jähmety paikoilles.

Siirryttävä välil muihi juttuihi

Vaiks tätä ohutta lankaa vaa riittää ja riittää! Näist kahrest tötterörullast olisisis saanu vaiks minkälaise kesätunikan tehtyy, ku olisisis vaa raaskinu alkaa sellasee hommaha het kaffesetiv valmistumisej jälkkee.

Ny täst viimisest liinast tul sellane melkkest ympyräine, mitä alkuhu jo yritin.

Ristipistoiluu seuraavaks?

Etenee, ei etene

Vaiks mite yrittää varovaste lankaa käyttää, se pakkaa menemää nii tiukkaha solmuhu aika ajoin, et om pakko vaa saksil nipsast pätkä poijes, ja lisät uut. Silee lanka, mut menee jotenki kiärteel, ja sikku o ohutta, ni menee nii tiukkaha, etten saa ees ohuen ohutta koukkuu sinne välihi, et olis toiveitakaa saar solmui auk.

Mut sitkeeste jatkan. Ainaki tän tyän viäl loppuhu.

Multahommat aatoksis

Kuinkakoham mont kerttaa om pitäny kauppanoutoho lisät kukkamulta, mutten ol vaa muistanu? Hmmm. 

Om meinaa santut alkanu kukkimaha, vaiks ova tosi tiheeste purkis, ja pitäsis erottaa niit omiin purkkeihi. Ny en raaski. Saava kukkii kukkimises enste. Purkit o olemas, mut se multa puuttuu.

Ja olkkarin kasveil tarttis kans tehrä selkee matalennus. Ovav viäl monet niit viime talven korkeuksihi kurkottajii, ku oon napsinuv vaa pistokkait ja ne ova ulkon. Mihi mä näät ja ne ulkon ny olevat siirrän sit taas talveks, se jää viäl nähtäväks. Joka syksyne onkelma, et kasvei o enempi ku tilaa - tai siv vaa purkit ova nii suurii, ettei niit tahro saar mihinkää nii, et valoo saisisiva tarpeeks talve aikan...

Paljo tarvitaa multtaa!

Mite hyvi toisemme tunnetaa?

Näi niinku kolmenkymmenekahreksav vuarej yhresasumisej jälkkeekää ei isännän kans olla täysin toisiimme opittu tuntemaha. Toisaalt se o hyvä, mut joskus se aiheuttaa hankaluuksiiki. 

Tää aamu o hyvä esimerkki. Isäntä otti eilä väärällaise peräkärryn lainaha, ja tänäpe aamul sit soitti sinne, et olisisiskos oikkiallaine vapaan. Sai sit luvan hakkee, kunha palauttaa sen viäl enne pualtpäivää, ja sopi siis näi. Kello ol kahreksa siin kohtaa.

Hää men suihkuhu ja siält tulles meinas ykskaks, et oikkiastas hän kaipais mua sinne mukkaa, ku ol päättäny jottai vähä isomppii ameriikanlevyi (?) kans ostaa samaan kyytihi. Olis helpomp kahre hengev voimal nostaa ne kärrihi. No, tiätty!

MUT näist ei ol ollu mittää puhet aikasemmi. Koira ol viäl nukkumas, omat aamutoimet keske (pesut, kinttu, aamupala, lääkkeet), puhumattakaa Islan aamulenkist, mitä EI nyv voi millää siirtää sin jonnekki, meijä kottipaluuseev vast. Ja muutonki: mä em pääs liikkeel ees ilma näit keske-erässii juttui yllättäe, ni saatika sit näi. Ja isännän "kuuluis" kyl tiätää tää, näitte yhresolovuasiej jälkkee. Mut ei!

Lähti yksinäs vähä kiukussas, ja mä jäin vähä kiukuissani kotti. 

Se om mum miälest hyvä, ettei toine ain ol arvattavis, ja muutonki ollaa just sevverti erillaissii, vaiks samallaissii kotihiirii ollaanki, et miälenkiintossii keskustelui syntyy vähäv välii monellaisist asioist, vaiks usseemma juttuu onki nii, et toine ei ol siit ees mitenkää kiinnostunu. Mä esimerkiks en tykkää mistää urheilust, en uutisistakaa, isäntä taas ei innostu mistää porukkapeleist (ol ne sit lautapelei, korttipelei, pihapelei...), mut kaikest näist saaraa pitkii keskustelui välil aikaseks.

Samate nährää yks ja sama tapahtuma mont kerttaa täysi eri silmil. Hänest joku o hauskaa, mikä ittest oj joko ärsyttävää tai suarastas vihamiälist, ja hän taas vähättelee niit asioit, mikkä mum miälest ova hauskoi. Sit miätitää yhres, et MIKS näi o. Kuulemma ylianalysoin, ja mum miälest hän taas joskus toimii ennenku aattelee yhtääm mittää. Toisaalt sit taas mm. lasten kans ei ossaa yhtää reakoir ajois (noh, tai ei ollenkaa), jos tulee joku "kriisitilanne" ettee. Lähinnä vaa myätäilis ja antais kuunki taivaalt - ja sit om pulas, ku tilanteet pakkaa toistumaa, ja usseste viäl entist pahempan. Hah!

Mut tul kotti sit peräkärrin palautusreissult herkkuje kera, ja taas selitelttii, ja pyyrelttii sit anteeks samal. Maistu hyvält! Sekä ruaka, et asian käsittelemine. Tällast välil Hiiroste torpas.

Aurinko!

Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.

Vääräaikassii kukkii

Miten noi kesäkurpitsat jaksaaki jatkaa tol samal linjal, et kukkii pojat ja tytöt koko aja eriaikaseste? En tajuu! Kyl niit pikkasii kesäkurpitsoi on tullu, mut näkkee niist etteivä oikkee oo pölyttyny. Ja isommiks ei uskal antaa päästääkkää, ku pehmenevä äkkii.

Komioi kukkii kyl. Ja meinasinki, et ny olisis voinu ottaa kukkii syätäväks, mut isäntä, se meijä kokki, sano, ettei hän ala noitten kans pelleilemähä. Antaa orottaa sit, et JOS vaiks jossaikohti onnistuisisiva tytötki samaan aikaha kukkimaha.

Avomaankurkut alotteleva kukkimistas vast, ja toivotaa siis, et kesää ny sillee kestäis viäl, et satooki saatais. Nääki alottaa ain enste pojil, ennenku tytöt tuleva kuvioihi mukkaa. Toivotaa parempaa "yhteensopivuut" poikie ja tyttöje kans.

Liina valmis

Ei tullu rinkulaa, ei. Mut kaipa tost ny ruusun silti jotenkis tunnistaa, et kehtaa antaa ettippäi?

Ei täs toimi tuplarivit, ku sit tulee soikioo toisee suuntaha. Sevverti täst ny näkkee. Pittää vaa pylväit ilmesest pirentää. Lankaa o, ettei siit jää kii.

Pit lisät viäl yks kuva vesilasin kans, mikä antaa paremmi tota kokoo esil. Ei mitenkäs kovi iso tästäkää tullu. Eiku uut yrityst taas kehiin!

Eipä taira tulla...

Sitä rinkulaa täst liinast, meinaa. Hmmm.

Miätippä, et oon iham melkkest pualvälis, eli koht reunat lähtevä jo kapenemaha, ni isoste soikkiaks jää. Tätä lankaa ei pureta tost vaa näim paljoo, ku menee nii helposte umpisolmuhu, ni jatkan tän nyssit kummiski valmiiks. Jos vaiks jonku kukkapurki al, ettei kuvioo nii tartte nähräkkää? 

Jollai lail ehkä tuplakerroksin (?) voisisis saar pyäreemppää muatoo tähä, tai sit ei sekää toimi. Mut kattotaa, jaksanks mä viäl samaa kuvioo tehrä uurestas. Mää HALUUN rinkulan! 😁 Ruutuvihon ruurut ei ol iha sama ku tuplapylväät, vaiks normipylväst korkkiammat ovakki. 

Yleensä teen yhre ruuru nii, et keskel o yks, ku täsä tulee kolme, mut yks rivi mennää pylväil, ny ei riittäny siis tuplapylväät, pittää joko tosiaa korkentaa viäl rivei, tai tehrä tuplat samaa rivii. Siit voiki sit tul soikia toisee suuntaha, jos "sopivaste" sattuu. En tiär, mihi pääryn tän kans viäl.

Synttäreil

Kahreksavvuatispäivil käyttii. Mite iloset pojat siäl olikaa vastas, vaiks just eilä nähtii viimeks, heh.

Ei löytyny tulentekovälineit, ni plikka keksas tekoälyn kans tulet kynttilöihi, ja juhlakalu osas hyvi oman hommas, eli puhaltamise, vaikkei puhallettavaa oikeest ollukkaa! =) Onnittelulaulut luritelttii, tiätty, kans.  Eikä ollu herkuist pula!

Lahjoi monellaist, rahaa säästöhö laitettavaks, yksimpelei, pulmapelei, karkkii, tussit, tehtäväkirjoi, rakennettavaa...

Kissat laatikkoihi, tuntu olevav varsi kiinnostava peli, vaiks lopultas jäiki rakentelemaha legoautoo.

Ol vaihtoehtoi juamiste ja syämiste kans oikkeenki riittäväste. Ei voi tarjoilust valittaa! 

Ihana, suus sulava juustokakku, giflareit, karkkei, herelmii ja vaiks ja mitä!

Kiva ol olla mukana! 💙💚💛💜💕