Mummuilumiättei

Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!

Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!

Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?

Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕

Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!

Kiitos, Tua!

Hianoo ol pysähtyy postilootallekki, ku siält löyty taas ihanaa postii! <3 Kiitos, Tua, tuhannest! 💜

Aiva lutune kortti, tekstis kera, IHANA pöllö kuareski, kiiltokuva-arkkii unohtamat! Vau! Inspiroitusi ny ottamaa vireoo noist kiiltsumapeist, misä mun arkit (ja muutamii tärkkeemppii yksittäissiiki) ova. Irtoversiot löytyy kahrest laatikost, eikä niitäkää ihav vähä ol. ;)

Kattotaa vaa, et suastuuks nää lataantumaha tänne, ain ei onnistu. Ja joo, pittää kaks vireoo saar jaettuu neljäks, ni ehkä sit?

Latautumises kestää tovin, ja nym mää miätin, et tuliks lainkkaa valittuu oikeit vireoit. Hah! Saa nährä, ku pääsee näkemähä.  (Joo, eli tul tuplan, täytyy korjat...)

Paljo näit arkkei jo onki, vaiks yhä mult puuttuu paljo niit "nelkkui". Ehkä joku villieläin- ja perhosjuttu löytyy jo, mut ne koirat, kissat, hevoset, lentokoneet, autot, laivat... Niit ei ol tullu missää vastaa. Siis arkkein. Yksittäissii kyl löytyis...

Joku viähätys näis kyl o, ku ei näit meinaa millää raaskii oikeest käyttää. Hah! Yksittäissii helpommi.

Pittäähä lentooki harjotel

Tai en ainaskaa keksi muut syyt, miks piänkone heittää ympyrää yhres kohtaa.

Olttii just kotti tulos lenkilt Islan kans, ku pörinä alko kuulumaa Turu suunnast. Piänkone ehti pyärähtämähä aikas korkkial yhre kiarrokse meijä yl, ennenku sain kameran käyttövalmiiks.

Kappial tiäl olles en uskaltanu vireoir, ku pit keskittyy siihe koirahanki - ja liikenne ei ol pysähtyny siihe, vaiks mä pysähryinki.

Siält sitä tulttii taas, vähä matalammal täl kerttaa. Tek kiarrokset korkkial ja laajalti, matalammalt ja piänemmi.

Ja katos sit lopult Rauman suuntaha. Koira vaa kummastel, et miks me pysähryttii jo enne postilootaa, ku yleensä SE on se meijä pysähryspaikka. Hah! Ei tainnu huamat koko konet, vaikkei se mikkää hiljasemmast pääst ollukkaa.

Liinahommii

Hittaaste ny o -monestaki syyst- erenny tää rojekti. Se minimi on ny kummiski tehty.

Eli neljä kaffeliinaa.

Jottai tummemppaa vaatii alaväriks - saajal liänee tammipöytä, jos oon ymmärtäny oikkee - et toi kuvio tulee esil. Vaiks eihä sil kuviol niiv välii, sikshä ei ollu mittää toivomuksiikaa, ku tähä pääl tulee kakkulautane, tassi ja kaffekuppi, ni ei tost liinast paljoo reunoi enemppää enää näykkää. Liina siis ei ol näi pystys käytettäes, vaa sivuttais kuvioon nähre.

MUT nym mää miätin, et tota lankaa, vaiks siis teen kaksinkertasen jo, ov viäl vaiks kuippaljo, ni tairan enste tehrä viäl jonku "tarjoiluliinan" vaiks niinku pullil ja kekseil, ja jos viäl sej jälkkee jää lankkaa, tehrä pari näit kantikkait viäl lissää. Iha uskomattoman riittosaa lankaa. Mut en olekkaa tainnu ikänäs enne näi ohkasest mittää tehräkkää.

Päiväkiarrokselt

Se toine kiarros täl päivää, ja hyvä ol tehrä, ku usseemmat purkit kasvareis ol rutikuivii jo, aamun kastelust hualimat. Kasvilavat kastelen vast illal, yät vaste. Ei haihru het.

Ekat mustaherukat, karviaisekki olis kypsii, mut purkit ov viäl kaupas.

Värinokkoset näköjäs tykkäs sateist.

Diana jaksaa kukkii, ja poistomyynnist ostetut lumihiutaleet ova alkanu kunnol kukkimaha. Niitte pit ol valkossii kaik, mut kaks viirest ny lopult sellassii ol. Kauniitaha noi liilakki.

Hyvä, et luavuttii niist kasvusäkeist, näi isois ruukuis oj jotenki enempi hanskas kaik. Eikä ne säkit ny mittää silmäniloi muutonkaa ol. Jollei ny nää olemas olevakkaa maailman kauneimppii, ni silti nätimpii. Mut aurinkosuajaa ei voi kasvarist unohtaa, tai kaik paahtuu. Kuumaks menee nykki, mut se "tulipalo"kuumuus jää poijes.

Chilitki kasvaa toises kasvaris, mut ne ovav viäl iha vihreit, ja niit o vaikkia saar valokuvis näkyvii. Orotetaa, et kohtpualii alkaisisiva pikkuhiljaa vaihtamaa värii.

EDITTII illal.

Ettin ny vanhan kannellise kippon näit karviaissii varte, ku alkova ol sevverti kypsii, et koht ne(ki) olisisiva tippunu maaha. Sitä vedenpaisumukse (mitä lupaillaa) tuamaa viileempää säät orotellaa, et saan "muuntaa" nää vispipuuroks. Tulee vesi kiälel jo ajatuksest. 

Aamukiarrokselt

Vaiks miäli o aikas harmaa, ni ulkon paistaa aurinko - ja sarepäiviej jälkkee kaik kasvaa.

"Vanhat" kasvilavat ja kasvari.

Uusin kasvilava

"Hyäty"puutarhaa, vatut taustal.

Eihä näist kiarroksist pääse. Varsinkaa nykku o ollu jo pari päivää, ku ei ol satanu, ja om paistanu aurinko täyrelt terält, lisäks menny hellelukema rikki, eikä isommi ol tuullukkaa, ni kasteluvet tarvitaa. Vauhril nää sarepäivie "säästöt" häviävä, jollei uut tul sopivaste. Näitte kans tunnutaa menevä ain sillee "kiikun-kaaku", mut kastelttuu ollaa saatu. Kasvarin kasvei joutuu välil kastelemaa kolmekki kerttaa päiväs, ettei ala kasvit nuutumaha. Latvamätää (tomaatit/paprikat) tai katkeram makust kurkkuu ei toivot. Vaiks neki ollaa kyl ain käytetty. Vaiks hölskykurkkuna ja tiätty säilykkein. Saa nährä, paljonks tulee avomaankurkkui (jos tulee) syksymmäl. Et saaraanks jottai laitettuu talvev varal. Näit napostelukurkkui tulee ny sevverti, mikkä menee puskist suuhu, ettei ol säilöttäväks saakka.

Harmaat

Rakkaan ystävän yrityst selvit arjest pualisom menetyksej jälkkee on ollu raskast seurat. Eikä oikkee pysty olemaa niim paljo avuks, ku tekis miäli. Paljo päällekkäissii asioit, keskev viäl erellisenki (äitees) kualinpesän asiat, ja sit tää viäl kaikem pääl.

Oma keskittymine asioihi, ol mikä vaa, ov vaikkiaa, ni mite vaikkiaa se ystäväl mahtaa ollakkaa? Kamalii uniiki tullu, pitkäst aikkaa, harvo niit nään, mut ny "urakal". Ja siv viäl hän yrittää kannatel poikii isääs surressas, ja pittää kummiski elämää ettippäi pystys, hoitaa ruuvat pöytähä ja muut arkiset asiat, selvittää siin ohes mitä tulemam pittää. Mite tuleva talous hoituu, ku toine palkansaaja perheest hävis, ku ei se ol ollu helppoo ennenkää. Ja kaikkee sellast. Ruaka-apuna voin olla, et heil on noppeeste mist ottaa, mut en voi olla siäl vahtimas, et kuka syä, mitä ja millo. Lisäks piänt välipalaa ja naposteltavaa, mikä ny vois "lohruttaa", eikä tarttis mittää varsinaist ruuvav valmistust sentäs miättii. Mut se om piänt.

Aurinko om paistanu ny taas kaks päivää, ja samallaine näyttää oleva tääki päivä, mut miäli o harmaa, ittelläki. Kaikellaissii käytännön juttui oon kans ettiny, et mist vastatullu leski voisisis saar käytännö apui, ja laittanu tiatoo ettippäi, et sikku o jaksamist, ni saa käyttää niit hyäryks. Ittehä en voi lähtee niit hoitelemaa varsinaiseste. Ryhmähenkivakuutukse korvaukse hakemine on kummiski yks noppeite ettippäi saatavie joukos, ja tullessas o iso apu. Ja TÄÄ jää monelt leskelt/ lapsilt kokonas hakemat, ku täst ei paljoo mittää missää puhuta, jostai syyst.

Mut onneks ihan kaikkee ei tarttekkaa näi yhtäkkii ja yhres päiväs hoitaa, ainaskaa loppuhus saakka. Mut kyllähä ne selvittämättömät asiat miält vaivaava. Nii ystäväl, häne pojil, ku häne pualisov vanhemmillaki. Voi vaa kuvitel, mite raskast o menettää oma poika! Vaiks en näit vanhemppii tunnekkaa.

Ruumiinavaus ja erilline kualinsyytutkimus teetetää, ku kualema ei ol tapahtunu sairaalaolosuhteis, ja ol orottamaton. Eli pittää saar poliisilt lupa hautauksej järjestämisehe, eli sitä päivää ei ees viäl voi tiätää varatakkaa, ku sit sen luvan saannij jälkkee. Alustavii järjestelyi tiätty voi hoitaa. Jutel papin kans, ja sellast. Hautajaiste järjestelyis muutaki, et piänel kokoompanol, vai etukättee lehti-ilmotuksel vähä isomp, tai mitä nyssit onkaa valinnas. Kaik viäl auki. Eikä vainajan omaa miälipiret ol missää, ku ol sevverti nuari, ettei ol moine asia tullu varmaa piäneem miäleenkää. 

Se oma "hoitotahto"-vihkone sisältää myäs näit asioit, et mun kualemaj jälkkee ei MUM miälipitteel ol mittää välii. Mä oon sit jo menny; en kärsi, en iloitte, en tunne mittää, ni kaik toimet tulee tehrä läheiste omie tunteitte ja tahrom mukkaa. Mite itte kokeva parhaaks, ja mikä "rituaali" voi kentiäs oloo helpottaa. Piän porukka, isomp, poltto- tai multahautaus... Kaikkee tällast täsä ny miäles pyärii.

-Huakaus-

Ny ei ol satanu

Eilisaamuj jälkkee. Mut ilma o nii kostee, et viilennyskoneest saa heittää kondenssivet poijes muutamie tuntiev välein, yälläki. Sisätila kohtuulline ny, niin kauva ku viilennin toimii. Nousee lämpötila ja kosteus het, ku se ei ol pääl (isäntä hoitaa tyäpuheluitas siin tuiverrukses, ja se o sevverti isoäänine, et pittää laittaa puhelun ajaks kii). Ja ny menee viämärii nää, ku lissää kasteluvet ei voi säilyttää enää missää. Kaik kippot ova yhä täyn.

Lissää tukinarui saa ol laittamas usseste, ettei nää puskat ala menemää lattiaa myäte. Nii kauva ku satoo tulee, aion antaa noitte kurkkuje lisävarsien kasvaa. Pakko on kyl ollu napsii vähä kurkkui piäninäki poijes, ku huamaan, et toisis paikois ov viiski kurkkuu kasvamas yhrest kohtaa, ja se ov varma, ettei ne kaik jaksa kasvaa isoiks. Ei ol tällassiika enne ollu. Mut EN valita! Ne piänekki kurkut maistuva hyvält.

Kyl me leivämpäällyssii ja salaattiaineksii taas saattii omast maast tällekki päiväl. Vattupuskat oliva nii märkkii, ettei niit saanu, vaiks alkava olemaa nii kypsii, et puttoova jo pelkäst piänest tärähryksest. Voi olla, ettei tul vattui tälle vuattee sit yhtää. Helteel ev voi pukkee lissää vaatet nii, et saisin suajattuu kinttuu nokkosilt ja ohrakkeilt, saatika noilt TOSI kiukkusilt paarmoilt. :( Ja kuivina vatut pitäs poimii.

Salaatit huuhroin ja putsasin, ilmavaste pussihi ja jääkaapin juureslokeroho orottamaa lounasaikaa.

Kesäkurpitsas aukes toine tyttökukka, mut poike varret vaa pitenee ja pitenee, muttei nuppu aukee!??? Yhres poikakukas o paksump varsi ja KAKS kukkanuppuu pääs. Hmmm. Mut en siltikää ny napannu tätä kukkaa syätäväkskää, ku ennustetaa, et tulee KUUMA päivä, eikä isäntä luvannu grillat kukkaa. Eli siis ei mittää öljykattiloit köökkii lämmittämähä... Se kesäkokkauspaikka puuhelloines sum muines olisisis kyl nii paikallas näil keleil.

Romani-ystävän "sivutuote"

Melkkest nii kauva, ku ollaa tääl omakotitalos asuttu, meil o säännöllise epäsäännölliseste käyny eräs romani, olkoon nyt nimeltäs O. Nyjjo koht yhreksänkyt vuat, pitkän iän eläny ja mont maat nähny.

Ajo aikanas pihaan, esittel ittes, avas auton takakontin ja tarjos ostettavaks tavaraa. Jokases tavaras ol kirpparin hintalappu ja löyty vastaavat tiarot omaava  kassakuitti. Tiäs, ettei yleiseste ottaenkaa romaneihi kamalaste luatet. Em muist tarkkaa, mitä siäl ol, pääosi vaatet, ja neki näyttivä enempi romani-tyylisilt; bling-blingii, pitsii ja frilloi. Mut eihä meil mittää käteist ees ollu, ku pankkikorttii käytetää, ni jäätii vaa juttelee. Hän pohjusti omaa elämääs eri pohjoismais, ja kerto lapsuurest ja mite hän olisisis halunnu koului käyr, mut vanhemmat ei päästäny - ja kaikkee sellast. Istuttii rappusil ja juattii mehuu.

Sikku tul jonku kuukaurem pääst uurestas, mul ol tiatoseste vähä pikkurahaa, et voin hälle antaa, vaikkei meil mittää ostotarpeit olekkaa. Ihav vaa kolikoit, ja maksimissas vitose, eli ei oikeest yhtääm mittää. Häl tuntu olevav vaikkia ottaa rahaa vastaa ilma, etten olisis ostanu jottai, mukku me ei torellakaa haluttu mittää. Istuttii sit taas tovi rappusil pihal, ja hän kerto lissää elämästäs, mite ova muuttaneet paljo, lapsuus enempi sellast perinteist romanielämää, asuntovaunuis, mut Suames sit vuakra-asunnois, Rauma-Raisio välis. Erelles sukulaissii muis pohjoismais kans, joit käyvä säännölliseste tapaamas.

Myähemmis keskusteluis kerto lapsistas (pojist) ja joistaki romani-kiistoist, mink takii ovak kans joutunu joskus muuttamaa paikkakuntaa, ja sen sellast.

Ja näit meijä piänii keskustelutuakioi tul monem mont täs viimise kahrenkymmene vuare aikan. Oletin, et hääki on näist jottai "saanu", ku o ain uurestas ja uurestas paikal tullu, vaiks lakkasin mittää kolikoitakaa antamast. Joskus jonku juurruttamani kasvin annoin, jos kotis ol vaihtunu. Vuasiem mittaa kyl huamas, et alko kunto heikkenemähä, et selkä köyristy ja kuulo huanoni, mut sitkeeste hän aika ajoin pihal ajo. 

Ny kevääl hää kerto meneväs leikkauksehe, ja et tulee piremp tauko, ettei pääse tulemaha, et menee varmaa kesäj jälkkee seuraavaks. Toivottelin kamalaste onnee operaatioho, ja pikast toipumist, ja halattii, enne ku hän taas lähti.

No, men pari kuukaut, ja pihal ajo viaras auto täyn porukkaa. Romanei. Isäntä ol pihal ruaholleikkurii rassaamas, ja yks miähist jäi hänt jututtamaha (oliva kuulemma yrittäny tehrä kauppaa ruaholleikkurist), ku toine pariskunta ryykäs suaraa ovest sisäl - tosin Isla pysäytti sisempähä kuistin ovehe. Esittelivä ittes tyylii: "O om mun täti, oon häne siskontyttö ja tää om mum miäs"... Miäs sit siin yritti jottai sannoo, mut naine keskeytti karkeeste: "turpa kii!" - ja et heil o pensa loppu, et jollei me annet vähä seteleit, et he sais tankattuu, ni heijä auto jää meijä pihal. Hah! Iham mää meinasi oikeeste nauraa toisil päi naamaa. Eivä ossaa ees valehrel, tai sit uskova, et me "valkolaiset" ollaa täys tolloi. Ja ku tajusiva, et rahaa ei tul, ni suurimpiirteis renkaat ulvoe lähtivä pihalt.

Joo, "kummasteha" he pääsivä liikkeel, ku rahaa ei vaa tullu. Mut eihä se tähä viäl loppunu. Tuliva samal porukal viäl toistekki, ja isäntä ol taas pihal remppahommis, meijä harrasteauto Karkki-kupla pihal kans, ku autotalli pit olla tyhjän. Naiset ryykäs suaraa ovest sisäl (Isla taas pysäytti kuistin sisäovel), ku miähet rupes tekemää kauppaa meijä Karkist isännän kans. Et käteiskauppaa viäl. Naiset kuistil pyärivä, ku o ahras tila, eiväkkä uskaltanu tulla sisäl saakka. Mä tungin itteni viäl lisäks kuistil, enkä päästäny heit sisäl. Rahaa tiätty olisisis taas pitäny saar. Et "muistanks mää, et he ova O:n sukkuu"... Joo, MUISTAN! Eikä ol mittää rahaa annettavaks. Lähtivä ovi paukkue. Isäntä sit myähemmi meinas, et kerjuureissul, vaiks olisisis ollu käteist tonnei, et olisisiva autokauppoi tehny. Joo! Kulkeeks heil keskusteluyhteys lainkaa? Vai mikä juttu?

Nym mää vaa miätin, et toivottavaste Ool on kaik menny operaatiossas hyvi, ja ens kerral, jos viäl tuleva, pitäs muistaa kyssyy. Ny ol nii hätäne viime käynti, ku eivä saanu rahaa, tul heil äkkikäännös, ja äkkilähtö pihalt. Siin ei tosiaankaa ol MITTÄÄ vuarovaikutust heijä käynneis, toisin ku O:n kans. 

Et joku raja. Jos mä en kutsu ystäviks mun omiikaa kaikkii sukulaissii, ni EN kyl ot "ystäviks" ystävie sukulaissiikaa ihav vaa olemasolon takii.

Mitä kesäkurpitsan kukist?

Näyttää ny kovaste silt, et kesäkurpitsat kukkiva pääosin tyttökukil. On siäl poikiiki nuppusin, mut ne näyttää taas olevav vaa kasvus nii, et varsi pitenee ja pitenee, mut nuppu ei silti aukee. Hmmm. Ja se eiline tyttökukka kuihtu jo. Menevä noppeeste.

Pitäs siis löytää joku helpohko, mut miälenkiintone, resepti, mihi näit turha aikaste kukkivii tyttökukkii voisisis käyttää. Tosin pitäisisis ol joku aamu myäs kuiva ja aurinkoine, et saisis ne kukat oikkeeaikaseste poimittuukki. Mittää kosteit tai jo kukkineit ei oikkee voi käyttää, ymmärtääkseni. Kummitäti teki näist aikanas, ku eli, vaiks ja mitä, mut ei tullu itte nähtyy, et mite mikäki juttu tehtii. Kasvatti omaa satoo omal parvekkeellaski, ettei näitten takii tarvinnu aarimpalstoil lähtee joka aamu. 

Oon syäny täytettyi (mut mil, en ossaa sannoo), pankojauheel (-jauhoil?) friteerattui sinällää ja täytettyin... Itte tykkäsin friteeratuist enite, mut oliskos muil antaa jottai vinkkei?

Ukkoste välis

Katokse (sem piäne takaove eres) al olevat kasvit täytyy sateellaki muistaa kastel, niinku kasvareittenki kasvit. Samal tulee vähä "kyttäiltyy" muutaki.

Päärynöit

Pelakuut

Oranssi amppelitomaatti

Punane amppelitomaatti

Ukkospilvet

Tyttökukka kesäkurpitsas

Ukkospilvii lissää

Aurinko men piiloho

Rappuje välis kasvava mustaherukka

Mittää kummallist ei ol tänäpe tapahtunu, asiat pysyvä "paikoillas". Ehkä vähä suunniteltu taas tulevii, lähinnä haaveiluje puitteis. Ystävän hätä ja suru toi elämän tosiasioit taas silmie ettee nii, et yks ja kaks asiaa tuntuu kovi vähäpätösilt täsä omas arjes. Asiat tärkeysjärjestyksehe. 

Surus myätäeläes

Läheisen ystävän pualiso menehty yllättäe, ja asia ov viäl melkose uus, eiliselt siis. Eli IHAN kaik jutut vast eres. Perheel aikuset pojat, toine asuu viäl koton. Ihan kamala viikolloppu! 😭

Elämä men nyssit täm puitteis monel taval iha uusiks heil. Kiiru päivä tänäpe, ku ystävä ajelee pitkii matkoi kootakses perheen yhtee enste, ja siit sit täytyy miättii asioit ettippäi, asia kerrallas, yhres. Tää tul sevverti puskist, ettei mittää minkäällaissii etukäteisvalmisteluit ol ees miätitty. 

Eikä sitä ossaa itekkää oikkee muut, ku yrittää olla läsnä, ku läsnäoloo tarvitaa. Olla olkapään, ku sitä tarvitaa. Olla kuuntelijan, ku kuuntelijaa tarvitaa. 💔

Joskus vaa ei onnistu

Eikä meinaa onnistuu tälläkää kertaa. Hah! Kolmatta liinaa alottelin, ja ku tul tällane "piän" väli, etten heti jatkanu, ni nyjjo tuntuu vaikkialt, et mite se ny oikkee menikää... Mun ohjeistukset ova nii kehnot, etten ittekkää tahro niist ottaa myähemmi selvää.

Nipsun "emoji"-ilmeel siis - ny o keksittävä pyärät uurestas...

Oom päässy melkkest pualeevvälii, ku tajuun, ettei jatko toimi, loppuu ruurut keske. Hö! En tajuu, ku silmukoit ja ruutui o iha yht mont ku kahres erelliseski. Joku ajatus"vihre" jossai. Eli paree vissiiv vaa luavuttaa hetkeks ja yrittää paremmil aivoil uurestas. Tällast tää siv välil tosiaa o.

Lainakasvit

Siistin vähä noit mun "harakavvarvaskasvei", jos ne kelpais ystäväl, et saisis jottai vehreet sinne myyntihi menevähä asuntoho. 

Kliivian alle pikkane kukkapöytä, ni nousee vähä lattialt (näyttää isommalt, hah). Tosin just täsä kuvas ny sojottaa toi kuivunu lehrempää, pitäis seki siistii viäl. Tää o osunu seinähä, mist ei ol tykänny.

Ehkä noit rönsyliljakki riittää, ku kaks laittaa viärekkäi, ja valuttaa hyllylt ales?

Ainaski ystävä ny meinas, et käy tänäpe nää hakemas, et kaipa riittävää vehreyt sit tulis - ainaski siihe "tyhjyytee" verrattun, mikä asunnos ny o. Ainaski olettaisis, et saisiva hyvii kuvii otettuu myyntii varte, jos kasvit vähä täst "ilmastommuutoksest" loukkaantuisisiva myähemmi. Asunto o etelän suuntaha ja koneelliseste ilmastoituki kerrostaloasunto, et saa nährä. Rönsylilja "paranee" aika noppeeste, ku olot paranee, mut kliivia kasvaa huamattavaste hittaammi...

Viherpeukaloko?

Moni meil ekaa kerttaa tuleva huakasee het enstöiks, et: "Oi, mikä viherpeukalo! Niim paljo kasvei!", MUT tää ov vaa silmänlumet. No joo, onha meil paljo kasvei, ja moni niist jopa kukkii aika ajoin, mut kissojen takii oikkee mikkää kasvi ei pääse parhaimpaas, ku pirän kasvit nii tiiviiste yhres, ettei niil oikkee ol tarvittavaa elintilaa.

Yks isohko kliivia ei kissoi kiinnosta, varsinki ku peitin mullan simpukankuaril (heh), ni se saa ol eräällaisen katseenvangitsijan tosa soffalt kattottaes ekana. Sen takan onki sit sekalaist seurakuntaa. Ja tosiaa, kaik on nii tiiviiste, ettei kissat mahru mellastamaha sinne välihi. Siäl o enkelinsiipi, pitkän suippon, pelakuut pitkin suippoin, värinokkossii, anopinkiälii, orkideaa, juaruu, rönsyliljaa, aloe veraa ja ja ja. Yksittäisin esil otettun varsi hujoppei ja "rumii". Mut toimii näi yhres. ;) 

Kissat löytävä kyl heti sellaset kolot, mihi mahtuva, ja sit tekevä lissää tilaa ja koht o ruukkui lattial... Vaikkeivä muuto pakkaa mussottelemaha ku juarui ja rönsyliljoi.

Toine tapa pittää kasvit eres elos, o amppelit. Mihi niit nyssit saa laitettuu. Kissoil ku täytyy kummiski jokune akkunapaikkaki sallii, ettei kaikkee voi kasveil täyttää. Sitähä sanotaa, et kasveil yks pimeim paikka o just akkunav viäres, ku joutuu valon ulkopualel. Et paremp olisis, et sais kasvei vähä akkunast ulos huaneen sisäpualel. Sitä me ollaa ny yritetty toteuttaa. Rönsyliljat ei meil oikkee sisätilois koskaa kovi hianoiks tul, justiki sen takii, et kissat käy "hoitamas" niit aikas ahkeraste. Eivä siis varsinaiseste syä, mut naposteleva, silppova ja leikkivä noil pitkil lehril. Saatika, ku liljast lähtee niit poikasvarsii, ni ne vast kivoi ovakki. Tassul saa ne ales, ja ku irrottaa, ne nouseva taas omiltes ylös - ja sit pittää tiätty karkulaist pyyrystää taas uurestas. Et sellast...

Ja vaiks mä tykkään kasveist, ni ehrottomaste kissat menevä niittenki erel tärkeysjärjestykses. 💕 Ja olipa vaikkia saar mittää kuvaa täst, ku Nipsu tulee sylihi ja pukkailee naamaa. Ei pysy paikoillas nii kauva, et kamera ehtis kunnol mukkaa.

Mut joo, tää koko homma tul just NY vastaha, ku ystävä pyys saar lainaha pari kasvii, ku om myymäs äitees vanhaa asuntoo perikunnan pualest, ja huane kaipais vähä elävyyt ja vehreyt. Hän vaa kysy, et: "ku sä oot tollane viherpeukalo, ni lainaisiks yhre rehevän kasvin..." - juu. Ei ol oikkee sopivaist kasvii välttämät, mitä reheväks voisisis kutsuu, valitettavaste... 

Ympäristö muuttuu, kasvit muuttuu

Ku meil ol toi vanha postitiä, tää historialline "kuninkaan tiä" täsä, ja sen reunoil puit ja pusikoit, sai helleaikanki kulkee siäl varjos, meil ol iha toisellaiset kasvitki täsä. Kialot ja saniaiset ol runsait ja kauniit, mut ny niit ov vaa yksittäissii siäl tääl. Saniaiset taitava hävitä pikkuhiljaa kokonas. Surku. Tykkäisin niist kovaste. Kialot yrittää sinnitel, ja ettii sopivamppii kasvupaikkoi.

Valkomesikäks sanottii tätä nyt hiakkatiän soras, reunas siis, kasvavaa valkost kukkaa. Hentovartine, mut kaunis. Tää on eka kerta ku tähä oon tääl törmänny. Vanhempie mökil miälestäni joskus nähny kans, mut onks ne ollu samaa, sitähä ei voi vannomaa mennä.

Valkolehdokki taas ov vähä isomp, mut kasvaa tual pusikos kuusikos, ei tän mun kintun kans mennä lähempää kuvii napsimaha. Zoomil vaa - siks rakeine. Näitäkää ei tääl ol aikasemmi näkyny. Lähistölläkää.

Joku käenkukka kans kasvaa ja komistuu täsä vuas vuarelt. Tähä valuu mäjelt sareveret, eli siis niit "hulevesii", mitä ei sais omalt tontilt naapurin tontil valuukkaa. Mut antaa kasveil mahrollisuure, ku muuto täsä ympäristös on tosi kuivaa ja aurinkos paahteistaki näi kesäsi.

Mäkitervakkoo tääl kasvaa mättäin vähä siäl ja tääl naapurustos, mut ekan kerra tänä vuan ny meijä oman tonti rajal. Varjon kasvit muuttuu valosamman kasveiks pikkuhiljaa. Lisäkasvit ei ol lainkkaa huano juttu, mut surku, ku ne "vanhat" selkeeste joutuva väistymähä ihmiste toimien takii. Tiäremontti ol melkone ja sehä tosiaa muutti kertarysäyksel varjot valosiks, suajasan tuuliseks. Mut tähä meijän ny on tyytymine.