Ei oo eka kerta, eikä varmaa viimenenkää, ku bloggeris ei pääse kommentoimaha. Kattotaa toimiiks bloggaamine...
Muutaman kommentin ehrin kirjottaa kaffetelles, sit tul stoppi. Ei auta sivun päivittämine, ei Chromen sulkemine ja uurellee avaamine, konet en lait kii tän takii... Ärsyttää vaa tällaset ylimääräset haitat ain. Tuntuu, et niit tulee lissää koko aja. :(
Jahas, ei se ollukkaa sit yksin kommentoinnis vika, ku ei ny näyt enää kenenkää bloggerin sivui. Voi KÄÄK! Sanov vaa!
Putkituksii johrotuksii varte. Läpiviäntei paksuihi seinihi, ohkassii seinihi. Täsä sit riittää ja riittää.
"Lonkeroi", johtoi. Johtoi suarana, johtoi rullana. Ei ol hetkes tehty. Ja nyssi loppu matskut keske, ja miähet päätti tän päivän tyät ostosreissul, et pystyy taas jatkamaha. Melkost mekkalaaha noist reikie tekemisist seinihi tulee, ku välis o ehtaa puut, vanhaa, kovaa sellast.
Ja pöly lentää. Suursiivous eres viäl, ku saaraa nää puruporailut poijes alt enste.
Mut mikäs täsä muuto. Kaik tekkee töit, ku töitte aika o, sit tauotellaa syämiste ja kaffettelun merkeis sopivis väleis. Ja hommat etenee!
Saatii vihrosta viimei talousrakennukse toisem pääryn yläakkunoist muavit ja vanerit poijes, ja lasit tilal.
Nyssit miätityttää vaa, et mite saaraa pirettyy nää lasit (vasemmapualeiset täst kuvakulmast) ehjän, ettei linnut lentelis päi. Ei mittää peittävää ja varjostavaa, ku vihronki ollaa saatu valoo sisäl.
Sikku tosa just miätin, et MIHI noit vuassii säilöttyi helmii voisisis käyttää, ni josko tähä sit? Eiku kaapimperukoilt IKIvanhat (markka-aikan ostettu paketti) siimalankat käyttöö, ja helminauhoi puuhaamaa. Sainki sit tehtyy jokuse, MUT...
Nehä men tosa matkal, ku pit availla ovii, ja avaimii käyttää ja kapeit rappu kulkee yläkerttaa, iha solmuhu. Aikas yritin selvitel, mut toi siimalanka o oikeeste NII kappiaa, ettei mittää määrää - ja sikku yks kohta aukeni, toine men solmuhu uurestas. Höh! Mut jottai killutint sinne ny jäi sit kummiski.
Ehkä toho kehitän jottai muut jossaikohtaa viäl, mut iha tähä hetkehe en oikkee keksi muutakaa. Olisha mul vaiks jottai pöllökorttii, mist sais pöllön kuvaa akkunaklasihi, mut se sit pimentäis taas tota tilaa, mikä just ollaa luannovvaloseks saatu. Et täl ny mennää.
Tosa just miätittii, mitem paljo enemmä raha pyäris, ku sitä rahaa annettais sinne tasol, misä sitä OIKEESTE enite myäs tarvittaisis. Paha on nyhjäst tyhjäst, vaiks mikä tarve olisisis. Ja tiukemmaks vaa pitäsisis nyärei laittaa. Tää elo ja olo ov välil NII käsittämätönt.
Meijänki taitais ol viisaint laittaa kaik "ylimääräset" rahat talttee eläkepäivii (mihi ei kamalan kauvaa aikaa enää olekkaa) varte, mitä ny irti saarais, mut meijä rahat kyl menevä ain kiartoho. Meijä tilanne käänty, ku ei enää saatu pankist lissää lainaa, ni päätettii, et jatkos, ku maksetaa joku laina poijes, pistetää säästöhö se sama summa, mitä ollaa lainoi enne lyhennetty, ni ne menee sit siihe rempparahastoho, ja se onki ny toiminu iha hyvi. Tosin remppa tulee sit hyvim piänis palasis, mut tulee kummiski! Ei me ny tätä isol porukal olla tehty, vaiks itte tehräänki mahrollisimma paljo, ostamat sitä tyävoimaa (mikä voitaisisis kyl tehrä JOS siihe olisisis varaa!). Vaa noi pakolliset, mitä ei voi, tai ei saa itte tehrä, on hoirettava ammattilaisii käyttämäl.
Piänitulosil ku laittais rahaa, ne lähtis vääjämättä kiartoho, mikä tois rahaa yrityksil, mikä tyällistäis ihmissii poijes kortistost ja vois auttaa ottamaa lissää työvoimaa, tyällisyys paranis, ei tarttis niim paljo laittaa tyättömyyskorvauksihi, toimeentulotukihi. Yritysten tuloverot, alvit, palkkatulon verot. Alkais valtionki laareihi TULLA sitä rahaa, mil maksella myäs niit heikompiosaste korvauksii, hoitaa sairaat ym. Mitä tiukemmal nyärit, sitä PIÄNEMMÄT tulot, sitä vaikkiamp tiätty maksellakkaa mittää... Pitäs ol iha tällasel maalaisjärjelläki miätittävis oleva asia. Tosin hallituksen porukoilt ei maalaisjärkee voi vissii oottaakkaa?
Tosa lavvantain purettii pressuteltta poijes, ja yhä näyttää tää näkymä ourolt omiin silmihi, et äkkii siihe valkosee ylimääräsee "möykkyhy" talousrakennukse takan silmä tottu. Et eiköhä tähänki sit taas. Nykku saatii talousrakennukse ylisil varastotilaa, ni sinnehä ne kamat mahtu. Saunaa pit ruvet tekemähä, mut ei sitä lattiaa enää ehri enne liija kylmii säit, ni seki jää nyssit ens vuattee. Fiksaillaa sit vähä lissää ylisii ja jossaikohti enne pakkasii tulis saar piipum pääl verkkoo, ettei linnut kevääl ehri pesimää, ennenku me päästää siihe piipumpurkuhu, lopultaki.
Ja nykku isännäl o ylisil "verstastila", ni ehkäpä lopultaki saa sit talviaskarteluna nikkaroituu sitä lupaamaas nukketalooki. =) Se ku ei kummiskaa ol tärkeysjärjestykses mitenkää kiireellisimmäst pääst, et kunha o oottamas tekijääs, sikku sopiva aika ja innostus tulee.
Moni lehtipuu ojjo paljaana, mut nyv vast alkaa villiviini tosa tiän reunas värii vaihtamaha. Humala ei näyt viäl syksym merkkei pahemmi lainkaa. Ruusu siin viäres taas ojjo iha kalju. Vaihtelevaste menee, tää syksy.
Mä oon yrittäny saar jottai valkost ja keltast, tai vaaleen sinist, noit meijä punassii seinii vaste, ku ne näkyisisivä parhaite, mut kyl tosa punasessaki, tai liilas, mite sen ny ottaa, oma viähätykses o. Noi vaaleemma vihreet lehret korostaa värei täsä sillee sopivaste. Vähä miätityttää, et mahtaaks tää pärjät täsä talven ylitte. Mut pittää kaik maholliset lumet laittaa ton tynnyrin ympäril, ni ei pääsis pakkane nii puremaa. Jos sitä lunt vaa saarais...
Ev vaa käsitä! MITE nykyaikan voi elokuvabisness menestyy, ku ilmottava ohjelmistos keskel viikkoo ain seuraavav viiko torstaihi saakka vaa? Eli siis esimerkiks JUST ny, ku alettii eilä miättimää ens viikollopun ohjelmaa, tai noh. alumperi sitä seuraavaa viikolloppuu, mukku tätä seuraavaakaa ei VIÄL NÄY!!!
Finnkinon ohjelmistoo löytyy ny torstai-iltahas saakka. Joo, ja saa trailerit näkyvihi (jos toimivav vaa - kaikkee ei saanu näkyvihinkää, ku jo kymmene sekunnij jälkkee tilttaa "jokin meni vikaan"... Hmmm.) ja lyhye selostukse, MUTTEI sitä, et millo tätä näytetää, muutamaa päivää kauvempan. Käsittämätönt!
Mä oon joskus ennenki täst samast asiast motkottanu, iha sinne Finnkinollekki asti, et meilt o usseemma teatterikäyntii jääny välist kokonas, ku ei nykypäivän oikkee tahro sillee äkkinäiseste valmistautumat pääst liikkeel mihinkää. Pitäs vähintäs tiätää varmaks, et joku leffa ees MENEE joku tiätty päivä, ettei sit varaa isommal porukal väärää päivää, ku sanotaanki, et "sori, huame tulisisis kyl"... Siinkohti ei auta ku keksii jottai muut puuhaa. Ärg!
Olettavat vissii, et elokuvis käyvät vaa ihmiset yksin, tai pariskuntin, ja sillee, ettei sil ny niiv välii ol, MITÄ siält kunaki päivän tulee, kuha ny jottai joka päivä... Me ku mennää ain kummiski ihan tiättyy elokuvaa kattomaha, ja mialuuste tiätty sit myäs MEIL sopivimpaha ajankohtaha. Neki myähäiset näytökset, vaiks mite kiinnostavine elokuvineen, jää ain poijes, ku ei vaa enää omakaa kunto kestä sellast valvomist, saatika sit jos vanhuksiiki haluttais saara mukkaa. Vaikeeks om menny. DIGIaikan?!?
Verityn varjo olisisis meil toivomuslistal, mut saapa nyssit nährä miten käy sen kans...
Nykku tul poikie kans tää mummun villatakki alotettuu tosa aikasemmi kesää, ni nysse sit täytyy saar valmiikski. Eiline sarepäivä ol hyvä päivä ol käsityä käres enemmä ku pitkii, pitkii aikoihi. Vaiks ny takaraivos pyärii toi ristipistotyä, mikä ov viäläki keske. Se täytyy säilyttää paikas, mihi kissat ei pääse, ja sit o järjesteltävä lankat ja sellast, ennenku pääsee ees alkuun, ni sitä ei oikkee tul otettuu muutamam minuutin takii esil. Tää jämälankoist ja pikkukerist tehtävä tyä o tosa esil likel koko aja, ni se tulee välil kättee nii, etten ees aattele ottavani sitä tyän alle, ku teen sitä jo. Hah!
Nappilistat teen tähä, ja simmää vast päätän, millane kaulus tähä tulee, vai teenks jopa huppuu. Hmmm. Vähä riippuu siitäki, et mitä lankaa siinkohtaa oj jäljel. Ja niihä se olisisis kaik helmet hukkaha menny, jos tähä niit olisisin laittanu. Sevverti kirjavaa iha ittekses ilmanki. Ohutta ja paksuu, sileet ja pörröst, kaik mitä ny o olemas. Eikä mun kaik lankat toki tähänkää viäl men, mut jos täj jälkkee sit olisisis arki tasaantunu nii, et jatkaisisin sitä ristipistoo taas. 😄
Täv vuare eläintevviikon teemana on nää piänimmät, erilaiset ötökät. Lainaan nyssit tähä linkkinä SEY:n sivun: "Tunteeko hyönteinen kipua?". No, lyhyest: tuntee! Munst outo ajatus, jos joku aattelis, ETTEI tuntis.
Meijä pihallaha ov vaiks mitä ja minkälaissii ötökkei, kaik ova saanu ol, misä ova, vaiks noit kotiloit ollaa pyritty hirastamaha sil, et hyätypuutarhan ympärilt piretää nurmikko lyhyenä. Vähä haastavampaa kotiloitte lähtee sitä ylittämähä. Ku tota luannontilast maat kummiski om paljo ympäril kans, misä voisisiva vattas täyttee saar.
Isäntä sit päätti origamipaperist taitella yhrellaise koppakuariaise, tollase sarviturilaise. Se meinas het mennä meijä Pyryn suuhu, ja men turilaise kintut nurin-narin. Mut pysy ehjänä, ettei menny palasiks kummiskaa.
Mä kyl siirrän sisält hämikset kesäl ulos, ja talvel vaa kukkasil, jos jossai näkkyy, kimalaiset tuleva selkeeste ikkäänku apuu pyytämää, ku pörisevä sisäl ulos pyrkiessäs. Kipittävä kärel ja ku viä ulos, pörähtävä enste vähäse ja siit sit lähtevä lentoho. Iha amppareit en uskalla kättee ottaa, mut johonki paperil, lehrel tai vastaaval.
Kummaste noi ötökät kyl ova munt rauhaan jättänykki, etten ol ku kerra tullu ampparin pistämäks, ja sillonki se ol jo kuallu amppari, minkä pääl astuin paljain varpain... No, myännän, et hyttyset ja paarmat ovak kyl herkutellu mun verel iha yltäkylläseste, ja siit en ol tykänny lainkaa. Ja yks kesä joku perhosen toukka söi kaik kurkun lehret kasvarist, et sen kesän sato menetettii, mut yleiseste ottae mittää isomppii onkelmii ei ol ollu.
Itikatki kummiski ova tärkeit ravintoainest monil linnuil, vaiks ne tuntuva kovi turhilt ihmiste kannalt.
Täst se eläintevviikko alkaa: kansainvälisest eläintempäiväst!
Niim paljo ajatuksii tästäki asiast, et pitäs oikeest vähä pysähtyy asian äärel, mut sellast aikaa ei oikkee nykymeininkeist tahro löyttyy. Jostai kumman syyst.
Oletusha siis o, et MYÄS nää kaik tuatantoeläimekki, mitä karjatilallisil o, piretää hyvi ja nii, et jokane eläin sais nauttii mahrollisimma hyvän elämän, ol sit kyse lihakarjast tai maitokarjast, villan- tai munantuatannost, mist vaa! Mittää häkkikanoje munii ei olla syätty siit asti, ku oma Lokalahremmummu aikanas sai jostai "eläkkeel" laitettui nuarii kanoi, jokka ei -ressukat- osannu ekaks ees kävellä, ku oliva nii kauva piretty vaa ahtaas häkis "munakoneena". 😔 Ehtivä kyl oppimaa senki tairon, ja vähä lennähtelemähänki. Ennenku tul aika pistää "peli poikki". Sillo tul surku niit kaikkii muit kanoi, joita ei ees laitettu kaikkii lihoiks tosa vaihees, vaa ihav vaa jonnekki rehuks, ku nykyää kaik käyttävä roiskui. Kanoi om muutonki vaikkia kaupoist löytää, ehkä pakkasest joskus, ku ollaa johonki ruakaha tarvittu. Roiskut ku menevä pitkis kokkauksis iha muusiks... (isäntä ku suastuis, ni meil olisisis omii kanoi)
Ja samaha sarjaha tiätty kuuluva myäs luannonelävät, ku joutuva elämää meijä ihmiste maailmas kummiski. Paljo enempi uussii vaaroi, mikkä ei oikeest luantoho sinänsä kuulukkaa. Vaiks luantoki voi olla raaka, ni kaik ihmisten aiheuttamat ova ihan täysi ylimäärässii riskei.
Ja lemmikkie vaikutuksist kans voi ol monttaa miält, mitä ny noit erilaissii lemmikkiryhmiiki seurailee. Jos satut löytämähä just sulle ja sun perheelle sopivan lemmikin, se lisää selväste yleist hyvivvointii ja miälialaa, mut jos satutki saamaa epäsopivan yksilön (tai valitaa lemmikki vaa ulkonäön perusteel, mikä seki o valitettavan yleist), ni se aiheuttaa vaa miälipahaa, eikä tosiaankaa auta miälen hyvivvoinnis lainkaa. Eli siihe yhteensopivuutee pitäs monie kiinnittää enempi huamioo.
Siks oon ehrottomaste sitäki miält, et vaiks joku perhe kokee, et mun lemmikki oj joku "onkelmakoira", se ei välttämät olekkaa sitä lainkaa, kunha pääsis sille lemmikil sopivaha perheesee. Mones onkelmas voi ol joku piän juju, mikä vaa ei "kolahra" yhtee ihmiste ja koiran keskenäises yhteyres, ja ku se häviää, häviää onkelmaki. Eli korivvaihtajis ei sinänsä mittää väärää, vaikkei se taatuste usseemmil mikkää helppo homma olekkaa lähtee siihe.
Pentuje ostamiset ja pentutehtailujev välttämiset ja kaik tällaset jätän täst ny poijes. Tulisisis romaanii. 😜
Jos oma lemmikki tykkää haleist (kaikki ei tykkää, eikä tarttekkaa tykät!), ni annaha hali! Sopivaste huamioo nyssit kummiski! 🧡
Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.
Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.
Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.
Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!
Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa).
Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine.
Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.
Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.
Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.
Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.
Iha hämmästysin täsä, ku aamusel otin käsityälaatikon kannen auki, et kyllähä sitä jottai on tullu tehtyy, vaiks on olo, etten olisisis käsitöihi pitkiin aikoihi koskenukkaa. 😐
Tein piänet jutskat tosa kesäl aikasemmi, ja kysäsin pojilt, et teenkö villahousut vai villatakki, lähinnä mummul ittel siis (ku lankat ova mitä ova, ei ol monessakaa vyätteit jäljel), ja tätä ei pysty koneesee pesuhu laittamaha, käsinpesussaki voi pilal mennä. Molemmat oliva sitä miält, et takki. Eli koitan josko ny olisisis tarppeeks lankaa saatuna, mist kiitos Pöllöl, täril, äiteel ja siskol... (Oon kyl saanu paljo lankoi muiltaki, mut ne oon jo ehtiny käyttämähänki, mist kans kiitos!) En ol itte ostanu ees niilt parilt kirpparikiarrokselt, misä itte oon ehtiny käymää, yhtää lankaa, vaiks lankoi on ollu tarjol kyl. Ovav vaa ollu väärän hajussii tai ihal liija kalliit. Emmää ny kalliimmal osta kirpparilt, ku mitä uussii kerii kaupoist saa. 😆
Homma etenee "miälem mukkaa", eli neuloe, virkate, mitelliä, ja mite lankaa riittää. Ov vähä isomppii kerii ja tosi piänii, mist saa vaa käytännös takin ympärykses yhtee kerroksehe. Olin enste aatellu, et upottelisin tähä noit helmiiki, mut ny taitaa tul nii värikäst jo iha lankoist, et ei niit helmii tualt enää erottaisis kummiskaa. Täytyy tehrä niist jottai muut.
Ja tosiaa, tää on kummaste "kasvanu" iha sillee kymmene minuuttii tollo, ja viis minuuttii tällö -tyylil. Välil ihav vaa suurimpiirteis käres, ku miättii jottai iham muut, tai pähkäilee jonku asian kans, ni saa käsil jottai tekemist.
Ja ehkä pojat ol iha oikkias siin, et eihä täst mittää VILLAhousui olisisis saanukkaa, ku yllättäväm paljo onki noit puuvillaa, pellavaa, bambuu ja noit mohair-karvalankoi. Villasekotelankoi taitaa vähite ny löytyy, akryylii sit vähä enempi, ehkä. Mut mittää takeitaha monist lankoist ei ees oo. Eli täl mennää!
Se, miten tää oikeest etenee, on taas kysymysmerkki. Ajatuksis o nii paljo muut, kuulemma pitäsisis olla selkee päivä tänäpe, ni orotus olisisis, et saarais toi meijä kesäajan varaston toiminu telttarakennelma purettuu talven alt poijes, ennenku jourutaa se jossai myräkäs tekemää. Saa nährä!
Oi, mikä ilone yllätys -taas!- postilootal! 💜 Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet, saatika hankittuu mittää kortteikaa, takasi lähetettäväks. Nolottaa iha!
KIITOS, Tua! Pittää oikeest ottaa aikaa, ja ettii kirjotusvälineet esil. Mihi tää elämä menee oikkee? Tuntuu, et päivie tunnit ei vaa riitä! Ei millää. Yritän! SEN lupaan! 💜🧡
Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.
Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙
Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan.
Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!
Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋
Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.
Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡
Ku oot tekemisis yrityksen kans, jol ei ol kilpailijoit, ni et voi äänestää jaloillas, vaiks mikä o. Ainut asia, minkä voisisit tehrä, o mennä käräjil, ja se tiä tarkottaa pitkää stressii, ja lisäks ajan- ja rahankuluu. Et ottaa päähä!
Saattii siis eilä aamupäiväl tiätää, et joku lomake, mikä olisisis Carunal pitäny täyttää tätä meijä sähkökaappihi kytkemisen aikaansaamiseks, on yhä tyhjän. Joo, siis KUKKAA ei ol meil sanonu, et sellane pitäsisis ees olla täytetty, tai et sellast lomaket ees olisisis olemassakaa. Täst se sit alko.
Mistäs saikaa projektin yhteystiarot, kukahav vastaa mistäki? Meijä sopimus o YKSIN Carunan kans, ei heijä alihankkijoire, ja vaiks siin o ihmisen nimi kyl, ei ol häne yhteystiatoi. Otin sit yhteyt projektin palautelomakkeen kans, et pyysin joko soittamaa tai laittamaa viästii, et saatais asiamme kysyttyy.
No, soitti siält sit isännäl alihankijan vastaava jonku ajam pääst, ja meinas, et joo, ei se ol heijä hommaa, ei hän tiär kuka sellase homman o luvannu, et pitäs ol asiakaspalveluhu yhteyres. Mut ku aikatauluist tul puhe, ni kytkennät alkava lokakuun alus. Eli siis eilä kerto, et "huame voi alkaa"...
Laitto siv viäl sähköpostis (abauttiarallaa kymmenem minuutim pääst puhelun lopettamisest) kans, et on isännän kans jutellu ja kertonu, et VALMIUS kytkentöihi alkaa lokakuun aikan. Mikä om mum miälest taas iha eri asia, mitä puhelimes sano. Ärsyttävää!
Pistin siv viäl viästii takasi, et JOS meilt orotetaa jottai toimempiteit ni he, tai JOKU, siält Carunam pualest voisisis sit ystävälliseste ilmottaa, et mitä - ja se 'millonki' voisisis olla aikas tärkkiä tiato kans, ku MIKKÄÄ tiato ei ol liikkunu.
Eli tää asia roikkuu nyssit yhä. Eihä ME voira mittää lomakkeit täyttää, tuski saaraiskaa. Eli maksuttomaks luvattu kytkentä tulleeki nyssit maksamaa, eikä ihav vaa kymppei, ku mennää taatuste usseemppii satasii, vaiks itte tyähö ei menekkää ku max kymmene minuuttii.
Tarkottanee sitä, et joku iso väärinkäsitys tullu, ku isäntä on kysyny kustannuksist, et "kuuluu projektihi", ja et onnistuuks, ni "onnistuu". Jos tarkottais jottai lissää, ni tosa kohtaa sitä orottaisisis sitä lisätiatoo kummiski tulevaks, mut sitä ei ol tullu. Eli kamala paniikki iski. Vatta iha sekasi, mä väsährin täysi, ja isäntä taas ei tahro saar unem pääst kii lainkka.
Alan itte ol pikkuhiljaa valmis ottamaa kuluttaja-asiamiähehe kans yhteyt, et vähintäs toimintaohjeit saatais, ku ei me voira ilma sähköikää olla, eikä tosiaa kilpailevaa yrityst ol, minkä kaut voisisis uut sopimust tehräkkää. Melkone monopoli... Hitsivitsi!
Mut saattii me sit illemmal noit "paffi"-kattolevyi eteisest irrotettuu, ku ne roikku jo niim pahaste, et joku päivä joku torpan tutina olisisis ne saanu ales kummiski. Kaikellaist vaivaa noist isoje vehkeitte kans talov viärest kulkies ees-taas voi ollakki. Mut sinänsä oliha se ihan kiva pojan kans touhuilla.
Isäntä siv viäl purki enerkkiaas tiävviäre puskie ja tammen tiämpualeiste oksie poistamises, ku ajatus iski päähä enne pimeentuloo. Ei se kyl näyttäny auttava unensaamisee kylläkää.
"Kiva", ku menee tyäpäivää tällasee ylimääräsee selvittelyhy, hermot menee! Pinna kireel, molemmil, ja asia vaa roikkuu. Jollei poika olisisis ollu järkiäänen välis, ni olisisis isoki riita meil isännän kans tullu, ku olttii NII eri linjoil koko asian kans. Hän suurimpiirteis sit olisisis antanu myäte heti, et eiku maksetaa vaa, ku mä halusisin varmistaa ENNE, et mite me voitais kentiäs saar heijät lunastamaa lupaukses - tai ainaski tiarottamaa muit moisest, et jollei Caruna kerro, ni KYSY, KYSY, KYSY! Ja tiärän kyl, et onha se vaikkia mittää kyssyy, ku olettaa, et kaik ojjo ok ja sovittu. KELE!
Meijä sopimukses lukkee, et nää kytkemishommat ym. tulee erillises sopimukses, mut sellast sopimust ei ol kyl tullu lainkkaa. Et sekää ei ol antanu mittää viitteit siit, et meilt orotettais jottai tiätyy reakointii johonki ENNE ku ne kytkennät tuleva ajankohtasiks.
ISO HUAKAUS!
Viäl ei ol maakaapeleis meijä sähköt, mut pojal tul kiire-miäliteko saar meijä uus sisä-sähkökaappi käyttöhö ennenku pääkaappi vaihtuu.
Uuret sähkösuunnitelmat kirjallisee (kuvalliseem) muatoho. Samal tul varuste-/välinelaskelmaa kirjattuu ylös. Aikas paljo tulee muuttumaa, mut täj jälkkee paljo selkeemmäks kaik muuttuva, ja sitäkaut myäs taatuste iha hurjam paljo turvallisemmakski.
Ja hommat jatkuu!
Pääryin ny tekemää paahrettuu chilii vihreitte tomaattie kera. Pit vaa varmistaa, ettei isäntä ollu aatellu mittää uunis valmistettavaa ruakkaa tehrä meil, ku tää paahtamine kestää jonnin aikkaa...
Enste chilit hetkeks kiahumaa öljys. Ajatus saar raakoje chilie kitkeryys poijes. Se jää toho öljyhy. Ainaki viime kerral se onnistuki oikkeev vaa hyvi.
Tavote ol, et melkosen tarkaste otin siämenet chileist poijes, ettei niist tul a) liikaa tulisuut ja b) sitä kitkeryyt, mitä ei kaivat. Ja sit vuaroho noi raa'at tomaatit, mikkä o just napsittu puskist poijes.
Kovasteha noi tomaatit ol eri kokkossii, mut ei se haittaa. Välil uunis olles sekotteluu, ni tulee pohja pintaha ja pinta pohjaha. Mustapippurii, sualaa, uut öljyy ja pitsamaustet (piti käyttää oreganosualaa, erelliselt vuarelt tehtyy, mut men ajatukset solmuhu, ku isäntä tul just täsä maustamiskohras höpöttelemähä jottai polkupyärän pumpuist...). Eli toi pitsamauste tul vähä ekstemppore, oreganon tilal. Mut ei se toivottavaste vaikuta huanol taval lopputuloksehe.
Ja sit usseemma tunnin paahtamisej jälkkee lopputulema kuumana kuumaha purkkihi. Nys saa jäähtyy sevverti, et uskaltaa jääkaappihi laittaa.
Tätä siis voi käyttää kastikkeisii, patoihi, pitsam pääl ja tiäs mihi, mihi vähä jottai pikkase "hottimpaa" haluu laittaa. Erelline tais mennä osaks paholaisenhilloho, osaks leiväm pääl ja osaks isännä lautasel mm. perunoitte "kyytipojaks". Tätä ei ol viäl maistettukkaa, et saa nährä. Viimine ei siis tainnu kestää viikkookaa, ku ol purkki tyhjä.
Ja mikäs se sem paremppaa ja kivamppaa, ku se, et omat tekeleet oikeest tekevä kauppas! 💙💛
Ei kyl ol epäselvää, et meijä talourest lemmikkei löytyy. Ku löytyy nimittäis niit karvoiki, vaikkei yhtää karvattii näkyis missää!
Kävin suihkus, ja meinasin, et sänkyr reunal istahran, et saan hoirettuu kintut kunttoo, MUT sitä enne on harjattava tää päiväpeitto, ku se ol täyn mustii karvoi...
... mut sikku sen harjas, ni sinnehä ne mustat jonnekki hävis, ku tota vaaleet om paljo enempi. Se vaa ei nii ota silmähä. Siis kyl Islalt ja Pyryltäki karvaa lähtee, vaik "ain" Nipsuu enite "syytetää". Tummis pinnois näkyy vaaleet, ja vaaleis noi tummat. Ja tää karvamäärä on siis YÄN tulos. Eilä harjasin tän enne nukkumaammenoo, ku istuin samois puuhis, siis kinttui aatelle, yäpuul mennoo valmistelles.
Jos meil tullen kaik viaraat haukutaa (Islan toimest), ni nää kaik kolme sit hoitava yhres sen, et viaraat ova myäs hyvin karvakuarrutettui meilt lähties. 😜
Oi, alotan ny täst postisaaliist, mikä ol postilootal, ku em malttanu ol kurkkaamat iltalenkij jälkkee lootaha, vaik oltiinki posti haettu jo päiväl. "Joku" sisäne ääni pyysi sitä.
Ja kannatti! Iik, mite ihana kortti. Toi muute muistoi miälee, meijä omast Kissi-resupetterist! 💗 Eikä se ees tähä loppunu!
Kirje myäs ja mikkä upeet, kauniit kiiltokuvat, täys arkki! 💜 KIITOS, Tua! 💕 Taas mää vähä epäilen, et näät om menny väärää osotteesee enste, ja tuatu tähä jotenki ohimennes, ku päiväl tosiaa oli jo postii lootas, mikä ei ollu aamujakelus tullu. Postipäivät ku ov vaa joka toinem päivä, kaks, tai kolme kerttaa viikos, ettei mittää mont kerttaa yhrem päivä aikan ikänä. Mut tulivak kummiski!
Sit mä päätin ottaa kaik muut paitti ison kasvarin kurkut ja paprikat nyjjo poijes. Yät menee nii kylmiks jo. Mut tää kesäkurpitsa ov vast NII piän, ettev vaa raaski. Jos se menee, se menee, mut JOS vaiks viäl suastuis vähä kasvamaha. Tää on kummiski ylemmäl tasol, ettei iha maan tasal, ni toivoo on.
Chilit, viimiset tomaatit ja avomaankurkut. Pikku-avoi o olemas jokune, mut ei ne taira enää näis lämpötilois kasvaa. Nymmää pähkään, et teenks näist chilihilloo vai paahranks... Hmmm.
Kaivelin ohjeit netist, jos jottai uurellaist sais aikaseks viäl, viimisimmist saroist, noh, punajuurii ja porkkanoit ov viäl käytettävis johonki... Ni Pyryhä siihe sylihi sit hyppäs. Ei sitä ny koneel tarttekkaa koko aja olla. 😃
Lavvantai tais ol se täyren kuun aika, ja kuu ov viäl ollu kovin isonaki täs. Et ulkoilles tual hämäräs se on näkyny hyvi kirkkaal kelil.
Yläkerra akkunast otettuna sain kerranki kuust PYÄREEN, heh. Pakkaa helposte käsi tärräämää nii, et vaiks aihe osuu otoksehe, se ei olekaa terävä. Mut piäneltähä se näyttää - täsäki. Siihen nähre, mite isolt se omin silmin kattottun näyttää.
Puhelime suurin zoomaus näyttää nyj jottai kuun kuvioitaki, tos selkees iltahämäräs. Mut sikku lährin varta vaste luurin kans iltalenkkii tekemää koiran kans, ja ol jo iha pimiä, ni taivas oliki iha pilves. Ei näkyny kuus vilaustakaa... Iltakosteus tais nousta tosa välis jo kummaste. Kenkät sain märjiks, ku kasvaril kipasin, vaikkei ol pisaraakaa vet satanu koko päivän.
Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!
Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕
