Niihä ne muuttuva

Nimittäis suunnitelmat. Täsä ov vuassii miätitty ja pähkäilty, piirustuksii tehty nii lyijykynil ku autocadil, epätarkemppaa ja tosi tarkkaa. Iha hurjam mont. Piretää peruslämpö, jätetää kylmäks, lisätää lattialämmitys, jätetää lämmitys poijes, onks veskii, onks varaajaa, ja mitä ne kaik tuava tullessas "sivujuanii", et turhat riskit vältettäisis. Juu-u!

No, ny päästii vähä keskustelemaha eri asiantuntijoitte kans, ja pääryttii lopult siihe, et voiraa optioks lattialämmitys asentaa samal, ku lattia tehrää, mut sähköne versio, ettei ol haittaa siit, jollei sitä piretäkkää koko talvee pääl. Ei hommat varaajaa, ni ei tul veskiikää, mikä vaatis sen peruslämmön vähintäs siihe veskitilaha, ettei vesi talvel jääry, jollei muute lämpöö talousrakennukses piretä. Sähkö vaa on, ja taitaa pyssyykki, nii kallist, ettei ihan kaikkee lisää kiinteiks kuluiks ny haluttais ottaa kummiskaa.

Erelliset suunnitelmat sisälsivä pukuhuanee, pesuhuanee, veskin ja löylyhuaneen. 

Nykku jätettii osa kokonas poijes suunnitelmist, pit saar löylytila sevverti isoks, et siäl mahtuu turvalliseste peseytymähä kans, mut erillist pesutilaa ei tarvita, ni yhristettii puku- ja se vanha pesutila yhreks "saunatuvaks". Se voi toimii vaiks viarashuaneena joskus, jos on tarves, vaikkei toho talousrakennuksehe ny vessaa suunnitellakkaa.

Kesähana hippase helpottaa vesihualtoo, et se vesilinja täytyy vaa tyhjentää talveks, muuto mennää kantovedel - ja kuuma vesi tulee kiukaan vesisäiliöst. Et kattotaa, mite tää pysyy, tai kui kauva. Tämän kesän suunnitelmis on siis vanhan muuripiipun ja tiiliseinän (saunan ja autallin välist) purku, seinie runkorakenteet, putkistot paikoilles ja mialuuste lattia ns. valuvalmiiks täl kesäl. Iso homma tulee viäl olemaa siin, et vanha lattiamateriaali, hiano hiakka ja isot petonimöhkäleet rikkoontuneest vanhast lattiast pittää kans saar kannettuu tost tilast ulos, ennenku mittää uut voi laittaa tilal. Ja tehrää kapillaariestot, mikä vaikuttaa tulevaan hualtoon.

Lisäks tutkittu uussii juttui liittye erillaissii rakennustarpeissii. Esimerkiks noihi jäätymättömii lattiakaivoihi, mihi siis ei jää vesi makkaamaa, ja silti pitävä hajut viämärist poijes. En ollu aikasemmi tiänny, et sellassii yleensäkkää löytyy. Ja erillaissii kiuasvaihtoehtoi, ja vaikka ja mitä.

Mitäs sit täs lenssus tekkee, ku silmät ei meinaa pyssyy auk, muttei oikkee kykene koko aja nukkumaankaa. Varsinkaa vaakatasoho ei tykkää mennä, ku sit o röörit tukkees heti, ja sit tuntuu, ettei saa henkee, ja alkaa yskittämähä.

Kattelen ruurult erilaissii ohjelmii pualel silmäl, jatkanu jämälankoje "tuhoomist" peitoks. Taas sellane "näpertely"-versio, mis o erillaissii kuvioit, paksuu ja ohutta lankaa, karvast ja sileet, peitost "irtaantuvii" osii, sormet menee läpi, ei mee läpi ym. Vein erellise vanhainkotihi, ja siäl olttii kiitollissii, VAIKS sanosisin, et se on tehty lemmikkitaloures, ja sit se täytyy heittää poijes, ku tulee pesun aika - tehty iham mist lankast vaa, ni ei kyl tul kestämää mittää kunnon pesuu. Valitettavaa, mut jämä oj jämää. Eri asia olisis, jos olis kokonas tehty omie jämeist, nii et tiätäsisin, mikä om pesuohje ym. mukku lankoi om paljo, mist mul ei koskaa vyätet ol ollukkaa, ni iha arvausperiaatteel voi jo päätel, et ei pesus hyvin käy. Meinasisiva siäl, et miälelläs ottavak kyl lissää näit peittoi, jos vaa tulee tehtyy. Eli teen sit. Hittaasteha nää etenee, varsinki näi kippiän. Ja sit pittää viäl pittää se kahrev viiko "karenssiaika", mikä sanotaa oleva yleisin näitte basillie elossapysymisaika, ennenku peitto vaihtaa omistajaa. Mut eiköhä seki jossaikohti valmistu! Vaiks näät tassuttajat noist taukoajoist aika ajoin hyvi hualehtivakki. 💙

Pysytäänki viäl käsityälinjal

Tää mun MUISTI (!!!??) ku ei pela, ja koko aja eneneväste kaik takkuaa, ni nauratti oikkee, ku eilä kirjotin ristipistotyäst, ja etten tiär mihi oon sen "puristusrinkulan" (kait silläki joku oikkia nimi o olemas, ei vaa tuu sekää miälee, jos ees tiätäsisinkää) säilöny, ku ei ollu tyän kans yhres, vaiks se selvästi oj jääny keske.

Juu, sellane miälikuva, et ain välil se jossai ettee putkahtaa, ja sit taas sitä ei vähää aikkaa nää.

No jaa. Kappas kehvelii! Sehä o taulunkehyksen seinäl! Rappukäytäväs, mis sen välil huamaa, ja välil taas ei. Tostaha kulkee vaa ylös-alas nii, ettei pahemmi sivuil tuu vilkuiltuu, jalkoihi enempi, ku o liukkaat ja kappiat portaat. Hah!

Näät siis ova huavutustöit. Ylemp on tehty pistelykurssil, ja se ol sillee helppo, et siäl ol "miljoona" erivärist hahtuvaist, mist valita sopivaist, ku alemp o tehty omist tarpeist, ja vajavaisest värivalikoimast.  Jos haluis oikkee upeet saar aikaseks, ni ne "miljoonat värit" olisisis iha välttämättömät olla. Korvat jäivä vähä keske sil aatoksel, et "kyl sitä pystyy sit joskus jatkamaa, ku saan lissää villaa"... En ol saanu, en ol jatkanu. Mut siin se ny seinäl nököttää, seki. 

Eli tulemana se, et JOS joskus oikeest haluun kunnol ton erellise postaukse ristipistotyän valmiiks, pittää lankoje lisäks hankkii tää kiristinrinkulaki. Hah! Varusteekki ku vaikuttava ain niihi lopputuloksihi, kummiski.

Ristipistoiluu ja muut "piikittely"töit

Pöllön innostamana köljäsin yhre keskeneräse ristipistotyän esil. Ihav viäl löysinki sen, siält "piilost", mihi olin sen miälestäni säilönykki. Usseste se ei käy näi helposte. Et vähä niinku hämmästysisin ittekki.

Tällane kohtalaise isokokkone, mut paljo valkost sisältävä, eli tota paljast pohjaa jää näkyvihi paljo. Ei ol lankaa peittää kokonas kaikkee, eikä siin mittää järkee olisisiskaa.

Sain tän ystävält lahjaks jokussii vuassii sittej jo, mut homma jäi siihe, ku osa lankoist loppu keske. Ev vaa ol saanu toimerruttuu selvittämähä, et löytyisisiks mittää vastaavaa mistää lissää. Miätein sitäki, et teev vaa "sinneppäi", niil lankoil, mitä o, mut jotenki sekää ei oikkee ol innostanu. 

Iha kaikkie sääntöjem mukkaa en ol pistoi tehny. Et suunta ei ain ol pysyny samana, mut en anna sen haitat. Kiiltäväs lankas voi heijastukset vähä heittää, mut ei niim paljoo, et omat silmät osais sannoo mittää. 

Teen, mite ittest kullonki parhaimmalt tuntuu. Joustavaste etenee sillee. Saapi nährä valmistuuks tää koskaa. On siin neula valmiina, vaiks en tiär misä se kiristysrinkula o - oon tainnu käyttää sitä johonki muuhu juttuhu tän jälkkee.

Murkkuikkäsen tul tehtyy monellaissii ristipisto-, kanava-, brodeeraus- ja sekatöit. Osas käytin erillaissii helmii ja paljetteiki kans, et sai enempi kolmiulotteiseks pintaa. Eipä ol sej jälkkee paljookaa tullu ettee. Tarvii hyvän valon, tarkat silmät, ja kärsivällisyyt, et saa ne lankat säikeittäi käyttöhö, laskettuu rivit ja sen sellaset. Ei ol sellast kutomist, neulomist, virkkuut, misä eretää rivi kerrallas, ku mennää väriem mukkaa, rivit kummiski huamioire. Tarkkaa hommaa!

Arvostan kyl kovaste näit käsitöitten tekijöit!

Miäli kesää kohti

Nyssit lähti ääni, et onneks ei ol mittää puhelimes tehtävää tyät eres. Höh! Mut silti jo kovaste kutkuttaa tehrä kaikellaist. Kunto vaa ei kest. Isäntäki niiskuttelee ja kröhii, et tällassii vaivassii me nyssit ollaa.

Otin puutarhapäiväkirjan kättee, ja siit viime kesän juttui. Tää seurantasivu jäi vähä puutteelliseks, ku kinttuvaiva iski het alkukesäst, ja vaikutti koko kesän ajan. Isäntä kasteli ja korjas satoo, mää kävin siv vast syksyl myähemmi siivoomas kasvarin talvikuntoho, ja yhres laitettii pressu kasvarin pääl. Isännä enerkia riitti lähinnä häne chilie hoitoho, muut jäivä vähä liikaa omilles.

Aattelin, että kun ei kunto oikkee muuhu riitä ny, ni teen tälle kesälle pohjan valmiiks, et sikku lähretää jottai kasvuhu laittamaha, on paikka sit niil olemas. Et tulipa sit tylsän näköne aukeema, mut josko ny käyttäsisin sit erivärissii kynii, mil rivit näkyis vähä paremmi. Ei me varmaa mittää niimpaljoo kasvuhu laitet, mitä meil viime kesän ol, ku ol KAIK paikat pullollas noit siämenest esikasvatettui kasvei. Paljo hyätykasvei, mut sit myäs paljo ihav vaa silmäniloo - mikkä nyssit isäntä länttäs hätäpäissäs vaa kasvulavoihi, ettei suaraa kompostihi menny, se kevään kasvatusvaiva. Terassie koristeet siis unohrettii kokonas.

Joo, oliha se viime kesä sevverti "märkäki", ettei me kamalam paljoo tual terassil aikaa ees viätetty, et sillä. Se vaa, et se takaterassi näkkyy nii hyvi meijä olohuaneeseenki, et olis sitä voinu ol ehkä vähä kivamp kattella, ku olis vähä kukkivaaki näkyny...

Ei voi kamalaste ny suunnitella tarkkoi laatui, tomaateil ja kurkuillekkaa, ku pittää tyytyy sit siihe, mitä puutarhal o tarjota siinkohtaa, ku mennää taimet ostamaha. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ehtii siämenest, vaiks vast juhannuksen maaha laittais, jollei ny iha hirmune pakkaskesä tul, mut noitaha me ei kasvarihi sisäl olla koskaa laitettukkaa. Ja ny o osa siämenist vanhentunu, ni niitte itävyyski o taatuste kärsiny, et kattotaa, mitä saaraa kesäl aikaseks. Uussii ei nykkyl ostella, niitäkää, ennenku erelliset o käytetty poijes. Jos ei mittää ala kuulumaa mullast, ni sit hankitaa jostai uussii taimii, vaikkei just sitä laatuu, ni jottai muut, mil täyttää tyhjä tila. 😌 Tällee rennol kärel ny eretää. Ilma stressii.

LISSÄÄ klo 8:30:

Erelliskesäst pirin kirjaa, mitä tul kului - ja mitä saatii satoo. Kamalan isolt vaikutti kulut, ku näitähä siis synty kummiski usseemma kuukaure aikan, ei kertarysäyksel. Ja osa noist kuluist siis o asioit, mikkä ova käytös yhä, mist ei enää tul lissää kului. Eli jos neki jakkaa vuasil, ni kulut ol ehkä joku 450€, karkeeste laskettun. 

Sit vastaavaste kirjasin ylös saatuu satoo. Lukuunottamat ne, mikkä men "suaraa suuhu", heh. Sitäki ku tapahtu paljo. Mut iha sillee, et mikä o keskimääräne koko, ja paino sem mukkaa ym. Koonti olisis ollu kans hyvä tehrä, mut en saanu aikaseks. Ku selvis, et ollaa SAATU enempi ku mitä ollaa KULUTETTU, ni mä olin varsin tyytyväine. 😍

Talvisinha me ostetaa noit yrttei ja erilaissii sipulei paljonki erillaissii, mut niil o talvel kyl erillaine hinta ku mitä kesän saron hetkel. Itte siis noit hintoi seurasin siin saronkorjuun kohral, et mil hintaa kaupas vastaavaa om myynnis.

Varelmii me ny ei kamalaste hoiret, se pusikko vaa tuntuu leviävä, ja piretää lähinnä ruaholleikkuril kuris, ettei koko piha ol koht pelkkää varelmaa. Mut sato on sit kans sem mukane: ISO. Meijä tääl asumisaikan om pitäny vaa yhre kesän, millo ei satoo tullu, ja se ol sellane, et tul enste "kesä", ja sit uurestas kylmää. Mä epäilen, et pörriäiset ol häviksis siis kukintavaihees kokonas, ni sit ei tullu marjojakaa. Ja näil säähommeleilleha me ei voira mittää.

Mut sillonku satoo tulee kunnol, ja saaraa sitä oikeest hyätykäytettyykki, ni eihä siin voi muut ollakku tyytyväine! Paljo tehtii "kesä"rosollii, eli kaikellaist, mitä omalt pihalt saattii yhtee. Punajuuri om meijä yks suasikeist, mitä voi käyttää tosi mones jutus ja monel taval. 

Nykku toiveis o saar kellari säilöntätilaks jo ens talvee ajatelle, ni ny koitetaa saar asioit viäl enempi omaan käyttöhö. Aikasemmi on tullu jaeltuu ympäristöl (naapureil), suvul ja ystävil paljo, ku tuntuu joskus, et kaik sato tulee yhtaikaa. 😋

Uus "lelu"

Kätevä ja käytännölline, mut ei välttämätön. Jännättii, et ku o lankaton, ni kestääks "kuuluvuussäre" pihan toisel pualel, tai petonikaton läpittte, ku näist ol huamautus paketis. Et esteet ja etäisyys vaikuttaa siihe, onnistuuks lukija lukemaa anturii.

Silti päätettii, et otetaa riski ja ostetaa. Lukija ja kaks anturii: toine anturi kellarihi ja toine kasvarihi. Näkis lämpötilan ja kosteustilanteen sisäl, eikä ain tarttis lähtee liikkeel.

Ja toimii! Kuvan lukema ny kellarist, misä isäntä viäl viimeistelee ovie puitteit (listoi, tiivisteit ja sen sellast). Huame laastitaa rivinteeraukse reunat, et menee neki kolot (ja hiirie kulut) tukkoho. Eli ovi on ny ollu ulos saakka aikas paljo auki, vaiks toisaalt sit sisäl o ollu lamput pääl lämmittämäs, niinku kaikellaiset sähköporakoneet sum muut, et lämpötila tasaantunee myähemmi siihe, mitä se sit oikkeest tuleekaa olemaha.

Ja pitihä se anturi sit jotenki tonne kasvarihi saara. Isännäl ei ollu aikaa, ni tein sen sit itte. Täsä o kuvas näit osii, mitä o viime talve aikan tippunu. Viäl se silti siin kasas o pysyny, mut fiksauksii tarvitaa. Näyttää silt, et noi mustat muaviosat hapertuu täsä aurinkom pualel, ku etelämpualeiset osat om molemmat rikki. Höh! Noi alumiinilistat saa takasi paikoilles, ja ne kiinnitetää vaiks jesaril, jollei muut keksitä. Ainaski siis näil sit tää kesä mennää. Varaosii ei iha hyllytuattein saa. Mitä ens talven tapahtuu, onki sit jo eri asia. Jää nähtäväks. Tää olis tälle vast neljäs kesä. Mut kiältämät haastava paikka, ku meijä pihal ei oikkee mittää tuulensuajaa, eikä pahemmi varjookaa, ol...

Sisälläki olevat muavijutut joutuu kovil. Kauhan otinki ol irronnu. Seki muavi on nii haperoo, et napsahtelee vaa palasiks, ku sitä pikkase vääntää. Et haasteelliset olot kasvarin sisälki ollu. Kesän paahteet, tuulet ja tuiskut, pakkane...

Hirvittävä häkkerö siit anturin aurinkosuajast kasvaris tul, eikä mittää takeit, mite kauva toi hökötys tosa pyssyy. Käytännös ny o rautalankal kii harjas, mut paffi jesaril kattokennois, eli voi teippi kyl kuumuures irrot. Jos aurinko pääsee anturihi suaraa porottamaha, ni se ei anna torellist tulost kasvarist. Ku jottai pit kehittää.

Ja tän piänem piäne jutuj jälkkee olin iha hikine ja väsyny. Hah! Ei tää lunssa tosiaa mikkää "kevyt" ol. Eiku suihkuhu ja lepäämää.

Olemist

Nym mun lenssu o koht kestäny jo kaks viikkoo. Mittää loppumisem merkkei ei ol. Päät särkee, nokka vuataa, kröhittää (kurkkuu kutittaa ja sattuu vuarotelle), korvat poksuu ja paukkuu - ja VINKUU - mikä o tosi ärsyttävää sillo, jos muuto o iha hiljast. Väsymys on kova, mut oikkee unem pääst ei tahro päiväseltäs saar kii. Mut jos nukahran, nukun sit mont tunttii peräjälkkee. Yäunet katkeilee tukkose nenän ja kröhimisen takii. Olo ei ol hyvä ny!

Mut onha mul näit hoitajii! Vaiks Islan lenkit ovak kyl taas lyhentyny hurjaste, ei toine niist näyt moksiskaa oleva. 💜 Pehmopaikat oleskeluhu ja ruakkaa maaruhu säännöllisi ajoin, ni hyvä! Ja ku saa ol lähel, ja seurat torpan menoo ja meininkii. Vahtii kissoi, etteivä tee tuhmii, ja sellast. Komentelee siis, jos kissat vaiks alkaa raapimaa jottai ovee auk, mikä on kii. Vaiks eihä noi kissat siit silti moksiskaa oo. "Siinäpähä puffailee". 😏 Ja JOS haluava enemp huamioo, tiätävä kyl mite saava koiran reakoimaha nii, et alkaa haukkumaa, ja sit joko mä tai isäntä lähretää liikkeel, mikä juttu sit onki menos... Hah! Ei käy tylsäks näät päivät, ku o usseemp tassuttaja torpas.

Töit oon ny tehny sillee, mite tuntuu aivot parhaite toimiva. Eli aamukaffiej jälkee jonki aikkaa, kunnes lounaan jälkkee "siestailen" (nukun tai en), ja sit jatkan iltoihi - tarvittaes teen siv vaiks viikolloppun lissää, jos silt näyttää. Turha yrittää tehrä noit numerohommii sillo, ku on tyät erottaa toisistas 0, 3, 6, 8 ja 9. 😕 Varsinki, ku papereist kattoo, ja jokane numero eri paperis viäl pakkaa olemaa eri fontil, ni hankaloittaa tota havainnoimist entisestäs. Ruurult kattottun o sillee helpomppaa, ku voi säätää sivut isommiks.

Mut tätä tää nyssit välil vaa o. Yksinyrittäjän "herkkuu", ku ei ol kettää kelle delekoira mittää töit. Onneks omat asiakkaat ova sellassii, et mul ov vapaat käret aikatauluttaa tyät, kunha ne tulee tehtyy viranomaste antamiin päiviim mennes. Ei ol mun yritykse olemasoloaikan (alotin 1.6.1998) ykskää juttu myähästyny koskaa. Et sillee o rutiinit muarostunu tutuiks.

Luvataa taas kylmenevää ja sarettaki, mitä luanto kyl jo kaipaaki. Nautitaa silti viäl täst aurinkost, nii kauva ku sitä vaa riittää ny! 

Muisteluit

Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii. 

Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.

Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.

Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty. 

Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕

Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o! 

Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha! 

Herättääks velli mittää muistoi muil?

Tilapula ja postii

Isännän kans tosa jo miätittii, et iha hyvä, ku ei ny otettu mittää esikasvatusrojektii täl kevääl, ku tuntuu, et yhrest jos toisest syyst kaik olemaski olevat venyvä. Hah! Vaiks nykku olisisis aika siirtää monii kasvei isomppii ruukkuihi, osa pistää pistokkaiks, ja multahommii OLIS, ni ei ol sitä TILAA, mihi niit sit laittaa. Kasvit ova mul aikas tiheeste, ja siks niis tulee laihoi luiperoi talve aikan, ku kurottava korkkial. Ei saa samaankaam paikkaha enää takasi, ku isomppii ruukkui ei mahru samaan tilaha enää, saatika, jos se yks ruukku, muuttuu "vauhris" usseemmaks ruukuks, vaiks pikkussiinki...

Oon ny annellu vähä jottai kasvei, mitä mul o enemmältikki poijes. Uussii koteihi. Silti tuntuu, ettei sitä tilaa vaa tuu. Hmm. Yks "reikä", ni se ikkäänku huamaamat täyttyy jollai toisel kasvil. Heh! Kovi hyvää paikkaa meil ei noil aikanas (siis 26 vuat sitte) mummult, isän äiteelt, saaruil pelakuil ulkon ol. Eikä olla voitu talvettaakkaa samal taval, ku hän sano talvettanees, ainaski sen parikyt vuat ennenku alut toi meil. Mut näyttää noi pärjäävä huaneellämmöski, ku meil o viileemppää kummiski, ku mitä monis kaupunkiasunnois. Ränsistyvä kyl, mut kevään koittaes lähtevä uuteen kasvuhu. Sitkeit!

Se katettu ulkotila, mihi ei satais, olisisis kiva joskus meillekki saar.

Ja mikä ihana kirje ol postilootas kans eilä! Kiitos, Tua! <3 Taas nii ihanii kiiltokuviiki, et mähä meinasin jämähtää vaa näit tuijottelemaha. Ja nää KAIKKI om mul iha uurellaissii, ei ol enne tullu ittel vastaa missää. Vaiks itelläki ojjo kiiltokuvii vaiks kuip paljo ennestäski, ni näit ei viäl löytyny!

Ny ol "pakko" ottaa illast aikaa, ja kirjottaa takasi. Iha kivaa "hommaaha" seki! Toivoo vaa täytyy, et käsialast saa jottai selvää, heh! Nykysi ku ei niim paljoo enää kynää ja paperii käyt, vaiks bujoileeki, ni käsiala kärsii selväste.

Ovihommii

Josko ny oikeest saatais täsä huhtikuun aikan noi kaks kellarin ovee paikoilles. On siin ollu hommaa kaikkie vanhoje karmie poijes ottamisines, vanhoje ovie (toine om meijä vanha ulko-ovi, toine vanha ulkosaunan ulko-ovi) tuunaamises piänemppää kokkoo, ja sellast. Viäl o fiksailui ja maalailuu eres, ettei homma valmis ol, kellarin ulko-ovi ei ol ees "pikkase" paikallas, ku siin o enemp töit karmie suhtee. Ja nää o iha HIRMU painavii molemmat. Ehtaa vanhaa puut. Nii ovet ku karmikki. Ei olla turhaan siis näit "hillottu" varastos. Kaikel yritetää löytää uusiokäyttöö, mitä o ajan kans tullu varastoituu jottai jonnekki.

Ku mikkää seinä, eikä mikkää lattia/ katto, ei ol suaras, ni kaik hommat täytyy tehrä sil silmäl, et ottaa mittaa siält ja täält ja muakkaa juttui nii, ettei ne joko liiku tai liikkuu sem mukkaa, mikä o tarkotus. Tää kuvas oleva ovi viä ruakakellarist varasto-osaan kellarii. Korkkeemp katto siäl - ja laajemp tila, mut hyvi hassu, sokkeloine tila. Huanoste saa käytännölliseks. Onneks tää ruakapuali ny o selkee. Mä mahrun seisomaa nii, ettei pää osu kattoho, mut miähet joutuva "nöyristelemähä".

Ilmavvaihtoräppänä tähänki ovehe viäl tulee - ja se maalaus - sikku oma kunto ja sopiva säätila (se pittää tehrä ulkon) osuu kohral. Sit saa noi karmin kulmatuetki ottaa poijes, ku ovi jää kunnol paikoilles. Tuntuu, et mä pääsen ovest kulkemaa ilma näihi osumist, mut miähet, ku joutuva kumartelemaha, osuva ottines noihi ylempihi, tai kompasteleva noihi alempihi. Heh! Net ei siis ol tarkotus jäärä toho.

Viarailijoit

Olipa pitkä aika viimisest, ku veljee vaimos kans on tul nähtyy livenä. Toki noit feissarin päivityksii nähny ja vähä siäl toisiamme kommentoitukki, et sillee niit osaa kuulumisist tullu esil. Mut maailmas o niim paljo muutaki. 

Eihä täst lenssust olla päästy. Em mää, eikä hekää oikkee, et tätä aikaa tää ny o. Mut leiposin sit vähä omenanyyttei, tai omenakiärtei, miks noit nyssit voisisis kutsuukkaa. Yks paketti torttutaikinaa ol pakkases (ny sinne voi ostaa jottai samankokkost tilal, heh) ja jokune omena. Taikinalevyje sulatus, omenoist kota ja kuari poijes, ohuit viipaleit ja levyje pääl limittäi lomittai, pikkase kanelisokerii siihe pääl ja rullal. Voitelu kanammunal, syrän-nonparellei pääl (mitä ny kaapist siis löyty) ja uunihi.

Paistoaikaa pit lisät vähä siihe paketis annettuhu aikaha, ku näät ol melkossii "pullukoit", et ehti kypsäks ast. Isäntä meinas, et hyvä tuaksu, mut -haa- mult on TAAS hajuaisti hävinny. Jotenki kummiski maistan asioit paremmi ku alkuvuare lenssus.

Mummult aikanas saarust pelakuust (jatkettu) pistokas alkaa ol nupuillas, eli kait se nyssit jonkillaiset juuret ojjo multaha tehny. Annon tän heil mukkaa, ni saava laittaa parvekkeelles, mikä ov varmaa kesäl aikas kuuma, mut katettu. Kuulostaa iha oivalliselt pelakuun "asunnolt". Kasteluu toki tarvii paljo, mut altakasteluruukku auttaa täsä.

Tähä tullu tyhjä paikka men het, ku siirsin paahteisemmalt paikalt kiinanruusun tähä. Näyttää silt, et kiinanruusu tykkää kyl valost, muttei yhtää suarast aurinkost. Nuutuu, nousee ylös, nuutuu. Ja jos voi huanoste, tulee herkäste jottai ötököit tai tautei. Ny kokeillaa, josko uus paikka olisisis paremp.

Sisälämpötila yläkerras jatkaa nousemistas. Patterit ojjo kii (niis o termostaatti, mikä herättää ne jos lämpötila laskee alle 15 asteen), takkaa ei olla käytetty varmaa viimesee viikkoo enää lainkkaa, mut silti menee yli 30 astet rikki sisäl. Eiku akkuna vähä ravolles. Nipsuha siin tykkää haistel ulkoilmaa. Öiks viäl laitetaa kii, ku tuntuu, et ny osuu tuuli just toho seinustaha, ettei tul liija kylmää aamuks. 

Akkunoist kattoe tuntuu, et ulkon olisisis samallaine keli joka päivä, mut yks päivä o lämmint ja villatakkiki o liikaa, ku käy lenkil, sit toine päivä ei takkikaa tunnu oleva riittävä, et olisisis pitäny ottaa hanskat viäl kättee. Paljo riippuu siit, mist päi tuulee, ja mitem paljo tuulee, vai tuuleeks ollenkaa.

Tällastaha se Suame kevät taitaa ain olla.

Takaterassin siivoust oon kans paljo aatellu, mut toimeks en ol pistäny. Annan ny olon parantuu enste selväste. Sikku ei näim paljoo väsytä, sit saa nokka viäl vähä vuataa ja kröhittääkki, ne ku voi jatkuu pitkäänki vaivana. Ehtinee kaik viäl, kummiski, ennemmi tai myähemmi.

Aurinkoo

Ompaha ny ollu tosi kivat, oikkee keväiset päivät! Koht menee jo 20 astet ulkon päivälämpönä rikki. Lähel ollaa jo käyty! Ja siäl om pitäny makkarihi laittaa tuuletin pyärimähä, et pystyy töit tekemähä ja nukkumaha! Joo siällähä toi tiatsikka lämmittää ilmaa kans, meijä ihmiste lisäks, ni jottai apuu ov välil hyvä saar. Koht ojjo pistettävä akkunat ravolles, et ilma vaihtuu - ja sit se menee kiines vast syksyl myähää.

En ol ny nautiskellu täst kelist ees koiran kans piremppii lenkkeikää tehre. Sellaset piänet kiarrokset, et tulee härät hoirettuu. Sit oonki jo iha sippi. Pyry haluisis ain lenkeil mukkaa, mut en ny sitäkää ol sit mukkaa ottanu, mitä välil kipasen iha sylis pitäe tosa jottai tiättyy juttuu kurkkimas. Isännän touhui, perhossii kattelemas tai jottai. Nipsu (kuvas) ei taas ol mitenkää innokas ulkoilija. Kiärtää kyl talon, jos valjaat ylle laitan ja ulos mennää, mut sit on het taas ulko-ovel, et olisisis aika pääst sisäl. Pyry vaatis vähä piremppää lenkkii, ja "uussii tuulii" ja hajui ja kokemuksii.

Eiköhän niit viäl täsä kesämmäl ehritäkki!

Syätykki ollaa

Aamu men viäl aika hianoste tänäpe, siivoskelinki vähä, mut sit alko väsy painamaha pahaste, ja meinasin, et otam piänet tupluurit. Mut sit isäntä alko valmistelemaa grillauksii ja aattelin, et pinnistelen, kunnes saan köllähtää täyrev vattav viäree. Ihan hyvä päätös. Grillatut broiskut maistuva, viäl ku maistan jottai. 

Ruuvaj jälkkee koiran kans lenkki, ja sit nukkumaa. Men tunti poikines siin uinailles. Tosa vähä enne seittemää illal vast heräsin. Hah! Menee ne päivät sit näinki. Yhä nokka menee tukkoo, korvat poksuu, kröhittää... Lenssu vaa roikkuu pääl.

Gnocchit ja nauta-sikapannulastut tul ny maistettuu kans ekaa kertaa täl viikol. Ol iha hyvää! Sitäki sevverti iso annos tul, et mun satsij jälkkee ei näkkyny paljo hävikkii vuuas, ja isäntäki sai oman lautases kukkurallee, ni vähä ol verottunu. 

MUT sikku aattelin vähä jatkojalostaa jämii meil syätäväks, huamasinki, et "joku" ol käyny verottamas näit oikkee urakal. Isäntä syäny iha kylmänä, eli jollekki maistu erityise hyvält! Kaik lihalastut ol hävinny, muutama gnocchi jäljel ja pikkase rucolaa. Niiv vähä ol, ettei siit ollu ees yhreks annokseks. Pilkoin porkkanasiivui ja paprikaa, pehmensin ne piänel lämmöl pannul jonku aikkaa, ja lisäsin jämät siihe kyytihi. Miätiv viäl, et pitäisisiskös sualaa tai muut maustet lisät (ku noist mausteist o tullu kirjoteltuu), mut aattelin, et maistan enste. Ei tarvinnu mittää! Juusto suli "mausteeks" sopivaste, et kerranki voi sanoo, et ol värikäs annos! Sellane melkkest vihannesannos, ku lihalastuist ol enää rääppeet vaa jäljel.

Ja sit käytin viimiset herelmät ruakaboksin herelmälootast. Niit siis riitti kahrel henkel melkkest kahreks viikoks. Banaanit ol sopivaste mustunu täsä, ne ku ol tullessas iha vihreit viäl. Isäntä ei nii banaanii käytäkkää, mut näi ku rahkaha viipaloi, ni kauppas tekkee, neki. 😜

Näihä tää menee, et pääosin isäntä kokkaa meijä pääruuvat, mä sit hoiran noi välipalat ja välil jottai herkumpaa leipomist. Sit sillon tällö, lähinnä just joko iha "vanhanaikast" perusruakkaa teen, TAI tuunaan jämist jottai. Kahre diabeetikon kans vaa täytyy vähä rajottaa, ettei herkkuu massun täyrelt. Ei sualast, ei makkiaa.

Vesivuatohäly

Että sellast! Menipä meinaan viluväreet, ku kuulin, et puhelin ja tiatokone piippas Verisuren tyylil. Miätin enste, et oliks meil viäl varashäly pääl, ja isäntä lähteny kuittaamat ulos, vai mikä ihme, mut siinähä toine istuu melkkest viäres. 

No, ohjelma ilmotti, et vesitunnistin on tunnistanu vet tiskikaapis, ja eiku sit tyhjäämää kaappii. Ny on sit "kiva" kattaus tiskipöyräl. Ja ol siäl vet. :O Mut tosi vähä. Toi "hiiren häntä" ol nii märkä, et siit tul kärel läpitte vetäes iha selväste vet. Ja ku putsailin kaapimpohjaa, sain paperiin vet. Mut vaa vähä. MIST kummast tollane määrä voi yän aikan tulla?

Ku hanaa käyttää, vet ei tul, purkit o ehjät, ettei ne vuara, ja jos etikka vuatais, sen kyl taatuste haistaiski. Päätettii, et ny seurataa tilannet nii, et o paperi siäl, misä vet ol, näkkee, mihi (mist) siihe kosteut tulee, ja piretää purkit poijes tiält, kunnes saaraa tiskikoneesee jottai pestävää, ja tsekataa, miten käy, ku kone lykkää paineel vet putkistoho. Et onks siin joku vuatokohta. On tää ny kummallist!

Siivoilui

Ha, enste ol "pakko" napat kuva meijä "aamiais"tasost, minkä isäntä köökin nurkkaha nikkaroi, ku haluttii saar muutonki vähii laskutiloi pikkase muuhu käyttöhö. Tul hyvi tilaa tiskipöyräl, ku osa siirty poijes. Vaikkei ny kaikkeist näppärin paikka olekkaa, kauimmaises nurkas kaikest; kaappeist- ja vesipisteest, mut yllättävän hyvi on toiminu.

Liittyy Stanstan kaffenkeittimensä putsaamisehe omas plokissas, tääl. En enää ees muist mitev vanha tää o, mut VANHA. Tosin ei nää "uuret" koneet enää nii kauvaa kest, mitä joskus, et tää käsitys, mikä ov vanha tai ei, om mum miälest muuttunu. Joskus jopa yks vuas voi olla "tarpeeks" vanha. Mikä tiätyis tapauksis kyl ärsyttääki. Enne koneet ja laitteet tehtii kestämää.

Täsä kaffenkeittimes o ilmasin, millo se pitäs putsat, siis iha sil omal putsausaineel, mitä kaupast saa annospusseis, et saa "röörit" auki. Siin ov vaa sellane onkelma, et sen varotusvalon poijes saamine o nii monimutkast ja hankalaa, et nysse o käytännös palamas koko aja, ku ei kuitat sitä koskaa. Joskus se onnistuu putsin jälkee vahinkos, mut sit seuraaval kerral ei toimi mikkää. No, ollaa otettu tavaks, et sopivaste joku kuukaure eka viikolloppu aamukaffie termarihi siirroj jälkkee otetaa ja pestää röörit, ja sit heitetää irtoovat osat pesukoneesee päivän tiskie kans. Kamala katkuha siit aineest ain hetkeks köökkihi tulee, mut ainaski viäl o vesi päässy sit vapaaste kulkemaha.

Ja sikku siivoomisest ol juttuu, ni otin käsittelyhy tän isännä "tyämaan", ku omat hommat roikkuu ny tän takii tekemät. Tarkotus ku olisis siis turhat poistaa, ja sit lisät viäl "mun" leipomiskaapist noit isännän käyttämii korppujauhoi, maizenoit ja muit, mihi mä en pahemmi koske. Sokerikakkui tehres korputus vuakaha, mut empä ol sellassiika tehny ikiaikoihi. Maustekakkuihi käytän joko ihav vaa vuakaöljyy tai sit lisänä mannasuurimoit.

Sain KAKS isoo muavipussillist kamaa kaapist poijes. Siäl ol mausteit vuarelt 2020!?? Juu, tähä kaappihi ei ol täl silmäl koskettu ikiaikoihi. Joulusiivoukses tein tyhjennykse, pesin hyllyt, ja lykkäsin kaik taas takasi samal taval, ku ne olivakki. Hah! 

Ja nykki sit isäntä meinas, ku katto lopputulemaa, et "miks kaikki eniten käytetyt jutut o korkeemmal?" - Nii?! Siis herra ov vaa hyvä ja pistää sortteeraamaa iha omaan järjestyksehe ny kaik, ku ne huanot ja vanhentuneet om poistettu tiält. Ei ol tähäm mennes viäl pistäny tikkuu ristii sen asian hyväks. Hah!

Sain kummiski ny tilaa omaan kaappihi, et pystysin siirtämää viäl toisest kaapist mm. puuro- ja jauhojuttui leivontakaappihi. Samal tajusin, et esim. leivinjauhe o täysin loppu, ei ole purkim purkkii enää olemas, mut ruakasoodaa o yks purkilloppu ja yks avaamaton. Yllättysin mite pitkii käyttöaikoi näil o, mut miätin, et mite kauva sooda o käyttökelpone avaamisej jälkkee? Ehkä otan ton purkinlopun siivoushommihi käyttöhö.

Eiline k-ruakaresepti

Haa, tuliha siitäki sit jättiannos, vaiks resepti ol neljäl henkel. Joo, tehtii isomp satsi, ku meil ei ol ton piänemppää vuakaa (kaks erillaist, toine metalline, mut saman kokkost), ettei tul kuivaa, ku olisis muuto tullu sellane ohut kerros pohjal vaa (lasagnee tehrää kans ain iso satsi samas vuuas).

Eli siis pestopastavuakaa, broiskust. Vähä taas kiälletty aines toi pinaatti, mitä täsä ol yks pussilline (hävis kyl kummaste tonne joukkoho, se), mut sanovat, et kypsennettyn se olisisis vähemmä haittaava. Ei tullu oireit. Mut eihä tosa ny yhres annokses sitä kamalaa määrää olekkaa. Pikkase värii toi ruakaha, kummiski.

Kivaste tul punast ja vihreet värii, vaikkei mittää eriksee salaattii tähä kyytipojaks laitettukkaa. Mut ku olin annokseni ottanu, tuntu, ettei vuuast ollu hävinny viäl mittää!??? Eli tätä me nyssit vähä piremppää syärää. Ehkä vähä tuunataa siin vauhris. Raejuustoo ainaski on kaapis, ehkä tuaret herkkusiäntäki viäl. Saa pikkase erillaiseksi joka aterial kummiski (mä EN tykkää syär täysin samaa mont kerttaa peräkkäi - joku kammo vissii lapsuurest, ku välil syättii jottai keittooki, sitä IHA SAMAA, mont päivää, joka aterial, hyh - no, nym meil ei ol ees nii isoo kattilaa olemas, et tää onnistuisisis, et sinänsä).

Onneks ny o kaik syämiset käytännös ittest kii. Tai tiätty kokki huamioire, mut onneks hänki tykkää tuunauksest! 😃

Orottelupuuhaa

En ol tainnu pitkii aikoihi päivitel mittää näist mun bujoist. Kalenterinaki sellane, mut täl kerttaa otinki käsittelyhy ton meijä toisen kohtpualii täytee tulevan mummu-vaarilakirjan, mihi laittelen näit lastellaste kans viätettyi aikoi nii tääl meil, ku jossai muuvalki, mut yhres.

Tänne siis ain yhteiste hetkiem päätteeks laitan muistoje kirjaha kaikellaist. Valokuvie, tekstie, tarroje sum muitten kans. Kummaste huamaa, mite lapset kasvava.

Kirja on siis jo päivitetty, mut näät kuvat nyv vast saan esil, ku tul piän orotteluhetki töis.

Mä joskus käytin valokuvapaperii, ku ov valokuvamustet tulostimes, mut niist sivut paisuva niim paljo, ettei tahro taittuukkaa enää. Iha tulostinpaperil nyssit mennää. Vaaleemppii kuvii tulee, mut kyl niist selvän saa. Riittävä hyvi omiin tarpeisii.

Sikku o oikkeem paljo kuvii, sit liimailen niit yhtee, ja teipil kii sivuil, ni on sit kaikellais lerppuu siäl tääl, mut tapahtuman kuvat yhres koos. Niit tuntuu lastenki miälest oleva iha kiva käännel ja väännel esil, et näkkee, mitä siäl takan o.

Leikkaa-liimaa-askartele - sitähä tää o. Mut en valita! Täsäkohtaa saa ain muistella viäl sitä mennyttä yhteist touhuiluu. Tulee käytyy asioit uurestas läpitte. Mikäs sen kivampaa?!

Reseptiruakkaa ja lenssu tuli

Isännäl tul Ruakaboksist soitto, mikä sai toise kiukustumaha. Mehä siis otettii kaks viikkoo, kolme reseptii kahrel henkel. Eikä sinänsä valittamist, mut tää homma menee nii ohi kaiken sen muun, mitä me käytetää. Siis esim. ei tul mittää plussapisteit noist ostoksist, ja pittää joka tapaukses tehrä ne muut (hygienia, välipalat jne.) ostokset joka tapaukses erikses. Ja taas kertyy noit paffilaatikoit, mitä saa roudat sit keräyksehe. Kaupast tulevat lootat voi ain palauttaa sinne, ku hakkee uussii, ni seki o näppärämppää.

Mut jos meil olisisis joskus ollu tarkotus ehkä palatakki bokseilemaha, ni ny se toivo on sit, sen yhre puhelinsoiton takii, menetetty. Miäli men mustaks siit, et mite tyhmiks ne siäl ihmissii luuleva, et jos tauottaa tilauksen, ni jo enne seuraavaa viikkoo, soittava, et eiks nyssit kummiski kannattais... Joo, ehkä mä olisisin ollu vähä ystävällisemp, ku isännä ääni men tosi matalaks, ja varmaa iha keske toise höpötyksen siäl toises pääs, sano vaa: "EI KIINNOSTA!" ja löi luurit. Meinas sit, et jos viäl ny takasi soittaa, ni sit täytyy vaa sanoo viäl kovemmi, ettei jää epäselväks. Niinki ku joku kauppias tekkee: "Tais mennä poikki?" Hah, joo, ku mä löin sulle luurit!

Oon ollu puhelintyäs itekki, ja tiärän, et tyätäshä nääki tekkee, et vähä voisisis sitä omaa ärsytyst ehkä piilottaakki, vaiks kaikkie aikaaha siin säästyy, ku kert EI kiinnosta, ni sit EI kiinnost!

Mut eiline uunilohi ol iham mahtavan hyvää! Ollaaha me lohta tehty ennenki, ettei täs ny kovaste mittää uut sinänsä ollu. Isännäl vaa vähä uurellaist päällyst smetanan kans, toho lohem pääl. Ja annoksest jäi perunoit nii, et siit tul perunasalaattii viäl myähemmäks, ja toinem puali lohest, ni ihav vaa tyytyväissii tähänki. Mä printtasin noi reseptit, ku omalt koneelt en saa isännäl merkattuu suasikeiks noit reseptei, ku hänhä voisisis kattoo reseptit vaiks tabletilt (mist mä en ossaa, ku ei silmät tahro kestää - rivit hyppivä). Mut josko ens kerral isäntä itte tekis ton "keräyshomman"? Saa nährä. Ny meil ov viäl pitkäks aikkaa ruakka. Reseptil tehtävät tehrää enste, ettei vahinkos mennä niihi tarkotettui aineksii muuhu käyttämähä.

Ja nii se vaa sit lenssu iski muhunki. Viimeks siis alkuvuan ol, ku lähti maku- ja hajuaistit kokonas, korvat men lukkoho, ja nehä ei ol viäläkää kunnol palautunu. Saa nährä mite nyk käy. Nokka vuataa, kurkku "pistelee" ja kutittaa vuarotelle, yskittää, kröhittää. Tuntuu, et kurkkuhu ikkäänku kertyy jottai, mikä pitää saar tiält poijes, ku henkittää. Oli nii "kiva" herät aamuyäst, ku suu ol nii kuiva, et kiäli ol jääny kii toisel poskel, ku nokka ol tukos, ni olin alkanu suun kaut henkittämähä. Kamala yskänkohtaus pääl. Ja eihä tääl torpas sillo sit kukkaa muukaa enää nukkunu... Kissat alottiva aamuzoomit ja koira yritti komentaa toisii välil olemaa rauhallisemppii, et hän saisisis nukkuu viäl... Nousin sit jo enne kuut itekki ylös, ku tuntu ettei sopivaa asentoo vaa tahro löytyy, mis henkittämine olisisis sujunu ees jotenki. Pystys olles näköjää vähintäs toine siarain, vuarotelle, o auk. Hah! Kuumaa glögii vaa nassuhu!

Eilissii ostoksii

Joo, siis kirpparil olisisis ollu lankoiki vaiks huru-mykke, MUT iha hurjaan hintaha. En tosiaankaa kirpparilt osta lankoi samaan tai jopa kalliimpaan hintaam mitä kaupast saa uussii ja taatummi käyttämättömii. Ainaki orotusarvoiseste. Kattelim myäs joitaki kukkaruukkui, posliinissii, kuviollissii, mutten raaskinu niitäkää kyytihi napat. Ruukkui meil ojjo aikas paljo, et pitäsis niitäKI saar johonki järjestyksehe, et sais paremmi käsityst siit, mikä kuuluu ulos, mikä sisäl, mink kokkossii ova, ja sellast. Kuha toi ruakakellari saatais valmiiks, ni sit järjestetää se loppuosa yleisvarastoks näil tämmösil asioil.

Hävis aamul tän pikkukasvin nimi miälest kokonas, mut siis kiiltoliisukka. Sehä se! Tää o sellane, mikä ei mul koskaa ol oikkee pitkäikäne, mut uskon, et kesän ylitte ny kummiski päästäis. Isomppaa purkkihi pittää siirtää tääki, niinku moni, moni muuki sisäkasvi.

Ja sit osu toi "lintuhäkki" silmii enste. Tyhjänä. Houkuttel, mut menin ohitte. Sit seuraavas rivi tää kirjojuaru, mist siis meijä kissat tykkävä kans kovaste, ni mun ol "pakitettava" erellisel rivil takasi, et nappasin häkin kyytihi. Siin o sellane "koti" täl kasvil, et vaiks saa kasvaa ulos, ei kissat koskaa pysty syömää sitä kokonas. Mun kokemuksel juarut vaa tykkää siit, et niit nyppii. Tuuheutuu vaa. Mut saa ny ainaski pikkase rauhammas kasvaa - ja ku o amppelis, ni hippase haasteellisemp paikka muutoki kissoje men ylettymähä. 

Ja yhteenkää uutee kasvihi ei oikeest meil olisisis tilaa. Pitäs äkkii tulla kesä, ni vois siirtää noit sisäkasvei ulos siinkohtaa, ku vaihran niit isompii purkkeihi. Vanhaha paikkaha eivät sit enää mahru...

Viikollopuj jatkot ja postii

Ol ikkäänku uus sunnuntai täsä eilä, ku lährin vanhuste asioil liikkeel jo hetimite aamulenkij ja aamupalaj jälkkee.

Kipastii äiteen kans kiärtämäs kirpparii enste iha ajan kans, rauhas. Yks kiva kirppari, vähä syrjemmäs, mut helposte ajettavis, MUT mitä enemp siäl o tarjol tavaraa, sitä vähemmä parkkitilaa. Autoi välil siin mite sattuu ympäristös, jalkakäytävier reunat ja ruahopaikat täyn, miten kutenki. Eli voit saar hyväm paika, mut sit voit jäär mottihi, ku ettee tulee muit autoi... SE ei ol kivaa. Mä yritän ain sit vaa orottaa siin liki nii, et kyl siält JOSSAIKOHTI joku poijeski lähtee, ni saan iha oikkianki paikan, mut kivoint tiätty olisisis, ettei tarttis tätäkää tehrä. Tarkottaa vaa, et on suasittu paikka!

Vanhuste kissa, Vilpertti, tul kattomaa, mitä me löyrettii. Vähä luvettavaa pojil, pari kasvii, kirjojuaru ja sellane rosoreunane pualkovalehtine TUTTU kasvi, mink nimen mä vaa nyssit sattusi unohtamaha. Hö! Kiilto- jotain. Täytyy ehtii ottamaa kuva ja kyssyy googlelt. Hah!

Käytti hakemas lounasruaka lähiruakapaikast, Pian Pakarist. Saattii salaatti- ja jälkiruaka-annoksekki samaan syssyhy mukkaa. Pannupiffit, muusi ja pualukkasurvos, kaalipohjane salaatti ja ruisleipäviipaleet. Joku leipävanukas marjoje kera jälkkärinä, mikkä me syättii siv vast iltapäiväkaffen kans, ku olttii käyty terveyskeskukses istumas tovin; enste siin orotussalis, ja sit db-hoitajan vastaanotol. Raisios on kyl nii ihana toi hoitaja, ettei mittää määrää! Ei näyt kiiret, ottaa asiat kerrallas rauhas, kuuntelee, toistaa, kannustaa. Ja kyselee asioit vähä ylimalkasemminki ohitte näitte vaivoje. Tulee tutummakski sillee. Muisti viäl viime kesäst senki, et vanhuksil o päältistuttava ruaholleikkuri, et mainitti siit, et ulkoilu ov vaa hyväst, ni ei pääs lihakset iha kokonas surkastumaha - vaiks se olisiski sit sellast, et pittää pääst koneen pääl istumaha - ja siält taas poijes. 😊

Sain vanhuksilt iha iskemättömän, eli siis uuren, käyttämättömän räsymaton. Pikkase menee värit "vinoho" meijä muun värityksen kans, mut ei annet sen haitat. Vaaleet mattot rullal ja pesuu orottamaha, ja uus matto tilal. Kiitos! <3

Ja voi, mikä IHANA yllätys ol taas postilootas, ku kävin kotimatkal sen kurkkaamas! Kiitos, Tua! <3 Ny ol sellassii kiiltokuvii, mitä mul ei ennestäs kaikkee ol ollukkaa! Vaiks mul on PALJO näit! Kutkuttavan upeit kaik!

Eikä vois kortin teksti paremmi ossuu! <3

Pitäs ehtii kirjottamaa vastaust, ku ny ojjo mont kirjet jonos, mihi en ol viäl ehtiny reakoimaha. Tyät "vähä" tätä(ki) haittaa. Hah! Mut en ol unohtanu!

Eli lyhyest: MAHTAVA päivä! 🌞

Napattui reseptei

Nyssit o se eka ruakaboksin tyyppine ostostilaus kaupas orottamas noutoo (illal). Siinäki alkaa ol se valinnav vaikeus, ku reseptei o tuhansittai, ja taitaa koko aja tul lissää. Mut jottai.

Ja vaiks isäntä meinas, et me ei "mun" lootil kaappei täytet, ni nykku siirsin keppui ja purnukoit tosa aikasemmi kuistin kaappeihi, ni iha uhmatakseniki lisäsin silti ne kolme lootaa kolmee reseptii varte yhtee hyllyhy. Toki sit täytyy ne oikkiat tuatteet resepteittem mukkaa kattoo, ku ostokset tuleva kottii enste.

Ja yhä meil o sekä isännä maustekaappi, et "mun" leipomiskaappi täysin koskemattomii. Hah! Isännä enerkia om menny kellarin ovie paris (mitä ny välil kanto- ja mittausapulaisen siis mukan), ja itte oon enempi "hoitanu" suhteit (chattailemal sukulaiste ja ystävie kans, viättämäl aikaa pikkupoikie ja tassuttajie kans...), ja sellast.

Nym mä jännään, et jääks nää K-ruakareseptie käytöt mul, vai saaks isäntä nää viäl aikaseks, niinku on ne ruakaboksin reseptit kokkaillu. 😀 Vai tekkeeks aineksist jottai iham muut, ku mitä o alumperi miätitty, sit mun kokkailut ei enää ol ees mahrollist. 

Viikolloppu men

Voi, mikä oikkee kiva, lämpöne ja aurinkoine viikolloppu! 👍

Lenkkeilty ollaa, koiran ja Pyrynki kans. Nipsu ei nii välit ulkoiluist. Seurailee mialuummi juttui akkunoitten takkaa. 

Onneks ehrittii nauttimaa lavvantai päiväselt näist keleist, ku alko toisem poja meno hirastumaha iltaa kohti, ja sit oliki jo kuumet. 😟 Muit oireit ei näkyny, muutaku, et väsy tuli - ja kylmä olo. Viltti tuntu kivalt ympäril. Lääke vähä autto.

Sellassii torkkui ei tullu otettuu, mut muuto rauhallissii tekemissii ja olemissii. Meriaiheissii ohjelmii tapletilt, piirustelui, kirjottelui, lukemissii...

Ihan kivaltaha se aurinko tuntu sisälläki.

Aamupuuro-osuuttas ol orottamas Pyryki. 😋 Tää tykkää "tiskat" kaurapuurokeput ain. Hah! Riisimurokeput ei nii kiinnosta. Hassu kissa! Nuarimmaine meinas, et hän tykkää täst puurost, et se om paljo paremppaa, ku mitä heil päiväkoris usseste aamul o. Ihan kiva!

Yät men yllättävä hyvi, vaiks vähä ol tukkosuut ja yskää, ja toisel sitä kuumettaki. Ne kelist nauttimiset, eli enemmät pihapuuhailut jäi kyl ny aikas vähiin täl kerttaa. Kaipas näit vastaavii säit viäl tulee lissääki, et päästää yhres kaikellaist touhuumaa.

Sit o sen toise kellarinoven nikkarointivuaro. Sivuilt täytyy napat poijes, ja korkeurest poijes, et mahtuu olemas olevaha oviaukkoho. Isäntä puhuu "hobittiovest", ku täst tulee puhe. Hah! Se om piäni, ja yhä piänemmäks menee vaa. Sellast se o.

Poikaki ehti piipahtamaha, et sai talvirenkaat vaihrettuu kesärenkaiks. Kerranki kuivas ja aurinkoises sääs. Yleensä o satanu vet tai ränttää. Meijä oma auto ov viäl orottamas tätä hommaa.

Vähä pit, tiätty, samal sit kaffetellakki, ja höpötellä yht ja toist. Sähkäri ku on, ni miätittii meijä tulevii sähkötöit kans jonkuv verra. Saatii asiantuntija-apuu nii, et osataa vähä valmistautuu tulevaha maakaapelityähä, mikä o siis täl (ens, seuraaval, tuleval...) kesäl suunniteltu juttu. Ettei tul yllätyksii.

Ja sensellast. Ihan hiano yhteissii touhui täyn ollu tää viikolloppu! 💕