Taimii puutarhalt

Kipasin hakemas tänäpe perustaimet ny tähä alkuhu meil. Löysin viäl viime kevään kanankakkaraepussin, misä ol pualet jäljel. Sain varastolannotteekki laitettuu ku pistin taimet multaha.

Puurin puutarhal ol vilinää. Osa porukast haki koko pakettiautollise ja peräkärryllissii taimii. No, jos me oltais koko tarve haettu kerral, ni ei olis yhrel kerttaa kyl meijänkää autoho sopinu kaik.

Matalaks jäävää pelakuut, minkä sanottii oleva myäs paremmi satteenkestävää. Saas nährä sit. Mittää saresuajaa ei tähä varjotelineev viärel oikkee saiskaa. Viime kesän täsä ei ollu mittää, ja sitä erellisen vuaten hortensijaa, mist tul vähä isomp ku luultiinkaa.

Kelloköynnös roskiskatoksen taa.

Ja kaks muut toho takapihan portim piälen kukkalaatikkoho. Etualala kirjomaahumalaa. Tosa ov viäl tilaa keskel jollekki monivuatisel, ja sivuil noil amarylliksil, mikkä mul ny o kuistil. Isoin just o lopettamas kukintaas, pittää saar voimaa taas sipulihi.

Kasvariki sai nyssit asukkei. Kolmee erillaist tomaattii, tavallist runkoversioo, kirsikkatomaattii ja sit jottai meccaa oliskoha ollu, vähä huanoste merkattu, ku nimet ja lajit olivav vaa siäl puutarhal taimie pöytie reunois, mut purkeis ei ollu mittää, eli vähä arvausperiaatteel. Sit kaht kurkkuu, mini- ja tavallist, sekä yks paprika. Chilin isäntä olisisis halunnu kans, mut se jäi, ku sellassii ei ollu. 

Pittää noit kukkii viäl lissää hankkii, ettei se tähäj jääny, mut tää oli ny alku.

Raparperiki alkaa kasvamaha. Täsä pohjattomas saavis oj jaksanu vuas toises jälkkee lähtee kasvuhu ja antaa meil just sopivaiseste satoo omaan käyttöhö.

Terassikaiteen viäreine kasvari orottaa niit isännän chilei. Siihe mahtuu kaks tai kolme, vähä riippue, mitä lajiket saaraa hankittuu. Siihev viärel kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu. Saava vähä tukee kaiteest. Kyl ne avomaankurkutki kasvaa ja satoo tekkee, ku ne nostaa samal taval ylös kasvamaha ku kasvarikurkutki.

Terassie kukkii puuttuu, lipputankopenkin kukat puuttuu, kottikärryn kukat puuttuu... Pitäs myäs ton meijä tiähaaran vanhan kaivorrenkaan sisäl laittaa muut, ku sitä jualavehnää, mitä siin ny kasvaa. Ja ja ja. Heh! Kasvilavoihi orotetaa ytyy, ja lisää multtaa, et sais noit siämenii sinne kylvettyy. Siämenperunat ja -sipulikki ov viäl hankkimat. Et sellast. 

Kukkivii

Yhä siis orotelles niit kukkii. 

Norjanangervot orotuttaa, omena- ja päärynäpuut orotuttaa, varelmat orotuttaa. 

Nykku lenkil käyttii Islan kans, ni myäs tuamet näyttävä täsä meijä lähel orotuttava, vaiks tual liikentees olle näki paljo iha täyres kukas olevii tuamii jo.

Tää alue, mis ollaa on kyl joku potero. Ain näi kylmäl pualel vuat meil o kylmemppää ku muuval, ja kesäsi sit taas kuumemppaa ku muuval. Tilanne siis muuttuu iha täs jo kilsanki pääs. Mut varelmii me ollaa yleensä saatu aikasemmi ku muuval. Ihmeellist kyl välil. Olisisis kiva tiätää, mikä tähä vaikuttaa?

Aurinkoine, ihana mökkipäivä

Aamutoimet men vähä normii noppiamppaa tahtii, et saattii kaik lähtövalmiiks. Pit viimiset pakkaukset tehrä, kantaa kamat autoho, suajat takapenkki (karvatil) nii, ettei siihe jäis pual Islaa jäljel, ku tullaa autost ulos, ja sellast.

Ja Islaha ol nii innoissas lähtemää mukkaa, ettei meinannu millää raaskii tehrä pisui enne autoho tuloo, mikä meil o ain tapan. Kyykkäs vaa noppeeste ja sit jatko jo matkaa, et "ÄKKII, ÄKKII!" - hah. Mut onnistuha se sit lopult. 

Islal tul jossaikohti nuarempan ain paha olo autos, ja oksentel nii syäryt ruuvat ku tyhjää vattaaki, ni nykysi sit annan vähä enne lähtöö hippaser ruakkaa, ettei vattas oo liikkaa ruakkaa, muttei ol tyhjänäkää. Ny ei ol tullu oksenteluu. Eikä se oksentelukaa kyl ol Islan autoiluintoo mihinkää hävittäny. Ain o ollu valmis hyppäämää auton kyytihi, ol meno sit mihiv vaa. Tul paha olo tai ei.

Tehtii rehvit tiätyn S-Marketin pihal, ja kipasin täsä viäl pikkase kävelemäs ympäristös Islan kans, ennenku plikka poikie kans saapu paikal.

Isäntä viäl kipas veskis kaupas, ennenku startattii ettippäi, mut ei meil mittää minuuttiaikatauluu ollukkaa.

Peräkanaa menttii sit loppumatka. Ja osattiinki iha suaraa peril, vaiks ollaa aika hyvii eksyilijöitäki välil. Tää ol ny toine kerta täl mökil, ni iha ei voi viäl tiät tutuks sannoo.

Siälähä sit ol jo grilli kuuman ja grillimestari hommis, ku törmästii pihal. Köökis ol herkut paikoillas, ja ihav viimestelyy vail valmiin kaik. Vähä lisättii sit omii juamii, patonkii, juustoi, riksui ja sen sellast sinne kyytihi. Ihanilt vanhoilt posliinilautasilt syättii. 💜 Kuulunu mökin kalusteissii tiäs kuik kauva, eli sen "torpan" historian havinaa.

Lohkoperunoit, monttaalait grillattuu juttuu (makkaraa, kanaa, possuu ja nautaa), kaik ekstrahyvii.

Salaatit, kanammunat, patonkit juustoinee. Taas meinas ähky tul, ku lautane ol ääriäs myäte täyn. Herkkui ol niim paljo, ja kaikkee ol vähä maisteltava (?).

Pikkane tauko, ja sit alko jälkkärivalmistelut, mihi tul karvassiiki apulaissii. 👀 Tyäjjohtotehtävis. Mini-kisu tiätty astet ylemmäl tasol.

Plikka toi oikkee suussulavan raikkaan hyytelökakun ja laitto limet viimeistelyn pääl. Kaunis, ja herkulline! Sit kaikellaist muut hyvää siihe ympäril ilmesty pikkuhiljaa. Kahvi maistuu mökil ain jotenki paremmalt ku mitä koton.

Sevverti kauva siin kaffepöyrä ääres viihryttii höpöttelemäs, et Isla kuukahti.

Vaiks ny tul enite kuvii laitettu tänne sisätiloist, ni olttii me paljo ulkonki. Kävin lenkin Islan kans, pojat pelas tarrapalloo, puutarhajazzii, vähä sulkapallooki, ja saiva rauhas juaksennel ympär ämpär isoo pihaa. Muutonki kiärrelttii kattelemas kukkapenkkei ja kaikkee, mitä nyv viäl aika uurest pihast löytyykää, kasvei pukkaa välil yllättävistäki paikoist, ku ei ol  itte "rakennettu". Mut miälenkiintost!

Sää tosiaa suasi! Ei ollu saret, ei liijan kylmää, ei liijan kuumaa. Lehret alkava näkymähä joka puus. Ihana myäs sellane piha, misä o sekä aurinkopaikkaa, että varjoo, et voi valita, misä kullonki haluu olla. Omalt pihalt se varjopaikka puuttuu.

Tää ol ny samal se siirretty äitiempäivä viime viikollopult, ja kyl oliki ny ONNISTUNU päivä! Isla ol nii väsyny kaikest puuhast, et nukaht iha het, ku ekast risteyksest isommal tiäl ajettii. 💕

Droonihommaa

Voisisis taas ol paljo sanottavaa tästäki hommast. Joo, ajat muuttuu ja systeemit/ prosessit sem mukkaa, MUT silti: jos olisisis tarkotus saar KAIKIL alueen ihmisil tiato sisälpysymisest/ sisäl menemisest, ni miksei yleist hätämerkkii käytetty? Miks "toivottii", et ohjelma, appi tai muut digikeinot toimis tositilantees, ku ei ollu hommaa koskaa ees testattu näi laajalti. Saatika sit selalsee aikkaa, ku monil o kaik laitteet suljettun tai äänettömäl. Tv:n hätäilmotust aika ajoin testaillaa, osunu silmihi seki, hätämerkkipillii testaillaa, vissii vähä joka paikas sillee vähintäs kerta viikkoo, tai joka toine ainaski. Noh, maaseurullaha ei ol kaikenkattavaa sitäkää, mut ymmärsin nii, et just tää tiheemp asukasrykelmä (Uusimaa) ny oliki tarkotus suajat, ku etukäteisvarotuski ol saatu. Ihan niinku tää olisisis tullu jostai "puskist" tällane tarve.

Uutine Ylen sivuilt tääl.

Yleensäkki oon kyl sitä miält, et paremp varautuu liikkaa, ku liijav vähä, ol vuarokaure aika sit mikä hyvänsä, mut täähä tuntuu vähä "pellen" hommilt, et se ensmäne uutisointi, mikä osu ainaki omii silmihi ol tyyliin, et droonei ON OLLU Suame ilmatilas, vaiks ne lopult vissii ol Hornettei, mikkä pyäri siin torjuntatehtäväs ennemminki. Et ikkäänku ol syytäki pelät enste, mut sit myähemmis tiarotuksis oliki, ettei droonei ees tullu tännes saakka. Hmm. Mikähä ny mahtaa oikeest olla ollu se tilanne? Tällasetha tiarotukset just aiheuttavav vaa pelkkää epätiatosuut, ja epäluattamust näihi toimihi. Tai ainaski ittel. 

Sarepesu

Kummasteha se autom pinta saa kaikellaist pölyy päälles, vaiks onki pääosi sisätilois piretty. Sisäl ei kummiskaa ulkohualtoo tehrä, et välil pestää paremmi ja välil sit vähä "hellemmi".

Sevverti mont kerrost taitaa ol vahaa pinnas, et pelkkä pikkune sareropsauski huuhtelee liat poijes, jopa lintujen kakit, ihan niinku ittestäs. Autom muato voi kyl auttaa täsä kan. Sit isäntä vaa käy Karkim pinnan säämiskäl läpitte, et kuivaa sen. Ei jää niit sarepisaroitte jälkiikää pintaha.

Nii se miäl muuttuu siit, ku aikanas hänel se 50-vuotislahjaks hankittii, ja meinas, et vaiks museoautom pitämine sinänsä o halpaa (harvat katsastusajat, halpa vakuutus, ei autoveroo), ni hää ei sit lähre sitä "nualemaa", eli säämiskäl putsailemaha, niinku joissain vanhois elokuvis ne autokuskit tekkee herraskaiste autoil, ku orottava kyytiläissii. Hah! Nythä hää siäl säämiskäl o hetimite, ku sare lakkaa. =) Eikä siin mittää väärää ol! Tuleepaha nätti Karkki!

Aurinkoist viikolloppuu! 🌞

Rakkait kävi kyläs

Siskol tul yllättävä suunnitelmammuutos, ja keksi, et nappaa äiteem mukkaas, ja tulee piipahtamaha. Tul kaikil vähä kivaa vaihteluu. 💖

Nykku olisisis mahrollisuus tilam pualest (ku o uus pöytä ja tualit, mitä uskaltaa käyttääkki) kaffetel terassil, ni sevverti kylmä tuuli ol, ettei viäl tarjennuttu lenssuje jälkimaininkeis men ulos istuksimaha. Ja tuliha se sit hyvi höpistyy kaikellaist köökissäki, ettei siin.

Toiva purtavaa tullessaski, vaiks lopult näytti, et piirakka vaa tek kauppas. Meil ol täks päiväks meijä viikko-ostostilaus noutona tehty, et oikkee mittää isomppaa viarasvaraa ei aamul ollu. Eikä ollu yhtää kanammunaakaa jäljel, et piirakkatäytteesee pistin sit kanammunan "tilal" appelsiinimarmeladin, mihi sekotin perunajauhoo. Sit se kermaviilin ja pakkasmustikoitte kans sekasi. Piirakam pohja ol pakastetuate, onneks ol viäl yks sellane, ku en olisisis osannu tehrä omaa piirakkataikinaakaa ilma kanammunaa. Sit pohjam pääl viimiset pakkasmansikat, tää täyte sinne mansikoitte välihi ja pääl viimiset varelmat. Kaik näät pussimpohjallissii erellisist leivontasessioist. Jämii siis. Mut iha hyvi näytti maut sointuva lopult yhtee. Vaikken ol tällast koskaa enne tehny. Tulee kokeiltuu kaikellaist tällee, mitä ei välttämät tee koskaa uurestas kummiskaa.

Mist tul miälee toi Uuremmaan droonivarotus viime aamuyäst (mikä siis tul ittel ettee vast tosi paljo myähemmi, feissarin kavereitte kaut). JOS tulisisis tilanne, et meil ov viikko kauppareissust, ni kyl melkose tyhjät kaapit oj jo siihem mennes. Et mistäs sitä lisätilaa köökkihi oikkee saisisis? Tassuttajil tilataa tarpeet ovel toimitettun, ja niit tulee kerral ain isomp satsi, ni tää pual on kyl hoirettu. Eikä näit tartte niinkää ees köökis säilyttääkkää. Ja ain tilataa ajois ennenku erelliset ova loppu, ni kiarto toimii. Me ihmiset sit ollaanki vähä eri asia... Mut sikku oikeest tarvitaa, ni kait sitä sit jottai keksii?

Saattii mansikka-amppeli, ja pistin sen ny etuterassil nii, et tää ilta-aurinko, ei niim polttava, osuu siihe - ja aikane aamuaurinko. Sillonku paistaa, tiätty. Korkkia terassi, ni ei tähä ekan mikkää pakkanenkaa osu. Samal tohinal sit siirsin sisält noi pelakuut taas ulos, ja värinokkoset. Saa nährä, mitä nyssit tykkäävä. Kovi kylmii öit ei ainakaa ol luvattu.

Uut terassil

Sato, ku lährettii. Kunnol. Ja mentiinki ilma peräkärrii, ku isäntä meinas, ettei haluu ajaa sen kans mihinkää ruuhkasil parkkipaikoil. "Nolottaa, jos joutuu käsin vekslaamaa"...

Ja isännä ruuhka o se, et vastaantuleval kaistal näkkyy yks auto viirem minuutiv välein, ja et meijä eres ajaa joku kahresaram metrim pääs. Ku mum miälest tiät o sillo "tyhjät" (varsinki, ku ajaa moottoritiät). Nauratti oikkee, ku isäntä ajaes meinas, et "mite o tällane ruuhka näi aikasi aamul jo?" - ku ei oikeest ollu ruuhka lähelläkää.

Kattottii sit kummiski tuatteire pakkauskokoi, ja isäntä laski, et kyl ne autoho soppii. Ja sopiha ne. Mut aikas tarkkaa tila men kyl. Kaks mattoo, kuus tualii, pöytä, yks "ranta"peli ja isännäl toiset kenkät (kaks viimist oliva heräteostoksii Julast. Hah! Mut alle kymppi niihi men, ettei paha. Muut tuatteet maksovakki sit vähä enempi.

Kottitulles ei enää satanu, mut mannut oliva märjät kyl. levitettii mattot vaa rullast "ulos", et saava tasottuu terassil, käytettii painon kaikellaist, mitä terassilt löyty. Eikä siin sit kauaa mennykkää. Piäne vesiropsaukse auttaman. 

Sit alko kirkastumaha, ja kasattii toi pöytä. Onneks OL noi mattot, ku muuto meilt olis yht ja toist puronnu terassilautojev väleist ales. Kylhä sinnekki o luukku olemas, mut ahras tila, ku siäl o noi tukipalkit melkose tiheeste. Ei kiva paikka ollenkaa. Ainakaa aikusil...

Ny jätettii näi, vaiks ehrottomaste pöytä tarttee saar keskemmäl, ni ei tul reunojenkaa pualel ahrast. Ja hauska, ku otettii isoimmat mattot, mikkä ova ulos tarkotettu, ja näi piäneks ne sit kummiski jäivä. Ehkä meijäm pittää hankkii viäl yks samallaine matto toho, ni tulis vähä tasapainosemmaks. Saa nährä... Toisaalt tota terassiiki sais jäärä vähä näkyvii, mihi sais vaiks sen uima-altaan pojil laitettuu nii, ettei se ol mattom pääl. Valuis vesi noppeemmi siit sit ales, eikä jäis kastelemaa piremmäks aikkaa. 

Meil o sellane aikustenki iso uima-allas olemas, mut se vaatii aikamoise homman saar käyttöhö, ja pittää puhtaan. Sen ku laittaa, se on sit koko kesän vahrittava (pumppu, suarattimet, levänpoistamiset, päälipressun laittamiset ja poistamiset...). Ja nykku olis muutaki suunniteltu täl kesäl tehtäväks. Piänemp allas viäl pari kesää pojil taatuste toimii, sit isompin ei enää niinkää.

Maksettii ny turhaa yhrest vuarokaurest ton peräkärrin osalt, ku ei sitä eilä tarvittukkaa, ylimääräne matka vaa tul, ku pit se palauttaakki, mut ens kerral tarkistellaa aukioloaikoi tarkemmi. Ei voi hankkii pahemmi remppakamaa, ku ei ol paikkaa niil, ennenku saaraa kamaa poijes alt, reiluste.

Mut tuliha sitä iha jo kesämiäli, vaiks kylmä tuuli oliki, ku terassil häärättii! 💞

Suunnitelmamuutoksii

Näät asiat, mihi me ei itte voira vaikuttaa, mut vaikuttaa silti meijä tekemissii, ovak kyl jottai iha kamalaa. Vaikkei mittää siis vakavaa olekkaa kysees.

Isäntä siis haki meil vuakrakärrin, et saaraa kaatiksel mahrollisimam paljo kamaa ny ulos tualt talousrakennuksest. Siäl o rikkonaissii koneit, vanhoje remppoje jämii, mitä ei oikkee voi polttaa omal tontil, maalipurkkiem pohjii ja kaikkeet sellast. Eilä (ONNEKS) isäntä sai kaks kuarmaa viättyy ja toi tullessas isoi säkkei multtaa. Meijä Karkki (kupla siis) pit ajaa roudaukse tiält ulos, ku autotalli om piän.

MUT! Se muttaha täytyy ol. Samal tul tajuttuu siäl, et tänäpe kaatis ei ol auk! Eli meil o yks ylimääräne vuarokaus iha turhaan toi kärri. Höh! No, eilä siit sit puhuttii, ni päätettii, et ku kert näät Julat, Ikeat ja muut vastaavat ovak kuitenki tänäpe auk, ni mehä käyrää sit ostamas ne terassijutut (matot ja pöytäryhmä), mikkä o ollu orottamas hankkimist vähä myähemmi. Saaraa ees jotenki hyätykäytettyy tääki päivä. Saa nährä, mitä löyretää... 

Ny tuntuu aamu jotenki hankalalt, ku olin nii ohjelmoinu itteni römppävaatteisii ja ihan muuhu tekemissee, ni ny täytyy laittaa ees vähä ihmismäisemmi ylle, ja hoitaa aamutoimet normii noppeemmi - JA muistaa ol ottamat niit diureettilääkkeit (sokeri- ja verempaine), ku täält o lähimpähänki huanekalukauppaha (Maskus) matkaa, saatika sikku mennää Raision ja Turu rajal... Varmaa joka paikas vessoi o, mut riippue, misä itte o, voi siihenki ol matkaa, ja ovet ova lukittu nii, et pittää joku poletti tms. kassalt hakkee. Se kiarros voi ol jo ihal liikkaa. Näil lääkkeil se hätä tulee aikast usseste tosi isona, ja tosi yllättäe. Pualest tunnist kahtee tuntii välil. Ei ainakaa innost ottaa sitä riskii. 😉

Piänt mökkireissuu

Ajoissaha se alkaa, listaihmise reissuvalmistelu. 😐 Mut tuntuu, et koko aja tulee listaha lisättävää, ettei tää ny voi turhaa olla. Hah!

Viäl täytyy lisät seuraaval sivul, et millaset vaatteet mukaha sit ottaa, ku vähä tarkemmi näkkee, millast säät om mökil luvattu. Ei viitti tehrä listaa, et "jos paistaa", "jos sattaa"... Varsinkaa, ku ov vaa päivän reissu. Täytyy noi koiranki jutut miättii, et onks otettava sarevarusteit, ku se ny ainaski o hoirettava, siis ne lenkit, sato tai paisto. 😜 

Nykku o nyyttäreist kyse, ni ei tartte autoo ruakatarpeit täytehe ottaa, sentäs. Sellassiiki reissui oj joskus tullu tehtyy kyl. Iso kylmälaukku kyytihi ja mont laatikkoo muit tarpeit.

Mut iha kivaa miätittävää ja orotettavaa! 💕

Pikkuaurinko satteen keskel

Hiljalles lissää juttui pihal tapahtuu. Ny tosin sellane tauko, etten iha satteen aikan mittää tehny, mut sikku tää aika päättyy, alkaa "multamöryymine". Uut multtaa tosin ei olla hankittu viäl. Ehtii sen. Valmistellaa kaik kunttoo sitä enne. Isäntä kyl hankki jo lainaperäkärrin toho pihal, et viä kaatiksel roskii, ja takastulles tua isomppii tarpeit - kute just niit isomppii multasäkkei, ja saunaremppajuttui. Saa mennen tulle jottai järkee noil reissuil.

Sain kummiski ny suajattuu valoverhol kasvarin itäpualen sivun, mist paljo kuuma aurinko sisäl paahtaa. Sen saa sit jossaikohti kesää ottaa poijes.

Sit kaveri piipahti, ja toi valla ihanan "pikkuaurinkon" piristämää täl hetkel viäl sisätiloi. Ulos jossaikohti.

Tää oj jottai uut, et aurinkonkukas o usseemppii nupui. Tää o aikas matala, ja melkkest jokases lehtihankas o pikkune alku. Saa nährä, onks ne uussii oksii, vai uussii nuppui, kuha vähä kasvava. Kunha mä saisisin pirettyy tän henkis. 😉😎

Tänäpe om mussukkapäivä, vissii. Ei pitkäl maisemaa näje, yläkerra akkunast ku ulos kattoo. Mut ei myäskää sara. Ehkä täsä pääsee oikeest multahommihi viäl. 😄

Vertaistukiryhmäs

Eilä ol sen toisen kokoontumisen aika tual vertaistukiryhmäs, kaks viäl tulos. Piänel porukal ihav valtavan kiva juttu.

Neurokirjol oleminenha EI ol mikkää sairaus, vaan enemmänki ominaisuus, mut sit moni miälenterveysoireine voi taas ollakki sairas, yleensä liittyy johonki traumaha, oman ittensä huamiotta jättämissee, jonku hoitamattoman sairaure oireissii (raurampuutos, vaihrevuaret, kilpparionkelmat...), ja mikä ristiriitasint, asian salas toisilt pitämine yleensä vaa pahentaa oireit. :(

Nouste seurakuntakoti o hyvä paikka järjestää tällassii tilaisuuksii, ku sinne mahtuu nii piänet, ku vähä isommakki porukat. Piän köökki, mis saa laitettuu kaffet/teet ja misä o jääkaappi. 

Yritän ain ottaa jonku kuvan sisätiloist, viimeks tarjoilust, ku en haluu ihmisist kuvaa ottaa. Täl kerttaa otin näist upeist isoist kaappikelloist, mikkä eiväk kyl valitettavaste toimi, ku ei ol enää sellast asiantuntijaa, joka osais entisöirä sen kellokoneiston vanhal taval. Vaatis sellassii osii, mitä ei saa mistää, eli ne pitäsis jonku iha itte tehrä, jotenki. Käsityän ne o näihi aikanas nikkaroitu.

Ku olttii kaik koos, alkoki juttu luistamaha. Ei tual tartte väkisi puhhuu, jollei haluu. Sillee rennoste voi kuunnella vaa, mitä muut o kokenu, tai mitä joku haluu tiätää. Kysymyksii herää, ja niihi voi vastaukset ol ihmisist riippue iha täysi päivvastasekki. Ja seki on ok. Me ollaa kaik erillaissii, eikä koeta asioit samal taval. Mut silti o hyvä huamat, et näi o. Ymmärrys kasvaa tällasis kokoontumisis. Pitäs vaa laajemmal väel saar tätä tiatoo.

Pualtoist tunttii men vauhril. Puhuttii lääkäreist, lääkärikäynneist, syämisist, ei-syämisist, ajankäytöst ja siihe hyväks toretuist apukeinoist, yllättävist käänteist elämäs, ja mitä se kullekki tarkottaa, mist juantaa se pelko, et "mitä muut aattelee", vai aatteleeks ne oikeest, ja se osa onki paljolti omas pääs vaa. Ja sellast.

Ku aihe o ittel herkkä, se et vaiks sarast ihmisest, jokka tiätää asiast, YKS sanoo jonku poikkipualise sanan, SE jää miälee, eikä se, et ne yhreksänkymmentyhreksä ol iha ok asian kans. 🧡

Kirkollisest paikast tul miälee, ku sanotaa, et "tee muil, mitä haluaisit ittelles tehtävän", ni sitä EI voi ottaa kirjaimellisest. Jos mä tykkään halauksist, joku toine inhoo sitä. Jos joku tykkää piänest naljailust (meijä suvus tää o enemmä tapa ku sattumus, mihi uuret ihmiset kyl onneks o ain äkkii tottunu), ni joku toine ottaa sen kiusaamisen. Parast, ku ossaa nauraa ittelles, ni ei nii herkäste ot ittees muittenkaa mahrollissii vähä ehkä joittenki korvil ilkeekski tulkittavii kommenttei. 💕 Mut siit oon tiätty samaa miält, ettei tartte tahallas men koskaa toiste miält pahottamaha, jos sen suinki pystyy välttämähä. Lähinnä siis pitämäl välil suun kiines, vaiks tekis miäl laukoo jottai... 😌

Ryhmä taitaa ol piän just siks, et piän paikkakunta, ni rohkee pittää ol, et uskaltaa osallistuu, jos pelkää asian leviävä. Vaiks pitäsisiski ol ittestäänselvää, ettei tualt ryhmäst kukkaa lähre toisistas mittää ettippäi puhumaha, ku siinähä tekkee samal itellekki hallaa. Surullist, ettei sellast luattamust ol.

Tähä liittye myäs adressi, mikä kannattais kaikkie ajatuksel lukkee ja allekirjottaa:
alkaa_purkako_toimivaa_palvelua_sailyttakaa_kasvatus-_ja_perheneuvonta_sosiaalihuoltolaissa.

Mettänhoitoo

Pitkäst aikaa lampaitaki taas täsä naapuris. <3 

Täsä ol tiäremppaa, ku tul uus jatke entisel asuinalueel toho taa, ni ol airat nuri. Sit tehtii tammikuus hevosvoimil vähä puuhommii, ja ne kaaretut puut olivat toisen airan kohral, mist sit jossaikohti tätä kevätaikaa ne ol nostettu kuljetusauton kyytihi. Eli aitahommii ennenku vois näit mettänhoito "apulaissii" laittaa. 

Alue o kahres osas. Toises enemp niittyy, toises taas enemp mäkist mettää. Aika ajoin paikkoi vaihretaa, ni saava lampaat sitä uut, tuaret mutusteltavaa.

Suame luannonsuajeluliiton sivuilt:
"Linnamäen luonnonsuojelualue Kaitaraisten ja Laihoisten kylien rajalla on yksi syvimmällä sisämaassa olevia tammen luontaisia kasvupaikkoja. Kohde on myös rautakautinen linnavuori, jota Linnamäen talon karja on käyttänyt laitumena. Alueesta on tarkoitus kunnostaa tammea, pähkinäpensasta, mäntyä, haapaa ja lehdeskoivuja kasvava hakamaa ja metsälaidun. Linnamäen kasvistoon kuuluu niittykasvien ohella monipuolinen lehtokasvillisuus. Linnamäkeä hoidetaan lampailla laiduntamalla sekä puustoa ja pensaikkoa raivaamalla."

Lissää pihapuuhii

Puuskane tuuli vähä haittas tota pihahommaa, ku näät kuivat räntit läht nii helposte liitoho, ja men yltympäris, tai sit tul suaraa naamal, mite se tuuli nys sit sattuki menemähä.

Siks jäi viäl mont penkkii hoitamat, vaiks kunto sinänsä näytti ny kestävä paremmi ku erellisen päivän. Pikkase ain jottai, ku sopivaa aikaa o, ni ei tul liikaa huhkittuu. En haluu noit römppeit keuhkoihi kuitenskaa. Sama ku kasvilavoje multa o rutikuivaa ny, pittää orottaa vähä saret, mitä onki luvattu tulevaks, et rauhallisemmi miälin saa vähä sekotel sitä ilmavammaks. 

Vaiks tarkotus olisisi hankkii vähä ytyy, eli hevosenkakkii, kaivaa piän kolo toho keskel, lappoo se sitä täyttee, ja sit uut puutarhamultaa pääl. Kummasteha toi mullan pinta tosa vuas vuarelt laskee, ku ne sinne al laitetut oksasilput ja varelmakepit sum muu materiaali maatuu, ja mullaks muuttuu.

Täsä kasvilavas ol viime vuan ylivuatissii sipuleit (samas paikas, misä YHÄ kasvaa sipulii. Noit varsii siis käytetää, ei noihi tul mittää sipuli-sipulii, mikä laji mahtaakaa ol, en ossaa sannoo), ja muutama metsämansikka, mist liä tulleet. Ne siirrän jossaikohti ennenku siämenii laittelen, paremppaa paikkaha. 

Viime kesän ei siis mittää siämenii laitettu, mun kinttuvaivan (ruusu) takii, mut meil ol ennätysmäärä kesäkukkie taimii laitettu kasvamaha, ku pit niit terassie kaunistamiseks laittaa. Isäntä pukkas ne vaa kaik tähä yhtee kasvilavaha, ja kyl se melkone kukkameri sit syksymmäl oliki. Ny pitäs siivot tää taas hyätykasvei varte kuntoho.

Toises kasvilavas taas ei ollu viime kesän mittää sinne laitettuu. Se kasvo täyttee erellisvuare kehäkukkaa. Ne siämenet tuntuu oleva tosi kestävii. Saa nährä, mitem paljo niit ny tänä kesän ilmestyy sit. Siirtelen niit alkuje näkymisej jälkkee vaa toho reunammal sit. Neki o iha hyäryllissii kasvei hyätypuutarhas.

Mansikkatynnyri o täyn rikkaruahoo, ja mansikat o hävinny kokonas. Samate tos piänemmäs purkis, mihi laiti aikanas rönsyst toise mansikan kasvamaha. Ei kestäny yht kesää ol hoitamat. Eli vähä parannan tota multaa ja lisään ne metsämansikat, mikkä ny kasvaa tual kasvilavas, tähä.

Ja yks tosi ILONE yllätys. Tai ainaski oletan, et on nii. En uskonu, et nää kaunopunahatut kestäis talven ylitte savimaas, mut siin ne näyttävä tasaseste samallaissii piänii alkui oleva jokase merkinnän viäres, et kummastelen, jollei nää noit ol. Syksyn kukkijoit, niit ei meil pahemmi muit oikkee olekkaa. Siis perennois. Kesäkukat ova siit hyvii, et ne yleensä kukkiva kesän läpitte pitkäl syksyhy, kuha niit vähä hoitelee vaa. 

Hyvää Äitienpäivää!

Tänäpe me juhlistetaa omaa äitee, en viikolloppun onki sit yhteiset äitempäiväilyt ja synttärikekkerit eres. <3 Mikä ov vallan kiva juttu! Äiteehä o oikees äitee JOKA PÄIVÄ, mut antaaha tää ain sit ainaski sen yhren syyn juhlistaa vähä tätäki. <3

En ny paremppaa kuvaa keksiny tähä, ku tän Islan ja mun (mamin) lenkilt otettu varjokuva. Pellot alkava ol oikkee kivav vihriöit jo!

Kipasin viättämäs vähä aikaa vanhuste tykön, eli Äiteet juhlistamas. Tiätty viätettii samal aikaa iskän ja Vilpertti-kisunki kans. Ei meil koskaa höpötykset keskel lopu. Ja vaiks JOKA vuas sovitaa, et tuaraa itte tarjottavat mukanamme, ettei heijän tartte miättii, ni ain om pöytä koreena, vaiks mitä herkkuu (mitä ei sais diabeetikkoje talouksis pahemmi löytyykkää, heh). Toivottavaste saavav viäl syäjii myähemmi, et menis kaik, mitä ova hankkinu. Nykysi enempi ostoherkkui, ku enne ol kaik ittetehtyi, sen seittemää sorttii (jos ees riittääkää näiv "vähä"...). Sellassii isomppii yhteiskekkereit ov vaikkia järjestää, ku tilat o rajalliset kummiski. Mut olipa kiva käynti! <3 Ollaa äiteen kans jo samallaiset harmaahapsiset mummut. =D

Piänt pihapuuhaa

Ei ol kunto kohrillas, viäläkää, vaiks lenssu ojjo alkanu otettas irrotelemaha. Paljo taukoi, ja sitkeet "rytkäsyy" (tyylihi: EN jätä keske), ni sain kolme kukkapenkkii siivottuu ja talventörröttäjät siirrettyy kompostihi.

Hommat ei tähä loppuis, sääki suasisis, ja periaattees olisisis aikaaki ollu, mukku enerkia hävis, kinttu vaivaa ja selkä huutaa hoosiannaa (ei ny niksautuskipuu, vaa iha selväste lihassärkyy huanost asennost). Nym mää miätin, et uskallanks ottaa tupluurit, vai nukunks mää sit iltahas saakka? Hmmm.

"Tää om MUN!"

Meinaan toi pakettinaru. Hah! Nipsu tykkää näist kovaste, ja ny tul pitkäst aikkaa vaaleev värine, ku pitkään on ollu mustii. Niit kiaruu lattioil siäl tääl muutonki.

Nyn näyttää vireonkin lataamine taas onnistuu. Jäi vähä vaivaamaa, et mikäköhä se erelline olikaa, mikä EI onnistunu. No, se asia ja juttu ol ja men jo.

Nauratti tosa, ku alakertaa imuroittin, et kaik kissojen hiirulaiset ja palloset ja sen sellaset pakkaava ain kulketutumaha alakerttaha, vaiks niit itte asias enite käytetää yläkerras. Ei ol rappusis mittää estet, mihi jäisisivä kii, ni sinnehä ne pomppiva. Pittää kantaa ylös aika ajoin taas takas.

Mut ny Nipsu kantelee tätä alas - ja taas YLÖS, et tän kans ei tartte miättii alas jäämist. "Et ota! Tää ei ol sun!" 🧡

Hoitotahto

"Täten minä, XX, omaa sukua YY, synt. 1968, määrään, että jos minä vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena en pysty päättämään omasta hoidostani esimerkiksi tajuttomuuden, pahan muistisairauden tai vanhuuden heikkouden vuoksi, ei minua hoidettaessa saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja, ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita. Vaikeiden oireiden poistamiseksi tai lievittämiseksi voidaan kuitenkin edellä mainittuja keinojakin tilapäisesti käyttää, jos toiveita tilanteen paranemiseksi on. Tehohoitoa voidaan minulle antaa vain, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään elämän pitkittymiseen ilman toivoa pääsystä riittävän ihmisarvoiseen elämään ( = kommunikointikyky tallella ja pääsy pois sängystä itsenäisesti). Koen elämän arvokkuuden tärkeämpänä kuin vain elämän väkisin pitkittämisen. Elämän pitkittämisen sijasta toivon hyvää perushoitoa ja tehokasta oirehoitoa ja kärsimyksen lievitystä sivuvaikutuksia arastelematta. Jos toivorikkaana aloitettu hoito osoittautuu tuloksettomaksi, siitä on välittömästi luovuttava."

Oon tän joskus ennenki plokihi lisänny, ku tätä pyyrettii levittämähä mahrollisimma paljo, et olisisis muillaki ku omil läheisil, tiaros. Tää on tehty jo iät ja ajat sitte, mut erelles ajankohtane. En muuta sanaakaa.

Tul asia esil Terhin päivityksehe liittye, ja käytän tilaisuure het hyäryks. Tekstii om pyyretty saar käyttää oman hoitotahron pohjana, ja sitä SAA toki käyttää. Lukekaa vaa tarkkaa, et haluutte varmaste samaa asiaa, jos tekstii käytätte. Se o täysin mun omast pääst luristu. 💞

Aamuhali

Iham parast, ku käytännös jokane päivä alkaa vähintäs jonku karvatin "haleil", joskus useemmanki. 💖💕 Yhtaikkaa tai vuarotelle.

Tänäpe vuaros ol Nipsu. Meijä hyrräävä kualamaakari (ensmäne kissa, ku kualaa pukkaillessas, se o yleensä koirie ominaisuus enemmänki). Pukkailee ja halii kasvoj, mite ylettyy vaa. Ja sit o karvoi silmät suut täyn. Mut on ne halit sen arvoset! 😍