Lomaa

Sähköhommist siis eiline ol lomaa, ni ehtisin tekemää töit kummaste. Ei katkeillu sähköt (tosin onha se ny ilmotuksen takan ollu, ku linjat poikki pistetää aika ajoin, ettei yllättäen), ja pysty siis piremppii aikoi keskittymää hyvi. Laitteet ku sen sähkön vaatii, et töit pystyy tekemähä, ni aikas tärkiä juttu o.

Käsityätäki sit tul kummiski iltasel nikutelttuu, vaiks jäim miättimää ohjeen tosi piänen näköst kaula-aukkoo, et pitääköhäv viäl sitä kummiski isontaa? Toho pitäs viäl laittaa kiarros virkkuut ja kaarivirkkuut sem pääl. Mun iso pää ei taira sit enää tost mahtuukkaa. Hmmm. Mä tätä miätin kyl jo ku merkkasin takakappaleesee sen etukappaleen kaula-aukkopaikan, et piänelt näyttää, mut sit aattelin, et ehkä ne kavennukset sit isontaa sitä jotenki enempi, Mut EI. Menee koko tyä hukkaha, jos päät ei saa aukost mahtumaha.

Ja -kikkara- sit täytyy itte alkaa laskemaa kerroksii ja kavennuksii, levennyksii, ku ei voi seurat ohjeit, et saa sen toho tyän keskikohtaha kuitenski, sen uuren, isomma, aukon. Ärg! Mun ohjeitte mukkaa tekemiset ei IKINÄ onnistu, ol ohje sit mikä tahansa. Ku INHOON tota purkamist.

Nipsu vois kyl miälelläs auttaa tästä purkuhommas, mut se menis enempi repimiseks kyl. Meijä "sukkarosmo" ku o. Jos saa käsiis villasukkaa, vanttuut tai pipoo, ni sehä täytyy "tappaa" - ja sej jälkkee se on sit sen näkönenki. 😒 Eli pyrin pitämää kissoilt piilos.

Vaiks turhaan tuli monikos sanottuu, ku Pyry ei näist välitä mittää. Makkaa kyl joskus jonku virkkuun tai kutimem pääl, miälelläski, muttei tee tuhoi. Se o Nipsun ominaisuus vaa.

Saa siis nährä, et millo tän tyän saan purettuu, et pääsen sitä jatkamaa. Into "jotenki" loppuu ain täsäkohtaa, ku pittää peruuttaa. Höh!

Etenee

Moni asia eteni tänäpe. Vet sato - ja sataa - vähäv välii, enempi tai vähempi koko aja, hianoseste vähentye sillon tällö, ei onnistuttu kuivina lenkeil käymää, se viimesin iltalenkki viäl kyssärinä. Harmaa päivää, kummiski.

Aamupostim mukan ol taas Turkkari, melkose lättänä läpyskä, mut Pyryn kans se selattii (kahlattii) läpitte.

Ja tul tehokkaaste luettuuki. 😉

Pojan avustuksel, kyyrityksel, saatii oma auto korjaajal, ja sit illemmal taas toisimpäi, se melkkest tonnin köyhempän, mut nyt auto MEN katsastuksest läpitte. Vihroste viimein. Eli eteni seki sit. Toivotaa, ettei mittää uussii juttui tulisisis nyssit pitkään aikaan vastaha.

Ja sähköhommat kans etenee. Linja linjalt. Ei ol ain helppo homma silleen, et piänis ja ahtais tilois ollaa, ja tavaraa JOKA tuutin täyrelt tiäl, mut loppukirii täsä, et koht saaraa vanha sisäsulaketaulu kokonas poijes käytöst ja kaik sähköt uutehe. Menee tota tavaroitte siirtelyaikaa vaa hurjaste välil, mut siit ei mihinkää päästäkkää.

Mut ei ol muute IKINÄ aikasemmi ollu näi siistei sähkölinjoi meijä torpas!

Ja ku sähköt ol tyyliin: on-ei oo-on, ni en viittiny tyäkonet pääl laittaa lainkaa, ettei sit sen katkomisen takii men oikosulkuhu, ni ol sit puikot käsis, ja akkunav viäres niit kolistelin mul uurellaist mallii. Saa nährä, onnistuuks tää, vai ei, mut etenee kummiski, tääki!

Ja tuntuu, et tää lenssuki etenee, mut pahemppaa suuntaha. 😒 Nokka tukos, päät särkee, huulet kuivuu (ja siihev viäl herpes sit kaikem pääl, ärk!), kahvi maistuu pahalt... Mut kuumet ei ol ollu, vaiks vähä väsyttääki. Osaväsy kyl täst kellonsiirrost johtuvaa (yritin siirtää aamuu myähemmäks, ni valvoin illal väkisi pari tuntii enempi ku normisti, MUT heräsin sit kummiski normiaikaan kupla ottas...). Glögii on tullu juattuu, ku se maistuu silt omalt itteltäs, toisin ku kahvi.

Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

Kello, kello, kello

Vai pitäsköhä sannoo, "aika, aika, aika"? Tää ÄR-SYT-TÄ-VÄ juttu pari kerttaa vuares. Meil se on tää syksypualeine se kaikkeist hankalin, kevääl menee aanauksem paremmi (osaltes).

Oon yrittäny siirtää lenkkiaikoi ja ruaka-aikoi pikkuhiljaa myähemmäks ja myähemmäks täsä jo viikov verra, mut se o ollu aika hankalaa, ku ne ei sit ol sopinu meijä muuhu rutiinihi käytännös lainkkaa, ennenku kelloi oikeeste siirretää, MUT silti tää tuattaa vaikeuksii sen siirtoajan tulle.

Ja - kas kummaa - pompahrin itte sit tuntii aikasemmi ylös, ku enhä ny sitä vessahätää, kuplaa ottas, viitti väkisi sänkys pirättää yht tuntii. Ja sikku nousin, ni eihä se sänky enää houkutellu yhtää. Kissat orottava ruakaas samantei, ku itte nousee, koira onneks muuto o aamu-unine, mut sikku kissat alkaa kiusaamaa, yrittämäl saar toist liikkeel, ni toine ärsyyntyy ja potpottelee, et "jättäkää rauhaan!", "menkää poijes!" - ja pittää itte yrittää keksii muitte aamutoimie ohel kateil jottai muut puuhaa.

Tää syksy "kiva", ku "saa" sen tunnin lisää, mitä ei koskaa voi oikeeste mitenkää hyäryntää kummiskaa. Hmmm. 

Keväällähä kaik ova tyytyväissii vaa, ku saava ruakakupit nokkas ettee tuntii aikasemmi, ja ulos lähretää tuntii aikasemmi (paitti aamulenkki, mikä tuattaa koiral vähä vaikeuksii). Mut kevääl se tunni aikasemmi HERÄÄMINE tuattaa taas ittel onkelmii, ku ei ossaa viäl illal mennä tuntii aikasemmi nukkumaa kummiskaa... Höh!

Pelkkää kiusaamist! Mum miälest!

Mut vaiks ny heräsinki "tuntii enne" normiaikaa, ni päätetää, et täst tulee hyvä päivä kummiski! 😃

Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕

Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.

Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂

Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚

Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.

Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.

Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

Aamupuuhat

Aattelin, et "pyhitän" päivän jo viikollopul, et saan rauhas siivoskel ja sellast, mut kyllähä sitä siv vaa ain meileihi pakkaa vastailemaha, ku silmihi ossuu. Sitkeessähä tää, et arkipäivät ova TYÄpäivii o.

Vaihtelin petivaattei ja valmistelin ne muutonki yäkyläläissii varte valmiiks, ettei tartte ku päiväpeitot ottaa uniajan tulle syrjähä. Hetihä tää aulan peti käyttöhö men. Ny o enempi tilaaki, ku laitoin kasaha jo valmiiks noi siim pääl yleensä olevat tyynykki. Voi oikkee leveeste maata. 😀

Pölyyhä meil ny o lentäny oikkee ennätysmäärä, ja sainki ny pari kerttaa käyr tyhjäämäs imurin pölykepun, et ei mahtunu ees yht kiarrost siihe. Ku o ärsyttäny seki, et se o yhren kerrokse kiarrokselt ain täyn, ku aikanas pölypussihi sentäs mahtu usseemma päivän imuroinnit. Mukku niit pussei ei sit tahtonu löytyy mistää, ei ees niit sopiviks muakattavii, mitä viimitteks käytettii. Pit pölypussittoman olla nii kätevä ja näppärä. Ei se kyl ol. En tykkää yhtää.

Mut ilmanpuhristin puhisee ja hoitaa hommias makkaris, vähä otettu tiättyi kamoi esil ja toisii taas poijes tiält, poikii aatelle, sit ehritää hyvi välipalattelemaha, ku saapuva ja isäntä lähtee hakemaa meijä seuraavat viikko-ostokset, ku oma auto o ajokiallos, kunnes se saaraa korjattuu (aika varattu maanantail kyl, mut meneeks kummottos läpitte sej jälkkee, vai tuleeks jottai uut häikkää, ei voi viäl tiätää). Enste meinattii, et ei mennä kauppaha, ei otet poikii, mennää sil, mitä kaapeist löytyy vaa, mut sikku plikka meinas et hän voi tulla ja tuara pojat, ni heijä autol voi ostokset hakkee, ni poikaki meinas, et hänki voi tehrä piremppää päivää tääl, ni ny meil onki sit jo valinnav varaaki. Heh! 💞💕

Mut tästähä siirryn sit viikollopuv viattoho itekki. Nauttikaaha syksyisist aurinkopäivist! Ainaki tänne on ny sellast luvattu. 

Karvast kaverii

Ny o sähköjohrot uusiintunu, tyät eristyny (ne omakki), suunnitelmat viikollopust, ens viikost ja siv viäl iha isämpäiväj jälkeisellekki viikol asti selkiintyny. Monttaalait tiaros, erillaissii juttui, niist sit aikanas lissää.

Nokka vuataa, aivastuttaa ja päät särkee, ei tul pahemmaks, muttei myäskää paremmaks, olo. Mut puuhaillaa ny silti. On se kumma, mite ny kummiski jaksaa, ku viikolloppun ei ollu mittää muut oiret ku ihav vaa "laiskuus". Meijä karvaset ku ovak kans koko aja kaikes touhus mukan, apulaisin, tai sit tyäjjohros. 😄

Joskus vaa lähistöl, ku hypin töit tehres kahrel pisteel, ja parhaimmillas neljäl laitteel (nettikone, taloushallinto-ohjelmistokoneel, lasertulostimel ja mustesuihkutulostimel, kahre huaneev välii ees-taas. Pyry o löytäny lankalaatikom päält hyvän paikan, mist näkkee joka paikkaha, kunha en jätä tualii ettee.

Huame ja lavvantain onki sit taas yhrellaist vipinää, et saa nährä millo ehrin seuraavaks mittää tänne päivittelemähänkää.

Ilone yllätys!

En orottanu mittää postii, mut kurkkasin lootaha silti aamulenkim päätteeks.

Kannatti! 💜 Kiitos, Tua! Ja kiitos kiittämisistäki, vaiks mullaha sitä enempi kiiteltävää kyl olisisis! Mut tulipa hyvä miäli! 

Eli joko o eiline päiväposti tullu myähää (käyttii posti kattomas pualempäivän aikaa, eikä sillo ollu mittää), tai sit joku on taas toimittanu lähistölt oikkiaa osotteesee. Mut täm päiväm posti ei ainaskaa ol viäl näi aikasi tullu, se ov vast tulom pääl, jos tänäpe ees om mikkää postipäiväkää, näistäkää ku ei ota hullukaa nykysi enää selvää.

Tän lisäks lootas ol Turun Sanomat, mitä ei olla siis tilattu enää koht 20 vuattee, vaiks tarjous siit tippuu yhä säännölliseste pari kerttaa vuares lootaha kans. Jotenki koettii, et ne uutiset olivaj jo vanhoi, mitä siit löyty, ku kaik ol kuultu telkan uutisist, rariost, tai luettu netist... Ei mikkää halpa lehti kummiskaa.

Ei siin kenenkää osotetiatoi ainaskaa löyry, et ei ossaa laittaa ettippäikää, jos ov väärähä osotteesee tullu. Niinku tääl kyl valitettavan usseste tulee.

Töit

Ku poika haluu jatkaa, ja tekis varmaa tauotta hommii, jollei välil itte hualehtis, et vois pittää kaffetaukoo ja ruakataukooki välil, ni on tullu sit itekki tehtyy normii piremppii tyäpäivii. Se vaa jotenki menee sillee automaattiseste nii.

Piänet tilat, paljo tiält poijes siirreltävää tavaraa, isomppaa ja piänemppää, ni joskus o ihan kiva tehrä hommii tilas, misä ei tartte ahtautuu mihinkää, eikä siirtää kamaa poijes alt. Vaiks näit tääl meil onki vähäv vähä. Mut linja kerrallas homma valmistuu! Pikkuhiljaa. Et mitäs täs, oleilles ja seurates, mite juttu etenee, joka päivä. 💙

Tiistaitouhut

Joha ol päivä! Viikolloppusuunnitteluu, autoremppaa (se toinen kerta), katsastus, sähköhommii...

Hylkyhy meni, auto siis. Voi KÄÄK! Taas noit jarruvikoi, viime katsastus men heittämäl läpitte, ny ei sit millää. Ärg! Nyjjo menny siis kaks korjaust, katsastus/päästömittaus, ja sataset "palaa". Mitä toi jarruremppa sit maksaakaa, arvion anto, mut ei jääny mun päähä, ku ärsytti nii, satasia seki, kummiski. 😆 Tää on nii tuttuu, et sikku saaraa säästöö rahaa jottai tiättyy varte, ni AIN tulee jottai muut tärkeemppää, mihi se raha sit valuu. Ny ylimääräsen, vaiks ollukki tekolistal jo, tää sähköhomma, ja nyv viäl autoki. Kismittää!

Sotkee ny kaikellaissii suunnitelmii, mihi oltais autoo tarvittu, mut koitetaa ny pärjät, kummiski.

Pakkasöit, ni onneks on tää takka! Ny piänet tulet aamuin illoin riittää, ettei ol tarvinnu mittää sähköpattereitte alkukrääsää (niitte termostaatit o 15 astees) haistella. Tavoteha siis on, et takal (ja muitte laitteitte) lämmön avul pysyis lämpö nii hyvi, et mahrollisimma vähä pattereit lähtis ees lämppeemää.

Taas yks remppa, mikä tulee olemaa melkose näkymätönt sitte, ku se ov valmis. Vessas pöntöl istues lasin kaut näkymä ei ol ny kaikkeist kivoint, mut näkkee kyl, et JOTTAI om menos. 😁 Lopult nääki jäävä piiloho kyl.

Jos meijä "apulaiset" ei pyäri suaraa jalois, ni hyvi lähel tarkkailemas kummiski. 😏 Jännää!

Isla taas enempi kattoo vaa, et misä mä oon, ni jollei ny iha varjona nilkan takan pyärikkää, ni aikas äkäsee löytyy jostai lähelt. 💕

Iltalenkil otin kuvan, ku pihavalo ol pääl, taustal näkkyy kasitiän valot mettän läpitte - JA tähtii! Yllätys! Sikku innostuin täst, ja yritin ottaa itäsuunnast, pimeelt pualelt kuvaa kans, et saisisin meijä tähtitaivaan kans kuvaha, ni pelkkää mustaa. Höh! Ymmärrä nyssit tätä kameran toimintoo. Ei sit kuvat tähtii!

Poika tek hommii nii myähässee saakka, et päätti olla yätä, ni ei tartte lähtee ajelee yät vaste, ku alko men lämpö taas miinuksem pualel. Hänelläki viäl kesätassut autos. Sellane rento yhresolon ilta sit tul päiväm päätteeks. 💙

Kukkii viäl

Kolmas pakkasaamu, mut kyl sisäl viäl om pari kukkivaa kasvii. Sentäs! Muistoi kesält.

Toine pelakuu kukkalampun al jaksaa kukkii yhä. Toisen kukattoman oon jo siirtäny vähä paremmi poijes silmist. Hah! Ei se viäl röntti ol, mut ei kukikkaa.

Rempan alt siirrettyi tavaroi, mitä ei viitti siirrellä ees-taas, ku tilaa just sopivaste ny o, ja siin tärilt saatu ruusubegonia.

Seki jaksaa vaa kukkii. Ja uussii kukkavarsii näyttää tuleva koko aja. Tosa oon yrittäny kääntää sitä akkunaham päi, mut silti se vaa tuntuu kasvava huaneen sisäpualel. Sit muistinki, et laitettii jokukerta kasvilamppu, tai siis polttimo, toho köökin lamppuhu, mut en aatellu, et kasvit siit saisiva mittää hyätyy, ku se o tual korkeuksis ja aika kaukan. Mut näköjäs jottai kummiski.

Iltatulet ja aamutulet takkaha, ni ilma kiärtää, ja lämpööki saaraa. Varaava takka o hiano juttu!

Ja näit "Frostiesseit" ol ny aamulenkil siäl tääl. 

Juhannusruusunki lehret saanu koristust reunoilles. Tykkään tästäki!

Lomatuliaine ja tyäntouhuu

Syyslomaa koulust, ni vanhemmakki pyrkivä sit vähä lomailemaha, sevverti ku pystyy. Mitä ny poika o ahertanu tääl meil paljo. Viäl vähä jatkuu.

Ja mikä IHANA pöllö ol tarttunu heijä reissult menoho mukkaa, tänne yhrel pöllöl. 🧡 Islaki ol kiinnostunu. Kivaste tehty tällane puine, yhrest palast. Söpö! KIITOS!

Remppa tiätää sitä, et kamaa täytyy taas siirtää paikast toissee koko aja, et ulottuu sinne, minne pittää ulottuu. Hah! Ei me näist mihinkäs päästä! Joka rempas sama juttu! Köökkihä se vaa ain sit vaikuttaa kaikkihi ruaka-aikoihi, ku ei oikkee toho samaha syssyhy pääse mittää ruakkaa tekemähä. Ny ei ees mikros mittää lämmittämähä, ku mikro ol pöyrän kulmal ilma sähköö.

Miätiv vaa täsä, et mahtoks meijä viikollopun "lorvikatarri" ollakki jottai ennustamas lenssun alkuu? Ny ollaa molemmat isännän kans aivasteltu ja niiskuteltu, päät särkee ja -> VÄSYTTÄÄ! Toivotaa, et saaraa unempääst kii yäl, ja pöpöt lämpsis pihal, ku hommat jatkuu huame! 

Su - Ma

No, eihä tää maanantai viäl ol kokonas mennykkää, mut ku en ehtiny/ jaksanu illal, ja aamu ol kiirune, ni tähä jäi.

Pakkasyä innotti ny tyhjentämää kaik vesikepot. Isommat saavit enste ämpäril "äyskäröire", vesi vähä kauvemmas torpast, ja sit kannut, ämpärit ja saavit nurinniskoin, ni saa talvi tulla. Etuterassi tul iha jo valmiiks.

Takaterassilt ol vähä hankalamp matka siirtää tota vet, mut ämpärilline kerrallas seki onnistu. Ny o vesikannut nurinniskoi ja kaasin noi amppelitomaattie purkit sivuttai, etteivä enää keräis lissää vet siihen multtaha. Kasvustot pittää siivota myähemmi poijes (samal ku tyhjennetää ne kasvaritki - se homma ku jäi tält viikollopult tekemät).

Posliinine vesikannu ja se matalamp pelakuu kans takaterassilt vihroste viimein turvaha. Saa nährä, onks talvettamisest toivookaa. kannu säilyy iha ok, kellarin varastopualel kyl. Pelakuun lykkäsi kuistil muitte kasvie joukkoho. Ny onki tasot nii täyn, et sinne ei mahru enää piäntäkää purkkii.

Sit ol toine pakkasyä. Eilä -3, nyt -3,5, et kylmemmäks menee. Mut aamulenkil alko aurinko pikkase sarastelemaa taivaarrannas, ettei iha täyspimeyres tarvinnu kulkee. Asfaltti ol kuiva, ja päätin, et uskallan lähtee viäl kesärenkail liikkeel. Muu liikenne huamioire ja teil, misä ei ol kaikkeist enite liikennet, eikä nopeint. Mut auton klasit täyty kyl krapat, jäässähä ne.

Sit oliki jo selkeeste plussam pualel, ku lopult päästii terveyskeskuksem pihal. Ov vähä opettelemist ton isän sähköpyärätualin kans, et mite se menee kassaa, ja mite se aukee, ja sellast. Isäl toine kerta, ku ajelee tol, ni viäl myäs harjotteluu sen mittoje kans. Eres kappiaa, takan leviämppää, ni täytyy kulmis kääntymisis ottaa eri taval huamioo, ettei töksährä mihinkää - tai aja kenenkkää varppaitte ylitte, jos tulee kappias tilas ettee. Mut onneks toi ei ny mikkää vauhtihirmu ol, ja se ilmottaa kyl, jos se peruuttaa, ja tööttiki löytyy. Sevverti korkkioi äänii kyl, ettei varmaa ihan kaik niit tair oikkee kuullakkaa. Sillee hassuu.

Ja sit heitettii iskä kotti, pyärätuoli kasaa, akku latinkii ja äiteen kans viäl päräytettii Myllyhy ja hoireltii vähä asioit. Kauppakassit vanhuksil ja sit kotti. Sähköhommat ku jatkuva taas (viäl). 😊

Eka pakkasaamu

Haa, nysse sit sattu täl talvel. Se eka pakkasaamu. Jännäste ol -1 enste pual kahreksalt, ku mittariin kurkkasin.

Sit siin vartin ylitte kahreksa oliki jo -3 astet! (kello on siis talviajas, ku ei viitti tätä vääntää kesäks eri aikaha). Täj jälkkee lährettii koiran kans aamulenkkii tekemähä. Ruaho kuuras, ja vaiks ol täysin tyynt, tippuskel noit keltassii lehtii oikkee ropinal puist ales. Jää painaa.

Siit tuliki sit se seuraava päivän tehtävä (eilise rästityän -kasvarit- lisäks), eli vesikeppuje tyhjäämine ja talvivalmiiks laittamine. Ei me enää pihal mittää kastelu/ pesuvet tulla tarvittemaha isommi. Ehkä tää autopihan lähimmäine jää viäl renkaspesuu varte, ku renkaatki täsä lähiaikoin varmaste täytyy vaihtaa. Täytyy seurat asiaa, ettei men tuhoomaa tyhmyyren (laiskuure) takii näit saavei...

Ehti se tänäpe jo satamahanki, mut sej jälkkee sit taas alko aurinko paistamah, et lämmint varmaste tulee tänäpe päiväl viäl. Aamutakka toki ollaa poltettu kans. Viäl ei rutiiniste sitä tehrä, mut lisääntyväste koko aja. Mä nyv vaa nautin, ku SAA laittaa vähä lämpimämppää sisälläki ylle. Tosin viäläki meen t-pairal ja vaa aika ajoin jottai neulet hartijoil, ku en koko aikaa tartte lämmiket kummiskaa. Tykkään täst viileemmäst ajast kyl paljo enempi ku siit kuumast, hikisest ja ahristavast kuumuurest.

Bujoilust

Tosa joku aika sit joku kysy, et mite sais kalenterii täytettyy, ku jäi tyättömäks, ettei ol niit tyämerkintöi enää, mil aikasemmi kalenteri täytty. Ku tykkää koristel sivui ja tapahtumii teemam mukkaa.

Ehrotin, et jos siirtyis kalenterist bujoiluhu, mitä toki voi käyttää iha pelkkän kalenterinaki kyl, mut siin olisisis ain aika ajoin erilaist askartelupuuhaa jo siin, ku tekkee tarvittavat kuukauret viikkoines, päivines. Ja näittem pääl vuasi-, kuukausi- ja päivätrakkerit, jos sellassiiki haluu ylläpitää. 

Ja päivät voi täyttää joko tehtävälistoil, jos on listaihmine (kute itte oon) tai siv vaa vaiks päivän positiivisimmil asioil: mitä tuli miälee, mitä tapahtu, millane sää oli ym.

Kolme ussemmite käytettävää (viikkokalenteri-bujo, terveysvihko ja käsityät) kaikkeist lähinnä. Ny siirsin puutarhakirjan jo poijes täst, ku enää o käytännös siivoomiset jäljel.

Ja kuvaa kattoes huamaan, et siin ojjo kaks lukematont Pirkkaa, JA olkkaris yks Vakka-Suame Sanomat, mikkä kaik orottava läpikäyntii. Sanomalehti o kunnan maksama, ni jottai ilmottamist siin taitaa olla, et pitää käyr läpitte suurennuslasil. Hah!

Sit o tällee melko lähel, huaneen toises pääs, ne loput käytös olevat: nuarisoalbumi, mummu-vaarilakirjat, reseptit, talo, joulukuu, käyttöohjeet, päiväkirjat... Oliskoha tosa viäl jottai muutaki. Ain tarpeem mukkaa. En näit kaikkii käyt joka päivä, en ees joka viikko, mut käytös kummiski.

Sit näit vanhoikaa bujoi en ol saanu laitettuu mihinkää säästöhö kauvemmas, vaiks johonki kannellisehe laatikkoho oon suunnitellu niit joskus laittavani. En raaski luapuu kummiskaa, ainakaa viäl. Näit välil tulee selailtuu, ku tääl tosiaa on niit listoi, mitä käytän pohjan ain, ku uussii tarvitaa, johonki juttuhu. Ettei kaikkee tartte lähtee iha alust asti miättimähä. Muakkauksii sit tarpeem mukkaa.

Monellaist kirjaa: kovakantist, pehmeekantist, piänemppää ja toi A4:n koko taitaa ol isoin - ja hankalin. Siks en ol siihe toiste palannukkaa. Myäskää noit kiärrelehtissii en suasi, ku niihi en oikkee ossaa tehrä mittää ku oikkiampualeisel sivul, ku se kiärre siin kesken häirittee kynänkäyttöö. Mummu-vaarilakirjas kiärteet ei nii häiritte, ku koko kirjam malli o erillaine, eikä siihe tartte saar mittää viikkoja mahtumaa yhtee aukeemaa, niinku pyrin bujon kalenteriosios saamaa.

Tarttee koht löytää paikka tol alahyllyl oleval ompelulaatikollekki. Täst ov vaa nii helppo ollu napat tarvittaes nuppineulat, hakaneulat, kuminauhat ja sen sellaset, ku o kären ulottuvil. Tai sit tosiaa päättää siirtää noit vanhoi bujoi jo poijes... Hmmm.

Ihan o ollu jotenki täysin tekemätön päivä tänäpe, et käsityät vaa, ja tassuttajie kans olemist. Sama kyl tuntuu oleva fiilinki ny isännälläki. Ollaa unohrettu syär normiruaka-aikoin, eikä nälkäkää ol ilmotellu, et pitäs täyttää maaruu. Hmmm. Noh, ehkä tällane täys-nollapäivä välil o iha terveellistäki?

Vireoo

Onneks ei ollu kettää kuvaamas sitä, ku mä olin kuvaamas. Hah!

Eri paikkoi kokkeilin, tripodin kans, mut joko valoo ol ihal liijav vähä, tai sit paikka sellane, etten saanu tyät tarppeeks lähel. Lopult päätin kokeil pittää leua al rinnuksil, mut eihä se puhelin siin pysyny, sit laittelin erillaissii tukijuttui, ja SE onnistu - kolmannel yrittämäl. 😆

Ja sikku se vihroste onnistu, siit tul ihal liijam pitkä. Siis tänne bloggerihi. Lyhensin vähä, sit vähä enempi ja nyssit en tiär enää, et auttaaks tää kettää, itteekää, sikku haluun joskus myähemmi palata asiaha (jos, nii joskus sattuis käymää), ja tehrä samallaist.

Voisisin kuvitel hyvi, mite jostai paksust, pehmeest lankast, vaiks olisisis yksväristäki, tai kaht koko tyä, tulis oikkee ihana päiväpeitto tai viltti. Usseemmat aikasemmat virkkuut, mist oon peittoi tehny, ova aika kovii ja joustamattomii. Isol koukul toki saa vähä pehmeyt lissää, mut se lisää sit niit reikiiki töihi. Eihä ne ol haitannu kyl, et sinänsä, mut riippuu siit, mitä haluu.

En ol enne tällast tehny, ni hyvä laittaa jottai itellekki muistihi. Menihä tosa mukavaste parituntine. Hah! "Ammattimaist"?

Uus virkkuu menos

Siis ristipistotyät ain välil teen kyl, mut erelleskää en ol löytäny sil säilytyskoril sopivaa turvaa kissoilt, ku en ol päässy shoppailemaha, ni nyssit alotin sen viimise tualin päällisen tekemist köökkihi. Talvi tulee. Em muute saanu otettuu noit vanhoi päällissii poijes kevääl lainkkaa, ku koko aja o joku remppa menos siäl tääl, ni tilaa säilyttää näit muuval o ollu vähä vaikkia löytää. Ku tavaraa muutonki siirrellää sinne tänne. No, eipä ne ny kettää ol varsinaiseste haitannukkaa, vaiks tualeil ova ollu. Käyväthä vähä pehmusteistaki, sentäs.

Isol koukul tehres etenee noppeeste. Huamasiv vaa, et LÄMMIN tää o. Sylis ku pittää tehres, ni ol laitettava taas puhallin pääl, ettei ala hiki tursuumaa. Vaiks sisälämpötila ojjo ollu pitkään iha kohtuulline. 

Taas iha sillee, mikä lankakerä kättee ossuu -tyylil, kaht värii yhrel rivil. Ja pikkase erillaist kuvioo täl kerttaa. Tulee joustavaa, mut paksumppaa täl kerttaa. Tähä uppoo ohuet, paksut, villasekotelankat, akryylit, puuvillat, pellavat, mohairit ja tiäs mitä muut, sillee sulas sovus. Pesemää en tätä, niinku en niit vanhemppiikaa, lähtis, tai jos sen tekkee, ei ol takuit siit, et käyttökelposen luukust ulos enää tulee. Näit pikkukerii tuntuu tuleva koko aja sillee säännöllise epäsäännölliseste, ni niist saa sit taas uussii, jos on tarves. Nykki ku o ollu piän tauko näis lämpimis tekeleis, ni kiva tehrä jottai, mikä eteneeki noppeeste.