Pihapuuhailuu

Taitaa tosiaa lenssu jo irrottaa otettas, ku jaksaa puuhail taas enempi. Ei ihav vaa tartte kattoo, et "voi ku saisisis"... vaan menee vaa ja tekkee! 😄

Alotetaa kuitenski enste kuval meijä lenkilt. Ku muutettii tänne (se 26 vuat sitte), meijä tiän piantareel ol näit ihanii villei mettäkurjempolvii (?) iha sinisenäs, tai noh, liilahtavan sinisen. Aiva ihana kukkameri. Sit vuas vuarelt tähä tupsahti noit koiramputkii (mitä INHOON!), vuas vuarelt enempi, mikä viä elinpaikan iha kaikelt. Jopa lupiineilt, mitä tääl kans vähä siäl tääl löytyy, yksittäisin kasvustoin, ei onkelmaks asti. 

Sel lisäks, et piantareet kasvaa ärsyttävää kasvii, ne elyn kaut ajetaa ales just väärihi aikoihi, eli just ENNE ku kasvit ehtivä siämentämähä - paitti just ne ällöt... Oli täs joskus vähä myähemmi kesäl myäs kivam paljo kissankelloi, mikkä o käytännös kaik hävinny. Siks välil tuskastuttaa, ku väitetää, et se kotimaiste luannonkukkie tukahruttaja ja hävittäjä olisisis LUPIINI. Sitähä ain syytetää. Joo, mul olisisis paljo kirjotettavaa (sanottavaa) tästäki asiast, mut jätän tän ny tähä.

Lährettii Islan kans  aamukiarroksel toist kaut, ja tulttii takasi toist kaut. Tähä syreenihinhä mä en kyllästy koskaa. Vaiks näil lämpötiloil ja kuivuuksil kukinta on kyl valitettavan noppeeste ohitte.

Keskittymine o tänäpe ärsytyksen (isännäm pualest, ehkä täst joskus myähemmi kirjottelen jottai) takii iha jossai muuval, ku misä pitäs, ni päätin mennä pihahommihi. Varsinki ku sopivaste o pualpilvistäki, ettei aurinko paahra kuumimmillas. Huamasin, et köökkipenki takaosas (varjoisimmas paikas) kasvaa kialo! 😍 Ihana yllätys! Kannattaa välil vähä rikkaruahoi nyppii, ku näi ilost asiaa ei muuto olisisis huamannukkaa! Lissää vaa saa kasvaa. Viihtyis, viihtyis, tykkäsisisin!

Kuunliljat pitäis harventaa - saisis ehkä laajennettuu tähä ympäristöhö. Hauska ku tähä on siis savimaan keskel tehty kuappa, sit uut multtaa vähä kohol. Siin toises sivus kummitytön tekemä lehtivesiallas (tosin vet en ny ol siihe kantanu, ku em meinaa jaksaa kasveikaa kastella), etualal kuunliljat, reunoil kaht eri laatuu nauhust, takan keskel ja vesialtaav viärel vaaleempunane lupiini. Tää om pysyny samas kohras, samas järjestykses, vuaret pääksytyste, mitä ny kasvava ehkä vähä tiiviimmi. Eivät siis tykkää levit toho ympäröivähä savimaaha, vaiks tilaa kyl olisisis... Rönsyleinikki yrittää välil tonne menoho mukkaa, mut ei se pärjää, nokkone kans tällee kevätaikan, mut seki sit kesäm myätä täst hävii. 

Lappio kättee, aluet isommaks, uut multtaa, ja hajottamaha tota kuunliljapottii, sikku... 😆 Voi ol, ettei mun voimat riitä...

Tää  on nimetty "köökkipenkiks", ku sem paikka o suunniteltu nii, et se näkkyy kivaste kööki akkunast. Näyttää et se olisisis iha lähel, mut täsä o oikeeste kahre auton parkkitila välis. Ei vaa piret autoi täsä ku poikkeustilanteis.

Ku olin pihailun alottanu, ja kinttu tul viäl mukan (vaiks kipristeliki vähä, toi kitkemise kyykistely ei tehny hyvää), ni päätin siirtää yhre vaaleelehtise suikeroalpin toho pelakuun kaveriks, et saan tota multatilaa vähä vähemmäks tosa mikä kerää vaa kaik rikkaruahoje siämenet - ja aurinkon kuumuumiset.

Sit saa nährä, et toimiiks nää yhres. Tykkään täst vaaleelehtisest ihaj jo siks, et tää on nätti ilman kukkiiki. Sialuni silmin nään, mite tää lähtee kasvamaha tost reunan ylitte ja alespäi. Hah! Ei se ain toiveet toteuru, mut yritetää ainaski!

Ja kello ei ollu viäl lähelläkää pualtpäivää, ku sain nää tehtyy, ja vähä siivottuu jälkiiki. Mihinköhä sit uskaltaisisis ryhtyy? Ny oon hetkem pitäny kinttuu pystys täsä, ku kuvii käsittelin ja tätä naputtelin, et...