Joha se vähä aikkaa oliki seesteisemppää tuulie suhtee. Lämmint tuult, mut tavarat lentelee, aurinkovarjoi ei uskal pittää yhtää auk. Matokki terassil menevä välil iha krumppuhu ja sit suaristuva taas...
Kipasin iltapäivälenkkii, lyhyt sellast, torpan ympäri ja tual mettär reunas, et Isla sai hätäs hoirettuu. Pyry ol sempäiväne vimpula, ku yritti nährä joka suuntaha samaan aikkaa, ku puut heilu, sit meilt katolt "valuu" yks tukinaru (isännän korkeempaikan kammo helpottuu vähä, ku saa kiatastuu turvanarun ympärilles, jos tarttee katol mennä), mikä kolahtel nuahoustikkait vaste. Pelottiki vähä. Puut suhisee kans aikalail nykku o lehtii jo olemas, aurinkovarjot pölisee puuskis, hyvä ku pysyvä pystys, vaiks ova kiines...
Ihaj jo liikkaaki jännää joka paikas, et Pyry ol enemmä ku valmis palaamaa taas sisäl. 😜 Isla ny olisisis viihtyny ulkon vaiks kui ja kauva. Mukku pit ehtii tyäkki tekemähä ja...
... huamiseks tonnikalapiirakka, mink koitam muistaa ottaa jääkaapist mukkaa, ku lähren vanhuksil käymähä. Siitäkää ku ei ol mittää takeit, et muistan, tai muistan joskus vaa liijam myähää - esimerkiks sikku oon jo siäl, hah. Saa nährä. Nykku oon tänne tän kirjottanu, ni josko pysyisisis aivois paremmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti