Aamupuuhat

Aattelin, et "pyhitän" päivän jo viikollopul, et saan rauhas siivoskel ja sellast, mut kyllähä sitä siv vaa ain meileihi pakkaa vastailemaha, ku silmihi ossuu. Sitkeessähä tää, et arkipäivät ova TYÄpäivii o.

Vaihtelin petivaattei ja valmistelin ne muutonki yäkyläläissii varte valmiiks, ettei tartte ku päiväpeitot ottaa uniajan tulle syrjähä. Hetihä tää aulan peti käyttöhö men. Ny o enempi tilaaki, ku laitoin kasaha jo valmiiks noi siim pääl yleensä olevat tyynykki. Voi oikkee leveeste maata. 😀

Pölyyhä meil ny o lentäny oikkee ennätysmäärä, ja sainki ny pari kerttaa käyr tyhjäämäs imurin pölykepun, et ei mahtunu ees yht kiarrost siihe. Ku o ärsyttäny seki, et se o yhren kerrokse kiarrokselt ain täyn, ku aikanas pölypussihi sentäs mahtu usseemma päivän imuroinnit. Mukku niit pussei ei sit tahtonu löytyy mistää, ei ees niit sopiviks muakattavii, mitä viimitteks käytettii. Pit pölypussittoman olla nii kätevä ja näppärä. Ei se kyl ol. En tykkää yhtää.

Mut ilmanpuhristin puhisee ja hoitaa hommias makkaris, vähä otettu tiättyi kamoi esil ja toisii taas poijes tiält, poikii aatelle, sit ehritää hyvi välipalattelemaha, ku saapuva ja isäntä lähtee hakemaa meijä seuraavat viikko-ostokset, ku oma auto o ajokiallos, kunnes se saaraa korjattuu (aika varattu maanantail kyl, mut meneeks kummottos läpitte sej jälkkee, vai tuleeks jottai uut häikkää, ei voi viäl tiätää). Enste meinattii, et ei mennä kauppaha, ei otet poikii, mennää sil, mitä kaapeist löytyy vaa, mut sikku plikka meinas et hän voi tulla ja tuara pojat, ni heijä autol voi ostokset hakkee, ni poikaki meinas, et hänki voi tehrä piremppää päivää tääl, ni ny meil onki sit jo valinnav varaaki. Heh! 💞💕

Mut tästähä siirryn sit viikollopuv viattoho itekki. Nauttikaaha syksyisist aurinkopäivist! Ainaki tänne on ny sellast luvattu. 

Tiistaitouhut

Joha ol päivä! Viikolloppusuunnitteluu, autoremppaa (se toinen kerta), katsastus, sähköhommii...

Hylkyhy meni, auto siis. Voi KÄÄK! Taas noit jarruvikoi, viime katsastus men heittämäl läpitte, ny ei sit millää. Ärg! Nyjjo menny siis kaks korjaust, katsastus/päästömittaus, ja sataset "palaa". Mitä toi jarruremppa sit maksaakaa, arvion anto, mut ei jääny mun päähä, ku ärsytti nii, satasia seki, kummiski. 😆 Tää on nii tuttuu, et sikku saaraa säästöö rahaa jottai tiättyy varte, ni AIN tulee jottai muut tärkeemppää, mihi se raha sit valuu. Ny ylimääräsen, vaiks ollukki tekolistal jo, tää sähköhomma, ja nyv viäl autoki. Kismittää!

Sotkee ny kaikellaissii suunnitelmii, mihi oltais autoo tarvittu, mut koitetaa ny pärjät, kummiski.

Pakkasöit, ni onneks on tää takka! Ny piänet tulet aamuin illoin riittää, ettei ol tarvinnu mittää sähköpattereitte alkukrääsää (niitte termostaatit o 15 astees) haistella. Tavoteha siis on, et takal (ja muitte laitteitte) lämmön avul pysyis lämpö nii hyvi, et mahrollisimma vähä pattereit lähtis ees lämppeemää.

Taas yks remppa, mikä tulee olemaa melkose näkymätönt sitte, ku se ov valmis. Vessas pöntöl istues lasin kaut näkymä ei ol ny kaikkeist kivoint, mut näkkee kyl, et JOTTAI om menos. 😁 Lopult nääki jäävä piiloho kyl.

Jos meijä "apulaiset" ei pyäri suaraa jalois, ni hyvi lähel tarkkailemas kummiski. 😏 Jännää!

Isla taas enempi kattoo vaa, et misä mä oon, ni jollei ny iha varjona nilkan takan pyärikkää, ni aikas äkäsee löytyy jostai lähelt. 💕

Iltalenkil otin kuvan, ku pihavalo ol pääl, taustal näkkyy kasitiän valot mettän läpitte - JA tähtii! Yllätys! Sikku innostuin täst, ja yritin ottaa itäsuunnast, pimeelt pualelt kuvaa kans, et saisisin meijä tähtitaivaan kans kuvaha, ni pelkkää mustaa. Höh! Ymmärrä nyssit tätä kameran toimintoo. Ei sit kuvat tähtii!

Poika tek hommii nii myähässee saakka, et päätti olla yätä, ni ei tartte lähtee ajelee yät vaste, ku alko men lämpö taas miinuksem pualel. Hänelläki viäl kesätassut autos. Sellane rento yhresolon ilta sit tul päiväm päätteeks. 💙

Sisäpäivä

Se o taas satanu enempi tai vähempi koko päivän.

Mut eipä se ny tiätty ol meijä lenkkei estäny. Varustekysymys. Ain ku vaa tajuu, et mitä pittää laittaa pääl, ennenku sit ojjo matkam pääs, et täytyy kääntyy äkäsee takasi. Täsäkohti oon jo oppinu aamulenkil, et takin taskus o hanskat, vaikkei niit muuto tarvitakkaa viäl. Kest vaa hetken ennenku sain ne hanskat sinne.

Ja tykkään ny kovaste tostaki, et talousrakennusem päätyakkunas ei enää ol vanerii eikä muavii. Hah! Kuinkakoham mont kerttaa täsä vuasiev varrel ollaa siihe uut suajaa laitettu, ku ne ekat laitetut lasit ol hetimite säpäleinä. Ny pikkane määrä killuvii, kiiltävii helmii sisäl toivottavaste ny toimii, etteivä linnut enää siihe lentelis.

Lährin nyssit jatkamaa ristipistotyät, ja sainki huamat, et mun täytynee keksii sil joku toine säilytysjutska, ku se on ny piänes rottinkikoris, ja näyttää silt, et siihe o koko aja jompikumpi kissoist asettumas... Ei siis voi jättää vaa olemaa mihinkää, ni piilottelen ovie taa, ja sit ei iha piänte taukojen takii tul otettuu käsil uurestas. Joku pikkane kannelline laatikko olisisis nyssit hakuses...

Maakaapelointii

Huakaus! Luvattu tiarottamine maakaapelointiasiois on kyl ollu täys NOLLA tähäm mennes koko projektis. Ärsyttää! Mut EN lähre itte maksamaa puheluist, millä ehkä saisisis lisätiatoo, tai sitte ei. Naapuri on soitellu, mut eipä hän ol siit hulluu hurskaammaks tullu siltikää. Et käytännös siis kaik tiato tulee vast joko JUST, ku tapahtuu jottai, tai siv vast jälkkeempäi.

Mut ny o tehty lissää kaapelointei, jakokaappi o myllätty paikoilles. Sateist pehmee tiä o kamala...

Vaiks ovakki yrittäny siistii tota tiän reunaa, misä ol melkone valli, ku vissii ajatteliva, et telaketjuil päält ajamine auttais siihe, et aines painuu tiiviimmi. No, sehä lykkäs sitä soraa vaa isona vallina ojan suuntaha. Ja ny lanan kans menivä ees-taas, et reuna o siistimmä näköne, mut erelles upottava. 

Täytyy vaa ol kiitolline, et meijän ei tartte tota tiät pitki ajella. Toivotaa vaa, et jos joskus tulee tilanne, et on kaks autoo vastakkai, ni ettei se meijä reunaa ajava ol sil kyljelläs meijä pihal, ku penger pettää. Kaik tosa yksinäs ajavat ajavak kyl aikaslail keskel tiät, kuitenki, et josko nää syksyn satteet ja tuleva talvi tiivistäis maat nii, et se kevätpualen ajot kestäis taas. Talvisinha täsä ei ol liikennet käytännös lainkka. Paitti tonne mäjem pääl, misä naapurit asuva.

Puist lissää

Ha! Huamattii, mite onki luvattu nyssit vesisaret jo ens yäks ja seuraaviks päiviks, ni meijänhä pit saara noi klapit sisäl enne sateit. Pikapikaa siirtelemää -taas- tavaraa poijes alt. Sinne tänne. Tätä tuntuu meil oleva enempi ku laki sallii ain. Siirretää ihav vaa "väliaikaseste" juttui, ja moneste huamataa kymmenev vuarem pääst, et ne siirretyt ova viäläki siin samas väliaikasijotukses, vähän ku juurtuneina siihe.

Mut saatiiha me vajan nurkkaha sellane tila, mihi uuret puut mahtuva. Takaseinäl kahtee rivihi, ja sivuseinäl. Meillähä nää "tyhjät" nurkat täyttyvä äkkii, ku sellassii joskus jonnekki ilmestyy.

Ja saatiiha me ne puut sinne sit. Kuivina. Mitä ny vajan lattia anto sit periks, ja romahti puitte painon alla. Ja tiätty me olttii isännän kans just siäl sisäl sillo. Mä valmistautusisij jo siihe, et koko katto romahtaa, mut on se sevverti monest paikast tehty kokonaisuus, et jos muutamaki paikka pettää, ni ei koko rakennelma pääse sortumaha siltikää. Mut SILTI mä pelästysisin. Isäntä vaa jatko puitte latomist pinoho ja meinas: "se ol vaa lattia!". Joo! *HUH*

Vajan laittohan o ollu kans tyälistal ny joku viitisev vuat, mut ain tulee jottai tärkkeemppää ja tährellisemppää vastaa...

Ja vaikkei se vaja ny meijä niskaha tullukkaa, ni ihan täysi vahingoitta en selvinny tästäkää urakast. Kinttuki alko prakaamaa, ku tos o joka kerta sellane melkkest pualem metrin nousu, ku pihalt sisäl menee. Just se sellane pumppaava liike, mist kinttu ei tykkää yhtää, ja alkaa kerryttää nestet. Mut sain pikkurillin kynnen poikki pahast paikkaa. Auts! Vaiks ol hanskak käres, ni silti. Mut ONNEKS se vaja ei kaatunu meijäm pääl! Se ny täsäkohtaa kummiski pääasia!

Ja puut on turvas, kuivas, ilmavas tilas talvee orottamas!

Pihalt ja puit

Eilä käytännös sato koko päivän, enempi tai vähempi. 

Ny näytti aamul samalt, mut ei saret sit tullukkaa. Mut pilvii kulkee kyl siäl tääl, et joku kuuro voi jossaikohti ropsahtaakki.

Linnut käyvä yhä verottamas noit puis viäl olevii omppui. Niis ojjo nii ohut kuari, et helppo homma. Jätin tän nokitun tähä, ku aattelin, et jos viäl vaiks sitä SAMAA tulisisiva syämähä, eikä noki kaikkee ympäril olevaa.

Näit ku ov viäl - vähä tual korkeuksissaki. Iha näil näppäimil tarttee kyl ottaa nää poijes puust, ettei men kaik hukkaha. Aattelin kokeil kanadalaise ystävän ohjet: "Our family favourite" apple crunch (aka apple crisp) we peeled and sliced the apples, layered them with sprinkles of flour and brown sugar and dabs of butter in a baking dish and topped with a "pastry" made from about 1/3 each butter, flour and brown sugar and baked." Tarppeeks helponkuulone ohje mul. Ja silti sellane, mitä en ol ikinä tehny. En usko, et olisisiv vastaavaa ees koskaa maistanu missää. Meil ku tehrää usseemmi sitä kaurahyvet ompuist, ku käytetää voit ja jauhoo. Mut jottai UUT!

Sit saattii klapei talvev varal. Näppäräste nosteli säkin (1,5 heittomottii puit), ettei osunu toho meijä tiävviären tammehe (mitä pitäs kyl karsii, varsinki noit tiämpualeissii oksii, ei vaa olla saatu aikaseks). Ekan säkin toi jo pihal nii, ettei me ees huamattu. Niim paljo tota isoje vempainte äänii ja tärinää täsä ympäril ollu, ettei ees koira tajunnu mittää.

Ja siin se kaks jättisäkkii orottaa tyhjäämist. Meinasin, et olisisiv voinu het vähä laittaa vajaha, mut ENHÄ voinukkaa. Erellisem päivän just isännält kyl kysysi, et onha meil sit tilaa niil puil, mikkä tilattii, ja sano, et "tottakai" - noh, EIHÄ ol. Yks väli on täyn talvirenkait, yhrev väliv viä kaikellaiset levyt, mikkä o siirretty autotallist poijes rempan tiält ja yks väli on täyn jos mitäki laatikkoo ja lootaa, ämpärii ja kippoo ja kappoo, muurausämpäreit ja niit laastityäkalui... Hmmm. Eli ny täytyy ENSTE saar autotalli viimeistelttyy, et saa oikeeste siirtää sinne näit kamoi, ENNE ku saaraa klapei sinne, minne ne kuuluva. Hosuttiimpa taas. Tai isäntä siis vähä ilmeseste luuli, et aikataululliseste ehtis tekemää enemmä ku mitä me oikeeste ehrittii (siin ei kyl ol mittää uut). Mut miks sanoo, et tilaa on, ku sitä ei ol - tätä mä en ymmärrä!

Mut puut ova nyssit kummiski jo pihas!

Iltalenkil lähties

Em meinaa millää tajut, mite noppeeste tää iltapimeys ny sit tuli.

Jos jo lenkil lähties ON pimeet, mä muistan otsalamppuu tai taskulamppuu napat kyytihi, mut jos viäl hyvi (muka) näkkee, ni ei tul piäneem miäleenkää. Joku kerta siv vaa kompuroiraa iha kasitiän katuvaloje häivees, mikä tualt mettikön takkaa vähä pilvisel sääl riittää tännekki asti. Sillee, et näkkee, kulkeeks tiäl vai ojas. Hah!

Enköhä mä viäl opi!

Aurinko!

Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.

Pikkuse hommat etenevä

 Nimittäis kellarin ilmavvaihron suhtee.

Talon alaosaha meil o kolmiosane. Rossipohja pesutiloje ja kööki al. Siihe saattii ny ilmaräppänä, mil saa aukon auk ja kii. Aikasemmi ollaa otettu koko levy poijes ja taas takas, eikä koskaa voi olla varma, millo siäl o joku pupun tai ketun tai mäyrän pesä, ku toi luukkuha on siis iha miähem mentävän kokkone. Ryämintäaukko, ei mikkää "kissanluukku".

Sit eteisosan ja rappuje al o kellarivarasto. Eli matalaa kylmätilaa, muttei ruakakellari, hiiripaikkoi paljo, mist pääsevä kulkemaha. Aukot täältäki rossipohjaha, mist ilma pääsee kiärtämää. Täs toises seinustas ol aikasemmi kans samallaine levy ku kööki al, mut iha hyvä se o jonkillaine valolähre ol ilma lamppuiki, ni luukust osa ilmastointiräppänäl ja osa akkunaks.

Tavarakellarin ja ruakakellarin välioven alaosaha myäs räppänä, et ku kellarin poistoilma kulkee ruakakellarin kaut ulos, ni ottais ilmaa sit tualt alakellarin kaut ennemmi ku suaraa ulkoot (ulko-oven raoist siis, mikä myäs o ruakakellaris).

Nykku viäl o rempat ollu vähä keske, ovet paljo poijes paikoiltas (pihal maalaust varte, ja sellast), ni lämpötila o kellaris vaihrellu +5 - +8 välil. Kosteus 60-70% - mut isäntä on kyl ny fiksaillu tota betonii noitte uusie kynnyste sivuil ja rivinteeraukse koloihi ja sellast, mist sitä kosteut on tullu, mut sen pitäs täsä viäl hyvi ehtii kuivumahanki ennenku varsinaine säilöntäaika alkaa. Ny pitäs kummiski kaik hiiremmentävät aukot olla tukittu.

Kuulemma 70% olis paras kosteus, jos "tuareit" kasviksii (porkkanoi, pottui, punajuurii ym.) haluisisis säilyttää, mut jos piremmä aikaa tilois o tollaset kosteuslukemat, ni siit voi aiheutuu jo jottai kosteusvauriooki. Sikshä aikanas moni teki sen talost erillise maakellarin, ni ei tartte pelät torpan homehtumist. Meil olisisis läänii, mukku kaik o tasast, ja toi jokiki nii likel, et jos kaivetaa syvemmälti, ni tuleeks siit sit lampi? Nykysi löytyy kyl sellassii aineksii, minkä sanotaa auttava täs tuaresäilytykseski, mitä meinataa kokeil kannellisis muavilaatikois, JOS jottai satoo ny saarais. Mittää hurjii määrii ny ekaks talveks yritetäkkää, ku vast seurataa, et millast ilmaa tual tulevan talven sit mahtaa ollakkaa. Mut vähä jottai hilloo, mehuu, säilykkeit - ne ei nii mistää kosteuksist välitäkkää, purkeis ja purnukois säilytettävii.

Seuraava askel, jos kosteuspitosuus vaa pyssyy hurjana, on koneelline ilmastointi, eli sellane, mikä lähtee käyntihi poistoputkem pääs, ja imee ilmaa poijes kellarist, jos tiätty raja ylittyy. Ny o hyvä seurat, ku saatii mittarit, ja lukija o olkkaris, ni ei tartte men alas tilannet tarkiselemaha ja ovii turhaa availemaha.

Arvatkaas syyhyyks sormet jo, et sais kasvarit täyttee?! 😄

1/2 tälle vuattee hoirettu

Eli siis likakaivon tyhjennys. Se ensmäne, on nyssit hoirettu poijes alt. Se toine käynti syksymmäl.

Meillähä kävi yksityine aikanas, se kaks kerttaa vuares, mut sikku tul tää monopoli, et kunta määrää, ni ny ei voi mittää päättää itte. Perusteluna ol, et sit yks yritys hoitaa samoil keikoil mont pihaa, ja hinnat tulee sitämyäte laskemaa.

No, senhä tiäs jo siinkohtaa, ettei nii tul käymää, ei se lupaus pirä koskaa paikkaas. Vaiks tiätty lookiseste ajatelle PITÄISisiski. Kaikellaissii määräyksii, mite paikka pittää merkitä, mitem pitkät letkut pittää riittää, mite kannen aueta ja men kii. Ja mitä kaikkee ei ny täsä tul miälehenkää. Ilmottavak kyl sillee tekstarina, et ova sil ja sil viikol tulos, mut eivä sen enemppii kerro. 

Ja ain vähä jännittää, tuleeks kaatosare tän hommam pääl, ku kaivo o muavist tehty, ja kevyt, ni sehä voi pompat maam pinnal, jos sinne ojaha sattuu paljo vet pääsemää yhrel kerttaa... Tokiha se täsä täyttyy, ku o pesukoneit käytös, suihkus ja vessas käyrää, sum muut. Ettei sil.

Ny voi tän asian unohtaa taas pualeks vuareks.

Eiliselt illalt

Aloin olemaa iha sippi jo kuure aikkaa illal. Sänky lähetteli terkkujas nii voimal, et koko aja meinas silmät lurpahtaa kiines, vaiks yritin kattoo ohjelmii, ja pirin käsityätäki sylis (en kyl koukust, se sai levät rauhas siin tyän pääl). Aattelin, et "koht" jatkan. Unikaa ei kyl tullu. Öh!

Isäntä taas sai aikaseks sentäs jottai, vaikkei iha terve ol hänkää. Niiskuttelee ja kröhii. Mut ov virkusamp ku mä. Sai pullotettuu simat. 💕 Onha ny komian näköset uusis pullois.

Viäl yks iltakuva, ku koiran kans lährin lenkkii tekemää. Kuu möllötti tosa meijä torpam pääl. Ei pilven hattaraakaa missää. Tulee kylmä yä. Ja oliha se viimatuuli kyl meijä lenkkiseuran koko matkan, et vaikkei mittää myrskytuult enää ollukkaa, ni jäätävä kummiski. Ja aamul oliki se 3 astet pakkast. Kyl viäl saa varovaste kesärenkail aamusi ajella, jos joku kosteikkopaikka siäl tääl osuu ajotiäl saakka, ni puskis sitä helposte o. 

Lenkij jälkkee Islan iltaruaka, kissoil "yöruaka" (päiväsel otan kupin poijes, jos pualen tunnij jälkkee viäl o jottai jäljel, mut illal jätän yäks; harvo siin mittää kyl aamul enää onkaa...), oma iltapala, lääkkeet ja kaaruin sänkyhy. Silmät ei suastunu ees iltalukemissee, mitä yleensä sänkys viäl teen, ku muuto tuntuu, ettei oikkee oo sopivaa aikaa/ paikkaa lukemisel. Pää tyynyl - ja uni tul heti. Toki sit heräilin taas ehkä noi tunniv välein, et ol pakko niistää nenä, ja pari kertaa napsii pastillii, et sai kurkun kutiamise talttumaha, ettei se yäuni ny mittää normaalii toki ol. Mut paremppaa ku päiväl, ku päiväl se jää vaa yrittämiseks usseimmite.

Mut aurinko paistaa, yhä! 

Kevätkylmää

Eihä nää Suame keväät tosiaankaa ol toistes veljii (tai siskoikaa sem pualee), ja kelit vaihtelee. Jotenki vaa sitä tottu jo toho lämpimämppää säähä, ku ehti olla sitä jo jonku aikkaa. Nykku aurinko paistaa, ja silti tuntuu JÄÄTÄVÄLT, ni tää ristiriita saa kissankin (meijä Pyryn siis, Nipsu ei ol nii ulos haluavaist sorttii) sekasi. Akkunast kattottun näyttää nii lämpimält ja kivalt, ja sikku pääsee ulos ni tuulee jäätäväste ja meinaa korvakki viär mennessäs. Hrrrrrr! Äkkii sisäl! Epäreiluu!

Kissan kans ny o riittäny ulkoilut terassil, mut koiran kans on tehtävä sääst riippumat vähä piremppii lenkkei, vaiks ny mun lenssun aikan neki o melkose lyhkäsiks muuttunu. Ja aamulenkki päättyy ain postilootal, vaiks se aikas usseste nykyää tyhjä onki. Muuto ei sit päiväm mittaa tul siäl käyttyy, jollei joku ilmota, et siäl olisisis jottai (ystävät välil jättää yllätyksii 💖💕).

Ja kyl tää tuuli nyssit saa vähä painavammakki asiat poijes paikoiltais. Lumilappioki lentäny keskel etuterassii... 

... pikkusemmat sit toisee suuntaha.

Mummula-kyltti on kärsiny kovaste. Olisis pitäny tajuta pittää se kuistin sisäpualel, mut tul laitettuu "kaikkie näkyvil", etuove ulkopualel. Siinähä pitäsisis siis lukkee: Mummu-Vaarila, mut eihä sellassii valmiit kylttei mistää löyry.

Ja ku päästää taas kuistil asti, ni huamaa, mite amarylliksen nuppu alkaa jo pikkuhiljaa aukeemaa! 🧡

Ja jos kattelen ulkon, et pitäisisisis sitä ja tätä (talventörröttäjät, perennapenkkie reunukset, kasvarin pesu, kasvilavoje siistimiset ja kesävalmistelut...), ni kyl sisätiloissaki olisis puuhaa: mm. nää kaik akkunat orottava kippeeste pesuu. Vesisuihkuttelut kasveil suttaa yllättävänki paljo noit klasei. Mut nää kaik hommat siirtyvä siihe, et oma kunto paranee enste.

Uus "lelu"

Kätevä ja käytännölline, mut ei välttämätön. Jännättii, et ku o lankaton, ni kestääks "kuuluvuussäre" pihan toisel pualel, tai petonikaton läpittte, ku näist ol huamautus paketis. Et esteet ja etäisyys vaikuttaa siihe, onnistuuks lukija lukemaa anturii.

Silti päätettii, et otetaa riski ja ostetaa. Lukija ja kaks anturii: toine anturi kellarihi ja toine kasvarihi. Näkis lämpötilan ja kosteustilanteen sisäl, eikä ain tarttis lähtee liikkeel.

Ja toimii! Kuvan lukema ny kellarist, misä isäntä viäl viimeistelee ovie puitteit (listoi, tiivisteit ja sen sellast). Huame laastitaa rivinteeraukse reunat, et menee neki kolot (ja hiirie kulut) tukkoho. Eli ovi on ny ollu ulos saakka aikas paljo auki, vaiks toisaalt sit sisäl o ollu lamput pääl lämmittämäs, niinku kaikellaiset sähköporakoneet sum muut, et lämpötila tasaantunee myähemmi siihe, mitä se sit oikkeest tuleekaa olemaha.

Ja pitihä se anturi sit jotenki tonne kasvarihi saara. Isännäl ei ollu aikaa, ni tein sen sit itte. Täsä o kuvas näit osii, mitä o viime talve aikan tippunu. Viäl se silti siin kasas o pysyny, mut fiksauksii tarvitaa. Näyttää silt, et noi mustat muaviosat hapertuu täsä aurinkom pualel, ku etelämpualeiset osat om molemmat rikki. Höh! Noi alumiinilistat saa takasi paikoilles, ja ne kiinnitetää vaiks jesaril, jollei muut keksitä. Ainaski siis näil sit tää kesä mennää. Varaosii ei iha hyllytuattein saa. Mitä ens talven tapahtuu, onki sit jo eri asia. Jää nähtäväks. Tää olis tälle vast neljäs kesä. Mut kiältämät haastava paikka, ku meijä pihal ei oikkee mittää tuulensuajaa, eikä pahemmi varjookaa, ol...

Sisälläki olevat muavijutut joutuu kovil. Kauhan otinki ol irronnu. Seki muavi on nii haperoo, et napsahtelee vaa palasiks, ku sitä pikkase vääntää. Et haasteelliset olot kasvarin sisälki ollu. Kesän paahteet, tuulet ja tuiskut, pakkane...

Hirvittävä häkkerö siit anturin aurinkosuajast kasvaris tul, eikä mittää takeit, mite kauva toi hökötys tosa pyssyy. Käytännös ny o rautalankal kii harjas, mut paffi jesaril kattokennois, eli voi teippi kyl kuumuures irrot. Jos aurinko pääsee anturihi suaraa porottamaha, ni se ei anna torellist tulost kasvarist. Ku jottai pit kehittää.

Ja tän piänem piäne jutuj jälkkee olin iha hikine ja väsyny. Hah! Ei tää lunssa tosiaa mikkää "kevyt" ol. Eiku suihkuhu ja lepäämää.

Ovihommii

Josko ny oikeest saatais täsä huhtikuun aikan noi kaks kellarin ovee paikoilles. On siin ollu hommaa kaikkie vanhoje karmie poijes ottamisines, vanhoje ovie (toine om meijä vanha ulko-ovi, toine vanha ulkosaunan ulko-ovi) tuunaamises piänemppää kokkoo, ja sellast. Viäl o fiksailui ja maalailuu eres, ettei homma valmis ol, kellarin ulko-ovi ei ol ees "pikkase" paikallas, ku siin o enemp töit karmie suhtee. Ja nää o iha HIRMU painavii molemmat. Ehtaa vanhaa puut. Nii ovet ku karmikki. Ei olla turhaan siis näit "hillottu" varastos. Kaikel yritetää löytää uusiokäyttöö, mitä o ajan kans tullu varastoituu jottai jonnekki.

Ku mikkää seinä, eikä mikkää lattia/ katto, ei ol suaras, ni kaik hommat täytyy tehrä sil silmäl, et ottaa mittaa siält ja täält ja muakkaa juttui nii, ettei ne joko liiku tai liikkuu sem mukkaa, mikä o tarkotus. Tää kuvas oleva ovi viä ruakakellarist varasto-osaan kellarii. Korkkeemp katto siäl - ja laajemp tila, mut hyvi hassu, sokkeloine tila. Huanoste saa käytännölliseks. Onneks tää ruakapuali ny o selkee. Mä mahrun seisomaa nii, ettei pää osu kattoho, mut miähet joutuva "nöyristelemähä".

Ilmavvaihtoräppänä tähänki ovehe viäl tulee - ja se maalaus - sikku oma kunto ja sopiva säätila (se pittää tehrä ulkon) osuu kohral. Sit saa noi karmin kulmatuetki ottaa poijes, ku ovi jää kunnol paikoilles. Tuntuu, et mä pääsen ovest kulkemaa ilma näihi osumist, mut miähet, ku joutuva kumartelemaha, osuva ottines noihi ylempihi, tai kompasteleva noihi alempihi. Heh! Net ei siis ol tarkotus jäärä toho.

Pysytää viäl ruakalinjal

Ruakapainotteisii päivityksii olluj jo pitkän aikaa. Nyv viäl jatkuu. Mä sain ny siirrettyy kuistin kaapeis olleet sinne säilötyt pestyt purkit ja purnukat kellarihi. Isomppii purkkei ol aikanas enempiki, mut eihä niit sit tullu käytettyy, ku ne EI MAHTUNU jääkaappihi. Eli avatut purkit olisis pitäny säilyttää yhä kellaris, mist niit ei sit tullu tarpeeks noppeeste haettuu käyttöhö, ni pilalleha ne ehtii mennä. 

Nyssit pääryttii ihav vaa näihi kaupan purkkeihi, ja muutamii ostopurkkei o tullu aikoje saatos lissää. Kuistin kaappi ollu siit hyvä, et näit o ollu helppo hakkee käyttöhö tarvittaes, mut ny päätettii, et siäl olisisis tärkkiämppiiki asioit hyvä pittää poijes silmist, mut kummiski lähempän ku varastos säilyttämine.

Pyrkimys pittää nää poijes remppojen tiält kummiski. Kuvaa otettaes seison ulko-ovem paikal (mitä siis ei ol viäl asennettu paikoilles) ja het tost oikkial o oviaukko muuval kellaritilaha, mitä ei ol tarkotus pittää ruakasäilytykses, ni täytyy erottaa toisistas. Siin onki sit taas omallaiset tyät eres (vanhoje karmie poistamiset ja sen sellaset). Mut pikkuhiljaa homma etenee.

Täv viiko viimine Ruakaboksin resepti teon alle. Kanawokki parsakaalil & riisinuudeleil. Iha näytti aineksiltas silt, et hyvää tulee - ja et sitä tulee riittäväste.

Sit pannul ei enää nii kamalam paljo sitä ruakkaa ollukkaa. Noh, onha toi wokkipannu normipannuu isomp, toki, mut silti. Värei iha kivaste kyl.

Lopult tul pannulline syättyy, vaiks ite en nii täst tykänny. Isäntä veti sit munki pualest ja iham pikkase jäi nuudeleit lopult vaa. Se men kyl koiram massuhu, et ei viittitty kokeil, mitä nuudeli mikrotuksest tykkäis, sevverti vähä sitä jäi. Täytyy ny sanoo, ekan kerra näis boksin resepteis, et isännän tekemät ihav vaa "mitä ny sattuu kaapeis olemaa" -wokkit ova ollu paljo paremppii.

Seuraavaks sit niit K-ruaka-reseptei. Siirtelin sitä varte kaikellaist kippoo ja keppuu kuistin tyhjennetyil hyllyil, et sain hyllytilaa isäntää varte noin reseptie aineksil, et saaraa ne lokeroituu kauppanoutotuatteist vähä samaan tyylihi ku boksin pussukat. Saa reseptin ainekset noppeeste käyttöhö. MAUSTEkaappi on yhä siivoomat kokonas, ja (mun) leivontakaappihi ei olla koskettu lainkaa. ;) Et hommaa riittää kyl viäl jatkossaki. Isäntä saa alottaa kaiken sil maustekaapin köljäämisel enste. Mä jatkan sit siit. 😃

Piänt muutost

Ihastuttii noihi Ikean EKET-kaapistoihi, mihi mahtuu monellaist korii/laatikkoo, ja niit voi koota eri taval viärekkäi ja päällekkäi, jopa yksittäin seinähä (jos olisisis sitä seinätilaa, tiätty) asennettuna. Muutama "palikka" lissää, ja sit tul meijä yks murheenkryyni-nurkkaus siivottuu.

Sellane "turha" nurkkaus, mikä o käytännös pelkästäs varastokäytös, mut sellasil tavaroil, mitä kummiski aika ajoin käytetää, ettei viitti ulkovarastoho siirtää. Eipä täl nurkal ny oikkee muutakaa käyttöö ny sisäl ol ollu. Sänkyy toho tikapuitte ettee ei saa mahtumaha, nojatuali tulis liijam paljo kulkuväyläl, ettei voi käsitöitten tekopaikakskaa muakat, et kaikellaist ollaa kyl miätitty.

Ja tiätty sitä sit ol taas aula mullim-malli siin muutosvaihees. Tulipa pitkäst aikkaa pölyt pyyhittyy kirjoistaki. *Nolo*

Kirjakasan kuningas. Pyry.

Ja nyssit ON sekä lisätilaa, et järjestetty vanhat uusiks. Noi lattial olevat kassit jäi, ku toises o lainakirjoi, mikkä pittää palauttaa jossaikohti, ja toises on ne luetut kirjat, mikkä menee kirjavarastoho sikku se on taas täynnä. Sit nappaan varastost mukkaa toisen kassin, minkä laitan hyllyil ja taas pikkuhiljaa takasi kassihi, et sama kiarto jatkuu.

Ja viäl o kaappeiki tyhjinä, ku en jaksanu siirtää mun toimisto"varasto"juttui yät myäte. Saa sit isäntä ne kaapit omaa tyäpistettäs likempän omaan käyttöhö. Nykysi käyn ain häirittemäs toist etätöis, jos mult loppuu niitit tai muste kynäst, tai sellast. Onneks täs toimistohommas ny ei mittää jättivarastoo tarvitakkaa, mut jottai piänt ain sillon tällö.