Kevätkylmää

Eihä nää Suame keväät tosiaankaa ol toistes veljii (tai siskoikaa sem pualee), ja kelit vaihtelee. Jotenki vaa sitä tottu jo toho lämpimämppää säähä, ku ehti olla sitä jo jonku aikkaa. Nykku aurinko paistaa, ja silti tuntuu JÄÄTÄVÄLT, ni tää ristiriita saa kissankin (meijä Pyryn siis, Nipsu ei ol nii ulos haluavaist sorttii) sekasi. Akkunast kattottun näyttää nii lämpimält ja kivalt, ja sikku pääsee ulos ni tuulee jäätäväste ja meinaa korvakki viär mennessäs. Hrrrrrr! Äkkii sisäl! Epäreiluu!

Kissan kans ny o riittäny ulkoilut terassil, mut koiran kans on tehtävä sääst riippumat vähä piremppii lenkkei, vaiks ny mun lenssun aikan neki o melkose lyhkäsiks muuttunu. Ja aamulenkki päättyy ain postilootal, vaiks se aikas usseste nykyää tyhjä onki. Muuto ei sit päiväm mittaa tul siäl käyttyy, jollei joku ilmota, et siäl olisisis jottai (ystävät välil jättää yllätyksii 💖💕).

Ja kyl tää tuuli nyssit saa vähä painavammakki asiat poijes paikoiltais. Lumilappioki lentäny keskel etuterassii... 

... pikkusemmat sit toisee suuntaha.

Mummula-kyltti on kärsiny kovaste. Olisis pitäny tajuta pittää se kuistin sisäpualel, mut tul laitettuu "kaikkie näkyvil", etuove ulkopualel. Siinähä pitäsisis siis lukkee: Mummu-Vaarila, mut eihä sellassii valmiit kylttei mistää löyry.

Ja ku päästää taas kuistil asti, ni huamaa, mite amarylliksen nuppu alkaa jo pikkuhiljaa aukeemaa! 🧡

Ja jos kattelen ulkon, et pitäisisisis sitä ja tätä (talventörröttäjät, perennapenkkie reunukset, kasvarin pesu, kasvilavoje siistimiset ja kesävalmistelut...), ni kyl sisätiloissaki olisis puuhaa: mm. nää kaik akkunat orottava kippeeste pesuu. Vesisuihkuttelut kasveil suttaa yllättävänki paljo noit klasei. Mut nää kaik hommat siirtyvä siihe, et oma kunto paranee enste.