Reseptiruakkaa ja lenssu tuli

Isännäl tul Ruakaboksist soitto, mikä sai toise kiukustumaha. Mehä siis otettii kaks viikkoo, kolme reseptii kahrel henkel. Eikä sinänsä valittamist, mut tää homma menee nii ohi kaiken sen muun, mitä me käytetää. Siis esim. ei tul mittää plussapisteit noist ostoksist, ja pittää joka tapaukses tehrä ne muut (hygienia, välipalat jne.) ostokset joka tapaukses erikses. Ja taas kertyy noit paffilaatikoit, mitä saa roudat sit keräyksehe. Kaupast tulevat lootat voi ain palauttaa sinne, ku hakkee uussii, ni seki o näppärämppää.

Mut jos meil olisisis joskus ollu tarkotus ehkä palatakki bokseilemaha, ni ny se toivo on sit, sen yhre puhelinsoiton takii, menetetty. Miäli men mustaks siit, et mite tyhmiks ne siäl ihmissii luuleva, et jos tauottaa tilauksen, ni jo enne seuraavaa viikkoo, soittava, et eiks nyssit kummiski kannattais... Joo, ehkä mä olisisin ollu vähä ystävällisemp, ku isännä ääni men tosi matalaks, ja varmaa iha keske toise höpötyksen siäl toises pääs, sano vaa: "EI KIINNOSTA!" ja löi luurit. Meinas sit, et jos viäl ny takasi soittaa, ni sit täytyy vaa sanoo viäl kovemmi, ettei jää epäselväks. Niinki ku joku kauppias tekkee: "Tais mennä poikki?" Hah, joo, ku mä löin sulle luurit!

Oon ollu puhelintyäs itekki, ja tiärän, et tyätäshä nääki tekkee, et vähä voisisis sitä omaa ärsytyst ehkä piilottaakki, vaiks kaikkie aikaaha siin säästyy, ku kert EI kiinnosta, ni sit EI kiinnost!

Mut eiline uunilohi ol iham mahtavan hyvää! Ollaaha me lohta tehty ennenki, ettei täs ny kovaste mittää uut sinänsä ollu. Isännäl vaa vähä uurellaist päällyst smetanan kans, toho lohem pääl. Ja annoksest jäi perunoit nii, et siit tul perunasalaattii viäl myähemmäks, ja toinem puali lohest, ni ihav vaa tyytyväissii tähänki. Mä printtasin noi reseptit, ku omalt koneelt en saa isännäl merkattuu suasikeiks noit reseptei, ku hänhä voisisis kattoo reseptit vaiks tabletilt (mist mä en ossaa, ku ei silmät tahro kestää - rivit hyppivä). Mut josko ens kerral isäntä itte tekis ton "keräyshomman"? Saa nährä. Ny meil ov viäl pitkäks aikkaa ruakka. Reseptil tehtävät tehrää enste, ettei vahinkos mennä niihi tarkotettui aineksii muuhu käyttämähä.

Ja nii se vaa sit lenssu iski muhunki. Viimeks siis alkuvuan ol, ku lähti maku- ja hajuaistit kokonas, korvat men lukkoho, ja nehä ei ol viäläkää kunnol palautunu. Saa nährä mite nyk käy. Nokka vuataa, kurkku "pistelee" ja kutittaa vuarotelle, yskittää, kröhittää. Tuntuu, et kurkkuhu ikkäänku kertyy jottai, mikä pitää saar tiält poijes, ku henkittää. Oli nii "kiva" herät aamuyäst, ku suu ol nii kuiva, et kiäli ol jääny kii toisel poskel, ku nokka ol tukos, ni olin alkanu suun kaut henkittämähä. Kamala yskänkohtaus pääl. Ja eihä tääl torpas sillo sit kukkaa muukaa enää nukkunu... Kissat alottiva aamuzoomit ja koira yritti komentaa toisii välil olemaa rauhallisemppii, et hän saisisis nukkuu viäl... Nousin sit jo enne kuut itekki ylös, ku tuntu ettei sopivaa asentoo vaa tahro löytyy, mis henkittämine olisisis sujunu ees jotenki. Pystys olles näköjää vähintäs toine siarain, vuarotelle, o auk. Hah! Kuumaa glögii vaa nassuhu!