Ompas täsä ny tullu jostai syyst miätittyy monel taval tota omaa lapsuuttaki. Toistem plokei lukies tulee ain vaa lissää muistoi miälee. Lähinnä ny liittye isovanhempihi. Vaarei/ukkei/pappoi meil ei ollukkaa, mut ol Lokalahremmummu ja Raumammummu. Isän äiti asu keskel mettää, yksinäs. Äiteen äiti taas kaupunkis ystävie ja sukulaiste ympäröimän. Kaks aiva erillaist ympäristöö ja elämää. Molemmat kuitenski oliva käsil tekevää sorttii.
Mettäläs olttii ain isol serkkuporukal, kaupungis vähä piänemmi, ku tilat ol piänemmät, vaiks siäl joskus oltii sillee vähä hajallas, et yävyttii eri sukulaiste tykön, eikä kaik yhres nipus, niinku Mettäläs. Mut siis hyvim paljo viätettii aikaa kummassaki nii enne kouluikää, ku sit kouluje lomie aikanki.
Mettäs hoirettii pihaa, leikattii ruahoo, kitkettii, haettii mettist kuivii oksii, marjastettii, siänestettii, hiihrelttii talvisi. Opittii keräämää satoo, säilömää - ja kaikkee sellast käytännöllist, mitä ny maatilan emännäl kullonki ol teon alla. Ruuvallaitto pääosin puuhellal, mihi mummu ei meit koskaa päästäny, eli se puali jäi meilt "oppimat". Sivusilmäl sai kattoo, mut koskee ei.
Kaupunkis pelattii korttii, opittii virkkaamaa (mummu ol täs tosi taitava) ja neulomaha. Kuljettii kaupunkil näyteikkunaostoksil, piipahreltii kaffilois, höpötelttii mummun ystävie kans, seiste porukal joko aurinkos tai varjos, tuules tai tuulensuajas kelist riippue. Ovikello myäs soi aikas tiuhaa siäl ain, et mummu ol tosi seuralline ja ain monellaist tarjottavaa, mitä ol lähileipomost ostanu, tai meijä äitee tehny. Mut ruakkaa hää ei kyl pahemmi kokkaillu, jollei jottai ollu, mitä lämmittää. Ku olin murkkuna joskus piremppii aikoi siäl kesäl, ni mä siäl sit jottai yksinkertast meil ruuvaks laitoin, ettei oltais iham pelkästäs herkuil eletty.
Mut mite hianot muistot molemmist paikoist ittel oj jääny! 💕
Ny meil jäi yks päivä pehmeit makaroonei ylitte, mut kastike men, ni ei päässy "sotkemaa" pastaa ja kastiket yhreks jämävuuakskaa, ni päätin, et hyvi pitkäst aikkaa teenki makaroonivellii, mitä Lokalahremmummu meil kakaroil usseste iltapalaruuvaks teki. Tää tuntuu kovaste aiheuttava pualest tai vastaa - miälipiteit, JOS joku on tätä joskus saanu syäräkses. Ku niitäki on tullu vastaha, ettei ol koskaa kuullukkaa. Heh! Mun herkkuu! Ja näi valmeist makarooneist tehtyn ei men nii kovim pitkää aikaa tehreskää, ku jos raakoi makaroonei käyttäis. Jakso seist kauha käres sekottamas, ettei maito pala pohjaha tai kiahu yli kattilan reunoje. Ja NAM, mite hyvää se o!
Isäntä ei suastunu ees maistamaha, ku meinas vaa, "ei houkuttele". Hah! Noh, sainpaha sit itte kaks annost! Ei paha!
Herättääks velli mittää muistoi muil?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti