Tajusimpa

... Et em mää tänäpe mittää kinttutaukoo voi pittää. Mul on sit koko viikolloppu aikkaa lepuuttaa kinttu pystys, vaiks pojat ny ovakki tulos. Täytyy ottaa jakkara hiakkalootav viäree, ni voi ol seurana hiakkarakenteluje kattelus, ja sellast. Piänet lenkit ok.

Piän kuvaussessio aamulenkil lähties. Joku pyäräilijäryhmä (ainaki yli 20 pyäräilijää samois asuis) osu samoihi kohtihi, ku me olttii just lährös. Ja siin joku etummaisen kulkeva höpötti kovaan äänee ohjeit, ilmesest jollai puhelinvermeel, sinne takaosaha jonoo. Ajova nii, et veivä koko tiän, myäs vastaantulevie kaistan, ja Isla sitä kovaste kummastel. Varmuureks sit käskytin istumaha ja otin kuvii (meist, en pyäräilijöist), ku siihe toine o ehrollistunu, et sillo ollaa paikoillas, vaikkei nyssit katset kameran suuntaha saanukkaa. Hah! Kummastelust hualimat iha ääneti pysy, ei pelästyttäny pyäräilijöit.

Ja tosiaa, pit saar näät eilä hankitut kasvit vähä isomppii purkkeihi viikollopuks, et ei olis kastelun kans ihan nii tarkkaa. Piänet purkit kuivuva noppeeste. Huame päiväl ei ehri, ja töittej jälkkee haen pojat tänne. Voitais yhres laittaa siämenii maaha, mukku se maa (kasvilavat) ei ol viäl laitettu siihe kunttoho, et sitä voisisis tehrä. Multtaaki o ihal liijav vähä.

Elämänlankan istutin ny suuremppaa purkkihi, ja upotin sen osaks kasvilavam multtaha, mut sitäki täytyy kyl sit nostaa, ku saaraa tähä täytet. Siks en laittanu juuripaakkuna, et säilyy juuret paremmi koskemattomina näi, vaiks muutost tulisisiski. Kaikellaissii vippaskonstei käytös ny. 

Mut nykku tein nää ruukutusjutut kasvaril lipastom pääl, ni sain seist paremmas asennos, vaiks kaik asiat pitiki sit maan tasalt nostaa, ja laittaa sin takasi. Eli oikkee mikkää juttu ei ol täysi hyvä. Pittää vissii rakentaa sellanen istutuspenkki, mihi saa multasäkin, lannotepussit, kauhat ja tarpeeks tasotilaa, ettei nii tarttis kykkii, jonnekki... Ny suunnittelumyssy päähä. 😏

En ehkä ehri enää päivityksii tekemähänkää ennenku viikollopum meininkit ova ohitte, et toivottelen täs samal oikkee kaunist ja kesäst, rentouttavaa viikolloppuu kaikil! 💗

Joka toine päivä

Näyttää silt, et kinttu tilttaa joka päivä, ku tekkee jottai, ja sit se seuraava o lepopäivä, kinttu mahrollisimma paljo pystys. Mut jos se nyssit pysyisisis nii, ettei pahenis, ni tällee saan kuitenski JOTTAI aikaseks aika ajoin. 😎

Aamul het täytyy käyr lämpötilan noustes, varsinki ku aurinko porottaa, availemas kasvarin luukku ja ovi. Aattelin, et kuljen laput silmil ja teen VAA sen. MUKKU! Silmät ny osus kummiski kasvilavan muutamaha mansikkaha, mikkä jäis sinne uuren mullan sisäl. Koska mä en pysty nostamaa noit multasäkkei lavaan, ni se o isännä hommaa. Ja hän ei ossaa kattoo YHTÄÄ, mitä kentiäs pelastettavaa lavas olisisis. Ja et saisin pelastettuu nää, pit tää puusaavi kitkee rikkaruahoist ja niitte juurist - eli kykkii, mist kinttu EI tykkää. Ihav vaa tää yks juttu... Ja sit sisäl ja jalka ylös.

Sit päivemmäl vihroste kävin vähä raakkaamas omenapuut, ja otin kaik oksat, mikkä koskettiva toisias. Eli siis tuules hinkasiva toisias vaste, napsaste irti. Asento ol hyvä, ku ei tarttenu kyykkii yhtää! Kukkii om paljo, enkä raaskinu heittää näit oksii poijes. Kattotaa avautuuks kukat tosa terassil vesilasis. Kokeiluu tääki.

Ku Puurin puutarhal ei ollu kaikkee, mitä haluttii täks kesäks, ni olin tehny Rekost lisätilauksen. Enste ne, mitä "tarvittii": chilit, samettiruusut, amppelitomaatit, mut sit ol tarjol aitoelämänlankaaki, enkä voinu "jättää" sitä ottamat mukkaa. Meillähä kasvaa iha kummallisis paikois tota valkost isokiertoo, mikä toisil o onkelmakasvi, ja tääl ei tunnu oikkee missää kunnol menestyvä. Ollaa yritetty koira-aitaukse muaviaira ympäril, misä sais rauhas kasvaa, mut ei. Noihi koiraporttie kehikoil, ni ei... Ja sit kasvaa puhtaal soral talousrakennuksev viäres, misä sitä soraaki o sarevesikaivojem pääl olevie styroksie pääl vaa muutama sentti. Iha hassuu! Kumpa tota aitoelämänlankaa olisisis valkosen tai keltasen, ni ne erottusis tääl tontil parhaite. Ny kaik ov vähä sellast näkymätönt värii: lilaa lähnnä. Lähelt näkkee, muttei kauvemppaa (siis sekä tää elämänlanka että aikasemmi hommattu kelloköynnös). onneks samettikukat näkyvä!

Ne saa tosin ol viäl tual kasvaris tovin, et saaraa tulevat kasvupaikat kunttoho. Jollei kinttuvaivaa olisisis, ni vois yks päivä riittää kaikkehe (viikolloppun), mut ny täytyy kaik tehrä palasis. Mut eiköhä onnistu silti.

Illal viäl, ku kävin sulkemas kasvarin luukun ja oven, siirsin kuistilt kaik amaryllikset portin kukkalaatikkoho. Jos vanhat merkit paikkaas pittää, ni enste olemas olevat lehret kuivuva ja sit om piän tauko, ja sit alkaa noust uuret lehret. Se, et saaks näist mittää kukkii jouluks, onki sit taas iha oma asias.

Illal kinttuu vähä kivisteli, mut ei se ihan nii paksuna ollu, mitä tosa terassikaiteen viarustan kitkemisej jälkkee. Et kait tää palasis tekemine vaa om paremppaa, vaiks tuntuuki, ettei saa mittää aikaseks, mitä haluaisisis. Aamul tänäpe heräsin siihe, et päkiää pisteli, eli ei se yän aikan iha täysi ol palautunu.

Aattelin tänää kintun taas olla vaa. Mitä ny koiran kans lenkkii teen ja kasvaril piipahran. Kattotaa.

Mitäs sit?

Liittye erellissee postauksehe kinttuvaivoist, miätin, et mitäs sit? Siis töitte (istumatyä onneks) jälkkee. Hikiset sormet, sisäl alkaa ol jo 30 astet lämmint, vaiks ulkon olisisis vähä yli kymmene. Se tullu lämpö ei ihan niiv vaa sit lährekkää, vaiks onki akkunat ja ovet ravollas ja puhaltimet siin et imee ulkoilmaa sisäl. Huh-huh!

Täsä muutama vuas sit tul tehtyy Oktoberfestihi kirpparivaatteist tää dirndl-asu. Käsin pistelin ommelle, ku en saanu aikaseks hakkee ompelukonet esil. Se olisisis pitäny siivot joka sessioj jälkkee poijes myäs, ni helpomp ol vaa tarttuu neulaha ja lankaha. Kankaatha ny ei paljoo tilaa viäny sinänsä, mut se paikast toissee raijaamine ottaa ain päähä.

Ny ei ol tarvet mihinkää tiättyhy, mikä seki sit vähä hirastaa sitä, et lähtee oikeest tekemää jottai. Kait sitä vaa tarttee lankakauppaha "raahautuu" jossaikohti. Puuvillaa, pellavaa tms. mist voisisis saar jottai liinaa tai verhoo tai kesävaatet tai tai tai. Hmmm. Ku ei ol oikeest aavistustakaa, et mihi sitä ryhtyisisis.

Päiväm puuhat pyäree nolla

Sevverti kinttu otti nokkiis kitkemisist maan tasol, vaikkei sitäkää ny (mum miälest) iha kamalam paljoo ollu, et nyssit kostautu. Eilä aamul em meinannu saar ees lipsukoit jalkaha, ku päkiä ol nii paksuna ja kippee. Mut lährin silti koiran kans piänel lenkil. Vet sateli hiljalles, enkä jaksanu sareviittaa äheltää enää pääl, ku ei ollu varpailkaa mittää suajaa, vaiks Islal saretakin laitonki. Ei tullu kummiskaa siis kannettuu kameraa mukan, ku mul ol remmi toises käres ja satteevvarjo toises.

Aamupäivän se sit satoki, iltapäiväst alko kirkastumaha. Iltalenkki tehtii iha teit pitki, kintul helpomppaa. Puitte lehret kasvavav viäl, ovat nii pikkussii ny, mut vehreit!

Mä meinasin, et olisisin ehtiny möyrimähä ny noi kasvilavat satteej jäljilt, mukku toi kinttu ei antanu kunnol myäte kulkee meijä epätasast nurmee. Savimaa ku liikkuu säist riippue. Märkän paisuu, kuivan kutistuu, siin o kuappii ja kumpui. Sattuu. Varmaa osaks myäs siks, et nilkkaki o turvoksis.

Pääsin noi pualeevvälii pihaa, ja sit aattelin, et jos meen kasvaril (kasvilavol) asti, ni sit täytyy pittää sellane tauko, et istuu jossai kinttu pystys, ja ku siäl ei ol ees penkkii... Ni kääntysisi suasiol takasippäi. Olin kummiski ehtiny jo vähä aikkaa sit laittamaa kasvarin luukut kii, sentäs. Kait tonnekki joku jakkara tarttee jostai kanttaa.

Norjanangervot alkava justsillee olla parhaimmillas kukas.

Vertaistukee

Oltti nyssit se tokavika kerta kokoontumas Nousten seurakuntatalol. Ny oliki pikkase isomp ryhmä, et jokkut oliva saanu kavereit/ sukkuu mukkaa. Ens kerral sit se vika kerta.

Olin päiväl käyny kitkemähä terassin reunoilt rikkaruahoi, et siihe saa laitettuu kasvuhu kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu purkkeihi, kunha ny saaraa sit purkit paikoilles enste. Kinttu ei tykänny yhtää. Kokeilin pittää jalkaa suaran ja koukistaa lantiost ales, kokeilin olla selkä suaran kyykkyasennos, ja KAIK tek huanoo. Kinttu ei vaa tykkää yhtää. Jatkos siis tällaset kyykkimiset ovakki isännä hommii.

Pikkuhiljaa löytyy ne asiat, mitä pystyy ja ei pysty tekemähä. Elää täytyy sit niittem mukkaa.

Kaatuneitte päiväj jäljilt pöyril ol kauniit kukka-asetelmat. Eli niist riittää nyssit iloo usseemppaanki tilaisuutehe, mitä tääl piretää.

En ol itte nii seurannu näit seurakunnan juttui, mitä kyl tääl om paljo. Piänil lapsil kerhoi ja matkoi piänel omakustannuksel tai kokonas ilmaseks, kerhoi vähä isommilki lapsil, tiätty kaik kirkolliset jutut huamioitu erilaisin tapahtumin. Se itte kirkon lisäks siis.

Niinku ny tää vertaistukiryhmä, mikä ei ole mitenkää kirkolline, mut yhteisölline silti. Vaiks näyttääki, et tääl o liijam piänet piirit, et ihmiset oikeest uskaltaisisiva isommi näihi osallistuu. Moni ov vaa kuunteluoppilaana, mikä seki on ok, mut saaks siit oikeest ittelles jottai kans? Jokasel ku voi ol iha omat reakoinnit samahanki asiaha. Toine ottaa apuu vastaa rekkalastil annettun, toine pistää muurin ettee, ettei apu osu. Siitäki puhuttii eilä.

Masentunu esimerkiks ei ot vinkkii, ku auttaja sanoo: "siivotaanks yhres", "kokataanks yhres". Varsinki, jos masentunu itte tietää, et hän kyl ossaa, ni mitä kukkaa hänel tulee näist sanomaa. Häne järjestys ja tyyli, siihe kettää muut tarvit. Omas pääs haluais vaa nukkuu, ja toiset yrittää saar positiivisel taval ylös siält sänkympohjalt. Mut näitähä ny o.

Hyvä saar kuul monttaa miält erilaisist asioist, vaikkei nii omaa elämää ihan kaik koskekkaa. Ymmärrys kasvaa silti, ja SE se on tärkkiää!

Ilta- ja aamukuva

Märkkää, aurinkoist, tuulist, tyynt. Kaikkee iha yhre vuarokaure aikan. Saret ei olla saatu, mut näi aamusi nurmikko o nii kasteest märkän, ettei kovi aikasi lähret ruaholleikkuuhommihi.

Iltalenkil paisto viäl aurinko sinne, mihi viäl ylettyy. Linnavuare kohral ussemmite ossuu, ku se o sevverti korkkee, et matalammalki oleva ilta-aurinko viäl ylettyy ton meijä viarustan mettikön puitte ylt siihe osumaha. Kuivaa, kirkast ja lämmint.

Ja ny aamuste plus kahreksa astet lämmint, usvaa, tyynt. Kattotaa, ehtiiks sumu häviämää jo ennenku Isla herää. Tää neitone ku om melkose aamu-unine tapaus. Usseste saa itte herättää, et lähretää lenkil, vaiks ny vanhemmite (noh, iha aikuisikäne yhreksävvuatias koira ny sentäs viäl o) onki yäuniaika pikkase vähentyny.

Reipast uut viikkoo kaikil! 💖

Taimii puutarhalt

Kipasin hakemas tänäpe perustaimet ny tähä alkuhu meil. Löysin viäl viime kevään kanankakkaraepussin, misä ol pualet jäljel. Sain varastolannotteekki laitettuu ku pistin taimet multaha.

Puurin puutarhal ol vilinää. Osa porukast haki koko pakettiautollise ja peräkärryllissii taimii. No, jos me oltais koko tarve haettu kerral, ni ei olis yhrel kerttaa kyl meijänkää autoho sopinu kaik.

Matalaks jäävää pelakuut, minkä sanottii oleva myäs paremmi satteenkestävää. Saas nährä sit. Mittää saresuajaa ei tähä varjotelineev viärel oikkee saiskaa. Viime kesän täsä ei ollu mittää, ja sitä erellisen vuaten hortensijaa, mist tul vähä isomp ku luultiinkaa.

Kelloköynnös roskiskatoksen taa.

Ja kaks muut toho takapihan portim piälen kukkalaatikkoho. Etualala kirjomaahumalaa. Tosa ov viäl tilaa keskel jollekki monivuatisel, ja sivuil noil amarylliksil, mikkä mul ny o kuistil. Isoin just o lopettamas kukintaas, pittää saar voimaa taas sipulihi.

Kasvariki sai nyssit asukkei. Kolmee erillaist tomaattii, tavallist runkoversioo, kirsikkatomaattii ja sit jottai meccaa oliskoha ollu, vähä huanoste merkattu, ku nimet ja lajit olivav vaa siäl puutarhal taimie pöytie reunois, mut purkeis ei ollu mittää, eli vähä arvausperiaatteel. Sit kaht kurkkuu, mini- ja tavallist, sekä yks paprika. Chilin isäntä olisisis halunnu kans, mut se jäi, ku sellassii ei ollu. 

Pittää noit kukkii viäl lissää hankkii, ettei se tähäj jääny, mut tää oli ny alku.

Raparperiki alkaa kasvamaha. Täsä pohjattomas saavis oj jaksanu vuas toises jälkkee lähtee kasvuhu ja antaa meil just sopivaiseste satoo omaan käyttöhö.

Terassikaiteen viäreine kasvari orottaa niit isännän chilei. Siihe mahtuu kaks tai kolme, vähä riippue, mitä lajiket saaraa hankittuu. Siihev viärel kesäkurpitsaa ja avomaankurkkuu. Saava vähä tukee kaiteest. Kyl ne avomaankurkutki kasvaa ja satoo tekkee, ku ne nostaa samal taval ylös kasvamaha ku kasvarikurkutki.

Terassie kukkii puuttuu, lipputankopenkin kukat puuttuu, kottikärryn kukat puuttuu... Pitäs myäs ton meijä tiähaaran vanhan kaivorrenkaan sisäl laittaa muut, ku sitä jualavehnää, mitä siin ny kasvaa. Ja ja ja. Heh! Kasvilavoihi orotetaa ytyy, ja lisää multtaa, et sais noit siämenii sinne kylvettyy. Siämenperunat ja -sipulikki ov viäl hankkimat. Et sellast. 

Kukkivii

Yhä siis orotelles niit kukkii. 

Norjanangervot orotuttaa, omena- ja päärynäpuut orotuttaa, varelmat orotuttaa. 

Nykku lenkil käyttii Islan kans, ni myäs tuamet näyttävä täsä meijä lähel orotuttava, vaiks tual liikentees olle näki paljo iha täyres kukas olevii tuamii jo.

Tää alue, mis ollaa on kyl joku potero. Ain näi kylmäl pualel vuat meil o kylmemppää ku muuval, ja kesäsi sit taas kuumemppaa ku muuval. Tilanne siis muuttuu iha täs jo kilsanki pääs. Mut varelmii me ollaa yleensä saatu aikasemmi ku muuval. Ihmeellist kyl välil. Olisisis kiva tiätää, mikä tähä vaikuttaa?

Aurinkoine, ihana mökkipäivä

Aamutoimet men vähä normii noppiamppaa tahtii, et saattii kaik lähtövalmiiks. Pit viimiset pakkaukset tehrä, kantaa kamat autoho, suajat takapenkki (karvatil) nii, ettei siihe jäis pual Islaa jäljel, ku tullaa autost ulos, ja sellast.

Ja Islaha ol nii innoissas lähtemää mukkaa, ettei meinannu millää raaskii tehrä pisui enne autoho tuloo, mikä meil o ain tapan. Kyykkäs vaa noppeeste ja sit jatko jo matkaa, et "ÄKKII, ÄKKII!" - hah. Mut onnistuha se sit lopult. 

Islal tul jossaikohti nuarempan ain paha olo autos, ja oksentel nii syäryt ruuvat ku tyhjää vattaaki, ni nykysi sit annan vähä enne lähtöö hippaser ruakkaa, ettei vattas oo liikkaa ruakkaa, muttei ol tyhjänäkää. Ny ei ol tullu oksenteluu. Eikä se oksentelukaa kyl ol Islan autoiluintoo mihinkää hävittäny. Ain o ollu valmis hyppäämää auton kyytihi, ol meno sit mihiv vaa. Tul paha olo tai ei.

Tehtii rehvit tiätyn S-Marketin pihal, ja kipasin täsä viäl pikkase kävelemäs ympäristös Islan kans, ennenku plikka poikie kans saapu paikal.

Isäntä viäl kipas veskis kaupas, ennenku startattii ettippäi, mut ei meil mittää minuuttiaikatauluu ollukkaa.

Peräkanaa menttii sit loppumatka. Ja osattiinki iha suaraa peril, vaiks ollaa aika hyvii eksyilijöitäki välil. Tää ol ny toine kerta täl mökil, ni iha ei voi viäl tiät tutuks sannoo.

Siälähä sit ol jo grilli kuuman ja grillimestari hommis, ku törmästii pihal. Köökis ol herkut paikoillas, ja ihav viimestelyy vail valmiin kaik. Vähä lisättii sit omii juamii, patonkii, juustoi, riksui ja sen sellast sinne kyytihi. Ihanilt vanhoilt posliinilautasilt syättii. 💜 Kuulunu mökin kalusteissii tiäs kuik kauva, eli sen "torpan" historian havinaa.

Lohkoperunoit, monttaalait grillattuu juttuu (makkaraa, kanaa, possuu ja nautaa), kaik ekstrahyvii.

Salaatit, kanammunat, patonkit juustoinee. Taas meinas ähky tul, ku lautane ol ääriäs myäte täyn. Herkkui ol niim paljo, ja kaikkee ol vähä maisteltava (?).

Pikkane tauko, ja sit alko jälkkärivalmistelut, mihi tul karvassiiki apulaissii. 👀 Tyäjjohtotehtävis. Mini-kisu tiätty astet ylemmäl tasol.

Plikka toi oikkee suussulavan raikkaan hyytelökakun ja laitto limet viimeistelyn pääl. Kaunis, ja herkulline! Sit kaikellaist muut hyvää siihe ympäril ilmesty pikkuhiljaa. Kahvi maistuu mökil ain jotenki paremmalt ku mitä koton.

Sevverti kauva siin kaffepöyrä ääres viihryttii höpöttelemäs, et Isla kuukahti.

Vaiks ny tul enite kuvii laitettu tänne sisätiloist, ni olttii me paljo ulkonki. Kävin lenkin Islan kans, pojat pelas tarrapalloo, puutarhajazzii, vähä sulkapallooki, ja saiva rauhas juaksennel ympär ämpär isoo pihaa. Muutonki kiärrelttii kattelemas kukkapenkkei ja kaikkee, mitä nyv viäl aika uurest pihast löytyykää, kasvei pukkaa välil yllättävistäki paikoist, ku ei ol  itte "rakennettu". Mut miälenkiintost!

Sää tosiaa suasi! Ei ollu saret, ei liijan kylmää, ei liijan kuumaa. Lehret alkava näkymähä joka puus. Ihana myäs sellane piha, misä o sekä aurinkopaikkaa, että varjoo, et voi valita, misä kullonki haluu olla. Omalt pihalt se varjopaikka puuttuu.

Tää ol ny samal se siirretty äitiempäivä viime viikollopult, ja kyl oliki ny ONNISTUNU päivä! Isla ol nii väsyny kaikest puuhast, et nukaht iha het, ku ekast risteyksest isommal tiäl ajettii. 💕

Droonihommaa

Voisisis taas ol paljo sanottavaa tästäki hommast. Joo, ajat muuttuu ja systeemit/ prosessit sem mukkaa, MUT silti: jos olisisis tarkotus saar KAIKIL alueen ihmisil tiato sisälpysymisest/ sisäl menemisest, ni miksei yleist hätämerkkii käytetty? Miks "toivottii", et ohjelma, appi tai muut digikeinot toimis tositilantees, ku ei ollu hommaa koskaa ees testattu näi laajalti. Saatika sit selalsee aikkaa, ku monil o kaik laitteet suljettun tai äänettömäl. Tv:n hätäilmotust aika ajoin testaillaa, osunu silmihi seki, hätämerkkipillii testaillaa, vissii vähä joka paikas sillee vähintäs kerta viikkoo, tai joka toine ainaski. Noh, maaseurullaha ei ol kaikenkattavaa sitäkää, mut ymmärsin nii, et just tää tiheemp asukasrykelmä (Uusimaa) ny oliki tarkotus suajat, ku etukäteisvarotuski ol saatu. Ihan niinku tää olisisis tullu jostai "puskist" tällane tarve.

Uutine Ylen sivuilt tääl.

Yleensäkki oon kyl sitä miält, et paremp varautuu liikkaa, ku liijav vähä, ol vuarokaure aika sit mikä hyvänsä, mut täähä tuntuu vähä "pellen" hommilt, et se ensmäne uutisointi, mikä osu ainaki omii silmihi ol tyyliin, et droonei ON OLLU Suame ilmatilas, vaiks ne lopult vissii ol Hornettei, mikkä pyäri siin torjuntatehtäväs ennemminki. Et ikkäänku ol syytäki pelät enste, mut sit myähemmis tiarotuksis oliki, ettei droonei ees tullu tännes saakka. Hmm. Mikähä ny mahtaa oikeest olla ollu se tilanne? Tällasetha tiarotukset just aiheuttavav vaa pelkkää epätiatosuut, ja epäluattamust näihi toimihi. Tai ainaski ittel. 

Sarepesu

Kummasteha se autom pinta saa kaikellaist pölyy päälles, vaiks onki pääosi sisätilois piretty. Sisäl ei kummiskaa ulkohualtoo tehrä, et välil pestää paremmi ja välil sit vähä "hellemmi".

Sevverti mont kerrost taitaa ol vahaa pinnas, et pelkkä pikkune sareropsauski huuhtelee liat poijes, jopa lintujen kakit, ihan niinku ittestäs. Autom muato voi kyl auttaa täsä kan. Sit isäntä vaa käy Karkim pinnan säämiskäl läpitte, et kuivaa sen. Ei jää niit sarepisaroitte jälkiikää pintaha.

Nii se miäl muuttuu siit, ku aikanas hänel se 50-vuotislahjaks hankittii, ja meinas, et vaiks museoautom pitämine sinänsä o halpaa (harvat katsastusajat, halpa vakuutus, ei autoveroo), ni hää ei sit lähre sitä "nualemaa", eli säämiskäl putsailemaha, niinku joissain vanhois elokuvis ne autokuskit tekkee herraskaiste autoil, ku orottava kyytiläissii. Hah! Nythä hää siäl säämiskäl o hetimite, ku sare lakkaa. =) Eikä siin mittää väärää ol! Tuleepaha nätti Karkki!

Aurinkoist viikolloppuu! 🌞

Rakkait kävi kyläs

Siskol tul yllättävä suunnitelmammuutos, ja keksi, et nappaa äiteem mukkaas, ja tulee piipahtamaha. Tul kaikil vähä kivaa vaihteluu. 💖

Nykku olisisis mahrollisuus tilam pualest (ku o uus pöytä ja tualit, mitä uskaltaa käyttääkki) kaffetel terassil, ni sevverti kylmä tuuli ol, ettei viäl tarjennuttu lenssuje jälkimaininkeis men ulos istuksimaha. Ja tuliha se sit hyvi höpistyy kaikellaist köökissäki, ettei siin.

Toiva purtavaa tullessaski, vaiks lopult näytti, et piirakka vaa tek kauppas. Meil ol täks päiväks meijä viikko-ostostilaus noutona tehty, et oikkee mittää isomppaa viarasvaraa ei aamul ollu. Eikä ollu yhtää kanammunaakaa jäljel, et piirakkatäytteesee pistin sit kanammunan "tilal" appelsiinimarmeladin, mihi sekotin perunajauhoo. Sit se kermaviilin ja pakkasmustikoitte kans sekasi. Piirakam pohja ol pakastetuate, onneks ol viäl yks sellane, ku en olisisis osannu tehrä omaa piirakkataikinaakaa ilma kanammunaa. Sit pohjam pääl viimiset pakkasmansikat, tää täyte sinne mansikoitte välihi ja pääl viimiset varelmat. Kaik näät pussimpohjallissii erellisist leivontasessioist. Jämii siis. Mut iha hyvi näytti maut sointuva lopult yhtee. Vaikken ol tällast koskaa enne tehny. Tulee kokeiltuu kaikellaist tällee, mitä ei välttämät tee koskaa uurestas kummiskaa.

Mist tul miälee toi Uuremmaan droonivarotus viime aamuyäst (mikä siis tul ittel ettee vast tosi paljo myähemmi, feissarin kavereitte kaut). JOS tulisisis tilanne, et meil ov viikko kauppareissust, ni kyl melkose tyhjät kaapit oj jo siihem mennes. Et mistäs sitä lisätilaa köökkihi oikkee saisisis? Tassuttajil tilataa tarpeet ovel toimitettun, ja niit tulee kerral ain isomp satsi, ni tää pual on kyl hoirettu. Eikä näit tartte niinkää ees köökis säilyttääkkää. Ja ain tilataa ajois ennenku erelliset ova loppu, ni kiarto toimii. Me ihmiset sit ollaanki vähä eri asia... Mut sikku oikeest tarvitaa, ni kait sitä sit jottai keksii?

Saattii mansikka-amppeli, ja pistin sen ny etuterassil nii, et tää ilta-aurinko, ei niim polttava, osuu siihe - ja aikane aamuaurinko. Sillonku paistaa, tiätty. Korkkia terassi, ni ei tähä ekan mikkää pakkanenkaa osu. Samal tohinal sit siirsin sisält noi pelakuut taas ulos, ja värinokkoset. Saa nährä, mitä nyssit tykkäävä. Kovi kylmii öit ei ainakaa ol luvattu.

Uut terassil

Sato, ku lährettii. Kunnol. Ja mentiinki ilma peräkärrii, ku isäntä meinas, ettei haluu ajaa sen kans mihinkää ruuhkasil parkkipaikoil. "Nolottaa, jos joutuu käsin vekslaamaa"...

Ja isännä ruuhka o se, et vastaantuleval kaistal näkkyy yks auto viirem minuutiv välein, ja et meijä eres ajaa joku kahresaram metrim pääs. Ku mum miälest tiät o sillo "tyhjät" (varsinki, ku ajaa moottoritiät). Nauratti oikkee, ku isäntä ajaes meinas, et "mite o tällane ruuhka näi aikasi aamul jo?" - ku ei oikeest ollu ruuhka lähelläkää.

Kattottii sit kummiski tuatteire pakkauskokoi, ja isäntä laski, et kyl ne autoho soppii. Ja sopiha ne. Mut aikas tarkkaa tila men kyl. Kaks mattoo, kuus tualii, pöytä, yks "ranta"peli ja isännäl toiset kenkät (kaks viimist oliva heräteostoksii Julast. Hah! Mut alle kymppi niihi men, ettei paha. Muut tuatteet maksovakki sit vähä enempi.

Kottitulles ei enää satanu, mut mannut oliva märjät kyl. levitettii mattot vaa rullast "ulos", et saava tasottuu terassil, käytettii painon kaikellaist, mitä terassilt löyty. Eikä siin sit kauaa mennykkää. Piäne vesiropsaukse auttaman. 

Sit alko kirkastumaha, ja kasattii toi pöytä. Onneks OL noi mattot, ku muuto meilt olis yht ja toist puronnu terassilautojev väleist ales. Kylhä sinnekki o luukku olemas, mut ahras tila, ku siäl o noi tukipalkit melkose tiheeste. Ei kiva paikka ollenkaa. Ainakaa aikusil...

Ny jätettii näi, vaiks ehrottomaste pöytä tarttee saar keskemmäl, ni ei tul reunojenkaa pualel ahrast. Ja hauska, ku otettii isoimmat mattot, mikkä ova ulos tarkotettu, ja näi piäneks ne sit kummiski jäivä. Ehkä meijäm pittää hankkii viäl yks samallaine matto toho, ni tulis vähä tasapainosemmaks. Saa nährä... Toisaalt tota terassiiki sais jäärä vähä näkyvii, mihi sais vaiks sen uima-altaan pojil laitettuu nii, ettei se ol mattom pääl. Valuis vesi noppeemmi siit sit ales, eikä jäis kastelemaa piremmäks aikkaa. 

Meil o sellane aikustenki iso uima-allas olemas, mut se vaatii aikamoise homman saar käyttöhö, ja pittää puhtaan. Sen ku laittaa, se on sit koko kesän vahrittava (pumppu, suarattimet, levänpoistamiset, päälipressun laittamiset ja poistamiset...). Ja nykku olis muutaki suunniteltu täl kesäl tehtäväks. Piänemp allas viäl pari kesää pojil taatuste toimii, sit isompin ei enää niinkää.

Maksettii ny turhaa yhrest vuarokaurest ton peräkärrin osalt, ku ei sitä eilä tarvittukkaa, ylimääräne matka vaa tul, ku pit se palauttaakki, mut ens kerral tarkistellaa aukioloaikoi tarkemmi. Ei voi hankkii pahemmi remppakamaa, ku ei ol paikkaa niil, ennenku saaraa kamaa poijes alt, reiluste.

Mut tuliha sitä iha jo kesämiäli, vaiks kylmä tuuli oliki, ku terassil häärättii! 💞

Suunnitelmamuutoksii

Näät asiat, mihi me ei itte voira vaikuttaa, mut vaikuttaa silti meijä tekemissii, ovak kyl jottai iha kamalaa. Vaikkei mittää siis vakavaa olekkaa kysees.

Isäntä siis haki meil vuakrakärrin, et saaraa kaatiksel mahrollisimam paljo kamaa ny ulos tualt talousrakennuksest. Siäl o rikkonaissii koneit, vanhoje remppoje jämii, mitä ei oikkee voi polttaa omal tontil, maalipurkkiem pohjii ja kaikkeet sellast. Eilä (ONNEKS) isäntä sai kaks kuarmaa viättyy ja toi tullessas isoi säkkei multtaa. Meijä Karkki (kupla siis) pit ajaa roudaukse tiält ulos, ku autotalli om piän.

MUT! Se muttaha täytyy ol. Samal tul tajuttuu siäl, et tänäpe kaatis ei ol auk! Eli meil o yks ylimääräne vuarokaus iha turhaan toi kärri. Höh! No, eilä siit sit puhuttii, ni päätettii, et ku kert näät Julat, Ikeat ja muut vastaavat ovak kuitenki tänäpe auk, ni mehä käyrää sit ostamas ne terassijutut (matot ja pöytäryhmä), mikkä o ollu orottamas hankkimist vähä myähemmi. Saaraa ees jotenki hyätykäytettyy tääki päivä. Saa nährä, mitä löyretää... 

Ny tuntuu aamu jotenki hankalalt, ku olin nii ohjelmoinu itteni römppävaatteisii ja ihan muuhu tekemissee, ni ny täytyy laittaa ees vähä ihmismäisemmi ylle, ja hoitaa aamutoimet normii noppeemmi - JA muistaa ol ottamat niit diureettilääkkeit (sokeri- ja verempaine), ku täält o lähimpähänki huanekalukauppaha (Maskus) matkaa, saatika sikku mennää Raision ja Turu rajal... Varmaa joka paikas vessoi o, mut riippue, misä itte o, voi siihenki ol matkaa, ja ovet ova lukittu nii, et pittää joku poletti tms. kassalt hakkee. Se kiarros voi ol jo ihal liikkaa. Näil lääkkeil se hätä tulee aikast usseste tosi isona, ja tosi yllättäe. Pualest tunnist kahtee tuntii välil. Ei ainakaa innost ottaa sitä riskii. 😉

Piänt mökkireissuu

Ajoissaha se alkaa, listaihmise reissuvalmistelu. 😐 Mut tuntuu, et koko aja tulee listaha lisättävää, ettei tää ny voi turhaa olla. Hah!

Viäl täytyy lisät seuraaval sivul, et millaset vaatteet mukaha sit ottaa, ku vähä tarkemmi näkkee, millast säät om mökil luvattu. Ei viitti tehrä listaa, et "jos paistaa", "jos sattaa"... Varsinkaa, ku ov vaa päivän reissu. Täytyy noi koiranki jutut miättii, et onks otettava sarevarusteit, ku se ny ainaski o hoirettava, siis ne lenkit, sato tai paisto. 😜 

Nykku o nyyttäreist kyse, ni ei tartte autoo ruakatarpeit täytehe ottaa, sentäs. Sellassiiki reissui oj joskus tullu tehtyy kyl. Iso kylmälaukku kyytihi ja mont laatikkoo muit tarpeit.

Mut iha kivaa miätittävää ja orotettavaa! 💕

Pikkuaurinko satteen keskel

Hiljalles lissää juttui pihal tapahtuu. Ny tosin sellane tauko, etten iha satteen aikan mittää tehny, mut sikku tää aika päättyy, alkaa "multamöryymine". Uut multtaa tosin ei olla hankittu viäl. Ehtii sen. Valmistellaa kaik kunttoo sitä enne. Isäntä kyl hankki jo lainaperäkärrin toho pihal, et viä kaatiksel roskii, ja takastulles tua isomppii tarpeit - kute just niit isomppii multasäkkei, ja saunaremppajuttui. Saa mennen tulle jottai järkee noil reissuil.

Sain kummiski ny suajattuu valoverhol kasvarin itäpualen sivun, mist paljo kuuma aurinko sisäl paahtaa. Sen saa sit jossaikohti kesää ottaa poijes.

Sit kaveri piipahti, ja toi valla ihanan "pikkuaurinkon" piristämää täl hetkel viäl sisätiloi. Ulos jossaikohti.

Tää oj jottai uut, et aurinkonkukas o usseemppii nupui. Tää o aikas matala, ja melkkest jokases lehtihankas o pikkune alku. Saa nährä, onks ne uussii oksii, vai uussii nuppui, kuha vähä kasvava. Kunha mä saisisin pirettyy tän henkis. 😉😎

Tänäpe om mussukkapäivä, vissii. Ei pitkäl maisemaa näje, yläkerra akkunast ku ulos kattoo. Mut ei myäskää sara. Ehkä täsä pääsee oikeest multahommihi viäl. 😄

Vertaistukiryhmäs

Eilä ol sen toisen kokoontumisen aika tual vertaistukiryhmäs, kaks viäl tulos. Piänel porukal ihav valtavan kiva juttu.

Neurokirjol oleminenha EI ol mikkää sairaus, vaan enemmänki ominaisuus, mut sit moni miälenterveysoireine voi taas ollakki sairas, yleensä liittyy johonki traumaha, oman ittensä huamiotta jättämissee, jonku hoitamattoman sairaure oireissii (raurampuutos, vaihrevuaret, kilpparionkelmat...), ja mikä ristiriitasint, asian salas toisilt pitämine yleensä vaa pahentaa oireit. :(

Nouste seurakuntakoti o hyvä paikka järjestää tällassii tilaisuuksii, ku sinne mahtuu nii piänet, ku vähä isommakki porukat. Piän köökki, mis saa laitettuu kaffet/teet ja misä o jääkaappi. 

Yritän ain ottaa jonku kuvan sisätiloist, viimeks tarjoilust, ku en haluu ihmisist kuvaa ottaa. Täl kerttaa otin näist upeist isoist kaappikelloist, mikkä eiväk kyl valitettavaste toimi, ku ei ol enää sellast asiantuntijaa, joka osais entisöirä sen kellokoneiston vanhal taval. Vaatis sellassii osii, mitä ei saa mistää, eli ne pitäsis jonku iha itte tehrä, jotenki. Käsityän ne o näihi aikanas nikkaroitu.

Ku olttii kaik koos, alkoki juttu luistamaha. Ei tual tartte väkisi puhhuu, jollei haluu. Sillee rennoste voi kuunnella vaa, mitä muut o kokenu, tai mitä joku haluu tiätää. Kysymyksii herää, ja niihi voi vastaukset ol ihmisist riippue iha täysi päivvastasekki. Ja seki on ok. Me ollaa kaik erillaissii, eikä koeta asioit samal taval. Mut silti o hyvä huamat, et näi o. Ymmärrys kasvaa tällasis kokoontumisis. Pitäs vaa laajemmal väel saar tätä tiatoo.

Pualtoist tunttii men vauhril. Puhuttii lääkäreist, lääkärikäynneist, syämisist, ei-syämisist, ajankäytöst ja siihe hyväks toretuist apukeinoist, yllättävist käänteist elämäs, ja mitä se kullekki tarkottaa, mist juantaa se pelko, et "mitä muut aattelee", vai aatteleeks ne oikeest, ja se osa onki paljolti omas pääs vaa. Ja sellast.

Ku aihe o ittel herkkä, se et vaiks sarast ihmisest, jokka tiätää asiast, YKS sanoo jonku poikkipualise sanan, SE jää miälee, eikä se, et ne yhreksänkymmentyhreksä ol iha ok asian kans. 🧡

Kirkollisest paikast tul miälee, ku sanotaa, et "tee muil, mitä haluaisit ittelles tehtävän", ni sitä EI voi ottaa kirjaimellisest. Jos mä tykkään halauksist, joku toine inhoo sitä. Jos joku tykkää piänest naljailust (meijä suvus tää o enemmä tapa ku sattumus, mihi uuret ihmiset kyl onneks o ain äkkii tottunu), ni joku toine ottaa sen kiusaamisen. Parast, ku ossaa nauraa ittelles, ni ei nii herkäste ot ittees muittenkaa mahrollissii vähä ehkä joittenki korvil ilkeekski tulkittavii kommenttei. 💕 Mut siit oon tiätty samaa miält, ettei tartte tahallas men koskaa toiste miält pahottamaha, jos sen suinki pystyy välttämähä. Lähinnä siis pitämäl välil suun kiines, vaiks tekis miäl laukoo jottai... 😌

Ryhmä taitaa ol piän just siks, et piän paikkakunta, ni rohkee pittää ol, et uskaltaa osallistuu, jos pelkää asian leviävä. Vaiks pitäsisiski ol ittestäänselvää, ettei tualt ryhmäst kukkaa lähre toisistas mittää ettippäi puhumaha, ku siinähä tekkee samal itellekki hallaa. Surullist, ettei sellast luattamust ol.

Tähä liittye myäs adressi, mikä kannattais kaikkie ajatuksel lukkee ja allekirjottaa:
alkaa_purkako_toimivaa_palvelua_sailyttakaa_kasvatus-_ja_perheneuvonta_sosiaalihuoltolaissa.