Ovihommii

Josko ny oikeest saatais täsä huhtikuun aikan noi kaks kellarin ovee paikoilles. On siin ollu hommaa kaikkie vanhoje karmie poijes ottamisines, vanhoje ovie (toine om meijä vanha ulko-ovi, toine vanha ulkosaunan ulko-ovi) tuunaamises piänemppää kokkoo, ja sellast. Viäl o fiksailui ja maalailuu eres, ettei homma valmis ol, kellarin ulko-ovi ei ol ees "pikkase" paikallas, ku siin o enemp töit karmie suhtee. Ja nää o iha HIRMU painavii molemmat. Ehtaa vanhaa puut. Nii ovet ku karmikki. Ei olla turhaan siis näit "hillottu" varastos. Kaikel yritetää löytää uusiokäyttöö, mitä o ajan kans tullu varastoituu jottai jonnekki.

Ku mikkää seinä, eikä mikkää lattia/ katto, ei ol suaras, ni kaik hommat täytyy tehrä sil silmäl, et ottaa mittaa siält ja täält ja muakkaa juttui nii, ettei ne joko liiku tai liikkuu sem mukkaa, mikä o tarkotus. Tää kuvas oleva ovi viä ruakakellarist varasto-osaan kellarii. Korkkeemp katto siäl - ja laajemp tila, mut hyvi hassu, sokkeloine tila. Huanoste saa käytännölliseks. Onneks tää ruakapuali ny o selkee. Mä mahrun seisomaa nii, ettei pää osu kattoho, mut miähet joutuva "nöyristelemähä".

Ilmavvaihtoräppänä tähänki ovehe viäl tulee - ja se maalaus - sikku oma kunto ja sopiva säätila (se pittää tehrä ulkon) osuu kohral. Sit saa noi karmin kulmatuetki ottaa poijes, ku ovi jää kunnol paikoilles. Tuntuu, et mä pääsen ovest kulkemaa ilma näihi osumist, mut miähet, ku joutuva kumartelemaha, osuva ottines noihi ylempihi, tai kompasteleva noihi alempihi. Heh! Net ei siis ol tarkotus jäärä toho.

Viarailijoit

Olipa pitkä aika viimisest, ku veljee vaimos kans on tul nähtyy livenä. Toki noit feissarin päivityksii nähny ja vähä siäl toisiamme kommentoitukki, et sillee niit osaa kuulumisist tullu esil. Mut maailmas o niim paljo muutaki. 

Eihä täst lenssust olla päästy. Em mää, eikä hekää oikkee, et tätä aikaa tää ny o. Mut leiposin sit vähä omenanyyttei, tai omenakiärtei, miks noit nyssit voisisis kutsuukkaa. Yks paketti torttutaikinaa ol pakkases (ny sinne voi ostaa jottai samankokkost tilal, heh) ja jokune omena. Taikinalevyje sulatus, omenoist kota ja kuari poijes, ohuit viipaleit ja levyje pääl limittäi lomittai, pikkase kanelisokerii siihe pääl ja rullal. Voitelu kanammunal, syrän-nonparellei pääl (mitä ny kaapist siis löyty) ja uunihi.

Paistoaikaa pit lisät vähä siihe paketis annettuhu aikaha, ku näät ol melkossii "pullukoit", et ehti kypsäks ast. Isäntä meinas, et hyvä tuaksu, mut -haa- mult on TAAS hajuaisti hävinny. Jotenki kummiski maistan asioit paremmi ku alkuvuare lenssus.

Mummult aikanas saarust pelakuust (jatkettu) pistokas alkaa ol nupuillas, eli kait se nyssit jonkillaiset juuret ojjo multaha tehny. Annon tän heil mukkaa, ni saava laittaa parvekkeelles, mikä ov varmaa kesäl aikas kuuma, mut katettu. Kuulostaa iha oivalliselt pelakuun "asunnolt". Kasteluu toki tarvii paljo, mut altakasteluruukku auttaa täsä.

Tähä tullu tyhjä paikka men het, ku siirsin paahteisemmalt paikalt kiinanruusun tähä. Näyttää silt, et kiinanruusu tykkää kyl valost, muttei yhtää suarast aurinkost. Nuutuu, nousee ylös, nuutuu. Ja jos voi huanoste, tulee herkäste jottai ötököit tai tautei. Ny kokeillaa, josko uus paikka olisisis paremp.

Sisälämpötila yläkerras jatkaa nousemistas. Patterit ojjo kii (niis o termostaatti, mikä herättää ne jos lämpötila laskee alle 15 asteen), takkaa ei olla käytetty varmaa viimesee viikkoo enää lainkkaa, mut silti menee yli 30 astet rikki sisäl. Eiku akkuna vähä ravolles. Nipsuha siin tykkää haistel ulkoilmaa. Öiks viäl laitetaa kii, ku tuntuu, et ny osuu tuuli just toho seinustaha, ettei tul liija kylmää aamuks. 

Akkunoist kattoe tuntuu, et ulkon olisisis samallaine keli joka päivä, mut yks päivä o lämmint ja villatakkiki o liikaa, ku käy lenkil, sit toine päivä ei takkikaa tunnu oleva riittävä, et olisisis pitäny ottaa hanskat viäl kättee. Paljo riippuu siit, mist päi tuulee, ja mitem paljo tuulee, vai tuuleeks ollenkaa.

Tällastaha se Suame kevät taitaa ain olla.

Takaterassin siivoust oon kans paljo aatellu, mut toimeks en ol pistäny. Annan ny olon parantuu enste selväste. Sikku ei näim paljoo väsytä, sit saa nokka viäl vähä vuataa ja kröhittääkki, ne ku voi jatkuu pitkäänki vaivana. Ehtinee kaik viäl, kummiski, ennemmi tai myähemmi.

Aurinkoo

Ompaha ny ollu tosi kivat, oikkee keväiset päivät! Koht menee jo 20 astet ulkon päivälämpönä rikki. Lähel ollaa jo käyty! Ja siäl om pitäny makkarihi laittaa tuuletin pyärimähä, et pystyy töit tekemähä ja nukkumaha! Joo siällähä toi tiatsikka lämmittää ilmaa kans, meijä ihmiste lisäks, ni jottai apuu ov välil hyvä saar. Koht ojjo pistettävä akkunat ravolles, et ilma vaihtuu - ja sit se menee kiines vast syksyl myähää.

En ol ny nautiskellu täst kelist ees koiran kans piremppii lenkkeikää tehre. Sellaset piänet kiarrokset, et tulee härät hoirettuu. Sit oonki jo iha sippi. Pyry haluisis ain lenkeil mukkaa, mut en ny sitäkää ol sit mukkaa ottanu, mitä välil kipasen iha sylis pitäe tosa jottai tiättyy juttuu kurkkimas. Isännän touhui, perhossii kattelemas tai jottai. Nipsu (kuvas) ei taas ol mitenkää innokas ulkoilija. Kiärtää kyl talon, jos valjaat ylle laitan ja ulos mennää, mut sit on het taas ulko-ovel, et olisisis aika pääst sisäl. Pyry vaatis vähä piremppää lenkkii, ja "uussii tuulii" ja hajui ja kokemuksii.

Eiköhän niit viäl täsä kesämmäl ehritäkki!

Syätykki ollaa

Aamu men viäl aika hianoste tänäpe, siivoskelinki vähä, mut sit alko väsy painamaha pahaste, ja meinasin, et otam piänet tupluurit. Mut sit isäntä alko valmistelemaa grillauksii ja aattelin, et pinnistelen, kunnes saan köllähtää täyrev vattav viäree. Ihan hyvä päätös. Grillatut broiskut maistuva, viäl ku maistan jottai. 

Ruuvaj jälkkee koiran kans lenkki, ja sit nukkumaa. Men tunti poikines siin uinailles. Tosa vähä enne seittemää illal vast heräsin. Hah! Menee ne päivät sit näinki. Yhä nokka menee tukkoo, korvat poksuu, kröhittää... Lenssu vaa roikkuu pääl.

Gnocchit ja nauta-sikapannulastut tul ny maistettuu kans ekaa kertaa täl viikol. Ol iha hyvää! Sitäki sevverti iso annos tul, et mun satsij jälkkee ei näkkyny paljo hävikkii vuuas, ja isäntäki sai oman lautases kukkurallee, ni vähä ol verottunu. 

MUT sikku aattelin vähä jatkojalostaa jämii meil syätäväks, huamasinki, et "joku" ol käyny verottamas näit oikkee urakal. Isäntä syäny iha kylmänä, eli jollekki maistu erityise hyvält! Kaik lihalastut ol hävinny, muutama gnocchi jäljel ja pikkase rucolaa. Niiv vähä ol, ettei siit ollu ees yhreks annokseks. Pilkoin porkkanasiivui ja paprikaa, pehmensin ne piänel lämmöl pannul jonku aikkaa, ja lisäsin jämät siihe kyytihi. Miätiv viäl, et pitäisisiskös sualaa tai muut maustet lisät (ku noist mausteist o tullu kirjoteltuu), mut aattelin, et maistan enste. Ei tarvinnu mittää! Juusto suli "mausteeks" sopivaste, et kerranki voi sanoo, et ol värikäs annos! Sellane melkkest vihannesannos, ku lihalastuist ol enää rääppeet vaa jäljel.

Ja sit käytin viimiset herelmät ruakaboksin herelmälootast. Niit siis riitti kahrel henkel melkkest kahreks viikoks. Banaanit ol sopivaste mustunu täsä, ne ku ol tullessas iha vihreit viäl. Isäntä ei nii banaanii käytäkkää, mut näi ku rahkaha viipaloi, ni kauppas tekkee, neki. 😜

Näihä tää menee, et pääosin isäntä kokkaa meijä pääruuvat, mä sit hoiran noi välipalat ja välil jottai herkumpaa leipomist. Sit sillon tällö, lähinnä just joko iha "vanhanaikast" perusruakkaa teen, TAI tuunaan jämist jottai. Kahre diabeetikon kans vaa täytyy vähä rajottaa, ettei herkkuu massun täyrelt. Ei sualast, ei makkiaa.

Vesivuatohäly

Että sellast! Menipä meinaan viluväreet, ku kuulin, et puhelin ja tiatokone piippas Verisuren tyylil. Miätin enste, et oliks meil viäl varashäly pääl, ja isäntä lähteny kuittaamat ulos, vai mikä ihme, mut siinähä toine istuu melkkest viäres. 

No, ohjelma ilmotti, et vesitunnistin on tunnistanu vet tiskikaapis, ja eiku sit tyhjäämää kaappii. Ny on sit "kiva" kattaus tiskipöyräl. Ja ol siäl vet. :O Mut tosi vähä. Toi "hiiren häntä" ol nii märkä, et siit tul kärel läpitte vetäes iha selväste vet. Ja ku putsailin kaapimpohjaa, sain paperiin vet. Mut vaa vähä. MIST kummast tollane määrä voi yän aikan tulla?

Ku hanaa käyttää, vet ei tul, purkit o ehjät, ettei ne vuara, ja jos etikka vuatais, sen kyl taatuste haistaiski. Päätettii, et ny seurataa tilannet nii, et o paperi siäl, misä vet ol, näkkee, mihi (mist) siihe kosteut tulee, ja piretää purkit poijes tiält, kunnes saaraa tiskikoneesee jottai pestävää, ja tsekataa, miten käy, ku kone lykkää paineel vet putkistoho. Et onks siin joku vuatokohta. On tää ny kummallist!

Siivoilui

Ha, enste ol "pakko" napat kuva meijä "aamiais"tasost, minkä isäntä köökin nurkkaha nikkaroi, ku haluttii saar muutonki vähii laskutiloi pikkase muuhu käyttöhö. Tul hyvi tilaa tiskipöyräl, ku osa siirty poijes. Vaikkei ny kaikkeist näppärin paikka olekkaa, kauimmaises nurkas kaikest; kaappeist- ja vesipisteest, mut yllättävän hyvi on toiminu.

Liittyy Stanstan kaffenkeittimensä putsaamisehe omas plokissas, tääl. En enää ees muist mitev vanha tää o, mut VANHA. Tosin ei nää "uuret" koneet enää nii kauvaa kest, mitä joskus, et tää käsitys, mikä ov vanha tai ei, om mum miälest muuttunu. Joskus jopa yks vuas voi olla "tarpeeks" vanha. Mikä tiätyis tapauksis kyl ärsyttääki. Enne koneet ja laitteet tehtii kestämää.

Täsä kaffenkeittimes o ilmasin, millo se pitäs putsat, siis iha sil omal putsausaineel, mitä kaupast saa annospusseis, et saa "röörit" auki. Siin ov vaa sellane onkelma, et sen varotusvalon poijes saamine o nii monimutkast ja hankalaa, et nysse o käytännös palamas koko aja, ku ei kuitat sitä koskaa. Joskus se onnistuu putsin jälkee vahinkos, mut sit seuraaval kerral ei toimi mikkää. No, ollaa otettu tavaks, et sopivaste joku kuukaure eka viikolloppu aamukaffie termarihi siirroj jälkkee otetaa ja pestää röörit, ja sit heitetää irtoovat osat pesukoneesee päivän tiskie kans. Kamala katkuha siit aineest ain hetkeks köökkihi tulee, mut ainaski viäl o vesi päässy sit vapaaste kulkemaha.

Ja sikku siivoomisest ol juttuu, ni otin käsittelyhy tän isännä "tyämaan", ku omat hommat roikkuu ny tän takii tekemät. Tarkotus ku olisis siis turhat poistaa, ja sit lisät viäl "mun" leipomiskaapist noit isännän käyttämii korppujauhoi, maizenoit ja muit, mihi mä en pahemmi koske. Sokerikakkui tehres korputus vuakaha, mut empä ol sellassiika tehny ikiaikoihi. Maustekakkuihi käytän joko ihav vaa vuakaöljyy tai sit lisänä mannasuurimoit.

Sain KAKS isoo muavipussillist kamaa kaapist poijes. Siäl ol mausteit vuarelt 2020!?? Juu, tähä kaappihi ei ol täl silmäl koskettu ikiaikoihi. Joulusiivoukses tein tyhjennykse, pesin hyllyt, ja lykkäsin kaik taas takasi samal taval, ku ne olivakki. Hah! 

Ja nykki sit isäntä meinas, ku katto lopputulemaa, et "miks kaikki eniten käytetyt jutut o korkeemmal?" - Nii?! Siis herra ov vaa hyvä ja pistää sortteeraamaa iha omaan järjestyksehe ny kaik, ku ne huanot ja vanhentuneet om poistettu tiält. Ei ol tähäm mennes viäl pistäny tikkuu ristii sen asian hyväks. Hah!

Sain kummiski ny tilaa omaan kaappihi, et pystysin siirtämää viäl toisest kaapist mm. puuro- ja jauhojuttui leivontakaappihi. Samal tajusin, et esim. leivinjauhe o täysin loppu, ei ole purkim purkkii enää olemas, mut ruakasoodaa o yks purkilloppu ja yks avaamaton. Yllättysin mite pitkii käyttöaikoi näil o, mut miätin, et mite kauva sooda o käyttökelpone avaamisej jälkkee? Ehkä otan ton purkinlopun siivoushommihi käyttöhö.

Eiline k-ruakaresepti

Haa, tuliha siitäki sit jättiannos, vaiks resepti ol neljäl henkel. Joo, tehtii isomp satsi, ku meil ei ol ton piänemppää vuakaa (kaks erillaist, toine metalline, mut saman kokkost), ettei tul kuivaa, ku olisis muuto tullu sellane ohut kerros pohjal vaa (lasagnee tehrää kans ain iso satsi samas vuuas).

Eli siis pestopastavuakaa, broiskust. Vähä taas kiälletty aines toi pinaatti, mitä täsä ol yks pussilline (hävis kyl kummaste tonne joukkoho, se), mut sanovat, et kypsennettyn se olisisis vähemmä haittaava. Ei tullu oireit. Mut eihä tosa ny yhres annokses sitä kamalaa määrää olekkaa. Pikkase värii toi ruakaha, kummiski.

Kivaste tul punast ja vihreet värii, vaikkei mittää eriksee salaattii tähä kyytipojaks laitettukkaa. Mut ku olin annokseni ottanu, tuntu, ettei vuuast ollu hävinny viäl mittää!??? Eli tätä me nyssit vähä piremppää syärää. Ehkä vähä tuunataa siin vauhris. Raejuustoo ainaski on kaapis, ehkä tuaret herkkusiäntäki viäl. Saa pikkase erillaiseksi joka aterial kummiski (mä EN tykkää syär täysin samaa mont kerttaa peräkkäi - joku kammo vissii lapsuurest, ku välil syättii jottai keittooki, sitä IHA SAMAA, mont päivää, joka aterial, hyh - no, nym meil ei ol ees nii isoo kattilaa olemas, et tää onnistuisisis, et sinänsä).

Onneks ny o kaik syämiset käytännös ittest kii. Tai tiätty kokki huamioire, mut onneks hänki tykkää tuunauksest! 😃

Orottelupuuhaa

En ol tainnu pitkii aikoihi päivitel mittää näist mun bujoist. Kalenterinaki sellane, mut täl kerttaa otinki käsittelyhy ton meijä toisen kohtpualii täytee tulevan mummu-vaarilakirjan, mihi laittelen näit lastellaste kans viätettyi aikoi nii tääl meil, ku jossai muuvalki, mut yhres.

Tänne siis ain yhteiste hetkiem päätteeks laitan muistoje kirjaha kaikellaist. Valokuvie, tekstie, tarroje sum muitten kans. Kummaste huamaa, mite lapset kasvava.

Kirja on siis jo päivitetty, mut näät kuvat nyv vast saan esil, ku tul piän orotteluhetki töis.

Mä joskus käytin valokuvapaperii, ku ov valokuvamustet tulostimes, mut niist sivut paisuva niim paljo, ettei tahro taittuukkaa enää. Iha tulostinpaperil nyssit mennää. Vaaleemppii kuvii tulee, mut kyl niist selvän saa. Riittävä hyvi omiin tarpeisii.

Sikku o oikkeem paljo kuvii, sit liimailen niit yhtee, ja teipil kii sivuil, ni on sit kaikellais lerppuu siäl tääl, mut tapahtuman kuvat yhres koos. Niit tuntuu lastenki miälest oleva iha kiva käännel ja väännel esil, et näkkee, mitä siäl takan o.

Leikkaa-liimaa-askartele - sitähä tää o. Mut en valita! Täsäkohtaa saa ain muistella viäl sitä mennyttä yhteist touhuiluu. Tulee käytyy asioit uurestas läpitte. Mikäs sen kivampaa?!

Reseptiruakkaa ja lenssu tuli

Isännäl tul Ruakaboksist soitto, mikä sai toise kiukustumaha. Mehä siis otettii kaks viikkoo, kolme reseptii kahrel henkel. Eikä sinänsä valittamist, mut tää homma menee nii ohi kaiken sen muun, mitä me käytetää. Siis esim. ei tul mittää plussapisteit noist ostoksist, ja pittää joka tapaukses tehrä ne muut (hygienia, välipalat jne.) ostokset joka tapaukses erikses. Ja taas kertyy noit paffilaatikoit, mitä saa roudat sit keräyksehe. Kaupast tulevat lootat voi ain palauttaa sinne, ku hakkee uussii, ni seki o näppärämppää.

Mut jos meil olisisis joskus ollu tarkotus ehkä palatakki bokseilemaha, ni ny se toivo on sit, sen yhre puhelinsoiton takii, menetetty. Miäli men mustaks siit, et mite tyhmiks ne siäl ihmissii luuleva, et jos tauottaa tilauksen, ni jo enne seuraavaa viikkoo, soittava, et eiks nyssit kummiski kannattais... Joo, ehkä mä olisisin ollu vähä ystävällisemp, ku isännä ääni men tosi matalaks, ja varmaa iha keske toise höpötyksen siäl toises pääs, sano vaa: "EI KIINNOSTA!" ja löi luurit. Meinas sit, et jos viäl ny takasi soittaa, ni sit täytyy vaa sanoo viäl kovemmi, ettei jää epäselväks. Niinki ku joku kauppias tekkee: "Tais mennä poikki?" Hah, joo, ku mä löin sulle luurit!

Oon ollu puhelintyäs itekki, ja tiärän, et tyätäshä nääki tekkee, et vähä voisisis sitä omaa ärsytyst ehkä piilottaakki, vaiks kaikkie aikaaha siin säästyy, ku kert EI kiinnosta, ni sit EI kiinnost!

Mut eiline uunilohi ol iham mahtavan hyvää! Ollaaha me lohta tehty ennenki, ettei täs ny kovaste mittää uut sinänsä ollu. Isännäl vaa vähä uurellaist päällyst smetanan kans, toho lohem pääl. Ja annoksest jäi perunoit nii, et siit tul perunasalaattii viäl myähemmäks, ja toinem puali lohest, ni ihav vaa tyytyväissii tähänki. Mä printtasin noi reseptit, ku omalt koneelt en saa isännäl merkattuu suasikeiks noit reseptei, ku hänhä voisisis kattoo reseptit vaiks tabletilt (mist mä en ossaa, ku ei silmät tahro kestää - rivit hyppivä). Mut josko ens kerral isäntä itte tekis ton "keräyshomman"? Saa nährä. Ny meil ov viäl pitkäks aikkaa ruakka. Reseptil tehtävät tehrää enste, ettei vahinkos mennä niihi tarkotettui aineksii muuhu käyttämähä.

Ja nii se vaa sit lenssu iski muhunki. Viimeks siis alkuvuan ol, ku lähti maku- ja hajuaistit kokonas, korvat men lukkoho, ja nehä ei ol viäläkää kunnol palautunu. Saa nährä mite nyk käy. Nokka vuataa, kurkku "pistelee" ja kutittaa vuarotelle, yskittää, kröhittää. Tuntuu, et kurkkuhu ikkäänku kertyy jottai, mikä pitää saar tiält poijes, ku henkittää. Oli nii "kiva" herät aamuyäst, ku suu ol nii kuiva, et kiäli ol jääny kii toisel poskel, ku nokka ol tukos, ni olin alkanu suun kaut henkittämähä. Kamala yskänkohtaus pääl. Ja eihä tääl torpas sillo sit kukkaa muukaa enää nukkunu... Kissat alottiva aamuzoomit ja koira yritti komentaa toisii välil olemaa rauhallisemppii, et hän saisisis nukkuu viäl... Nousin sit jo enne kuut itekki ylös, ku tuntu ettei sopivaa asentoo vaa tahro löytyy, mis henkittämine olisisis sujunu ees jotenki. Pystys olles näköjää vähintäs toine siarain, vuarotelle, o auk. Hah! Kuumaa glögii vaa nassuhu!

Eilissii ostoksii

Joo, siis kirpparil olisisis ollu lankoiki vaiks huru-mykke, MUT iha hurjaan hintaha. En tosiaankaa kirpparilt osta lankoi samaan tai jopa kalliimpaan hintaam mitä kaupast saa uussii ja taatummi käyttämättömii. Ainaki orotusarvoiseste. Kattelim myäs joitaki kukkaruukkui, posliinissii, kuviollissii, mutten raaskinu niitäkää kyytihi napat. Ruukkui meil ojjo aikas paljo, et pitäsis niitäKI saar johonki järjestyksehe, et sais paremmi käsityst siit, mikä kuuluu ulos, mikä sisäl, mink kokkossii ova, ja sellast. Kuha toi ruakakellari saatais valmiiks, ni sit järjestetää se loppuosa yleisvarastoks näil tämmösil asioil.

Hävis aamul tän pikkukasvin nimi miälest kokonas, mut siis kiiltoliisukka. Sehä se! Tää o sellane, mikä ei mul koskaa ol oikkee pitkäikäne, mut uskon, et kesän ylitte ny kummiski päästäis. Isomppaa purkkihi pittää siirtää tääki, niinku moni, moni muuki sisäkasvi.

Ja sit osu toi "lintuhäkki" silmii enste. Tyhjänä. Houkuttel, mut menin ohitte. Sit seuraavas rivi tää kirjojuaru, mist siis meijä kissat tykkävä kans kovaste, ni mun ol "pakitettava" erellisel rivil takasi, et nappasin häkin kyytihi. Siin o sellane "koti" täl kasvil, et vaiks saa kasvaa ulos, ei kissat koskaa pysty syömää sitä kokonas. Mun kokemuksel juarut vaa tykkää siit, et niit nyppii. Tuuheutuu vaa. Mut saa ny ainaski pikkase rauhammas kasvaa - ja ku o amppelis, ni hippase haasteellisemp paikka muutoki kissoje men ylettymähä. 

Ja yhteenkää uutee kasvihi ei oikeest meil olisisis tilaa. Pitäs äkkii tulla kesä, ni vois siirtää noit sisäkasvei ulos siinkohtaa, ku vaihran niit isompii purkkeihi. Vanhaha paikkaha eivät sit enää mahru...

Viikollopuj jatkot ja postii

Ol ikkäänku uus sunnuntai täsä eilä, ku lährin vanhuste asioil liikkeel jo hetimite aamulenkij ja aamupalaj jälkkee.

Kipastii äiteen kans kiärtämäs kirpparii enste iha ajan kans, rauhas. Yks kiva kirppari, vähä syrjemmäs, mut helposte ajettavis, MUT mitä enemp siäl o tarjol tavaraa, sitä vähemmä parkkitilaa. Autoi välil siin mite sattuu ympäristös, jalkakäytävier reunat ja ruahopaikat täyn, miten kutenki. Eli voit saar hyväm paika, mut sit voit jäär mottihi, ku ettee tulee muit autoi... SE ei ol kivaa. Mä yritän ain sit vaa orottaa siin liki nii, et kyl siält JOSSAIKOHTI joku poijeski lähtee, ni saan iha oikkianki paikan, mut kivoint tiätty olisisis, ettei tarttis tätäkää tehrä. Tarkottaa vaa, et on suasittu paikka!

Vanhuste kissa, Vilpertti, tul kattomaa, mitä me löyrettii. Vähä luvettavaa pojil, pari kasvii, kirjojuaru ja sellane rosoreunane pualkovalehtine TUTTU kasvi, mink nimen mä vaa nyssit sattusi unohtamaha. Hö! Kiilto- jotain. Täytyy ehtii ottamaa kuva ja kyssyy googlelt. Hah!

Käytti hakemas lounasruaka lähiruakapaikast, Pian Pakarist. Saattii salaatti- ja jälkiruaka-annoksekki samaan syssyhy mukkaa. Pannupiffit, muusi ja pualukkasurvos, kaalipohjane salaatti ja ruisleipäviipaleet. Joku leipävanukas marjoje kera jälkkärinä, mikkä me syättii siv vast iltapäiväkaffen kans, ku olttii käyty terveyskeskukses istumas tovin; enste siin orotussalis, ja sit db-hoitajan vastaanotol. Raisios on kyl nii ihana toi hoitaja, ettei mittää määrää! Ei näyt kiiret, ottaa asiat kerrallas rauhas, kuuntelee, toistaa, kannustaa. Ja kyselee asioit vähä ylimalkasemminki ohitte näitte vaivoje. Tulee tutummakski sillee. Muisti viäl viime kesäst senki, et vanhuksil o päältistuttava ruaholleikkuri, et mainitti siit, et ulkoilu ov vaa hyväst, ni ei pääs lihakset iha kokonas surkastumaha - vaiks se olisiski sit sellast, et pittää pääst koneen pääl istumaha - ja siält taas poijes. 😊

Sain vanhuksilt iha iskemättömän, eli siis uuren, käyttämättömän räsymaton. Pikkase menee värit "vinoho" meijä muun värityksen kans, mut ei annet sen haitat. Vaaleet mattot rullal ja pesuu orottamaha, ja uus matto tilal. Kiitos! <3

Ja voi, mikä IHANA yllätys ol taas postilootas, ku kävin kotimatkal sen kurkkaamas! Kiitos, Tua! <3 Ny ol sellassii kiiltokuvii, mitä mul ei ennestäs kaikkee ol ollukkaa! Vaiks mul on PALJO näit! Kutkuttavan upeit kaik!

Eikä vois kortin teksti paremmi ossuu! <3

Pitäs ehtii kirjottamaa vastaust, ku ny ojjo mont kirjet jonos, mihi en ol viäl ehtiny reakoimaha. Tyät "vähä" tätä(ki) haittaa. Hah! Mut en ol unohtanu!

Eli lyhyest: MAHTAVA päivä! 🌞

Napattui reseptei

Nyssit o se eka ruakaboksin tyyppine ostostilaus kaupas orottamas noutoo (illal). Siinäki alkaa ol se valinnav vaikeus, ku reseptei o tuhansittai, ja taitaa koko aja tul lissää. Mut jottai.

Ja vaiks isäntä meinas, et me ei "mun" lootil kaappei täytet, ni nykku siirsin keppui ja purnukoit tosa aikasemmi kuistin kaappeihi, ni iha uhmatakseniki lisäsin silti ne kolme lootaa kolmee reseptii varte yhtee hyllyhy. Toki sit täytyy ne oikkiat tuatteet resepteittem mukkaa kattoo, ku ostokset tuleva kottii enste.

Ja yhä meil o sekä isännä maustekaappi, et "mun" leipomiskaappi täysin koskemattomii. Hah! Isännä enerkia om menny kellarin ovie paris (mitä ny välil kanto- ja mittausapulaisen siis mukan), ja itte oon enempi "hoitanu" suhteit (chattailemal sukulaiste ja ystävie kans, viättämäl aikaa pikkupoikie ja tassuttajie kans...), ja sellast.

Nym mä jännään, et jääks nää K-ruakareseptie käytöt mul, vai saaks isäntä nää viäl aikaseks, niinku on ne ruakaboksin reseptit kokkaillu. 😀 Vai tekkeeks aineksist jottai iham muut, ku mitä o alumperi miätitty, sit mun kokkailut ei enää ol ees mahrollist. 

Viikolloppu men

Voi, mikä oikkee kiva, lämpöne ja aurinkoine viikolloppu! 👍

Lenkkeilty ollaa, koiran ja Pyrynki kans. Nipsu ei nii välit ulkoiluist. Seurailee mialuummi juttui akkunoitten takkaa. 

Onneks ehrittii nauttimaa lavvantai päiväselt näist keleist, ku alko toisem poja meno hirastumaha iltaa kohti, ja sit oliki jo kuumet. 😟 Muit oireit ei näkyny, muutaku, et väsy tuli - ja kylmä olo. Viltti tuntu kivalt ympäril. Lääke vähä autto.

Sellassii torkkui ei tullu otettuu, mut muuto rauhallissii tekemissii ja olemissii. Meriaiheissii ohjelmii tapletilt, piirustelui, kirjottelui, lukemissii...

Ihan kivaltaha se aurinko tuntu sisälläki.

Aamupuuro-osuuttas ol orottamas Pyryki. 😋 Tää tykkää "tiskat" kaurapuurokeput ain. Hah! Riisimurokeput ei nii kiinnosta. Hassu kissa! Nuarimmaine meinas, et hän tykkää täst puurost, et se om paljo paremppaa, ku mitä heil päiväkoris usseste aamul o. Ihan kiva!

Yät men yllättävä hyvi, vaiks vähä ol tukkosuut ja yskää, ja toisel sitä kuumettaki. Ne kelist nauttimiset, eli enemmät pihapuuhailut jäi kyl ny aikas vähiin täl kerttaa. Kaipas näit vastaavii säit viäl tulee lissääki, et päästää yhres kaikellaist touhuumaa.

Sit o sen toise kellarinoven nikkarointivuaro. Sivuilt täytyy napat poijes, ja korkeurest poijes, et mahtuu olemas olevaha oviaukkoho. Isäntä puhuu "hobittiovest", ku täst tulee puhe. Hah! Se om piäni, ja yhä piänemmäks menee vaa. Sellast se o.

Poikaki ehti piipahtamaha, et sai talvirenkaat vaihrettuu kesärenkaiks. Kerranki kuivas ja aurinkoises sääs. Yleensä o satanu vet tai ränttää. Meijä oma auto ov viäl orottamas tätä hommaa.

Vähä pit, tiätty, samal sit kaffetellakki, ja höpötellä yht ja toist. Sähkäri ku on, ni miätittii meijä tulevii sähkötöit kans jonkuv verra. Saatii asiantuntija-apuu nii, et osataa vähä valmistautuu tulevaha maakaapelityähä, mikä o siis täl (ens, seuraaval, tuleval...) kesäl suunniteltu juttu. Ettei tul yllätyksii.

Ja sensellast. Ihan hiano yhteissii touhui täyn ollu tää viikolloppu! 💕

Valmistelui, ja valituksii

Kivaa oroteltavaa, ku pitäs saar lapsellapset pariks yäks (jos suinki vaa ova terveit) mummu-vaarilaha!

Siivoilui yleiseste, ilmampuhristin pöhisemähä, ja sellast. Ny vaihrov myäs toimiston sänkyhy verhot. Pitkäst aikkaa.

Tää o sellane "unimaja". <3

Näihi valmisteluihi liittye sit alkaa pinna kiristymähä, ku - joo, isäntä kyl imuroi - mut sit kaik muut jääki. Aamupalaa laittaes ittelles, jäi kaik murut tasol, ja KAIK kaapit ja laatikot, mitä ol käyttäny, AUK. Yläkaappie ovet, kaffelilaatikko... Ja sikku ol syäny, sai astiat tiskikoneem PÄÄL, misä ol lappu, et LIKASET - eli siis olisisis voinu samantein laittaa astiat sinne. Talouspaperirullan viimisem paperin käytti, tyhjä trötö jäi tasol, ei roskiksehe, ei poltettavihi, eikä hakenu uut täyt rullaa... Hmmm. Yritä täsä sit pittää huushollii siistinä! :( Välil naurattaa, välil ärsyttää. Ny on tän jälkimmäise aika.

Pysytää viäl ruakalinjal

Ruakapainotteisii päivityksii olluj jo pitkän aikaa. Nyv viäl jatkuu. Mä sain ny siirrettyy kuistin kaapeis olleet sinne säilötyt pestyt purkit ja purnukat kellarihi. Isomppii purkkei ol aikanas enempiki, mut eihä niit sit tullu käytettyy, ku ne EI MAHTUNU jääkaappihi. Eli avatut purkit olisis pitäny säilyttää yhä kellaris, mist niit ei sit tullu tarpeeks noppeeste haettuu käyttöhö, ni pilalleha ne ehtii mennä. 

Nyssit pääryttii ihav vaa näihi kaupan purkkeihi, ja muutamii ostopurkkei o tullu aikoje saatos lissää. Kuistin kaappi ollu siit hyvä, et näit o ollu helppo hakkee käyttöhö tarvittaes, mut ny päätettii, et siäl olisisis tärkkiämppiiki asioit hyvä pittää poijes silmist, mut kummiski lähempän ku varastos säilyttämine.

Pyrkimys pittää nää poijes remppojen tiält kummiski. Kuvaa otettaes seison ulko-ovem paikal (mitä siis ei ol viäl asennettu paikoilles) ja het tost oikkial o oviaukko muuval kellaritilaha, mitä ei ol tarkotus pittää ruakasäilytykses, ni täytyy erottaa toisistas. Siin onki sit taas omallaiset tyät eres (vanhoje karmie poistamiset ja sen sellaset). Mut pikkuhiljaa homma etenee.

Täv viiko viimine Ruakaboksin resepti teon alle. Kanawokki parsakaalil & riisinuudeleil. Iha näytti aineksiltas silt, et hyvää tulee - ja et sitä tulee riittäväste.

Sit pannul ei enää nii kamalam paljo sitä ruakkaa ollukkaa. Noh, onha toi wokkipannu normipannuu isomp, toki, mut silti. Värei iha kivaste kyl.

Lopult tul pannulline syättyy, vaiks ite en nii täst tykänny. Isäntä veti sit munki pualest ja iham pikkase jäi nuudeleit lopult vaa. Se men kyl koiram massuhu, et ei viittitty kokeil, mitä nuudeli mikrotuksest tykkäis, sevverti vähä sitä jäi. Täytyy ny sanoo, ekan kerra näis boksin resepteis, et isännän tekemät ihav vaa "mitä ny sattuu kaapeis olemaa" -wokkit ova ollu paljo paremppii.

Seuraavaks sit niit K-ruaka-reseptei. Siirtelin sitä varte kaikellaist kippoo ja keppuu kuistin tyhjennetyil hyllyil, et sain hyllytilaa isäntää varte noin reseptie aineksil, et saaraa ne lokeroituu kauppanoutotuatteist vähä samaan tyylihi ku boksin pussukat. Saa reseptin ainekset noppeeste käyttöhö. MAUSTEkaappi on yhä siivoomat kokonas, ja (mun) leivontakaappihi ei olla koskettu lainkaa. ;) Et hommaa riittää kyl viäl jatkossaki. Isäntä saa alottaa kaiken sil maustekaapin köljäämisel enste. Mä jatkan sit siit. 😃

Herkutteluu

Ja vaiks noi pääsiäise vähä epäterveellisemmät syämiset ova ny ohitte, ni eihä me tosiaa syämissii unohret. Ja mikä parast, se HERKKUruaka tiätty om mialuisaa.

Mausteist karamellipossuu, riisii & marinoitui appelsiinei osu valinnaks Ruakaboksist eilä illal. Ja mahoton, mite hyvää se olikaa! Vau!

Pikkase jäi myähemmäkski, riisii appelsiiniriisiks muunneltun, ja niit marinoitui appelsiinei isännäv välipalaks. Lihat men kerral. Siit olisisis varmaa saanu usseemma annostaki, mut ny ei kursailtu, vaa ny veti sekä silmät että vattat. Heh!

Jos me ihmiset herkuteltii, ni annon sit karvateillekki vähä herkkuu. Meijä isoimmal rohmukatil osa herkuist pulmapelinä, pikkurasias. Men vähä enemmä aikaa siihe herkutteluhu, eikä vaa rohmuttu kaikkee het. Tuntuu et Isla ja Pyry syävä kaik nii noppeeste, etteivä välttämät ees maista mittää. 

Vähä pit valvoo, ettei loota puttoo sänkyl lattial, ku sit Isla olisisis taatuste aatellu, et se o hänellekki vapaat riistaa, vaikkei olekkaa. Olis ehkäpä jopa syäny laatikoinee päivinee koko jutun, hah! Nipsu kävi kurkkaamas asiaa, ja päätteli, et häne toisaalt syämäs herkut ol iha tarpeeks, eikä ees yrittäny mennä herkkuje ja Pyryv välihi. 💕

Uus viikko, uus boksi

Toimitus tul tiistain, eli eilä, ku normitoimituspäivä, maanantai, ol pyhäpäivä. Sillee men, et isäntä läht viämää roskii roskiksel, ja palas sisäl kahre isohkon laatikon kans. 🍎🍏🍌

Ny on sit taas kolme pussukkaa eri resepteil orottamas tekijääs tasol. Ei viäläkää olla "saatu aikaseks" siivot noit köökin kaappei sil silmäl, et näil olisisis joku tila, mihi ne sais piiloho. Ehkä me viäl siihe jossaikohti päästää.

Ku mystiseste mittää ylimääräst tilaa ei oikkee tul mistää, ni täsäkohti meil o sellane onkelma, et, joo, voiraa ottaa noil harvemmi käytetyil jutuil tilaa kuistin kaapeist, misä om paljo kellarihi kuuluvii juttui (tyhjii, pestyi purkkei ja pulloi esimerkiks), MUT ei viittis siirtää juttui kellarihi ennenku se on tehty valmiiks, ettei sit siäl tartte miättii juttui tyyliin, et homma etenee siv vast, ku siirtelee tavaraa paikast toissee enste. Kellarii ollaan kyl ovie suhtee tehty pääsiäisaikanki, mut paljo olisisis viäl tekemättäki. Miätittii, et mahtaisisiks noi lasiset kippot/ kappot kestää pihal, jos vaa keräis niit johonki muavilaatikkoho terassin nurkal? Hmmm. Tää on nii hankalaa välil.

Tää kylkiäisboksi ol täyn herelmii. Yks granaattiomena, usseemppii laatui appelsiinei ja omenoi, kiiwei ja banaanii. Ja eiks meil sit ollu omakki herelmät viäl näittem pääl: lissää appelsiinei ja viinirypäleit. Et ny saaraa sit lisäil herelmii salaatteihi, tehrä herelmäsalaattii, smoothieit ja rahkoi, vaiks hurumykke.

Ei ol meil tainnu IKINÄ ollu näim paljo herelmii yhrel kerttaa. Onneks ny ei ol mikkää kärpäsongelma-aika. Mittää sellast säilytystilaa ei ol, mihi ei kärpäset pääsisis.

Ja tyhjät lootatha o ain kissojem miälest kivoi - ja just heil hankittui! 😂😆

Sitruunaine pasta kesäkurpitsal & halloumijuustol otettii käyttöhö jo illal. Ekaks näytti, et mitev vähä sitä ol, mut lopult siit jäi kummiski kaks annost viäl tällekki päiväl. Tosi täyttävää! Ja HYVÄÄ! Sehä se pääasia onki näis! Halloumii ollaa lähinnä kesäsi grilliruakie kyljes enne käytetty, mut oliha se iha hyvää paistimpannullaki tehtyn.

Jos oltais haluttu jatkaa tätä ens viikolki viäl, olisis pitäny jo eilä päättää, mitä reseptei halutaa, mut ei kumpikaa jaksettu keskittyy tähä. Päätettii tauottaa ja kokeil välil K-ruakareseptei ja niitte ostoslistoi. Siält täytyy vaa käyr vähä tarkemmi asioit läpitte (poistaa niit aineit, mitä meilt jo löytyy, ja vaihtaa tuattei, mitä ei omast kaupast löyry). Mut näi me voiraa kuitenki käyttää meijä plussapisteit (ja saar niit samal, ku ostetaa), vaiks ostokset pittääki käyr noutamas itte kaupast - noh, yleensä siin samal oj jottai muutaki hoirettavii asioit; postis tai apteekis piipahtamist esimerkiks, ettei me usseste vaa yhre jutun takii liikkeel lähretäkkää.