Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕

Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.

Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂

Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚

Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.

Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.

Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

Aamupuuhat

Aattelin, et "pyhitän" päivän jo viikollopul, et saan rauhas siivoskel ja sellast, mut kyllähä sitä siv vaa ain meileihi pakkaa vastailemaha, ku silmihi ossuu. Sitkeessähä tää, et arkipäivät ova TYÄpäivii o.

Vaihtelin petivaattei ja valmistelin ne muutonki yäkyläläissii varte valmiiks, ettei tartte ku päiväpeitot ottaa uniajan tulle syrjähä. Hetihä tää aulan peti käyttöhö men. Ny o enempi tilaaki, ku laitoin kasaha jo valmiiks noi siim pääl yleensä olevat tyynykki. Voi oikkee leveeste maata. 😀

Pölyyhä meil ny o lentäny oikkee ennätysmäärä, ja sainki ny pari kerttaa käyr tyhjäämäs imurin pölykepun, et ei mahtunu ees yht kiarrost siihe. Ku o ärsyttäny seki, et se o yhren kerrokse kiarrokselt ain täyn, ku aikanas pölypussihi sentäs mahtu usseemma päivän imuroinnit. Mukku niit pussei ei sit tahtonu löytyy mistää, ei ees niit sopiviks muakattavii, mitä viimitteks käytettii. Pit pölypussittoman olla nii kätevä ja näppärä. Ei se kyl ol. En tykkää yhtää.

Mut ilmanpuhristin puhisee ja hoitaa hommias makkaris, vähä otettu tiättyi kamoi esil ja toisii taas poijes tiält, poikii aatelle, sit ehritää hyvi välipalattelemaha, ku saapuva ja isäntä lähtee hakemaa meijä seuraavat viikko-ostokset, ku oma auto o ajokiallos, kunnes se saaraa korjattuu (aika varattu maanantail kyl, mut meneeks kummottos läpitte sej jälkkee, vai tuleeks jottai uut häikkää, ei voi viäl tiätää). Enste meinattii, et ei mennä kauppaha, ei otet poikii, mennää sil, mitä kaapeist löytyy vaa, mut sikku plikka meinas et hän voi tulla ja tuara pojat, ni heijä autol voi ostokset hakkee, ni poikaki meinas, et hänki voi tehrä piremppää päivää tääl, ni ny meil onki sit jo valinnav varaaki. Heh! 💞💕

Mut tästähä siirryn sit viikollopuv viattoho itekki. Nauttikaaha syksyisist aurinkopäivist! Ainaki tänne on ny sellast luvattu. 

Töit

Ku poika haluu jatkaa, ja tekis varmaa tauotta hommii, jollei välil itte hualehtis, et vois pittää kaffetaukoo ja ruakataukooki välil, ni on tullu sit itekki tehtyy normii piremppii tyäpäivii. Se vaa jotenki menee sillee automaattiseste nii.

Piänet tilat, paljo tiält poijes siirreltävää tavaraa, isomppaa ja piänemppää, ni joskus o ihan kiva tehrä hommii tilas, misä ei tartte ahtautuu mihinkää, eikä siirtää kamaa poijes alt. Vaiks näit tääl meil onki vähäv vähä. Mut linja kerrallas homma valmistuu! Pikkuhiljaa. Et mitäs täs, oleilles ja seurates, mite juttu etenee, joka päivä. 💙

Tiistaitouhut

Joha ol päivä! Viikolloppusuunnitteluu, autoremppaa (se toinen kerta), katsastus, sähköhommii...

Hylkyhy meni, auto siis. Voi KÄÄK! Taas noit jarruvikoi, viime katsastus men heittämäl läpitte, ny ei sit millää. Ärg! Nyjjo menny siis kaks korjaust, katsastus/päästömittaus, ja sataset "palaa". Mitä toi jarruremppa sit maksaakaa, arvion anto, mut ei jääny mun päähä, ku ärsytti nii, satasia seki, kummiski. 😆 Tää on nii tuttuu, et sikku saaraa säästöö rahaa jottai tiättyy varte, ni AIN tulee jottai muut tärkeemppää, mihi se raha sit valuu. Ny ylimääräsen, vaiks ollukki tekolistal jo, tää sähköhomma, ja nyv viäl autoki. Kismittää!

Sotkee ny kaikellaissii suunnitelmii, mihi oltais autoo tarvittu, mut koitetaa ny pärjät, kummiski.

Pakkasöit, ni onneks on tää takka! Ny piänet tulet aamuin illoin riittää, ettei ol tarvinnu mittää sähköpattereitte alkukrääsää (niitte termostaatit o 15 astees) haistella. Tavoteha siis on, et takal (ja muitte laitteitte) lämmön avul pysyis lämpö nii hyvi, et mahrollisimma vähä pattereit lähtis ees lämppeemää.

Taas yks remppa, mikä tulee olemaa melkose näkymätönt sitte, ku se ov valmis. Vessas pöntöl istues lasin kaut näkymä ei ol ny kaikkeist kivoint, mut näkkee kyl, et JOTTAI om menos. 😁 Lopult nääki jäävä piiloho kyl.

Jos meijä "apulaiset" ei pyäri suaraa jalois, ni hyvi lähel tarkkailemas kummiski. 😏 Jännää!

Isla taas enempi kattoo vaa, et misä mä oon, ni jollei ny iha varjona nilkan takan pyärikkää, ni aikas äkäsee löytyy jostai lähelt. 💕

Iltalenkil otin kuvan, ku pihavalo ol pääl, taustal näkkyy kasitiän valot mettän läpitte - JA tähtii! Yllätys! Sikku innostuin täst, ja yritin ottaa itäsuunnast, pimeelt pualelt kuvaa kans, et saisisin meijä tähtitaivaan kans kuvaha, ni pelkkää mustaa. Höh! Ymmärrä nyssit tätä kameran toimintoo. Ei sit kuvat tähtii!

Poika tek hommii nii myähässee saakka, et päätti olla yätä, ni ei tartte lähtee ajelee yät vaste, ku alko men lämpö taas miinuksem pualel. Hänelläki viäl kesätassut autos. Sellane rento yhresolon ilta sit tul päiväm päätteeks. 💙

Lomatuliaine ja tyäntouhuu

Syyslomaa koulust, ni vanhemmakki pyrkivä sit vähä lomailemaha, sevverti ku pystyy. Mitä ny poika o ahertanu tääl meil paljo. Viäl vähä jatkuu.

Ja mikä IHANA pöllö ol tarttunu heijä reissult menoho mukkaa, tänne yhrel pöllöl. 🧡 Islaki ol kiinnostunu. Kivaste tehty tällane puine, yhrest palast. Söpö! KIITOS!

Remppa tiätää sitä, et kamaa täytyy taas siirtää paikast toissee koko aja, et ulottuu sinne, minne pittää ulottuu. Hah! Ei me näist mihinkäs päästä! Joka rempas sama juttu! Köökkihä se vaa ain sit vaikuttaa kaikkihi ruaka-aikoihi, ku ei oikkee toho samaha syssyhy pääse mittää ruakkaa tekemähä. Ny ei ees mikros mittää lämmittämähä, ku mikro ol pöyrän kulmal ilma sähköö.

Miätiv vaa täsä, et mahtoks meijä viikollopun "lorvikatarri" ollakki jottai ennustamas lenssun alkuu? Ny ollaa molemmat isännän kans aivasteltu ja niiskuteltu, päät särkee ja -> VÄSYTTÄÄ! Toivotaa, et saaraa unempääst kii yäl, ja pöpöt lämpsis pihal, ku hommat jatkuu huame! 

Vaihtelevaa

Suame syksyt. Kylmää ja aurinkost, lämmint ja pilvist, tai sit ihaj jo sataaki. Silti nää hämärähyssypäivät (tai jo iha aamukki) tuntuva tosi pimeilt niitte aurinkoiste jälkkee. Erelliset aamut melkkest pakkasel, nyssit aamulämpöki yli kymmene, et taas siirryttii vähä sinne kesämmäl näitte säitte suhtee.

Kasvareist o sato korjattu, mut kasvustot ja purkit pittää siivot poijes viäl. Viikolloppun ehtinee - iltapimeel ei innosta enää yhtää töittem pääl näi arkisi.

Kevätvalmisteluina noi lapetikkaat talousrakennuksehe, se verkko viäl piipum päält puuttuu, mut ny katol uskaltaa mennä sen ahertamaa paikoilles. Pit ehtii enne pakkassii, ku peltikatto o muutonki liukas, ni siv viäl liukkaamp. 

Sähköhommat jatkuva sisäl, et saaraa johto johrolt vaihrettuu ussii, pikkuhiljaa, sit miätitää, mite tota meijä puuvajaa voisisis vähä tukee paremmi, ennen lumie tuloo, ku siit tipahti lattia yksilt perustuksilt tosa klapei sinne laittaes. Eihä se ny iha uppoo maaha, mut seuraava lasku viä lampum mennessäs, mikä o seinäs, eli sitä yritetää kyl välttää. Tää siis kaik viäl täl syksyl eres.

Ens vuan ensmässii puuhii toi piipum purku, katol laitto (väliaikaseste enste), ettei men vesi sisäl, et saaraa alettuu tota saunan lattiaa vihroste viimein. Tää sähköhomma ku tul tähä vähä varkain, ja tonnei uppoo, ni kaikkeen ei riitä a) rahat eikä b) aikakaa.

Saunaan menee myäs sit aikaa ja rahaa, sit pittää jatkaa asuinrakennukse seinie kans. Enste toi takaosa, mikä enite o aurinkon kans tekemisis, ja tuntuu kuluva nii maali, ku sit se puuki, noppiammi ku muuval. Saaraa poijes se kamala pikkane akkuna, mitä oon ain inhonnu, ja torppa sen näköseks, et seki akkuna ikkäänku kuuluisis paremmi tähä. Munst ei tollane pikkane kuuluisisis ees pesutilaha, mut kaipa siit saisisis iha hyvän akkuna siihe meijä miättimää piilomajaha sit. Ettei sekää käyttämät jäis.

Sit ov viäl toine pääty ja kööki pohjosem puali fiksattavan, et saaraa koko torppa läpitte lisäerisettyy ja uusittuu. Vanhat puhelinlankat poijes seinii kiärtämäst ja sellast, mihi ei olla ny keskitytty lainkaa, vaiks ne puhelinlankat taloho ja noihi pylväisii jo aikasempin vuasin o puhelinfirman kaut poistettu.

Ja SIT ehkä päästäis enste vajan kunnostuksehe, ja uusimisehe, varaston oven paikan siirtoho ja siit sit sen sisätilan uusiokäyttöhö ja ja ja ja. Se kesäkeittiökatos, mihi saaraa noi purkutiilet (jos vaa ova käyttökelposet) toivottavaste käyttöhö, sit jossaivälis. Jottai juttui voi tehrä vähä ristii, ku o asioit, mis pittää orottaa kuivumissii ja sellast, ettei voi jatkaa juttui tost vaa, mut saa nährä. Näit ireoit tuntuu tuleva koko aja lissää, mitä halutaa ja sit ne mitä tarvitaa pittää kummiski tehrä enste.

Et joo, kaik rahat, mikkä tulee, vaiks hetkeks pistetäänki säästöhö (ku niit lainoi ei ees saa), ni meneeki kyl. Eikä meil ny niit lainoi nii ikävä olekkaa, ettei sempualest.

Uut sähköö

Haa, yks jännitysmomentti o ohitte! Meil on ny "uut" sähköö, eli virta tulee maakaapeleist! Jeee! Seuraava jännitys o, et mitem paljo tää kytkentä nyssit maksaa. Eli Carunan laskuu siit orottaes. Se, et luvattii tän menevä maakaapeliprojekist, ei takaa viäl mittää. Alihankkija ku sanoo, ettei heil ol asiast mittää sanottu, ja heijä tekemiset loppuu enne. Alihankkijoitte alihankkijoit ja sillee...

Mut kerranki tul jottai etuajas! Ku ei ihav viäl orotettukkaa. 😁

Enste uus kaappi, uus sähkö, sit ilmasähköt poikki. Millo nää vanhat sit lähretäänki siivoomaa poijes, jää viäl nähtäväks. Ehkä ens, tai sit seuraavan vuan, tähä ku o kolme kesää annettu aikaa.

Yhristämise ajan sähkökatko ol nii hiljast, et korvat soi. Autotiän äänet kuulu tosi hyvi ja siv viäl talon nurkalt outoi äänii.

Isla ja Pyry olivakki asemis hetimite, ku olkkaris oleiltii sen aikaa. Nipsu hiipi yläkerrast kans, vähä vatta maat myäte, et outoo ol. Mut häntä nous taas pystyy, ku tul laumaham mukkaa. 💞 Kyl siin yhresolos o turvaa kissoillekki.

Ja täst ettippäi saa ottaa vanhoi piuhoi poijes sitä mukkaa ku uut on tulos. Jee!

Pitkim poikin

Johtoi lissää sinne tänne, ajelui sinne tänne. Orkanisointii ja aikatauluje sovittelemissii. Vaiks pojal onki lomaa, ni meil ei isännän kans ol, ja kaiken yhteesovittamine vaatii kaikilt vähä joustoo.

Mut onnistuuha se! Poika kipas meijä autol vähä lissää tarpeit hakemas, ku isännäl ol palaveri ja mä höpisin (hah, parantelin maailmaa) puhelimes ystävän kans (kiitos soitost, Stansta!), ja siin ympäril järjestelin papereit, tulostelin ja kopioin kaikellaist. Ja hommat jatkuva huame.

Johtoi om poikines nyssit orottamas sitä, et saarais ne "uuret" sähköt.

Eiköhä seki täsä viäl lähipäivin onnistu. Toiveis ainaki! Hah! Iha "koristeiks" ei näit kiäppei voi sannoo, mut ei niit saa loppuhunkaa laitettuu, ku muuto ei valot eikä laitteet toimis. Pakko saar uus sähkötaulu käyttöhö enste - siit sit palasis loput, ku saa ne vanhat johrotukset tiält poijes kans. On tosa melkone homma kyl ollu, ja sit viäl tovin jatkuu, ku sopiva aika sil tulee.

Lisäks miähet laittova ny talousrakennuksehe lapetikkaat, väliaikaset, mut turvalliset, et pääsee piipul. Saaraa se verkko siihe, ja sit aikanas alotettuu sitä piipum purkuu. Pakko vähä valmistel jo ens kevättä, ettei olla liijam myähää sit vahinkossakaa liikkeel ens vuare pualel. Liukkail keleil ei peltikatol mennä, vaiks mite o hianot tikkaat.

Arki jatkuu

Tällee rauhallise viikollopuj jälkkee iha kiva jatkaa arkee taas. Tyät ja tyät, omii, isännän ja pojan nois sähköhommis. Varmaa viäl huamine o sellane, millo pystyy tekemää juttui ennenku saaraa oikkeeste sähköt toho uuttee sähkötauluhu. Eli sit taukoillaa johtokiäppei siäl tääl kämppää, kunnes se aika tulee, et pystyy jatkamaa.

Miätiv vaa, ettei tairet pystyy ottamaa lapsellapsii tänne ennenku saaraa noi johtohommat poijes, ku niit ny o siäl tääl ylä- ja alakerras, orottamas jatkoo - ja pöly lentää erelles - ja purui tulee vastaa mitä kummallisemmis paikois... Nii toivon, et tää homma olisisis poijes alt mahrollisimman noppeeste!

Ny oon käyttäny viimesekki öljykynttilät kasvareis, ja ku kasvustot alkaa ol iha mennyttä jo muutonki, ni keräsin ny kaik loput sarot talttee.

Vihreet o, eikä ol kyl enää väriv vaihtumisel oikkee ol mahrollisuuksii ulkon. Vaikkei ny pakkasel sää olekkaa menny. Jottai näist teen kummiski. Napostelukurkut o jämähtäny pikkuruisiks, eivä näivettyny, mutteivä kasvanukkaa. Paprikat o aanaukse lähteny värii vaihtamaha, ainaski osa. Avomaankurkuist saaraa hölskykurkkuu aterian kyytihi. Miätin, et jos paahtais nää jääkaapis viäl olevia chilie kans... Ehkä.

Havaintoi

Nykku täsä orotetaa, et vihroste viimei noi maasähköt oikkeeste yhristettäis, enste tiätty noihi jakokaappeihi, sit meijä sähkötauluhu, tai mis järjestykses se sit tehräänkää, ni kaik tol hiakkatiäl kulkevat ajoneuvot tulee tarkemppaa syynihi. Eli siis me molemmat isännän kans mahrollisuuksiem mukkaa ryykätää akkunal, et "JOKO NYT?!" - mut ei.

Näitte kaikkie säästökuurie ja leikkauste ja niitte outoje kohteitte suhteen, ku kaikist tuuteist tulee uutissii ja erilaissii artikkeleit miälipiteines, ni tääki Carunan rojekti tullu vähä samal tiimoil seurattuu, vaikkei se ny suaraa valtion kukkarost tää rojekti ny menekkää. Iha Carunan oma ja asiakkaitte (sen alkuperäse rojektin ulkopualiset hommat siis), et sinänsä.

Mut tuntuu, et jokasel tyypil täsä on se oma auto, mil kiärtävä. Täsäki usseste kaks pakettiautoo, mis molemmis o yks tyyppi sisäl. Molemmat menevä samoihi paikkoihi, tekevä hommii vuarotelle, toisen seisoes viäres, tai autos istue... Hmmm.

Tän aamun kuva siit, ku harmaa ja valkone pakettiauto, molemmis yks tyyppi, ajo tiäl, pysähty jakokaapin ettee, molemmat hyppäs autost ulos, avova kaapin ovee ja sit toine: "Täst puuttuu toine korva!" - sit höpötyst, mist en saanu selvää, ku olttii JUST tosa kameran kohral toisel tiäl, ku koira hoiti hätiää siäl pusikos. Siit jatkovat tiät ettippäi sinne tiäm pääs oleval toisel jakokaapil. Eli sevverti ymmärsin, et ainaskaa kytkentöi ei viäl voi tehrä, ku se "korva" puuttuu. Tulevaks sit sen korvan kans taas uurestas kahrel autol?

Mut josko tää tarkottaisisis sitä, et tää kytkemise ajankohta oikkeeste alkaa jo lähenemähä? Vaikkei mittää tiatoo tästäkää kyl ol tullu, mut mahtaaks tullakkaa. Ei kovi hyvi ol tiarotus toiminu, tai siis EI OLLENKAA. Toivon, et tää homma kummiski olisisis mahrollisimma pia ohitte!

Sataa, sataa, ropisee

Pitäisköhä ollaj jo tottunu tähä, et sataa? Must tuntuu, et menneenä kesänä o enempi satanu, ku ei. Vaiks ei välttämättä ol satanu päivät pääksytyste, ni sillee, et enempi tai vähempi melkkest joka päivä. Ja silti o ollu ahristavan kuumii päivii kans, ettei ne sateet ol viileeks ilmaa laittanu.

Nykki ol aamul het 12 astet lämmint, ettei lähelläkää pakkast, ja nyssit o pihal alkanu vaahterat ja tammet vaihtamaa syysvärii. Ja kasvarin vesisaavi tulvii yli äyräittes, et pit äyskäröir jokune ämpärilline vet siält pihal. 

Mut hämäräkshä keli menee, ku taivas om pilves. Täytyy vaa toivoo, et vaiks mite onki talvi tulos, ni slti viäl sitä aurinkooki nähtäis.

Om meinaa muute melkost spakettii noi sähköjohrot, ku niit pitää saar järkättyy sisäsulaketauluhu. Huh-huh! Tätä hommaa jostai syyst kissat tykkäs lähelt seurat kovi. Mut tyä etenee! Vaiks viäl hommaa riittääki - ja läpiviänteiki pitää tehrä lissää. 

Mut täsä välis on ny viikolloppu ja rauhotetaa tilanne tän osalt. 

Herkkuu, lämpöö ja johtoi

Päätin het aamusel tehrä vähä makeet meil kaffen kera syätäväks, ku myähemmi päiväl taas pöly lentää.

Et eiku kaappei kurkkimaa, et mitä aineksii löytyy. Kaurapohja, purkki persikam pualikkait, kaks purkkii kermaviilii. Siin ne perusainekset. Simmää meinasiv viäl unohtaa ottaa kuvaa, ku ol jo nii "nälkä" siin vaihees, ku istahrettii pöyrän ääree. Hah! Sevverti mehevää tää, ettei tarttenu mittää lissää, vaiks hyvää vaniljakastikkeen tai vaiks vaniljajäätelön kans.

Johtoi o olluj jo paljo, eilä haettii lissää viäl...

... ja silti se loppu keske. Sellaset noi 300 metrii tarvitaa lissää - tähä hättää. Niit voi tarvita myähemmi taas lissää, tai siis tarvitaa, ei siit ol epäselvyyttäkää, mut tarvii ny välil saar se mittari vaihrettuu uutee sähkökaappihi ja siihe virta pääl, et saaraa alkaa purkamaa noit vanhoi johrotuksii poijes uusien tiält. Vaiks osa uusist tuleeki ny menemää pikkase eri teit, et saaraa niit poijes silmist. Mut noi päämittarit o Carunan hommii, siihe ei saa kukkaa muu mennä koskemaa.

Ja nyssit valmistu tää villatakki, vaiks vähempi tosa taitaa mittää villasekotelankaa kyl ollakkaa. Puuvillaa, bambuu, pellavaa, akryylii, mohairii. Mut lämpöne se o, kummiski. Ei ihav viäl tarvi käyttöhö ottaa. Tuuletin pyärii viäl tosa tyäpisteev viäres, ettei tul liijan kuuma, ku lämpimie laitteitte viäres töit tekkee. 😊

Aurinkoo ja saret vuarotelle tää o keli ny ollu, mut silti lämpimämppää ennemmi ku liijan kylmää. Sitä jo luvataa kaikellaist myräkkää ja pakkastaki, lumiiki. Mut saa nährä, onha sitä lupailtu ennenki. Kynttilät erelles kasvarihi palamaa, et jos pitäs siält mahrolliset pakkaset ulkopualel. Jos paha tilanne tulee, ni sit saa talvivalmistelui alkaa tosissas ainaski tekemää. Alkais jo vähä muutonki se aika olla...

Läpiviäntei

Putkituksii johrotuksii varte. Läpiviäntei paksuihi seinihi, ohkassii seinihi. Täsä sit riittää ja riittää.

"Lonkeroi", johtoi. Johtoi suarana, johtoi rullana. Ei ol hetkes tehty. Ja nyssi loppu matskut keske, ja miähet päätti tän päivän tyät ostosreissul, et pystyy taas jatkamaha. Melkost mekkalaaha noist reikie tekemisist seinihi tulee, ku välis o ehtaa puut, vanhaa, kovaa sellast. 

Ja pöly lentää. Suursiivous eres viäl, ku saaraa nää puruporailut poijes alt enste.

Mut mikäs täsä muuto. Kaik tekkee töit, ku töitte aika o, sit tauotellaa syämiste ja kaffettelun merkeis sopivis väleis. Ja hommat etenee!

Onnistumisii ja epäonnistumisii

Saatii vihrosta viimei talousrakennukse toisem pääryn yläakkunoist muavit ja vanerit poijes, ja lasit tilal. 

Nyssit miätityttää vaa, et mite saaraa pirettyy nää lasit (vasemmapualeiset täst kuvakulmast) ehjän, ettei linnut lentelis päi. Ei mittää peittävää ja varjostavaa, ku vihronki ollaa saatu valoo sisäl.

Sikku tosa just miätin, et MIHI noit vuassii säilöttyi helmii voisisis käyttää, ni josko tähä sit? Eiku kaapimperukoilt IKIvanhat (markka-aikan ostettu paketti) siimalankat käyttöö, ja helminauhoi puuhaamaa. Sainki sit tehtyy jokuse, MUT...

Nehä men tosa matkal, ku pit availla ovii, ja avaimii käyttää ja kapeit rappu kulkee yläkerttaa, iha solmuhu. Aikas yritin selvitel, mut toi siimalanka o oikeeste NII kappiaa, ettei mittää määrää - ja sikku yks kohta aukeni, toine men solmuhu uurestas. Höh! Mut jottai killutint sinne ny jäi sit kummiski.

Ehkä toho kehitän jottai muut jossaikohtaa viäl, mut iha tähä hetkehe en oikkee keksi muutakaa. Olisha mul vaiks jottai pöllökorttii, mist sais pöllön kuvaa akkunaklasihi, mut se sit pimentäis taas tota tilaa, mikä just ollaa luannovvaloseks saatu. Et täl ny mennää. 

Nii ne päivät menee

Tosa just miätittii, mitem paljo enemmä raha pyäris, ku sitä rahaa annettais sinne tasol, misä sitä OIKEESTE enite myäs tarvittaisis. Paha on nyhjäst tyhjäst, vaiks mikä tarve olisisis. Ja tiukemmaks vaa pitäsisis nyärei laittaa. Tää elo ja olo ov välil NII käsittämätönt.

Meijänki taitais ol viisaint laittaa kaik "ylimääräset" rahat talttee eläkepäivii (mihi ei kamalan kauvaa aikaa enää olekkaa) varte, mitä ny irti saarais, mut meijä rahat kyl menevä ain kiartoho. Meijä tilanne käänty, ku ei enää saatu pankist lissää lainaa, ni päätettii, et jatkos, ku maksetaa joku laina poijes, pistetää säästöhö se sama summa, mitä ollaa lainoi enne lyhennetty, ni ne menee sit siihe rempparahastoho, ja se onki ny toiminu iha hyvi. Tosin remppa tulee sit hyvim piänis palasis, mut tulee kummiski! Ei me ny tätä isol porukal olla tehty, vaiks itte tehräänki mahrollisimma paljo, ostamat sitä tyävoimaa (mikä voitaisisis kyl tehrä JOS siihe olisisis varaa!). Vaa noi pakolliset, mitä ei voi, tai ei saa itte tehrä, on hoirettava ammattilaisii käyttämäl.

Piänitulosil ku laittais rahaa, ne lähtis vääjämättä kiartoho, mikä tois rahaa yrityksil, mikä tyällistäis ihmissii poijes kortistost ja vois auttaa ottamaa lissää työvoimaa, tyällisyys paranis, ei tarttis niim paljo laittaa tyättömyyskorvauksihi, toimeentulotukihi. Yritysten tuloverot, alvit, palkkatulon verot. Alkais valtionki laareihi TULLA sitä rahaa, mil maksella myäs niit heikompiosaste korvauksii, hoitaa sairaat ym. Mitä tiukemmal nyärit, sitä PIÄNEMMÄT tulot, sitä vaikkiamp tiätty maksellakkaa mittää... Pitäs ol iha tällasel maalaisjärjelläki miätittävis oleva asia. Tosin hallituksen porukoilt ei maalaisjärkee voi vissii oottaakkaa?

Tosa lavvantain purettii pressuteltta poijes, ja yhä näyttää tää näkymä ourolt omiin silmihi, et äkkii siihe valkosee ylimääräsee "möykkyhy" talousrakennukse takan silmä tottu. Et eiköhä tähänki sit taas. Nykku saatii talousrakennukse ylisil varastotilaa, ni sinnehä ne kamat mahtu. Saunaa pit ruvet tekemähä, mut ei sitä lattiaa enää ehri enne liija kylmii säit, ni seki jää nyssit ens vuattee. Fiksaillaa sit vähä lissää ylisii ja jossaikohti enne pakkasii tulis saar piipum pääl verkkoo, ettei linnut kevääl ehri pesimää, ennenku me päästää siihe piipumpurkuhu, lopultaki.

Ja nykku isännäl o ylisil "verstastila", ni ehkäpä lopultaki saa sit talviaskarteluna nikkaroituu sitä lupaamaas nukketalooki. =) Se ku ei kummiskaa ol tärkeysjärjestykses mitenkää kiireellisimmäst pääst, et kunha o oottamas tekijääs, sikku sopiva aika ja innostus tulee.

Moni lehtipuu ojjo paljaana, mut nyv vast alkaa villiviini tosa tiän reunas värii vaihtamaha. Humala ei näyt viäl syksym merkkei pahemmi lainkaa. Ruusu siin viäres taas ojjo iha kalju. Vaihtelevaste menee, tää syksy.

Mä oon yrittäny saar jottai valkost ja keltast, tai vaaleen sinist, noit meijä punassii seinii vaste, ku ne näkyisisivä parhaite, mut kyl tosa punasessaki, tai liilas, mite sen ny ottaa, oma viähätykses o. Noi vaaleemma vihreet lehret korostaa värei täsä sillee sopivaste. Vähä miätityttää, et mahtaaks tää pärjät täsä talven ylitte. Mut pittää kaik maholliset lumet laittaa ton tynnyrin ympäril, ni ei pääsis pakkane nii puremaa. Jos sitä lunt vaa saarais...

Lavvantaipuuhii

Aamusatteej jälkkee onki aurinko paistanu, ja ollu lämmint.

Syksy se silti o. Kyl huamaa, et kesä alkaa ol mennyttä. Lehret puttoo, ruaho ruskettuu, päivät lyhenevä lyhenemistäs. Iltapimee tulee tosi äkkii ja yllättäväste. Aamut valastuu viäl kivaste, mut kohtaha niit kelloi taas käännetää-väännetää, ni sit o pimiää aamul ja illal. Noh, voisisis olla siltiki iha kiva, et toi kelloje siirto-operaatio jäisis poijes, oli sitte pimiää tai valosaa.

Aamulenkki jäi vaa vähä lyhyeks, ku alko satamaa, ja olin kattonu, et sare alkais vast huame. En siis ollu itte pukeutunu sil silmäl. Pelkäsin, et koko päivän suunnitelmat menis uusiks.

Enne pihal puuhailun alottamis alotettii borssikeiton valmistelut. Kaalit ostettii, ku niit ei olla itte kasvatettu, vaiks houkutteleeki (tarvitaa kunnol suajattu kasvatuslava vaa täl enste). Porkkanat omii kans. Mut tosa just jutelttii, et mite se onki ain nii, et tätä vaa ei tul tehtyy, jos pitäs kaik punajuurekki kaupast ostaa - vaiks iha sama tyähä siin sillonki olisisis. Ja hyvää ruakkaa tulee!

Kaali on sellane, mitä ei voira syärä, jos meil o menoo jonnekki, ku molemmat juastaa sit veskis ahkeraste vähä ajam pääst - ja joskus parisem päivää jälkeenkipäi viäl. Mut täytyy sitä ain välil saar oikkee herkuteltuukki. Jotenki ajatus, et paremp tällaset herkut ku jokkut karamellit (mitä ei kans sais syär, vaikkei ne mittää oireit aiheutakkaa). 

Sit ol vuaros tän pressukatoksem purkamine. 

Ol kyl nii naulattu ja niitattu puissee runkoho kii noi pressut, et iha ehjinähä ne ei tost ales tullu. Osa repes oikkee kunnol.

Pikkukasa viäl jossai ehkä käyttökelpost pressuu, iso kasa kaatiksel menevii, repeytyneit ja reikässii, haperoi.

Kesän pressukatos jätti jäljet nurmel, mut villiihä toi o, et uskon, ettei ens kevään enää pahemmi erotakkaa ympäristöst. Siäl ol iha piänelläki valol ja reijäl kunno ruahotupsui kasvanu, vaikkei ollu maat kasteltu koko kesän. Sitkeet toi o. Jualavehnä, rönsyleinikki, siankärsämö, apila ja tiäs mikä muu villinä meijä nurmeks muatoutunu kasvisto.

Eli ei menny päivän ohjelma uusiks. Ny ov vaa auto sit täyn kaatopaikkakamaa, ja vähä meinasin lähtee liikkeel huame. En lährekkää. Kaatopaikka aukee seuraavaks maanantain, ei ol viikolloppusi lainkkaa auki. Jos olisisis oma peräkärri, voisis siihe laittaa pikkuhiljaa kamaa, ja viär ku täyttyy, mut ny om pärjättävä täl.