Monttaalait taas yhres viikollopus

Iha hurjan vauhrikkaaste meniki tää aika - taas. Jopa niiv vauhrikkaaste, et nuarimmaine lapsellapsi "hukkas" yhrem päivän. Hah! Ol iha hämmästyny, et tänäpe ol jo sunnuntai, ja kottiillähtöpäivä. Ol ekaks, et ny hänt narrataa, ku sanottii asiast. Olispa sen ilmeen saanu ikuistettuu!

Ja taas kerra: kuvat sekalaises järjestykses. Mut koitetaa siätää, tälläki kerttaa. Arton kans nostettii ny punajuuret kasvilavast. Kovi erikokkossii ova, mut iha sillee hyvän näkössii, ettei ainaskaa näyt mikkää ötökkä käynee osalliseks. Borssikeittoo jossaikohti tulos! 😋

Höyry nousee!

Onkoha jo viimiset mansikat? Viäl näyttäis olevan noit raakileit kummiski. Saa nährä! Saatii tänäpe viäl suut makkioiks.

En tiär, onks tää jottai ahneut, vai mitä, ku jäin omenoit palastelles miättimää, et mitä jos kokeilis kasvattaa siämenest uut omppupuut? Siitähä siis voi tulla iham mink laatust vaa, kuulemma, ettei takuuvarmaste samaa, mitä oma omppupuu ny tekkee. Vois olla miälenkiintost kokeil. Ainaski näyttää nii valmiit siämenii oleva ompuis, et NII kutkuttais. Mut EN ottanu siämenii talttee. Täl kerttaa...

Ja sit käytin maitorahkaa kermaviilin tilal, et sain vähä enemp proteiinii mukkaa. Sopii vähä paremmi diabeetikoillekki (mitä me siis vanhuste kans kaik ollaa). Sain siit vähä "välipala-aineksii" mukkaa, ku...

... käyttii äiteet juhlistamas (synttäripäivä ol perjantain) poikie kottiivviäntimatkal. Omenatorttu, hillotäytekeksit, giflarit, cream crackerit ja mehuu. Hyvält maistu kaik kaffenki kans.

Vanhuste kissa, Vilpertti tarkastaa ain mun korin, ku sinne mennää, et mitä siäl o, ja olisisiks hällekki siäl tilaa.  😁

Origamei myäs joitaki, kurkii täl kerttaa. Ei men kauvaa Nipal, et oppii iha iteksee tekemää. Tarttis vaa hommat hänel kottikki noit origamipapereit. Isäntä niit aikanas Kiinast osteli, ku siäl ov valinav varaa. Suamest ei iham mist vaa saakkaa, ja usseste ne ova nii piänii, et o Nipan ikäsel viäl tosi haastavii tehrä. Mut ny liikutaa sil silmäl, et ostetaa het, ku oikkiallaissii tulee vastaha.

Arto autteli paljo pihal. On kyl sellane piän maatalon isännän alku, ettei mittää määrää! 💕

Omenahyve

Tul nyssit tehtyy ekaa kerttaa kanadalaisel tyylil omenahyvet. Eli omenat pohjal, sit voi, tumma sokeri (noh, käytin tähä fariinisokerii ja normisokerii pualet ja pualet, ku tummaa ei ol) ja vehnäjauho taikinana omenoittem pääl. Pistin kyl vähä kanelii siihe omppuviipaleittem pääl kans, vaikkei sitä ohjees ollukkaa.

Mut olipa vaikkia päättää, et mikä ol se oikkiankokkone kuppi, mil noi voi/sokeri/jauho pit mitat. Eli yhtpaljo jokast. Ku se olisisis pitäny suhtees omenoittem määrähä miättii. Ja viäl huamioir mitem paljo ompuist kosteut lähtee.

Ja eiks siit sit tullukki iham märkkää ja sellane sulaneen rasvan/sokerin sekotus. Omput o tosi mehukkait ja se neste sit siihe sulan rasvan ja sulan sokerim pääl, ni...

... päätin nyssit kummiski lisät siihe sekotuksehe viäl kaurahiutaleit, ja pistin uurestas uunihi, vähä lisäaikkaa olemaha, et hiutaleet kostuiva ja kypsyivä.

Pintaki olisisis saanu vähä rapsakammaks tulla, mut en viittiny antaa kärähtääkkää, ku se on ny viime aikoin ollu likel monel tappaa, hah. Ja kyllähä tota nyssit syä - ainaski vaniljajäätelön kera viäl pikkase lämpimän ol oikkee herkkuvälipala! Vaikkei ny iha täyrelliseste onnistunukkaa orotustem mukkaa.

Ja "kummaste" se jämäaines o isännä suuhu humpsahtanu purkis jäähtyessäski, et ei vissii iha turhaan tullu tehtyy. 😛

Kekseilyy

Meneehä se ilta näinki. Lapsellaps, joka EI ol mikkää "hillomaakari", eli siis syä letukki sokerin kans, ja jättää hillot muil, pyys, et tekisin kerroskeksei, mis ON hilloo välis. Ja lupas viäl syäräkki, kuha on mummun tekemää.

Määhä siit het miättimähä, et siitähä se yks yhteine puuha saaraa poikien kans, ku leivotaa yhres. MUT kokemus sanoo, et pittää testata ENSTE. Ja hyvä et testasin. Joo, EI ol tää keksipuuha mittää, mitä poikien kans voirais yhres viäl tehrä. Ihal liija hankala taikina.

Tai siis taikina ittessäs ei ollu kovinkaa vaikkia tehrä, mut sikku sen otti jääkaapist ulos, se pehmeni nii äkkii, ettem millää meinannu ees YHT pellillist saar siit sillee sujuvaste, ku alko jo pehmenemähä nii, et tarttu alustaha kii. En meinannu saar mitenkää järkevii klönttei pellil. Ja sit ne viäl levis kummaste uunis. Veittel vaa äkkii irti toisistas, ku olivav viäl pehmeit just uunist tulleina.

Sit kuivamaha ja taikina jääkaappihi jähmettymähä, et vois tehrä toisen pellillisen.

Hippase ku ehtivä jäähtymähä, ni pysyvä muarossas paremmi, mut iha hurjan murustuvii ovak kyl.

Ja se toine pellilline meinas viäl kärähtää uunihi, ku hosuin ja alotin sitä hillon käsittelyy, perunajauhol, ennenku sain pellin uunist. Ja ku tajusisim mite aika kuluu, ni hyvä etten käräyttäny sitä hilloo sit sil välil. Huh! Ei sais ahnehtii tekemissii yhtaikaseste!

Mut äkkiihä sekä keksit että hillo jäähtyvä, ja sain laittaa hillot keksiev välihi. Ja oliha siinäki miättimist, et mikä on se oikkia hillomäärä. Sikku pääsee maistamaha, vast tiätää, et onks ihal liija vähä... Täytyy kyl jättää lapsellapsillekki maistiaissii, ku ei näit kovim monttaa tullu. Tuplatyä näis "tupla"kekseis, heh. Ja muutama men palasiks täsä täytteen tursotusvaihees mullaki, ni ei tääkää homma oikkee viäl poikie kans kyl tulisisis sujumaha. Pipareitten kans sit, se taikina antaa myäte paremmi.

Tulipa tehtyy!

Voi, mikä viikolloppu

Kyl me sit ehrittii, kaikellaist. Melkost vipinää, mut onneks iha mukavaa touhuumist! 💙💚

Ja -yllätys-yllätys- kuvat iha sekasin taas. Täl mennää! Otettii poikie kans hauskoi kuvii, mitä en voi tänne laittaa. Naurettii iha katketaksemme, ku ne ol tosi hauskoi! Kissat tunki sit sylihi het, ku pojat antova tilaa. Ol sit otettava söpöyskuvat kissoje kanssaki. Nipsu ol haastava, ku ei pysyny paikoillas lainkkaa, pukkaili ja tökkäili naamaa koko aja, mut siin se nyssit kummiski jonkullaine otos tuli.

Tiatokonepelii tul vaarin kans koodattuu ja kehitettyy, nyt tais jo olla kolmas "kenttä" valmis, neljättä alottiva. Ain sillon tällö, piänii hetkii. Ei liikkaa ruutuaikaa yhteem pötköhö. Näät pojatha kyl liimaantuis ruurun ettee, jos vaa itte saisisiva päättää.

Mut tul sitä sit muutaki tehtyy: väriteltyy minecraft-kuvii, selattuu Pokemon-lehtee ja pelattuu Pokemon-korteil, lehrem mukan tul taas muutama kortti lissää. Spinnerikki ol ny taas käytös pitkäst aikkaa oikkee urakal. 

Vanhempi pojist o innostunu kokeilemaa virkkaamistaki, ja siitähä se ajatus sitte lähti...

... mummun vähä haastavast lankast, mis tahto koukku lipsahtaa "vääril uril" välil, pitkä pätkä ketjusilmukoit ja sit liimattuna paperil. Vaiks ol poika jo koton tehny pehmolles pipon, ja hianoste oliki tehny! Et ossaa kerroksiiki kyl. 

Lennokkei olttii heittelemäs monee otteesee, säittem mukkaa. Piän kuuro ja ripsottelu ei viäl haitannu, mut kunnon kuuros ol mentävä sisäl kuivattelemaha. Usseemma kerttaa pit siirtyy sisäl turvaha.

Mun omat iltapuuhat siirty siihe aikaha, ku pojat olivaj jo nukahtanu. Vaari jäi sisäl turvaamaa unii, et sain Islan lenkityksen hoirettuu, ja pihakiarrokset ain hoirettuu.

Kynttilät kasvarihi. Kirkas taivas tiätää kylmää yät... Ei luavutet viäl!

Vaniljakastike-omenapiirakka. Tais tul enempi aikuseem makuhu, mut pojat söiväk kyl tota reunaa, enemmä, ku itte "piirakkaa". Hah! Jos olisisis pakkases tilaa, ni täst oltais taas saatu täytet vaiks kui. Ny ollaa syäty tätä välipalan, jälkiruakan, aamupalal ja iltapalal, hah. Noh, viättii me heil kottikki vähäse, jos siäl sit aikuset makustelis kans jossaikohti, vaikkei pojat tykännykkää.

Sit nostettii ny kaik porkkanat, mikkä viäl ol jäljel kasvilavas, ylös. Apulaine ol innol mukan ja oppi ny kattomaa, milt porkkanan naatti näyttää. 

Lisäks ol mukan vaarin kans, ku laittova talvisuajii puihi: omput, päärynä, hevoskastanjat ja piänet tammenalut. On kyl ain hurjan ylpee, ku saa tehrä jottai "oikeeta". 💛 Ja sit vauhris välil napostella herneit, mitä oj jäljel, ja kurkkui, ja omppui. 

Jahas, ja tännehä se sit "putos" tää Pyry-kuva. Pyry olisisis vaa halunnu hiakkapaperikiälelläs nualla mun kättä, ja ilmeest näkkee, ettei tykänny, ku otin kärem poijes. Hah! 

Mut ollaampa saatu monem mont hauskaa juttuhetkee poikie kans. Ja om myäs kiva nährä poikie yhteissii touhui ja toisiis turvautumissii. Kute et meinasin nuarimmal, et pariv viikom pääst oon aatellu nostaa punajuuret ylös (jollei ny joku hurja yllätyspakkane iske enne), ni hää ol kysyny isoveikalt, et montaks päivää kaks viikkoo o, ja sit tul silmät kirkkain sanomaa, et hän haluu sit tulla neljäntoist päiväm pääst taas mummu-vaarilaha, et pääsee auttamaa punajuurie nostos. Täytyy siis toivoo, et onnistuu kans. Täl pojal om meinaa norsum muisti! 😏

Iltaviarait ja valmistautumissii

Ny ei tullu säilöttyy eilä mittää, mut satoo käytettyy kyl. Nii aikasemmi tehtyi juttui, ku pihalt saatuu. Koht ojjo viimekski tekemäni paholaisenhillo loppu taas. Miähet tykkää siit erityiseste. Yäviaraski vetelee ihav vaa vaaleen leiväm pääl surutta. Nam! 

Aamu ol taas koiral orotusaikkaa, ku me heräillää kolme-neljä tuntii aikasemmi, ja toine NII tykkää siit, ku saa viaraalt huamioo...

No, eihä nää muutkaa tassuttajat ikän kaukan ol, ja näähä mahtuva over ravost menemää halutessaa, iha luvallaki. Ovak kyl, kuulemma, aika hyvi viaraitte antanu nukkuu ain, etteivä ol menny yäl herättelemähä. Pakkaava kyl viaraitte aikan liikkumaa öisinki enempi ku normaaliste, ku yleisimmi ihav vaa ittekki ovav vaa jossai yhres paikkaa nukkumas. Meil liikutaa niim paljo päivisi, et ottava sit yäl univelkoi poijes.

Tein pähkinäkiärrepullii uunivuuas, ja sit aattelin ihav viime tipas tota omenakaurahyvet laittaa, et olisisis lämmint viäl, ku tarjoilen. Sit tajusisin, et vaiks oon laittanu kahtee viimisee tilauksehe noit vaniljakastikejauhepussei, ni niit vaa ei ol tullu. Pit sit iha itte tehrä. Ja ajois, et saa kylmäks tarjol. Hah. Hyve KUUMAN ja kastike KYLMÄN, se ol vaatimus (itteltäni siis ainaki). Eihä tää vaniljakastikkeen teko mittää rakettitiäret sinänsä ol, mukku o lämmitettävä maitoo, ni siin vaa o ain se riski, et se ehtii palamaha ja sit koko juttu maistuu pahalt. En ees muist kuimmont kerttaa oon ton pilal saanu. Mut ny onnistu. En jättäny yksinäs sekottamat HETKEKSKÄÄ! Se pilal menemine käy vaa nii noppeeste.

Mut olipa ihana taas, ku sisko ol napannu matkallas äiteem mukkaa ja tuliva toviks viättämää aikkaa meil. 💕 Äitee alkaa ol melkose huano kulkija kans, ja isä ov viäl huanomp, siks ei enää usseeste käykkää. Meil ku joutuu kulkemaa jo usseemma rappuu ennenku pääsee ees sisäl. Isähä jäiki kottiis suasiol, vaiks sinänsä varmaa autoho mukkaa olisisis hyvi mahtunu.

Näi sitä vaa synttäreit sit kummiski vähä viätettii, vaiks ei pitäny! Ihanii korttei, nukkistarpeit, lahjakortti ja kukkane ulos; krysantteemi. Ja TAAS sanoin, ettei ens vuan sit mittää lahjoi! O ihav vaa upeet, jos tuleva käymähä, mut noi lahjat vois kyl jättää jo poijes. Torppa o iha täyn kaikkee - ja nyjjo ollaa miätitty siirtää kamaa paljo tonne talousrakennuksehe, sikku saaraa sinne ylisil muuta ku remppatilaa. Koht SEKI o lattiast kattohos saakka täyn. 😐 No, nukkis on kyl yhä ajankohtane, ettei sil. Isäntä vaa ei ol saanu aikaa sen rakentamisehe. Jottai perustarpeit mul on siihe jo olemas, ku tota miniboxii oon olkkarihi päivitelly aika ajoin, et "huaneet" vaihtuu, mut ny tul kaikkee kivaa: kynttelikkö, kaffeleit, pyäree matto (tai pöytäliina, kait sitä siihenki voisisis käyttää, vaiks onki aika paksu), soikee matala pöytä, posliinine kaffeastiasto... Houkuttelevaa! 💖

Raparperi-omenapiirakka

Onha se iha syätävää! Aikas pulleepohjane ja ruakasa, vaiks aattelin, et o aika "pikkane" toi vuaka. Lasivuakaha olisisin laittanu niit vattui viäl lisäks, mut tähä ei vaa enää mahtunu. Maitorahkaha vähä sokerii ja kanelii taas reiluste, liotetut raparperit ja raa'at ohkaset omppuviipaleet pääl, ja uunihi. 

Tul siit välipala, ja välipalan jälkeine pala (enne päivällist) ja siv viäl iltapalaki syättyy eilä. Aamupalan kyytihi viäl piänet siivut meil kummallekki. 

Omat palat heitin mikron kaut, ku tykkään omenast lämpimän enempi, mut isäntä syä ain kaiken kylmänä mialuummi. Et jokasel omal tyylilläs. Jäätelö jäi pakkasee. 😜

Välipalapiirakkaa

Piirakkaa on tehny miäl tehrä jo jonki aikkaa, mut vast ny sain aikaseks, ku noit omenoit alkaa puust tippumaha. Pintavaurioissii om paljo, ku ova sevverti tiheeste. Hiaroontuu oksihi ja hiaroontuu toisiis vaste. 

Napsin ny mukkaa muutamat piänemmät raparperivarret, iha rapsakkaa ja hyväm makust. Ei ol tänä kesän lähteny kukkimaa lainkaa. Keräsin tippuneet omput ja napsin siält täält puust noit pintavaurioissii kans mukkaa. Raakoiha noi viäl ova, mut liotin raparperit ja piäniks siivuiks leikatut omput sokeri-limettinestees jonki aikkaa, et pikkase pehmeniväkki.

Pintavaurioitte al omenat ova iha terveit ja hyvännäköst. Et uskalttaa kyl käyttää. Happamii viäl näi suariltee syäres. Vois ol jonkum makuhu, mut mun suu kaipaa "vähä" makeut lissää.

Maitorahkaa kanelisokeril ja noi raparperit & omput. Vähä miätin vattuiki pakkasest joukkoho, mut eihä ne toho olisisis enää mahtunukkaa. Murupohja täl kerttaa. 

Nyssit orotetaa, et maistetaa välipalana. Jos ei oikkee hyvält maistu, ni sit teen vaa isomma satsin vaniljakastiket kyytihi. Ehkä meilt löytyis vaniljajäätelööki. Kyl me tää jotenkis syärää kummiski. 😜

Perjantait

Eiline pilvine ja sateine aamu muuttu aurinkoiseks lopult. Iha hurja kosteus on kyl ny, sisälki. Mausteet pakkaa paakkuuntumaha purkkeihi, vaiks niis o umpikannet niit piänii reikii lukuunottamat. Voi, höh! Onneks meil o jauhut ja puuroaineet purkeis, ni ku niit ei ny turhaa avail, ni luulis kuivin pysyvä.

Ja tuttuhu bloggerin tapaha kuvat men iha sikinsoki-sekasi, ku laiton ne tähä yhrel kerttaa. Ev vaa ehri ny kaikkee erikses... Piham pääl musta yhtenäine pilvi.

Ja toki pysähryttii postilootallaki lenkilt takasitulles, ni mikä IHANA yllätys siäl taas olikaa! 💜 KIITOS, Tua! 💜 Voi että! Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet takasippäi, vaiks oon aatellu sitä kyl. Iha hurja saamattomuus on iskeny, sori! Kyl mä viäl jossaikohti...

Ja yks kuva kannellisest piirakkavuuast, ku Terhil ol sellane samantyyppine, mis ol herkkuu tehny. Houkuttel itteeki tekemää. Mahtaiskoha meijä raparperit viäl ol käyttökelpossii, ku lehtii näkkyy oleva, eikä ol lähteny kukkavarssii kasvattamaha? Hmmm. Mut tiätty enste täytyy "hoitaa" mökkireissu poijes alt. Ettei kaikkee yhtee syssyhy. Viäl o tällekki päivää sen suhtee hoirettavaa: kauppakäynti esimerkiks.

Ja sit päästii takasi sinne aamuhu. Ku otti kuvaa vähä meijä töllie sivust (Mynämäjel paisto aamullaki jo aurinko), ni alko pilvet jo loppumaa...

... ja rakoilemaha. Aurinko siält yritti pääst esil.

Kelloköynnöksehe jotenki petyin, ku -joo- siin o ISOT kukat, ja niit ov vähä eri värissiiki, mut mite ne ei NÄY?! Niit varte pittää men iha liki. Eli siis opiks se, et tää olis kiva iha oleskelutilan viäres, misä näät kukat olis iha siin silmie eres, ku istuksii "tiluksii" kattelemas. Tällee ohikulkijoit ja omii ohikävelyit ajatelle täl o iha sama, onks siin kukkii tai ei.

Ja vaiks om menos erilaissii suunnittelui, ja valmistelui, ja tyät, ja sellaset kaik muut normirutiinit, ni ehtii täsä silti vaa olemaa. Eikä syli ol käytännös koskaa tyhjä. 💚💙💛

Iltalenkil käyttii lampait moikkaamas. Siäl ol muitaki samois puuhis.

Voi, mite ilossii kaik olivakkaa. Lampaat käväs pusuttamas Islaa ja Isla pusutti takasi. Erelliset rapsuttelijat unohrettii, ku koira tul paikal, hah! Kauvempanki olevat lampaat tuliva airav viärel Islaa tervehtämähä. Mikähä riamu olisisiskaa syntyny, jos samal pualel aitaa olisisiva? Sitä ei ihav vaa uskallakkaa men kokeilemaha. 

Mut kiva, ku lampaat on taas takasi! Olivakki aika kauva poijes. Airat kuulemma oliva nii heppossii, et pit nikkaroira niit paremppaa kunttoho ensiks. Sen tyän alottamissee men mont viikkoo, mut alkuviikost ol naputteluu sit kerrakses - ja homma tul tehtyy, ku lampaat taas uskals paikal tuara.

Hyvää viikolloppuu kaikil!

Viikollopust

Vilposemp ja märemp viikolloppu, ku pitkään aikaan, mut se ol toisaalt iha tervetulluttaki. Alakerta torpast viileni myäs kummaste, ku ovet ja akkunat ol yätki ravollas. Yläkerras taas ilma ei iha nii helposte ulkoilmaan vaihrukkaa, vaiks raollas olevie akkunoire eres pyär tuulettimet yrittäe ottaa sisäl sitä ulkoilmaa. Mut saattii nukuttuu kaik iha hyvi! Ja täl kerttaa selvittii kaik jopa alust loppuhus saakka tervein, ettei lenssut iskeny! 💖

Nuaremp pojist om melkone hortonomi, ja huamaa paljo asioit kasveist, mihi vanhemp ei kiinnit mittää huamioo. Molemmat miälelläs auttava kasteluis ja tavaroitte/ asioitte siirtelyis, mut ei vanhemp huamannu esimerkiks istuvas etuterassil melkkest kypsie mansikoitte al. 😄 

Toine ku kiljas oikkee, et niit om paljo! Hah! Ei niit ny oikeest nii hirveeste ol, ehkä raakileit täl hetkel joku kymmenise kipalet, ja neki pakkaa kypsymähä eri aikoihi, ni ei saa piirakan täytet. Tairetaa popsii suaraa puskast suuhu.

Pyry ain istu sil akkunal, mist näkkee meijät, ku ollaa ulkon, tai sit raollas olevan takaoven ravos, ja kerjää mukkaampääsyy.

Keli ol ny sateine pääosin, mut ol siäl näit aurinkoissiiki hetkii. Pyry ol sit meijän kans kiarroksel välil koiralenkil mukan ja välil sit muutov vaa. Ku käyttii vähäv välii kasvarin luukkui aukomas ja sulkemas, ja välil oveeki auk ja kii. Nuaremp varsitenki ol ain iha innoissas menos mukan. Tääl ku voi äkkii vaa lykät lätsäm päähä ja tossut jalkaa, ja sit ollaanki jo ulkon. Kaupunkis täytyy kulkee rappukäytäväki viäl kotiovej jälkkee ennenku o ulkon.

Ruahoi mutustelttii ja maistelttii, ja välil ol pää nii puskas, et ku kutsuin, meinas kasvit siltiki jäär naamal. Ol vähä et: "Yh!", ku toi koiramputke pahanhajune lehti lötsäht naamal.

Hassuste kissa halus tukeutuu koiraha, ku maa ol märkä, muka pysyis kuivempan (?) sillee. Koira ol vähä ihmeissäs, muttei se matkantekkoo kyl mitenkää haitannu. Jos kissa oppii matkimal omaa emoo ja sisaruksii, ni kyl se oppii iha seuraamal koiraa (koirii) ja ihmissiiki. Kunha o sellaset "otukset", mihi kissa luattaa. 💙💜

Lavvantai ol aurinkoisemp päivä, vaiks sillonki aika ajoin ripottel vet. Ruaho kasvaa oikkee kohinal. Ja noi koiramputket alkaa näköjäs vallat meijä vattupuskiiki. Yks paikka, misä o ollu kummitärilt saarui valkossii vattui, ojjo nii vallattu viime kesän aikan ja lissää ny, et siäl ei ol vattui enää lainkka. 😔 Hö!

Tarttis ottaa tyän al seki, et riipis noi kaik nii ison juuren kans poijes, ku vaa mahrollist saar. Ärsyttävää, ku yks kasvi valtaa kaik mahrolliset ja mahrottomat paikat pihal ja pihan ympäristös!

Näyttää se ruaho olevav vihreemppää (tai tuareemppaa ainaski) airan toisel pualel kissanki miälest. Ha! Kyl ol tarkkan noitte airaraoist kurkkimas... Jollei olisisis ollu valjais, olis kyl pujahtanu alt toisel pualel. Ny pit kiärtää portin kaut, et "peräskulkijatki" (mä ja pojat) mahtuu menohom mukkaa.

Ny on sit ekat minikurkukki maisteltu, ja toine pojist tykkäs, toine ei. Tomaattiraakileet nuaremp huamas kans, et "siäl ne kasvaa". Vanhemp vaa kysy, et mihi ruukkuhu vet laitetaa, ei oikkee muuto nää kasvit kiinnosta. 

Vanhemp aikas paljo suunnittel ja koodas vaarin kans heijä yhteist tiatokonepelii, mitä kehittelevä. Alakerraski miätti erillaissii arvoesineit koodie kans, mil saa kaikellaist tarpeellist siihe pelihi. Piirrustusvihko tul tähä suunnittelukäyttöhö hyvi. Siv vaa vihko vaaril, et vaari laittaa koodit koneel. Ja poika om muute TARKKA! Huamaa het, jos vaari kirjottaa vääri!

Nuaremma kans katteltii vanhoi valokuvii, ajast, millo hää ol just syntyny ja sil paikkeil, vähä niit vanhemppiiki. Siit poiki juttuu, mite ihmine om piän ja avuton, mite piänii ja avuttomii sit koiran ja kissan pennut ovakkaa. Ja päätteli jossaikohti, et kissa o ensteks hiiri, sit marsu ja siv vast kissa. Piäne ajam pääst meinas, et koirat sit ova enste marsui, sit kissoi ja siv vast koirii. Hah! Pit ettii netist vähä vastasyntyneitte kissoje ja koirie pentui, ja sit lisäks viäl hiirte ja marsuje poikassii, et mikä ero. Vähä ov vaa tota kokoeroo vaikkia valokuvist nährä, et ei mittää takuut siit, mite nää viisvuatiaan pojam pääs muakkaantuu. 😉

Eläimist ku tul puhe, ja valokuvii kattelttii, ni tul niit aikoi vastaha, millo meil ol viäl neljä koiraa ja kaks kissaa (erit ku nykysi), ja osas kuvis myäs meijä hoitokoirii. Ja poika miätti, et heilläki o ollu hoitokoira, ja kyllähä heijä kissaaki hoiretaa. Sit pit selvittää, et MIKÄ o hoitokoira, ku heilläki on kissa ja Mörri EI oo hoiros heil, vaa asuu siäl. Heijä koti om Mörrinki koti. Ja siit, et hehä ova ny mummu-vaarilas hoiros veljen kans, ja et hän tykkäis, jos heijä hoitokoira tulis uurestas heil hoitoo, ku hän tykkäs olla sen kaveri. Ja siit, et äiti on heijä kissan kaveri, ku kysysin, et oliks koira kiinnostunu kissast tai toisimpäi. Ikkäänku ettei kissa mittää toist kaverii tartte, ku äiti on JO kissan kaveri. Olisisis kyl NII kiva välil tiätää, mitä siäl piänem pääs liikkuu! 😍

Sit yks kerta pihal olles kysäsin nuaremmalt, et ku raparperii olisisis omast takkaa, et tehräänks piirakkaa? Ja iha innoissas poika sit kanteli raparperit sisäl ja hetken jakso kattoo, ku vähä pesin ja siistisin noit varsii ennenku tein piänt "silppuu". Sit siirty olkkarii pelaamaa pokemon korteil.

Ja soveltaa pit taas, ku ei meil viäläkää ollu sitä ohjeen piimää, ni käytin ny sitä ainut mitä jääkaapis ol, eli kermaviilii mairon seas. Mut lisäks meil ol sokeri vähis, ja halusin sitä jättää sunnuntain lettujem pääl (ainuu asia, mitä pojat lettujem pääl haluava), ni käytin intiaanisokerii. Pelkäsin, et siit tulee kamalam makkia, mut lopult tää oliki vähemmä makkia, ku tuntu, ettei ollu piirakas sokerii lainkka. Vaiks oliha siin vaniljasokerii ja fariinisokeriiki mukan kummiski. Outoo! Pojat ei sit tykänny täst lainkkaa. Ei mekää vaarin kans tätä oikkee herkuks voitu sannoo, mut runsaan vaniljakastikkeen kans saattii alas. Ei se ny iha hukkaha menny. Mut jatkoho: intiaanisokeri EI ol makkiaa! Mihi sitä kuuluisisis käyttää?

Tosiaa askarrelttii erillaissii lennokkei papereist. Vanhanaikassii omast pääst, sit youtuben neuvoil jokuse lissää. Ja jopa se tylppänokkane iha yllättäväste lens kyl! Näytti silt tehres, ettei se VOI lentää! Hah! Pojil ol hauskaa, sekä taitelles niit omii koneit, et lennättäes niit. Isla vaa ol vähä, et saaks niit ottaa kii vai ei, ja hyvä, ettei ottanu. Jokune kone ol sillee "raskasnokkane", et olisisis taatuste sattunu, jos olisisis osunu esimerkiks silmähä. Ja hetkem päästähä Isla luavuttiki kokonas, ja siirty soffal kattomaa sivust tätä touhuu. Pojat heittivä koneit yksitelle ja yhtaikkaa, ja uussii konei synty ikkäänku vauhris. Osa koneist tek nuaremmam miälest laskeutuessas SUPERkeikkaa, ja se vast oliki hauskaa. Eli pyäri menosuuntaas ympäri. Mut osa koneist ol "bumerangi"koneit, ku ne tek vaa ympyrän, ja tul takas lähettäjäs jalkoihi. Hah!

Telkka pysy kii käytännös melkkest koko viikollopun, ku matalapainees ei toi meijä antenni oikkee anna muut, ku pikselisotkuu. Jokuse ohjelman kattova sit sunnuntai aamul tabletilt, et saiva rauhas herättyy enne aamupalaa. Sej jälkkee oliki sit jo muut puuhaa, ettei ohjelmat enää kiinnostanukkaa.

Vaikkei mittää kovi erikoist siis tapahtunu, eikä tehty, ni mä olin kyl tosi poikki eilä illemmal. Petie laitot, mummu-vaarilavaatteire pesut, kööki siivoomine ja tiskit (vaiks se tiskikone onki, ni ei ne astiat men sinne eikä siält poijes ilma apuu), tavaroitte paikoilles laittamiset olkkaris - ja siihem pääl ne normijutskat, eli koiran lenkitys, viimiset kasvarie ovie ja luukkuje sulkemiset yäks, iltapala ja sellaset. Meinasin ottaa tupluurit, mutten sit ehtinykkää. Nukahrin kyl varmaa ennenku pää osu tyynyhy lopult. 😊

Iham mahtava viikolloppu! 💕