Satoaika jatkuu

Tuntuu, et moni kasvi, kasvariski, tykkää näist vähä viileemmist keleist. Tomaatit ja chilit alkava punastuu kovaste, kesäkurpitsoiki ollaa jo saatu, vaiks pölytys ny om mitä o, ku pojat ja tytöt tuntuva kukkiva eriaikaseste. Mut on saatu wokkie ja patoje sekkaa jo makkuu niistäki. Chilit o, ainaski näi raakan viäl, melkose petollise tulissii, mitä isäntä maisteli, mut meinaa, josko ne täl kerttaa koittais kuivat pualikkain jossaikohtaa. Ulkon grillis siis. Tekis osast viimevuare kastikkeist jottai paholaisenhilloo, et tulis vähä vaihtoehtoi käyttää ruuvan kans. Näitte tosi vahvoje kans vaa saa ol varovaine (mä en nii oo chilin ystävä kummiskaa, mut piänis määris ok).

Tähä mennes siis ollaa saatu salaattii, erilaisii kurkkui, erilaisii tomaattei, paprikaa, mansikkaa, vattuu, mustaherukkaa, karviaissii, kesäkurpitsaa, mäkimeiramii - minttuuki olis, mut me käytetää se "vaa" koristeen, ku ei kumpikaa oikkee tykät. Herneet ova ny kukkinu jonku aikkaa, et koht o niitte aika.

Atooppine iho ja hoitoväsymys

Miätin, et onks tää ny terveys- vai miäliasia, ni heitin sen nyssit kummiski miälijuttuihi, ku SE se täs tökkii kaikkeist enite, kummiski.

Luulis, et atopiaan tottuis, ja sopivat tuatteet löytyis jo täsä koht 60 vuare elämän aikan, mukku EI. Tiätyt jutut toimiva tiätyn aikkaa, ja sit ne lakkaava, ja pittää löytää uus tuate (mikä o ain yhrellaine urakka - ja menee melkoseste kukkarollekki), mikä toimii taas herken. Onneks toisinas voi myäs palata vanhoihinki tuatteisii, JOS niit enää o saatavil, ku nääki tuntuva aikoje saatos muuttuva ja häviävä valikoimist, uusie tiält...

Pese voiteel (saippuat ja suihkugeelit ova kiällettyi), pese lattia pesun jälkkee (ettei se jää vaarallise liukkaaks), kuivaa iho mahrollisimma hyvi. Naamarasvat enste, pahimmat paikat eri voiteel, hydrokortisoni paikalliseste ain, jos ihottuma o "kukkimisvaihees" lisäks (onneks tätä ny ei iha joka suihkuj jälkkee tarvita, kesäsi vähemmä ku talvisi), sit vartalovoiteet, ja sitä täytyy laittaa reiluste. Moni o jossai yhteisis saunomisis kummastellu, et miks sitä voiret täytyy laittaa iha "valkosenas", mut eihä siin men ku tovi, ni se ojjo imeytyny, ja joskus pittää viäl jottai paikkoi lisärasvatakki. Mut tiättykää vaatteit ei voi laittaa ylle ennenku voiteet o imeytyny, muute ne vaatteekki "imeytyy" ihoho kii. Yh! 

Ja ku ihottuma hoitamattoman tulehtuu tosi helposte, ni tää voiteluoperaatio vaa olis sellane pakolline toimempire, mitä ei millää saisisis jättää välistäkää.

Siv viäl kintut erikses. Raspaus kaks kerttaa kuus (jos ehtii jalkoi vähä enempi liottamaha, et iho pehmenee sitä enne - kuivaa jalkaa ei saa raspat, ku se rikkoo enempi ku hoitaa), liija usseste ei saa tehrä, ettei onkelma pahene - jalampohjan solukko alkaa lisääntymää liikaa, ja kovettuu sen takii - ja kuivuu - ja aiheuttaa lohkeemii. Muuto sit öljy jalampohjaha, hiaromal imeytyy äkkii, ja sit paksu voire pääl, ihottumie aikanas vaurioittamie kynsiem pääl eri voire, ja viäl erilline kevyemp voire pohkeesee, mikä jää tukisukan alle päiväks.

Sikku tää hoitoväsymys pukkaa pääl, ni sitä melkkest mialuummi jättää kaik isommat pesut (jalat olis SILTI pakko rasvat, vaikkei millää jaksais, ettei tul haavaumii, mist voisisis ruusu alkaa taas) välist, ettei tarttis sitä iha julmettuu rasvausoperaatioo tehrä, mihi jokane suihku päättyy. Mut mite oot pesemät ittees, ku päivät on nii hiostavii, et tuntuu, ku sulais? Huh! Ahristaa! Jos jättää voiteet poijes, alkaa enste iho kuariutumaha, mikä kutittaa, sit jos vähääkää hikoilee, kirvelee, ja sit helposte lähtee vähä hiaromaha tai kropsimaha, ja sehäv vaa pahentaa tilannet. Ja täsäkohtaaha se lisärasvaus ei enää aut. Joo, se voi imeytyy kyl, mut ne kuivat iholastutha eivä lähre minnekkää.

Ihon takii, tai noh, ihottuman, takii ei ol oikkee koko mun elämän aikan tullu paljoo mittää vähemmis vaatteis oltuukkaa. Nuarenakaa. Enkä pahemmi käyny uimas tai mittää. Kouluaikan mul ol kaulal ja niskas sellast ihottumaa, mihi laitettii iha hienhajust voiret, sellast sinist, ku yritettii saar ihoo kuntoho, ja -hitsit- mä häpesin! 

Eli "jostai syyst" em myäs ol tykänny koskaa sellasest aktiviteetist, mist tulee hiki. No, men mul varmaa yks kymmene vuat nii, etten kyl oikkee hikoillukkaa, en ees saunas, ku tul vaa sellane "happi loppuu" -ahristava olo. Liitty kilpparin toimintaha, mikä selvis vast myähemmi. Lääkitykse alkamisej jälkkee tul kolmen kuukaure keskeytymätön hikiaika. 😐 SEKI ol kamala, ku ei tiänny, et onks loppuelämä tätä, mut onneks se sit tasaantu, kummiski. Hikkoominenki o tärkkiä toiminto kropal.

Viottuneire kynsie takii pit jättää rannat ja muut julkiset "paljasvarvas"paikat poijes, ettei joku siäni hyppää kimppuhu ja aiheut lissää onkelmii. No, siihe mä ehtisinki jo tottumaha, ku tul tää kinttuvaiva, ruusu, mikä lopulliseste päätti nää paikat, et vähintäs pitäs jalat pussittaa jotenki, jos tulee "pakkotilanne" (en kyl keksi mittää sellast pakkoo), et jalat pysyvä puhtain. Hah!

Asia tul esil täsä, ku ystävä taistelee just pahan kynsisiäni"hyäkkäykse" kans. On yritetty paikalliseste, ja sit suun kaut otettavil lääkkeil, ja sivuvaikutuksii ov vaiks kuip paljo, MUT siäni ei vaa ot lähteäkses. 😧 Hää o ollu koko elämäs (koht kans kuuskyt vee) innokas uimahalleis ja merer rannoil kävijä, iha kuntoilun kannalt, ja ny lääkäri ol sit meinannu, et ne paikat pitäs kokonas jättää, hankkii vaiks leveelestiset juaksukenkät ja hoitaa urheilu kuivemmal maal, kuntosaleiki pitäsis välttää. Joo, helppooha se o lääkärin sannoo. Uimine nyv vaa ov "vähä" eri asia ku juaksemine. 

Niim paljo ja kauva oon sisäistäny ton, et ei saa hikoilla, et vaiks kävelem paljo, ni teen senki nii, ettei tul hiki, jos vaa kykenen (helteel ei siihe pysty, ku hikkoon pelkästäs vaa olemisel), mut välttelen kaikkee sellast, mis tiärän hien alkava valumaha, jos sellane vaihtoehto o olemas. Välillähä sitä iha huamaamattaski ryhtyy hiostavihi puuhihi; rempates ja pihal lähinnä, mut ei niitäkää tilanteit ny päivittäi vastaha tul.

Mut ei sitä vaa aina JAKSA!

Täytynee tehrä isomp

Ny o kysytty, pitäisiskös lisät liinoje kokkoo. Ei kuulemma tartte. Mukku...

Pit tehrä kattaus, et saa paremmi käsityst näist liinoje koost. Itte tykkäisisi aanaukse isommist, mut ei kuulemma tartte tehrä mittää.  Kulmat vähä käpristyvä, höyrytyksest hualimat.

Ton viimisen, "tarjoiluliinan", reunan tein erillaiseks, et se erottuu noist kaffeliinoist. 

Valmiit liinat ja viäl käyttämättömät lankat. Luulen, et täs o aikas tarkkaa pualet alkuperäsest viäl jäljel. Eli saisisin jonku vähä isommanki liinan varmaste aikaseks. Miätiv vaa, et teenks täsmällee samaa kuvioo "nelinkertasen", vai jottai iham muut? Hmm. Ei näit lankoi ny käyttämättäkää voi jättää! 😉

Liinailui vähä taas

Mitäs siin sit, ku enste ol vähä ystävän kans touhuilui, enkä ottanu yhtää kuvaa. Ja kottitulles aikasmoise tasast saret ulkon, ni otin taas lankat kättee. Tein palleroit tuplalankast, et pääsen tekemää virkkuut.

En tiär, mite tätä lankaa oikkee kuvais, ku se o kovaste paljo ompelulankan tyyppist, mut toki aanaukse paksumppaa. Yksinkertasen ei tul tekemisist mittää, ja kummaste menee yksinkertasen enempi solmuhu, ku kaksinkertasen. En tajuu, mist se johtuu. Kaikellaist oon joutunu kyl tän lankan kans kokeilemaha. Ja riittosaa se o!

Ja sit mennää taas.

Pikkase ehrin tekemää ennenku ol nukkuma-aika. Ja näyttää, et tänäpä sattaa viäläki, ni eiköhä täst valmistaki tul, jossaikohti.

Ei sara, sattaa

Tämäm päivän ohjelma ol olla ystävän apuna. Aamul ei viäl satanu, ja taivas ol iha kirkas. 

Ja taas yks piänkone pröpels meijä ylitte aamulenkil olles. Ny suaraviivaseste lentokenttää kohti.

Hetken ehti siis aurinko paistella tänäpenki. Pit napat kuvaa kööki akkunast, ku nauhuksis käy melkoine pöhinä ja pörinä. Siin pörrää amppareit, kukkakärpässii, perhossii, kimalaissi ja tiäs mitä! Mite nää kukkavarret kestävä isommat sateet jää nähtäväks.

Päivä vanhuste kans

Näit päivii ain sillon tällö. Pihakiarrokselt eilä vähä kurkkuu ja salaattii napsin vanhuksillekki. Myllys kiärtämist, RaisioCentteris kaupas ja siin apteekis samal. Istuttii huilimas aika ajoin, ku aikas pitkii matkoi käppäiltii, mut mihinkäs meil kiirus?

Jahas, ja jostai syyst taas bloggeri halus tän viimiseks otetun kuvan heittää tähä ekaks. Höh! Mut joo, kyllähä sit pojil jottai tarttu mukkaa tält reissultki. Käsituulettimet (meil tosi tarpeesee tällaset aika usseste) ja lennokit. Tääl om pihal tilaa noit lennätel, sikku seuraavaks tuleva (jollei ny satu satamaa koko aikaa). Sisäl riittää paperilennokit. 

Ny ollaa nipsastu salaattii reilul kärel käyttöhö, ja tillii vähä varovaisemmi (josko ehtis vähä korkeuttaki viäl täsä saamaa), mut pian saron napsasuj jälkkee ei ol enää jälkkeekää, et kukkaa olisisis käyny mittää keräämäs. Äkkii kasvaa uut.

Riittäähä tätä satoo meil itellekki.

Kiärrettii Äiteen kans Tigeri, Normali, Taitava, Suamalaine kirjakauppa, piipahrettii muutamas vaateliikkees...

Tovi Fazerin kaffelan penkeil jalkoi lepuuttamas (hikiki meinas tul).

Prismas pyrährettii petivaatteit kurkkimas, lankoi ihastelemas, puutarhapualt kattomas (ja siält tarttu lannotteitki mukkaa) ja leluosaston kaut kassoil. Aurinkoises viäl välipalal ennenku lährettii ajamaa ruakakauppaha ja lääkeostoksii tekemähä.

Ja siällähä se vanhuste kissa, Vilpertti, aikamoisen "päällikkön" toimistotualil kölli. Taitaa ol jo näil karvateillekki aika haasteellise painostavat oltavat. Omatki vaa loikoo siäl tääl, zoomit o "unohtunu" ohjelmistoist käytännös kokonas. Mut eiköhä tää keli täst viäl viilene, aika noppeestekki kait, jos säätiarotuksii o uskomine (ain ei kyl oo).

Mummuilumiättei

Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!

Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!

Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?

Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕

Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!

Kiitos, Tua!

Hianoo ol pysähtyy postilootallekki, ku siält löyty taas ihanaa postii! <3 Kiitos, Tua, tuhannest! 💜

Aiva lutune kortti, tekstis kera, IHANA pöllö kuareski, kiiltokuva-arkkii unohtamat! Vau! Inspiroitusi ny ottamaa vireoo noist kiiltsumapeist, misä mun arkit (ja muutamii tärkkeemppii yksittäissiiki) ova. Irtoversiot löytyy kahrest laatikost, eikä niitäkää ihav vähä ol. ;)

Kattotaa vaa, et suastuuks nää lataantumaha tänne, ain ei onnistu. Ja joo, pittää kaks vireoo saar jaettuu neljäks, ni ehkä sit?

Latautumises kestää tovin, ja nym mää miätin, et tuliks lainkkaa valittuu oikeit vireoit. Hah! Saa nährä, ku pääsee näkemähä.  (Joo, eli tul tuplan, täytyy korjat...)

Paljo näit arkkei jo onki, vaiks yhä mult puuttuu paljo niit "nelkkui". Ehkä joku villieläin- ja perhosjuttu löytyy jo, mut ne koirat, kissat, hevoset, lentokoneet, autot, laivat... Niit ei ol tullu missää vastaa. Siis arkkein. Yksittäissii kyl löytyis...

Joku viähätys näis kyl o, ku ei näit meinaa millää raaskii oikeest käyttää. Hah! Yksittäissii helpommi.

Pittäähä lentooki harjotel

Tai en ainaskaa keksi muut syyt, miks piänkone heittää ympyrää yhres kohtaa.

Olttii just kotti tulos lenkilt Islan kans, ku pörinä alko kuulumaa Turu suunnast. Piänkone ehti pyärähtämähä aikas korkkial yhre kiarrokse meijä yl, ennenku sain kameran käyttövalmiiks.

Kappial tiäl olles en uskaltanu vireoir, ku pit keskittyy siihe koirahanki - ja liikenne ei ol pysähtyny siihe, vaiks mä pysähryinki.

Siält sitä tulttii taas, vähä matalammal täl kerttaa. Tek kiarrokset korkkial ja laajalti, matalammalt ja piänemmi.

Ja katos sit lopult Rauman suuntaha. Koira vaa kummastel, et miks me pysähryttii jo enne postilootaa, ku yleensä SE on se meijä pysähryspaikka. Hah! Ei tainnu huamat koko konet, vaikkei se mikkää hiljasemmast pääst ollukkaa.

Liinahommii

Hittaaste ny o -monestaki syyst- erenny tää rojekti. Se minimi on ny kummiski tehty.

Eli neljä kaffeliinaa.

Jottai tummemppaa vaatii alaväriks - saajal liänee tammipöytä, jos oon ymmärtäny oikkee - et toi kuvio tulee esil. Vaiks eihä sil kuviol niiv välii, sikshä ei ollu mittää toivomuksiikaa, ku tähä pääl tulee kakkulautane, tassi ja kaffekuppi, ni ei tost liinast paljoo reunoi enemppää enää näykkää. Liina siis ei ol näi pystys käytettäes, vaa sivuttais kuvioon nähre.

MUT nym mää miätin, et tota lankaa, vaiks siis teen kaksinkertasen jo, ov viäl vaiks kuippaljo, ni tairan enste tehrä viäl jonku "tarjoiluliinan" vaiks niinku pullil ja kekseil, ja jos viäl sej jälkkee jää lankkaa, tehrä pari näit kantikkait viäl lissää. Iha uskomattoman riittosaa lankaa. Mut en olekkaa tainnu ikänäs enne näi ohkasest mittää tehräkkää.

Päiväkiarrokselt

Se toine kiarros täl päivää, ja hyvä ol tehrä, ku usseemmat purkit kasvareis ol rutikuivii jo, aamun kastelust hualimat. Kasvilavat kastelen vast illal, yät vaste. Ei haihru het.

Ekat mustaherukat, karviaisekki olis kypsii, mut purkit ov viäl kaupas.

Värinokkoset näköjäs tykkäs sateist.

Diana jaksaa kukkii, ja poistomyynnist ostetut lumihiutaleet ova alkanu kunnol kukkimaha. Niitte pit ol valkossii kaik, mut kaks viirest ny lopult sellassii ol. Kauniitaha noi liilakki.

Hyvä, et luavuttii niist kasvusäkeist, näi isois ruukuis oj jotenki enempi hanskas kaik. Eikä ne säkit ny mittää silmäniloi muutonkaa ol. Jollei ny nää olemas olevakkaa maailman kauneimppii, ni silti nätimpii. Mut aurinkosuajaa ei voi kasvarist unohtaa, tai kaik paahtuu. Kuumaks menee nykki, mut se "tulipalo"kuumuus jää poijes.

Chilitki kasvaa toises kasvaris, mut ne ovav viäl iha vihreit, ja niit o vaikkia saar valokuvis näkyvii. Orotetaa, et kohtpualii alkaisisiva pikkuhiljaa vaihtamaa värii.

EDITTII illal.

Ettin ny vanhan kannellise kippon näit karviaissii varte, ku alkova ol sevverti kypsii, et koht ne(ki) olisisiva tippunu maaha. Sitä vedenpaisumukse (mitä lupaillaa) tuamaa viileempää säät orotellaa, et saan "muuntaa" nää vispipuuroks. Tulee vesi kiälel jo ajatuksest. 

Aamukiarrokselt

Vaiks miäli o aikas harmaa, ni ulkon paistaa aurinko - ja sarepäiviej jälkkee kaik kasvaa.

"Vanhat" kasvilavat ja kasvari.

Uusin kasvilava

"Hyäty"puutarhaa, vatut taustal.

Eihä näist kiarroksist pääse. Varsinkaa nykku o ollu jo pari päivää, ku ei ol satanu, ja om paistanu aurinko täyrelt terält, lisäks menny hellelukema rikki, eikä isommi ol tuullukkaa, ni kasteluvet tarvitaa. Vauhril nää sarepäivie "säästöt" häviävä, jollei uut tul sopivaste. Näitte kans tunnutaa menevä ain sillee "kiikun-kaaku", mut kastelttuu ollaa saatu. Kasvarin kasvei joutuu välil kastelemaa kolmekki kerttaa päiväs, ettei ala kasvit nuutumaha. Latvamätää (tomaatit/paprikat) tai katkeram makust kurkkuu ei toivot. Vaiks neki ollaa kyl ain käytetty. Vaiks hölskykurkkuna ja tiätty säilykkein. Saa nährä, paljonks tulee avomaankurkkui (jos tulee) syksymmäl. Et saaraanks jottai laitettuu talvev varal. Näit napostelukurkkui tulee ny sevverti, mikkä menee puskist suuhu, ettei ol säilöttäväks saakka.

Harmaat

Rakkaan ystävän yrityst selvit arjest pualisom menetyksej jälkkee on ollu raskast seurat. Eikä oikkee pysty olemaa niim paljo avuks, ku tekis miäli. Paljo päällekkäissii asioit, keskev viäl erellisenki (äitees) kualinpesän asiat, ja sit tää viäl kaikem pääl.

Oma keskittymine asioihi, ol mikä vaa, ov vaikkiaa, ni mite vaikkiaa se ystäväl mahtaa ollakkaa? Kamalii uniiki tullu, pitkäst aikkaa, harvo niit nään, mut ny "urakal". Ja siv viäl hän yrittää kannatel poikii isääs surressas, ja pittää kummiski elämää ettippäi pystys, hoitaa ruuvat pöytähä ja muut arkiset asiat, selvittää siin ohes mitä tulemam pittää. Mite tuleva talous hoituu, ku toine palkansaaja perheest hävis, ku ei se ol ollu helppoo ennenkää. Ja kaikkee sellast. Ruaka-apuna voin olla, et heil on noppeeste mist ottaa, mut en voi olla siäl vahtimas, et kuka syä, mitä ja millo. Lisäks piänt välipalaa ja naposteltavaa, mikä ny vois "lohruttaa", eikä tarttis mittää varsinaist ruuvav valmistust sentäs miättii. Mut se om piänt.

Aurinko om paistanu ny taas kaks päivää, ja samallaine näyttää oleva tääki päivä, mut miäli o harmaa, ittelläki. Kaikellaissii käytännön juttui oon kans ettiny, et mist vastatullu leski voisisis saar käytännö apui, ja laittanu tiatoo ettippäi, et sikku o jaksamist, ni saa käyttää niit hyäryks. Ittehä en voi lähtee niit hoitelemaa varsinaiseste. Ryhmähenkivakuutukse korvaukse hakemine on kummiski yks noppeite ettippäi saatavie joukos, ja tullessas o iso apu. Ja TÄÄ jää monelt leskelt/ lapsilt kokonas hakemat, ku täst ei paljoo mittää missää puhuta, jostai syyst.

Mut onneks ihan kaikkee ei tarttekkaa näi yhtäkkii ja yhres päiväs hoitaa, ainaskaa loppuhus saakka. Mut kyllähä ne selvittämättömät asiat miält vaivaava. Nii ystäväl, häne pojil, ku häne pualisov vanhemmillaki. Voi vaa kuvitel, mite raskast o menettää oma poika! Vaiks en näit vanhemppii tunnekkaa.

Ruumiinavaus ja erilline kualinsyytutkimus teetetää, ku kualema ei ol tapahtunu sairaalaolosuhteis, ja ol orottamaton. Eli pittää saar poliisilt lupa hautauksej järjestämisehe, eli sitä päivää ei ees viäl voi tiätää varatakkaa, ku sit sen luvan saannij jälkkee. Alustavii järjestelyi tiätty voi hoitaa. Jutel papin kans, ja sellast. Hautajaiste järjestelyis muutaki, et piänel kokoompanol, vai etukättee lehti-ilmotuksel vähä isomp, tai mitä nyssit onkaa valinnas. Kaik viäl auki. Eikä vainajan omaa miälipiret ol missää, ku ol sevverti nuari, ettei ol moine asia tullu varmaa piäneem miäleenkää. 

Se oma "hoitotahto"-vihkone sisältää myäs näit asioit, et mun kualemaj jälkkee ei MUM miälipitteel ol mittää välii. Mä oon sit jo menny; en kärsi, en iloitte, en tunne mittää, ni kaik toimet tulee tehrä läheiste omie tunteitte ja tahrom mukkaa. Mite itte kokeva parhaaks, ja mikä "rituaali" voi kentiäs oloo helpottaa. Piän porukka, isomp, poltto- tai multahautaus... Kaikkee tällast täsä ny miäles pyärii.

-Huakaus-

Ny ei ol satanu

Eilisaamuj jälkkee. Mut ilma o nii kostee, et viilennyskoneest saa heittää kondenssivet poijes muutamie tuntiev välein, yälläki. Sisätila kohtuulline ny, niin kauva ku viilennin toimii. Nousee lämpötila ja kosteus het, ku se ei ol pääl (isäntä hoitaa tyäpuheluitas siin tuiverrukses, ja se o sevverti isoäänine, et pittää laittaa puhelun ajaks kii). Ja ny menee viämärii nää, ku lissää kasteluvet ei voi säilyttää enää missää. Kaik kippot ova yhä täyn.

Lissää tukinarui saa ol laittamas usseste, ettei nää puskat ala menemää lattiaa myäte. Nii kauva ku satoo tulee, aion antaa noitte kurkkuje lisävarsien kasvaa. Pakko on kyl ollu napsii vähä kurkkui piäninäki poijes, ku huamaan, et toisis paikois ov viiski kurkkuu kasvamas yhrest kohtaa, ja se ov varma, ettei ne kaik jaksa kasvaa isoiks. Ei ol tällassiika enne ollu. Mut EN valita! Ne piänekki kurkut maistuva hyvält.

Kyl me leivämpäällyssii ja salaattiaineksii taas saattii omast maast tällekki päiväl. Vattupuskat oliva nii märkkii, ettei niit saanu, vaiks alkava olemaa nii kypsii, et puttoova jo pelkäst piänest tärähryksest. Voi olla, ettei tul vattui tälle vuattee sit yhtää. Helteel ev voi pukkee lissää vaatet nii, et saisin suajattuu kinttuu nokkosilt ja ohrakkeilt, saatika noilt TOSI kiukkusilt paarmoilt. :( Ja kuivina vatut pitäs poimii.

Salaatit huuhroin ja putsasin, ilmavaste pussihi ja jääkaapin juureslokeroho orottamaa lounasaikaa.

Kesäkurpitsas aukes toine tyttökukka, mut poike varret vaa pitenee ja pitenee, muttei nuppu aukee!??? Yhres poikakukas o paksump varsi ja KAKS kukkanuppuu pääs. Hmmm. Mut en siltikää ny napannu tätä kukkaa syätäväkskää, ku ennustetaa, et tulee KUUMA päivä, eikä isäntä luvannu grillat kukkaa. Eli siis ei mittää öljykattiloit köökkii lämmittämähä... Se kesäkokkauspaikka puuhelloines sum muines olisisis kyl nii paikallas näil keleil.

Romani-ystävän "sivutuote"

Melkkest nii kauva, ku ollaa tääl omakotitalos asuttu, meil o säännöllise epäsäännölliseste käyny eräs romani, olkoon nyt nimeltäs O. Nyjjo koht yhreksänkyt vuat, pitkän iän eläny ja mont maat nähny.

Ajo aikanas pihaan, esittel ittes, avas auton takakontin ja tarjos ostettavaks tavaraa. Jokases tavaras ol kirpparin hintalappu ja löyty vastaavat tiarot omaava  kassakuitti. Tiäs, ettei yleiseste ottaenkaa romaneihi kamalaste luatet. Em muist tarkkaa, mitä siäl ol, pääosi vaatet, ja neki näyttivä enempi romani-tyylisilt; bling-blingii, pitsii ja frilloi. Mut eihä meil mittää käteist ees ollu, ku pankkikorttii käytetää, ni jäätii vaa juttelee. Hän pohjusti omaa elämääs eri pohjoismais, ja kerto lapsuurest ja mite hän olisisis halunnu koului käyr, mut vanhemmat ei päästäny - ja kaikkee sellast. Istuttii rappusil ja juattii mehuu.

Sikku tul jonku kuukaurem pääst uurestas, mul ol tiatoseste vähä pikkurahaa, et voin hälle antaa, vaikkei meil mittää ostotarpeit olekkaa. Ihav vaa kolikoit, ja maksimissas vitose, eli ei oikeest yhtääm mittää. Häl tuntu olevav vaikkia ottaa rahaa vastaa ilma, etten olisis ostanu jottai, mukku me ei torellakaa haluttu mittää. Istuttii sit taas tovi rappusil pihal, ja hän kerto lissää elämästäs, mite ova muuttaneet paljo, lapsuus enempi sellast perinteist romanielämää, asuntovaunuis, mut Suames sit vuakra-asunnois, Rauma-Raisio välis. Erelles sukulaissii muis pohjoismais kans, joit käyvä säännölliseste tapaamas.

Myähemmis keskusteluis kerto lapsistas (pojist) ja joistaki romani-kiistoist, mink takii ovak kans joutunu joskus muuttamaa paikkakuntaa, ja sen sellast.

Ja näit meijä piänii keskustelutuakioi tul monem mont täs viimise kahrenkymmene vuare aikan. Oletin, et hääki on näist jottai "saanu", ku o ain uurestas ja uurestas paikal tullu, vaiks lakkasin mittää kolikoitakaa antamast. Joskus jonku juurruttamani kasvin annoin, jos kotis ol vaihtunu. Vuasiem mittaa kyl huamas, et alko kunto heikkenemähä, et selkä köyristy ja kuulo huanoni, mut sitkeeste hän aika ajoin pihal ajo. 

Ny kevääl hää kerto meneväs leikkauksehe, ja et tulee piremp tauko, ettei pääse tulemaha, et menee varmaa kesäj jälkkee seuraavaks. Toivottelin kamalaste onnee operaatioho, ja pikast toipumist, ja halattii, enne ku hän taas lähti.

No, men pari kuukaut, ja pihal ajo viaras auto täyn porukkaa. Romanei. Isäntä ol pihal ruaholleikkurii rassaamas, ja yks miähist jäi hänt jututtamaha (oliva kuulemma yrittäny tehrä kauppaa ruaholleikkurist), ku toine pariskunta ryykäs suaraa ovest sisäl - tosin Isla pysäytti sisempähä kuistin ovehe. Esittelivä ittes tyylii: "O om mun täti, oon häne siskontyttö ja tää om mum miäs"... Miäs sit siin yritti jottai sannoo, mut naine keskeytti karkeeste: "turpa kii!" - ja et heil o pensa loppu, et jollei me annet vähä seteleit, et he sais tankattuu, ni heijä auto jää meijä pihal. Hah! Iham mää meinasi oikeeste nauraa toisil päi naamaa. Eivä ossaa ees valehrel, tai sit uskova, et me "valkolaiset" ollaa täys tolloi. Ja ku tajusiva, et rahaa ei tul, ni suurimpiirteis renkaat ulvoe lähtivä pihalt.

Joo, "kummasteha" he pääsivä liikkeel, ku rahaa ei vaa tullu. Mut eihä se tähä viäl loppunu. Tuliva samal porukal viäl toistekki, ja isäntä ol taas pihal remppahommis, meijä harrasteauto Karkki-kupla pihal kans, ku autotalli pit olla tyhjän. Naiset ryykäs suaraa ovest sisäl (Isla taas pysäytti kuistin sisäovel), ku miähet rupes tekemää kauppaa meijä Karkist isännän kans. Et käteiskauppaa viäl. Naiset kuistil pyärivä, ku o ahras tila, eiväkkä uskaltanu tulla sisäl saakka. Mä tungin itteni viäl lisäks kuistil, enkä päästäny heit sisäl. Rahaa tiätty olisisis taas pitäny saar. Et "muistanks mää, et he ova O:n sukkuu"... Joo, MUISTAN! Eikä ol mittää rahaa annettavaks. Lähtivä ovi paukkue. Isäntä sit myähemmi meinas, et kerjuureissul, vaiks olisisis ollu käteist tonnei, et olisisiva autokauppoi tehny. Joo! Kulkeeks heil keskusteluyhteys lainkaa? Vai mikä juttu?

Nym mää vaa miätin, et toivottavaste Ool on kaik menny operaatiossas hyvi, ja ens kerral, jos viäl tuleva, pitäs muistaa kyssyy. Ny ol nii hätäne viime käynti, ku eivä saanu rahaa, tul heil äkkikäännös, ja äkkilähtö pihalt. Siin ei tosiaankaa ol MITTÄÄ vuarovaikutust heijä käynneis, toisin ku O:n kans. 

Et joku raja. Jos mä en kutsu ystäviks mun omiikaa kaikkii sukulaissii, ni EN kyl ot "ystäviks" ystävie sukulaissiikaa ihav vaa olemasolon takii.

Mitä kesäkurpitsan kukist?

Näyttää ny kovaste silt, et kesäkurpitsat kukkiva pääosin tyttökukil. On siäl poikiiki nuppusin, mut ne näyttää taas olevav vaa kasvus nii, et varsi pitenee ja pitenee, mut nuppu ei silti aukee. Hmmm. Ja se eiline tyttökukka kuihtu jo. Menevä noppeeste.

Pitäs siis löytää joku helpohko, mut miälenkiintone, resepti, mihi näit turha aikaste kukkivii tyttökukkii voisisis käyttää. Tosin pitäisisis ol joku aamu myäs kuiva ja aurinkoine, et saisis ne kukat oikkeeaikaseste poimittuukki. Mittää kosteit tai jo kukkineit ei oikkee voi käyttää, ymmärtääkseni. Kummitäti teki näist aikanas, ku eli, vaiks ja mitä, mut ei tullu itte nähtyy, et mite mikäki juttu tehtii. Kasvatti omaa satoo omal parvekkeellaski, ettei näitten takii tarvinnu aarimpalstoil lähtee joka aamu. 

Oon syäny täytettyi (mut mil, en ossaa sannoo), pankojauheel (-jauhoil?) friteerattui sinällää ja täytettyin... Itte tykkäsin friteeratuist enite, mut oliskos muil antaa jottai vinkkei?

Ukkoste välis

Katokse (sem piäne takaove eres) al olevat kasvit täytyy sateellaki muistaa kastel, niinku kasvareittenki kasvit. Samal tulee vähä "kyttäiltyy" muutaki.

Päärynöit

Pelakuut

Oranssi amppelitomaatti

Punane amppelitomaatti

Ukkospilvet

Tyttökukka kesäkurpitsas

Ukkospilvii lissää

Aurinko men piiloho

Rappuje välis kasvava mustaherukka

Mittää kummallist ei ol tänäpe tapahtunu, asiat pysyvä "paikoillas". Ehkä vähä suunniteltu taas tulevii, lähinnä haaveiluje puitteis. Ystävän hätä ja suru toi elämän tosiasioit taas silmie ettee nii, et yks ja kaks asiaa tuntuu kovi vähäpätösilt täsä omas arjes. Asiat tärkeysjärjestyksehe.