Opin taas uut

Ystävä kysäs, tää suara lainaus: "Hillopurkkihetki. Onko tää sulle tuttu konsepti? Vai onko tää vaan Saksassa sana tärkeälle hetkelle? Marmeladenglasmoment.

Ne on onnellisia hetkiä, jotka on sulle niin merkityksellisiä, että sullot ne itsellesi talteen hillopurkkiin. Aina välillä sen hillopurkin voi avata, ja nauttia sen tuomista muistoista. Helpoin tapa hemmotella itseään arjessa sanoisin. Ja tärkeä muistutus elää arkeaan niin, että mukaan mahtuu myös uusia hillopurkkihetkiä, joihin palata myöhemmin. Niiden ei tarvitse olla mitään isoja ihmeellisiä hetkiä. Tärkeitä ne kuitenkin on, vaikka ne usein koostuu aivan arkisista hetkistä."

Munst vaa nii ihana ajatus tää, et säilöö ihanat hetket muistoin hillopurkkihi. Ei ol mitenkää tuttu sanalliseste, vaiks tosa joku vaikeemp ajankohta (pelättii pakosti joutuvamme myymää täm meijä töllin) vuassii sitte pääl olles otin "onnen hippusia" -purkin käyttöhö. Joka sunnuntai kirjotin viikon kivoimman jutun piänel paperim palasel, taittelin sev viäl piänemmäks ja sujautin purkkihi. Sikku ol oikkee vaikkia tilanne tai tunne pääl, purkist korkki auk, sormet sai valita paperilappusen (tai lappusia, tilanteest riippue), minkä luin, ja sain tärkeen muistutuksen siit, ettei kaik elämäs ol pelkkää murhettakaa. Ja ny en ees tiär, misä koko purkki o. Sevverti elo ja olo tasaantunu, et se purkki kulkee ikkäänku miäles mukan koko aja, ei tartte fyysist purkkii.

Ei vaa ol tullu enne miätittyy tällasii. Siis tää saksalaine ajatus ku ei olekkaa mikkää fyysine purkki, vaa sellane sanonta, ku joku juttu täs hetkes viäki sut sinne mukavii ajatuksii, kivoihi muistoihi, niinku olisit avannu sen kivoje muistoje hillopurkin. Se yleensä liittyy just tapahtuneesee asiaha: pihal varjoje leikkihi aurinkompaistees, tiätty aamupala, joku tiätty tuaksu, mikä  vaa asia tua jonku aikasemma tapahtuman kivana muistona miälehe. Tai just ny tapahtuu/ tuntuu jottai isoo, minkä haluu laittaa hillopurkkihi säilöhö tulevaisuut varte.

Onks tää sul tuttu juttu?

Ittel tulee montaki "purkkihi säilöttyy" hetkee miälee, just ny. Nii lapsuurest, ku aikuisiältäki. Ne Lokalahremmummun makaronivellit iltapalana, mummun kitkemispuuhien keskelt nostama etana: "Kat ny hänt! Huame om poutaa!" (ku etanal ol sarvet/silmät pystys), niit teltas loikoilui serkkuporukal. Raumammummun kans viätetyt korttipelihetket. Ne riamun hetket, ku lemmikit oppiva jottai uut tai muutev vaa hassutteliva oikkee persoonallisel taval. Omie laste kommentit piänin, kute esimerkiks kolmevuatiaan kummastelu: "mite noi rantalaivat o saatu Aurajokkee siltoje taa?" (em muute osannu vastat!), tai ku kävelttii paljo moksuje piänii olles, ni kerra tul täti koiran kans vastaa, ja hää yritti saar koiraa poijes erääst puskast, ni nelivuatias plikka siihe, et "ei sun koiras oikkee tottele sua", kyykisty, ojensi kätes, ja koira tul het puskast ulos, ku plikka taas nous ylös koira lähti emäntääs seuraamaa kiltiste taas - ja vaiks mitä! 💕

Mikä on sun paras hillopurkkihetki?

Pieni ajelu

Pit ottaa meijä harrasteauto, Karkki, poijes autotallist, ku siäl ny rakennetaa pikkuhiljaa rappussi ylisil. Ei otet mittää riskei. Mut yäks ain taas auto tallihi takaisi, jos suinkiv vaa om mahrollist.

Museoautoo ei viitti turham päite pihal seisottaa, jollei ol iham pakko.

Kuiva, aurinkoine keli, eikä teil ruuhkaa. Pikkuteil siis. Mikäs siin o rauhas körötel menemää. Saatii moottori lämpimäks ja akkuaki samal laratuks. Ja moikattuu jokune vastaantulija - jokaine morjesti! Kuppeli o "hymy"auto.

Ja sit ilta- ja aamukosteuksilt, saatika mahrollisilt sateilt, turvaha taas. Kyllähä se auto kummiski o, ja auto kaipaa myäs ajeluu, jottei iha jähmety paikoilles.

Siirryttävä välil muihi juttuihi

Vaiks tätä ohutta lankaa vaa riittää ja riittää! Näist kahrest tötterörullast olisisis saanu vaiks minkälaise kesätunikan tehtyy, ku olisisis vaa raaskinu alkaa sellasee hommaha het kaffesetiv valmistumisej jälkkee.

Ny täst viimisest liinast tul sellane melkkest ympyräine, mitä alkuhu jo yritin.

Ristipistoiluu seuraavaks?

Etenee, ei etene

Vaiks mite yrittää varovaste lankaa käyttää, se pakkaa menemää nii tiukkaha solmuhu aika ajoin, et om pakko vaa saksil nipsast pätkä poijes, ja lisät uut. Silee lanka, mut menee jotenki kiärteel, ja sikku o ohutta, ni menee nii tiukkaha, etten saa ees ohuen ohutta koukkuu sinne välihi, et olis toiveitakaa saar solmui auk.

Mut sitkeeste jatkan. Ainaki tän tyän viäl loppuhu.

Multahommat aatoksis

Kuinkakoham mont kerttaa om pitäny kauppanoutoho lisät kukkamulta, mutten ol vaa muistanu? Hmmm. 

Om meinaa santut alkanu kukkimaha, vaiks ova tosi tiheeste purkis, ja pitäsis erottaa niit omiin purkkeihi. Ny en raaski. Saava kukkii kukkimises enste. Purkit o olemas, mut se multa puuttuu.

Ja olkkarin kasveil tarttis kans tehrä selkee matalennus. Ovav viäl monet niit viime talven korkeuksihi kurkottajii, ku oon napsinuv vaa pistokkait ja ne ova ulkon. Mihi mä näät ja ne ulkon ny olevat siirrän sit taas talveks, se jää viäl nähtäväks. Joka syksyne onkelma, et kasvei o enempi ku tilaa - tai siv vaa purkit ova nii suurii, ettei niit tahro saar mihinkää nii, et valoo saisisiva tarpeeks talve aikan...

Paljo tarvitaa multtaa!

Mite hyvi toisemme tunnetaa?

Näi niinku kolmenkymmenekahreksav vuarej yhresasumisej jälkkeekää ei isännän kans olla täysin toisiimme opittu tuntemaha. Toisaalt se o hyvä, mut joskus se aiheuttaa hankaluuksiiki. 

Tää aamu o hyvä esimerkki. Isäntä otti eilä väärällaise peräkärryn lainaha, ja tänäpe aamul sit soitti sinne, et olisisiskos oikkiallaine vapaan. Sai sit luvan hakkee, kunha palauttaa sen viäl enne pualtpäivää, ja sopi siis näi. Kello ol kahreksa siin kohtaa.

Hää men suihkuhu ja siält tulles meinas ykskaks, et oikkiastas hän kaipais mua sinne mukkaa, ku ol päättäny jottai vähä isomppii ameriikanlevyi (?) kans ostaa samaan kyytihi. Olis helpomp kahre hengev voimal nostaa ne kärrihi. No, tiätty!

MUT näist ei ol ollu mittää puhet aikasemmi. Koira ol viäl nukkumas, omat aamutoimet keske (pesut, kinttu, aamupala, lääkkeet), puhumattakaa Islan aamulenkist, mitä EI nyv voi millää siirtää sin jonnekki, meijä kottipaluuseev vast. Ja muutonki: mä em pääs liikkeel ees ilma näit keske-erässii juttui yllättäe, ni saatika sit näi. Ja isännän "kuuluis" kyl tiätää tää, näitte yhresolovuasiej jälkkee. Mut ei!

Lähti yksinäs vähä kiukussas, ja mä jäin vähä kiukuissani kotti. 

Se om mum miälest hyvä, ettei toine ain ol arvattavis, ja muutonki ollaa just sevverti erillaissii, vaiks samallaissii kotihiirii ollaanki, et miälenkiintossii keskustelui syntyy vähäv välii monellaisist asioist, vaiks usseemma juttuu onki nii, et toine ei ol siit ees mitenkää kiinnostunu. Mä esimerkiks en tykkää mistää urheilust, en uutisistakaa, isäntä taas ei innostu mistää porukkapeleist (ol ne sit lautapelei, korttipelei, pihapelei...), mut kaikest näist saaraa pitkii keskustelui välil aikaseks.

Samate nährää yks ja sama tapahtuma mont kerttaa täysi eri silmil. Hänest joku o hauskaa, mikä ittest oj joko ärsyttävää tai suarastas vihamiälist, ja hän taas vähättelee niit asioit, mikkä mum miälest ova hauskoi. Sit miätitää yhres, et MIKS näi o. Kuulemma ylianalysoin, ja mum miälest hän taas joskus toimii ennenku aattelee yhtääm mittää. Toisaalt sit taas mm. lasten kans ei ossaa yhtää reakoir ajois (noh, tai ei ollenkaa), jos tulee joku "kriisitilanne" ettee. Lähinnä vaa myätäilis ja antais kuunki taivaalt - ja sit om pulas, ku tilanteet pakkaa toistumaa, ja usseste viäl entist pahempan. Hah!

Mut tul kotti sit peräkärrin palautusreissult herkkuje kera, ja taas selitelttii, ja pyyrelttii sit anteeks samal. Maistu hyvält! Sekä ruaka, et asian käsittelemine. Tällast välil Hiiroste torpas.

Aurinko!

Kaks kuvaa yhtaikaa laitettun, ja niittenki pit men väärimpäi, hah! Noh, ei sil nii välii kuvallisest, ku pihaa ees taas meen kummiski, mut kummastuttaa tää bloggerin systeemi kyl. Pitkäst aikkaa iha pilvetön taivas.

Vääräaikassii kukkii

Miten noi kesäkurpitsat jaksaaki jatkaa tol samal linjal, et kukkii pojat ja tytöt koko aja eriaikaseste? En tajuu! Kyl niit pikkasii kesäkurpitsoi on tullu, mut näkkee niist etteivä oikkee oo pölyttyny. Ja isommiks ei uskal antaa päästääkkää, ku pehmenevä äkkii.

Komioi kukkii kyl. Ja meinasinki, et ny olisis voinu ottaa kukkii syätäväks, mut isäntä, se meijä kokki, sano, ettei hän ala noitten kans pelleilemähä. Antaa orottaa sit, et JOS vaiks jossaikohti onnistuisisiva tytötki samaan aikaha kukkimaha.

Avomaankurkut alotteleva kukkimistas vast, ja toivotaa siis, et kesää ny sillee kestäis viäl, et satooki saatais. Nääki alottaa ain enste pojil, ennenku tytöt tuleva kuvioihi mukkaa. Toivotaa parempaa "yhteensopivuut" poikie ja tyttöje kans.

Liina valmis

Ei tullu rinkulaa, ei. Mut kaipa tost ny ruusun silti jotenkis tunnistaa, et kehtaa antaa ettippäi?

Ei täs toimi tuplarivit, ku sit tulee soikioo toisee suuntaha. Sevverti täst ny näkkee. Pittää vaa pylväit ilmesest pirentää. Lankaa o, ettei siit jää kii.

Pit lisät viäl yks kuva vesilasin kans, mikä antaa paremmi tota kokoo esil. Ei mitenkäs kovi iso tästäkää tullu. Eiku uut yrityst taas kehiin!

Eipä taira tulla...

Sitä rinkulaa täst liinast, meinaa. Hmmm.

Miätippä, et oon iham melkkest pualvälis, eli koht reunat lähtevä jo kapenemaha, ni isoste soikkiaks jää. Tätä lankaa ei pureta tost vaa näim paljoo, ku menee nii helposte umpisolmuhu, ni jatkan tän nyssit kummiski valmiiks. Jos vaiks jonku kukkapurki al, ettei kuvioo nii tartte nähräkkää? 

Jollai lail ehkä tuplakerroksin (?) voisisis saar pyäreemppää muatoo tähä, tai sit ei sekää toimi. Mut kattotaa, jaksanks mä viäl samaa kuvioo tehrä uurestas. Mää HALUUN rinkulan! 😁 Ruutuvihon ruurut ei ol iha sama ku tuplapylväät, vaiks normipylväst korkkiammat ovakki. 

Yleensä teen yhre ruuru nii, et keskel o yks, ku täsä tulee kolme, mut yks rivi mennää pylväil, ny ei riittäny siis tuplapylväät, pittää joko tosiaa korkentaa viäl rivei, tai tehrä tuplat samaa rivii. Siit voiki sit tul soikia toisee suuntaha, jos "sopivaste" sattuu. En tiär, mihi pääryn tän kans viäl.

Synttäreil

Kahreksavvuatispäivil käyttii. Mite iloset pojat siäl olikaa vastas, vaiks just eilä nähtii viimeks, heh.

Ei löytyny tulentekovälineit, ni plikka keksas tekoälyn kans tulet kynttilöihi, ja juhlakalu osas hyvi oman hommas, eli puhaltamise, vaikkei puhallettavaa oikeest ollukkaa! =) Onnittelulaulut luritelttii, tiätty, kans.  Eikä ollu herkuist pula!

Lahjoi monellaist, rahaa säästöhö laitettavaks, yksimpelei, pulmapelei, karkkii, tussit, tehtäväkirjoi, rakennettavaa...

Kissat laatikkoihi, tuntu olevav varsi kiinnostava peli, vaiks lopultas jäiki rakentelemaha legoautoo.

Ol vaihtoehtoi juamiste ja syämiste kans oikkeenki riittäväste. Ei voi tarjoilust valittaa! 

Ihana, suus sulava juustokakku, giflareit, karkkei, herelmii ja vaiks ja mitä!

Kiva ol olla mukana! 💙💚💛💜💕

Kuvapläjäys to-la

Monttaalait täsä sil välil, ku lapsellapset oliva mummu-vaarilas käymäs. Torstaist lavvantaihi, ja sää ol sillee kiva, ettei yäl tullu liija tuskane olo. Aurinkoki näky toisinas, mut vettäki saatii - ja mustii pilvii ol vähäv välii pääl, et orotettii saret, vaikkei sitä ain tullukkaa. Uima-allast ei käyttöhö ny otettu.

Kuvii o jonkuv verra, ja lataan ne taas yhrel kerral, ni saa nährä, mihi järjestyksehe menevä. Sekasi kummiski.

Esikoine täyttää tänäpe just kahreksa (juhlat myähemmi), mut eihä näät legot mihinkää ol unohtunu, viäläkää. Tyyli vaa vaihtuu. Noit iha peruspalikoit pitäs saar oikkeestas lissää jostai, sillee, et voisis paremmi väreittäi miättii juttui. Ny niit o sevverti knaftiste, ettei esim. yht kerrost "kerrostalos" saa yhrel väril, ni ei sit innosta ees yrittääkkää. Auto- ja lentovekottimii tekevät kans usseste. Molemmat.

Kirppareiltaki tuntuu löytyvä enempi noit erikoispalikoit, mil kyl vekottimii rakentelee, muttei mittää "suaraa" seinää. Ei viittis ostaa mittää "poliisi-/kukkakauppa-/paloasema"-settii sen takii, et saisis tiättyi "normipalassii"...

Bingoo tul kans pelattuu. Iha viimisee numeroho men, et saattii nää laput täyttee.

Sinnehä se juhannusruusupuskaha välil men, lennokki. Onneks saatii poijes kans. Onneks ova sevverti köykässii, etteivä tonne syvyyksihi kummiskaa "uponnu". Siält piikkie ja nokkoste keskelt olisisiski ollu viäl haasteellisemppaa saar niit poijes.

Herneit käyttii mont kerttaa kattomas, mut ei ol viäl ku kukkii.

Mut muut satoo löytys kyl. Nuarimmaine söi mont kurkkuu peräjälkkee iha karkkina. 😄

Sillee tulee satoo, et mittää ei olla ehritty säilöö. Menevä salaatteihi ja sillee suaraa suuhu, et "ylimääräst" ei ol jääny. Avomaankurkut ova ny jottai nelkkyt senttii korkeit, eiväkkä ees kuki viäl, ni josko niist sit sais säilöönki jottai? Jos kesää vaa riittää sopivam pitkäl.

Tiätty nää meijä karvatit ain menos mukan. Täsä tosin orottava omaa "jälkkäriäs", ku aamupala on alakerras syäty. 

Eilä sit vein pojat kottiis, ja sej jälkkee viäl kaupoil, ku isäntä halus uure muistitikun. Ajoin Myllyhy, ku siäl o usseemma kauppaa, misä oletin näit oleva. Mut EN löytäny! Ja sit henkilökuntaa ol nii vähä, et eivä pystyny auttamaha, ei voinu jättää kassaa tyhjäks. Et sillee. Ajoin sit kotti, ja isäntä läht toissii kaupoihi, ja löys kyl viäl, mut valinnav varaa ei paljoo ollu. Liänee koht jo menneen talven lumii? Kaik back-upit pitäs uskalttaa laittaa vissii johonki pilvihi? Yäks!

Kotiivviäntimatkal poikettii poikie kans muv vanhemmil. Vilperttiki otti iha kiitollisena lapsilt saamas rapsutukset - ja jatko unias. Pohrittii siäl, et kuka on kenenki lapsi, ja äiti, ja vanhempi. Ja nuarimmaine mutristi naamaas oikkee, ku yritti ymmärtää, et isoisoäirinki aikuiset lapset ova YHÄ lapsii. "Outoo!" 😁

Lennokit ol tän kerran SE iso juttu. Lennokit liiti pihal, terassilt ales, alhaalt terassil takas, nii etu- ku takapihal. Vähä sisälki, mut se ol vaarallist, ku vaiks näät lennokit ei paljoo paina, ni kyl se sattuu, ku lennost naamaha ossuu. Ei otet koiran ja kissoje kans sitä riskii. Vaikkei fyysist vahinkoo tulisisiskaa, ni kipu-pelästys ei kummiskaa ol myäskää toivottavaa. Onneks ON ulkon tilaa!

Ja talost tul "maatilan" talo. Sevverti isoi tää karja, et kissatki kävivä vuarotelle niit haistelemas.

Muute sit tiätty tehtii ruakii, siivoskelttii, lenkitettii Isla, rapsutelttii kissoi, katteltii muutama lastenohjelma, ja höpöteltii PALJO. Vanhemp pojist miättii, mite ihmise iho muuttuu vanhetes, ja vertaili omii tikkukäsivarssii mummun ja vaarin käsivarsihi, meijä roikku-allie kans, mikkä ny vanhemmite laihtues o ilmaantunu, ku iho vaa ei pysy menos mukan enää. Eihä ne elämää mittää haittaa, mut poika ihmettel, et häne iho ei hölsky millää. ;) Hah! Ja nuaremp miätti nys sit enempi unii, mikkä ov vissii aikalail täsä viime aikoin tajunnu vast uniks. Ku välil näkkee painajaist, mut ei oikkee ossaa kertoo, et mitä ne koskee, ni oon yrittäny sanoo, et ku painajaisest herää, kannattaa huakast helpotuksest ja NAUTTII siit, et se OLI vaa unt! Eikä totta. Ja sit miätti, et voiks unes kualla, ja sellast. Itte oon moneste unes kuallu, ja siinkohtaa herään kyl. Syrän syrjälläs, mut helpottuneena. Et ku unes voi tul vastaa mitä vaa, ni kyl seki om mahrollist. Mut SEKI ov vaa unt. Ja tällassii elämän "murheit" pikkumiähel. 

Ei käy elo ja olo tylsäks näitten kans! 💕

Voi, mitä postii!

Huh-huijaa, mite syrän läikähti, ku löyty paketti postilootast! 💕 Kiitos, Enkuli! 💗

Posti tul jo aikasemmi, mut lastellaste mummu-vaarilasolon takii jäi päivittämine tähäm päivähä. Kuvat vaa nappasin, ku em malttanu ol kurkkimat ja vähä järjestelemät, ja säästöhö laittamat. 

Ja ihav valla upee bling-bling -kortti. Ev vaa ossaa itte sannoo, onks tää joku tiätty atc- tai mitä näit ny kaikkee onkaa olemas. Hurjan kaunis!

Kiiltsui niim paljo, etten voinu alkaa kuvail kaikkee. Mun järjestys o enemp tyylihi "lapset", "sadut", "kukat", "perhoset" jne. Ja sit niit o helpomp käyr läpitte, et löytyyks samoi. Ei muute koko pinkast tainnu löytyy ku pari sellast, mitä mul jo aikasemmi arkkina o ollu olemas. Vaiks näit o "tuhat". 

Ja kaik nii hianos kunnoski, ettei mittää määrää! 💞

Pojakki kävivä vähäv välii kurkkimas, et mitä kuvii missäki arkis oikkee o.

Siis näit vaa on nii kiva jäär tuijotelemaha. 

Ja yksityiskohtiiha löytyy näist kans ain uussii, joka kerta, ku niit kattelee! 😍

Vispipuuroo

Vihronkis sain aikaseks tehrä sen karviais-vispipuuron. Vähä sekamehun ja vattuje avul, et sain kivan värin siihe. Pelkästäs karviaisist olisisis tullu valkone vispipuuro. Iha hyvää, mut hassun näköst.

Noukin karviaiset, pistin jääkaapin juureslootaha taltee - ja UNOHRIN ne kokonas. Sikku muistin taas, ni meijä ainut sopivan kokkone kattila ol muus käytös. Ja nyssit vast pääsin oikeest tuumast toimehe. Onneks karviaiset ova hyvi kestävii marjoi.

Sikku meil ei ol mittää yleiskonet, ni käsivatkaimen kans o "vaahto" tehtävä, ni pittää ain vähäv välii pitää jäährytystaukoo, ettei vatkaimest men "sinine sauhu" (niinku isäntä sanoo, ku sähkövekotin hajoo). Ei siis ollu iha sormii näpäyttämäl tehty.

Mut tuliha siit sit iha hyvä iltapala! Parhaimmillas näi, pikkase lämpimän viäl, puuromaisen joustavan. Huame se loppuosa ojjo lohkeevaa ja "jäykkää". Syätävää, juu, muttei näi herkkuu. 😄

Hukkatonttii

Tai niihä sitä luulis. Meijä tonttiha siis on iso, ja sen poikkasee viäl joki (noh, ojapahaseks se kesäsi tahtoo muuttuu). Toine osa o aikaslail monellaises käytös jo, mut mites tän toisem pualen saisisis hyärynnettyy?

Tää kaik vasemmal oleva, paitti noi korkeemmat männyt taustal, om meijä tonttii. Joki kulkee ton mettikön ja heinikon välis syväl uamassas. Iha etualal o kuuma paikka, mitä varjostaa ainoostaa hetken aamupäiväl toi Linnavuari puines, mut sit se onki iltahas saakka taas paahtees. Siihe istutettii aikanas aikas keskel Tulevaisuure kuusi, ja siin o betonine "jalka" laattoines muistutuksen siit.

Tää käytännös o iha joutomaat, MUT justkiki siks täsä välil o kummaa liikennet. Kerra yllätin puhelinpylvään poistajan ajelemas mönkkäril pitkim poiki tätä. Ja ku kysysi, et mitä oikkee touhuu, ku ei ol mittää ilmotust tonti omistajal (meil) tullu, ja jos se Tulevaisuure kuusi tuhoutuu, ni se EI tul olemaa vaa "oho"-juttu! Meinas, et hän tekkee mitä käsketää, ja muust hän ei tiärä. No, ONNEKS ei osunu kuusem poikasee, muuto mul olisisis menny hermo.

Sit kerra täsä ol joku koirie "hajuharjotus", eli ol koirakoi mont, ja oliva tehny jollai jauhelihal hajujäljen tiätyl tappaa, ja sit vuarotelle koirakko kerrallas treenas, et kenen koira löytää peril asti. Onneks siinäki ol ihanku vahinkos, etteivä tuhonnu kuust. Sitä ku tualt heiniko keskelt ei iha het huamaakkaa. MUT moissii treeneiki ku tekkee, ni pitäs ol maanomistajan lupa siihe. Meilt ei oltu kysytty mittää. Vähä oliva noloina, ku ihav vaa luuliva, et kunnan tonttii olisisis (noh, ovakkoha kunnaltakaa mittää lupii kysyneet, ei sekää oo mittää "vapaat riistaa"). Mikä kyl on täsä aikas liki, mun selän takan het, ku meijä oma tontti päättyy. Se olisisis ollu tasasemp maastoltas, ku sitä ov viljelty viäl muutamii vuassii sitte. Tätä joen ympäröimää plänttii ku ei taatuste ol käytetty yhtääm mihinkää koskaa. Paitti ny sen kuusen kasvatusalustan. Heh!

Sevverti on tänä kesän satanu, et Fatijoki (paikalliseste Fatioja) om pysyny "vetisen". Aikas usseste täsä kohtaa kesää täs ei enää mittää vet ol näkyvis. Toki se kosteikkona pyssyy, et saappaat uppoo mutaha, jos pohjal kävelee, mut ny tosa oj jottai 20 - 40 cm vet. 

Ku muutettii tähä, ni miätittii, et jos joku piän kaarisilta tähä rakennettais, ni pääsis meijä pihapualelt tonti toisel pualel kulkemat tiän kaut, ni voisisis ol toiveit ruaholleikkurinki kuljettamisest sinne, mut sit tul eka tulva, ja tajuttii, et mehä tarvittais toho korkeelt korkeel siltaa, eli käytännös "sata" kertaa isomp silta, mitä alkuum miätittii, jos halutaa, ettei tulvavesi viä siltaa mennessäs... Juu, jäi siis tekemät.

Meinattii, et toi pläntti olisisis voinu olla sopiva esim. erilaisil ruusuil. Ja joku kiva penkki istuttavaks sinne johonki. Toki siinäki pohjal o savee, mut pääl o monen kymmene vuare maatuneet kasvustot multtaa jo. Paremppaa maat, ku meijä "käyttöpiham" pualel. Mut joku helppo pääsy siihe tarttettais. En lähre kuskaamaa vet kottikärryis tiält kiärtäe, hah! Vaiks sitä tual käyttöpiham pualel välil teenki.

Pohrittu paljo, mut Tulevaisuure kuusen lisäks ei olla muut keksitty.

Valmis

Yritin venytel, ettei iha "keske" homma loppuis, mut sikku tajusin, et -HEI- lankaa jää viäläki vaiks kui ja paljo, ni pitäsisiski löytää viäl isomma liinan ohje jostai. Sellast isoo en jaksa itte suunnitel. Jostai taatuste löytyy valmis pohja, kunha ehrin enste ettimää.

Täsä naureskelin, ku olin rivii keskel virkkaamas, ja ajatukset tyylii: "yks yli, kolme, ohi, kaks ettee, yks ettee, ohi, kaks yli"... Nää tulee siis ain siit erellise rivin kuviost, mihi uut rivii vertaan, ja jos erellises rivis ov virhe, ni täsäkohtaa se sit viimeistäs tulee ain esil, ku luvut ei täsmääkkää kuvioho. Näis ruutuhommis om pakko purkamal korjat, ku virheet näkkyy heti.

Vaiks eihä näit kuvioit ol mitenkää helppo saar näihi kuvihi mukkaa ees, on sit oikee tai vääri, ku ruurut ova nii piänii täl ohuen ohuest lankast virkattun. 

Ehkä nyssit jatkan virkkauslinjal viäl, kummiski. Tää o ollu oikeest iha kivaa! 😄

Ei se lopputulos, vaa matka

Taisin näi, tai sinneppäi, kirjottaa Pöllöl laittamaani kommenttihi. Mones menemises, mihi tää sanonta taitaa alumperi viitat, en ol samaa miält, ku jännittäjänä ja stressaajana oon iham mahroton, jollen TIÄR takuuvarmaste, kuka, mitä ja mis - vaiks olisisis se maailman turvallisin matkakumppaniki mukan. Hah! Joo, ärsyttävän turhaa usseimmite, mut mitäs tälle sit mahtaa? Se o mitä se o, ja sitä vaa on täytyny siätää, ja silti mennä. Eikä mittää eksymissii kummemppii juttui ol tapahtunu. Eksymisis oon kyl jo "asiantuntija", ku harvo tulee menttyy uusiim paikkoihi nii, et osuu suaraa kohral oikkiaam paikkaha.

Mut mää tarkotan täsä sitä, et ku on joku kiva tekemine, tai tyä al, ni jo se tekemine on se "matka", minkä ei ain sois ees tulevan loppuhu. Joskus hirastan hyvän kirjan lukemist loppupualel, ku pitkitän sil luku"herkkuu", ja loppuratkasuu ettippäi, joskus joku käsityä toimii matkan samal taval. Ny oon yli pualvälis tätä viimesint virkkuut, ja jotenki huamaan hirastavani tahtii, ja pirän taukoi enempi, ja siis ei ajampuutteen takii, vaa ihav vaa siks, ettei se tyä loppuis "keske"... Äh! Vaikkia selittää. Keskehä se tyä on tasan nii kauva ku se on keske, mut sikku se ov valmis, ni sit se matka ikkäänku jäi keske, ku tyä loppu. 

Ja sit pittää miättii taas, et mitä seuraavaks. Heh! Ristipistoiluu olisisis kyl orottamas kans, ku Pöllölt sain sopivaa lankaaki. Nyv vaa jämährin tähä "ruusuiluhu" ja liinahommaha, mist ov vaikkia päästää irti, jostai syyst.

Levii, ei levi

Täsä oon miättiny, mite nii erillaissii pihoi ja paikkoi voikaa olla. Mikä missäki o "rikkaruaho" ja toises paikas ei kasva millää. Me ku asutaa ny paikas, misä o yritetty peltooki aikanas pittää, mut ei siin viljatkaa kasvanu, ni siks asuinpaikaks valittii (annettii), kuulemma. Joku potero ilmaston suhtee (kesäl kuumemppaa ku ympäristös, ja talvel taas kylmemppää) ja pyärteine tuuli, ku tulee avoimie peltoje läpi ja törmää toho Linnamäkkee, mikä ohjaa sen tuulen sivult sit meijä pihal.. Ollaa yritetty pohjostuulilt suajat paikkaa, MUKKU ei ne puutkaa oikkee tahro kasvaa. Tammi parhaite, muut hittaaste ja kitue (vaahterat, koivut, pihlajat, hevoskastanjat, terijoen salaviiki kokeiltu...). Omenapuist ehkä kaks viirest lähtee kasvamaha, et niit ollaa jouruttu kans ostelee uussii vähäv välii. Päärynä kituuttel muutamav vuare, ja ny o tänä kesän ottanu kasvupyrähryksen. Pitäs leikat ja ohjail oksii siitäki. Ehkä kummiski annetaa sen kasvaa ns. vappaaste - ihav vaa koristeen, kute koristeomenapuunki annetaa. Jos vähä tulisis varjoo koira-aitauksehe, mikä ny o kesäsi käytännös täyres porotukses koko päivän.

Mikkä meil sit ova niit leviävii: VATUT ykkösen. Niit ei tahro pittää kuris millää. 😄 Ruaholleikkuril puskie ympärilt ja noi puskie välin polut (kuvas yks niist, hah), jollei sitä tee, ni tontti olisis näit täyn. Eli yllätys: vatut tykkää savimaast! Vaiks sit inhooki liijam pitkii märkii ja kuivii jaksoi, mikkä selväste vaurioittaa marjoi, eli siis satoho vaikuttaa. Sellane yäsateine lämmin kevät, mink takan o ollu liävä talvi, olisisis paras. Talvi ilma lunt o kuitenki ain paha. Sillekki.

Toine, mikä tääl tykkää kasvaa, o MÄKIMEIRAMI (oregano). Kuvas vasen osa penkist, kukat nupul viäl, koht se hohtaa liilana. SE om paahteen kasvi, ja paahret meil kesäsi o het, ku aurinko vaa näyttäytyy. Sitä löytyy monest paikkaa. Moni kukkapenkki pikkuhiljaa "meiramoituu", jollei sitä lähre nyppimää poijes. On seki iha kivan näköne kukkiessas - ja monikäyttöne. Pörriäiset tykkää! Penkkeihi o tullu enemp noit luannon omii kasvei, ja oon antanu olla, ku kerta näyttävä tykkäävä. Om muutaki ku heinää.

Kolmas om MINTTU. Ja mintun ystävii siis siin miäles, et käytettäis sitä itte, ei olla. Mintust vaa ei tykät. Pääsiäisenäkää ei ol minttuu pöyräs lampaan kera ku vaa, jos meil ov viarait, joitte tiäretää siit tykkäävä. Sitäki o usseemmas paikas tontil. Ja yks paikka o nurmekski muutettu (maissi"pelto", jos maissii laitetaa kasvuhu - ei tänä kesän), ja tulee nii minttune tuaksu joka kerta, ku ruaholleikkuril isäntä siit ylitte ajaa. 😆 Eli sitkees o. Eikä se haittaa, sinänsä. Helppo pittää tollattes kuris. Minttu ei haittaa mittää maisseilkaa, ehkä auttaa ennemminki, ku pittää paahteem poijes mullast, ku kasvaa siihe suajaks.

Tätä kööki akkunapenkkii oon toivonu saavani isommaks. Ja ku sain noi kuunliljat kummitärilt, hän meinas, et ne sit levii ihav valtavaste, et lait paikkaha, misä siit ei ol haittaa. Joo, onha ne tuuheutunu, mut tuuheutuu vaa siihe koloho nähre, mikä aikanas tähä saven keskel sellane multapenkki tehtii, ei lähre siit ulospäi, niinku toivomus olisisis ollu. Ja sama noitte nauhuste kans. Tosa o kaht erilaist, ja kummakki vaa oj ja pyssyy siin samas kimpas ja kuapas, mihi ne aikanas o laitettu. Hö! Et se siit varotuksest, et olisisiva leviävii! Ei meil! Tosin iha tyytyväine, et sentäs kasvava, ku moni leviäväks varoteltu o parin kesäj jälkkee hävinny kokonas.

Kuunliljat on kyl koht pakko jakkaa, ni täsä nyjjo miätin, et tehräänks johonki uus penkki, mihi ne laitetaa, vai laajennetaaks tätä samaa jotenki? Tää o käytännös ainuu vähä varjosemp paikka meijä pihal (keskikesää lukuunottamat, talo varjostaa aikas), ni tuntuu, et moni kasvi tykkää. Ku usseemp "paahteenki" kasvi nuukahtaa tual täyres aurinkompaistees ja tuules, ku sitä varjoo ei tul päiväl missää kohtaa. Puit ov viäl ihal liija vähä.

Tarkotuksen olisisis saar lissää penkkei, lähinnä just puskil ja perennoil, mukku pitäsisis saar sitä suajaa kans vähäse lissää, ni tää yhtälö ov vähä vaikkia. Nurmee siis vähemmäks. Sellane "siirtopenkki" olisisis myäs hyvä saar, mihi voisisis väliaikaseste siirtää jottai turvaha, ku tekkee muljauksii toisaal, mut ei meil ol sitäkää. Ehkä joku kasvilava kompostie yhteytee viäl? Sit tarttis kyl joku vesipistekki sinne saar lähel, ja ja ja... Hah! Tää ajatusketju on nii pitkä, ja henkästyttävä, et se jää ain vaa ajatukse tasol.

Ei näät pihapuuhat kummiskaa lopu. Nykyselläskää. Koko aja saa ol kitkemäs, vaiks onki perennapenkkei, kastelemas, ku on niit kesäkukkii ja kasvareit ja kasvilavoi... 

Suunnitelmii myäs riittää iha rakennelmienki osalt. Likakaivon kansipaikka piiloo "feikki"kaivol - sellasel saranoil avattavan, et saa päält näppäräste poijes. Ja pikkane tuulimylly olis kiva, ja sellane maitolaituri toho tiäristeykse lähel. Kaik tätä samaa punavalkost mallii, mitä meil nykki pihalt löytyy. MUT enste täytyy toi talousrakennus saar kuntoho. Sauna ja sen yline, autotalli ja nykyne varastotila muutettava kirjastoks, ja vaja fiksattava (uppoo savehe) ja huussi... Ei tunnu nää tyät tääl ees tekemäl loppuva! Mut toisaalt JUST se täsä on ollu kivaa! Nährä se OMAN kätten tyä, nii sisäl ku ulkon.

Mehä alkuun meinattii, et keskitytää vaa sisätiloihi ja jätetää piha sit eläkeikähommiks, mut eihä me siihe kyetty. Kuva keväält 2000, ku muutettii tähä syksyl 1999. Viikatehommil liikkeel lährettii, kummiski...

Lissään tähä myähemmi tilanteen nykyselläs suurimpiirteis samoilt kohrilt, kuha ehrin napat sellase. En ol viime aikoin lenkeil kulkenu luurin kans, ni ei ol sellast viimeaikast kuvaa olemas. On tää "pikkase" muuttunu.

Tilanne ny. Pit sittenki ottaa kuvaa vähä kauvemppaa, ku muuto ei olisisis noi kasvarit ja kasvilavat tullu kuvaha mukkaa lainkkaa. Tota vanhaa, mont vuat hoitamattoman ollutta heinäpeltoo täsä siis ol ympäril, ku muutettii.