Näi niinku kolmenkymmenekahreksav vuarej yhresasumisej jälkkeekää ei isännän kans olla täysin toisiimme opittu tuntemaha. Toisaalt se o hyvä, mut joskus se aiheuttaa hankaluuksiiki.
Tää aamu o hyvä esimerkki. Isäntä otti eilä väärällaise peräkärryn lainaha, ja tänäpe aamul sit soitti sinne, et olisisiskos oikkiallaine vapaan. Sai sit luvan hakkee, kunha palauttaa sen viäl enne pualtpäivää, ja sopi siis näi. Kello ol kahreksa siin kohtaa.
Hää men suihkuhu ja siält tulles meinas ykskaks, et oikkiastas hän kaipais mua sinne mukkaa, ku ol päättäny jottai vähä isomppii ameriikanlevyi (?) kans ostaa samaan kyytihi. Olis helpomp kahre hengev voimal nostaa ne kärrihi. No, tiätty!
MUT näist ei ol ollu mittää puhet aikasemmi. Koira ol viäl nukkumas, omat aamutoimet keske (pesut, kinttu, aamupala, lääkkeet), puhumattakaa Islan aamulenkist, mitä EI nyv voi millää siirtää sin jonnekki, meijä kottipaluuseev vast. Ja muutonki: mä em pääs liikkeel ees ilma näit keske-erässii juttui yllättäe, ni saatika sit näi. Ja isännän "kuuluis" kyl tiätää tää, näitte yhresolovuasiej jälkkee. Mut ei!
Lähti yksinäs vähä kiukussas, ja mä jäin vähä kiukuissani kotti.
Se om mum miälest hyvä, ettei toine ain ol arvattavis, ja muutonki ollaa just sevverti erillaissii, vaiks samallaissii kotihiirii ollaanki, et miälenkiintossii keskustelui syntyy vähäv välii monellaisist asioist, vaiks usseemma juttuu onki nii, et toine ei ol siit ees mitenkää kiinnostunu. Mä esimerkiks en tykkää mistää urheilust, en uutisistakaa, isäntä taas ei innostu mistää porukkapeleist (ol ne sit lautapelei, korttipelei, pihapelei...), mut kaikest näist saaraa pitkii keskustelui välil aikaseks.
Samate nährää yks ja sama tapahtuma mont kerttaa täysi eri silmil. Hänest joku o hauskaa, mikä ittest oj joko ärsyttävää tai suarastas vihamiälist, ja hän taas vähättelee niit asioit, mikkä mum miälest ova hauskoi. Sit miätitää yhres, et MIKS näi o. Kuulemma ylianalysoin, ja mum miälest hän taas joskus toimii ennenku aattelee yhtääm mittää. Toisaalt sit taas mm. lasten kans ei ossaa yhtää reakoir ajois (noh, tai ei ollenkaa), jos tulee joku "kriisitilanne" ettee. Lähinnä vaa myätäilis ja antais kuunki taivaalt - ja sit om pulas, ku tilanteet pakkaa toistumaa, ja usseste viäl entist pahempan. Hah!
Mut tul kotti sit peräkärrin palautusreissult herkkuje kera, ja taas selitelttii, ja pyyrelttii sit anteeks samal. Maistu hyvält! Sekä ruaka, et asian käsittelemine. Tällast välil Hiiroste torpas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti