Kuvapläjäys to-la

Monttaalait täsä sil välil, ku lapsellapset oliva mummu-vaarilas käymäs. Torstaist lavvantaihi, ja sää ol sillee kiva, ettei yäl tullu liija tuskane olo. Aurinkoki näky toisinas, mut vettäki saatii - ja mustii pilvii ol vähäv välii pääl, et orotettii saret, vaikkei sitä ain tullukkaa. Uima-allast ei käyttöhö ny otettu.

Kuvii o jonkuv verra, ja lataan ne taas yhrel kerral, ni saa nährä, mihi järjestyksehe menevä. Sekasi kummiski.

Esikoine täyttää tänäpe just kahreksa (juhlat myähemmi), mut eihä näät legot mihinkää ol unohtunu, viäläkää. Tyyli vaa vaihtuu. Noit iha peruspalikoit pitäs saar oikkeestas lissää jostai, sillee, et voisis paremmi väreittäi miättii juttui. Ny niit o sevverti knaftiste, ettei esim. yht kerrost "kerrostalos" saa yhrel väril, ni ei sit innosta ees yrittääkkää. Auto- ja lentovekottimii tekevät kans usseste. Molemmat.

Kirppareiltaki tuntuu löytyvä enempi noit erikoispalikoit, mil kyl vekottimii rakentelee, muttei mittää "suaraa" seinää. Ei viittis ostaa mittää "poliisi-/kukkakauppa-/paloasema"-settii sen takii, et saisis tiättyi "normipalassii"...

Bingoo tul kans pelattuu. Iha viimisee numeroho men, et saattii nää laput täyttee.

Sinnehä se juhannusruusupuskaha välil men, lennokki. Onneks saatii poijes kans. Onneks ova sevverti köykässii, etteivä tonne syvyyksihi kummiskaa "uponnu". Siält piikkie ja nokkoste keskelt olisisiski ollu viäl haasteellisemppaa saar niit poijes.

Herneit käyttii mont kerttaa kattomas, mut ei ol viäl ku kukkii.

Mut muut satoo löytys kyl. Nuarimmaine söi mont kurkkuu peräjälkkee iha karkkina. 😄

Sillee tulee satoo, et mittää ei olla ehritty säilöö. Menevä salaatteihi ja sillee suaraa suuhu, et "ylimääräst" ei ol jääny. Avomaankurkut ova ny jottai nelkkyt senttii korkeit, eiväkkä ees kuki viäl, ni josko niist sit sais säilöönki jottai? Jos kesää vaa riittää sopivam pitkäl.

Tiätty nää meijä karvatit ain menos mukan. Täsä tosin orottava omaa "jälkkäriäs", ku aamupala on alakerras syäty. 

Eilä sit vein pojat kottiis, ja sej jälkkee viäl kaupoil, ku isäntä halus uure muistitikun. Ajoin Myllyhy, ku siäl o usseemma kauppaa, misä oletin näit oleva. Mut EN löytäny! Ja sit henkilökuntaa ol nii vähä, et eivä pystyny auttamaha, ei voinu jättää kassaa tyhjäks. Et sillee. Ajoin sit kotti, ja isäntä läht toissii kaupoihi, ja löys kyl viäl, mut valinnav varaa ei paljoo ollu. Liänee koht jo menneen talven lumii? Kaik back-upit pitäs uskalttaa laittaa vissii johonki pilvihi? Yäks!

Kotiivviäntimatkal poikettii poikie kans muv vanhemmil. Vilperttiki otti iha kiitollisena lapsilt saamas rapsutukset - ja jatko unias. Pohrittii siäl, et kuka on kenenki lapsi, ja äiti, ja vanhempi. Ja nuarimmaine mutristi naamaas oikkee, ku yritti ymmärtää, et isoisoäirinki aikuiset lapset ova YHÄ lapsii. "Outoo!" 😁

Lennokit ol tän kerran SE iso juttu. Lennokit liiti pihal, terassilt ales, alhaalt terassil takas, nii etu- ku takapihal. Vähä sisälki, mut se ol vaarallist, ku vaiks näät lennokit ei paljoo paina, ni kyl se sattuu, ku lennost naamaha ossuu. Ei otet koiran ja kissoje kans sitä riskii. Vaikkei fyysist vahinkoo tulisisiskaa, ni kipu-pelästys ei kummiskaa ol myäskää toivottavaa. Onneks ON ulkon tilaa!

Ja talost tul "maatilan" talo. Sevverti isoi tää karja, et kissatki kävivä vuarotelle niit haistelemas.

Muute sit tiätty tehtii ruakii, siivoskelttii, lenkitettii Isla, rapsutelttii kissoi, katteltii muutama lastenohjelma, ja höpöteltii PALJO. Vanhemp pojist miättii, mite ihmise iho muuttuu vanhetes, ja vertaili omii tikkukäsivarssii mummun ja vaarin käsivarsihi, meijä roikku-allie kans, mikkä ny vanhemmite laihtues o ilmaantunu, ku iho vaa ei pysy menos mukan enää. Eihä ne elämää mittää haittaa, mut poika ihmettel, et häne iho ei hölsky millää. ;) Hah! Ja nuaremp miätti nys sit enempi unii, mikkä ov vissii aikalail täsä viime aikoin tajunnu vast uniks. Ku välil näkkee painajaist, mut ei oikkee ossaa kertoo, et mitä ne koskee, ni oon yrittäny sanoo, et ku painajaisest herää, kannattaa huakast helpotuksest ja NAUTTII siit, et se OLI vaa unt! Eikä totta. Ja sit miätti, et voiks unes kualla, ja sellast. Itte oon moneste unes kuallu, ja siinkohtaa herään kyl. Syrän syrjälläs, mut helpottuneena. Et ku unes voi tul vastaa mitä vaa, ni kyl seki om mahrollist. Mut SEKI ov vaa unt. Ja tällassii elämän "murheit" pikkumiähel. 

Ei käy elo ja olo tylsäks näitten kans! 💕