Yäviarast orotelles

Taas tällane homma, et olisisis orotettavis kivaa yäviarast, mutten tarkkaan tiärä, mihi aikaa tulee, ni em pysty YHTÄÄ keskittymähä töihi. 😒 Mut oletan, et hyvi ehrin kummiski, vaiks jäis pari päivääki täsäkohtaa ees koskemat mihinkää mappihi. Jos jokune ilta menee tyän touhus, ni viikollopun puuhat, jo sinne sovitut, pitää viikollopun viikolloppuna, eikä tyäpäivinä, kummiski.

Napsin ny runkovikasen chilin kaik chilit talttee, ja osa niist ol iha vihreit viäl.

Järjestein niit tyäpöyräl sit vähä lajitelle selkeeste jo punaset, melkkest punaset ja vihreet erikses. Eipä paljo jääny tyätilaa enää tasol. Jottan täyty tehrä.

Eiku nettii selaamaa, ja vinkkei ol vaiks kui ja paljo, mut päätin sit paahtaa nää, ja osan noist amppelitomaateist samal. Chilit enste haurutettu öljys, et se raa'an vihreen chilin terävyys ja mahrolline (em maistanu!) kitkeryys jäis toho öljyhy. Eli yrityst ainaski o. Näät on niit meijä kahrest tulisemp vaihtoehto, ni EN torellakaa men itte maistelemaha näit. Liäsituuletin toki puhalteli höyryi pihal, minkä ehti, mut iha hyvä tuaksu täst tul.

Ja sit uunihi kolmeks vartiks sellases vähä alle 200 astees, ettei chilit ny iha mustumaa menis.

Ja iha kivan kokkone purkki tul täyttee. Saa nährä tyästääks isäntä täst siv viäl jottai lissää, vai jääks käyttämät kokona, mut ainaski sain tasol tilaa. Merkkaan lappuhu tulisuut myähemmi, JOS se ees ON tuline... En yhtää ossaa miättii, mitä toi öljy"käsittely toho tulisuutehe mahtaa tehrä. Ainakaa ei ol silmät vettyny, ei ol tullu hiki, eikä henkityskää ol ollu vaikkiaa täsä, ku höyryt o köökis pyäriny. Ei ol tassuttajakkaa aivasteluu, et ei tunnu niillekkää liijav vahvalt. 😻😸🐶

Iltalenkil lähties

Em meinaa millää tajut, mite noppeeste tää iltapimeys ny sit tuli.

Jos jo lenkil lähties ON pimeet, mä muistan otsalamppuu tai taskulamppuu napat kyytihi, mut jos viäl hyvi (muka) näkkee, ni ei tul piäneem miäleenkää. Joku kerta siv vaa kompuroiraa iha kasitiän katuvaloje häivees, mikä tualt mettikön takkaa vähä pilvisel sääl riittää tännekki asti. Sillee, et näkkee, kulkeeks tiäl vai ojas. Hah!

Enköhä mä viäl opi!

Sattaa, ei sara -sunnuntai

Yritysasiois men aamupäivä aika pitkäks, et kumma ku koiruus ei "herättäny" lenkil lähtemähä. Sil on kyl joku iha hurja rakko, ku ei ol aamusi mikkää kiirus ulos (paitti jos meil o yäkyläläissii, sit kyl om menos jo aikasemmi). Nettihommii pittää vähä päivittää, et sais ne jotenki järkevöitettyy, mut eihä se mikkää helppo juttu ol. 

Isäntä sahas talousrakennuse ylisil tulevii lattialautoi sopiviks palasiks, ja mä kuljin ympäri pihaa kaikellaisis muis puuhis. Tää pojan tekemä kukkapöytä uurestas kukkimaha innostuneen hortensian kans on kyl NII kiva! Tykkään kovaste!

Otiv vihroste viimein myäs tost lastealtaast ja rantapallost ilmat pihal. Ei sekää iha suitsait käyny, ku niis o joku "takaventtiili", et ilma menee sisäl, mut ei tul ulos, ennenku pittää siit venttiilist JUST oikkeellail kii. Lyttäämäl siis sitä. Hankala saar ilmat poijes, ku o kolme eri rinkulaa altaas, ja ne toiset tiätty täyn viäl, ku yht yrittää tyhjentää. Ja rantapallos ol sit taas iha oma systeemis, minkä keksimises men kans "jokune" tovi. Mut onnistuha ne sit kaik. Täytyy varastoho viär, ni jollei hiirulaiset pilaa, ov valmiina ens kesään sit taas.

Päätin napat nym myäs noi amaryllikset poijes kukkalootast, ku tää o nii matalal, et vaikkei iha eka pakkane ny viäl nipistäisisiskää, nii yllättävän äkkii se ulottuu jo tonne laatikon ylittekki. Pit vaa hippase siivot noit maahumaloit vähemmäks.

Ny om purkeis. Samal vähä yritin noit valkosen mansikan rönsyi siirtää multaha sillee, et voisisis ol mahrollist saar juurtumaha. Jos vaiks lisääntyisisis nii, ehkä. Yrittämättä en ainaskaa voi jättää. Eihä ol takeit, et noi isommakkaa talven ylitte menestyis. Maas ei meil ainaskaa mansikat menny talven ylitte, mut kasvariv viäres olevas puutynnyris sit taas hyvinki. "Miälipualist" ja ennalt arvaamatont.

Jos haluisisis kukkii, pitäs ny nää laittaa johonki vähä pimeempähä paikkaha, mut mihi sillee, ettei ne kokonas unohru? Hmmm. Täsä akkunal ny saava hetken orottaa sitä ahaa-elämyst, et paikka löytyy. Kuistin lattia?

Sit kärräsin koira-aitauksest ne siivousröntit kompostihi, ja sikku tähä hommaha ryhtysisin, ni tul siv viäl kaks muutaki täyt kottarillist muit röhnöi saatuu kukkapenkeist ja puskist poijes. Tätä hommaa kyl riittäis ja riittäis. Jaksais vaa.

Sit vanhempi lapsellapsist soitti ja kyseli chileist, ja ol vähä ikävä, ni päättivä lähtee sunnuntaiajelul mummu-vaarilas käymähä. 💙💗 Syätti sit chilikastiket keitettyje perunoitte kans, paholaisehilloo kyyris ja hölskykurkkui. Jälkkäriks maitorahkamarjatorttuu. Saiv vähä omenahilloo toho täytteen alle laittaa, sit sekotin maitorahkaha vaniljakreemijauhet, ni siit tul oikkee napakkaa ja kivaa leikattavaa. En ol enne sitä tehnykkää, ni yllätyin, mite paljo se vaikuttaa. Hyvää kakunvälitäytettäki siit tulisisis!

Mut olipa ihanaa!

Pimenevät illat

Kylhä se äkkii päiviem pituus alkaa piänenemähä. Koht tarttee ottaa taskulamppu tai ottalamppu kyytii, et näkkee mihi kulkee, ku iltakiarrost tekkee. Tai sit mun tarttee alkaa tekemää iltatoimet enne koiran kans lenkil lähtöö, ku sillo ov (viäl) vähä valosamppaa ollu. Se pimeys vaa tulee nii äkkii.

Pisti muutamii öljykynttilöit kasvarihi palamaha, ni tuavatha ne tiättyy tunnelmaaki samal. Vaiks meilt sisält ei tätä tunnelmaa sit enää nääkkää, ku kasvarist näkkyy vaa piän pala kattoo.

Eilä yritin enempi kurkkii, et milt näyttää samal, ku noit venetsialaiste paukutteluu kuulu oikkee urakal. Äänt paljo, mut mittää valompilkahrustakaa ei näkyny. Mul ov vaa sellane miälikuva, et venetsialaissii o enne viätetty rannoil ja mantereem pualel ilotulitteit vaa jonku isomma tapahtuma yhteyres. Voi luannonelävä-parat taas. Näit paukkeitaha alkoi kuulumaha jo kuurest saakka, tasase epätasaseste. Onneks meijä otukset ei ol niist millänsäkkää, mut valitettavam monii haittaa pahastekki.

Akkunat yhrellaissii valopilkkui ja valasiva tota pihaaki vähäse, ni houkuttel ottamaa kuvii. Noi pelakuun kukat näkyvä kivaste, ku talov viarustaa kulkee.

Eihä nääkää, toki, tiälle asti näy. Mut ei ny tarttekkaa. Tykkäisisiv vaa siit, et ne PIHAN kasvit, varsinki isommat "puskat" ja niitte kukat näkyisisivä. En ol viäl tarpeeks isoi puskii vissii saanu aikaseks...

Pilvine lavvantai

Vähä orotettii sateit jo täks päiväks, mut vähäv vaa ripotteluu tullu sillon tällö. Tuski o tianoot kunnol kerttaakaa ees kastunu.

Näyttää silt, ettei ainaskaa kuivuut tartte seuraavan kymmenen päivän kärsii. Vaikkei nym mittää isoo "monsuunii" tulekkaa.

Siivosin sisäl olleest enste noi kaik kukkatertut poijes, mist ol alkanu puttoomaa kukkii. Vaiks suurin osa kukist ol viäl iha nättei. Kovi ova värjäävii nää, ni ei oikkee halut kissoje kuljettava niit väärii paikkoihi.

Mut eipä silt taira pystyy välttymähä, ku nostin takaterassil viäl olleen toise ison kukkaruukun kans sisäl. Se joutuu olemaa aikas kaukan akkunoist, ja valoist, et tullee ränsistymähä aikas noppeet tahtii. Kattotaa sit, mitä sen kans tuun tekemähä... Ei toi kukkalampu al iha akkunallakaa oleva kovi kauvaa kauniina tosa pysy.

Mut nautitaa ny näist nii kauva ku voiraa! 😃

Ja ku saret ei tullukkaa, ja isäntäki näytti yksinäs pärjäävä hyllykör rakentamises autotallis, ni siirtysin itte takapihal ja nappasin ny muutamat ristiin toisii raapivii oksii poijes päärynäpuust ja putsasin mustaherukkapensaitte aluset ja kaik kualleet/kuivuneet oksat. Ilmeiseste niitäki olisisis tänä kesän tarvinnu kastella. Ku vaiks tuntuu ilma kosteelt, ni toi maa o silti iha rutikuiva. Kuiva savimaa johtaa sarevedet poijes, ku maa viättää, pittää sattaa paljo ja pitkän aikkaa, mont päivää perätyste, et maa oikkiaste ehtis myäs saamaa sitä kosteut ittees. Pitäs kohopenkit tehrä näillekki...

Ja ku tulin sisäl, nappasin puun alt yhre omenan ja aloin rouskimaa, ni sain het kaverin. Islan suurt herkkuu. Tosin ain jännittää, et millaset vattavaivat saa. Ihme kyl, ei tullu mittää täst. Yleensä syän omput siis hillon muun ruuvan joukos/ pääl, tai kuutioin salaatis, ni välttyy oireilt. Olisko tuareurel joku vaikutus, vai onks eri lajikkeil oma merkitykses täsäki asias? Moni juttu ku voi vaikuttaa.

Piti pittää rauhallisemp päivä, mut jotenki se vaa ei onnistunu. No, leipomiset jäi - ei ollukkaa tarpeeks asioit, mitä luulin, et meil o. Ku on tarkotus tarjot toisillekki, ni en kehtaa lähtee kamalaste soveltamaha. Eiköhä huame ehrit piipahtamaha tosa kyläkaupas.

Värjäysainest?

Tosa ku noit pelakuit siirtelin ja hoitelin, ni tul vaa miälee, mite hyvää värii noist kukkie terälehrist mahtais tullakkaa, jos lankoi miättis? Onkoha Terhi koskaa kokeillu?

Jäi meinaan sormehe oikkee selkee väri, ku noit tiputtavii kukkaterttui napsin poijes. Otin yhre talouspaperihi ja...

... pikkase hiaroin, ni kyl nii kaunis väri toho paperihi vaa jäi.

Näkkyy hyvi paperin toiselki pualel. Onkoha joku joskus kokeillu? Mä en kyl itte miäti värjäyskokeiluje alottamist. Mut voisisin kerät ja kuivat noit terälehtii johonki ja laittaa postin kaut menemää, JOS kiinnostust riittää. Kevyit ova, ni posti ei painais paljoo! Niit ny ripotelle tulee, luulen, et paris viikos alkaa isompi "hukka" kukis käymähä, ku sisäl ny joutuiva... Terhii! 😃

Valmisteluu

O ens viikol sovittu jo niim paljo kaikkee juttuu, et eilä sit asioil olles nappasin kahrest liikkeest jokusen kortin mukkaa, mikkä voisisis ehkä soppii hautajaisis muistokortiks arkul. En ol enne ollukkaa hautajaisis, mis kukat tulee omaistem pualest, ni joku "lappune" pittää kummiski olla, mist isäntä saa sit sen viimisen terveises veljelles lukkee.

On olemas adressei, mut niissäki enempi teksti ikkäänku puhtaaste omaisil tai sit lapselt aikusel, pualisolt pualisol, ja ne ny ei oikkee tähä tilanteesee sovi.

Sit miätin, et pitäsisiskös se kortti viäl jotenki säiltäki suajat, niinku pussittaa jotenki. Eihä tollane kartonkikortti mittää syyssattei kestä. Hmm. Et mite se sit tapahtuis sillee nätiste. Joku teippiviritys sellofaanii, mist näkkee lukkee läpitte?

Kukkakaupastaki kävin kysymäs noit korttei ja systeemeit, ja meinas, et tuntuu tää olevan ny tän ajan trendi, ettei niit kukkalaitteit, eikä sem mukan tulevii "nauha"viästei enää pahemmi kukkaa tilaa. Omaiset sit isomma satsi tiätyv värissii ruusui, tai joskus jottai vainajan lempikukkii, jos niit sattuu olemaa saatavil. 

Mut eiköhä tääki nyssit jotenkute tul viäl tehtyy esittämiskuntoseks täsä muitte hommie lisäks. Isäntä jo valitti sen kortin, mihi terveises haluu, ni siit lähretää. 💙

Jollei mittää tekis, ei mittää sattuis

Tai sit vast sattuiski. Hah! Ei pysty kokeilemaa, ku tekemist om paljo.

Aikane aamu, ku pit lähtee peräkärrii noutamaa. Vuarokaure vuakra, ja paljo hankittavaa. 

Levyi ja lautoi ja tiäs mitä. Tää homma ol varattu aamupäiväl. Nii isoi juttui kannettavan, ettei isäntä yksim pärjänny, eli ol lährettävä mukkaa. Ja kyl mä kannan, ku ei tartte korkkial nostel.

Sit tuattii kamat kottii ja lähtö uusil asioil. Niittem pääl visiitti vanhuksil, mis heijä Vilpertti-kisuli kovaste yritti pääst mun muavipussihi, mikä ol ihan täyn, eikä siis mahtunu. Otti vähä nokkiis, hassu! 💙 Mut koht men taas oikkee kunnov vauhril, et matot mykkyrähä vaa! 😄

Näit levyi ostettii usseemma, et saa autotallin seinil ja kattoho. Iha helskatim painavii! Ei olisis isäntä pystyny yksikses kokonaist levyy käsittelemähä. Siks mum PIT olla siin "vaa" apuna. Joo!

Lopultaha se sit men nii, et MÄ olin se, joka kiikku siäl kator rajas ja yritti pirellä painavaa, vähä joustavaa levyy paikoillas, ja - HUPSIS - nii se vaa levy liikkeel lähti siält kator rajast, enkä mahtanu mittää. Alas tulin, betonilattial ja levy mum pääl. Nousin äkkii ylös, ja isäntä kattomaa levyy, et "vaa yks kulma vähä sai kolhui, kyl sitä viäl voi käyttää"... Hah!

Kyynärpää otti osumaa, mut onneks siin näyttää ny olevav vaa piän kuhmu, ja siinkohtaa mustelma. Huamist värii ei viäl tiäretäkkää. Polvee sattu, mut housut ol ehjät, vaiks kovi pölyset. Mut eiku sitkeeste vaa yrittämää toist kerttaa. Aattelin, et jos ny ei toimi, ni sit luavutetaa kokonas. Ei muns oikkeest ol näihi korkeisii nostoihi. Välil en saa ees kaffekuppii suulle yhrel kärel, ku se o liijam painava. Mite sit tollasen tiäs kuip painavan levyn?

Ihme, ettei housuihi tullu reikää. Iho on rikki ja hurja kuhmu tul.

Kuhmuu oliki haastava saar kuvattuu, mut näyttää ny silt, et mul olisisi päällekkäi kaks polvee. Ja alempaa sattuu niim maan...

Ensiapu kylmäkallel, mut se ol kova ja hankala saar koko patil, ni tein sit oman kylmäpussin itsesulkeutuvast pussist, talouspaperist ja kylmäst vedest. Toimii yllättävän hyvi! Meil om pakkases siin lokeros, mikä o JÄÄTYNY kii, usseemmanki kylmägeelipussii... Eipä aut tähä hättää! Toivoo soppii, ettei täst ny tul uut pitkäaikast onkelmaa kinttuhu, misä se ruusu ol viime kesän... Ärg!

Mut ISO KIITOS taas Tual, ku ol postilootas ihana yllätys! 💜 Voi juku! Monisivune käsin kirjotettu kirje, kiiltokuva-arkki ja UPEE kisukortti! Siinähä se kisuli, ku meijä Pyry piänen! 💙

Tällane perjantai. Hyvää viikolloppuu kaikil!

Iltalenkki

Tul illal käyttyy ystävän kans kunno kävelylenkki. Ol taas avattu yks siltarempan takii melkkest koko kesän kii ollu silta, ni päästii näkemää seki. Uut asfalttii tullu samas syssys ja näyttää ny nii hianolt kaik.

Ystävä yritti saar Islast kuvii syyspelto takanas, mut vaiks tää suastuu kyl istumaa ja pysymää tällee "paikallas", ni liikkumattaha tää ei kuitenskaa ol. Haastet ain. Varsinki, ku ol ystäväst tosi innoissas. Hää ku välil käy hakemas Islan mettälenkeilles mukkaa, ku munst ei enää mettäkulkijaks kintun takii ol.

Nappas hää sit munstaki kukan, ku näytti silt et kuljetaa "kohti aurinkoo". 😄

Ja hianoha se näytti aurinkollasku oleva, vaiks aikas lail mettie takan onki. Ilma ol lämpöne ja mun huppari meinas ol jo vähä liijanki lämmin pääl, mut sellast se o. Ilmas leiju välil erikoissii tuaksui, toiset hyvii, toiset outoi, toiset tosi pahoiki. Ja ol paikka paikoin sellassii tosi lämpimii "kuplii", neki outoi.

Ja sit kottitultuu viäl pihakiarros. Ehti tul melkosem pimiää jo täsäkohti. Mut olipa kiva pääst kunnol rupattelemaha ystävän kans, kaikellaissii kiiruit tahtoo elämäs ol, ettei ehri näkemää nii usseste ku voisisis haluta, mut ain sit jatketaa siit, mihi viimeks oj jääty. 💕

Satoo talttee

Köökkipäivä. Eiköhä kuvat kerro kaiken? Hah! Ehkä taas lisäilen tekstii myähemmi, ku pitäsisis ol jo nukkumas - silmät lurpsuu...

Ja vika kuva tul ekaks. Mut teim mää siis omenahilloo mintul maustettuna tänäpe.

Isäntä varas mun paholaisehillo-pisteen meijä lounasruuvan tekoho, mut ei se haitannu.

Mul ol kalttauspiste menos toisaal. Viime kerral men homma noppeemmi, ku ol isomppii tomaattei, mut tulipa tehtyy tääki.

Iha on kivan näköst mum miälest, ku on noit oranssisii ja punassii sekasi.

Sit purkittamaha.

Valmistauruin, et tulisis kaks purkkii, niinku viimeks, mut tuliki neljä - men osa hillopurkeist sit tähä käyttöhö.

Kestänee vähäse aikkaa

Sit pit hakkee kellariremppapölyssii purkkei lissää pestäväks ja steriloitavaks...

Minttupuska rehottaa - ja ekaa kerttaa taisin ny ottaa omaan käyttöhö. Parit kaveri käyvä hakemas välil nippui ittelles kuivattavaks, mut tätähä tulee lissää koko aja.

Sit veittel piäneks. Ja hilloho mukkaa ihav viimitteks, googlem mukkaa mustuu ja aromit häipyy, jos käsis lämmittäe murentaa.

Isännä paahtamat pualikkaat chilit mustuva, mut iha hyvält maistuva, kuulemma. Mä en pelkästäs näit maistele. Mut säästöhö laitettii. Sit taas purkitushommii.

Kolme isohkoo purkkii sit jäähtymähä. Saava ol jääkaapis kylmettymäs huamisee. Sormillani nualeskelin kattilam pohjaa, ja iha on ok makune, vaikken itte mikkää mintun varsinaine ystävä olekkaa. Vähä lissää ton kellarin hyllyil viätävää. 

Aurinkoo riittää

Näi aurinkoisin päivin tulee enempi kuljettuu lenkitki puhelimen kans, et saa kuvii, mut silti tahron helposte unohtaa sen muutoin ku täs oman tonti lähettyvil. Jollei matkal mittää erityist tapahru.

Maakaapelointihomma jatkuu. Meijäm pihal ei viäl oo tultu, mut kaipa se lähipäivin ajankohtast olis, jos tekevä linjan kerral valmiiks. Naapurustost kuulunu tietoo, et o tyä kestäny kolmekki viikkoo, tää mylläysosuus. Vissii iha eri porukka, mikä tekkee teitte osuutta, sit oma porukka pihoil ja viäl ne sähkärit tiätty, mikkä liittävä nää jakokaapit yleiseev verkkoho ja taloihi. Siivooja/ entisöijäporukka viäl erikses 

Ruaho kasvaa ku rikkaruaho. Mitem mont kerttaa kuullaankaa tänä syksyn: "tää ov viimine ruahonlleikkuu"... (joka vuas vähintäs se 10 kerttaa)

Kelloköynnökse siämenpalluroitte ruskeeks muuttumist innol orottelen - ja toivon, et se ehtis tapahtumaa ajois, et olisisis ees piän mahrollisuus saar siämenet itämiskuntosin talvisäilöhö.

Oliskos sit tän päivän urakkan paholaisenhilloo satsi ja omenoit yks tai kaks satsii? Josko toiseen laittaisisin omppuje sekkaa sitä minttuuki, mikä ei ol ittel tullu miäleenkää, vaiks melkone pehko pihal kasvaaki.

Illal isäntä paahtaa loput chilit grillis, mitkä mun puuhasteluist jäljel jää. Noh, ei paholaisehilloho men ku kolme chilii, jote ei vaaraa, etteikö jäis. Niit ojjo paljo punaisin, ja lissää tulee kasvarist koko aja.

Orotav viäl innol, et noi avomaankurkut ja punajuuret olisis sevverra isoi, et niist voisisis jottai kellarihi kans saara.

Ja SE on totta, et ku ON toi oma käyttökelpone kellari, ON myäs intoo tehrä säilykkeit. Aiemmi ov voinu tehrä vaa piänii satsei, mikkä saa jääkaappihi mahtumaa - ei sen enempii. Eikä ain ol vaa jaksanu nährä sitäkääv vaivaa...