"Saattii" vähä itkee yhres, ja puhhuu asioit, mihi isäntä ei veljes kualemast ol viäl (?) valmis puhumaa. Erelles pittää tarkkaan tuntees kuris, ja vaihto äkkii huanet (tai lähti pihal), ku huamas, et mitä meijä puheet koskee.
Istuksittii olkkaris, ku isäntä grillas pihal meil lounast. Viihtyki kauva pihal, ku vissii tiäs, mist me puhuttii. Huamasin, et satuttaa tää asia vähä plikkaaki, mite nährää, et isäntääki sattuu, muttei uskalla näyttää sitä. Mut silti ei painostetakkaa. Me ei kummiskaa tehrä asiast tabuu, kuulee tai ei kuule. Tai kuuntele. Om meilläki tunteet, mitä saa tuntee ja saa näyttää, vaikkei just ny isäntä ol niit valmis vastaanottamahankaa.
Plikan nappaama kuva grillatuist perunoist herneitte ja valkosipulie kera sekä possuu ja kyytii salaattii omast maast. Sit kaffet, keksii ja pullaa jälkkäriks.
Halihoitoo anto sekä Pyry, Nipsu, et Isla, vuarotelle.
Vaiks oon kirjotellu omist tunteist ja tapahtumist, ni silti ol iha hyvä pääst puhumaa niist myäs toisen kans iha kasvokkai. Vaiks sit itkettiki, mut itkettii yhres, ei yksin. 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti