Men suunnitelmat uusiks usseemma kerttaaki, mut kummaste sitä silti sit yhres päiväs tapahtu. Sunnuntai ol meil touhupäivä.
Ja kute tuttuu bloggeris: kuva on nyssit TAAS täysi kummallises järjestykses. Noh, täl mennää. Sitä omenahilloo tul tehtyy yks isohko kattilalline: viis purkkii, piänehköö, mikkä sopiva jääkaappihinki toviks, ku ei näit tul kerta käytöl tyhjennettyy - varsinkaa ku ei olla mittää omenahillo-maakarei. Lettujem pääl ok, mut ei oikkee muuhu tul käytettyy...
Purkit viilentymäs kylmäs vedes. Kuulu vaa napsahruksii, ku korkit poksaht kunnol "kii".
Kellaris ekat oikeet säilöttävät. 💕 Vähä orpoina, mut eiköhä tonne jottai muutaki viäl saa.
Poika pörhäls pihal, ja toi kirsikan taimen tullessas. Saaraa laittaa maaha viäl nii, et ehtii juurtumaha enne talven tuloo. Ihanaa! 💗
Sarekuuroist ei päästy, vaiks välil paisto aurinkoki. Välil tul oikkee kunnol. Talousrakennukse ylise tukipalkki men paikoilles, ja rappuje muut lopulliset tukirakenteet rakentuva - sisäl olles ei sarekkaa haittaa.
Mum pit alottaa hilloiluu jo aamupäiväst, mut isäntähä päättiki savustaa vähä kaslerii. Siis ISOO palaa. Eli tarkotti sitä, et valmistelus men aikaa köökis, sit hyppi savustimel lisäämäs puit ja sulkemas/ aukomas ilmaluukkui sisälämpötilam mukkaa. Voiteluu ja tiäs mitä - hyppi ees-taas sisäl ja ulkon.
Lopult koko päivän "käristämisej" jälkkee syättii illemmal sit täm päivän savustustulos, ja hyväähä se oliki! Ja paholaisehillo tekkee kauppaas kans, mist oon tosi ilone! Kehtaa siis alkaa siihe rumbaha joskus toistekki - viäl tän kesän sarost.
Omenoit tosiaa om paljo tänä syksyn, vaiks ne onki vähä pikkassii. Varmaa just sen takii, et niit ON nii paljo. Melkone homma poistaa karat ja kodat, mut kuaret mä jätin. Tää kuari om melko pehmeet, etten uskonu siit tulevan onkelmaa - eikä tullukkaa.
Aamupäiväl siirtelin sit kasvei, ku köökki ol varattu. Toine pelakuu takaterassilt olkkarihi, kuha enste siirsin siit siin olleet kasvit muuval. Amppeleihi ja kuistin kukkatasoil... Ja otin paljo pistokkait - osa men suaraa multihi, osa saa talvehtii ihav vaa vedes.
Tää tulee ränsistymähä pahaste, ja siinkohtaa täytyy siirtää taas toisaal. Miätin sitä sikku se tulee ajankohtaseks. Nyv vaa nautin täst näkymäst, ku soffal istuu.
Toine orottaa yhä ulkon jottai omaa paikkaa. Saa nährä löyränks mää sellase.
Pelakuuv viärel siirsin kuistil lattialt peikollehre, ja sen tilal taas etuterassil olleen rönsyliljan...
Täys kattilalline tuareit omenapalassii kutistu melkoseste, ku sitä vähä aikkaa keitti.
Ja sikku lisäsin kanelin, muuttu iha ruskeekski viäl, mut makkiaa ja hyvämmakust. Purkit ol enste pesukonees 90 asteen ohjelmal, ja jotta pysysivä kuumina, pirin uunis vähä yli 100 astees ylösalasi, et vesi vaa poris viäl, ku nostin vuuan pöyräl. Hanskat käsis sain purkit käyttöhö. Yhtää en rikkonu.
Ja nym meil o tiaros hautajaispäivä ja -paikkaki isännäv veljel. 💔💞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti