Mittää tiatoo tai tiarotet, ei viästiv viästii, ol tullu asiast, mut täsä ny torppa tärisee ja heiluu ja huajuu, ku kone touhuu nii lähel, ettei oikkee kykene töihinkää keskittymähä. Välil oon akkunas, ku oliva kaikkeist lähinnä täsä, ja sit pitelemäs ruurust kii, ettei kaaru, ku tää tärräämine ei ol mittää piänt. Huh!
Kaapelikeloi ja muut varustet tuattii aamusel paikal. Tein Islan kans uure lenki, et "kehtasin" mennä lähemmäs kurkkimaa, ku meijä akkunoist ei (hah, kuka muka olisisis meil Ulla Taalasmaa, em mää ainaskaa) näkyny...
Eikä sit aikaakaa, ku alko kuappaa syntymähä. Melkosel vauhris täst meijä ohitte meniväkki täl vekottimel.
Mite nyssit täst jatkava tänne talol asti, jää viäl nähtäväks. Epäillään, ettei tänäpe (ja viikolloppun) mittää enempii tapahru, toivottavaste ainaskaa. Vähä olisisis turhan kiirus sitä omaa sähkömiäst hankkii näi noppeel aikataulul. Jollei oma poika olisisis sähkäri, ni mittää muitte firmoje sähkäreit olisisis IHA turha ees kuvitel saar ees viikov varotusajal paikal...
Ku ei viäläkää tiäret, mit mihi se varsinaine sähkötyä on sit ajotettu... Kukkaa ny tumput suarin tätä orotakkaa - ainaskaa ilmatteks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti