Köökkipäivä. Eiköhä kuvat kerro kaiken? Hah! Ehkä taas lisäilen tekstii myähemmi, ku pitäsisis ol jo nukkumas - silmät lurpsuu...
Ja vika kuva tul ekaks. Mut teim mää siis omenahilloo mintul maustettuna tänäpe.
Isäntä varas mun paholaisehillo-pisteen meijä lounasruuvan tekoho, mut ei se haitannu.
Mul ol kalttauspiste menos toisaal. Viime kerral men homma noppeemmi, ku ol isomppii tomaattei, mut tulipa tehtyy tääki.
Iha on kivan näköst mum miälest, ku on noit oranssisii ja punassii sekasi.
Sit purkittamaha.
Valmistauruin, et tulisis kaks purkkii, niinku viimeks, mut tuliki neljä - men osa hillopurkeist sit tähä käyttöhö.
Kestänee vähäse aikkaa
Sit pit hakkee kellariremppapölyssii purkkei lissää pestäväks ja steriloitavaks...
Minttupuska rehottaa - ja ekaa kerttaa taisin ny ottaa omaan käyttöhö. Parit kaveri käyvä hakemas välil nippui ittelles kuivattavaks, mut tätähä tulee lissää koko aja.
Sit veittel piäneks. Ja hilloho mukkaa ihav viimitteks, googlem mukkaa mustuu ja aromit häipyy, jos käsis lämmittäe murentaa.
Isännä paahtamat pualikkaat chilit mustuva, mut iha hyvält maistuva, kuulemma. Mä en pelkästäs näit maistele. Mut säästöhö laitettii. Sit taas purkitushommii.
Kolme isohkoo purkkii sit jäähtymähä. Saava ol jääkaapis kylmettymäs huamisee. Sormillani nualeskelin kattilam pohjaa, ja iha on ok makune, vaikken itte mikkää mintun varsinaine ystävä olekkaa. Vähä lissää ton kellarin hyllyil viätävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti