Köökkipäivä. Eiköhä kuvat kerro kaiken? Hah! Ehkä taas lisäilen tekstii myähemmi, ku pitäsisis ol jo nukkumas - silmät lurpsuu...
Ja vika kuva tul ekaks. Mut teim mää siis omenahilloo mintul maustettuna tänäpe.
Isäntä varas mun paholaisehillo-pisteen meijä lounasruuvan tekoho, mut ei se haitannu.
Mul ol kalttauspiste menos toisaal. Viime kerral men homma noppeemmi, ku ol isomppii tomaattei, mut tulipa tehtyy tääki.
Iha on kivan näköst mum miälest, ku on noit oranssisii ja punassii sekasi.
Sit purkittamaha.
Valmistauruin, et tulisis kaks purkkii, niinku viimeks, mut tuliki neljä - men osa hillopurkeist sit tähä käyttöhö.
Kestänee vähäse aikkaa
Sit pit hakkee kellariremppapölyssii purkkei lissää pestäväks ja steriloitavaks...
Minttupuska rehottaa - ja ekaa kerttaa taisin ny ottaa omaan käyttöhö. Parit kaveri käyvä hakemas välil nippui ittelles kuivattavaks, mut tätähä tulee lissää koko aja.
Sit veittel piäneks. Ja hilloho mukkaa ihav viimitteks, googlem mukkaa mustuu ja aromit häipyy, jos käsis lämmittäe murentaa.
Isännä paahtamat pualikkaat chilit mustuva, mut iha hyvält maistuva, kuulemma. Mä en pelkästäs näit maistele. Mut säästöhö laitettii. Sit taas purkitushommii.
Kolme isohkoo purkkii sit jäähtymähä. Saava ol jääkaapis kylmettymäs huamisee. Sormillani nualeskelin kattilam pohjaa, ja iha on ok makune, vaikken itte mikkää mintun varsinaine ystävä olekkaa. Vähä lissää ton kellarin hyllyil viätävää.
Minttu on sellainen villikko kasvi ettei sitä tahdo enää pihasta pois saada jos sen on kerran sinne istuttanut. No astiakasvatus sentään sitä hillitsee.
VastaaPoistaItse kitkin vuosia minttua kasvilavasta pois ja aina jostain pieni alku pilkisti. Nyt se kasvaa villinä tuolla takapihalla kilpaa sen mäkimeiramin kaverina :-). Siellä saavat rehottaa !
Hikistä hommaa tuo hillojen keittely ja purkitus, mutta kellarissa purkkirivistö lisääntyy kovaa vauhtia ......oikeaa meininkiä !
Se minttu onki oikeestas varelman kans ainuut meijä pihal, mikkä rehottaa iha savimaas, niinku istutettun, onha noit omilles tulleit sit (niinku toi mäkimeirami). Se on iha kiva kukkakasvinaki, ja pörriäiset tykkää! Vaiks tykkää ne siit mäkimeiramistaki.
PoistaEilä naureskelttii, et mikä ero om meijä Lokalahremmummun ja mun säilönnöis, ku hänel ol vastaavallaine torppa, ku meil, mut isomp. Et köökki ol samas paikas taloo, mut se ol tupa, eli ehkä melkkest neljä kertaa suuremp, ku meijä. Hänel ku ol säilöntäpuuhat menos, ni yhrest satsist monist jättikattiloist puuhellam pääl tul monemmont purkkii säilykkeit kellarihi viätäväks. Meil ain vaa muutama. Mut ees jottai. Noh, meil on kyl piänemp kellariki, ettei sil.
No arvaappa kuka täällä nuoleskelee suupieliään himoitessaan herkkuhilloja, onneksi ei ole kellaria ja jääkaappiin ei mahdu. Kiva katsella ja lukea toisen ahkeroinnista.
VastaaPoistaViäl ku sais sellast säilöttävää, mikä takuuvarmaste myäs menis meil kaupaks, heh! Vattuikaa ny ei tullu, ku kelit ol mitä ol, eikä päästy siistiimää puskii - oliva täyn nokkossii ja ohrakkeit, märkkii ja kosteit puskii, mut silti hellepäivii, ettei oikkee tehny miäl pukeutuu "michelinmännikskää". =P Vattuhillo kelpais kyl kaikil.
PoistaEhkä me ny kattotaa tää eka talvi, et millassii kosteuksii ja lämpötiloi tual ny talvel tulee, et säilyyks siäl mikkää, yleensäkkää...