Vaiks meil paisto aurinko täyrelt terält, tul lähistölt viästei rankkasateist ja raeruukoist ukkose yhteyres, ja sitä jylyyhä täs ollaa kuunneltu meki, vaiks paljo pilvii ei taivaal näkynykkää.
Kipasin pihakiarroksel vähä sil silmäl, et mikkä pitäs laittaa suajaha tai tehrä jottai muut. Puitte ja puskie suhtee ny ei paljo ol tehtävis, kestävä tai ei mitä tuleman pittää.
Paljo ollaa jo omenoi käytettykki ja syätty, mut yhä niit o puus paljo lissää. En tiär yhtää, mite nää kesäomppuje ohuet kuaret mittää rakeit kestävä, vaiks rankkasateit ova monii jo kokenukki iha ok.
Siirsin lissää kasvei sisäl turvaha taivasalt. Het mul ol kaveri touhus mukan. Pyry huamas het, et ei täs tällast viimeks ollu, ku lenkil lährettii.
Sit nää kaks isomppaa värinokkost kans sisäl. Tähä (ehkä) saa viäl yhre, eli ton takaterassil olevan pelakuun, mahtumaha, mukku mä aattelin tähä tota ny olkkarin toise akkuna eres olevaa pelakuut kans, sikku alkaa ränsistymähä. Hmm. Minkä näist nostaa laatikostom pääl, ku se ojjo sevverti kaukan akkunoist, et tarttis lisävaloo - ja sähkön hinta om mitä o... Oon ottanu paljo pistokkait kyl, mut eihä näit kauniit kasvustoi ny suaraa poijeskaa raaski laittaa.
Ja sit tajusin toivottavaste ajois, et jos halutaa mustaherukal lehtii noihi tulevii kurkkusäilykkeisii, ni mun on kuivattava nää lehret. Kohta ne ojjo vanhentunu käyttökelvottomiks. Kuimmont kerttaa ollaankaa jouruttu käyttämää jottai vattuu tai tammee, mist molemmist tulee aanauksev väärä maku säilykkeesee, ku ei olla siihe totuttu. En tiär, auttaaks makuhu kuivat lehret, mut mitä ny tutkin, ni ainaski säilyvyytee vaikuttaa kuivakki, ku ne siäl sit kostuva liämes kummiski, ja luavuttava oikkiat aineet. Ainaki noin niinku teorias. Ei voi varmaks sannoo ennenku testaa. Ihka ekaa kerttaa täs puuhas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti