Auto-onkelmii taas

Huamaa, et meijä auto alkaa ol jo vanha, ku tuntuu, et vähäv välii tulee jottai (kumma) vastaa.

Oltii siis lährös diabeetteshoitajan vastaanotol naapurikuntaha, ja ku auton sai käyntii, ni joha siäl kojetaulus vilkku jos mitäki. Sekooks tiatokone? Hajooks auto? Renkaat näyttää ainaski tollee autoo kiärtäe ihav valla ok. 

Pääryttii silti siihe, et mikkää valo ei ol punasel (paitti turvavyä, ku en ollu laittanu sitä pelkääjän paikal, et yletyn ottamaa kuvaa), ni uskalletaa lähtee ajamaa. Isäntä varas sit hualtoajan myähemmäks.

Ehrittii pilvie sivuitte kuivina paikal (ja tasasitulles kastuttiinki jo, ku taivas ol sit iha mustana). Parkkipaikka melkkest täynnä, mut ihmissii ei näkyny missää? Hmm. Iso ja sokkeloine talo.

Mun aika ol ekana, eikä me kauvaa ehritty istuksimaankaa, ku kutsu kävi.

Kattelttii akkunast nurmee ja parkkipaikkaa, mitä löytyy ympäri taloo. Ja aivot meinas men solmuhu, ku miätittii, et MIHI suuntaha tää täst ny näyttääkää. Mennää sisäl, raput alas, kääntyy, kääntyy, pitkä suara, kääntyy, kääntyy... Hmm. Ei me iha takuuvarmaha lopputulemaha päästy. Hauskaa miättii tällastaki.

Joo, sit laitettii pika-pitkäsokerilaite puksuttamaha, käyttii lääkitys läpitte, pituus, paino, ruakavalio, liikunta, viimise viirem päivän kotimittaukset, sokerin osalt loppu vähä keske, ku liuskat loppu, enkä saanu lissää. Muuttuu TAAS tää tarviketilaushomma, eikä ees db-hoitaja ollu viäl varma, et mite se tulee hoitumaha. Mut ny täytyy tehrä viralline tilaus TEKSTARIN täsäkohtaa. Se sit tulee joko hänel tai sit päätarvikejakeluhu. Db-hoitajalt tuatteet haetaa Maskust, mut jakelust ne laittava ne postin kaut tulemaa ja pittää sit postist hakkee (meil se tarkottaa, et molemmat hakupaikat on noi kilsam pääst toisistas, ja molemmat siis naapurikunnas kummiski). Kunha ny selvii, et mite tää homma nyssit oikkee toimii. Siis iha et mite tarkkaa täytyy kaikkee tiatoo tarvikkeist antaa. Niil o jottai koodei olemas jo ny, mut niit ei nää näist tuatteist ittessäs, eli JOSTAI neki pitäsisis sit nährä... En tykkää tällasist asioitte monimutkasemmiks menemisist yhtää.

Mut mittää tuntopuutoksii ei ol, kummassakaa jalas, pulssit tuntuu hyvi, pitkäsokeri o laskenu kevääst, ja ov varsi hyvä. Sokerit käy aika alhaal välil, vaiks ei olekkaa insuliinii käytös, ni hoitaja otti konsultointiajan lääkäril (syyskuun lopus eka aika), ja ilmottaa sit tekstaril sej jälkkee, et vähennetääks jottai sokerilääkityst, vai jatketaanks samal taval yhä. Toki siihe saakka jatketaa näi ainaski. Et sinänsä hyvä!

Ja pakkoha se ol ottaa akvaariost kuva, ku kotimatkal olttii lährös. Vähä virnistelytytti toi kyltti akvaariom pääl, et ruaka-automaatti hoitaa ruakinnan. Voiks jollekki tulla miälee tällases paikas, et "katoppa, akvaario, syätetäämpä kalat!"? No, joo, tokiha tota ruakaa ny tosa pääl näkyy, ku automaattihi tarttee ruakaa laittaa, et sitä om mahrollist sit kaloil ajotettuna "jakkaa".

Ja hauska kyl, nää kalat tuntu oleva meist iha yht kiinnostuneit, mitä me niist. Ku siirryttii, ni neki siirty. Voi että! <3 Mä NII tykkäisisin, jos olisisis mahrollisuus vaa, kattel kaloje touhui. SE olisisis sellast rauhottavaa seurattavaa, millo en kaipais käsillekkää mittää muut tekemist. Aikanas, ku meil kerrostalos ol akvaario, moksukki kattova akvaarioo enempi ku telkkaa.

Seuraavaks siis selvittelemähä jostai, et MITE nää tarviketilaukset tääl nyssit jatkos oikkee tehräänkää.