Erillaine aamu

Jo ehrin luulla, et ny toi maakaapelihomma jatkuis taas (ku eilä ei tapahtunu mittää), ku meijä aamutoimie kohral ovikello soi. Mut siäl oliki nuar alakoululaine, ku kauniiste esitti asias, ja kysy, et olisisiskos meil pyäräm pumppuu, ku hänelt ol takapyärän kumi tyhjentyny.

Pumppu löyty ja saattii pumpattuukki vähä, mut renkaast kuulu isoo suhinaa ja saman tiän ol renkas littana taas. Joko siin o isompi reikä sisäkumis tai se venttiili itte falskaa. Sevverti huminaa jo kasitiän liikenteest kuulu, ettei me oikkee saatu kii siit, et mist se suhina tarkallee ottae tuli.

Muistoks jäi rasvatahrat kättee, mitä en enää puhtaaks saanu. Nii kuiva iho, et jopa tää rasva imeyty sevverti syväl. No, kulumal häviää, pikkuhiljaa.

Oikkee fiksu ja ystävälline nuari ol kummiski, ku enne kaveris kans matkan jatkamist kiitti yrityksest ja meinas et ei tällasil voi mittää! 💙

Mummuilumiättei

Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!

Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!

Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?

Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕

Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!

Pittäähä lentooki harjotel

Tai en ainaskaa keksi muut syyt, miks piänkone heittää ympyrää yhres kohtaa.

Olttii just kotti tulos lenkilt Islan kans, ku pörinä alko kuulumaa Turu suunnast. Piänkone ehti pyärähtämähä aikas korkkial yhre kiarrokse meijä yl, ennenku sain kameran käyttövalmiiks.

Kappial tiäl olles en uskaltanu vireoir, ku pit keskittyy siihe koirahanki - ja liikenne ei ol pysähtyny siihe, vaiks mä pysähryinki.

Siält sitä tulttii taas, vähä matalammal täl kerttaa. Tek kiarrokset korkkial ja laajalti, matalammalt ja piänemmi.

Ja katos sit lopult Rauman suuntaha. Koira vaa kummastel, et miks me pysähryttii jo enne postilootaa, ku yleensä SE on se meijä pysähryspaikka. Hah! Ei tainnu huamat koko konet, vaikkei se mikkää hiljasemmast pääst ollukkaa.

Ukkone

Onha täsä muistaakseni toukokuun alussa ollu viimeks, ku tännekki vähä ukkosist "pelotelttii" säätiarotuksis, muttei meil silti ukkostanu. 

Ny en ollu huamannu varotuksiikaa, ja nii se vaa eilä sit myähämmi iltapäiväst (ehrittii iltapäivälenkki Islan kans kulkee iha kuivina) men pimiäks maisemat ja alko oikkee kunnon rankkasare. Onneks isoo ukkost ei tullu, eikä se tullu iham päälle, mut sevverti voimakkaaste, et meijä torppa vähä tutis siin jyrinäs. Se "basso" vaa otti kii. Onneks ehrin tyät tehrä alt poijes, ni sain hyväl omaltunnol irrotel johtoi seinist. Tyäkoneit ei riskeerata.

Ihanan Pöllön lähettämie lankoje avustuksel, ja viileemmä kelin ansiost, sain illal jatkettuu tätä aijemmi alotettuu peittoo. Ny ei ollu liijan kuuma siihe hommaha. Sit jos nykyset lankat ei riitä kokopeittoho, ni sit täst tulee "polvipeitto". Sitäki joskus tual pihal voi tarvita, jos haluu istuu ulkon vähä viileemmäl kelil. 

Nythä ei oltu noitte sarekuurojen takii terassil poikienkaa kans ku kasvit kastelemas (ovikatokse al olevat, muihi tul kastelut taivaalt), ku ei viittiny ottaa pehmusteit esil. Kastuva ja sit ova heinäpölys het. Sitä o vaikkia putsat kankaast irti.

Musiikkimakuu

Mä huamaan, et mun musiikkimaku ikkäänku pyssyy sillee monipualisen ja "vakion", et melkkest kaik käy, mut INHOON impro-jazzii, ja muutonki vähä sellassii, mikkä koen "rytmittömiks". Jopa niim paljo, et oikeest lähren yläkerrast alakerttaha vaihtamaa telkast kanavaa, jos kuulen sellast. Osa klassisest musiikist menee tähä samaan kastihi.

Lisäks o joirenki laulajie ääni sellane, et mä puren hampait nii kovi yhtee, et jos jourun koko kappaleen kuuntelemaa, en tahro saar enää suut auki, ku lukittuu leuka nii tiukkaa. 😐 Eli sit menee hetki, et ei torellakaa sanota sanaakaa, ennenku saan taas leukalihakset rentoutettuu vähä. Hah! Juu, naurattaa, vaikkei naurata yhtää, sillon ku tää tapahtuu. Näis laulajis sinänsä siis henkilökohtast vikkaa ol mitenkää, mut ottaa vaa korvii se ÄÄNI. En tiär kehtaanks tähä kirjottaa, keist tää reaktio tulee... 

Meil on kyl taustahälykuulokkeetki olemas, mut em mää niit muista siinkohtaa, ku alkaa leuat kiristymähä. Paree vaa lopettaa koko "kirutus", ku väkisi yrittää pyristel sen läpitte (jollei ol pakko).

Täl hetkel tykkään kuunnel näit erillaissii "matalampi"temposii ja -sävyssii kappaleit. Kuuntelemat itte sanoi lainkaa, ihav vaa keskittye just siihe rytmihi, tunnelmaha ja laulajan/ laulajie äänehe. Kauniiste tehryt vireot kappaleesee liittye ihav vaa lisätunnelmaa tuamas. Enkä ees tiär onks suuri osa näist tekoälyn tekemii (ainaki vireot ova), sil ei ol mul merkityst, ku vaa tykkään.

Muutonki tykkään enempi bassovoittosist kappaleist, ol se sit musiikki ja/ tai laulu, ku niist korkeimmist sävyist (mikkä särkyvä mun korvas), VAIKS sit vastapainoks kyl tykkään erilaisist huilumusiikeist, kunha ei mittää klassist tul. 

Intiaanimusiikki esimerkiks viähättää kovinki. Ja jostai syyst myäs monet säkkipillikappaleet, sellaset "fantasia"-tyyppiset, kans viähättää (ja isäntä INHOO).

Mut mul o ollu sellassii yhtyeit, mitä oon joskus kuunnellu, ku oon vähä allapäin, esim. Simon & Carfunkelin levyy aikanas. Isäntä tiäs siit ain, et sillo ei kannat alkaa ärsyttämähä, jos oon pistäny levysoittimehe näit kappaleit. Heh. Sittemmi tää jäi, ku meijä levysoitin men paikkaha, misä sitä ei pysty käyttämähä (on se olemas yhä, niinku noi levykki). Toivomus saar se oikeest käyttöhö viäl, kunha saaraa rivi muit remonttei tehtyy enste (siihe tulevaha "kirjastoho" talousrakennuksehe - ei iha lähivuasin).

Nuaruures käyttii lavatansseis usseste isännän kans, vaiks hän ei nii kovi tanssi-intone olekkaa koskaa ollu. Kavereitte kans ol kiva lähtee liikkeel, noi niinku ennenku lapset putkahti menoho mukkaa, ja nää harrastukset jäi käytännös kokonas. Iha ehkä parise kerttaa vuares on tullu joku tilaisuus jossai, misä pääsee vähä valssaamaa. Meil o koton sevverti piänet tilat, ettei voi tanssimist oikkee harrastaakkaa, tai ollaa jonku huanekalum pääl, ja menee huane remppaha...

Lattarimusiikki varsinki saa jalat vipajamaha, ja sillo voin vähä pyärähtääkki lattial, koiran ihmetykseks. 😉 Siks miättiny joskus jos zumbaha osallistuisisin: hyvä musiikki, rytmi ja tanssi siihem pääl, mut kaik ne ryhmät ova ollu nii hankalam matkam pääs, tai nii hankalaan aikaan, etten ol päässy ees kokeilemaha. Ny voi ol, ettei kintun takii tästä(kää) oikkee tulisis ees mittää. Keikuskelen siv vaa tääl kotosal ain välil, mite-kute kykenen.

Mitä Sul tulee miälee, ku puhutaa musiikist?

Vaihtelevaa

Säät meinaa. On aurinkoist, mut KYLMÄÄ, hirvee puuskane jäätävä viima. On aurinkoist ja kuumaa. On aurinkoist, ja ykskaks ropiseeki vähä vet. Sit voi välil tul yks pilvine päivä, ja orotetaa vet satelevan, mut ei vaa sara. Meil alkaa koht kaik sarevesisaavit olemaa taas tyhjii, ja luanto o kuiva.

Tul tilanne lenkil, ettei meijä tiäl menny yhtää autoo pitkäl suaral, mikä o harvinaist, ja otin sit "pyärövireon" täst läänist. Iha kiarrost loppuhu em päässy, ku alko auto lähestymähä tualt, mikä näkkyy vireo alus. Tää "Hiiroste suara" om melkose vilkas tiä, ku kaik paikalliset pakkaava ajamaa täst mialuummi, ku pyrkii kasitiäl muun liikenteen sekkaa. Ne isommakki rekat, traktorit ja mönkkärit ja muut.

Tätä vaihtelevaa "tauluu" saaraa kattella päiväst päivää, ja tätä tiät lukuunottamat tykätään kovaste kyl. 💕

Jokipahane ja vähä muut

Meijä tontin siis halkasee Fatijoki, mitä yleiseste kutsutaa Fatiojaks tääl, ku sitä ei ain pakkaa pahemmi huamaamaankaa. Tulva-aikoin kyl. Eli mittää varsinaist hyätykäyttöö ei olla sil keksitty, vaiks kaikellaist kaarisiltaa sum muut ollaa miätitty. Pitäsisis vaa ol nii pitkä silta, ettei tulvavesi osu ja viä mennessäs...

Sikku alkaa heinät kasvamaa kunnol, ni täsä tuskin vettä enää pahemmi virtaakaa. Ja uamaki o aikoje saatos vähä paikkaas muuttanu. Täsä o ollu tollane "kastelukaivo" (ilmeseste), minkä pumppuhu men meilt sähkötki, tosa jokiuamav viäres, mut nysseo alkanu kallistumaha joen suuntaha. Pumppuu ei olla koskaa meijä aikan ees koitettu, et toimiiks. Paree antaa ollav vaa. Ehkä jossaikohti tulee ajankohtaseks täyttää koko kaivo, tai se voi kyl olla jo ittekseenki täyttyny aikoje saatos. Noi vanhat betoniset kaivorenkaatkaa ku eivä kamalaste liikkumist kestä...

Kuva ei ny oikkee näyt sitä, mite syvä toi uama o, ku moni meil tullu ihmettelee, et MIKÄ joki, ku ei sitä tahro ohikulkies huamatakkaa. 😂 Vaiks sen ylitte menee aikas iso silta.

Josko täst kuvast saisisis pikkase paremmi tota korkeuseroo esil, vaikkei tääkää näyt sitä, milt se omis silmis näyttää. Toi purotus o jottai kolme-neljä metrii, ja toisel pualel puttoo jyrkäste, toisel taas loivemmi. Loivemp puali o heinäl, ni se muakkaantuu vesie liikkeest enempi, toisel pualel ov vähä puit ja juuristoo, mikkä pitävä penkereen paremmi ryhrissäs.

Pitkäst aikkaa ol nii kivantuntune keli (ei liijan kuuma, helppo henkittää, muttei satanu kummiskaa), ja ittel hyvä olo (ei niiskututtanu eikä yskityttäny, selkäkää ei vaivannu), et tein Islan kans vähä piremppää lenkkii. Mut surku, mite joku ov varta vaste ajanu kyyn pääl, sil riskilki, et auto ossuu toho sillan kaitteesee. Nii likelt kairet o käärme lytistetty, ettei ol kyl montaa millii auto ja kaiteev välihi jääny. 😕😒 

Sevverti leveesti littanana, et autol on yli menty. Reppana! Joo, varovaine täytyy näi keväsi olla, ku käärmeet liikkeel lähtee, ja voiva ol varsinki aamusi viäl nii kankkioit, et kokeva ittes herkemmi uhatuks, ku virkusimpan aikan. Koiran kans täytyy ol mettis ja mettie lähettyvil silmät seläski, ettei käy vahinkoo. Onha noit käärmekokemuksii aikasempie koirie ajoilt, mut kaik om päättyny iha onnelliseste kummiski lopult. Russeli-mix Mimi aikanas oppi nii hyvi varomaa asiaa, et hyppelehti varmuurev vuaks mettis kaik puitte oksakki reiluste väistäe ylitte, ettei vaa uurestas osu tassu väärähä paikkaha. 😊💖

Siivoilui

Ha, enste ol "pakko" napat kuva meijä "aamiais"tasost, minkä isäntä köökin nurkkaha nikkaroi, ku haluttii saar muutonki vähii laskutiloi pikkase muuhu käyttöhö. Tul hyvi tilaa tiskipöyräl, ku osa siirty poijes. Vaikkei ny kaikkeist näppärin paikka olekkaa, kauimmaises nurkas kaikest; kaappeist- ja vesipisteest, mut yllättävän hyvi on toiminu.

Liittyy Stanstan kaffenkeittimensä putsaamisehe omas plokissas, tääl. En enää ees muist mitev vanha tää o, mut VANHA. Tosin ei nää "uuret" koneet enää nii kauvaa kest, mitä joskus, et tää käsitys, mikä ov vanha tai ei, om mum miälest muuttunu. Joskus jopa yks vuas voi olla "tarpeeks" vanha. Mikä tiätyis tapauksis kyl ärsyttääki. Enne koneet ja laitteet tehtii kestämää.

Täsä kaffenkeittimes o ilmasin, millo se pitäs putsat, siis iha sil omal putsausaineel, mitä kaupast saa annospusseis, et saa "röörit" auki. Siin ov vaa sellane onkelma, et sen varotusvalon poijes saamine o nii monimutkast ja hankalaa, et nysse o käytännös palamas koko aja, ku ei kuitat sitä koskaa. Joskus se onnistuu putsin jälkee vahinkos, mut sit seuraaval kerral ei toimi mikkää. No, ollaa otettu tavaks, et sopivaste joku kuukaure eka viikolloppu aamukaffie termarihi siirroj jälkkee otetaa ja pestää röörit, ja sit heitetää irtoovat osat pesukoneesee päivän tiskie kans. Kamala katkuha siit aineest ain hetkeks köökkihi tulee, mut ainaski viäl o vesi päässy sit vapaaste kulkemaha.

Ja sikku siivoomisest ol juttuu, ni otin käsittelyhy tän isännä "tyämaan", ku omat hommat roikkuu ny tän takii tekemät. Tarkotus ku olisis siis turhat poistaa, ja sit lisät viäl "mun" leipomiskaapist noit isännän käyttämii korppujauhoi, maizenoit ja muit, mihi mä en pahemmi koske. Sokerikakkui tehres korputus vuakaha, mut empä ol sellassiika tehny ikiaikoihi. Maustekakkuihi käytän joko ihav vaa vuakaöljyy tai sit lisänä mannasuurimoit.

Sain KAKS isoo muavipussillist kamaa kaapist poijes. Siäl ol mausteit vuarelt 2020!?? Juu, tähä kaappihi ei ol täl silmäl koskettu ikiaikoihi. Joulusiivoukses tein tyhjennykse, pesin hyllyt, ja lykkäsin kaik taas takasi samal taval, ku ne olivakki. Hah! 

Ja nykki sit isäntä meinas, ku katto lopputulemaa, et "miks kaikki eniten käytetyt jutut o korkeemmal?" - Nii?! Siis herra ov vaa hyvä ja pistää sortteeraamaa iha omaan järjestyksehe ny kaik, ku ne huanot ja vanhentuneet om poistettu tiält. Ei ol tähäm mennes viäl pistäny tikkuu ristii sen asian hyväks. Hah!

Sain kummiski ny tilaa omaan kaappihi, et pystysin siirtämää viäl toisest kaapist mm. puuro- ja jauhojuttui leivontakaappihi. Samal tajusin, et esim. leivinjauhe o täysin loppu, ei ole purkim purkkii enää olemas, mut ruakasoodaa o yks purkilloppu ja yks avaamaton. Yllättysin mite pitkii käyttöaikoi näil o, mut miätin, et mite kauva sooda o käyttökelpone avaamisej jälkkee? Ehkä otan ton purkinlopun siivoushommihi käyttöhö.

Sunnuntaivviattoo

Kello lähenee iltapäivä viit, ja vähä hämmästelee täsä, et mite sitä onkaa tänää ollu normii tehokkaampi. Alkaa vissii vihroste viimei - aikuste oikeesti - tää lunssa antamaa periks. Tosin korvat om molemmat nii lukos, et hyvä ku ees lähitianoolt kuulee, mitä puhutaa. Toki sitä välil nokka vuataa ja yskittääki, muttei enää koko aja, eikä nii, et pelkää, ettei se "kohtaus" lopu lainkkaa. Maku- ja hajuaisti palautuva sit vanhan kaavam mukkaa pikkuhiljaa kuukausie kulues. Se ei ol noppiaa touhuu.

Kamala tuuli ja luntaki tulee vaakasuaras vähäv välii. Tuuli viä sen täl kerttaa meijä tontin ohitte, ettei voi valittaa, vaikkei ny muuto mikkää kiva ulkonolokeli olekkaa. Pikkupakkane, -7C.

Mites se nyssit oikkee menikää... Heräsin, pesut, kaffet tippumaa isännäl (mul ei maistu kahvi viäläkää), vet kiahumaa ittel, tuli takkaha, pesukone pääl, vanhat pyykit viikate poijes narult, ulkoilu Islan kans, aamupala, töit, pesukoneen tyhjennys (viltin karstaus kissan- ja koirankarvoist, ku se meijä kuivausrumpu o yhä rikki), pyykit narul, töit, sit syätti isännän tekemää kanawokkii riisin kans, töit, iltapäivälenkki Islan kans, piän välipala, töit. 

Mittää korkkeemppaa taksaa ev voi ottaa asiakkailt sunnuntaityäst, niinku en illoistakaa, ku iha omie aikatauluje mukkaa mennää. Alkuviikon kuumees loikoilut pittää ny ottaa takas.

Tul siivottuu myäs kissoje vessat, viättyy roskat ulos, kasteltuu sisäkasvit (kuistin unohtu), imuroituuki. Ja sit otin käsityän kättee, ni eiköhä tähä sylihi ollu tulijoit. Enste siihe käsityäm pääl vaa hyppäs yllättäe Nipsu, ja ku sain järjesteltyy lankat poijes tassusolmust, hää päättiki jatkaa matkaa. Mut ei hättää: Pyry ol jonottamas omaa vuaroas jo! <3 Meijä "hiakkapaperikiäli".

Eli jottai sarjaa tulemaha ruurult - ja keskitytää rapsuttamisee! Päivää ov viäl ihan kivaste jäljelläki!

Pöllöi

Päätettii luavuttaa tänäpe remppa ajois, ku hommat ny tuntu takkuileva. Koko aja tul vastaha et tota ei voi tehrä ennenku toi on tehty, ja ton tekemist ei voi tehrä ennenku... Sellassii ketjui, mitä ei tulisisis, jos asuttais rempan tiält poijes, mukku nyv vaa o mahruttava seas asumaanki. Vähä saatii asioit ettippäi, et JOS vaiks huame sit lopultas alotettais tapetointihommat, se mist koko tää meijä remppa läht liikkeel. ;)

Täsä oon sit kans yrittäny pikkase saar tavaroit omil paikoilles, ja samal sit pyyhkiny pölyi ja sellast. Pöllöi pöllöl - näit erillaissii hankitaa nii ite, ku saan lahjoikski. Täsä siis vaa ny jokuset, mihi pääsen käsiks kameran kans täsä remontis.

Näit erillaissii koukkuiki o monellaissii. Tää o köökis, mut toisellaissii om myäs kuistil ja pukuhuanees, mut ev viitti just ny siält kaike kaman keskelt niit kaivaa esil.

Täs myäs vähä noit isännän jutui näkkyy kans. Lapsellapset sanova, et ne o vaarin lelui, ja niihi ei saa koskee. <3

Korui o monellaissii, mut jokuset oon pitäny esil.

Näit aurinkokennovaloi om muutamii erillaissii. Kesäks laitan terasseil, ni valaseva öisi kivaste, varsinki loppukesäst, ku alkaa ol jo hämärämppää.

Lisäks näit magneettei, ja monii tarroi, vihkoi, avaimenperii, heijastimii... ;) Löytyyks sun kottoo paljo jottai tiättyy juttuu?

Asumise onkelmii

Kaks monisairast keski-iän ylittänyttä asustaa vanhaa töllii ja yrittää pittää sitä asumiskunnos. Vähä saar pihaaki siin "ohimenne" jotenki hoirettuu. Joo, ollaam me kuultu mont kerttaa, et miksette muuta rivi- tai kerrostaloho. Olisisis elämine helpomppaa.

Asia tul miälehe, ku osu silmihi iltikse artikkeli kummallisist naapureist. Noh, voiha niit olla omakotiasujallaki, mut ainakaa näät asumise äänet; kävelyt, hyppelytkää, yävessas käymiset, ruuvallaiton äänet ym. ei kuulu naapurihis saakka. Se, mitä sit pihal tapahtuu, onki eri asia, taas.

Itte miällän oman pihan isoks ylimääräseks huaneeks. Se toimii myäs "ruakakomeron" kesäsi, jos ollaa laitettu jottai syätävää kasvamaha. Talvel siit o lumiaikan iloo, varsinki ku lapsellapset ova paikal. Ja sellast hyätyliikuntaa käytännös joka vuareaikan. ;)

Eihä tää ilmast ol, tokikaa, mut sehä siin, et mitä kukaki sit arvottaa. Jos kerrostalos asues alkaa naapurit äänines ahristamaha, ni onkoha siin sit se omiin tarpeisii ja haluihi kattomine paikallas? Sen suhtee, et onks ny oikkia asumismuato olemas, ENNEN ku laittaa mittää tällassii outoi toivelappussii kenenkää postiluukuist, saatika ilmotustauluil.

Arvostan kyl ittekki kerrostalos asuvana aikasemmi, jos tulee jottai YLIMÄÄRÄST meluu, niinku tehrää remppaa tai o koiran kans muutettu uuteen asuntoho, ja koiran opettamine uusil äänil om menos, et niist ilmotetaa. Mut tollaset normiäänet ja niist ärsyyntymine... Hmmm.

Mä tunnen itteni myäs nii, et en kestäis asuu missää kouluje lähel, ku siält kuuluu mun korvil liija isoo meluu, niin lapsist lähtevää ku kelloje kilkatust, vaiks ne ovat TÄYSIN ymmärrettävää kouluje ympäristös. Mut em mää kovi tykkää noist autojenkaa äänist, mikkä kyl omal pihal kasitiält kuuluva, hyvinki. Jotenki ne pystyy kummiski pääosin plokkaamaa poijes, nii ettei niit kuulekkaa, jollei oikkee lähre kuuntelemaha. Vähä sama ku joku ikävä haju, mihi tottuu, mut sikku sitä aattelee, sen haistaa taas.

Ihmine o outo otus! =D

Kokeiluu

Taas jottai mul uut juttuu. Yritykse ja erehryksen kaut mennää, mut iha kivaa puuhaa. Ja jämälankat riittävä materiaaliks.

Isoäirineliöit vähä isompan vaa, ja täst sit ettippäi. Täsä eripaksussiiki lankoi, mut ei ne näyt sentäs haittaava, kuha käyttää yhrenkokkost koukkuu koko aja. Tai ainakaa TÄSÄ kohtaa tätä tyät se ei näyt oleva haitaks. Hah! Ei sais nialast ennenku tipahtaa!

Aika hittaaste ny eristyy, ku lenssu ei ol menny mihinkää, ni silmät ei tahro oikkee pysyy menos mukan. Pittää pittää taukoi usseste ja jollei ny iha tupluurei piräiskää, ni lepohetkii lötköillen kummiski.

Jokos joku arvaisisis, mitä täst kentiäs mahtaisisis lopulta olla tulos? ;)

Alotus uus(-vanhas) blokis

Päätin sit koittaa, josko osaisisisin tätä bloggerii käyttää, ku toi vuaratus tökkii pahaste. Samal siirtyy mun murrekki tänne, mitä en ol aikasemmi tääl käyttäny, ku tää ol mun "varablogi". Kömmii tulee, taatuste, ku kaik systeemit o isoi kysymysmerkkei, mut kattotaa, toimiiks tää tarpeeks hyvi, et jaksaa jatkaa.

Kuvie lisäämine ny het ol iha erillaist, hah! Mut TOIMI! ;) Talvi tul. Rakeil enste, sit sato pikkase lunt, sit tul suajakeli ja lumi jääty, ny yäl sato lissää lunt. Iha voisisis lähtee kolaamaanki, kuha tää päivä täst vähä valastuu. Ei ol tänää kiire minnekkää (autol siis), eikä ol ainakaa sovittu, et kettää tarttis pihal pääst, ni ei ol nii kiirus. Tehrää, ku ehritää ja jaksetaa.

Täst sit ettippäi, kattotaa, mite sujuu. Vanha blogi siis: minz2.vuodatus.net (toivottavaste linkki toimii...)