Aurinkopäivä

Aurinkoine, oikkee kiva syksyne päivä! Miäliki paremp ku eilä, ja tais Terhin toivotukset (viime päivitykses) toimii, ku saatii notkautettuu roikkumas ollutta asiaa reippaallaiseste ettippäi tänäpe, yllättävält taholt saattii apuu. Ystävät ON kalliit! 💛💚 Et eiköhä me täst ropleemast selvitä. Ainaki, jollei tul uussii mutkii matkaha. Niistähä ei ikinä tiärä.

Poika tul jatkamaa remppaa ja pääosin kyl toimi yksinäs, ku me tehtii muit hommii isännän kans, mut näi ne asiat sit tälläki saral etenee! 💙

Tein iltapäivälenkin koiran kans nii, et Pyry ol menos mukan. 

Siäl menttii hännät heilue reippaaste. Linnukki viäl yllättävän pirteinä livertelivä, vaiks jotenki o sellane muistikuva, et täsäkohtaa kesää alkava ol melkose hiljassii jo. Nauttiva lämmöst neki!

Takastulles porttikehikos oliki joku tosi houkutteleva tuaksu, mitä pit jäär pitkäks aikkaa haistelemaha. Voi noit ilmeit! Ku olisisiski kaikki saanu kuvatuks. 😋

Mut siis lopputuleman isäntä sano, et ny taatuste taas saa nukuttuu yäl, ja ittel tul olo, ku olisisis raskas taakka purotettu seläst, et tul kevyemp olla. Ja tul enerkkiaa lissää. Noh, emmää varmaa ilma tätä olisisis kissan kaa ees miättiny lähtee ulkoilemaha, ja mite kivaa meil sit kummiski ol, kaikil.

Vaiks murehtuu asioit, ni kaikel on tapana suttaantuu, taval tai toisel, lopult! 🧡

Ärripurrii, mut yhresoloo

Ku oot tekemisis yrityksen kans, jol ei ol kilpailijoit, ni et voi äänestää jaloillas, vaiks mikä o. Ainut asia, minkä voisisit tehrä, o mennä käräjil, ja se tiä tarkottaa pitkää stressii, ja lisäks ajan- ja rahankuluu. Et ottaa päähä!

Saattii siis eilä aamupäiväl tiätää, et joku lomake, mikä olisisis Carunal pitäny täyttää tätä meijä sähkökaappihi kytkemisen aikaansaamiseks, on yhä tyhjän. Joo, siis KUKKAA ei ol meil sanonu, et sellane pitäsisis ees olla täytetty, tai et sellast lomaket ees olisisis olemassakaa. Täst se sit alko.

Mistäs saikaa projektin yhteystiarot, kukahav vastaa mistäki? Meijä sopimus o YKSIN Carunan kans, ei heijä alihankkijoire, ja vaiks siin o ihmisen nimi kyl, ei ol häne yhteystiatoi. Otin sit yhteyt projektin palautelomakkeen kans, et pyysin joko soittamaa tai laittamaa viästii, et saatais asiamme kysyttyy.

No, soitti siält sit isännäl alihankijan vastaava jonku ajam pääst, ja meinas, et joo, ei se ol heijä hommaa, ei hän tiär kuka sellase homman o luvannu, et pitäs ol asiakaspalveluhu yhteyres. Mut ku aikatauluist tul puhe, ni kytkennät alkava lokakuun alus. Eli siis eilä kerto, et "huame voi alkaa"... 

Laitto siv viäl sähköpostis (abauttiarallaa kymmenem minuutim pääst puhelun lopettamisest) kans, et on isännän kans jutellu ja kertonu, et VALMIUS kytkentöihi alkaa lokakuun aikan. Mikä om mum miälest taas iha eri asia, mitä puhelimes sano. Ärsyttävää!

Pistin siv viäl viästii takasi, et JOS meilt orotetaa jottai toimempiteit ni he, tai JOKU, siält Carunam pualest voisisis sit ystävälliseste ilmottaa, et mitä - ja se 'millonki' voisisis olla aikas tärkkiä tiato kans, ku MIKKÄÄ tiato ei ol liikkunu.

Eli tää asia roikkuu nyssit yhä. Eihä ME voira mittää lomakkeit täyttää, tuski saaraiskaa. Eli maksuttomaks luvattu kytkentä tulleeki nyssit maksamaa, eikä ihav vaa kymppei, ku mennää taatuste usseemppii satasii, vaiks itte tyähö ei menekkää ku max kymmene minuuttii. 

Tarkottanee sitä, et joku iso väärinkäsitys tullu, ku isäntä on kysyny kustannuksist, et "kuuluu projektihi", ja et onnistuuks, ni "onnistuu". Jos tarkottais jottai lissää, ni tosa kohtaa sitä orottaisisis sitä lisätiatoo kummiski tulevaks, mut sitä ei ol tullu. Eli kamala paniikki iski. Vatta iha sekasi, mä väsährin täysi, ja isäntä taas ei tahro saar unem pääst kii lainkka.

Alan itte ol pikkuhiljaa valmis ottamaa kuluttaja-asiamiähehe kans yhteyt, et vähintäs toimintaohjeit saatais, ku ei me voira ilma sähköikää olla, eikä tosiaa kilpailevaa yrityst ol, minkä kaut voisisis uut sopimust tehräkkää. Melkone monopoli... Hitsivitsi!

Mut saattii me sit illemmal noit "paffi"-kattolevyi eteisest irrotettuu, ku ne roikku jo niim pahaste, et joku päivä joku torpan tutina olisisis ne saanu ales kummiski. Kaikellaist vaivaa noist isoje vehkeitte kans talov viärest kulkies ees-taas voi ollakki. Mut sinänsä oliha se ihan kiva pojan kans touhuilla.

Isäntä siv viäl purki enerkkiaas tiävviäre puskie ja tammen tiämpualeiste oksie poistamises, ku ajatus iski päähä enne pimeentuloo. Ei se kyl näyttäny auttava unensaamisee kylläkää. 

"Kiva", ku menee tyäpäivää tällasee ylimääräsee selvittelyhy, hermot menee! Pinna kireel, molemmil, ja asia vaa roikkuu. Jollei poika olisisis ollu järkiäänen välis, ni olisisis isoki riita meil isännän kans tullu, ku olttii NII eri linjoil koko asian kans. Hän suurimpiirteis sit olisisis antanu myäte heti, et eiku maksetaa vaa, ku mä halusisin varmistaa ENNE, et mite me voitais kentiäs saar heijät lunastamaa lupaukses - tai ainaski tiarottamaa muit moisest, et jollei Caruna kerro, ni KYSY, KYSY, KYSY! Ja tiärän kyl, et onha se vaikkia mittää kyssyy, ku olettaa, et kaik ojjo ok ja sovittu. KELE!

Meijä sopimukses lukkee, et nää kytkemishommat ym. tulee erillises sopimukses, mut sellast sopimust ei ol kyl tullu lainkkaa. Et sekää ei ol antanu mittää viitteit siit, et meilt orotettais jottai tiätyy reakointii johonki ENNE ku ne kytkennät tuleva ajankohtasiks.

ISO HUAKAUS!

Häirittevii tekijöit

Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.

Mua kyl haittaa moni asia. 

Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.

Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky; aivoihi sattuu, hiusjuurihinki sattuu. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.

Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.

Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.

Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!??? 

Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah! 

Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!

Isäntä: "Joo, ET sää mikkää autistine oo"...

Taas muutoksii

Suunnitelmat ei ain men niinku toivoisisis. Pit siis tehrä täsä päiväseltäs lissää paholaisenhilloo, ja noi ostetut avomaankurkukki orottava käsittelijääs viäl. Onneks eivä ol liija herkkii pilaantumaha. Pakko tosin ehtii tekemää ennenku lapsellapset haen huame illal viikollopuks, ku en sillo noitte erillaiste liämie ja kuumie purkkie sum muitten kans kyl lähre pelaamaha.

[noi viirestoist kerta onnistui]

Jahas, sit ei saa bloggeriin kuvii. :( Noh, kokeilen joskus toiste uurestas. 

Mut siis, joo - isäntä laitti chilit (paitti kolme, mikkä jätti mul paholaisenhilloo varte) uunihi, et kuivattaa ne. Josko ny olisisis lämpötila nii alhane, et väri säilyis, ku grillates kävi nii, et kaik mustuiva. Kyl niitäki ollaa käytetty, ku maistuva silti iha hyvält, mut ovav vähä "pelottavan" näkössii kyl.

Tää vaikuttaa sillee, et mun pit käyttää purkkie sterilointihi ja kuumentamisee kans uunii, ja tiäs kui kauva nyssit menee, et uuni olisisis käytös. 

Ja sit sovin ystävän kans, jol o moninaissii onkelmii ollu täsä, et heitän hänet hakemaa korjaukses olleen auton vähä kauvempaa täsä keskel päivää kans. En tiär mite kauva siin sit menee, et josko ehtisisiv viäl jottai tekemää tänäpe, tai siirränks suaraa huamisel. Pitäs vähä töitäki ehtii tekemähä, kummiski. Sitä, mist sitä rahaaki torppaha vähä sillon tällö tippuilee.

Pittää petivaatteekki vaihtaa kaik, ku on viarassänkyis ny ollu nukkujii, ja tiätty kaikkee muut valmistautumist poikii varte (ilmanpuhristim pääl ja sen sellast siivoilujel lisäks). 

En yhtää tykkää tällasist ykskaks muutoksist, mut minkäs sil sit mahtaa? Eiköhä tästäki selvitä, hah! Selvitään TOKI! Vaiks vatta onki TAAS kural, kunnes pääsen liikkeel. Et mä sit INHOON tätä jännittämist turham päite!

Toivoo soppii, ettei lissää yllätyksii tulisisis enää! Ihanaa orotettavaa kummiski, et saaraa pojat pariks yäks mummu-vaarilaha! 💙💚

La-su aamu

Niihä se sit loppupäivä men, oleskelles. Välttämättömyyret hoirettuu tul kyl, mut muuto jäi. Eikä siin mittää. Isäntä nukku, mut tek meil kyl taas kokkina päivällisen, herkkuleipää täl kerttaa.

Unohti salaatinlehret (tätä varte ostettii salaattii kyl) tost leiväm päält enne muit päällysii, mut ei se haitannu. Hyvää ja täyttävää. Nii iso satsi mul, et melkkest pualet annon isännän syätäväks. Sit ol taas mukava kaatuu vattav viäree torkkumaha.

Aamulenkil meinasin, et käyrää tervehtämäs noit naapuris olevii lampait, mut eihä niist näkyny vilahrustakaa. Toi mettämpualeine lairun o sevverti iso, et siältähä ne jonku hyvän suajasan nukkumapaikan ova löytäny. Kova ol nuuskutus Islal, ku tiätää, et lampaat ova häne kamui ja hää o lampaitte kamu. Mut toisel kerttaa sit.

Aikas tarkkaa tän aitaukse tiämpualeine kulma om meijä tontin alkupää etelän suunnast. Nää isot puut ja sen erest (kuvast kattoe) viiva vasemmal kuvas näkyvän kaivon erest tonne takamettähä o se meijä toisiks pisin rajaviiva. 

Mut ei siis ihme, ku välil miätin, et mihi se meijä hehtaarin tontti oikkee hävii, ku piha-ala ei kummonenkaa ol. No, onha se iso kaupunkitontteihi nähre, tiätty, mut siis siihe hehtaarihi nähre... Suurin osa meijä tontist ku o luannontilast, mihi ei oikkee ees pääse mittää järkevää "rakentelemaha". Ellei joskus sitä omaa siltaa ruvet rakentamaha joen ylitte...

Saa nährä, sateleeks tää päivä sit koko aja. Eilisekski lupailtii kuuroi, mut ei osunu meil, ainakaa vesikeppuihi ei ollu tullu vet lissää meijä poisolles, eikä sillonkaa, ku koton olttii. Ei meil mittää ulkoilujuttui erityisemmi tänäpe ol suunnitelmis, mut silti jotenki sitä just ny toivoisisis aurinkoist päivää! 😀🔆

Hautajaiset

Näist hautajaisist ei ol ollu meil käytännös mittää ylimääräst puuhaa, mut silti tuntu jo eilä, et "mistää ei tuu mittää", ku koko aja miätti, et "ai nii, tääki juttu", tai "olikoha se jo katottu"... Tai muut vastaavaa. Mitem paljo asioit onkaa ollu järjestettävän iha lähimmil?

Viime tipas ostettii isännäl henkselit (mitä inhoo), ku ei löyretty niit jo olemas olevii. Uusis housuis ei ol vyälenksui lainkka, ni joku keino pit löytää, ettei ol housut kintuis, ku arkkuu kantaa. Kumpikaa meist ei saanu millää päähä, et mihi ne henkselit aikanas tul laitettuu. Siivotes ain välil osuva kättee, ja taas lykätää takasi, ku ei käytet, muttei raaski poijeskaa pistää (eiväkkä viä paljo tilaa). Sit kiärtelin yht kauppaa eesintaasin, ku ettin sateevvarjoi, niit piänii kokoontaittuvii, ku vähä sateitaki lupailtii.

Ja viäl vähä illemmal sit isäntä tajus, ettei hänel olekkaa mustaa krakaa, ja kävi läpitte kaik, mitä ol olemas, eikä oikkee mittää niist voi hautajaisihi laittaa. Eiku viäl uus kauppakiarros. Lähemppää ku Mylly, ei kravattei löyry, ni joutu aikas kauvas menemää, mut löysihä sit!

Isännält kysysi, et mihi aikkaa meijä tulee ol menos pihalt, ja sano et kymmenelt riittää, ja mähä siit sit laskemaa juttui taappäi, et mitä pittää ol millonki tehtynä, et tiätää, millo viimestäs pittää herät. Mukku olin valmistautumas jo nukkumaa, isäntä meinaski, et oikkiastas pitäski lähtee varttii aikasemmi, ettei ainaskaa myähästyt (oonko tartuttanu tän isäntähänki jo?).

Mut se tarkotti, et mun aikataululista men kans osaks uusiks. Tosin ny vaihroin vaa lähtö ja heräämisajat, et ne mitä sil välil o, menee mite menee. Ja onneks olin laittanu vähä ilmaa asioitte väleihi, ku isännältähä tul vähäv välii jottai: "mihi ne uuret sukat tul laitettuu?" tai "autaks vähä tän kans" ja tiätty oltais koko aja menos veskihi, siihe meijä ainoosee, pikkuruissee, yhtaikkaa. Ja sen sellast. Pit muistaa pihakiarros, ettei jää öljykynttilät palamaha päiväks ja luukku kii, ettei kosteuskaa pääs poijes, Islan lenkki, omat, koiran ja kattie aamupalat lääkkeines, ja sitä rataa. Puuhii monellaissii.

Lopult sit päästii liikkeel, ja -tadaa- olttii varmaa toisena paikal, heh. HYVI ajois siis. Noh, isäntä ehti kipasemaa veskis, ku ol vähä pakko ottaa aamulääkkeet nesteempoistoines, ku ol arkunkantoo luvas, ettei se aiheut onkelmii. Saattii halat viarait sillee, ku kukin saapu paikal, ja nautittii iha hianost aurinkoisest kelist. Onha se hautuumaa hyvi hoirettun varsi kaunis paikka!

Kantajat saiva arkum paikoilles kirkkoho siunaust varte, viaraat löysivä paikkas, pappi saapu, kirkonkellot kumus, urut lähtivä soimaha - herkkää. Ei varmaa yhtäkää silmää kuivana pysyny koko kirkosoloaikkaa. Virret alko komeeste, mut kummaste väki hiljeni pikkuhiljaa, ku alko olemaa olo vaikeet itkun takii. 

Sit tul vähä piremp matka, ku kuljettii kirkost pihamaam poikki hautapaikal. Onki muute haural hiano paikka!

Kukat ol valmiina perikunnan pualest, viästit kukin jätti joko omien korttie kaut, tai ihav vaa sanalliseste samal, ku jättivä kukan arkul. Läheisimpie kukat ja viästit men suaraa arkum pääl, kuvun al, ja muitte tul hautasuajam pääl. Tää om mul uus tapa, ei ole enne vastaha tällast tullu. Tavat muuttuu.

Sit ol kaunis muistopöytä iha JUST ittes olosen kuvan kans isännäv veljest, ja adressei tul lissää koko aja, sitä mukkaa, ku viarait saapu lissää. Sevverti joka paikas ja menos mukan ollu, ja osallistunu jos mihinki, et moni halus terveises ja osanotot laittaa tulemaha.

Eikä tosiaa tarjoiluis ollu mittääv vikkaa! 

Piänehkö porukka koos, kutsuttuina. Lämmin, herkkä ja kaunis tilaisuus!

Torstain touhui

Meinattii, et jos rauhallisemp päivä, ku yäviaraan ol kottilähtöpäivä, mut sit kummiski kaikellaist tul touhuiltuu.

Tää tais ol eka viarailu nii, ettei yhtäkää elokuvaa kattottu, ku yleensä se o ollu meil se yhteine "pääasia" puuhis. Ei vaa ollu sellast niim pitkää "mittää tekemätönt" aikaa, et olisisis ees ehtiny kattomaa, MITÄ elokuvaa oltaisisis haluttu kattoo! 😜

Yäl alkaa ol jo melkose viileet ja päiväl taas silti sellast kosteen nihkeet, vaiks lämpötila nousee tuski kahteenkymmenee asteesee. Pikkase puuhastelles pakkaa kuitenski heti tulemaa hiki. Ja nurmi ei kuivu aamukosteurest koko päivän! Jotenki em muist tällast aikkaa aikasemmilt syksyilt lainkkaa.

Koko aja siis kiarrokset aamuin illoin pihal, saron keräämine talttee, se mitä kullonki sattuu tulemaha. Koiran ulkoilutukset, ruuvat ja muut. Mut sit osu iha sattumalt paketti tulemaha pihal ja tuatteet ovev viäree terassil nii, ettei meist kukkaa, ees koira, huamannu: puruimuri.

Siitähä sit tul innostus saar lissää lattiaa talousrakennukse ylisil.

Ny ei ol enää raput "ei mihinkää", ku saattii enste kattolevy autotallim pualel (ja mun polvi kärsii siit viäläki), sit villat, tervapaperi ja laurat pääl. LATTIA! Ja siit sit näppäräste lissää ja lissää.

Ny om melkkest koko keskitila lattioitettu, ja siit tuliki iha yllättävän iso tila! Kummaste näyttää isommalt ny, ku om muutaki ku koolaukset näkyvis. Ja vaaleet puut. Tähä keskitilaha ei ol omaa akkunaa lainkkaa. Valo tulee päätyje akkunoist. Eli...

... ku tähä saunam päälisee tilaha tehrää huane, pittää laittaa toho nykyse piipun (mikä koht lähtee täst) tilal seinähä akkuna, et saaraa luannovvaloo päiväseltäs vähä keskellekki. Vaiks tokiha tosa lamppu tulee olemaha, mut kummiski. Samal taval o tonne autotallihi tehty, vaiks siin o pohjosem pualel akkuna olemas, ni etelävalo tulee varastom pualeise seinän akkunast sevverti mitä siält ny tulee. Munst iha fiksu systeemi.

Tosin tää saunan yline tehrää valmiiks vast, ku tiäretää, et mihi se uure kiukaan hormi tulee, ku miätitää, jos joku pikkane kamiina tonne laitetaa, ni saaks sitä siihe samaan hormihi jollai jakopalal, vai täytyyks siihe laittaa iha kokonas oma? Ei olla viäl niim pitkäl päästy selvityksis. Noit kamiinoit näkkee kyl ulkoseinil asetettuin nii, et sen hormi tulee seinäst, eikä men kattost läpitte, et... Näät hommat ov vast miätinnäst. Pääjuttu ku ny olisisis se sauna.

Ja sithä se meijä viaras lähti, vähä sai sattoo mukkaas, ja mä päätin kokeil pikkelöityi chilei, ku jotenki toi korkee purkki "huus" sitä. Olis samal vaival voinu steriloir usseemmanki purkkii, mut ny ev vaa jaksanu hakkee purkkei käsittelyhy kellarist. Et sitä voi ihmine laiska olla! Mut tää pittää ny pari viikkoo antaa olla, ja sit saaraa maistaa. Vahvistuuks vai heikentyyks tulisuus? Jännää!

Edittii myähemmi: ei toimi bloggereis kommentointi nyssit lainkka. Hitsivitsi, ku ei olisisis aikkaa tätä vähäv välii tsekatakkaa, ja jollei "kertakiarroksel" tee, ni helposte ei enää ol sitäkää aikkaa enää, ni jää sit kokonas. Sori kamut! 

Valmisteluu

O ens viikol sovittu jo niim paljo kaikkee juttuu, et eilä sit asioil olles nappasin kahrest liikkeest jokusen kortin mukkaa, mikkä voisisis ehkä soppii hautajaisis muistokortiks arkul. En ol enne ollukkaa hautajaisis, mis kukat tulee omaistem pualest, ni joku "lappune" pittää kummiski olla, mist isäntä saa sit sen viimisen terveises veljelles lukkee.

On olemas adressei, mut niissäki enempi teksti ikkäänku puhtaaste omaisil tai sit lapselt aikusel, pualisolt pualisol, ja ne ny ei oikkee tähä tilanteesee sovi.

Sit miätin, et pitäsisiskös se kortti viäl jotenki säiltäki suajat, niinku pussittaa jotenki. Eihä tollane kartonkikortti mittää syyssattei kestä. Hmm. Et mite se sit tapahtuis sillee nätiste. Joku teippiviritys sellofaanii, mist näkkee lukkee läpitte?

Kukkakaupastaki kävin kysymäs noit korttei ja systeemeit, ja meinas, et tuntuu tää olevan ny tän ajan trendi, ettei niit kukkalaitteit, eikä sem mukan tulevii "nauha"viästei enää pahemmi kukkaa tilaa. Omaiset sit isomma satsi tiätyv värissii ruusui, tai joskus jottai vainajan lempikukkii, jos niit sattuu olemaa saatavil. 

Mut eiköhä tääki nyssit jotenkute tul viäl tehtyy esittämiskuntoseks täsä muitte hommie lisäks. Isäntä jo valitti sen kortin, mihi terveises haluu, ni siit lähretää. 💙

Hyvää miält

Eilä oliki iltalenkil käyres taas ilone yllätys postilootas. Melkkest jätin kurkkauksev välist, ku aattelin, et just ol postii tullu, ni ei ny hetkeen enää lissää voi tul, mut kurkistin silti.

Ihana, värikäs, pulska kirjekuari! Ol jätettävä pihakiarroski myähemmäl, ku nii houkutteleva ol, et ol "pakko" kurkat sisäl heti.

💜💜 Voi KIITOS, taas, Tua! 💜💜 Nii ihana söpöne avaimenperä, ettei mittää määrää! Täytyyki kotiavaimet laittaa tähä jatkos! Ja mikkä söpöset pöllökortikki viäl lisänä! Siis NII upeet, et tulee kyl käytettyy bujoilus nääki. En raaski mistää luapuu!

Isäntä ol eilisem päivä Hesas tyäreissul, ja ku tul kotti vähä enne pualtyät, ol hurja sepittely, et mite päivä suju. Olin itte nii väsyny siin vaihees, et aika paljo men ohi korvie (olin jo sänkys, vaikken nukkunukkaa).

Aamul mä heräsin aikasemmi, ja sain aamupuuhii ettippäi, ja sit jossaikohti isäntäki taas heräs, ja ennenku laitto päivävaatteit päälle, otti varsi-imurin kättee ja lähti lattiaa läpitte käymää, ettei het ol vaatteet karvas (eihä se kauvaa auta, meil), mut jatko sitä eilise selittämist sit siin.

Naureskeliv vaa sitä, mite on NII samallaine toimissas, ku meijä poika pikkasen. Ku puki aamul vaatteit ylles, ni suu napsahti kii, ja jos suu sattu aukeemaa, ni pukemine unohtu, ja sit menttii ympäri asuntoo toine lahje peräs roikkue ym. Isäntä imurois, ku mä puhuin (tai kyselin lissää), mut het ku oma suu aukes, imuri pysähty. Ja sikku kummastelin, et miks käsi pysähtyy ain, ku selität jottai, ku imuri kummiski on koko ajam pääl, ni suu napsas samantiän kii, ku imuri lähti liikkeel taas. Selitykset jäi siihe. Hmmm.

Välil vähä miätityttää, et mite noi autol ajamiset sum muut oikkee sujuu samal, ku juttelee? Siis ku ittel o ain sanottu, et pelkääjäm paikal istuvan tulis auttaa ajavaa pysymää hereil (siis KESKITTYMÄÄ ajamisee, eikä omiin ajatuksihi), ja sit voiki tul näit putkiaivojuttui, et tulee liijaks keskityttyy siihe, mitä puhutaa, ku muuhu liikenteesee... Ja ajatukset voi siirtyy poijes liikenteest iha rariooki kuuntelemal. Ei kuskin hermot oikkee kestä sitä "mrs buckettinakaa" olemist, et havannois ja ilmoittelis sitä ympäril näkyvää koko aja. Hah! Välil kyl teen sitäki (suajatiät, vilkut ja vaihteire vaihrot tuntuu oleva ne isännän ongelmakohrat ajamisis), vaiks onneks ei mittää ol tapahtunu ikinä. Lähelt piti -tilanteit on kyl usseemppiiki. Siks ain noi piremmät ajot ittee jännittää nykysi, ja isäntäki aika usseste suasiol lähtee junal liikkeel, jos se vaa om mahrollist aikataululliseste. Viästittelee kyl matkam päält, et tiärän, ku om päässy peril, ja tiärän, millo alkaa matka taas kottippäi, ja jos taukoilee, ni ilmoittelee siitäki. Ei tartte ol syrän syrjälläs koko aikaa. 💙

Raaskiiks alottaa, raaskiiks lopettaa

Käsityät siis. Houkuttelee töittej jälkkee, ja pikkase olisisis aikkaaki. Isla on lenkitetty ja ennenku isäntä palaa meijä pojan kans remonttiostoksilt, menee viäl pikkase aikaa.

Tää vaa o sellane juttu, et ku alottaa, ei tekis miäl het keskenkää lopettaa, ku joutuu joka kerta uurestas alotettaes tarkistamaa paikkaa ja oikkiaa lankav värii. Siihe uppoo yllättäväste aikaa, ku laiskan en mittää ruurukkoo tehny apulankoil. En tiär kumpi veis enempi aikaa, ruutuje tekemine vai paikan löytämine, hah.

Mut täl ny jatkan, kuha saan sevverti sopivan aikarakosen, ettei tarttis iha heti lopettaa. Tää om meinaa yllättävän koukuttavaa. 😄

Plikka visiitil

"Saattii" vähä itkee yhres, ja puhhuu asioit, mihi isäntä ei veljes kualemast ol viäl (?) valmis puhumaa. Erelles pittää tarkkaan tuntees kuris, ja vaihto äkkii huanet (tai lähti pihal), ku huamas, et mitä meijä puheet koskee.

Istuksittii olkkaris, ku isäntä grillas pihal meil lounast. Viihtyki kauva pihal, ku vissii tiäs, mist me puhuttii. Huamasin, et satuttaa tää asia vähä plikkaaki, mite nährää, et isäntääki sattuu, muttei uskalla näyttää sitä. Mut silti ei painostetakkaa. Me ei kummiskaa tehrä asiast tabuu, kuulee tai ei kuule. Tai kuuntele. Om meilläki tunteet, mitä saa tuntee ja saa näyttää, vaikkei just ny isäntä ol niit valmis vastaanottamahankaa.

Plikan nappaama kuva grillatuist perunoist herneitte ja valkosipulie kera sekä possuu ja kyytii salaattii omast maast. Sit kaffet, keksii ja pullaa jälkkäriks.

Halihoitoo anto sekä Pyry, Nipsu, et Isla, vuarotelle. 

Vaiks oon kirjotellu omist tunteist ja tapahtumist, ni silti ol iha hyvä pääst puhumaa niist myäs toisen kans iha kasvokkai. Vaiks sit itkettiki, mut itkettii yhres, ei yksin. 💕

Perjantai 13 (?) päivä

Kello o aikas tarkkaa ny seittemä. Enkä tiär millo heräsin, en mittää kamalan kauvaa ol kummiskaa valvonu. Silti ojjo sattunu kaikellaist, mist tul miälee, et olisis toi "epäonnem päivä".

Oon kaatanu yhre kaffekupin, onneks köökim pöyräl nii, ettei sitä menny mattol, mut siin men mun eka mukilline. Sikku yritin avat vessas lasikaappii, et pesen hampaat, osu käsi jotenki huanoste ja sormet lipsahti - etusormen kynsi poikki nii, et se osaks men siit kasvupaikastaki. Kynsileikkuril sain sillee, ettei se repeis enempii, ja vahvistelakkaa aattelin siihe myähemmi laittaa, et se repeemäkohta ei ottais kaikkeen kii (en vaa just ny avaa sitä pulloo).

Ennenku laitan tukisukan, pittää jalampohjakki öljyt ja rasvat, ja sänkyr reunal istuksin siin, ja otan tuubii kättee, sitä öljyy siis, ni enks mä tökkää sen tuubin korkin sänkyn al. Ja jollei lait tuubihi käytöj jälkkee korkkii takas, se alkaa vuatamaa pöyräl, ni se korkki ol siis könyttävä siält alt poijes. Öljykinttusen. Siin pittää ol varovaine, ettei liukastu, ja tiätty sit kaik maholliset (ja mahottomakki) karvat ja pölyt ja kikkarat lattialt tarttuu kii. No, löysin korkin, ei liikoi öljyy viäl "karannu". Putsasin jalan ylimääräsist aineksist ja tajusin, etten ollu ottanu sukkii käsil lainkkaa, ja säilytän ne huaneen toisel pualel kankaspussukas. Eli ol lährettävä könkkäämää varovaste sinnekki sen öljyse kintun kans. Hitsit! No, lopult sain sukan jalkkaa ja sit sama toimi toisel jalampohjal. Mut sevverti terävää viäl tos katkennees kynnes ol, et sain sukkaha reijänki. No, saa ol. Ev vaihtanu enää toisee. Koton ollaa, ni mitä välii?

Mut sen takii otin sit viilan kättee, ja aattelin, josko sil sais tasattuu sevverti, ettei kynsi ny ottaisis enempii mihinkää kii, ku erelleskää en ollu nii "rohkee" et olisisis lakan kans uskaltanu ruvet räpeltämähä. Mikä ol taatuste iha oikkia päätös! Se viila meinaa lipsahti jotenki. Lens kaares - suaraa kaffekuppihi törröttämähä! Siin men mun toinenki kaffemukilline. Yhre suullise oon saanu kaffet. Isäntä napsii oman ekan kuppis täsä, mä otan termarist loput, ja sit on laitettava vähä lissää tulemaa, jos ny rohkastun, etten sit sitä pannuu tiputa, tai jottai... Et näi hyvi on tää päivä liikkeel lähteny.

Mut eilä lährin sit vihroste viimein jatkamaa tätä joulust ristipistotyät. Ehrin ne vihreet osat tehrä ennenku tajusin, et se "enne"-kuva olisisis kiva saar. Pit jatkaa reunukset punasel, ku Pöllölt lankaa aikasemmi jo sain. Mut siv vaa osu vihree kättee ekana kuitenki.

Ehkä karuttaa jälkkeempäi, mut em mittää apuviivoi/lankoikaa laittanu, enkä saanu ostettuu uut rinkulaa, kiristint, miks sitä nyssit sanotaankaa. Summammutikas jatketaa siis. Noh, sillee on tullu toi liinan toinem pualiki aikanas tehtyy. 

Ei tääkää kyl iha onkelmatont ol. Mul o moniteholinssit, mut silti mun täytyy näit tarkkoi pikkujuttui ku tekkee, laskee klasit nokal ales, et nään lasie ylitte tyähö, ja sit nostaa päät, ku katton ohjeit nii, et taas nään ne kaavan merkinnät klasie alaosal, ja jos katton sitte johonki kauvemmas, ni täytyy sihrat sillee, et nään ne klasie yläosal. 

Jos mul o pimeetyäskentelyhy olemas "niskavalot", kaks erillist valopistet saa kohristettuu tyähö, ni vissii mää jo tarttisin sen "rinnusta"suurennuslasinki. Koht o apuvälineit kaulal niim paljo, et käret om pirettävä kaukan, et yleensäkkää mittää pystyy tekemää, hah.

Sevverti viäl tähä isännäv velje asiaha tähä lopuks, et mä tajusisi eilä, ettei mul oo ees häne vaimos puhelinnumeroo missää, ku meinasin, et sevverti olisisis kulunu aikkaa, et jos piäne kuulumissoiton pirauttaisisin. 😯 Me ollaa kommunikoitu ain mesen kaut ja soitot om menny isännäv veljen puhelimest, ni ei sitä numeroo olla tarvittu. Mut viästittelin sit -tälläki kertaa- mesel, ja sain numeron ny. 

Ikävä on kova, luannolliseste, itku o herkäs, ja uus arki ihmetyttää, tunteet myllertää. Asuu viäl koris, mis ihan kaik muistuttaa miähestäs, ku ova yhres sen hianoks rempannu, käytännös iha lattiast kattoho - osas paikkaa runkoo myäte uusiks. Hyvii, ja huanoiki (mikkä ny tuntuva osaks naurattavanki), muistoi tulvillas. Toisaalt lohruttavaa, toisaalt tuskastuttavaa, varsinki, ku tiätää, et kiinteistöst om pakko luapuu, kunha ny ostaja vaa enste löytyy, tiätty. 

Hänel on kummiski omat lapset ja pualisos lapset tukena kans, ettei iha yksinäs tartte kaikkee miättii koko aja, mut lapsekki ova töis ja heil oma arki, et pakosti sitä yksinoloo nyssit tulee enempi ku miähes viäl eläes. Onneks siäl om myäs kaks karvattii, aktiivist ja hyvi enerkist koiraa. Pikkase piänemppii ku meijä Isla, mut hurjastepaljo saman näkössii ja saman luantossiiki. Tulee väkisi lährettyy vähä neljän seinän sisält uloski, ja on joku jota halata, ku silt tuntuu! 💙💚

Pihaa ja vähä muut

Kiitos myätätunnost (erelline päivitys)! 💕 Ittel o enempi surku ny isännä, hänev veljes, veljes vaimon ja veljes lastem pualest. Tuntuu, et isäntä kanavoi oman surus tekemisee ja puuhailuhu, höpöttelee itteksee (mitä ei normisti oikkee tee) ja "kertoo" koko aja mitä on tekemäs, ettei vaa tuu ikävä puseroho.

Vähä ärsyttääki vissii mun kyynelehtimine, ja asian esil tuamine välil. Siis ei tartte sanoo mittää, ku näkkeehä hän, mite itken; äänee tai äänettömäste, mut kyyneleet valuu ja silmät om punasina...

Ekat omenat o alkanu tippumaa. Nurmel, pehmeesee alustaha, et hyvinä pysyvä, raakoi viäl, toki. Mut sit on näit vaurioituneit. Pinnas vaa vikkaa, jostai syyst. Nykku tarkastelin, ni näit o enempiki, mut...

... on siäl sit näit oikkeenki siistei. Iha näi maistuva melkose kirpeilt viäl, mut ehkä tulisisis iha hyvää piirakkaa kummiski? Taas miätin piirakkaa. Kyssärinä raparperit, niinku nääki. Ei voi tiätää ennenku kokeilee. Mut saanks aikaseks, se onki sit eri asia. Isäntä puuhailee yht ja toist, ja mä en saa MITTÄÄ aikaseks.

Amppelitomaatit takaterassil ovak kans IHA täyn raakileit. Ja nii hyvi tukeutunu toho kehikkoho, et näit ei täst siirrellä, ainakaa ilma, et oksat katkeileva. Eli koitan seurat säätiarotuksii sillee...

... et pääsisin pelastamaha saron enne liija kylmii kelei. Eli siis raa'akki tomaatit sisäl kypsymähä. Kasvareil o enempi aikaa. Viime yän ekan kerra laitin öljykynttilän palamaa yäks, ja näyttää silt, et pittää näil säil lämpötilan neljä astet ulkolämpöö lämpimämpän. Jos vaiks vauhrittais pikkase tota saron kypsymist - tai siis värin saamist. Olis oranssii paprikaa, punast paprikaa, erilaist tomaattii, erilaist kurkkuu, kaht erilaist chilii ja tiätty niit kesäkurpitsoit. Osa kurpitsoist o taivasal maan tasol, niinku avomaankurkkuki - kurkunalkui näkkyy, mut ova sellassii ohkassii puale senti - senti mittassii, et mittää kylmää ei nykkyl oikeeste kaivattaisis.

Tekihä se isäntä piäne lenki meijä Karkki-kuppelin kans, et sai vähä "tuuletettuu" ajatuksias, ku tätähä täytyy oikeeste AJAA. Ei ol ohjaustehosteit, jarrutehosteit (ei turvavöitäkää), eikä vaihteet vaa "liu'u" seuraavaha, vaa kaik täytyy tehrä ajatuksel tarkotukselliseste. SE on yks asia mist me molemmat tykätää, et saa oikkeeste ajaa, eikä vaa kääntää rattii. Ja mä olin just koiran kans tulos omalt lenkilt kotti. Sellast! 💙

Suruviästi

Orotettu, mut silti kummaste yllättävä, suruviästi tul. Isännäv veli menehty, eikä ehtiny veljet mukkaa. Mut sevverti sekavana ol viästisoitto tullu nuaremmal veljel (iha ymmärrettävästekki), et ei ollu sen tarkemppaa sit tiatoo saanu. Pyyretty vaa välittämää tiatoo ettippäi. Toivotaa, et loppu men rauhalliseste ja kivuttomaste, kute ol toivottu. Lissää tiatoo tullaa saamaa myähemmi, ei mennä ny ensisuruhu lissää sotkemaa.

Omaaki syränt sattuu, ku miättii, mite siäl pualisol ja lapsil (joil ei nyssit ol enää isovanhemppii eikä kumpaakaa vanhempaa, eikä heijä lapsil ol enää isoisää...) o iso luapumise hetki. Vaiks mite tiaros ollu asia, ei se sitä silti helpommaks tee. 

Aktiivisen ja sosiaalisen ihmisen isännäv veli on koskettanu eläes hurjam monii ihmissii, usseemmal paikkakunnal, ni uutine tulee kyl tuntumaa. 💔

Eri tapoi

Ollaa nii erillaissii, ja ehkä viäl eri vivahteet tilanteis kans vaikuttava. Isännäv veli on nyssit kipupumpun kans tajuttoman, ja ny orotetaa kutsuu siihe viimisehe viarailuhu. Toivomus hänel ku ol, et sais lähtee isomma läheisporukan ympäröimänä, vaikkei sitä itte enää tajuaisisiskaa. Isäntä sit hakkee nuarimma veljes matkal mukkaa, ku häl ei ol omaa autoo, ja Liatoon ei iha "noiv vaa" bussillakaa mennä, yhtee suuntaha julkisil matka olis yli pualtoist tunttii, vaiks olis iha "suara" linja (mitä siis ei ol olemassakaa) siält, mistä pitäs liikkeel lähtee - ja ekaks matka iha päivvastasee suuntaha viäl.

Nuaremp veliki ol tehny kute mä, eli ettiny niit vanhoi valokuvii ja muistellu niit "vanhoi hyvii aikoi". Hah! Hänel o enempi kuvii, ku hänel o vanhempieski valokuva-albumit säilös. Ollaa puhelimes juteltu pitkään asioist. Yrittää saar kuvist koottuu jonku piäne albumin muistotilaisuutehe. Siäl o paljo kivoi kuvii, mist saa niit positiivissii muistoi monil. Täytyy vaa saar kuvat digiks enste. Ja tuntuu hyvält, ku saa jutel asiast toisen kans, sekä hyvist, et niist ikävämmist. Pohtii niit yhres.

Isännäl taas menee hommat IHA eri taval. Jos ottaa asiaa puheeks, hän vaihtaa puheenaihet HETI. Ei kestä käsitel asiaa yhtää sanallisest. Purkaa omaa ahristustas sit taas kaikellaissee tekemissee. Ei kykene oikkee olemaa aloillas ja keskittymää oikkee mihinkää, MUT tekkee koko aja jottai, pätkittäi. Imuroi mont kerttaa päiväs (normiste ei siis ees päivittäi), kantelee tavaroit sinne tänne ja taas takas (nii sisäl ku pihallaki). Talousrakennukse rappuset rakentuu, piirtelee auto-cadil välil, printtaa, sahaa, ruuvaa, piirtelee taas koneel, imuroi, kokkailee, siirtelee tavaroit... Eikä oikkee ossaa pukkee tuntemuksias millää sanoiks, näyttää vaa ilost naamaa (feikkii; hymyilee siis hurjam paljo enemmä ku normiste), ja "narraa" ittees ettippäi. Ittee taas itkettää tääki. TIÄTÄÄ, et toist sattuu, mut mitäs täs muuta ku antaa toisen touhuta. 💙💔

Sillee pelottavaa aikaa, ku kaik roikkuu, ja toi meijä ajopeli nyssit viäl rupes temppuilemaha. Meiltäki kestää ajo kotisairaalaha jonku aikaa, kummiski, ku täsä kilometrei ov välis, et mittää tuntie orotusoperaatioo (esim. auton huallos olles, mikä paikka ov viäl kauvempan sairaalast) ei olisisis kiva nyssit ottaa...

Tällast ikävämmäpualeist orottamist. Mite rankkaa tää kaikist läheisimmil sit onkaa? 😭

Itkettää!

Isännäv veli on nyssit vuareosastol, ku ei pärjää koton enää, eres vaimon/ laste avul. Saattii tosiaa eilä tiätää, ja meijä pit alkuviikost mennä, mut houkuteltii sin sit kummiski jo tänäpe. Syäpä viä.

Paikal ol jo isännän nuaremp veli, vanhemma veljen neljäst lapsest kolme, ja myäs piänin lapsenlapsist. Piän huane, ja lämmin, ni lapset päättivä men syämähä. Me saattii sit ol neljästäs sen aikkaa. Ehtivä jo jokuse tunni olemaa, et oliki heijä jo aika mennä syämähä.

Mitä kummaa tällases tilantees pitäs/ vois tehrä, et sais toiste oloo ees aanaukse paremmaks? Halaukset, tiätty, ketä niist tykkää (kaikki ku ei siärä lainkaa, ees oikkee omie ihmiste, saatika sit vähä viaraamma). Isännäv veljel lapsii ei olla nähty vuaskaussii, ni ei kovi läheisiks voi väittää, vaiks syrän onki heijäm pualest pakahtumaisillas. 

Miähet ny eivä oikkee kans tiänny, mite olisisiva ollu. Isäntä ja nuaremp veli siin lähinnä höpöttelivä omias, ikkäänku vanhint veljee ei olisis siis ollukkaa. Vaiks istu omal tualil, kunnes väsähti, ja siirty sänkyhy.

Otin hänt kärest kii, ja puristi kovaa, yllättävän kovaa. Iho ol nihkee ja kysyin, et onks kipui, et jos siit tulee tuskahiki, mut meinas, et ei niimpaljoo, et lissää lääket haluaisisis, ku se vaikuttaa sit tajunnan tasoho, ja haluu ny nährä ja kuulla kaiken. Mut meinas, et ov vähä kuuma. Ilmastointii ei pystyny muuttamaha, tuuletusikkunan sai auk, mut siihen kohtaha talom mutkas ei pahemmi tuulevviret tuntunu oleva. Otin sit viuhkan kassist, ja hiljaksis heiluttelin sitä, ni nihkeys iholt ainaski lähti.

Vaimo nukku viime yän häne viäreises sänkys, ja tulee taas yäks siihe. Heil on koton koirat, mikkä pittää hoitaa, et ei voi vaa jättää omiin oloihis, ni om pakko välil ajaa se sata (?) kilsaa yhtee suuntaha. Ny ol piremppää koton koirie kans, ku tiäs, et pualisollas on seuraa, eikä just ny mittää henkenhättääkää.

Veljies äänentaso vaa tuntu nouseva koko aja, ku innostusisiva jostai asiast, et huamasin pariin otteesee jonku käyvä pistämäs huaneen ovee kii, sitä käytäväl menevää. Se vaa ei tahtonu pyssyy kii. Tais äänen taso noust välil vähä häiritsevällekki tasol, naapurihuaneit ajatelle. Tais vaa jonkullaine oma pualustusreaktio heil olla, ku se ol vähä outoo, ainaki isännän kohralt, ku yleisimmi o melkose hiljane kaveri näis kokkoontumisis. Mut ei tää tilanne ol kenellekkää helppo, suinkaa!

Sit tehtii taas "vahrivvaihto", ku nuaremp sukupolvi palas takasi ruakailu- ja kauppareissult (läheisil ei kotisairaalas tarjot mittää syätävää). Ny lapset lupas siin ol isäs seuran, kunnes vaimos saapuu paikal iltalenkij jälkkee, et saa pariskunta sitä kahrenkeskist omaa aikkaaki. Vaiks veli meinaski, et kyl he ojjo jutellu sen, mitä juteltavaa o, ettei mikkää asia ny täysin keske ol. Toki sitä miälelläs pualison kans eläis yhres viäl, näkis lastellaste kasvun ja kehitykse, rakentelis just täysi remontoirun talon pihaa ja ja ja. Mut minkäs teet?

💜💔💙

Lorvikatarri iski

Nyt oon ollu jotenki iha lamaantunu, ku pakolliset asiat hoituva, mut kaik muu onki sit tekemät. Tekis miäl kirjottaa kirjet, tehrä käsitöit... En saa vaa alotettuu. Tiskit pitäs laittaa tiskikoneesee, ja puhtaat siält kaappihi, mut kattelev vaa. Noh, eipä se isäntä yhtää sen reippaamp tunnu oleva. Imuriiki pitäs käyttää, eikä vaa "koristeen" pittää...

Saan kyl tehtyy Islan lenkit, aamu- ja iltakiarrokset pihal, kitkemisinee, kasteluinee, saronkorjuinee, mut ihan kaik muu jää tekemät. Ruaho alkaa ol koht polvihis saakka, ja jos jatketaa näi, pittää ottaa viikate kättee, et saaraa ruaho nuri, ku leikkuri ei enää pysty... Saatika, et mittää uut lährettäis tekemähä. Sitä uut kukkapenkkii, tai "vauvalaa", misä voisisis väliaikaseste pittää kasvei, ei olla saatu alotettuukkaa. Ei oikkee saa säästettyy mittää olemas olevii perennoi, jollei ol joku paikka, misä niit hetken pittää turvas, ku vanha kukkapenkki pitäs muljat iha kokonas. Fiksattavas jättipenkis siis o enää pinnal sellane viis senttii multtaa, ja al meijä vanhat kattotiilet. Oletus olisisis, et se multa, mikä sin tiilie väleihi valuu, ov valunu, eikä enemppii menisis, ku aikaa tost tyäst ojjo koht 25 vuat (kattoremppa ol eka mitä tääl tehtii). Ehkä siihe vois jottai sanomalehtee laittaa, mikä sit maatuis ajan kans... Ja jonkillaine reunus, ettei uus multa leviäisisis nurmel.

Suunnitelmii paljo, erillaissii, mut kaik vaa roikkuu. Tyät om pakko hoitaa, mul ku ei ol mittää virallist kesälomaakaa. Napsin päivän pari sillon tällö, siält täält, et saan olttuu poijes ruurult ja mappie joukost päiväsaikaanki välil, mut siin se. Välil se tarkottaa, et töit on sit tehtävä iltasi tai viikolloppusinki. Eikä siin mittää sillo, ku kahrestas isännän kans ollaa, mukku haluis noit lapsellapsiiki välil pittää...

Varaston siivoomistaki oon miättiny jo kevääst ast, ku sinne o täsä pakkautunu asioit sillee: "laitan tän ny väliaikaseste tähä" -tyylil. Ovi auki, kamat sisäl, ja siin se. Vaiks siäl on sentäs kaikellaist hyllyy ja lootaa ja sellast. Pysy paremmi järjestykses aikanas, ku ol enempi täyn, mut pirettii peruslämpö pääl. Nykku tila o iha kylmän, sinne ei ol ollu kiva lainkkaa mennä, jotenki. 

Eli "tehtävä"lista om pitkä, mut mikkää asia ei etene. Hmmm. Mihi se kaik enerkia o hävinny? Istun vaa yleensä jompikumpi kissa sylis, ja MIÄTIN, mitä pitäs tehrä, mut silti istun vaa. En pysty keskittyy ees lukemissee. Hö!

Voi ei!

Olin peljänny syäpäviaraan käyntii, ku pelkäsin omii reaktioit, etten aiheuta turhaa stressii toisil. Hermoilin, itkin, nauroin vuarotelle ENNE viaraitte tuloo. Plikka, kummityttö sairaal, tul kans omat "hyvästit" toivottamaha ja saatii kaik lopult pitkään halattuu toisiimme. Itkettii sisäseste, ei suaraa ulvontaa, vaiks nii tek miäli! 

Tilanneha o aiva HIRVEE myäs läheisil, ja viäl orottamaani kamalemmaks men, ku saattii kuulla, et elinorotusaika ov vaa parist viikost maksimissaa neljähä. Kotisairaanhoito ny, ja kotisairaalan osasto sit seuraavaks, jollei omas koton pysty olemaa loppuhus saakka. Elvytyskialto on, ja varsinaisel saattohoito-osastol ei saa paikkaa näi äkkii. Toisaalt myäs tykkääväkki, et koton saa olla nii kauva ku suinki. Lapsekki auttava koton, et pualiso pääsee välil töihis ja hoitelemaha kauppa- jne. asioit, lenkittämää koirat, ja sellast. Yksinäs ei enää voi oikkee antaa olla.

Kasvain kasvaa hurjaa vauhtii, eikä reakoi mihinkää lääkityksee, ni sivuvaikutusten takii kaik muu ku kipulääkitys o lopetettu. Väsymys valtaa alaa.

Syättii isännä savustuskrillil käristämää lihaa, keitettyi perunoi salaatin kera ja jälkkäriks kaffet, jädet ja pullaa. Ruakahalu ol kohrillas potilaalki, ja nautti eri mauist. Elämän piänii iloi, neki! Muutamat pikku tirsat tul napsastuu välil, ja saattii sit puhuttuu vähä häne kuulemattaki. Rankkaa kaikil! Palliatiivises hoiros pitäs myäs läheiset hoitaa, mut kuulemma ei mittää ol hänel apui tarjottu. Pitäsis vissii seki osat vaatii, mukku ei jaksa! Aikas tyhjäm pääl tällee tuntuu jäävä.

Kyl me välil naurettiinki, ku höpöteltii kaikellaist, ettei vaa pelkkää valittamist ja suruasiaa, vaiks se ny päällimmäisen miälem pääl varmaa kaikil ol. Toive ihmeest on kyl  käytännös iha täys mahrottomuus, et se siit. Heil ov vaa ny kiärtely sukulaisis, tuttavis niim pitkään ku se onnistuu, sit laste ja lastellaste läsnäolo, kunnes alkaa se varsinaine hautajaiste valmistelu, ja jälkeej jääneitte "uus" arki. Loppuelämäks tarkotettu, vast remontoitu koti om myynnis ja pualison tulevaisuus uuren suhtee täysi auki viäl. Siis mite tuntuu TOSI epäreilult tää elämä välil!

Nyt oon itekki iham poikki, ni miten poikki siäl heil ollaankaa?! 💔
Voimii iha hirmuste, kivuttomuut, miälen rauhaa (mite se vaa ny onnistuisiskaa) ja asioitte sutviutumist täytyy toivottaa, koko perheel! 🧡

Aurinkoaamut

Vaikken mikkää aurinkompalvoja olekkaa, ja INHOON hellettä, ni kyl näis aurinkoisis aamuis silti on "sitä jottai". Tairan ottaa iha samallaissii kuviiki joka kiarroksel, ku kaik vaa näyttää nii kivalt. Eihä nää kameran napsut verä mitenkää vertoi sil, mite kaik omil silmil nähtynä näyttää, mut ossaa sitä kattoo niit myähemmi sillee, niinku omin silmin näkis, ku tiätää, millast o.

Eka syksy, ku pihapihlaja tekkee marjoi. Saa nährä jääks nää oranssiks, ja mink makussii ova. Äiti ja Lokalahremmummu (isän äiti) käyttivä mehuhu ain oman aluees parhaammakuset marjat muitte marjoje kyyris. Hyvää ja terveellist mehuu talveks. Sokerii kyl tartti siin käyttövaihees, ku ol melkose hapant ilman. Osa pihlajist vaa o tosi kitkerii, ja sitä makkuu om paha saar poijes, ni sellaset jää sit kyl käyttämät.

Tän aamun satoo. Joka päiväl jottai. Ny jätin paprikat ja chilit ottamat viäl, mut ekan kerra noit sokeriherneit sevverti, et saa kunnol ateriaha mukkaa, ku kokataa. Pussis, ku laitan jääkaappihi, muut orottava tyätasol käyttöö.

Aamulenkil lährös Islan kans. Siirsiv vaa tualit kauvemmas ja kukat lähemmäs.

Omenoitaki on niim paljo, et osa oksist laahaa jo maat! Ohhoh! Ja mä epäilin, et tuleeks satoo lainkaa, ku kukinta ol tosi huanos sääs (kylmää ja myräkkää, tuntu, ettei pölyttäjii liikkunu lainkkaa). Kyl me omppuhilloo ainaski saaraa talvev varal!

Näin ny ne mun kukat ystävän perikunnan myymäs asunnos, myynti-ilmotukses. Epäilin onks nää mun "rääppeet" minkäällaissii, mut ovakki osannu laittaa ne nii, et näyttävä parastas. Surulliste tapahtumien takii näit monii asuntoje myyntei nyssit om menos.

Ja joo, syrän syrjälläs, itkettää ja naurattaa vuarotelle, muistoi menneilt vuasilt, iha nuaruusaikahas saakka, meijä seurusteluajal, millo o isännän sukuhu tullu tutustuttuu alumperi. Vatta sekasi (ei ihmet täsä, tuttu juttu!), siivoilui, valmistelui tärkeit iltapäiväv viarait varte. Syäpäpotilas sentäs viäl pääsee liikkeel, kuntos mukkaa, ja yrittää välttää vaa koton olemist.💙💜 Toivov vaa, etten iha men "rikki", ja aiheut lissää hualt, ku tavote olisisis toisimpäi...

Pihalt taas

Sevverti ikävii uutissii kuultii eilä, et oikkee mihinkää ei kykene keskittymähä. Jos ystävä kärsii, ja järjestelee hautajaissii ja hoitaa muit siihe tapahtumaha liittyvii asioit, ni nyssit taitaa tul suvussaki hautajaiset, jollei ihmet tapahru. 😭 Ja sitähä tiätty toivotaa! Syäpä, mikä ei ol enää reakoinu hoitoihi, eli alkaa palliatiivine osuus täst, kivulliävityst lähinnä siis. 

Kiärtelin sitte pihaa ees taas, tein Islan kans pitkän lenki - ja siinkohti sattu just sarekuuro, kastuttii, ehkä jopa luuriki, mikä ol mukan ny, ku meinasin niit kuvii napsii. Näytti se illal kummiski toimivan, ettei tainnu vet sisäl saakka mennä. Mut kuvii ei tullu silt reissult.

Osa näist kuvist ojjo aikasemmilt kiarroksilt kyl, ku en vaa ol saannu toimerrutuks niit esil aijemmi.

Siämenest kasvuhu laitettu samettikukka, alkaa ny ol parhaimmillas, paprikast katkennu oksa, minkä juurrutin. Kituuttelee. Tomaattist napsastu varas, minkä juurrutin, siin ojjo kukkii, mut ei ehkä tair ehtii satoo nää antamaha tänä kesän. Kasvava ny minkä kasvava, kummiski. Toine tomaattivarasoksa on täyn piänii alkui, et ne me kyl saaraa viäl, vaiks vähä raakoin punastumaha sisäl, jos on tarves. Se o tual piänemmäs kasvaris "turvas". Chilie kans.

Ikänäs em muist mitä perennoi näät ova, mut orotin täst kukinnast vähä kauniimpaa. Hah! "Harakanvarpait" sinne tänne. Ei ol tainnu sille olla paras kesä tänä vuan. Tai sit näät pitäs latvoo? Ei kait perennoi yleensä nii hoiret kummiskaa, et... tiär sit.

Siin o yks vähä kauniimp kukka. (Tarkistin puutarhakirjast, se o kaunopunahattu.)

Pensashanhikit joutuva syksysi ja keväisi isoje tulvavesie al lillumaha, eiväkkä tykkää siit yhtää. Pitäis siirtää jonnekki, mukku ei oikkee tiär minne. Kukkiva kyl, vaiks pualet oksist taitaa ol iha kualleit. Ei olla niitäkää saatu siistittyy. Kaik tällaset hommat meilt molemmilt tahtoo jäärä. Puut ja puskat ova ruaholleikkuun ohel vähä enempi sitä isännän "vastuu"aluet, ku kukkapenkit, perennat ja hyätypuutarha o sit taas mul.

Ja tosiaa, kyl sitä satoo viäl saaraa. Mut ei nää yhtaikkaa kypsy. Ollaa syäty puskist suaraa, ja paljo salaateis, wokeis, paistoksis. Koht alkaa tul punajuurt ja porkkanaa, ehkä vähän juuripersiljaaki (mikä om meil kasvus toist kerttaa, ei olla ikänäs kaupast sellast ees ostettu). Sokeriherneet alkaa ol kans iha kiikun kaaku poimittavis, orotan jo, et niit pääsis "käristelemähä", vaik palkokasvit ovakki vältettävä-listal meil kummallaki. Otetaa kärsimys vastaa, ku tiäretää, et se o ohimenevää...

Nyv vaa kaik hyvät enkelit ja haltijat ja onnen hippuset, et vältyttäis niilt pelotelluilt hautajaisilt! 💙