La-su aamu

Niihä se sit loppupäivä men, oleskelles. Välttämättömyyret hoirettuu tul kyl, mut muuto jäi. Eikä siin mittää. Isäntä nukku, mut tek meil kyl taas kokkina päivällisen, herkkuleipää täl kerttaa.

Unohti salaatinlehret (tätä varte ostettii salaattii kyl) tost leiväm päält enne muit päällysii, mut ei se haitannu. Hyvää ja täyttävää. Nii iso satsi mul, et melkkest pualet annon isännän syätäväks. Sit ol taas mukava kaatuu vattav viäree torkkumaha.

Aamulenkil meinasin, et käyrää tervehtämäs noit naapuris olevii lampait, mut eihä niist näkyny vilahrustakaa. Toi mettämpualeine lairun o sevverti iso, et siältähä ne jonku hyvän suajasan nukkumapaikan ova löytäny. Kova ol nuuskutus Islal, ku tiätää, et lampaat ova häne kamui ja hää o lampaitte kamu. Mut toisel kerttaa sit.

Aikas tarkkaa tän aitaukse tiämpualeine kulma om meijä tontin alkupää etelän suunnast. Nää isot puut ja sen erest (kuvast kattoe) viiva vasemmal kuvas näkyvän kaivon erest tonne takamettähä o se meijä toisiks pisin rajaviiva. 

Mut ei siis ihme, ku välil miätin, et mihi se meijä hehtaarin tontti oikkee hävii, ku piha-ala ei kummonenkaa ol. No, onha se iso kaupunkitontteihi nähre, tiätty, mut siis siihe hehtaarihi nähre... Suurin osa meijä tontist ku o luannontilast, mihi ei oikkee ees pääse mittää järkevää "rakentelemaha". Ellei joskus sitä omaa siltaa ruvet rakentamaha joen ylitte...

Saa nährä, sateleeks tää päivä sit koko aja. Eilisekski lupailtii kuuroi, mut ei osunu meil, ainakaa vesikeppuihi ei ollu tullu vet lissää meijä poisolles, eikä sillonkaa, ku koton olttii. Ei meil mittää ulkoilujuttui erityisemmi tänäpe ol suunnitelmis, mut silti jotenki sitä just ny toivoisisis aurinkoist päivää! 😀🔆

Hautajaiset

Näist hautajaisist ei ol ollu meil käytännös mittää ylimääräst puuhaa, mut silti tuntu jo eilä, et "mistää ei tuu mittää", ku koko aja miätti, et "ai nii, tääki juttu", tai "olikoha se jo katottu"... Tai muut vastaavaa. Mitem paljo asioit onkaa ollu järjestettävän iha lähimmil?

Viime tipas ostettii isännäl henkselit (mitä inhoo), ku ei löyretty niit jo olemas olevii. Uusis housuis ei ol vyälenksui lainkka, ni joku keino pit löytää, ettei ol housut kintuis, ku arkkuu kantaa. Kumpikaa meist ei saanu millää päähä, et mihi ne henkselit aikanas tul laitettuu. Siivotes ain välil osuva kättee, ja taas lykätää takasi, ku ei käytet, muttei raaski poijeskaa pistää (eiväkkä viä paljo tilaa). Sit kiärtelin yht kauppaa eesintaasin, ku ettin sateevvarjoi, niit piänii kokoontaittuvii, ku vähä sateitaki lupailtii.

Ja viäl vähä illemmal sit isäntä tajus, ettei hänel olekkaa mustaa krakaa, ja kävi läpitte kaik, mitä ol olemas, eikä oikkee mittää niist voi hautajaisihi laittaa. Eiku viäl uus kauppakiarros. Lähemppää ku Mylly, ei kravattei löyry, ni joutu aikas kauvas menemää, mut löysihä sit!

Isännält kysysi, et mihi aikkaa meijä tulee ol menos pihalt, ja sano et kymmenelt riittää, ja mähä siit sit laskemaa juttui taappäi, et mitä pittää ol millonki tehtynä, et tiätää, millo viimestäs pittää herät. Mukku olin valmistautumas jo nukkumaa, isäntä meinaski, et oikkiastas pitäski lähtee varttii aikasemmi, ettei ainaskaa myähästyt (oonko tartuttanu tän isäntähänki jo?).

Mut se tarkotti, et mun aikataululista men kans osaks uusiks. Tosin ny vaihroin vaa lähtö ja heräämisajat, et ne mitä sil välil o, menee mite menee. Ja onneks olin laittanu vähä ilmaa asioitte väleihi, ku isännältähä tul vähäv välii jottai: "mihi ne uuret sukat tul laitettuu?" tai "autaks vähä tän kans" ja tiätty oltais koko aja menos veskihi, siihe meijä ainoosee, pikkuruissee, yhtaikkaa. Ja sen sellast. Pit muistaa pihakiarros, ettei jää öljykynttilät palamaha päiväks ja luukku kii, ettei kosteuskaa pääs poijes, Islan lenkki, omat, koiran ja kattie aamupalat lääkkeines, ja sitä rataa. Puuhii monellaissii.

Lopult sit päästii liikkeel, ja -tadaa- olttii varmaa toisena paikal, heh. HYVI ajois siis. Noh, isäntä ehti kipasemaa veskis, ku ol vähä pakko ottaa aamulääkkeet nesteempoistoines, ku ol arkunkantoo luvas, ettei se aiheut onkelmii. Saattii halat viarait sillee, ku kukin saapu paikal, ja nautittii iha hianost aurinkoisest kelist. Onha se hautuumaa hyvi hoirettun varsi kaunis paikka!

Kantajat saiva arkum paikoilles kirkkoho siunaust varte, viaraat löysivä paikkas, pappi saapu, kirkonkellot kumus, urut lähtivä soimaha - herkkää. Ei varmaa yhtäkää silmää kuivana pysyny koko kirkosoloaikkaa. Virret alko komeeste, mut kummaste väki hiljeni pikkuhiljaa, ku alko olemaa olo vaikeet itkun takii. 

Sit tul vähä piremp matka, ku kuljettii kirkost pihamaam poikki hautapaikal. Onki muute haural hiano paikka!

Kukat ol valmiina perikunnan pualest, viästit kukin jätti joko omien korttie kaut, tai ihav vaa sanalliseste samal, ku jättivä kukan arkul. Läheisimpie kukat ja viästit men suaraa arkum pääl, kuvun al, ja muitte tul hautasuajam pääl. Tää om mul uus tapa, ei ole enne vastaha tällast tullu. Tavat muuttuu.

Sit ol kaunis muistopöytä iha JUST ittes olosen kuvan kans isännäv veljest, ja adressei tul lissää koko aja, sitä mukkaa, ku viarait saapu lissää. Sevverti joka paikas ja menos mukan ollu, ja osallistunu jos mihinki, et moni halus terveises ja osanotot laittaa tulemaha.

Eikä tosiaa tarjoiluis ollu mittääv vikkaa! 

Piänehkö porukka koos, kutsuttuina. Lämmin, herkkä ja kaunis tilaisuus!

Iltaviarait ja valmistautumissii

Ny ei tullu säilöttyy eilä mittää, mut satoo käytettyy kyl. Nii aikasemmi tehtyi juttui, ku pihalt saatuu. Koht ojjo viimekski tekemäni paholaisenhillo loppu taas. Miähet tykkää siit erityiseste. Yäviaraski vetelee ihav vaa vaaleen leiväm pääl surutta. Nam! 

Aamu ol taas koiral orotusaikkaa, ku me heräillää kolme-neljä tuntii aikasemmi, ja toine NII tykkää siit, ku saa viaraalt huamioo...

No, eihä nää muutkaa tassuttajat ikän kaukan ol, ja näähä mahtuva over ravost menemää halutessaa, iha luvallaki. Ovak kyl, kuulemma, aika hyvi viaraitte antanu nukkuu ain, etteivä ol menny yäl herättelemähä. Pakkaava kyl viaraitte aikan liikkumaa öisinki enempi ku normaaliste, ku yleisimmi ihav vaa ittekki ovav vaa jossai yhres paikkaa nukkumas. Meil liikutaa niim paljo päivisi, et ottava sit yäl univelkoi poijes.

Tein pähkinäkiärrepullii uunivuuas, ja sit aattelin ihav viime tipas tota omenakaurahyvet laittaa, et olisisis lämmint viäl, ku tarjoilen. Sit tajusisin, et vaiks oon laittanu kahtee viimisee tilauksehe noit vaniljakastikejauhepussei, ni niit vaa ei ol tullu. Pit sit iha itte tehrä. Ja ajois, et saa kylmäks tarjol. Hah. Hyve KUUMAN ja kastike KYLMÄN, se ol vaatimus (itteltäni siis ainaki). Eihä tää vaniljakastikkeen teko mittää rakettitiäret sinänsä ol, mukku o lämmitettävä maitoo, ni siin vaa o ain se riski, et se ehtii palamaha ja sit koko juttu maistuu pahalt. En ees muist kuimmont kerttaa oon ton pilal saanu. Mut ny onnistu. En jättäny yksinäs sekottamat HETKEKSKÄÄ! Se pilal menemine käy vaa nii noppeeste.

Mut olipa ihana taas, ku sisko ol napannu matkallas äiteem mukkaa ja tuliva toviks viättämää aikkaa meil. 💕 Äitee alkaa ol melkose huano kulkija kans, ja isä ov viäl huanomp, siks ei enää usseeste käykkää. Meil ku joutuu kulkemaa jo usseemma rappuu ennenku pääsee ees sisäl. Isähä jäiki kottiis suasiol, vaiks sinänsä varmaa autoho mukkaa olisisis hyvi mahtunu.

Näi sitä vaa synttäreit sit kummiski vähä viätettii, vaiks ei pitäny! Ihanii korttei, nukkistarpeit, lahjakortti ja kukkane ulos; krysantteemi. Ja TAAS sanoin, ettei ens vuan sit mittää lahjoi! O ihav vaa upeet, jos tuleva käymähä, mut noi lahjat vois kyl jättää jo poijes. Torppa o iha täyn kaikkee - ja nyjjo ollaa miätitty siirtää kamaa paljo tonne talousrakennuksehe, sikku saaraa sinne ylisil muuta ku remppatilaa. Koht SEKI o lattiast kattohos saakka täyn. 😐 No, nukkis on kyl yhä ajankohtane, ettei sil. Isäntä vaa ei ol saanu aikaa sen rakentamisehe. Jottai perustarpeit mul on siihe jo olemas, ku tota miniboxii oon olkkarihi päivitelly aika ajoin, et "huaneet" vaihtuu, mut ny tul kaikkee kivaa: kynttelikkö, kaffeleit, pyäree matto (tai pöytäliina, kait sitä siihenki voisisis käyttää, vaiks onki aika paksu), soikee matala pöytä, posliinine kaffeastiasto... Houkuttelevaa! 💖

Tapahtumie tiistai

Otsake ehkä "vähä" huijaa, ku ei me mihinkää menty, eikä meil tullu kukkaa, vaiks eilä tullu yäviaras viäl tääl onki vähä aikkaa. 😄

Ja niinku arvat saattaa, kuvat on taas iha seLaKaises järjestykses. Yritän vaa äkkii päivittää eiliset jutut. Piirakkaa tosiaan tein, siit pitäs olla kuva kans, mut jossai mis liä kohras. Tek jälkiruakan kauppas. Kaurapohja. Pelkäsiv vähä, et mite lusikoitavaa tulee, ku ol rypsiöljyy, ei voit, mut vissii se desin verra mukan ollu vehnäjauho sit piti sen kasas, kummiski. Melkose irtonaist ol meinaa siinkohtaa, ku sitä vuuam pohjal laittelin... Mut hyvä tuli!

Omput ei iha het lopu!

Sit seuraava satsi paholaisenhilloo. Vaaleemmist aineksist täl kerttaa, mitä olemas löyty; oranssei paprikoit, oranssei tomaattei, omppui, kesäkurpitsaa, ne chilit, punasipuli ja valkosipulit mausteines. Enne keittämist lisäsiv viäl sitä aikasemmi tehtyy paahrettuu vihreet chilii yhre ruakalusikallisev verra. Serkkupoika uskals maistaa piäne lusikallise iha sitä ehtaa paahrettuu, ja meinas, et ei se ainaskaa pahaa ol, eikä noussu tuskanhikikää pintaha, ni uskalsin näi tehrä. Hah! Mä en lähre noit maistelemaha tollee vaa suariltee, tarttee ol jottai mink kans sen tekkee...

Siin om melkoset sörsselit. Muu pilkkomine men aikas noppeeste, vaiks pilkottavaa oliki paljo, mut noi piänet amppelitomaatit - huh - se kalttaus. SE homma helpottuisisis huamattavaste, ku sais isommil tomaateil tehrä.

Kuva jäährytysvaiheest, ni en ollu nimilappujakaa viäl laittanu. Meinasiv viäl unohtaa nää tähä yäks. Kääk! Onneks en. En tiär olisisinks enää uskaltanu antaa kenenkää käyttää. Tuareest chilist tehtyi tuattei EI saa säilyttää huaneellämmös!

Ihav vaa tiaroks, jos om muitaki, ku ei ollu tiänny tätä: "Hapettomassa tilassa tuoreen chilin kosteus luo täydellisen ympäristön vaaralliselle Clostridium botulinum -bakteerille, joka voi aiheuttaa vakavan botulismimyrkytyksen. Kaupalliset chiliöljyt ovat yleensä turvallisia huoneenlämmössä, koska niissä käytetään kuivattua chiliä tai happamuudensäätöaineita." Eli kaupan tuotteet ok avaamattomina, mutta neki avattuna jääkaappisäilytykses, omatekemät käytännös ain VAA jääkaapis. 

Iltaruuvaks tortilloit, chilikastikkeel ja tilpehööreil. Jäi kiirees isännält kaik tähä varatut tomaatit ja kurkut laittamat mukkaa, ku otin kuvaa, huamasiv vast, ku meinasin omaan satsiin niit lisät... Miähil näyttäny ny nii tarkkaa oleva, vaiks sisältö olisisis ollu pelkkää chilikastiket, hah.

Aamul meijä yäviaras nukku pitkään, ja Isla yritti kans rentoutuu. Tarkkan kuulosteli kuitenski, et piäniki ääni ku kuulu, ni oltii pystys. Toi toimistoha siis o koirankialtoaluet, ni tiätää, ettei voi mennä herättelemähänkää, niinku niit viarait, jokka nukkuva joskus alakerras, soffal...

Nonni, tuliha se piirakan kuvaki. Ei tähä ny kovim monttaa omenaa menny, mut maistu iha sopivaste.

Ja päiväruakan sitä chilikastiket ja riisii, sekä hölskykurkkui. Mink jälkkäriks siis men toi piirakka. Humpsis! 😁 Et ol hyvää!

Ihan kiva päivä siis! 💓

Sattaa, ei sara -sunnuntai

Yritysasiois men aamupäivä aika pitkäks, et kumma ku koiruus ei "herättäny" lenkil lähtemähä. Sil on kyl joku iha hurja rakko, ku ei ol aamusi mikkää kiirus ulos (paitti jos meil o yäkyläläissii, sit kyl om menos jo aikasemmi). Nettihommii pittää vähä päivittää, et sais ne jotenki järkevöitettyy, mut eihä se mikkää helppo juttu ol. 

Isäntä sahas talousrakennuse ylisil tulevii lattialautoi sopiviks palasiks, ja mä kuljin ympäri pihaa kaikellaisis muis puuhis. Tää pojan tekemä kukkapöytä uurestas kukkimaha innostuneen hortensian kans on kyl NII kiva! Tykkään kovaste!

Otiv vihroste viimein myäs tost lastealtaast ja rantapallost ilmat pihal. Ei sekää iha suitsait käyny, ku niis o joku "takaventtiili", et ilma menee sisäl, mut ei tul ulos, ennenku pittää siit venttiilist JUST oikkeellail kii. Lyttäämäl siis sitä. Hankala saar ilmat poijes, ku o kolme eri rinkulaa altaas, ja ne toiset tiätty täyn viäl, ku yht yrittää tyhjentää. Ja rantapallos ol sit taas iha oma systeemis, minkä keksimises men kans "jokune" tovi. Mut onnistuha ne sit kaik. Täytyy varastoho viär, ni jollei hiirulaiset pilaa, ov valmiina ens kesään sit taas.

Päätin napat nym myäs noi amaryllikset poijes kukkalootast, ku tää o nii matalal, et vaikkei iha eka pakkane ny viäl nipistäisisiskää, nii yllättävän äkkii se ulottuu jo tonne laatikon ylittekki. Pit vaa hippase siivot noit maahumaloit vähemmäks.

Ny om purkeis. Samal vähä yritin noit valkosen mansikan rönsyi siirtää multaha sillee, et voisisis ol mahrollist saar juurtumaha. Jos vaiks lisääntyisisis nii, ehkä. Yrittämättä en ainaskaa voi jättää. Eihä ol takeit, et noi isommakkaa talven ylitte menestyis. Maas ei meil ainaskaa mansikat menny talven ylitte, mut kasvariv viäres olevas puutynnyris sit taas hyvinki. "Miälipualist" ja ennalt arvaamatont.

Jos haluisisis kukkii, pitäs ny nää laittaa johonki vähä pimeempähä paikkaha, mut mihi sillee, ettei ne kokonas unohru? Hmmm. Täsä akkunal ny saava hetken orottaa sitä ahaa-elämyst, et paikka löytyy. Kuistin lattia?

Sit kärräsin koira-aitauksest ne siivousröntit kompostihi, ja sikku tähä hommaha ryhtysisin, ni tul siv viäl kaks muutaki täyt kottarillist muit röhnöi saatuu kukkapenkeist ja puskist poijes. Tätä hommaa kyl riittäis ja riittäis. Jaksais vaa.

Sit vanhempi lapsellapsist soitti ja kyseli chileist, ja ol vähä ikävä, ni päättivä lähtee sunnuntaiajelul mummu-vaarilas käymähä. 💙💗 Syätti sit chilikastiket keitettyje perunoitte kans, paholaisehilloo kyyris ja hölskykurkkui. Jälkkäriks maitorahkamarjatorttuu. Saiv vähä omenahilloo toho täytteen alle laittaa, sit sekotin maitorahkaha vaniljakreemijauhet, ni siit tul oikkee napakkaa ja kivaa leikattavaa. En ol enne sitä tehnykkää, ni yllätyin, mite paljo se vaikuttaa. Hyvää kakunvälitäytettäki siit tulisisis!

Mut olipa ihanaa!

Satoo talttee

Köökkipäivä. Eiköhä kuvat kerro kaiken? Hah! Ehkä taas lisäilen tekstii myähemmi, ku pitäsisis ol jo nukkumas - silmät lurpsuu...

Ja vika kuva tul ekaks. Mut teim mää siis omenahilloo mintul maustettuna tänäpe.

Isäntä varas mun paholaisehillo-pisteen meijä lounasruuvan tekoho, mut ei se haitannu.

Mul ol kalttauspiste menos toisaal. Viime kerral men homma noppeemmi, ku ol isomppii tomaattei, mut tulipa tehtyy tääki.

Iha on kivan näköst mum miälest, ku on noit oranssisii ja punassii sekasi.

Sit purkittamaha.

Valmistauruin, et tulisis kaks purkkii, niinku viimeks, mut tuliki neljä - men osa hillopurkeist sit tähä käyttöhö.

Kestänee vähäse aikkaa

Sit pit hakkee kellariremppapölyssii purkkei lissää pestäväks ja steriloitavaks...

Minttupuska rehottaa - ja ekaa kerttaa taisin ny ottaa omaan käyttöhö. Parit kaveri käyvä hakemas välil nippui ittelles kuivattavaks, mut tätähä tulee lissää koko aja.

Sit veittel piäneks. Ja hilloho mukkaa ihav viimitteks, googlem mukkaa mustuu ja aromit häipyy, jos käsis lämmittäe murentaa.

Isännä paahtamat pualikkaat chilit mustuva, mut iha hyvält maistuva, kuulemma. Mä en pelkästäs näit maistele. Mut säästöhö laitettii. Sit taas purkitushommii.

Kolme isohkoo purkkii sit jäähtymähä. Saava ol jääkaapis kylmettymäs huamisee. Sormillani nualeskelin kattilam pohjaa, ja iha on ok makune, vaikken itte mikkää mintun varsinaine ystävä olekkaa. Vähä lissää ton kellarin hyllyil viätävää. 

Poika ahkeroi

Meil ol tyäpäivä, vaiks vähä piremppii taukoi sit pirettiinki, et saatii pojan kans höpöteltyy samal. On ollu ahkeran koko päivän ja touhunnu sähköje kimpus. <3

Taas -yllätys yllätys- järjestys hassu. Täsä aamun satoo. Pussis yks katkennu oksasato paprikaa. Josko ne suastuis viäl värii vaihtamaha, niinku tomaatit. Pussis, etteivä kuivu. Tosa koris oleva paprika ei ehri kuivumaha, ku nää käytetää nii noppeeste.

Iha hurja karvanlähtöaika näil karvateilt. Muutama harjavveto, ja kissankokkone kasa karvaa! 😛 Huh! Eikä viäl ol talvi (toivottavaste) lähelläkää!

Eilise ruakie jämälihat (kaslerii ja broiskuu) sekä lohkoiks grillimaustees kiäritetyt perunat, uunis kypsennettyn. Hölskykurkku, paholaisehillo (tekkee kauppaas!) ja sit noit pihan kasviksii. Kaffet "jälkkäriks".

Sit taas tehtii kukin omii hommii siäl tääl, kunnes alotin tekemää lettui, et päästää testaamaa tota "lettuhilloo", eli omenahilloo. Ja kyllähä seki kauppas teki. 💙 Sevverti makkiaa, et ekan letuj jälkkee tiäs laittaa pikkase vähemmä, mut maku ol kyl kohrillas! Meil o tähä just hyvää omenaa, näköjäs!

Ja tän pit ol se eka kuva. Ne katkenneen paprikanoksan vajaaväriset paprikat. Kattotaa ny, et tuleeks näist jottai, vai ei. Yritetää ainaski! 😛

Kissoil ol yäl joku meno pääl, ja pitivä siit, oliskoha ollu kolmem paikkeilt, aika ajoin hereil. Hyppivä pääl, kiusasiva koiraa, et toine joutu komentamaha välil - ja ain mä heräsin. Tairam mennä tänäpe tosi aikasi nukkumaha.

Ehtiihä sitä, joskus

Men suunnitelmat uusiks usseemma kerttaaki, mut kummaste sitä silti sit yhres päiväs tapahtu. Sunnuntai ol meil touhupäivä.

Ja kute tuttuu bloggeris: kuva on nyssit TAAS täysi kummallises järjestykses. Noh, täl mennää. Sitä omenahilloo tul tehtyy yks isohko kattilalline: viis purkkii, piänehköö, mikkä sopiva jääkaappihinki toviks, ku ei näit tul kerta käytöl tyhjennettyy - varsinkaa ku ei olla mittää omenahillo-maakarei. Lettujem pääl ok, mut ei oikkee muuhu tul käytettyy...

Purkit viilentymäs kylmäs vedes. Kuulu vaa napsahruksii, ku korkit poksaht kunnol "kii".

Kellaris ekat oikeet säilöttävät. 💕 Vähä orpoina, mut eiköhä tonne jottai muutaki viäl saa.

Poika pörhäls pihal, ja toi kirsikan taimen tullessas. Saaraa laittaa maaha viäl nii, et ehtii juurtumaha enne talven tuloo. Ihanaa! 💗

Sarekuuroist ei päästy, vaiks välil paisto aurinkoki. Välil tul oikkee kunnol. Talousrakennukse ylise tukipalkki men paikoilles, ja rappuje muut lopulliset tukirakenteet rakentuva - sisäl olles ei sarekkaa haittaa.

Mum pit alottaa hilloiluu jo aamupäiväst, mut isäntähä päättiki savustaa vähä kaslerii. Siis ISOO palaa. Eli tarkotti sitä, et valmistelus men aikaa köökis, sit hyppi savustimel lisäämäs puit ja sulkemas/ aukomas ilmaluukkui sisälämpötilam mukkaa. Voiteluu ja tiäs mitä - hyppi ees-taas sisäl ja ulkon. 

Lopult koko päivän "käristämisej" jälkkee syättii illemmal sit täm päivän savustustulos, ja hyväähä se oliki! Ja paholaisehillo tekkee kauppaas kans, mist oon tosi ilone! Kehtaa siis alkaa siihe rumbaha joskus toistekki - viäl tän kesän sarost.

Omenoit tosiaa om paljo tänä syksyn, vaiks ne onki vähä pikkassii. Varmaa just sen takii, et niit ON nii paljo. Melkone homma poistaa karat ja kodat, mut kuaret mä jätin. Tää kuari om melko pehmeet, etten uskonu siit tulevan onkelmaa - eikä tullukkaa.

Aamupäiväl siirtelin sit kasvei, ku köökki ol varattu. Toine pelakuu takaterassilt olkkarihi, kuha enste siirsin siit siin olleet kasvit muuval. Amppeleihi ja kuistin kukkatasoil... Ja otin paljo pistokkait - osa men suaraa multihi, osa saa talvehtii ihav vaa vedes.

Tää tulee ränsistymähä pahaste, ja siinkohtaa täytyy siirtää taas toisaal. Miätin sitä sikku se tulee ajankohtaseks. Nyv vaa nautin täst näkymäst, ku soffal istuu.

Toine orottaa yhä ulkon jottai omaa paikkaa. Saa nährä löyränks mää sellase.

Pelakuuv viärel siirsin kuistil lattialt peikollehre, ja sen tilal taas etuterassil olleen rönsyliljan...

Täys kattilalline tuareit omenapalassii kutistu melkoseste, ku sitä vähä aikkaa keitti.

Ja sikku lisäsin kanelin, muuttu iha ruskeekski viäl, mut makkiaa ja hyvämmakust. Purkit ol enste pesukonees 90 asteen ohjelmal, ja jotta pysysivä kuumina, pirin uunis vähä yli 100 astees ylösalasi, et vesi vaa poris viäl, ku nostin vuuan pöyräl. Hanskat käsis sain purkit käyttöhö. Yhtää en rikkonu.

Ja nym meil o tiaros hautajaispäivä ja -paikkaki isännäv veljel. 💔💞