Kello, kello, kello

Vai pitäsköhä sannoo, "aika, aika, aika"? Tää ÄR-SYT-TÄ-VÄ juttu pari kerttaa vuares. Meil se on tää syksypualeine se kaikkeist hankalin, kevääl menee aanauksem paremmi (osaltes).

Oon yrittäny siirtää lenkkiaikoi ja ruaka-aikoi pikkuhiljaa myähemmäks ja myähemmäks täsä jo viikov verra, mut se o ollu aika hankalaa, ku ne ei sit ol sopinu meijä muuhu rutiinihi käytännös lainkkaa, ennenku kelloi oikeeste siirretää, MUT silti tää tuattaa vaikeuksii sen siirtoajan tulle.

Ja - kas kummaa - pompahrin itte sit tuntii aikasemmi ylös, ku enhä ny sitä vessahätää, kuplaa ottas, viitti väkisi sänkys pirättää yht tuntii. Ja sikku nousin, ni eihä se sänky enää houkutellu yhtää. Kissat orottava ruakaas samantei, ku itte nousee, koira onneks muuto o aamu-unine, mut sikku kissat alkaa kiusaamaa, yrittämäl saar toist liikkeel, ni toine ärsyyntyy ja potpottelee, et "jättäkää rauhaan!", "menkää poijes!" - ja pittää itte yrittää keksii muitte aamutoimie ohel kateil jottai muut puuhaa.

Tää syksy "kiva", ku "saa" sen tunnin lisää, mitä ei koskaa voi oikeeste mitenkää hyäryntää kummiskaa. Hmmm. 

Keväällähä kaik ova tyytyväissii vaa, ku saava ruakakupit nokkas ettee tuntii aikasemmi, ja ulos lähretää tuntii aikasemmi (paitti aamulenkki, mikä tuattaa koiral vähä vaikeuksii). Mut kevääl se tunni aikasemmi HERÄÄMINE tuattaa taas ittel onkelmii, ku ei ossaa viäl illal mennä tuntii aikasemmi nukkumaa kummiskaa... Höh!

Pelkkää kiusaamist! Mum miälest!

Mut vaiks ny heräsinki "tuntii enne" normiaikaa, ni päätetää, et täst tulee hyvä päivä kummiski! 😃

Vireoo

Onneks ei ollu kettää kuvaamas sitä, ku mä olin kuvaamas. Hah!

Eri paikkoi kokkeilin, tripodin kans, mut joko valoo ol ihal liijav vähä, tai sit paikka sellane, etten saanu tyät tarppeeks lähel. Lopult päätin kokeil pittää leua al rinnuksil, mut eihä se puhelin siin pysyny, sit laittelin erillaissii tukijuttui, ja SE onnistu - kolmannel yrittämäl. 😆

Ja sikku se vihroste onnistu, siit tul ihal liijam pitkä. Siis tänne bloggerihi. Lyhensin vähä, sit vähä enempi ja nyssit en tiär enää, et auttaaks tää kettää, itteekää, sikku haluun joskus myähemmi palata asiaha (jos, nii joskus sattuis käymää), ja tehrä samallaist.

Voisisin kuvitel hyvi, mite jostai paksust, pehmeest lankast, vaiks olisisis yksväristäki, tai kaht koko tyä, tulis oikkee ihana päiväpeitto tai viltti. Usseemmat aikasemmat virkkuut, mist oon peittoi tehny, ova aika kovii ja joustamattomii. Isol koukul toki saa vähä pehmeyt lissää, mut se lisää sit niit reikiiki töihi. Eihä ne ol haitannu kyl, et sinänsä, mut riippuu siit, mitä haluu.

En ol enne tällast tehny, ni hyvä laittaa jottai itellekki muistihi. Menihä tosa mukavaste parituntine. Hah! "Ammattimaist"?

Ristiriitast

Talous alkaa elpymähä, alkae ens vuarest, sanoo valtiovarainministeriö (<- linkki), lähinnä siis "viännin ja investointiev varas", olettae et datakeskukset ym. rakennetaa (suamalaisil voimil, muutonha seki raha siirtyy kulutukses toisaal, vaiks verot maksettaiski Suamehe).

Mut sit taas nää konkurssitilastot näyttävä TOSI surkeilt. Kauppalehti (<- linkki). Tilanne tuntuu vaa paheneva, vaiks se o ollu vuasii jo aivan kamala, ja entist enempi o yrittäjii ahrinkos. Ihmiset ei kuluta, ku ei ol rahaa, yritykset ei kuluta, ku osal ei ol rahaa, ja osa orottaa paremppii aikoi, ettei viimiset puskurivarat hävii täs hötäkäs. Ja ku raha ei liiku, ei yrityste toiminta kannata, vähentävä tyäntekijöit, tai lopettava kokonas, ja taas ihmiste tulot piänenee, jollo kulutuski piänenee ja sellane kiartokulku, mikä tuntuu varsinki paikalliseste usseste, et osa palveluist siirtyy kauvemmas, osa jopa iha ulkomail saakka. 

Et miätiv vaa, mite oikkeeste aatellaa, et tilanne ens vuan paranis, jollei ihmisil ja yrityksil jää käytettäväks selväste enempi rahaa, ku näin viime vuasin. Pikkane veronalennus auttaa vähä, mut jollei usko tulevaisuutehe palauru, ni eihä sitäkää vähää uskalla käyttää ku kaikkeist köyhimmät, joitten on käytännös pakko. Isotulosemmat pakkaa laittamaa senki rahan sijotuksihi tai muutov vaa säästöhö. Tai sit se menee matkusteluhu ulkomail, ja taas raha tipahtaa Suame rajoje ulkopualel... Hmmm.

Oman yritykse mahrollistaa piänet kulut, onneks ei tartte maksella mittää kiinteit vuakrii, ei tila- eikä laite-sellassii. Vaiks toisil yrityksil neki rahat yleensä menis, ja pitäis niit pystys omalt osalt. Jottai toimistotarpeit sillon tällö hankittava. Kattottava vaa, et ne ostot jäis sit kans Suamehe.

Ku o ollu niitäki aikoi, millo ollaam miätitty, et mikä lääkitys jätetää poijes, et saaraa ruakaa ostettuu, ni siihen nähre meijä tilanne o tuhannen kerttaa paremp nykysi, mut silti kaik mahrolliset jutut tehrää itte. Jos olisisis enempi rahaa, ostettais enempi palveluit. Meijä rahat kyl menevä piänte säästökuurie päätteeks (et saaraa kokkoo sopivaste siihe, mitä kullonki tarvitaa) ain taas takas kiartoho. Mut ei meit ny sentäs voi köyhiks sanookkaa, vaikkei ny rikkaitakaa, rahalliseste, olla.

Tosi ikävii ja surullissii tapauksii iha lähipiiris kyl, monellaki tapaa. Iha yksityishenkilöil, niinku yrityksilläki, nähny. Väkisi käytännös pakotettu yrittäjäks tyäkkärin toimest, ilmam mittää käytännö apui, sit tulee vaikeuksii, jätetää yksi isoje lainoje kans... Eikä auta et yritys o osakeyhtiö, jos yrittäjä takaa yrityksen lainat vaiks omal asunto-osakkeel tai kiinteistöl, ja nykysi pankit vaatii ain jonkillaissii vakuuksii/ takauksii. Sinnehä sit menee kaikki, jollei lainaa kykene maksamaha. Ja tällast. Huakaus! Ja virkamiähethä saava iha vapaaste tehrä virheit, eivät koskaa jouru vastuusee, ku yrittäjä ITTE vastaa kaikest yrityksen asioist.

Häikkää kommentoinnis

Ei oo eka kerta, eikä varmaa viimenenkää, ku bloggeris ei pääse kommentoimaha. Kattotaa toimiiks bloggaamine...

Muutaman kommentin ehrin kirjottaa kaffetelles, sit tul stoppi. Ei auta sivun päivittämine, ei Chromen sulkemine ja uurellee avaamine, konet en lait kii tän takii... Ärsyttää vaa tällaset ylimääräset haitat ain. Tuntuu, et niit tulee lissää koko aja. :(

Jahas, ei se ollukkaa sit yksin kommentoinnis vika, ku ei ny näyt enää kenenkää bloggerin sivui. Voi KÄÄK! Sanov vaa!

Siis

Ev vaa käsitä! MITE nykyaikan voi elokuvabisness menestyy, ku ilmottava ohjelmistos keskel viikkoo ain seuraavav viiko torstaihi saakka vaa? Eli siis esimerkiks JUST ny, ku alettii eilä miättimää ens viikollopun ohjelmaa, tai noh. alumperi sitä seuraavaa viikolloppuu, mukku tätä seuraavaakaa ei VIÄL NÄY!!!

Finnkinon ohjelmistoo löytyy ny torstai-iltahas saakka. Joo, ja saa trailerit näkyvihi (jos toimivav vaa - kaikkee ei saanu näkyvihinkää, ku jo kymmene sekunnij jälkkee tilttaa "jokin meni vikaan"... Hmmm.) ja lyhye selostukse, MUTTEI sitä, et millo tätä näytetää, muutamaa päivää kauvempan. Käsittämätönt!

Mä oon joskus ennenki täst samast asiast motkottanu, iha sinne Finnkinollekki asti, et meilt o usseemma teatterikäyntii jääny välist kokonas, ku ei nykypäivän oikkee tahro sillee äkkinäiseste valmistautumat pääst liikkeel mihinkää. Pitäs vähintäs tiätää varmaks, et joku leffa ees MENEE joku tiätty päivä, ettei sit varaa isommal porukal väärää päivää, ku sanotaanki, et "sori, huame tulisisis kyl"... Siinkohti ei auta ku keksii jottai muut puuhaa. Ärg!

Olettavat vissii, et elokuvis käyvät vaa ihmiset yksin, tai pariskuntin, ja sillee, ettei sil ny niiv välii ol, MITÄ siält kunaki päivän tulee, kuha ny jottai joka päivä... Me ku mennää ain kummiski ihan tiättyy elokuvaa kattomaha, ja mialuuste tiätty sit myäs MEIL sopivimpaha ajankohtaha. Neki myähäiset näytökset, vaiks mite kiinnostavine elokuvineen, jää ain poijes, ku ei vaa enää omakaa kunto kestä sellast valvomist, saatika sit jos vanhuksiiki haluttais saara mukkaa. Vaikeeks om menny. DIGIaikan?!?

Verityn varjo olisisis meil toivomuslistal, mut saapa nyssit nährä miten käy sen kans...

Musiikkii

Meil ei kovaste musiikki koton yleiseste ottae soi. Ollaa nii erimakussii isännän kans siit, et mikä kuulostaa hyvält. Heh! Jos kuuntelemal kuunnellaa, ni sit melkkest jottai netist ja kuulokkeet korvil, ettei toine häiriinny.

Mut mä jäim miättimää oikkee tätä, ku noist kaikellaisist häirittevist asioist tul kirjotettuu tosa aijemmi. Et jos taustal olisisis musiikkii, ni se voisisis pehmentää niit häirittevii ääniiki. KUNHA se musiikki ei sit olisisis sitä häirittevää, meijä kummankaa miälest. Täsä yks asia, miks mä toivon sitä meijä tulevaa "kirjastoo" tonne talousrakennuksehe, ni sinnek ku ton meijä isomma vanhan stereonki siirtää ja laittaa vaa käyttökunttoo (vaatii hualtoo), ni siäl voisisis kumpiki sit rauhottuu omal ajal ja omie toiveitte mukaste musiikkie siivil viättää aikkaa.

Oon jotenki "kahtia" jakautunu, ku tykkään melkomoise mollivoittosest musiikist, matalist ja hitaist äänist, mut sit toisaalta myäs rajummast rokist, kunha saan selvää, mitä kiält solisti laulaa (heh), joskus o sellast örinää, ettei vaa voi tiätää, ja vaikken varsinaiseste musiikeist kuuntelekkaa sanoi, ni silti se vaa oj jotenki tärkkiää, et mä voisisin kuunnella niit, vaikken sit kuuntelisisiskaa. Eli esim. Geaff Castellucci laulaa nii matalalt, et moni tuttu kappale muuttuu iha toisellaiseks, vaiks sävel muuto olisisiski sama, ehkä vaa reippaaste hittaamp, ku mitä alkuperäsen. 

Ja sit taas iha toine ääripää on tää huilumusiikki, mis mennää usseste korkeelt ja kovaa, ja näihiv vaa jotenki ikkäänku uppoontuu syväl. Säkkipillimusiikkiki mul toimii hyvi, mut isäntä ei voi sitä siätää yhtää.

Ja yks mikä ittel o ehroton nou-nou: rytmitön improjazz. Nousee iho kanallihal ja painan hampait nii kovi yhtee, et alkaa päät särkemähä. Ja sitä kestää sit mont päivää. Ja sama reaktio tulee joittenki lauluäänest: Edith Piaf, M.A Numminen, Loiri - JOKU näis vaa tökkii oikkeev vaa isoste. 

Mut sit sellane pualivälin musiikki ehkä menee meil molemmil "läpi" parhaite. Ne kasikyt-ysikytluvun kipaleet, discot, popit, rockit... Ne ei rariost tullenkaa haittaa mittää, meitä kumpaakaa. Nykymusiikis o hyvii ja huanoi, mut niist löytyy kummallissii taustaäänii, mikkä varmaa on sinne musiikin sekkaa laitettu iha tarkotuksel: naputteluu, röpötyst ja sellassii, et me välil suljetaa rario, ja kuunnellaa, et tuliks se ääni musiikist (?) vai meijä autost... Hah! Ei oikkee oma taju riitä siihe, et mitä lisäarvoo moiset äänet siäl musiikin seas oikkee antava, mut enempi ja enempi näit uussii kipaleit o, mist tällassii omituisuuksii löytyy.

Meil ei siis ol mittää ostettuu musiikkii mistää netist, et mitä kuunnellaa, tulee rariost (ja käytännös tääki vaa autoilles) tai sit telkkaohjelmist (telkast, tai muist ilmaisohjelmii näyttäväst sivustost) tai joskus just näist erilaisist keloist ja youtube-pätkist. Eli en oikkee tiär, mite me voitais molemmil sopivii musiikkei taustaks laittaakkaa. Ehkä me vaa jatketaa kuulokelinjal.

Kuunteletko sä musiikkii ja jos, nii mite ja mist?

Häirittevii tekijöit

Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.

Mua kyl haittaa moni asia. 

Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.

Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky; aivoihi sattuu, hiusjuurihinki sattuu. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.

Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.

Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.

Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!??? 

Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah! 

Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!

Isäntä: "Joo, ET sää mikkää autistine oo"...

Jollei mittää tekis, ei mittää sattuis

Tai sit vast sattuiski. Hah! Ei pysty kokeilemaa, ku tekemist om paljo.

Aikane aamu, ku pit lähtee peräkärrii noutamaa. Vuarokaure vuakra, ja paljo hankittavaa. 

Levyi ja lautoi ja tiäs mitä. Tää homma ol varattu aamupäiväl. Nii isoi juttui kannettavan, ettei isäntä yksim pärjänny, eli ol lährettävä mukkaa. Ja kyl mä kannan, ku ei tartte korkkial nostel.

Sit tuattii kamat kottii ja lähtö uusil asioil. Niittem pääl visiitti vanhuksil, mis heijä Vilpertti-kisuli kovaste yritti pääst mun muavipussihi, mikä ol ihan täyn, eikä siis mahtunu. Otti vähä nokkiis, hassu! 💙 Mut koht men taas oikkee kunnov vauhril, et matot mykkyrähä vaa! 😄

Näit levyi ostettii usseemma, et saa autotallin seinil ja kattoho. Iha helskatim painavii! Ei olisis isäntä pystyny yksikses kokonaist levyy käsittelemähä. Siks mum PIT olla siin "vaa" apuna. Joo!

Lopultaha se sit men nii, et MÄ olin se, joka kiikku siäl kator rajas ja yritti pirellä painavaa, vähä joustavaa levyy paikoillas, ja - HUPSIS - nii se vaa levy liikkeel lähti siält kator rajast, enkä mahtanu mittää. Alas tulin, betonilattial ja levy mum pääl. Nousin äkkii ylös, ja isäntä kattomaa levyy, et "vaa yks kulma vähä sai kolhui, kyl sitä viäl voi käyttää"... Hah!

Kyynärpää otti osumaa, mut onneks siin näyttää ny olevav vaa piän kuhmu, ja siinkohtaa mustelma. Huamist värii ei viäl tiäretäkkää. Polvee sattu, mut housut ol ehjät, vaiks kovi pölyset. Mut eiku sitkeeste vaa yrittämää toist kerttaa. Aattelin, et jos ny ei toimi, ni sit luavutetaa kokonas. Ei muns oikkeest ol näihi korkeisii nostoihi. Välil en saa ees kaffekuppii suulle yhrel kärel, ku se o liijam painava. Mite sit tollasen tiäs kuip painavan levyn?

Ihme, ettei housuihi tullu reikää. Iho on rikki ja hurja kuhmu tul.

Kuhmuu oliki haastava saar kuvattuu, mut näyttää ny silt, et mul olisisi päällekkäi kaks polvee. Ja alempaa sattuu niim maan...

Ensiapu kylmäkallel, mut se ol kova ja hankala saar koko patil, ni tein sit oman kylmäpussin itsesulkeutuvast pussist, talouspaperist ja kylmäst vedest. Toimii yllättävän hyvi! Meil om pakkases siin lokeros, mikä o JÄÄTYNY kii, usseemmanki kylmägeelipussii... Eipä aut tähä hättää! Toivoo soppii, ettei täst ny tul uut pitkäaikast onkelmaa kinttuhu, misä se ruusu ol viime kesän... Ärg!

Mut ISO KIITOS taas Tual, ku ol postilootas ihana yllätys! 💜 Voi juku! Monisivune käsin kirjotettu kirje, kiiltokuva-arkki ja UPEE kisukortti! Siinähä se kisuli, ku meijä Pyry piänen! 💙

Tällane perjantai. Hyvää viikolloppuu kaikil!

Roskast tai puhrast

Täsä seurasin keskusteluu mustikoitte poimimisest (käsin tai sil kerääjäl) ja sen lopputuloksest. Saivat aikaha melkomoise taiston siit, et mikä kenenki miälest om puhrast.

Osa tykkäs, et kuvan vasemmampualeine ämpäri ojjo täysim puhras, osa tykkäs, et jopa oikkiampualeinenki olisis. Ikkäänku se "puhras" tarkottaa vaa, ettei ol LIKAA joukos... Mää vaa kummastelin ja päätäni pyärittelin, ja hymistelin. Ei ol tainnu koskaa esimerkiks noitte kauppoje erustoje myyntipisteis, tai toril, olla näi roskast marjaa myynnis ikinä. Itte en sanosis kumpaakaa ämpärillist puhtaaks.

Tän kuvan marjat taas om mum mukkaa puhtaat. Ja tällasen itte marjat mettäst ain oon keränny suaraa. Ei tartte mittää erillissii puhristusoperaatioit, misä marjat taas ov vaaras muussaantuu. Mut sillonku omaha käyttöhö kerää, ni eihä sil ol mittää välii, mitä muut miättivä, kuha itte o tyytyväine. Ja jos myyntihi kerää, ni ostaja päättää sit, et ostaaks ja jos, mihi hintaha. Jos hinnam pääl pittää viäl nährä puhristamisev vaiva, ni kait jokasel vaa o se oma raja siin, et mist ov valmis maksamaha?

Etenee, ei etene

Vaiks mite yrittää varovaste lankaa käyttää, se pakkaa menemää nii tiukkaha solmuhu aika ajoin, et om pakko vaa saksil nipsast pätkä poijes, ja lisät uut. Silee lanka, mut menee jotenki kiärteel, ja sikku o ohutta, ni menee nii tiukkaha, etten saa ees ohuen ohutta koukkuu sinne välihi, et olis toiveitakaa saar solmui auk.

Mut sitkeeste jatkan. Ainaki tän tyän viäl loppuhu.

Mite hyvi toisemme tunnetaa?

Näi niinku kolmenkymmenekahreksav vuarej yhresasumisej jälkkeekää ei isännän kans olla täysin toisiimme opittu tuntemaha. Toisaalt se o hyvä, mut joskus se aiheuttaa hankaluuksiiki. 

Tää aamu o hyvä esimerkki. Isäntä otti eilä väärällaise peräkärryn lainaha, ja tänäpe aamul sit soitti sinne, et olisisiskos oikkiallaine vapaan. Sai sit luvan hakkee, kunha palauttaa sen viäl enne pualtpäivää, ja sopi siis näi. Kello ol kahreksa siin kohtaa.

Hää men suihkuhu ja siält tulles meinas ykskaks, et oikkiastas hän kaipais mua sinne mukkaa, ku ol päättäny jottai vähä isomppii ameriikanlevyi (?) kans ostaa samaan kyytihi. Olis helpomp kahre hengev voimal nostaa ne kärrihi. No, tiätty!

MUT näist ei ol ollu mittää puhet aikasemmi. Koira ol viäl nukkumas, omat aamutoimet keske (pesut, kinttu, aamupala, lääkkeet), puhumattakaa Islan aamulenkist, mitä EI nyv voi millää siirtää sin jonnekki, meijä kottipaluuseev vast. Ja muutonki: mä em pääs liikkeel ees ilma näit keske-erässii juttui yllättäe, ni saatika sit näi. Ja isännän "kuuluis" kyl tiätää tää, näitte yhresolovuasiej jälkkee. Mut ei!

Lähti yksinäs vähä kiukussas, ja mä jäin vähä kiukuissani kotti. 

Se om mum miälest hyvä, ettei toine ain ol arvattavis, ja muutonki ollaa just sevverti erillaissii, vaiks samallaissii kotihiirii ollaanki, et miälenkiintossii keskustelui syntyy vähäv välii monellaisist asioist, vaiks usseemma juttuu onki nii, et toine ei ol siit ees mitenkää kiinnostunu. Mä esimerkiks en tykkää mistää urheilust, en uutisistakaa, isäntä taas ei innostu mistää porukkapeleist (ol ne sit lautapelei, korttipelei, pihapelei...), mut kaikest näist saaraa pitkii keskustelui välil aikaseks.

Samate nährää yks ja sama tapahtuma mont kerttaa täysi eri silmil. Hänest joku o hauskaa, mikä ittest oj joko ärsyttävää tai suarastas vihamiälist, ja hän taas vähättelee niit asioit, mikkä mum miälest ova hauskoi. Sit miätitää yhres, et MIKS näi o. Kuulemma ylianalysoin, ja mum miälest hän taas joskus toimii ennenku aattelee yhtääm mittää. Toisaalt sit taas mm. lasten kans ei ossaa yhtää reakoir ajois (noh, tai ei ollenkaa), jos tulee joku "kriisitilanne" ettee. Lähinnä vaa myätäilis ja antais kuunki taivaalt - ja sit om pulas, ku tilanteet pakkaa toistumaa, ja usseste viäl entist pahempan. Hah!

Mut tul kotti sit peräkärrin palautusreissult herkkuje kera, ja taas selitelttii, ja pyyrelttii sit anteeks samal. Maistu hyvält! Sekä ruaka, et asian käsittelemine. Tällast välil Hiiroste torpas.

Liina valmis

Ei tullu rinkulaa, ei. Mut kaipa tost ny ruusun silti jotenkis tunnistaa, et kehtaa antaa ettippäi?

Ei täs toimi tuplarivit, ku sit tulee soikioo toisee suuntaha. Sevverti täst ny näkkee. Pittää vaa pylväit ilmesest pirentää. Lankaa o, ettei siit jää kii.

Pit lisät viäl yks kuva vesilasin kans, mikä antaa paremmi tota kokoo esil. Ei mitenkäs kovi iso tästäkää tullu. Eiku uut yrityst taas kehiin!

Eipä taira tulla...

Sitä rinkulaa täst liinast, meinaa. Hmmm.

Miätippä, et oon iham melkkest pualvälis, eli koht reunat lähtevä jo kapenemaha, ni isoste soikkiaks jää. Tätä lankaa ei pureta tost vaa näim paljoo, ku menee nii helposte umpisolmuhu, ni jatkan tän nyssit kummiski valmiiks. Jos vaiks jonku kukkapurki al, ettei kuvioo nii tartte nähräkkää? 

Jollai lail ehkä tuplakerroksin (?) voisisis saar pyäreemppää muatoo tähä, tai sit ei sekää toimi. Mut kattotaa, jaksanks mä viäl samaa kuvioo tehrä uurestas. Mää HALUUN rinkulan! 😁 Ruutuvihon ruurut ei ol iha sama ku tuplapylväät, vaiks normipylväst korkkiammat ovakki. 

Yleensä teen yhre ruuru nii, et keskel o yks, ku täsä tulee kolme, mut yks rivi mennää pylväil, ny ei riittäny siis tuplapylväät, pittää joko tosiaa korkentaa viäl rivei, tai tehrä tuplat samaa rivii. Siit voiki sit tul soikia toisee suuntaha, jos "sopivaste" sattuu. En tiär, mihi pääryn tän kans viäl.

Hukkatonttii

Tai niihä sitä luulis. Meijä tonttiha siis on iso, ja sen poikkasee viäl joki (noh, ojapahaseks se kesäsi tahtoo muuttuu). Toine osa o aikaslail monellaises käytös jo, mut mites tän toisem pualen saisisis hyärynnettyy?

Tää kaik vasemmal oleva, paitti noi korkeemmat männyt taustal, om meijä tonttii. Joki kulkee ton mettikön ja heinikon välis syväl uamassas. Iha etualal o kuuma paikka, mitä varjostaa ainoostaa hetken aamupäiväl toi Linnavuari puines, mut sit se onki iltahas saakka taas paahtees. Siihe istutettii aikanas aikas keskel Tulevaisuure kuusi, ja siin o betonine "jalka" laattoines muistutuksen siit.

Tää käytännös o iha joutomaat, MUT justkiki siks täsä välil o kummaa liikennet. Kerra yllätin puhelinpylvään poistajan ajelemas mönkkäril pitkim poiki tätä. Ja ku kysysi, et mitä oikkee touhuu, ku ei ol mittää ilmotust tonti omistajal (meil) tullu, ja jos se Tulevaisuure kuusi tuhoutuu, ni se EI tul olemaa vaa "oho"-juttu! Meinas, et hän tekkee mitä käsketää, ja muust hän ei tiärä. No, ONNEKS ei osunu kuusem poikasee, muuto mul olisisis menny hermo.

Sit kerra täsä ol joku koirie "hajuharjotus", eli ol koirakoi mont, ja oliva tehny jollai jauhelihal hajujäljen tiätyl tappaa, ja sit vuarotelle koirakko kerrallas treenas, et kenen koira löytää peril asti. Onneks siinäki ol ihanku vahinkos, etteivä tuhonnu kuust. Sitä ku tualt heiniko keskelt ei iha het huamaakkaa. MUT moissii treeneiki ku tekkee, ni pitäs ol maanomistajan lupa siihe. Meilt ei oltu kysytty mittää. Vähä oliva noloina, ku ihav vaa luuliva, et kunnan tonttii olisisis (noh, ovakkoha kunnaltakaa mittää lupii kysyneet, ei sekää oo mittää "vapaat riistaa"). Mikä kyl on täsä aikas liki, mun selän takan het, ku meijä oma tontti päättyy. Se olisisis ollu tasasemp maastoltas, ku sitä ov viljelty viäl muutamii vuassii sitte. Tätä joen ympäröimää plänttii ku ei taatuste ol käytetty yhtääm mihinkää koskaa. Paitti ny sen kuusen kasvatusalustan. Heh!

Sevverti on tänä kesän satanu, et Fatijoki (paikalliseste Fatioja) om pysyny "vetisen". Aikas usseste täsä kohtaa kesää täs ei enää mittää vet ol näkyvis. Toki se kosteikkona pyssyy, et saappaat uppoo mutaha, jos pohjal kävelee, mut ny tosa oj jottai 20 - 40 cm vet. 

Ku muutettii tähä, ni miätittii, et jos joku piän kaarisilta tähä rakennettais, ni pääsis meijä pihapualelt tonti toisel pualel kulkemat tiän kaut, ni voisisis ol toiveit ruaholleikkurinki kuljettamisest sinne, mut sit tul eka tulva, ja tajuttii, et mehä tarvittais toho korkeelt korkeel siltaa, eli käytännös "sata" kertaa isomp silta, mitä alkuum miätittii, jos halutaa, ettei tulvavesi viä siltaa mennessäs... Juu, jäi siis tekemät.

Meinattii, et toi pläntti olisisis voinu olla sopiva esim. erilaisil ruusuil. Ja joku kiva penkki istuttavaks sinne johonki. Toki siinäki pohjal o savee, mut pääl o monen kymmene vuare maatuneet kasvustot multtaa jo. Paremppaa maat, ku meijä "käyttöpiham" pualel. Mut joku helppo pääsy siihe tarttettais. En lähre kuskaamaa vet kottikärryis tiält kiärtäe, hah! Vaiks sitä tual käyttöpiham pualel välil teenki.

Pohrittu paljo, mut Tulevaisuure kuusen lisäks ei olla muut keksitty.

Atooppine iho ja hoitoväsymys

Miätin, et onks tää ny terveys- vai miäliasia, ni heitin sen nyssit kummiski miälijuttuihi, ku SE se täs tökkii kaikkeist enite, kummiski.

Luulis, et atopiaan tottuis, ja sopivat tuatteet löytyis jo täsä koht 60 vuare elämän aikan, mukku EI. Tiätyt jutut toimiva tiätyn aikkaa, ja sit ne lakkaava, ja pittää löytää uus tuate (mikä o ain yhrellaine urakka - ja menee melkoseste kukkarollekki), mikä toimii taas herken. Onneks toisinas voi myäs palata vanhoihinki tuatteisii, JOS niit enää o saatavil, ku nääki tuntuva aikoje saatos muuttuva ja häviävä valikoimist, uusie tiält...

Pese voiteel (saippuat ja suihkugeelit ova kiällettyi), pese lattia pesun jälkkee (ettei se jää vaarallise liukkaaks), kuivaa iho mahrollisimma hyvi. Naamarasvat enste, pahimmat paikat eri voiteel, hydrokortisoni paikalliseste ain, jos ihottuma o "kukkimisvaihees" lisäks (onneks tätä ny ei iha joka suihkuj jälkkee tarvita, kesäsi vähemmä ku talvisi), sit vartalovoiteet, ja sitä täytyy laittaa reiluste. Moni o jossai yhteisis saunomisis kummastellu, et miks sitä voiret täytyy laittaa iha "valkosenas", mut eihä siin men ku tovi, ni se ojjo imeytyny, ja joskus pittää viäl jottai paikkoi lisärasvatakki. Mut tiättykää vaatteit ei voi laittaa ylle ennenku voiteet o imeytyny, muute ne vaatteekki "imeytyy" ihoho kii. Yh! 

Ja ku ihottuma hoitamattoman tulehtuu tosi helposte, ni tää voiteluoperaatio vaa olis sellane pakolline toimempire, mitä ei millää saisisis jättää välistäkää.

Siv viäl kintut erikses. Raspaus kaks kerttaa kuus (jos ehtii jalkoi vähä enempi liottamaha, et iho pehmenee sitä enne - kuivaa jalkaa ei saa raspat, ku se rikkoo enempi ku hoitaa), liija usseste ei saa tehrä, ettei onkelma pahene - jalampohjan solukko alkaa lisääntymää liikaa, ja kovettuu sen takii - ja kuivuu - ja aiheuttaa lohkeemii. Muuto sit öljy jalampohjaha, hiaromal imeytyy äkkii, ja sit paksu voire pääl, ihottumie aikanas vaurioittamie kynsiem pääl eri voire, ja viäl erilline kevyemp voire pohkeesee, mikä jää tukisukan alle päiväks.

Sikku tää hoitoväsymys pukkaa pääl, ni sitä melkkest mialuummi jättää kaik isommat pesut (jalat olis SILTI pakko rasvat, vaikkei millää jaksais, ettei tul haavaumii, mist voisisis ruusu alkaa taas) välist, ettei tarttis sitä iha julmettuu rasvausoperaatioo tehrä, mihi jokane suihku päättyy. Mut mite oot pesemät ittees, ku päivät on nii hiostavii, et tuntuu, ku sulais? Huh! Ahristaa! Jos jättää voiteet poijes, alkaa enste iho kuariutumaha, mikä kutittaa, sit jos vähääkää hikoilee, kirvelee, ja sit helposte lähtee vähä hiaromaha tai kropsimaha, ja sehäv vaa pahentaa tilannet. Ja täsäkohtaaha se lisärasvaus ei enää aut. Joo, se voi imeytyy kyl, mut ne kuivat iholastutha eivä lähre minnekkää.

Ihon takii, tai noh, ihottuman, takii ei ol oikkee koko mun elämän aikan tullu paljoo mittää vähemmis vaatteis oltuukkaa. Nuarenakaa. Enkä pahemmi käyny uimas tai mittää. Kouluaikan mul ol kaulal ja niskas sellast ihottumaa, mihi laitettii iha hienhajust voiret, sellast sinist, ku yritettii saar ihoo kuntoho, ja -hitsit- mä häpesin! 

Eli "jostai syyst" em myäs ol tykänny koskaa sellasest aktiviteetist, mist tulee hiki. No, men mul varmaa yks kymmene vuat nii, etten kyl oikkee hikoillukkaa, en ees saunas, ku tul vaa sellane "happi loppuu" -ahristava olo. Liitty kilpparin toimintaha, mikä selvis vast myähemmi. Lääkitykse alkamisej jälkkee tul kolmen kuukaure keskeytymätön hikiaika. 😐 SEKI ol kamala, ku ei tiänny, et onks loppuelämä tätä, mut onneks se sit tasaantu, kummiski. Hikkoominenki o tärkkiä toiminto kropal.

Viottuneire kynsie takii pit jättää rannat ja muut julkiset "paljasvarvas"paikat poijes, ettei joku siäni hyppää kimppuhu ja aiheut lissää onkelmii. No, siihe mä ehtisinki jo tottumaha, ku tul tää kinttuvaiva, ruusu, mikä lopulliseste päätti nää paikat, et vähintäs pitäs jalat pussittaa jotenki, jos tulee "pakkotilanne" (en kyl keksi mittää sellast pakkoo), et jalat pysyvä puhtain. Hah!

Asia tul esil täsä, ku ystävä taistelee just pahan kynsisiäni"hyäkkäykse" kans. On yritetty paikalliseste, ja sit suun kaut otettavil lääkkeil, ja sivuvaikutuksii ov vaiks kuip paljo, MUT siäni ei vaa ot lähteäkses. 😧 Hää o ollu koko elämäs (koht kans kuuskyt vee) innokas uimahalleis ja merer rannoil kävijä, iha kuntoilun kannalt, ja ny lääkäri ol sit meinannu, et ne paikat pitäs kokonas jättää, hankkii vaiks leveelestiset juaksukenkät ja hoitaa urheilu kuivemmal maal, kuntosaleiki pitäsis välttää. Joo, helppooha se o lääkärin sannoo. Uimine nyv vaa ov "vähä" eri asia ku juaksemine. 

Niim paljo ja kauva oon sisäistäny ton, et ei saa hikoilla, et vaiks kävelem paljo, ni teen senki nii, ettei tul hiki, jos vaa kykenen (helteel ei siihe pysty, ku hikkoon pelkästäs vaa olemisel), mut välttelen kaikkee sellast, mis tiärän hien alkava valumaha, jos sellane vaihtoehto o olemas. Välillähä sitä iha huamaamattaski ryhtyy hiostavihi puuhihi; rempates ja pihal lähinnä, mut ei niitäkää tilanteit ny päivittäi vastaha tul.

Mut ei sitä vaa aina JAKSA!

Mummuilumiättei

Täsä kesäloma-ajan aikan (ku ittel ei yksinyrittäjän ol mittää varsinaist lomaa, päivä siäl, toine tääl tyylil mennää, niinku talvelki) tulee välil miätittyy niit omii lapsuusaikoi, ja ku käytännös kaik lomat sillo viätettii mummulois (vaarei meil ei ollukkaa), joko maal tai kaupunkis. Mummut ol eläkeläissii, ja vaiks kaikellaist puuhaa oliki, ni sitä varsinaist "tulontekoo" ei enää tarvinnu miättii. Maal maatilan emäntä hoiteli pihaa ja kasvimaat, pellot ol vuakral, eläimet ol pääosi vaa kesä-sellassii, ei enää "vakkariste", ja me lapsellapset huideltii vähä misä millonki, pisi mettii, mut ain kaikellaises auttamispuuhas mukan. Ja kivaki, ku ol tekemist!

Nykku itte ov viäl töis isännän kans, ni ei voi pittää sillee lapsellapsii, ku haluis, et olisisiva jottai vähä piremppää putkee kerrallas. Ei oikkee tul kirjampirost, oikoluvust, nettipäivityksist, palaveeraamisist mittää, jos pitäs samaan aikaan keskittyy siihe, mitä pojat tekkee. Vanhemp on kyl ain ollu nii varovaine, ja hyvi sääntöorientoitunu, mut nuaremp onki sit iha toist maat. 😆 Ov vähä enempi ku vähä taipuvaine kaikellaissee "kikkailuhu" (niinku itte hölmöilyjäs kutsuu). Eikä tajuu sitä ennenku jottai sattuu. Hups - TAAS!

Ja sitä kauemmi tää tilanne kestää, mitä kauemmas se eläkeikä lipsahtaa... Ja lapsellapset kasvava, samaa tahtii myäs tarpeet ja toiveet tekemisist. Yks olis, ku olis tilaa kavereil, ni vois olla kivamp, mukku tilaa ei oikkee ol. Pihaki nii paahteine, ettei teltaskaa yäpymine oikkee toimi. Varjosinki paikka alkaa ol aurinkos jo hetimite aamust - ja siihenki sit paistaa viäl illal kesäsi pitkään aurinko - siis jos aurinko paistaa. Satteel ny ei ol kiva teltas nukkuu muutonkaa. Sitä "salamajaa" ollaa miätitty, josko sen sit aikanas sais sevverti isoks, et siihe vois usseemma teiniiki saar mahtumaa nukkumaa - siskompetihi kyl, mut kummiski... Sellane "kesäkoti" siis, eristämätön pikkumökki, vähä leikkimökin tyyline, mut aanaukse isomp. Auttaiskoha se?

Miätin sitäki, et mite mont lapsiperhet o kokonas ilma mittää "mummu-vaarilaa", joko elämän rikkomana (et isovanhemppii ei enää olekkaa), tai sit vaa monest muust syyst. Isovanhemmat voiva ol huanokuntossii, asuva kaukan tai eiväv vaa haluu (enää) lapsii hoitoho. Eipä ne omakkaa moksut aikanas pahemmi isovanhemmillas aikaa viättäny. Nykku itte ollaa isovanhemppii, ni sitä tajuu, mite ihanaa se o, ku SAA seurat sitä lastellaste touhuu! En ol ikinä ollu mitenkää "lapsiorientoitunu", et mähä jossaikohti olin ihav varma, etten itte tuu koskaa mittää lapsii tekemähänkää, mut nii se vaa miäli muuttuu. 😍 Kattelisisi iha oikeest maailmaa eri "silmin", jollei lapsii olisisis perheesee tullu. Mut isovanhempie tilal vaihreltii aikanas enempi lapsii siskom perheen kans, ku viättii lapset isovanhemmilles. Tiätyl tappaa surullist seki, mut eihä lapset tunnu siit välittävä, ku eivä muust ees tiär. Olipaha serkut leikkikaverin. 💕

Maailma muuttuu kovaa vauhtii, ja yritysmaailma viäl enempi siin rytäkäs, ni eihä sitä tiär, mite äkkii sitä itte onkaa "vapaal". Hah! Saa nährä sen sit. Tulevaisuus ov viäl aikamoine mysteeri. Mut toive olisisis, et yhteys lapsellapsihi tulis säilymähä!

Harmaat

Rakkaan ystävän yrityst selvit arjest pualisom menetyksej jälkkee on ollu raskast seurat. Eikä oikkee pysty olemaa niim paljo avuks, ku tekis miäli. Paljo päällekkäissii asioit, keskev viäl erellisenki (äitees) kualinpesän asiat, ja sit tää viäl kaikem pääl.

Oma keskittymine asioihi, ol mikä vaa, ov vaikkiaa, ni mite vaikkiaa se ystäväl mahtaa ollakkaa? Kamalii uniiki tullu, pitkäst aikkaa, harvo niit nään, mut ny "urakal". Ja siv viäl hän yrittää kannatel poikii isääs surressas, ja pittää kummiski elämää ettippäi pystys, hoitaa ruuvat pöytähä ja muut arkiset asiat, selvittää siin ohes mitä tulemam pittää. Mite tuleva talous hoituu, ku toine palkansaaja perheest hävis, ku ei se ol ollu helppoo ennenkää. Ja kaikkee sellast. Ruaka-apuna voin olla, et heil on noppeeste mist ottaa, mut en voi olla siäl vahtimas, et kuka syä, mitä ja millo. Lisäks piänt välipalaa ja naposteltavaa, mikä ny vois "lohruttaa", eikä tarttis mittää varsinaist ruuvav valmistust sentäs miättii. Mut se om piänt.

Aurinko om paistanu ny taas kaks päivää, ja samallaine näyttää oleva tääki päivä, mut miäli o harmaa, ittelläki. Kaikellaissii käytännön juttui oon kans ettiny, et mist vastatullu leski voisisis saar käytännö apui, ja laittanu tiatoo ettippäi, et sikku o jaksamist, ni saa käyttää niit hyäryks. Ittehä en voi lähtee niit hoitelemaa varsinaiseste. Ryhmähenkivakuutukse korvaukse hakemine on kummiski yks noppeite ettippäi saatavie joukos, ja tullessas o iso apu. Ja TÄÄ jää monelt leskelt/ lapsilt kokonas hakemat, ku täst ei paljoo mittää missää puhuta, jostai syyst.

Mut onneks ihan kaikkee ei tarttekkaa näi yhtäkkii ja yhres päiväs hoitaa, ainaskaa loppuhus saakka. Mut kyllähä ne selvittämättömät asiat miält vaivaava. Nii ystäväl, häne pojil, ku häne pualisov vanhemmillaki. Voi vaa kuvitel, mite raskast o menettää oma poika! Vaiks en näit vanhemppii tunnekkaa.

Ruumiinavaus ja erilline kualinsyytutkimus teetetää, ku kualema ei ol tapahtunu sairaalaolosuhteis, ja ol orottamaton. Eli pittää saar poliisilt lupa hautauksej järjestämisehe, eli sitä päivää ei ees viäl voi tiätää varatakkaa, ku sit sen luvan saannij jälkkee. Alustavii järjestelyi tiätty voi hoitaa. Jutel papin kans, ja sellast. Hautajaiste järjestelyis muutaki, et piänel kokoompanol, vai etukättee lehti-ilmotuksel vähä isomp, tai mitä nyssit onkaa valinnas. Kaik viäl auki. Eikä vainajan omaa miälipiret ol missää, ku ol sevverti nuari, ettei ol moine asia tullu varmaa piäneem miäleenkää. 

Se oma "hoitotahto"-vihkone sisältää myäs näit asioit, et mun kualemaj jälkkee ei MUM miälipitteel ol mittää välii. Mä oon sit jo menny; en kärsi, en iloitte, en tunne mittää, ni kaik toimet tulee tehrä läheiste omie tunteitte ja tahrom mukkaa. Mite itte kokeva parhaaks, ja mikä "rituaali" voi kentiäs oloo helpottaa. Piän porukka, isomp, poltto- tai multahautaus... Kaikkee tällast täsä ny miäles pyärii.

-Huakaus-

Romani-ystävän "sivutuote"

Melkkest nii kauva, ku ollaa tääl omakotitalos asuttu, meil o säännöllise epäsäännölliseste käyny eräs romani, olkoon nyt nimeltäs O. Nyjjo koht yhreksänkyt vuat, pitkän iän eläny ja mont maat nähny.

Ajo aikanas pihaan, esittel ittes, avas auton takakontin ja tarjos ostettavaks tavaraa. Jokases tavaras ol kirpparin hintalappu ja löyty vastaavat tiarot omaava  kassakuitti. Tiäs, ettei yleiseste ottaenkaa romaneihi kamalaste luatet. Em muist tarkkaa, mitä siäl ol, pääosi vaatet, ja neki näyttivä enempi romani-tyylisilt; bling-blingii, pitsii ja frilloi. Mut eihä meil mittää käteist ees ollu, ku pankkikorttii käytetää, ni jäätii vaa juttelee. Hän pohjusti omaa elämääs eri pohjoismais, ja kerto lapsuurest ja mite hän olisisis halunnu koului käyr, mut vanhemmat ei päästäny - ja kaikkee sellast. Istuttii rappusil ja juattii mehuu.

Sikku tul jonku kuukaurem pääst uurestas, mul ol tiatoseste vähä pikkurahaa, et voin hälle antaa, vaikkei meil mittää ostotarpeit olekkaa. Ihav vaa kolikoit, ja maksimissas vitose, eli ei oikeest yhtääm mittää. Häl tuntu olevav vaikkia ottaa rahaa vastaa ilma, etten olisis ostanu jottai, mukku me ei torellakaa haluttu mittää. Istuttii sit taas tovi rappusil pihal, ja hän kerto lissää elämästäs, mite ova muuttaneet paljo, lapsuus enempi sellast perinteist romanielämää, asuntovaunuis, mut Suames sit vuakra-asunnois, Rauma-Raisio välis. Erelles sukulaissii muis pohjoismais kans, joit käyvä säännölliseste tapaamas.

Myähemmis keskusteluis kerto lapsistas (pojist) ja joistaki romani-kiistoist, mink takii ovak kans joutunu joskus muuttamaa paikkakuntaa, ja sen sellast.

Ja näit meijä piänii keskustelutuakioi tul monem mont täs viimise kahrenkymmene vuare aikan. Oletin, et hääki on näist jottai "saanu", ku o ain uurestas ja uurestas paikal tullu, vaiks lakkasin mittää kolikoitakaa antamast. Joskus jonku juurruttamani kasvin annoin, jos kotis ol vaihtunu. Vuasiem mittaa kyl huamas, et alko kunto heikkenemähä, et selkä köyristy ja kuulo huanoni, mut sitkeeste hän aika ajoin pihal ajo. 

Ny kevääl hää kerto meneväs leikkauksehe, ja et tulee piremp tauko, ettei pääse tulemaha, et menee varmaa kesäj jälkkee seuraavaks. Toivottelin kamalaste onnee operaatioho, ja pikast toipumist, ja halattii, enne ku hän taas lähti.

No, men pari kuukaut, ja pihal ajo viaras auto täyn porukkaa. Romanei. Isäntä ol pihal ruaholleikkurii rassaamas, ja yks miähist jäi hänt jututtamaha (oliva kuulemma yrittäny tehrä kauppaa ruaholleikkurist), ku toine pariskunta ryykäs suaraa ovest sisäl - tosin Isla pysäytti sisempähä kuistin ovehe. Esittelivä ittes tyylii: "O om mun täti, oon häne siskontyttö ja tää om mum miäs"... Miäs sit siin yritti jottai sannoo, mut naine keskeytti karkeeste: "turpa kii!" - ja et heil o pensa loppu, et jollei me annet vähä seteleit, et he sais tankattuu, ni heijä auto jää meijä pihal. Hah! Iham mää meinasi oikeeste nauraa toisil päi naamaa. Eivä ossaa ees valehrel, tai sit uskova, et me "valkolaiset" ollaa täys tolloi. Ja ku tajusiva, et rahaa ei tul, ni suurimpiirteis renkaat ulvoe lähtivä pihalt.

Joo, "kummasteha" he pääsivä liikkeel, ku rahaa ei vaa tullu. Mut eihä se tähä viäl loppunu. Tuliva samal porukal viäl toistekki, ja isäntä ol taas pihal remppahommis, meijä harrasteauto Karkki-kupla pihal kans, ku autotalli pit olla tyhjän. Naiset ryykäs suaraa ovest sisäl (Isla taas pysäytti kuistin sisäovel), ku miähet rupes tekemää kauppaa meijä Karkist isännän kans. Et käteiskauppaa viäl. Naiset kuistil pyärivä, ku o ahras tila, eiväkkä uskaltanu tulla sisäl saakka. Mä tungin itteni viäl lisäks kuistil, enkä päästäny heit sisäl. Rahaa tiätty olisisis taas pitäny saar. Et "muistanks mää, et he ova O:n sukkuu"... Joo, MUISTAN! Eikä ol mittää rahaa annettavaks. Lähtivä ovi paukkue. Isäntä sit myähemmi meinas, et kerjuureissul, vaiks olisisis ollu käteist tonnei, et olisisiva autokauppoi tehny. Joo! Kulkeeks heil keskusteluyhteys lainkaa? Vai mikä juttu?

Nym mää vaa miätin, et toivottavaste Ool on kaik menny operaatiossas hyvi, ja ens kerral, jos viäl tuleva, pitäs muistaa kyssyy. Ny ol nii hätäne viime käynti, ku eivä saanu rahaa, tul heil äkkikäännös, ja äkkilähtö pihalt. Siin ei tosiaankaa ol MITTÄÄ vuarovaikutust heijä käynneis, toisin ku O:n kans. 

Et joku raja. Jos mä en kutsu ystäviks mun omiikaa kaikkii sukulaissii, ni EN kyl ot "ystäviks" ystävie sukulaissiikaa ihav vaa olemasolon takii.

Joskus vaa ei onnistu

Eikä meinaa onnistuu tälläkää kertaa. Hah! Kolmatta liinaa alottelin, ja ku tul tällane "piän" väli, etten heti jatkanu, ni nyjjo tuntuu vaikkialt, et mite se ny oikkee menikää... Mun ohjeistukset ova nii kehnot, etten ittekkää tahro niist ottaa myähemmi selvää.

Nipsun "emoji"-ilmeel siis - ny o keksittävä pyärät uurestas...

Oom päässy melkkest pualeevvälii, ku tajuun, ettei jatko toimi, loppuu ruurut keske. Hö! En tajuu, ku silmukoit ja ruutui o iha yht mont ku kahres erelliseski. Joku ajatus"vihre" jossai. Eli paree vissiiv vaa luavuttaa hetkeks ja yrittää paremmil aivoil uurestas. Tällast tää siv välil tosiaa o.

Ulkoilevat vs karkulaiskisut

Niin taas tän kyssärin äärel, et mite olisisiskaa helppoo, ku KAIKKI luannos vapaan ilma ihmist kulkevat kissat vois olettaa enssijaseste karkulaisiks, ja KAIKKI pyrkis nappaamaa kissan poijes luannost ja kaikest vaarast, mitä siäl kissoi kohtaa. 

O hyväkuntosen näkössii villei kissoi, o hyvi takkussii ja arkoi karanneit kissoi. Toiset kissat antaa viarattenki tulla lähel ja jopa koskettaa, mut sit o niit varautuneemppii, ku suastuu vaa tuttuje rapsuteltaviks, saatika sylihi ottamaa.

Meijä naapurustos om mont kissanomistajaa, jokka ISOIST riskeist hualimat antava kissas kulkee vapaana, ku "tarviiha jonku hoitaa tätä rottaonkelmaa". Mitä alueittai jo vahvoil myrkyil hoiretaa, ja siinähä sit menehtyy kissaki, jos menee syämää myrkytetyn hiiren/ rotan/ myyrän. Joo, myrkytyksist tiarotetaan, mut VAA ko. alueen talouksil. Ja kissat voivak kyl liikkuu isoillaki alueil, ymmärtämät mittää myrkytysmerkkei.

Siis meijä pihal tul uus, ihav viaraan näköne kissa. Vaaniskel kukkapenkiv viärel jottai, mikä o penki sisäl piilos. Linnumpesä, myyrä, hiirulaine, en tiär. Päästi aikas lähel, ja sano MAU.

... ja väisti. Ei pääst lähel. Pikkane, takkune reppana! <3 Kippeet tekkee syrämehe, ku tällast kattoo. Ei ollu mittää herkkuu, mil houkutel lähemmäs. Silti tul olo, et kyl tää jonku lemmikki o, tai ainaski joskus o ollu. Ei siis mitenkää villin olone ollu.

Näköhavaintoilmotuksii sinne tänne, josko joku vaiks kaipais. Lähin tiato, et jollai olisisis ollu samantyyppine kissa, o kilometriem pääs meilt. Mut ollaam me löytöeläintaloho viäty kerra kissa, jonka koti ol Auran aseman tianoil, eli siis abauttiarallaa 50 kilsaa! Oliks kulkenu omia teitäs, vai jonku "avustamana", eli hypänny jonku auton kyytihi, ei tiär sannoo.

Ny seurataa, jos tää näkkyy täsä viäl usseemmi, ni koitetaa houkutel kii, jollei muute ni loukuttamal. Mihi tiärän kyl joutuvan vääriiki kissoi, ku täsä kerra näit "tuttui" ny pyärii kans. Kyl noi takut tarttis saar poijes, aiheuttava kipuuki kissal jo. :(