Nykku täsä on tullu seurattuu autistissii juttui, ja oltuu vähä vertaistukiryhmäski mukan tosa kevääl, ni sain iha hirveen naurukohtauksen tänäpe, ku syättii isännän kans lounast. Palaan tähä koht.
Mua kyl haittaa moni asia.
Omie korvie vinkumine poisti osan onkelmist: lamppuje ritinät ja sirinät, varsinki ne pitkät loisteputkilamput kaupois ja autotalleis ja sellasis otti päähä, ettei ainakaa kauvaa voinu aikaa viättää niitte "al". Nykku omat korvat sirisee (viime vuare alun lunssast lähtie), ei enää erota noit eri sirinöit, ei ees heinäsirkkoje sirinää, mikä taas mua ei ol haitannu koskaa, mut vähä samaan sarjaha kuuluu seki kummiski.
Muutonki isot äänet, kute varsinki jotkut moottoripyärät ja niitte "rymistely" ottaa päähä, siis et jos sitä joutuis liikaa kuuntelemaha, tulisisis päänsärky. Mut täst poikkeus o kuplavolkkarin erityine "räminä", mist tykkään, mikä kummiski ov vähä sinneppäi, mitä en enää siäräkkää.
Hauskaa välil, et mä en huamaa, jos itte lähren napsuttelemaha mustekynää (muutamallaki eri taval), mut puren hampait nii tiukkaa yhtee, et alkaa päät särkemähä, jos joku MUU tekee samaa. Juu, tai eihä se siis sinänsä "hauskaa" ol. Lähinnä outoo. Täsmällee sama ääni, mut toine haittaa, toine ei.
Vilkkuvat valot, heijastukset, nämäki pyrin itte välttämää mitev vaa suinki pystyn. Migreenitausta, mikä varmaan tähän kyl vaikuttaa. Yhä kuljetan lääkkeet mukan, ku kuljen, vaikken ol niit tarvinnu enää vuassii, onneks. Aurinkoklasit auttaa vähä, mut ei kokonas.
Ja sit tähä päivähä. Tosiaa syättii pasta-pekonivuakaa, ja isäntä ol kattanu syvät lautaset ja lusikat meil. Vähä olisisin itte tehny eri taval, mut ei täsä viäl kummiskaa mittää. Tulee se ruaka syättyy tälleenki. MUT: miten se isännä lusikka osu JOKA suullisel hampaisii, ku lappo lusikal ruakkaa suuhus?!!! Mä en vaa tajuu! Ja että se sai mun karvat pystyhy ja niskan jäykistymähä. Simmää aloin iha hervottomaste nauramaha, et pitääks meijä keksii köökkihinki joku taustaääni, etten KUULE mite toiset SYÄ!???
Tiättyhy asteesee kestän mässytyst ja tota hampaitte kolinaaki (isäntähä ossaa siis syär KEITTOOKI niinku näkkileippää, eli puree kuuluvaste hampaat yhtee), mut yleensä meil ny kuuluu sentäs ympärilt jottai muutaki äänt, mikä vähä pehmentää tätä. Ny ei ollu telkka, ei rario, ei läppäri, ei mikkää laite (tiskikone esim.) lähistöl pääl, ni jotenki kuulu kaik tällaset paljo voimakkaammi. Hah!
Ja sikku sain sanottuu, mikä kohtauksen aiheutti mul, isäntä alko yrittämää syär nii, ettei syämisest tul kolahruksii, ni SE se vast hauskaa oliki. En tajuu sitäkää, et MITEN se muka voi olla niiv vaikeet? Mua haittais jo se, jos omat hampaat kolahtaisisiva lusikkaha joka suullisel. Yh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti