Kuultii - ja tunnettii (torpan tutinast) - ku kaivuri ajo meijän kohral, käänty sivuitse plokkaamaa kulun koko tiäl.
Sain siit kuvan, ja siit sit kattomaa, et onks mikä tyätilanne isännäl täsäkohti, et jos menis juttelemaa, mitä ny täsäkohti jutella piti (ku noist sähköhommist, sum muist en tiär itte mittää). Onneks ei ollu just palaveeraamas, ja meinas, et "no, mä laitan vaatteet pääl ja meen juttelee" - sai farkut jalkkaha, ku puhelin soi: "Tervehrys Carunast!"... Hah! Et NÄI se toimi, se ETUKÄTTEE tiarottamine! Juu, soittiha se ny ENNE ku alko kaivamaa mittää.
Piän palaveri, et mitä pittää ottaa huamioo kaivuis, ja täsäkohtaa sit jo selvis, et tosiaa, ne sähkökytkennät ov vastas siv vast "joskus". Kaivuut ja maakaapelit pittää saar enne maan jäätymist tehtyy, vaiks eihä sitä nyv viäl iha orotettavis olekkaa. Mont paikkaa vaa heil täsä lähialueil hoirettavan. Ja mitä enempi satelee, yleensä just enempi näi syksysi, sitä hankalamppaa mennä painavil vehkeil pehmeil pihoil. Meijänki nurmi ol litiseväm märkä (osaks kyl sen takii, et toi heijä maakaapelikaivuun hiakka plokkas meijä piäne ojanteen nii, et vesi ei päässy enää normaalii väylääs kulkemaa täst poijes) ja upottava.
Onneks Isla ei ollu menost millänsäkkää. Ei, vaiks telkkaki tutis ja heilu pelottavaste välil. Meinas, ettei se ny tipu ales, ku ei ol ennenkää tippunu? Aurinkost kannattaa ain ottaa kaikki hyäty irti, mitä vaa suinki saa.
Melkossii savilohkareit tul. Tos pinnal on se noi pual metrii aikasemmi käännettyy maat (peltona ku tää o ollu), ja sen al kovaa sinist savee, vanhaa merempohjaa. Ja siks torppa ottaa "itteensä" nii herkäste, jos täsä ympäristös samal savipedil kulkee painavii vekottimii.
Iha lähin seinävviarusta ol lappiohommil hoirettava. Meillähä men nyssit salaojituksen sorat ja styroksit tän kaapelihomman alt palasiks. Ei käyty kattomas, et mite tul tilanne korjattuu, mut mittää styroksii ei kyl missää kohti kannellu, et sitä ny toho ei kyl tullu ainaskaa.
Eipä noi katitkaa paljoo meinannu täst hommast. Tuntu, et enempi kummasteliva sitä, et mitä MÄÄ kummastelen. Molemmat kurkki välil akkunast, mut eihä toi kummalline "tutinavempain" mikkää kovin kiinnostava kummiskaa ollu. Kummallekkaa.
Näytti silt, et tasottaa ton pihan nurmen tasal tonne tiän piantareel asti, ni kipasin varmistamas, ettei unohra sitä ojannet poijes. Eihä se tualt ruahoje alt pahemmi näy, mut en haluu mittää lampeekaa tohon kohtaha. Ja näppärästehä sen ojanteen siihe sit saiki.
Alko vesi kulkemaa heti. Joskus voi olla piänestäki kii. Vähä liijam piäneks tää oja jäi sillo, ku tää tiä aikanas tähä museotiäm pääl tehtii. Se leveni niim paljo, ettei jääny ojil tilaa. Ihailin kyl tota kaivurin käyttöö, mite näppäräste sen kans pystyy toimimaa, tosi tarkaste, itte asias. Eihä toho nyssit kovim monttaa tuntii menny alust loppuhu.
Mut nyssit ootetaa sitä ilmotust, millo se kytkentä tehrää. Pitäs omaa sähkärii ehtii kummiski ajois varottamaha, ettei olla mont päivää tääl ilma sähköi. Tarkottaa sit, ettei töitäkää tehrä sil aikkaa. Grilli kuumenee kyl, et ei me ilman ruakkaa sentäs olla, vaiks näi kävis. Mut jännäks menee!
Ja viäl iha meijä yllätykseks tulivakki viäl multaa laittamaa pääl, ja siihe nurmensiämenii, ja varmisti enne lähtöö, et ojanne ei menny tukkoho täst hommast. Vau! Meillähä siis toi nurmi o sellast "villii", eli rikkaruahoo, ni ei enää orotettu tätä fiksaust, mut onha se ny kivamman näköne. Saa nährä mite outo se sit onku lähtee ruaho kasvamaha tonne rikkaruahojej joukkoho, heh! Joskus paikattii ostosiämenil yks "ufon laskeutumispaikka", mikä tul nurmehe, ku siin ol sorakuarma pääl pitkän aikkaa. Se kyl siit sit hävis aikaa myäte, mut tul sellane noppeekasvune rinkula eri värist nurmikkoo hetkeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti