Kummitytön -ohhoh- kakskytvuat sitte isännäl lahjaks tekemä betoniallas, raparperilehtikuviol, on sellane juttu, mitä oon eri paikkoihi pihas laitellu, josko linnut kylpis (ei ol kelvannu), josko sais pörriäsbaarii (ei houkutellu), ja nyssit viimeset vuaret tosa kukkapenkim pääs, ku huamasin, et ainaski yks sammakko siin viihtyy, ja on ottanu sen "korikses".
Kaivoin sen melkose tiiviiste kuappaha asettuneest paikast, ja kiäritin toisaal.
Reunat kauniiste sammaloitunu, jote ei kait ihme, et sammakko on siit tykänny. Ja nysse o sellases paikas, ettei pitäsisis ol koneitte tiäl, ja on kummiski NÄKÖSÄL, et jos tää rikkoutuu, ni se on tahaltes tehty. Tavote tiätty, ettei menisisis rikki. Täähä on oikeest korvaamaton!
Ny jäi tän paikal vaa kuappa tual kasvie lehtie suajas. Siällähä se o ollu turvas ja takasi olisisis tavote saar, kunha tää maakaapelointityä olisisis poijes alt. Toivoo saa! 💚💛
Tosiaan ihana "muistoesine" jota pitää ehdottomasti vaalia.
VastaaPoistaMihinkähän tekemäni raparperiaskelmat ovat maatuneet :-)). Jos joskus joku enemmänkin maata Touhulassa myllää niin saattaa tulla yllätyksenä vastaan.
Tästä kyllä huomaa, miten upottavaa tämä savimaa on. Jokusen vuoden jälkeen, kun jotain vähänkään painavampaa on laittanut maan pinnalle, se onkin jo uppeluksissa. :O Pitänee itsekin paremmin tsekkailla asiaa jatkossa, ettei häviä olemattomiin. ;)
Poista