Siittä se ajatus sitte lähti! Meinaan, ku osu kättee noi isännän joskus vuassii, vuassii (enne korona-aikoiki jo) sitte tyämatkoiltas tuamat lasihelmet, ku iham muut ettisin. Et jottai näist tarttis taas aikaseks saara. Jottai pontsoi oon aikanas koristellu, ku tein niit paljo, mut sittemmi ovav vaa jääny orottamaa "sitä jottai" ireampoikast.
Enste aattelin, et huivin teen. Sellase bling-blingin. Mut ihaj jo alkumetreil tajusin, et ihal liija painava siit tulis, jos näit laittais huivihi, niinku olin sen alottanu.
Ja mohair-lankaa ei sit niiv vaa puretakkaa, ni huivi-irea kutistu hiuspannaks tai -verkoks, vai miksköhä sitä nyssit sanotaankaa. Lokalahremmummul ol vastaava, ku köökis touhuili, ilma helmii tosin, mut tollane, mikä piti hiukset "talles".
En oikkee tiär, misä tätä kuuluisis käyttää, mut tulipa tehtyy! Hah!
Vähänkö huvitti kun joskus sanoit että minun kirjoittelusta tulee usein mieleen mummusi ja nyt heti kun näin tuon hiusverkon kuvan niin mieleeni tuli sekä mummoni että mammani ja kummatkin käyttivät hiusverkkoa ....ainakin aina silloin tällöin.
VastaaPoistaMammallani oli lyhyemmät hiukset ja ne sopivat hyvin sinne hiusverkkoon ja Mummolla taas piiiiitkä palmikko jonka hän kietoi nutturalle ja siihen se verkko päälle.
Tuosta blingbling-verkosta voisi tulla vaikka ihan uusi muotijuttu :-) tai ainakin sinulle oma käyttötarvike. Aika sen näyttää ja jollei tule pidettyä päässä niin kyllähän näppärä emäntä sille käyttöä keksii :-))). Hieno joka tapauksessa.
Must tuntuu, et mitä vanhemmaks tuun, sitä enempi tulee niit lapsuureaikassii asioit miälehe, monestaki asiast. Ehkä myäs nää lapsellapset jotenki tuava viäl lissää näit juttui esil. Mitä tehtii sillo, mitä tehrää ny, mitä ei enää ees voi tehrä...
PoistaLokalahremmummu kans pit ain hiukses lyhkäsin, ja laitto ne tasan tarkkaa hianoste joka aamu. Tiätyt kiharat pinneil kii ja sit verkko pääl. Raumammummul ol pitkät hiukset, ain palmikol, päivin öin. Avas vaa pesuu varte. Nuttural takaraivol, mut em muist et hänel olisisis koskaa verkkoo siin pääl ollu. Et se jotenki kuvasti sitä, et puuhates jottai piretää hiukset sillee kii, ettei karvaakaa pääse irti. Maatilan emännäl siis tärkeemp vekotin.
Ja pit ottaa toi poijes pääst, ku lährin iltalenkil koiran kans. Ottalampun kans ei oikkee pelitä. =) Saapi nährä, miten ton kans käy, et unohtuuks jonnekki nurkkahav vaa.