Iltapuuhii taas

Tai mitäs muit puuhii täsä nyssit arkena voisisis kamalaste ollakkaa, ku tyät pittää hoitaa. Normisti kummiski pyritää päiväsaikaa olemaa hommis ja sit pystytää enempi yhres touhuumaa iltasel, ku muuto me ollaa -joo- saman katon al, mut touhutaav vaa iha omiamme kumpiki tahoillamme, ni ei sekää kivaa piremmäm pääl ol. Toki toisinas mä pystyn joustamaa paremmi, ku oon itteni "pomo", mut isäntä ei siihe pysty omie töittes suhtee, ku on tyäkavereist kii noi palaveeraamiset.

Saatii autotallihi kaksil renkail tukeva hyllykkö. Enne täsä ol kahreksa renkast päällekkäi, ja tiätty ain tarttettii ne alimmaiset käyttöhö enste. Ny ei tartte ylimmäissii siirtää poijes, ku alimmaiset saa esil ilmanki. Isännän (insinöörin) tuatekehittelyy.

Yläkerras ov viäl tekemist, ja nykku näyttää illat jo nii pimeilt ja kosteilt, ja tää koko talousrakennus on kummiski kylmää tilaa, ni pääryttii siihe, ettei ees koitet ehtii piipum purkuhu tälle vuattee enää. Käyrää laittamas katol piipum pääl verkkoo, ettei linnut pääse pesimähä, ku kevääl sit alkaa ol aika tehrä tää homma poijes kesän alt. Ehritää täsä viäl purkamaa saunan nykyst lattiaa, betonist, mikä ojjo melkose hajallas ennestäski. Poistetaa sen al olevaa hiakkaa kans, ja vaihretaa se oikkiallaissii aineksii, mikä katkasee kapillaarise kosteure nousun ylöspäi. Toi tiivis hiakka ku ei siihe riitä. Ja onneks hiakan voi kattoo oleva savimaan parannusainet, et saaraa seki hävitettyy omal tontil, ettei siit tul onkelmaa. Iha tota rakennushiakkaa ei kummiskaa lasten leikkeihi oikkee voi laittaa. Mut sitä poistohommaa voi tehrä pitkäl syksyhy, talveenki, jollei liijan kylmät säät iske.

Toki nyssit seuraavaks pittää tyhjät toi pihal laitettu pressu"vaja", ku talousrakennukse ylisil jo tavaraa saa. Ilman et täytetää tota autotallii uurestas. Saunatilaha ei voi laittaa ny mittää, ku sithä siäl ei voisisis mittää tehräkkää. Naureskelttiinki tosa, et ny ollaa nautittu, et mite ISO tila tonne ylisil tuli, ja mitä kaikkee siäl voisisis tehrä, ni koht SE o tupaten täyn kaikkee säilytettävää. Meil pakkaa ain käymää nii. "Tohon ku tuli tilaa, ni laitetaa nää VÄLIAIKASESTE siihe"... Ja meijä väliaikasuus tarkottaa sellast kymment vuat.

Ja autotallihi liittye viäl "muistoks" kuva mun "lisäpolvest", minkä sain kolmisev viikkoo sit, ku putosin tikkailt betonilattial autotallin kattoo laittaes. En ees tiär MITE me oikkee aateltii, et mä jaksaisisin kannatel isoo levyy, mitä meil ol KAHRESTAS tyä kantaa paikal, YKSIN siäl kator rajas, et isäntä sit saa ruuvattuu sen kii? Ollaam me kyl välil hölmöi. Mullaha ov välil tyät saar kahrel kärel täys kaffekuppi suun korkkeutehe... Mut vaiks toi lymfakiarto-onkelma just täs kintus onki, mikä siis hirastaa haavoje paranemist, ni ny siin paikal on enää mustelma, iho ojjo ehjä. Pikkase jossaikohtaa muistuttelee olemasolostaa, varsinki jos satun osumaa sen kans johonki. Kute joka ilta, ku meen nukkumaa, pittää omal pualel sänkyhy kömpii, mihi ei sivust pääse, ku siin o seinä... En IKINÄ muista, ennenku sattuu.

Ja siv viäl napsasin ny poijes, kompostihi, noi tomaattiev varretki kasvarist, ku tomaatit otin turvaha jo erellisen iltan. Täsä miättiny, mitä niist tekis. Antaaks vaa olla ja toivoo, et ne kypsyvä, vai tekisisiks jottai "järkevää" nykku aineksii o? Pääryin kokeilemaha chilihilloo, tosin vähä muakattun, ku ny ei ol niit vihreit chilei, ku ne ova kaik punastunu jo, mut annetaa mennä. Tullee sit värikäst (?) hilloo. Saa nährä.

Tul kummaste valosammaks koko kasvari, ku pohjosempualen kasvustot kattoharjal saakka om poijes. Ei noi kurkukkaa kaikkeist parhaimmalt näytä. Alimmat lehret iha keltassii jo, mut ei ol itikoit/ ötököit sentäs, sevverti vahrin. Jos jottai o ollu, hämikset o hoitanu ne poijes. Ne tummemmav vihreet latvat yhä kasvattaa kurkkui, ni annan olla. Napsin välil noit keltassii lehtii poijes kans, mut en haluu liikaakaa ottaa, ettei sit kasvu tyssää siihe. 

Ja sit ehrim miättimää, et mite toteutan vanhemman lapsellapsen toiveen kerroskekseist, mikä nähtii yhres vireos feissarin kissavireoit selates. Ol siis siin välis tällanenki, minkä poika pysäytti, et kattotaa. Hää ei kyl ol mikkää hillomaakari sinänsä, mut lupas, et syä keksin hilloines, jos mummu sellassii tekkee. Ni nyssit yritys olisisis kova. MUKKU! Meil ei ol tarppeeks isoo syränmuattii. Ei ol ees isoo pyäreet, mist sais jottai samantyylist ees. Laseissaki o nii paksut reunat, ettei niist oikkee saa muatiks laitettuu, ku lyttää vaa taikinalevyn tiukemmi pohjaha kii. Hmmm. Ehkäpä sitä täytyy täsä kaupas käyrä ja toivoo, et jostai joku sopivaine löytyisisis. Heh! En ol muutonkaa mikkää keksie leipoja, ku ne yleisimmi menevä piälee (leviävä ku ei tarttis, ja eivä leviä, ku toivois - tai sit kärähtävä), ni pittää kyl kokeil reiluste itte ennenku yhres poikie kans mittää tehrää. Et tiärän ne "vaaram" paikat etukättee. Yhres ohjees ainaski ol, et taikina huaneellämmös "vettyy" helposte, et sitä pittää tyästöv välilläki laitella tarpeem mukkaa jääkaappihi jähmettymähä aika ajoin, ettei tul muussii. Et saa nährä. Täytyyhä sitä ny kummiski ees yrittää - varsinki ku ny noit hilloi O.

Voi, mikä viikolloppu

Kyl me sit ehrittii, kaikellaist. Melkost vipinää, mut onneks iha mukavaa touhuumist! 💙💚

Ja -yllätys-yllätys- kuvat iha sekasin taas. Täl mennää! Otettii poikie kans hauskoi kuvii, mitä en voi tänne laittaa. Naurettii iha katketaksemme, ku ne ol tosi hauskoi! Kissat tunki sit sylihi het, ku pojat antova tilaa. Ol sit otettava söpöyskuvat kissoje kanssaki. Nipsu ol haastava, ku ei pysyny paikoillas lainkkaa, pukkaili ja tökkäili naamaa koko aja, mut siin se nyssit kummiski jonkullaine otos tuli.

Tiatokonepelii tul vaarin kans koodattuu ja kehitettyy, nyt tais jo olla kolmas "kenttä" valmis, neljättä alottiva. Ain sillon tällö, piänii hetkii. Ei liikkaa ruutuaikaa yhteem pötköhö. Näät pojatha kyl liimaantuis ruurun ettee, jos vaa itte saisisiva päättää.

Mut tul sitä sit muutaki tehtyy: väriteltyy minecraft-kuvii, selattuu Pokemon-lehtee ja pelattuu Pokemon-korteil, lehrem mukan tul taas muutama kortti lissää. Spinnerikki ol ny taas käytös pitkäst aikkaa oikkee urakal. 

Vanhempi pojist o innostunu kokeilemaa virkkaamistaki, ja siitähä se ajatus sitte lähti...

... mummun vähä haastavast lankast, mis tahto koukku lipsahtaa "vääril uril" välil, pitkä pätkä ketjusilmukoit ja sit liimattuna paperil. Vaiks ol poika jo koton tehny pehmolles pipon, ja hianoste oliki tehny! Et ossaa kerroksiiki kyl. 

Lennokkei olttii heittelemäs monee otteesee, säittem mukkaa. Piän kuuro ja ripsottelu ei viäl haitannu, mut kunnon kuuros ol mentävä sisäl kuivattelemaha. Usseemma kerttaa pit siirtyy sisäl turvaha.

Mun omat iltapuuhat siirty siihe aikaha, ku pojat olivaj jo nukahtanu. Vaari jäi sisäl turvaamaa unii, et sain Islan lenkityksen hoirettuu, ja pihakiarrokset ain hoirettuu.

Kynttilät kasvarihi. Kirkas taivas tiätää kylmää yät... Ei luavutet viäl!

Vaniljakastike-omenapiirakka. Tais tul enempi aikuseem makuhu, mut pojat söiväk kyl tota reunaa, enemmä, ku itte "piirakkaa". Hah! Jos olisisis pakkases tilaa, ni täst oltais taas saatu täytet vaiks kui. Ny ollaa syäty tätä välipalan, jälkiruakan, aamupalal ja iltapalal, hah. Noh, viättii me heil kottikki vähäse, jos siäl sit aikuset makustelis kans jossaikohti, vaikkei pojat tykännykkää.

Sit nostettii ny kaik porkkanat, mikkä viäl ol jäljel kasvilavas, ylös. Apulaine ol innol mukan ja oppi ny kattomaa, milt porkkanan naatti näyttää. 

Lisäks ol mukan vaarin kans, ku laittova talvisuajii puihi: omput, päärynä, hevoskastanjat ja piänet tammenalut. On kyl ain hurjan ylpee, ku saa tehrä jottai "oikeeta". 💛 Ja sit vauhris välil napostella herneit, mitä oj jäljel, ja kurkkui, ja omppui. 

Jahas, ja tännehä se sit "putos" tää Pyry-kuva. Pyry olisisis vaa halunnu hiakkapaperikiälelläs nualla mun kättä, ja ilmeest näkkee, ettei tykänny, ku otin kärem poijes. Hah! 

Mut ollaampa saatu monem mont hauskaa juttuhetkee poikie kans. Ja om myäs kiva nährä poikie yhteissii touhui ja toisiis turvautumissii. Kute et meinasin nuarimmal, et pariv viikom pääst oon aatellu nostaa punajuuret ylös (jollei ny joku hurja yllätyspakkane iske enne), ni hää ol kysyny isoveikalt, et montaks päivää kaks viikkoo o, ja sit tul silmät kirkkain sanomaa, et hän haluu sit tulla neljäntoist päiväm pääst taas mummu-vaarilaha, et pääsee auttamaa punajuurie nostos. Täytyy siis toivoo, et onnistuu kans. Täl pojal om meinaa norsum muisti! 😏

Sattaa, ei sara -sunnuntai

Yritysasiois men aamupäivä aika pitkäks, et kumma ku koiruus ei "herättäny" lenkil lähtemähä. Sil on kyl joku iha hurja rakko, ku ei ol aamusi mikkää kiirus ulos (paitti jos meil o yäkyläläissii, sit kyl om menos jo aikasemmi). Nettihommii pittää vähä päivittää, et sais ne jotenki järkevöitettyy, mut eihä se mikkää helppo juttu ol. 

Isäntä sahas talousrakennuse ylisil tulevii lattialautoi sopiviks palasiks, ja mä kuljin ympäri pihaa kaikellaisis muis puuhis. Tää pojan tekemä kukkapöytä uurestas kukkimaha innostuneen hortensian kans on kyl NII kiva! Tykkään kovaste!

Otiv vihroste viimein myäs tost lastealtaast ja rantapallost ilmat pihal. Ei sekää iha suitsait käyny, ku niis o joku "takaventtiili", et ilma menee sisäl, mut ei tul ulos, ennenku pittää siit venttiilist JUST oikkeellail kii. Lyttäämäl siis sitä. Hankala saar ilmat poijes, ku o kolme eri rinkulaa altaas, ja ne toiset tiätty täyn viäl, ku yht yrittää tyhjentää. Ja rantapallos ol sit taas iha oma systeemis, minkä keksimises men kans "jokune" tovi. Mut onnistuha ne sit kaik. Täytyy varastoho viär, ni jollei hiirulaiset pilaa, ov valmiina ens kesään sit taas.

Päätin napat nym myäs noi amaryllikset poijes kukkalootast, ku tää o nii matalal, et vaikkei iha eka pakkane ny viäl nipistäisisiskää, nii yllättävän äkkii se ulottuu jo tonne laatikon ylittekki. Pit vaa hippase siivot noit maahumaloit vähemmäks.

Ny om purkeis. Samal vähä yritin noit valkosen mansikan rönsyi siirtää multaha sillee, et voisisis ol mahrollist saar juurtumaha. Jos vaiks lisääntyisisis nii, ehkä. Yrittämättä en ainaskaa voi jättää. Eihä ol takeit, et noi isommakkaa talven ylitte menestyis. Maas ei meil ainaskaa mansikat menny talven ylitte, mut kasvariv viäres olevas puutynnyris sit taas hyvinki. "Miälipualist" ja ennalt arvaamatont.

Jos haluisisis kukkii, pitäs ny nää laittaa johonki vähä pimeempähä paikkaha, mut mihi sillee, ettei ne kokonas unohru? Hmmm. Täsä akkunal ny saava hetken orottaa sitä ahaa-elämyst, et paikka löytyy. Kuistin lattia?

Sit kärräsin koira-aitauksest ne siivousröntit kompostihi, ja sikku tähä hommaha ryhtysisin, ni tul siv viäl kaks muutaki täyt kottarillist muit röhnöi saatuu kukkapenkeist ja puskist poijes. Tätä hommaa kyl riittäis ja riittäis. Jaksais vaa.

Sit vanhempi lapsellapsist soitti ja kyseli chileist, ja ol vähä ikävä, ni päättivä lähtee sunnuntaiajelul mummu-vaarilas käymähä. 💙💗 Syätti sit chilikastiket keitettyje perunoitte kans, paholaisehilloo kyyris ja hölskykurkkui. Jälkkäriks maitorahkamarjatorttuu. Saiv vähä omenahilloo toho täytteen alle laittaa, sit sekotin maitorahkaha vaniljakreemijauhet, ni siit tul oikkee napakkaa ja kivaa leikattavaa. En ol enne sitä tehnykkää, ni yllätyin, mite paljo se vaikuttaa. Hyvää kakunvälitäytettäki siit tulisisis!

Mut olipa ihanaa!

Iiik, mite ihana mökkipäivä!

Keli helli: lämpöö ilman hellettä, ja möksällähä sit viäl ol valinnav varaa, et ol aurinkoo ja varjoo, mite kukin vaa halus. Vaiks ei me, ainaskaa lasten kans, kovaste kauvaa paikoillamme pysytty.

Ja taas, kute tuttuu o, kuvat ova iha sekases järjestykses. Rantasauna ja grillikota.

"Satutunneli", vanhimma lapsenlapsen nimeämä polku rannal. 

Nyyttärityylil olttii liikkeel, eikä ruaka keskel loppunu, ei jälkkäriaineksekkaa.

Vanhin lapsenlapsi oppi tekemää kaislaveneit, ja niit sit synty kymmenittäi, usees ottees.

Möksäl o huussei usseemmanki, ja täsä mettäm piilos yks niist. Sitäkää ei tahro ees nährä, jollei tiärä, misä se o.

Täl kerttaa selvisin yhrel kylmälaukul, yhrel vähä isommal kestokassil ja koril. Siihe lisäsiv vaa hupparin viäl varmuureks, et jos tuleeki kylmä. Ei tullu. Ja hyvi kaik mahtu plikan autoho.

Pari aamukiarrost men pihal, ekaks takimmaine, isomp kasvari ja kasvilavat, sit toisel kiarroksel terassin reunus koira-aitaukses ja terassin amppelitomaatit. Salaatin ostin, ku niit omii ei enää ol. Ens kesän tarttee muistaa laittaa uus satsi kasvamaha siin heinäkuun pualvälis, ni sit olisis uut salaattii omast maast loppukesänäki viäl.

Jokasel jottai.

Isla jäi kotti, vaiks olis NII miälelläs lähteny mukkaa. Mut ei ny ollu autos tilaa.

Vesi samav värine ku taivas. Täsä yläkuvas näkkyy kolme saart, eka o iha rannal lähel, kaks kauvempan.

Pitkospuut laituril. Iha uuret ja komiat. Kyl ny kelppaa kulkee saunalt laituril puhtain jaloin!

Ja laiturilt on kivat näkymät moneen suuntaha. Rohkeimmat kipas kastautumassaki, vaiks saunaan ei oltu laitettu tulii takkaha. Aurinkos kuivu noppeeste.

Siis upee porukka, parisenkymment henkkee, neljä sukupolvee, upeet puitteet, hyvää ruakkaa, herkkui monellaist, kaislaveneit, saippuakuplii, hiakkaleikkei, ja niit kaikemmoissii höpöttelyi unohtamat. Ulkon olttii koko päivä, kaikki ruakailukki, et ei voi yhtää valittaa!

Plikka nappas mut kyytii, hoiti ajot mennen tulle. 💛💖

Ryppy päivähä siit, et isännäv veljen tila o huanontunu, vaikkei se sinänsä siis yllätys ollu, ni ei tair ny enää koton pärjät, ni kotisairaalas täst lähi. Tänäpe paikal o ollu nuarimmat lapset. Huame hänel ojjo sovittu muit viarait sinne, ni isäntä meinas sit omaa viarailuu maanantail tai tiistail viimeistäs, et sellast ikävyyt. Täytyy varautuu, et toine ov väsyny, eikä välttämät ol het hereil, ni aikaa käyntihi täytyy ottaa. 

Et tällast!

Synttäreil

Kahreksavvuatispäivil käyttii. Mite iloset pojat siäl olikaa vastas, vaiks just eilä nähtii viimeks, heh.

Ei löytyny tulentekovälineit, ni plikka keksas tekoälyn kans tulet kynttilöihi, ja juhlakalu osas hyvi oman hommas, eli puhaltamise, vaikkei puhallettavaa oikeest ollukkaa! =) Onnittelulaulut luritelttii, tiätty, kans.  Eikä ollu herkuist pula!

Lahjoi monellaist, rahaa säästöhö laitettavaks, yksimpelei, pulmapelei, karkkii, tussit, tehtäväkirjoi, rakennettavaa...

Kissat laatikkoihi, tuntu olevav varsi kiinnostava peli, vaiks lopultas jäiki rakentelemaha legoautoo.

Ol vaihtoehtoi juamiste ja syämiste kans oikkeenki riittäväste. Ei voi tarjoilust valittaa! 

Ihana, suus sulava juustokakku, giflareit, karkkei, herelmii ja vaiks ja mitä!

Kiva ol olla mukana! 💙💚💛💜💕

Kuvapläjäys to-la

Monttaalait täsä sil välil, ku lapsellapset oliva mummu-vaarilas käymäs. Torstaist lavvantaihi, ja sää ol sillee kiva, ettei yäl tullu liija tuskane olo. Aurinkoki näky toisinas, mut vettäki saatii - ja mustii pilvii ol vähäv välii pääl, et orotettii saret, vaikkei sitä ain tullukkaa. Uima-allast ei käyttöhö ny otettu.

Kuvii o jonkuv verra, ja lataan ne taas yhrel kerral, ni saa nährä, mihi järjestyksehe menevä. Sekasi kummiski.

Esikoine täyttää tänäpe just kahreksa (juhlat myähemmi), mut eihä näät legot mihinkää ol unohtunu, viäläkää. Tyyli vaa vaihtuu. Noit iha peruspalikoit pitäs saar oikkeestas lissää jostai, sillee, et voisis paremmi väreittäi miättii juttui. Ny niit o sevverti knaftiste, ettei esim. yht kerrost "kerrostalos" saa yhrel väril, ni ei sit innosta ees yrittääkkää. Auto- ja lentovekottimii tekevät kans usseste. Molemmat.

Kirppareiltaki tuntuu löytyvä enempi noit erikoispalikoit, mil kyl vekottimii rakentelee, muttei mittää "suaraa" seinää. Ei viittis ostaa mittää "poliisi-/kukkakauppa-/paloasema"-settii sen takii, et saisis tiättyi "normipalassii"...

Bingoo tul kans pelattuu. Iha viimisee numeroho men, et saattii nää laput täyttee.

Sinnehä se juhannusruusupuskaha välil men, lennokki. Onneks saatii poijes kans. Onneks ova sevverti köykässii, etteivä tonne syvyyksihi kummiskaa "uponnu". Siält piikkie ja nokkoste keskelt olisisiski ollu viäl haasteellisemppaa saar niit poijes.

Herneit käyttii mont kerttaa kattomas, mut ei ol viäl ku kukkii.

Mut muut satoo löytys kyl. Nuarimmaine söi mont kurkkuu peräjälkkee iha karkkina. 😄

Sillee tulee satoo, et mittää ei olla ehritty säilöö. Menevä salaatteihi ja sillee suaraa suuhu, et "ylimääräst" ei ol jääny. Avomaankurkut ova ny jottai nelkkyt senttii korkeit, eiväkkä ees kuki viäl, ni josko niist sit sais säilöönki jottai? Jos kesää vaa riittää sopivam pitkäl.

Tiätty nää meijä karvatit ain menos mukan. Täsä tosin orottava omaa "jälkkäriäs", ku aamupala on alakerras syäty. 

Eilä sit vein pojat kottiis, ja sej jälkkee viäl kaupoil, ku isäntä halus uure muistitikun. Ajoin Myllyhy, ku siäl o usseemma kauppaa, misä oletin näit oleva. Mut EN löytäny! Ja sit henkilökuntaa ol nii vähä, et eivä pystyny auttamaha, ei voinu jättää kassaa tyhjäks. Et sillee. Ajoin sit kotti, ja isäntä läht toissii kaupoihi, ja löys kyl viäl, mut valinnav varaa ei paljoo ollu. Liänee koht jo menneen talven lumii? Kaik back-upit pitäs uskalttaa laittaa vissii johonki pilvihi? Yäks!

Kotiivviäntimatkal poikettii poikie kans muv vanhemmil. Vilperttiki otti iha kiitollisena lapsilt saamas rapsutukset - ja jatko unias. Pohrittii siäl, et kuka on kenenki lapsi, ja äiti, ja vanhempi. Ja nuarimmaine mutristi naamaas oikkee, ku yritti ymmärtää, et isoisoäirinki aikuiset lapset ova YHÄ lapsii. "Outoo!" 😁

Lennokit ol tän kerran SE iso juttu. Lennokit liiti pihal, terassilt ales, alhaalt terassil takas, nii etu- ku takapihal. Vähä sisälki, mut se ol vaarallist, ku vaiks näät lennokit ei paljoo paina, ni kyl se sattuu, ku lennost naamaha ossuu. Ei otet koiran ja kissoje kans sitä riskii. Vaikkei fyysist vahinkoo tulisisiskaa, ni kipu-pelästys ei kummiskaa ol myäskää toivottavaa. Onneks ON ulkon tilaa!

Ja talost tul "maatilan" talo. Sevverti isoi tää karja, et kissatki kävivä vuarotelle niit haistelemas.

Muute sit tiätty tehtii ruakii, siivoskelttii, lenkitettii Isla, rapsutelttii kissoi, katteltii muutama lastenohjelma, ja höpöteltii PALJO. Vanhemp pojist miättii, mite ihmise iho muuttuu vanhetes, ja vertaili omii tikkukäsivarssii mummun ja vaarin käsivarsihi, meijä roikku-allie kans, mikkä ny vanhemmite laihtues o ilmaantunu, ku iho vaa ei pysy menos mukan enää. Eihä ne elämää mittää haittaa, mut poika ihmettel, et häne iho ei hölsky millää. ;) Hah! Ja nuaremp miätti nys sit enempi unii, mikkä ov vissii aikalail täsä viime aikoin tajunnu vast uniks. Ku välil näkkee painajaist, mut ei oikkee ossaa kertoo, et mitä ne koskee, ni oon yrittäny sanoo, et ku painajaisest herää, kannattaa huakast helpotuksest ja NAUTTII siit, et se OLI vaa unt! Eikä totta. Ja sit miätti, et voiks unes kualla, ja sellast. Itte oon moneste unes kuallu, ja siinkohtaa herään kyl. Syrän syrjälläs, mut helpottuneena. Et ku unes voi tul vastaa mitä vaa, ni kyl seki om mahrollist. Mut SEKI ov vaa unt. Ja tällassii elämän "murheit" pikkumiähel. 

Ei käy elo ja olo tylsäks näitten kans! 💕

Ukkosviikolloppu

Huh-huijaa, mikä viikolloppu säittem puitteis. Em muist, et näim paljo olisisis ukkoset enne vaikuttanu meijä ulkoiluihi. Vaiks välil paisto aurinkoki, ni siltikää ei oikkee ulkoilut innostanu, ku taustalt kuulu kummiski sitä ukkose jyrinää, ja mustat pilvet pyäri nii pääl, ku ympäristöski koko aja.

Kerra salama löi nii lähel, ettei sekunttiikaa kestäny salamav välähryksest jytinähä, oikkee HURJAHA paukahruksehe, ja koko meijä torppa tutis. Ykskaks mul ol kaks itkevää poikaa sylis ja koira viäres tunkemas kans kainaloho. 😱😁 Hah! Ja täsä ku se ääni viäl jotenki pyärii, ku o pelto mettie ja mäkie al, misä ääni kiärtää ja kiärtää, kaikue. Mut selvittiihä siit sit, kummiski. 

Nuarimmaine sano, et "nym mää näin mun ekan sähkökatkonki!", ja ol iha hämmästyksissäs asiast. Kysy sit veljeltäs, et "oliks tää sullekki eka kerta?" - veli vaa puristeli päätää, tyyliin, "näitähä ny välil sattuu". Heh! Enkä muute iha airoste itte ossaa sannoo, et onks meil ollu joskus ennenki poikie olles tääl mittää katkoi. Niit tul jossaikohti aika luvattoma usseste, iha ilmam mittää sääsyytäki, mut nykyselläs sillee ehkä kerta kuukauttee.

Eli siis sisäilyviikolloppu. Mitä ny yritin koiran saar ulkoilutettuu nii, ettei pahimmas sattees ja salamie välkkees ulos lähretty. Puuhakirjal ol käyttöö. Pelailtii, lennäteltii taas paperilennokkei, ja kaikkeet sellast.

Ison jyrährykse peljästykse mentyy poijes, men nuaremp kattomaa, ku sare litis takaterassil. Se on kyl välil melkose hypnoottist.

Mut mite kirkkailt kaik värit tuntuva satteej jälkkee! Iha vallottavaa! 

Kaik paikat kyl märkkii, mut värit oikkee hohkaa. Aurinkoki ku välil näyttäyty. Eikä se ilman painostavuus tuntunu häviävä mihinkää, vaiks ukkone men ja sare loppus aika ajoin kans.

Satoo tul kerättyy, ku vaiks sattaa kovinki, ni eihä ne kasvareitte kasvit sitä vet saa antamat. Toisaalt hyväki, ku olisisiva varmaa jo hukkunu tähäm määrähä. Heh! Salaatti ol aika "multapitost", ku ol sare hakannu, mut pestes hyvi putsaantuva, neki.

Nuaremp pojist söi mont kokonaist kurkkuu, ja meinas, et saa kertoo äireelles, mitem mont om menny. Näät napostelukurkut ku ova yleist kasvihuanekurkkuu selkeest piänemppii. Tiiviimpii ja rapsakamppii. Vaiks poika kyl miälelläs syä ihan kaikellaist kurkkuu, niit vähä kirpsakamppii avomaankurkkuiki (heil o parvekkeel koton kans kurkkuu kasvamas).

Ku saattii sunnuntaiks huanelämpötilaa alakerras vähä viileemmäks, lährin sit plettui tekemää, ennenku ajoin pojat kottiis. Letuil olisisis kyl ottajas. ;) Koiranki miälest tosi herkkuu.

Ukkoskuurois tuuli kovaste ja meil taitaa ny ol torpan jokane sivu litimärkän, ku sare iski vaakatasos. Mut eiköhä se täsä viäl ehri kuivumaanki. Eiks sitä sanota, et kesä kuivaa, minkä kastaaki?

Poikie toivoma uintiaktiviteetti ei ny onnistunu, vaiks allas onki valmiiks puhallettu. Vet varmaste oltais siihenki saatu suurimpiirteis ääriäs myätee täyttee näis sateis, ku oltais laitettu ylössuin terassil, mut vaiks sare yksistäs ei olisisis mikkää uintieste, ni ukkone kyl o. Eikä pojil ollu mittää suuremppaa intoo ulos lähteekkää. Jos täs paisto aurinko, taustalt kuulu jylyy kummiski, et ukkone olisisis voinu ol taas pääl iham millov vaa. Ja oliki.

Mut on se ihanaa, ku näitte piänte jutustelui saa kuulla ja nährä, mite kasvava ja kehittyvä! Viisvuatiaanaki voi ol tosi ehrottomii miälipiteit. Kute esimerkiks, et kotitonttuu ei ol olemas (vaariha puhuu usseste, et kotitonttu ov viäny jonku tarvittemas tavaran), MUT toisaalt pokemonie Pikachu ehrottomaste taas ON olemas - ja ku tul sähkökatko, tais olla se toine, ni poika meinas tosissas, et pitäs pyytää Pikachu hoitamaa meil sähköt takasi, ku on "sähköpokemon". Ja ku kysyin, et eiks Pikachu ol iha sama ku kotitonttu, ni toineha meinas iha suuttuu, et MITÄ se mummu oikkee väittää?!!  😐

Me kyl välil narrataa aika mones asias lapsii. Aikanas narrattu omiiki. Joutuvatpaha ajattelemaha omil aivoil, et mihi uskova. Samaa tulee tehtyy nys sit lapsellapsil. Sil on kyl varjopuales myäs, mut toisaalt pistää kyl pojakki selvittelemää asioit ittekseski. Ku kerroin, et nuaremp pojist nukkuu nykysi samas sänkys, misä äiteeski on nukkunu, ni eka reaktio ol se, et: "Oikeest?! Ei voi olla!" (ei uskonu!) - mut sit vähä myähemmi kysy asiaa vaarilt, ja vaari kans sano, et onha se, se koko huane ol äiteen, sillo ku asus viäl tääl. Ja siit ajatukset liiti: "Mä oon tullu äiteen masust, ja äitee on tullu mummum masust... Outoo!" - piän tauko: "Tää on ollu äiteen koti, ja nyt tää om mummu-vaarila". 😏

Ja jossaikohti, ku olttii syämäs, poika pokkana vaa ilmotti, et: "Vanhemmil täytyy välil ol lomaa meist lapsist!" - Hah! Ja ku kysysin, et onks joku noi sanonu, ni meinas vaa, et: "Isi". Eikä siin mittää sen kummemppaa. Olin vähäl sanoo, et näi myäs lapsil o lomaa vanhemmist, ku tulee vaihteluu, mut sain pirettyy suuni kii. Ku antavatha kyläillessäs sitä vaihteluu meillekki, meijä elämähä. 💙💚

Vanhemp keskittyy jutuissas enempi johonki konkreettisee tekemisehe, ol se sit peli, pulma, ammatti (putkistot, sukeltamine, lualastot, avaruus...), tai johonki terveytehe liittyvähä, kute esim. vaarin jalan turvotus, mikä on tutkittu, ettei ol vaarallist, mut välil pahan näköne. Sellane, et omaa kinttuu alkaa ihav vaa myätätunnost pistelemähä (hah) välil, ku mun kinttu olis vastaavan näkösen jo iha hurjan kippiä. Ei kuulemma kuitenskaa ol vaaril kippee. Ja sit poika ku lukkee ossaa, ni ettii tabletil netist lissää tiatoo asiast. Et ei tiär mikä hänest viäl tulee. On lahjakas nii matemaattiseste, ku avaruurelliseste, ja TOSI noppee oppimaa ja omaksumaa uussii asioit, kunha ne vaa kuuluu siihe omaam miälenkiinno kohteesee. Onneks niit kiintosii asioit om monii!

HIANO viikolloppu, kerrassas! 😃