Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

Taas muutoksii

Suunnitelmat ei ain men niinku toivoisisis. Pit siis tehrä täsä päiväseltäs lissää paholaisenhilloo, ja noi ostetut avomaankurkukki orottava käsittelijääs viäl. Onneks eivä ol liija herkkii pilaantumaha. Pakko tosin ehtii tekemää ennenku lapsellapset haen huame illal viikollopuks, ku en sillo noitte erillaiste liämie ja kuumie purkkie sum muitten kans kyl lähre pelaamaha.

[noi viirestoist kerta onnistui]

Jahas, sit ei saa bloggeriin kuvii. :( Noh, kokeilen joskus toiste uurestas. 

Mut siis, joo - isäntä laitti chilit (paitti kolme, mikkä jätti mul paholaisenhilloo varte) uunihi, et kuivattaa ne. Josko ny olisisis lämpötila nii alhane, et väri säilyis, ku grillates kävi nii, et kaik mustuiva. Kyl niitäki ollaa käytetty, ku maistuva silti iha hyvält, mut ovav vähä "pelottavan" näkössii kyl.

Tää vaikuttaa sillee, et mun pit käyttää purkkie sterilointihi ja kuumentamisee kans uunii, ja tiäs kui kauva nyssit menee, et uuni olisisis käytös. 

Ja sit sovin ystävän kans, jol o moninaissii onkelmii ollu täsä, et heitän hänet hakemaa korjaukses olleen auton vähä kauvempaa täsä keskel päivää kans. En tiär mite kauva siin sit menee, et josko ehtisisiv viäl jottai tekemää tänäpe, tai siirränks suaraa huamisel. Pitäs vähä töitäki ehtii tekemähä, kummiski. Sitä, mist sitä rahaaki torppaha vähä sillon tällö tippuilee.

Pittää petivaatteekki vaihtaa kaik, ku on viarassänkyis ny ollu nukkujii, ja tiätty kaikkee muut valmistautumist poikii varte (ilmanpuhristim pääl ja sen sellast siivoilujel lisäks). 

En yhtää tykkää tällasist ykskaks muutoksist, mut minkäs sil sit mahtaa? Eiköhä tästäki selvitä, hah! Selvitään TOKI! Vaiks vatta onki TAAS kural, kunnes pääsen liikkeel. Et mä sit INHOON tätä jännittämist turham päite!

Toivoo soppii, ettei lissää yllätyksii tulisisis enää! Ihanaa orotettavaa kummiski, et saaraa pojat pariks yäks mummu-vaarilaha! 💙💚

Yllätyst ja valmistautumissii

Toki ennenku mihinkää erityisemmi lährin, ni pit omaolon kaut kysel vähä apui toho mun "apupolvehe", mikä tul, ku putosin tikkailt kattolevyn kera viikko sitte. Se ku vaa ei näyt millää kokonas paraneva, ja ku näyttää hyvält, astun askeleen, ja se arpeutunu kohta aukee taas. Ku se aukkee sillo ku seison, jos o arpeutunu yäl, ku jalka ov vähä koukus, mut myäs sillo, ku oov vähä aikkaa seissy, ja meen istumaa. Ärg!

No, sain sairaanhoitajan "lankampäähä", ja lähettelin kuvii ja muistutust siit viime kesän ruusust. Hän konsultoi lääkärii suaraa siit, ja lääkäri meinaski, et täskohtaa antibioottikuuri o iham paikallas, ja lisäks sain jottai sterilointipuuterii, mink nimen oon jo unohtanu. Eli ei tarttenu täl kerttaa lähtee lääkärihi, vaiks tiätty sinne apteekkihi pitiki mennä erikses. Mut lähriv vast vähä myähemmi.

Näit kelloköynnökse siämenkoteloit o jonkuv verra, mut ei niis mittää ruskettumise/ kuivettumisem merkkei ol, mitä mul sanottii, et tulisisis. Tää kaikkeist ensimmäine o iha samav vihree, ku sillo heinäkuun alkupualel, ku sen ekaa kerttaa huamasin. Köynnökse alimpii kukkii, niit iha ekoi, muutonki. Et jos tää ei "kypsy", ni noil muil ei enää ol toivookaa.

Hortensian kukka on täysin avautunu. Se om melkose kokkone ja melkose komias! Ja täsä mää arvuuttelen, et millo siirrän sen kellarivarastoho talveks. Ei se siälläkää välttämät menesty kevääsee, mut onha se ny kummiski yritettävä, et jos vaiks.

Ja mä nii toivon, et nää tomaatit ehtis ees vähä enempi värii vaihtamaha enneku siirrän niit sisätiloihi jälkikypsymähä. On se kasvarin lämpötila ny ollu kummiski kolme astet ulkolämpötilaa lämpimämp noitte öljykynttilöitte ansiost. Ne täytyy vaa ain muistaa illal sytyttää ja aamul sammuttaa.

Ja on noit tomaattei toisaallaki pihal. Piänimmäs "kasvaris", pikkukasvaris ja sit terassil viäl ne taivasal olevat amppelitomaatit. 

Avomaankurkut hiljaksii kans tuattaa satoo, mut taitaa kesä ny loppuu keske ennenku mittää isommi tulee. Sataa liikkaa ja päivät alkaa lyhenemää, yät kylmenemähä...

Kysymysmerkkinä om myäs, et millo nää päärynät olisisiva kypsii. Niit o joku ehkä kymmenise kipalet ja sevverti isoi ova, et EHKÄ niist jonku hillon saisisis - kunha ei liijan kauva anna puus olla, jollei ne ny näyt muuto selkeit kypsymisem merkkei.

Ja sit tulin tän aamun saronkorjuukorin kans postilootal, ni siäl oliki yllätyspussukka ystävält. 💝Vaiks mitä ihanaa! Ihana kissa-käsipesunestepullo (täysinäine), led-kynttilä, hirmuseste tarroi, valosarja ja NII lutune kortti toivotuksines. Ja kortist tul nii het Hannin Viivi miälee! 💛 Unohruin hetkeks sit laittelemaa paristoi, ja levittelemää valoi, ja paikkaa kynttiläl, puhumattakaa tost kissapullost, sillehä ol iham pakko löytää heti paikka veskist. Hah!

Ja siv vast pääsin satoo järjestelmähä. Tai ain pesen ne samal, ku laitan toho verkon alle omiin paikkoihis. En kyl ehtiny miättimähä, et mitä täst ny täl kerttaa tekis, ku sanosi isännäl, et täytyy apteekis käyrä, ni hää anto tehtäväks hakkee henkselit ittelles samal reissul. Uuret puvun housut ova kokonas ilma vyälenksui, ni ei voi vyät käyttää. Arkunkannos ei paljoo voi housui "vauhris" nostella.

Ja hetimite, ku tulin kotti, alko katto humisemaha ja siällähä sato oikkee kunnol, ja samal paisto aurinko. Sateenkaart en kyl nähny missää. Ja sit ykskaks seki ol ohitte. Näit mustii pilvenkikkaroit näyttää ny taivaalt "tippuva" siäl tääl aika ajoin.

Jollei mittää tekis, ei mittää sattuis

Tai sit vast sattuiski. Hah! Ei pysty kokeilemaa, ku tekemist om paljo.

Aikane aamu, ku pit lähtee peräkärrii noutamaa. Vuarokaure vuakra, ja paljo hankittavaa. 

Levyi ja lautoi ja tiäs mitä. Tää homma ol varattu aamupäiväl. Nii isoi juttui kannettavan, ettei isäntä yksim pärjänny, eli ol lährettävä mukkaa. Ja kyl mä kannan, ku ei tartte korkkial nostel.

Sit tuattii kamat kottii ja lähtö uusil asioil. Niittem pääl visiitti vanhuksil, mis heijä Vilpertti-kisuli kovaste yritti pääst mun muavipussihi, mikä ol ihan täyn, eikä siis mahtunu. Otti vähä nokkiis, hassu! 💙 Mut koht men taas oikkee kunnov vauhril, et matot mykkyrähä vaa! 😄

Näit levyi ostettii usseemma, et saa autotallin seinil ja kattoho. Iha helskatim painavii! Ei olisis isäntä pystyny yksikses kokonaist levyy käsittelemähä. Siks mum PIT olla siin "vaa" apuna. Joo!

Lopultaha se sit men nii, et MÄ olin se, joka kiikku siäl kator rajas ja yritti pirellä painavaa, vähä joustavaa levyy paikoillas, ja - HUPSIS - nii se vaa levy liikkeel lähti siält kator rajast, enkä mahtanu mittää. Alas tulin, betonilattial ja levy mum pääl. Nousin äkkii ylös, ja isäntä kattomaa levyy, et "vaa yks kulma vähä sai kolhui, kyl sitä viäl voi käyttää"... Hah!

Kyynärpää otti osumaa, mut onneks siin näyttää ny olevav vaa piän kuhmu, ja siinkohtaa mustelma. Huamist värii ei viäl tiäretäkkää. Polvee sattu, mut housut ol ehjät, vaiks kovi pölyset. Mut eiku sitkeeste vaa yrittämää toist kerttaa. Aattelin, et jos ny ei toimi, ni sit luavutetaa kokonas. Ei muns oikkeest ol näihi korkeisii nostoihi. Välil en saa ees kaffekuppii suulle yhrel kärel, ku se o liijam painava. Mite sit tollasen tiäs kuip painavan levyn?

Ihme, ettei housuihi tullu reikää. Iho on rikki ja hurja kuhmu tul.

Kuhmuu oliki haastava saar kuvattuu, mut näyttää ny silt, et mul olisisi päällekkäi kaks polvee. Ja alempaa sattuu niim maan...

Ensiapu kylmäkallel, mut se ol kova ja hankala saar koko patil, ni tein sit oman kylmäpussin itsesulkeutuvast pussist, talouspaperist ja kylmäst vedest. Toimii yllättävän hyvi! Meil om pakkases siin lokeros, mikä o JÄÄTYNY kii, usseemmanki kylmägeelipussii... Eipä aut tähä hättää! Toivoo soppii, ettei täst ny tul uut pitkäaikast onkelmaa kinttuhu, misä se ruusu ol viime kesän... Ärg!

Mut ISO KIITOS taas Tual, ku ol postilootas ihana yllätys! 💜 Voi juku! Monisivune käsin kirjotettu kirje, kiiltokuva-arkki ja UPEE kisukortti! Siinähä se kisuli, ku meijä Pyry piänen! 💙

Tällane perjantai. Hyvää viikolloppuu kaikil!

Auto-onkelmii taas

Huamaa, et meijä auto alkaa ol jo vanha, ku tuntuu, et vähäv välii tulee jottai (kumma) vastaa.

Oltii siis lährös diabeetteshoitajan vastaanotol naapurikuntaha, ja ku auton sai käyntii, ni joha siäl kojetaulus vilkku jos mitäki. Sekooks tiatokone? Hajooks auto? Renkaat näyttää ainaski tollee autoo kiärtäe ihav valla ok. 

Pääryttii silti siihe, et mikkää valo ei ol punasel (paitti turvavyä, ku en ollu laittanu sitä pelkääjän paikal, et yletyn ottamaa kuvaa), ni uskalletaa lähtee ajamaa. Isäntä varas sit hualtoajan myähemmäks.

Ehrittii pilvie sivuitte kuivina paikal (ja tasasitulles kastuttiinki jo, ku taivas ol sit iha mustana). Parkkipaikka melkkest täynnä, mut ihmissii ei näkyny missää? Hmm. Iso ja sokkeloine talo.

Mun aika ol ekana, eikä me kauvaa ehritty istuksimaankaa, ku kutsu kävi.

Kattelttii akkunast nurmee ja parkkipaikkaa, mitä löytyy ympäri taloo. Ja aivot meinas men solmuhu, ku miätittii, et MIHI suuntaha tää täst ny näyttääkää. Mennää sisäl, raput alas, kääntyy, kääntyy, pitkä suara, kääntyy, kääntyy... Hmm. Ei me iha takuuvarmaha lopputulemaha päästy. Hauskaa miättii tällastaki.

Joo, sit laitettii pika-pitkäsokerilaite puksuttamaha, käyttii lääkitys läpitte, pituus, paino, ruakavalio, liikunta, viimise viirem päivän kotimittaukset, sokerin osalt loppu vähä keske, ku liuskat loppu, enkä saanu lissää. Muuttuu TAAS tää tarviketilaushomma, eikä ees db-hoitaja ollu viäl varma, et mite se tulee hoitumaha. Mut ny täytyy tehrä viralline tilaus TEKSTARIN täsäkohtaa. Se sit tulee joko hänel tai sit päätarvikejakeluhu. Db-hoitajalt tuatteet haetaa Maskust, mut jakelust ne laittava ne postin kaut tulemaa ja pittää sit postist hakkee (meil se tarkottaa, et molemmat hakupaikat on noi kilsam pääst toisistas, ja molemmat siis naapurikunnas kummiski). Kunha ny selvii, et mite tää homma nyssit oikkee toimii. Siis iha et mite tarkkaa täytyy kaikkee tiatoo tarvikkeist antaa. Niil o jottai koodei olemas jo ny, mut niit ei nää näist tuatteist ittessäs, eli JOSTAI neki pitäsisis sit nährä... En tykkää tällasist asioitte monimutkasemmiks menemisist yhtää.

Mut mittää tuntopuutoksii ei ol, kummassakaa jalas, pulssit tuntuu hyvi, pitkäsokeri o laskenu kevääst, ja ov varsi hyvä. Sokerit käy aika alhaal välil, vaiks ei olekkaa insuliinii käytös, ni hoitaja otti konsultointiajan lääkäril (syyskuun lopus eka aika), ja ilmottaa sit tekstaril sej jälkkee, et vähennetääks jottai sokerilääkityst, vai jatketaanks samal taval yhä. Toki siihe saakka jatketaa näi ainaski. Et sinänsä hyvä!

Ja pakkoha se ol ottaa akvaariost kuva, ku kotimatkal olttii lährös. Vähä virnistelytytti toi kyltti akvaariom pääl, et ruaka-automaatti hoitaa ruakinnan. Voiks jollekki tulla miälee tällases paikas, et "katoppa, akvaario, syätetäämpä kalat!"? No, joo, tokiha tota ruakaa ny tosa pääl näkyy, ku automaattihi tarttee ruakaa laittaa, et sitä om mahrollist sit kaloil ajotettuna "jakkaa".

Ja hauska kyl, nää kalat tuntu oleva meist iha yht kiinnostuneit, mitä me niist. Ku siirryttii, ni neki siirty. Voi että! <3 Mä NII tykkäisisin, jos olisisis mahrollisuus vaa, kattel kaloje touhui. SE olisisis sellast rauhottavaa seurattavaa, millo en kaipais käsillekkää mittää muut tekemist. Aikanas, ku meil kerrostalos ol akvaario, moksukki kattova akvaarioo enempi ku telkkaa.

Seuraavaks siis selvittelemähä jostai, et MITE nää tarviketilaukset tääl nyssit jatkos oikkee tehräänkää.

Voi ei!

Olin peljänny syäpäviaraan käyntii, ku pelkäsin omii reaktioit, etten aiheuta turhaa stressii toisil. Hermoilin, itkin, nauroin vuarotelle ENNE viaraitte tuloo. Plikka, kummityttö sairaal, tul kans omat "hyvästit" toivottamaha ja saatii kaik lopult pitkään halattuu toisiimme. Itkettii sisäseste, ei suaraa ulvontaa, vaiks nii tek miäli! 

Tilanneha o aiva HIRVEE myäs läheisil, ja viäl orottamaani kamalemmaks men, ku saattii kuulla, et elinorotusaika ov vaa parist viikost maksimissaa neljähä. Kotisairaanhoito ny, ja kotisairaalan osasto sit seuraavaks, jollei omas koton pysty olemaa loppuhus saakka. Elvytyskialto on, ja varsinaisel saattohoito-osastol ei saa paikkaa näi äkkii. Toisaalt myäs tykkääväkki, et koton saa olla nii kauva ku suinki. Lapsekki auttava koton, et pualiso pääsee välil töihis ja hoitelemaha kauppa- jne. asioit, lenkittämää koirat, ja sellast. Yksinäs ei enää voi oikkee antaa olla.

Kasvain kasvaa hurjaa vauhtii, eikä reakoi mihinkää lääkityksee, ni sivuvaikutusten takii kaik muu ku kipulääkitys o lopetettu. Väsymys valtaa alaa.

Syättii isännä savustuskrillil käristämää lihaa, keitettyi perunoi salaatin kera ja jälkkäriks kaffet, jädet ja pullaa. Ruakahalu ol kohrillas potilaalki, ja nautti eri mauist. Elämän piänii iloi, neki! Muutamat pikku tirsat tul napsastuu välil, ja saattii sit puhuttuu vähä häne kuulemattaki. Rankkaa kaikil! Palliatiivises hoiros pitäs myäs läheiset hoitaa, mut kuulemma ei mittää ol hänel apui tarjottu. Pitäsis vissii seki osat vaatii, mukku ei jaksa! Aikas tyhjäm pääl tällee tuntuu jäävä.

Kyl me välil naurettiinki, ku höpöteltii kaikellaist, ettei vaa pelkkää valittamist ja suruasiaa, vaiks se ny päällimmäisen miälem pääl varmaa kaikil ol. Toive ihmeest on kyl  käytännös iha täys mahrottomuus, et se siit. Heil ov vaa ny kiärtely sukulaisis, tuttavis niim pitkään ku se onnistuu, sit laste ja lastellaste läsnäolo, kunnes alkaa se varsinaine hautajaiste valmistelu, ja jälkeej jääneitte "uus" arki. Loppuelämäks tarkotettu, vast remontoitu koti om myynnis ja pualison tulevaisuus uuren suhtee täysi auki viäl. Siis mite tuntuu TOSI epäreilult tää elämä välil!

Nyt oon itekki iham poikki, ni miten poikki siäl heil ollaankaa?! 💔
Voimii iha hirmuste, kivuttomuut, miälen rauhaa (mite se vaa ny onnistuisiskaa) ja asioitte sutviutumist täytyy toivottaa, koko perheel! 🧡

Rokotus, osa 1

Siit on nyssit jo yli vuas, ku toi mun kinttu temppuili. Eli siis siihe tul niim paha ruusu, et iho men kualioho ja kuariutu poijes. Samal men nestetasapainojärjestelmä (joku lymfakiarto...) rikki, ja siks täytyy loppuelämän käyttää tukisukkaa, ettei tul mittää elefanttijalkaa, mitä EN jo olemas olevie vaivoje lisäks millää haluu. Ja ku mul on kerra jo vyäruusuki ollu (vyätäröl), ni suasitteliva ottamaa rokotesarjan, kunha kinttu ny enste saa rauhas toipuu ruusust. Ruusuunha ei ol mittää varsinaist rokotet, ku sen aiheuttaa bakteeri. Sen ennaltaehkäsyn toimii sit tarvittaes (jos uusii liija usein tai liijam pahana) säännölliset vahvat antibioottikuurit. Mihi ei kamalan herkäste mennä, kummiskaa. Mut jos toho rikkonaisehe kinttuhu iskee vyäruusu (virus), ni se tarkottaa sit isoi riskei, iha sepsistäki, herkäste. Nykki tulehrusarvot huiteli nii korkkial, et moni olisisis ollu tehol, mut onneks peruskunto mul ol hyvä, ni en sinne joutunu.

Saman hintast olisisis ollu julkisellaki tää, mut ajan saamine olisisis menny kuukaussii ettippäi. Ny apteekin rokotepisteel saatii iha valita se ittel paras ajankohta.

Isäntä istu autos tovin, ja sit kävi hakemas noutona meijä viikko-ostokset sil välil, ku mä sain rokotuksen, ja sit istuin sen 10 minuuttii, minkä vaativa, ku on noit allergioit. Varmistiva, ettei tul mittää reaktioo. Eikä tullukkaa.

Ei oo ees pistoskohta kippee. Ainaskaa viäl. Saa nährä, jos yäl pyärii ja makkaa kärem pääl, et vaihraks sit asentoo. Mut ainaski ny o sit pualet täst "urakast" hoirettu poijes päiväjärjestyksest. Kalenteris o se tehosteen muistutus olemas: 2-6 kk ekast, eli merkkasin lokakuul - ehtii sit siin jossaikohti takuuvarmaste.

Päivä vanhusten kans

Näi niit menoi, samantapassiiki, kertyy usseste samoihi aikoihi. Viime viikol ja ny täl viikol, ja välis sit muullaist yhteist kivaa olemist. Ja siv voi ol nii, et joku kuukausi menee välis, ettei nährä lainkaa. Terveysasioit neki, jos ollaa me tai he, lenssus, ni om pakko siirtää menoi. Tuntuu, et niitäki tulee koko aja enenemäs määrin, mitä vanhemmaks tullaa.

Istuttii enste orottamas terveyskeskukse orotustilas, isän abi-mittaust. Siihe saattii ohjeistus, et "1 - 1½ tunttii menee mittauksehe + orotusaika", ja miätittii, jos äiteen kans ehrittäis sit sil välil käyr vähä pankkiasioit hoitamas, mukku varmistin aikaa, ni meinasivakki, et enintäs pual tunttii menee. No, me äiteen kans istuttii sit orotustilas orottamas sen aikkaa, et mittaus tulee tehtyy. Vajaa pualtunttii siihe men. Et noi "hyvät" ohjeet taas.

Mut mikä (taas) hauskaa, ni vaiks istuksin itte vähä jo orotussalin ulkopualel, käytäväs, ni tul jutelttuu tän kuvan kauimpan olevan herran kans vaiks mist. Politiikam menost Ameriikois, Suames, ja yleiseste maailmal, tyättömyyrest, saunoist ja hirsirakennuksist ja mite suamalaiset ovav viänee näit maailmal. Hah! Pahottel viäl lähtiessäs, ku hänt kutsuttii enste, et "olisisis ollu kiva jatkaakki jutusteluu viäl". 

Äitee yritti välil tul keskusteluhu mukkaa, mukku ei KUULE, ni sano jottai iha hassuis paikois, ja sekotti vaa pakkaa, ku ei "kehtaa" sanoo, ettei kuule. Vaiks siis käyttää kuulokojeit kyl. Noi kaikuvat käytävät vaa ei ol mittää helpoimppii paikkoi kuulemisil.

Ja ku istuttii toises orotustilas myähemmi, ni taas siäl yks miäs tul mult kysymää, et mikä tää käytäntö tääl o, et pittääks ilmottautuu jonnekki, ku ov varattu aika, ja mihi tai mite. Neuvoin sit oikeesee paikkaha. Ol kulkenu eri kaut, ku mikä on se "pää"sisääntulo terveystalom pualel, ni ol koko ilmottautumine jääny huamaamat. Hänel ol lääkäri vaa sanonu, et pittää men "länsisiipehe", ja tual ei sellassii ees oo (paitti ehkä jus henkilökunnan suus). Eri orotustiloil vaa o omat numerot. Mut lopult hänki sit ilmottautu ja löys oikkian paikan.

Ajoin isän kotti, et jatkettii äiteen kans pankkiasioit sit hoitamaha. Myllyn S-pankkihi pääsee jonotusnumerol, mut -hitsivitsi- mite kauva sitä omaa vuaroo sit saakaa orottaa. Seisottii siin yli tunti. 

Ja täälläki tul yks papparaine kysymää apui, et mites kauva täsä menee, ja pit varottaa, et aikaa saa kyl varat. Sit hää ei meinannu uskaltaa men istumaha orotustilaha, mikä kiältämät ov vähä syrjäs, ku luuli, ettei sinne saakka nää tota vuaronumerotauluu. Ku ohjasin sinne, ja näytin, et siäl o oma taulu, ni pääs istumaa. On se vanhemmil rankkaa vaa seist orottamas. Kovi huanosti ohjattu tääki homma. 

Mut lopult sit päästii me itekki sisäl, eikä siin sit asiaa käsitelles kauvaa enää mennykkää.

Sit tehtii Prismas ruakaostoksii, eli pit kävel se kauppa iha toiseem päähä, ja taas takasi. Äiteen jalat on taatuste vetelän tän seisomise ja liikkumisej jälkkee.

Piipahrettii silti viäl Länsikeskukses ostamas isäl uuret, tukevammat, mut helpommi jalkoihi laitettavat kengät. Huanoil jaloi kulkemine huanoil kengil ov vaarallist. Nykki tuntu häne vanhat kengät oleva tippumas koko aja, ja kantapäät ol iha lötkönä. Melkkest olisisis paremp kulkee sukkasillas, ku noil. Mut ny pitäs olla hyvät, ja turvalliset. 💙

Siv viäl heil syätti ja kaffetelttii ja höpöteltii menemää. Et siin se aika men, noppeeste. Sit ajo kotti koiraa ulkoiluttamaha.

Pihapuuhailuu

Taitaa tosiaa lenssu jo irrottaa otettas, ku jaksaa puuhail taas enempi. Ei ihav vaa tartte kattoo, et "voi ku saisisis"... vaan menee vaa ja tekkee! 😄

Alotetaa kuitenski enste kuval meijä lenkilt. Ku muutettii tänne (se 26 vuat sitte), meijä tiän piantareel ol näit ihanii villei mettäkurjempolvii (?) iha sinisenäs, tai noh, liilahtavan sinisen. Aiva ihana kukkameri. Sit vuas vuarelt tähä tupsahti noit koiramputkii (mitä INHOON!), vuas vuarelt enempi, mikä viä elinpaikan iha kaikelt. Jopa lupiineilt, mitä tääl kans vähä siäl tääl löytyy, yksittäisin kasvustoin, ei onkelmaks asti. 

Sel lisäks, et piantareet kasvaa ärsyttävää kasvii, ne elyn kaut ajetaa ales just väärihi aikoihi, eli just ENNE ku kasvit ehtivä siämentämähä - paitti just ne ällöt... Oli täs joskus vähä myähemmi kesäl myäs kivam paljo kissankelloi, mikkä o käytännös kaik hävinny. Siks välil tuskastuttaa, ku väitetää, et se kotimaiste luannonkukkie tukahruttaja ja hävittäjä olisisis LUPIINI. Sitähä ain syytetää. Joo, mul olisisis paljo kirjotettavaa (sanottavaa) tästäki asiast, mut jätän tän ny tähä.

Lährettii Islan kans  aamukiarroksel toist kaut, ja tulttii takasi toist kaut. Tähä syreenihinhä mä en kyllästy koskaa. Vaiks näil lämpötiloil ja kuivuuksil kukinta on kyl valitettavan noppeeste ohitte.

Keskittymine o tänäpe ärsytyksen (isännäm pualest, ehkä täst joskus myähemmi kirjottelen jottai) takii iha jossai muuval, ku misä pitäs, ni päätin mennä pihahommihi. Varsinki ku sopivaste o pualpilvistäki, ettei aurinko paahra kuumimmillas. Huamasin, et köökkipenki takaosas (varjoisimmas paikas) kasvaa kialo! 😍 Ihana yllätys! Kannattaa välil vähä rikkaruahoi nyppii, ku näi ilost asiaa ei muuto olisisis huamannukkaa! Lissää vaa saa kasvaa. Viihtyis, viihtyis, tykkäsisisin!

Kuunliljat pitäis harventaa - saisis ehkä laajennettuu tähä ympäristöhö. Hauska ku tähä on siis savimaan keskel tehty kuappa, sit uut multtaa vähä kohol. Siin toises sivus kummitytön tekemä lehtivesiallas (tosin vet en ny ol siihe kantanu, ku em meinaa jaksaa kasveikaa kastella), etualal kuunliljat, reunoil kaht eri laatuu nauhust, takan keskel ja vesialtaav viärel vaaleempunane lupiini. Tää om pysyny samas kohras, samas järjestykses, vuaret pääksytyste, mitä ny kasvava ehkä vähä tiiviimmi. Eivät siis tykkää levit toho ympäröivähä savimaaha, vaiks tilaa kyl olisisis... Rönsyleinikki yrittää välil tonne menoho mukkaa, mut ei se pärjää, nokkone kans tällee kevätaikan, mut seki sit kesäm myätä täst hävii. 

Lappio kättee, aluet isommaks, uut multtaa, ja hajottamaha tota kuunliljapottii, sikku... 😆 Voi ol, ettei mun voimat riitä...

Tää  on nimetty "köökkipenkiks", ku sem paikka o suunniteltu nii, et se näkkyy kivaste kööki akkunast. Näyttää et se olisisis iha lähel, mut täsä o oikeeste kahre auton parkkitila välis. Ei vaa piret autoi täsä ku poikkeustilanteis.

Ku olin pihailun alottanu, ja kinttu tul viäl mukan (vaiks kipristeliki vähä, toi kitkemise kyykistely ei tehny hyvää), ni päätin siirtää yhre vaaleelehtise suikeroalpin toho pelakuun kaveriks, et saan tota multatilaa vähä vähemmäks tosa mikä kerää vaa kaik rikkaruahoje siämenet - ja aurinkon kuumuumiset.

Sit saa nährä, et toimiiks nää yhres. Tykkään täst vaaleelehtisest ihaj jo siks, et tää on nätti ilman kukkiiki. Sialuni silmin nään, mite tää lähtee kasvamaha tost reunan ylitte ja alespäi. Hah! Ei se ain toiveet toteuru, mut yritetää ainaski!

Ja kello ei ollu viäl lähelläkää pualtpäivää, ku sain nää tehtyy, ja vähä siivottuu jälkiiki. Mihinköhä sit uskaltaisisis ryhtyy? Ny oon hetkem pitäny kinttuu pystys täsä, ku kuvii käsittelin ja tätä naputtelin, et...

Aamukiarrost

Vaiks lenssu jyllääki, on silti koira ulkoilutettava, kasvit kasteltava, nii sisäl, ku ulkonki.

Toivon, et hajuaisti alkais pelaamaa ennenku kaik syreenin kukat aukkeeva tuaksumaha. Ihav viittä vail ollaa siin tilantees. Täsäkohtaa o tuullu niim paljo, et tuaksu ei ol pihal pyärimää jäänykkää. Josko lupauksihi olisisisis uskomist, ni tilanne paranee kyl lähipäivin. Kunha saisisis pirettyy nenän auk...

Hortensia näyttää oleva melkonen "juappo", ja sitä tarvii aurinkoisin, tuulisin päivin kastella kaks kerttaa päiväs, viäl oon onnistunu.

Ja tää matalaks satteenkestäväks luvattu pelakuu kukkii viäl samoil kukkavarsin, mitä siin ol, ku ostettii tää. Eli usseemma sarekuuroo ainaki siätäny. Pitäsisis vaa tähä saar jottai lisää multaa peittämähä. Ku en uskaltanu ostaa het kahta kukkaa. Kuumuu multa aurinkos kovaste. Joku rönsyilevä; muratti, lankaköynnös, joku muu...

Takaterassin amppelitomaateis näyttää oleva nyj jo raakileit! <3 Hianoste on ihav vaa seinustan turvin selvinny nii paahteest, ku öitte kylmyyrestäki.

Kasvaris näyttää yks tomaatti vähä kylmettymisem merkkei, mut silti se kyl yhä kasvaa. Se o just pahimmas paikas mihi luukust tuleva veto osuu. Helleaikan ottaa ilman kiitollisena vastaha, mut ny se voi tuntuu välil liija "raikkaalt" viäl. Hmm. Saa nährä, miten käy. Chilit ei ol viäl ees päässy "omaan kottii". Ne ova nii painavii, et isäntä saa siirtää ne itte tonne omaan kasvariis. Ny onki helpomp hoitaa kastelui, ku kaik kasvarikasvit ova samas paikas. 

Kaik avomaankurkut, kesäkurpitsat ja kasvilavan siämenet on yhä laittamat multihi. No, se multaki kyl puuttuu. Hah! Onneks viäläki ON aikaa. Joskus laittanu vast juhannuksen, ja silti satoo saanu...

Karkki-reissul

Me ei nii olla ehritty panostamaha tähä meijä harrasteautoho, Karkkihi, ku kaik torpan ja pihan jutut menee ikkäänku sen erel - ja kesäaika on nii lyhyt!

Mut välil on onni, et se ON olemas, kummiski! Näi kesäl meinaa, talvel ton kans ei liikuta mihinkää. Ei ol talvirenkaitkaa, ja aika turvatont olisis lähtee ilma turvavöitäki viäl sit liukkail muun liikentee sekkaa.

Mukku meijä pääautost nyssit ne takajarrut jumittaa, ni sen kans ei ajet ku moottoril jarruttamal, ja seuraavaks suaraa hualtoho, ni otettii Karkki käyttöhö. Onneks ei ollu tukahruttavan kuuma päivä.

Vähä o Karkis sitä vikkaa, et jos sen sammuttaa, kute esim. kaupan parkis, ni sit sen täytyy anttaa kunnol jäähtyy, ennenku se suastuu käynnistymähä uurestas. Siihe ei auta mäkistarttikaa, hah - ollaa kyl seki jouruttu kokemusten kaut toteemaha. Siihe auttaa vaa aika - ja toivottavaste viileemp ja tuulisemp paikka.

Siks ny isäntä ei halunnu jättää sitä mahrolliseste mihinkää parkkihi moneks tunniks "istumaha", ni lähti mut hammaslääkäril itte kuskaamaha. Kyllähä sitä ain o muikeet ilmeet, ku tän kans puksutetaa menemähä! 😉

Hammaslääkärim piha ol käytännös iha tyhjä. Mut mite piänelt Karkki siinäki näyttää! Ja ONHA se nykyautoihi verrattun tosi pikkane, mahtuu parkkiruutuihinki melkkest mitem päi vaa.

Ja kute parkkipaikast saatto arvat, ni EI ollu orotussalis mun lisäks yhtää kettää! Henkilökuntaa kulki ees-taas, huaneest toissee, tuare-viäre tavaroit, kaik tervehti kauniiste, ja jatkova touhujas. 

Pääsin iha varmaa suurimpiirteis sekunnilles ajallani sisäl, noh, minuutin sisäl ainaski. Ja ku viimeks ei aika riittäny, ja välineet loppuva keske, ni ny annettii valmiiks piremp aika, ja valmistautumine ol paremppaa, ja mä olin taas ulkon pualen tunni sisäl! Vau! Homma hoitu hyvi, ku ei tarttenu kokeil monttaalait aparaattii. Tällassii onkelmii sitä voi syntyy, ku o tosi tiukat hammasvälit ja kyse kahre viimise yläposkihampaav välis olevast reijäst. 

Tyhmää täs se, et taatuste tästäki kerrast tulee lasku, ku viime kerrastaki tul, vaikkei paikkaust tehtykkää. 😕 Lasku tulee henkilökunnan ajast, ei yksin toimenpiteist, vaiks niilläki o hinnotellut arvot, tiätty. No, viimeks men puurutusainet, ku hampilääkäri ei oikkee uskaltanu touhuu siäl poskev viäres ilma. Et jos teen piäne äkkinäise liikkeen, ni pora olisisis voinu ol vääräs paikas (senki oon kyl lapsena kokenu, meni tosin suun sisäpualisee ikenehe pahaste, mut silti, lipsahrus, ku äkkii liikuin hampaan isoste viiltäes). Ny uskals toimii ilmanki (ol kyl joku poskisuaja ny kans käytös, mitä viimeks ei ollu). Mul tulee noist aineist vaa isommat ja pirempaikaset säryt, ku mitä hampaan paikkaukses ikinä. Viiltokipu on äkkii ohitte, mut se puurutusaineen särky kestää viikost kahtee.

Sit soitin isännäl, et oon ulkona, ja kävelen keskustas kohti kauppoi, mihi meil ol viäl matka. Nappailin kuvii siin samal. Taivas ol tosi selkee, iham muutamii pilvenhattaroit lukuunottamat. Sattu linnuil, ilmeiseste naakkoi? En oikkee nää noi kauvas, ja oliva hiljaa, ni en ossaa erottaa variksist. Ja lokkiki osu viäl samaan napsuhu, näköjäs. Pikkulinnut laulova puus, vaikkei niitä kuvihi oikkee tahro saarakkaa.

Sit jämährin bussipysäkil, ku meinasin, et tää olisisis se turvallisin paikka, misä hypät Karkin kyytihi taas. Missää kapeil teitter reunoil viitti, ettei tul pahoi ohitustilanteit. Täsä kummiski melkone liikenne o päivisin(ki).

Ja sit ol käytävä kurkkimas, et mikäs pömpeli siäl pysäkin sisäl oikkee onkaa. Digitaaline aikataulukone. Näyttää mitä vuaroo ja mihi aikaa seuraava bussi tulee tähä. Pääbussi Turun suuntaha näköjäs seuraavaks, noi pualen tunnim pääst ja sit joku outo vuaro, mist en ol kuullukkaa koskaa, et taitaa ol joku lukiolaiste kouluvuaro, mikä menee toiseem päähä Nousiaissii ja päätyy ilmeseste Ruskol, eli joku tollane yksittäine "vaakasuuntane" linja. En ol jaksanu kamalaste tutustuu tähä. Noustes kummiski melko huanoste o julkine liikenne hoirettu muutonki. Noi Mynämäjen bussit ajava yht reittii Nousten läpitte, ja se sattuu osumaha aikas lähel meit kyl, mut kaik muut paikat onki sit hankalammi pääsemäs julkisil. Föli Turust menee jonnekki jostai, ja kuulemma päästää kyl autost ulos Nousten osal, ku lipsahtaa linjat Nousten kaut, mut kyytihi ei ota. Nousiaine ku ei Fölin piirihi kuulu.

Ja tovin siin seistessäni aurinkos, alko Karkin puksutus kuulumaha (et mä tykkään siit kuplan moottorin äänestäki!) ja tää ilone nappisilmä isännän ohjaamana pysähty mun ettee ja hyppäsin kyytihi.

Isäntä meinas, et nii hyvi Karkki lähti uurestas meijä pihal käyntihi, et mitä jos piipahretaa nyjjo hakemas yks paketti Maskun postist, vaiks olttii se kauppanouto siält peruttu. Ei uskallettu erellisen päivän luattaa varmaks, et oltais voitu lähtee tätä matkaa tekemähä, ni siks näi. 

Nii, eikä tosa tiätty mittää ilmastointiikaa ol, ja aurinkoine päivä, eikä kauppalootil muut paikkaa, ku takapenkki, mihi aurinko ylettyy, ni ehkä varmint hankkii jääkaappitavarat nii lähelt kottii, ku mahrollist, muutonki. Onha tosa tavaratila tosa noka eres, mut siihe ei sisäl mahru ees yht lootaa nii, et pelti päält menis kiines. Ja meil tulee ain vähintäs se kaks lootaa, toises jääkaappitavarat ja toises ne muut. Mut mikä ol puksutelles. Täyrelline Karkki-sää; ei liija lämmin, ei liija kylmä, kuivaaki, ja sai asfaltil mennä, ettei pölykää lennelly, vaiks pikkuteit menttii, ettei lähretty moottoritiäl ajelemaha.

Mut ei uskallettu jättää Karkkii kaupankaa parkkipaikal yksikses. Pirettii akkunoit apposellas, ettei sisälämpötila nouse liija korkkiaks, ku tiärettii, et tulee maito- ja lihatuatteit kaupast kyyttihi. Ihav vaa yks pussilline tavaraa täl kerttaa, et pärjätää siiheks, et o isomp auto käytös taas. 

Mut täytyy myänttää, et vaiks mä en ol mikkää "sunnuntaiajelija"-tyyppii, ni tällaset ohjelmalliset ajelut Karkil o iha kivoi! 💕 Ihmiset hymyilevä, ku ajetaa ohi, moni moikkaaki, eli sama ilmiö, ku itte nään jonku menevä kuppelil ohitte. Hyväntuulen autoi!